Lukioon vai ei? Toisen polven maahanmuuttajanuorten koulutusvalinnat

Tutkielmassa tarkastellaan toisen polven maahanmuuttajanuorten koulutusvalintoja peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa. Tarkoituksena on paikantaa niitä tekijöitä, jotka edesauttavat maahanmuuttajataustaisten nuorten hakeutumista lukiokoulutukseen Suomessa. Valintaprosesseja selvittämällä saadaan selville niitä tekijöitä, jotka tuottavat koulutuspoluilla jatkamista tai vaihtoehtoisesti koulupudokkuutta. Valintaprosesseja on tarkasteltu nuorten omista lähtökohdista tarkastellen niitä rakenteita ja vaikutteita, jotka lopulta tuottavat yksilöllisiä valintoja. Aineisto on kerätty suorittamalla kymmenen teemahaastattelua kahdessa Helsinkiläisessä lukiossa. Kerätty haastatteluaineisto on analysoitu teoriaohjaavasti sisällönanalyysin keinoin. Koulutusvalinnat ovat monimutkainen prosessi, johon ei ole löydettävissä yhtä selvittävää tekijää. Koulutusvalinnat ovat kuitenkin vahvasti sidoksissa nuorten kotitaustaan. Vanhempien hyvä työllisyys ja kielitaito vahvistavat nuorten tukiverkkoa valintatilanteessa, mutta tärkeämmäksi nousee vielä vanhempien sosiaalisen pääoman ja koulutususkon vaikutus nuorten koulutusajatteluun. Vanhempien koulutususko puolestaan on usein sidoksissa vanhempien ennen maahanmuuttoa saavutettuun sosioekonomiseen tasoon. Nuorten kannustamisella koulutukseen vanhemmat näkevät lastensa pyrkivän parempaan elämään ja takaisin maahanmuuton myötä usein menetettyyn sosioekonomiseen asemaan. Myös motivaatio ja aikaisempi koulumenestys ohjaavat nuorten valintoja. Tiedon kulkeutuminen nuorille valintavaiheessa muodostaa mielenkiintoisen kysymyksen virallisen tiedon ja kuulopuheiden risteytyksen. Ystävien tiedot ohjaavat valintaa, mutta valmistelevat nuorta heikosti odotettavissa olevaan lukion arkeen. Koululta saatu virallinen tieto puolestaan jää usein liian pinnalliseksi ja sen hyöty koulutusvalinnoissa voi jäädä vähäiseksi. Koulun tieto saavuttaa lisäksi vain harvoin nuorten vanhemmat toivotulla tavalla. Vanhempien tuki jää näin myös usein vähäiseksi valintatilanteessa. Tiedotuksessa myös vanhempien sekä lasten kielitaidon taso muodostaa tärkeän kysymyksen. Lukio muodostui nuorille askeleeksi kohti itsenäisempää elämää ja koulutusvalintananne korostaa toisen polven nuorten hybridistä asemaa vanhempien kulttuurisen perinnön ja suomalaisen kulttuurin välillä. Siirtymä voi osoittautua monille henkisesti haastavaksi. Nuorten oma toimijuus vahvisti valintapäätöstä, mutta usein nuoret jäävät valintatilanteessa vaille auttavien aikuisten apua. Yhteiskunnalla on valintatilanteissa vastuuna varmistaa kaikille nuorille tasa-arvoiset mahdollisuudet edetä koulutuspoluilla etnisestä taustasta huolimatta. Nuorten valintoja voidaan vahvistaa muun muassa yksilöllisemmällä oppilaanohjauksella, toimivalla kielikoulutuksella sekä huomioimalla palvelutarjonnassa toisen polven nuorten erityiset tarpeet.

Social and material deprivation among youth in Finland : causes, consequences, and coping.

Background: Social and material deprivation is associated with poor health, decreased subjective well-being, and limited opportunities for personal development. To date, little is known about the lived experiences of Finnish low-income youths and the general purpose of this study is to fill this gap. Despite the extensive research on socioeconomic income disparities, only a few scholars have addressed the question of how low socioeconomic position is experienced by disadvantaged people themselves. Little is known about the everyday social processes that lead to decreased well-being of economically and socially disadvantaged citizens. Data: The study is based on the data of 65 autobiographical essays written by Finnish low-income youths aged 14-29 (M=23.51, SD=3.95). The research data were originally collected in a Finnish nationwide writing contest “Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä” [Everyday Experiences of Poverty] between June and September of 2006. The contest was partaken by 850 Finnish writers. Methods and key concepts: Autobiographical narratives (N=65) of low-income youths were analyzed based on grounded theory methodology (GTM). The analysis was not built on specific pre-conceived categorizations; it was guided by the paradigm model and so-called “sensitizing concepts”. The concepts this study utilized were based on the research literature on socioeconomic inequalities, resilience, and coping. Socioeconomic inequalities refer to unequal distribution of resources, such as income, social status, and health, between social groups. The concept of resilience refers to an individual’s capacity to cope despite existing risk factors and conditions that are harmful to health and well-being. Coping strategies can be understood as ways by which a person tries to cope with psychological stress in a situation where internal or externals demands exceed one’s resources. The ways to cope are cognitive or behavioral efforts by which individual tries to relieve the stress and gain new resources. Lack of material and social resources is associated with increased exposure to health-related stressors during the life-course. Aims: The first aim of this study is to illustrate how youths with low socioeconomic status perceive the causes and consequences of their social and material deprivation. The second aim is to describe what kind of coping strategies youths employ to cope in their everyday life. The third aim is to build an integrative conceptual framework based on the relationships between causes, consequences, and individual coping strategies associated with deprivation. The analysis was carried out through systematic coding and orderly treatment of the data based on the grounded theory methodology. Results: Finnish low-income youths attributed the primary causes of deprivation to their family background, current socioeconomic status, sudden life changes, and contextual factors. Material and social deprivation was associated with various kinds of negative psychological, social, and material consequences. Youths used a variety of coping strategies that were identified as psychological, social, material, and functional-behavioral. Finally, a conceptual framework was formulated to link the findings together. In the discussion, the results were compared and contrasted to the existing research literature. The main references of the study were: Coping: Aldwin (2007); Lazarus & Folkman (1984); Hobfoll (1989, 2001, 2002). Deprivation: Larivaara, Isola, & Mikkonen (2007); Lister (2004); Townsend (1987); Raphael (2007). Health inequalities: Dahlgren & Whitehead (2007); Lynch. et al. (2000); Marmot & Wilkinson (2006); WHO (2008). Methods: Charmaz (2006); Flick (2009); Strauss & Corbin (1990). Resilience: Cutuli & Masten (2009); Luthar (2006).

Tyttöjen oma tila. Somalialaistaustaisten nuorten draamaprojekti Helsingissä monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta.

Pro Gradu tarkastelee somalialaistaustaisista tytöstä muodostuneen draamaryhmän harjoitusprosessia ja esitystä antropologisen teatteri- ja esitystutkimuksen valossa. Tutkimuskohteena on Kassandara ry:n järjestämä monikulttuurinen tyttöjen draamatoiminta helsinkiläisen lähiön asukastilalla. Tutkimuksen aiheena ovat draamaprosessin sosiaaliset merkitykset sekä draaman tarinan merkitys monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista ja teemahaastatteluista. Työ analysoi draamaprosessin sosiaalisia ja yhteisöllisiä merkityksiä. Aineistoa tarkastellaan sukupuolisen segregaation sekä toimijuuden ja sen mahdollistumisen näkökulmista. Toimijuutta lähestytään Victor Turnerin liminaalisuus -käsitteen avulla sekä liminoidisena toimintana, joka mahdollistaa kapmoinnin ja kulttuuristen vaihtoehtojen tutkimisen. Draamakerho määritellään tyttöjen omaksi fyysiseksi ja ajalliseksi tilaksi. Näkökulmaa laajennetaan tytöistä heidän äiteihinsä, joita käsitellään vanhempina ja esityksen katsojina. Lisäksi analyysi kohdentuu teatteriesitykseen liittyviin lisärakenteisiin, kuten haijoitusjaksoon, esitykseen valmistautumiseen ja esityksen jälkeiseen tapahtumaan, josta aineistossa muodostui äitien ja tyttärien yhteinen juhla. Työssä tutkitaan myös draamaryhmän luoman fiktiivisen tarinan merkityksiä monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Tutkimus tarkastelee draaman ja sen tekijöiden kokemusmaailman suhdetta. Teatteri käyttää todellista elämää raakamateriaalinaan ja päinvastoin. Tutkimus lähestyy teatteria tilana, jossa todellisuuden ilmiöitä tai ongelmia voidaan tutkia ja tarkastella turvallisesti fiktion suojassa. Richard Schechnerin käsite käyttäytymisen toisinto kuvaa olemassa olevaa käytöstä, joka toimii mallina esitystilanteessa. Turnerin ja Schechner ovat yhdessä hahmotelleet ajatusta sosiaalisen elämän toimintojen käyttämisestä raakamateriaalina esteettisen draaman luomisessa. Tulkintakehyksenä sovelletaan Jean Rouchin antropologisen elokuvan etnofiktio -menetelmän lähestymistapaa. Etnofiktiossa tutkittavat henkilöt improvisoivat kameralle kohtauksia vastaavia ryhmiä edustavien fiktiivisten päähenkilöiden elämistä. Keskusteluun liitetään Johannes Sjöberg ajatuksia etnofiktion-menetelmän mahdollisuuksista tarkastella ongelmia ja niiden ratkaisuhorisontteja. Monikulttuuriset nuoret ovat usein ikä- ja kansalaisuuskategorioiden välimaastossa, jolloin taustatekijöillä sekä kontekstilla on erityinen merkitys toimijuudelle ja sen mahdollistumiselle. Toiminta kiinnittyy ennen kaikkea ihmissuhteiden verkkoon. Teatteri ja sen lisärakenteet vahvistavat tekijöidensä sekä katsojiensa sosiaalisuutta kuin myös yhteisöllisyyttä. Tyttöjen transkulttuurinen lapsuus heijastui tarinaan, johon materiaalia kumpusi kolmesta osittain keskenään sekoittuneesta alueesta: koti, kouluja elokuvallinen haavetodellisuus. Tutkimus vahvisti ajatusta, että draamaa tehdessään ihmiset käyttävät arkielämän kokemusmaailmaansa raakamateriaalinaan Teatteriesityksillä on erityistä merkitystä kulttuurin ilmaisijoina. Teatteri kehystää ja kontrolloi ihmisten vuorovaikutuksen ongelmallisimpia tilanteita. Draaman avulla kerrotaan omien ja muiden kokemuksiin pohjautuvia tarinoita, joiden kautta yritetään ymmärtää ympäröivää maailmaa.

Elewård på finska och pä svenska. En fallstudie som granskar samband mellan socialt kap språk och ungdomars välmående

Forskningen utreder skillnader mellan finsk- och svenskspråkiga skolor i en kommun i Nylands län utgående från elevvårdens synvinkel. Syftet är att kartlägga situationen i en kommun och synliggöra de skillnader och faktorer som påverkar det sociala kapitalets mängd i skolorna. Skillnaderna betraktas utgående från det sociala kapitalets inverkan på gemenskapen och från ekologisk synvinkel. Sambandet mellan det sociala stöd och den sociala kontroll som särskilt de vuxna i skolan producerar, har betydelse för skolelevers välmående. För att kunna bilda en socialt stödande och socialt kontrollerande atmosfär krävs det funktionella förändringar i skolan. Särskilt de vuxna i skolan skulle behöva mera gemenskap. Elevvårdsarbetet och skolarbetet riktar sig främst mot elever i dag, fastän de vuxna skulle behöva stärka sina sociala förhållanden. Bris i uppkomsten av socialt stöd och kontroll beror främst på problem i samarbete och kommunikation mellan de vuxna i skolan. Skolkuratorerna är de enda professionella inom skolan som i sitt arbete tar hela skolan som gemenskap i beaktande. Denna forskning är en abduktiv kvalitativ fallstudie som är tili sin karaktär beskrivande. Som data används intervjuer av elevvärdspersonalen i kommunen och enkäten Hälsa i skolan av Institutet för hälsa och välfärd från år 2008. Viktigaste källan för forskningen är Noora Ellone (2008) forskning "Kasvuyhteisö nuoren turvana".

Aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattaminen yläkoulun maantieteen opetuksessa

Tutkielmassa tarkasteltiin aktiivista kansalaisuutta perusopetuksen yläkoulun (luokat 7–9) maantieteen opetuksessa. Tutkielman taustana olivat aktiiviseen kansalaisuuteen liittyvät viralliset ja epäviralliset diskurssit: opetussuunnitelman perusteiden aihekokonaisuudet, kouluun kohdistuvat kansalaiskasvatushankkeet sekä nuoriin, kansalaisuuteen ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvät keskustelut. Maantieteen opetuksen osalta taustana olivat opetussuunnitelman velvoitteet huomioida aktiivinen kansalaisuus yläkoulun maantieteen opetuksessa sekä (pääasiassa brittiläinen) kirjallisuus, jossa maantieteen ja kansalaiskasvatuksen/aktiivisen kansalaisuuden välillä nähdään yhtäläisyyksiä. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, mitä aktiivinen kansalaisuus on yläkoulun maantieteen opetuksessa ja miten maantieteen opettajat suhtautuvat tehtäviinsä nuorten kansalaisten kasvattajina ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. Tutkielmaa varten kerättiin teemahaastatteluaineisto kuudelta yläkoulun maantieteen opettajalta. Haastatteluihin pyrittiin löytämään mahdollisimman aktiivisia maantieteen opettajia. Haastatteluaineiston analyysissa käytettiin sisällönanalyysia, ja aineiston avulla pyrittiin kuvaamaan ilmiötä. Haastateltujen opettajien mukaan yläkoulun maantieteen opetuksessa luonnonmaantieteelliset sisällöt painottuvat enemmän kuin kulttuurimaantieteelliset. Aktiivisen kansalaisuuden kannalta keskeisiä sisältöjä, kuten vaikutusmahdollisuuksia oman ympäristön suunnitteluun ja kehittymiseen sekä kotikunnan ja lähiympäristön tutkimista käsitellään opetuksessa vain vähän, jos ollenkaan. Aktiivinen kansalaisuus on yläkoulun maantieteen opetuksessa eniten tiedon jakamista, ajattelun taitojen ja mielipiteen muodostamisen harjoittelua sekä ympäristövastuullisuuteen kansalaisuuteen kasvattamista. Opetuksessa käytetään myös aktiivisen kansalaisuuden kannalta keskeisiä työtapoja, mutta työtapojen käyttö vaihtelee. Haastatellut opettajat eivät koe opetussuunnitelman aihekokonaisuuksia juurikaan omakseen. Opettajat eivät myöskään määrittele kansalaisvaikuttamiseen kasvattamista koulun tärkeimpien tehtävien joukkoon. Osa opettajista kokee kuitenkin olevansa yhteiskunnallinen vaikuttaja opettajana. Opettajien puheessa koulun kansalaiskasvatuksen tavoite, kunnon kansalainen, ei määrity kovin aktiivisena tai poliittisena. Opettajien puhe sisältää kuitenkin monenlaisia näkemyksiä suhteessa nuoriin kansalaisina ja aktiivisuuteen: toisaalta nuoret eivät ole kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista eikä heiltä vaaditakaan sitä, toisaalta maaperä nuorten kasvattamiseen aktiivisiksi kansalaisiksi on hyvä ja aktiivisuus on pieniä asioita lähiympäristössä sekä yhdessä tekemiseen uskomista. Haastattelujen pohjalta todettiin, että lukuun ottamatta joidenkin opettajien ympäristökasvatuksellista otetta, aktiivinen kansalaisuus ei ole täysin tiedostettu tavoite yläkoulun maantieteen opetuksessa.

Krapula kuuluu kuvaan. Yhdeksäsluokkalaisten käsitykset alkoholinkäytön riskeistä eri juomistilanteissa.

Tutkimuksessa tarkastellaan yhdeksäsluokkalaisten käsityksiä alkoholinkäyttöön liittyvistä riskeistä. Erityisesti keskitytään riskikäsitysten tilannesidonnaisuuteen suhteuttamalla nuorten riskikäsitykset erilaisiin juomistilanteisiin ja tilanteiden sosiaalisiin konteksteihin. Laadullista tutkimusta nuorten alkoholinkäytöstä on tehty viime aikoina kovin vähän, mutta yleinen mielikuva nuorten humalahakuisesta juomisesta pitää pintansa. Nuorten käsitykset alkoholinkäytön riskeistä antavat viitteitä nuorten alkoholiasenteista, minkä voidaan olettaa vaikuttavan itse alkoholinkäyttöön. Tutkimusaineistona on virikkeellinen ryhmähaastatteluaineisto (RAGI), joka on kerätty vuosien 2010 ja 2011 vaihteessa helsinkiläisissä peruskouluissa yhteistyössä ”Nuorten alkoholimielikuvat – suomalais-italialainen ja alueellinen vertailu” -tutkimusprojektin kanssa. Aineisto koostuu nuorten keskinäisistä keskusteluista, joissa keskustelun virikkeinä on käytetty lyhyitä elokuvakatkelmia. Keskusteluaineistosta erotetaan lähempään tarkasteluun nuorten tuottama riskipuhe. Riskin käsitteellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa uhan, vaaran tai ikävän seurauksen mahdollisuutta. Analyysin lähtökohtana ovat erilaiset juomistilanteet, joiden vertailukohtana käytetään Jukka Törrösen ja Antti Maunun luomaa juomistilanteiden lajityyppijaottelua. Elokuvakatkelmat, nuorten tulkinnat erilaisista juomistilanteista ja riskikäsitykset suhteutetaan lajityyppijaotteluun. Pääasiassa huomio keskittyy juomistilanteiden tilannetekijöistä sosiaaliseen kontekstiin. Nuorten voidaan todeta muodostavan käsityksensä alkoholinkäyttöön liittyvistä riskeistä tilannesidonnaisesti. Juomistilanteen sosiaalinen konteksti vaikuttaa siihen, miten riskialtista nuoret ajattelevat alkoholinkäytön olevan kussakin juomistilanteessa. Aikuisten ja nuorten tulkinnat juomistilanteista poikkeavat toisistaan esimerkiksi siten, että nuoret mieltävät usein myös ei-humalahakuiset juomistilanteet mahdollisesti humalahakuisiksi. Nuorilla kuitenkin on monia käsityksiä erilaisista juomistilanteista. Nuoret myös tekevät selvästi eron nuorille hyväksytyn ja aikuisille soveltuvan alkoholinkäytön välille. Bilettämistä pidetään sopivana alkoholinkäyttötapana nuorille, mutta yksin juomista taas ei ja aikuisten kohdalla nuoret ajattelevat sopivan ja ei-sopivan alkoholinkäyttötyylin olevan päinvastoin. Kaikkiin alkoholinkäytön ikäviin seurauksiin nuoret eivät suhtaudu riskeinä, vaan esimerkiksi krapulan ja pahoinvoinnin katsotaan kuuluvan osana nuorten alkoholinkäyttöä. Toisaalta nuoret mieltävät alkoholinkäyttöön liittyvän myös hyvin vakavia riskejä kuten hukkuminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Huoli nuorten myönteisistä alkoholiasenteista tuntuu olevan aiheellinen, mutta nuorten käsitykset alkoholinkäytöstä ja siihen liittyvistä riskeistä eivät rajaudu humalahakuiseen juomiseen.

Neuvontaprosessin kehittäminen maatilojen sukupolvenvaihdoksissa ProAgria Hämeen alueella

Tutkielman tavoitteena oli kehittää maatilojen sukupolvenvaihdosneuvontaa ja siihen läheisesti liittyvää Likwi- laskelmaa ProAgria Hämeen alueella. Myös alueen sukupolvenvaihdostilojen ominaispiirteistä ja niiden investoinneista oltiin kiinnostuneita. Tutkielman teoriaosiossa tarkasteltiin ensiksi maatilan sukupolvenvaihdoksiin liittyviä lakeja, säädöksiä, avustuksia sekä toteuttamistapoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin sukupolvenvaihdosta investointina, erityisesti sukupolvenvaihdoskauppaa. Lisäksi lueteltiin lyhyesti investointeihin liittyvät riskit. Lopuksi teoriaosiossa käsiteltiin neuvonnan roolia ja sen tarjoamia palveluita sukupolvenvaihdoksen tukena. Tutkimusaineistona käytettiin viljelijöille kesäkuussa 2011 lähetettyjä kyselylomakkeita. Lomake lähetettiin kaikille ProAgria Hämeen toimialueella nuoren viljelijän aloitustukea vuosien 2003 – 2007 välisenä aikana hakeneille viljelijöille. Aloitustukea hakeneita tiloja oli ajanjaksolla yhteensä 436, joista kyselyyn vastasi yhteensä 77. Vastausprosentti oli siten 17,6 %. Todellisuudessa vastausprosentti on korkeampi, koska kaikki tilat eivät olleet tehneet sukupolvenvaihdosta. Todellinen vastausprosentti vaihtelee luultavasti 20 – 40 %:n välillä. Tutkimustulosten mukaan sukupolvenvaihdosneuvonta oli asiantuntevaa ja vastasi asiakkaiden tarpeita ProAgria Hämeen alueella. Neuvoja valittiin yleisimmin, koska hänet tunnettiin entuudestaan ja tiedettiin luotettavaksi. Parasta neuvonnassa viljelijöiden mielestä oli neuvojan ammattitaito ja suurimpana heikkoutena liika kaavamaisuus. Likwi- laskelma oli viljelijöiden mielestä kohtalaisen hyvä apuväline päätöksiä tehtäessä. Sen käyttö kuitenkin väheni sitä mukaa kun sukupolven-vaihdoksesta kuluu aikaa. Viljelijät kokivat laskelman vain välttämättömäksi tarvittavien tukien ja avustusten saamiseksi. Eniten kehittämistä viljelijöiden mielestä laskelmassa oli luotettavuudessa, käyttökelpoisuudessa ja päivitettävyydessä. Sukupolvenvaihdoskaupoissa tilojen keskimääräinen kauppahinta oli ProAgria Hämeen alueella 178 000 €. Yleisin tapa toteuttaa kauppa oli yhdellä kertaa yhdelle jatkajalle lahjanluontoisella kaupalla. Lähes kaikki nuoret viljelijät myös investoivat tiloillaan sukupolvenvaihdoksen jälkeisinä vuosina. Merkittävimmät investointikohteet olivat koneet ja kalusto sekä tuotantorakennukset. Uusi traktori oli yleisin yksittäinen investointikohde tiloilla. Investointihalukkuus säilyi sukupolven-vaihdoksen jälkeen, koska lähes kaikki aloittaneet viljelijät suunnittelevat tekevänsä lisää investointeja lähivuosien aikana. Myös lähes 50 % sukupolvenvaihdoksen tehneistä oli kiinnostunut itsensä kouluttamisesta jatkossa.

Young Actors in Transnational Agoras : Multi-sited Ethnography of Cosmopolitan Micropolitical Orientations

This study examines young people s political participation in transnational meetings. Methodologically the study aims to shed light on multi-sited global ethnography. Young people are viewed here as a social age group sensitive to critical, alternative and even radical political participation. The diversity of the young actors and their actions is captured by using several different methods. What is more, the study spurs us coming from the Global North to develop social science research towards methodological cosmopolitanism and to consider our research practices from a moral cosmopolitan perspective. The research sites are the EU Presidency Youth Event (2006 Hyvinkää, Finland), the Global Young Greens Founding Conference (2007 Nairobi, Kenya), the European Social Forum (2008 Malmö, Sweden) and three World Social Forums (2006 Bamako, Mali; 2007 Nairobi Kenya and 2009 Belém, Brazil). The data consists of participant observation, documents and media articles of the meetings, interviews, photos, video, and internet data. This multidisciplinary study combines youth research, development studies, performative social science and political sociology. In this research the diverse field of youth political participation in transnational agoras is studied by using a cross-table of cosmopolitan resources (or the lack of them) and everydaymakers expert citizen dichotomy. First, the young participants of the EU Presidency youth event are studied as an example of expert citizens with cosmopolitan resources (these resources include, for example, language skills, higher education and international social network). Second, the study analyses those everyday-makers who use performative politics to demonstrate their political missions here and now. But in order to make the social movement global they need cosmopolitan resources to be able to use the social media tools and work globally. Third, the study reflects upon the difficulties of reaching those actors who lack cosmopolitan resources, either everyday-makers or expert citizens. The go-along method and the use of the interpreters are shown as ways to reach these young people s political missions. Fourth, the research underlines the importance of contact zones (i.e. spaces or situations where the aforementioned orientations and their differences temporarily disappear or weaken) for deeper democracy and for boosted dialogue between different kinds of participants. Keywords: political participation, young people, multi-sited ethnography, youth research, political sociology, development studies, performative social science

Itsensä löytäjät, Järkeilijät ja Turvaverkon rakentajat : Kolme tarinatyyppiä rahapeliongelman syistä ja selättämisestä

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia tarinoita rahapeliongelmasta selviytyneet kokemuksestaan kertovat ja minkälaiset kulttuuriset tarinamallit näiden kertomusten takana vaikuttavat. Rahapelaamisen aiheuttamista ongelmista ja ongelmapelaamisesta puhutaan suomalaisessa mediassa ja kahvipöydissä edelleen vähän verraten alkoholiongelmaan. Ongelmapelaajat kokevat itse usein, että heidän ongelmaansa ei tunnisteta tai oteta todesta. Tällä tutkimuksella on haluttu tehdä ongelmapelaajien tarinaa tunnetummaksi ja laajentaa ongelmapelaajista kerrottavien tarinoiden kulttuurista tarinavarantoa. Ongelmapelaamiseen haluttiin tässä tutkimuksessa tuoda uudenlaista kulttuurintutkimuksen näkökulmaa. Sairausdiskurssin sijaan pelaamista tarkasteltiin uskonnonkaltaisena merkitysjärjestelmänä, johon ihminen voi orientoitua tai kääntyä ja josta hän voi orientoitua pois. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jossa käytettiin etnografisia menetelmiä: havainnointia ja haastattelua. Tutkimusta varten havainnoitiin viittä pelaajien vertaistukiryhmää. Lisäksi havainnoitiin kuutta virtuaalista vertaistukiryhmää. Haastatteluaineisto koostui kahdesta osasta: toinen puoli haastatteluaineistoa oli kasvokkain toteutetut teemahaastattelut, toinen puoli virtuaalisessa ympäristössä tehdyt teemahaastattelut. Haastateltavia oli yhteensä 16, joista 11 oli kasvokkaisia ja 5 virtuaalisia. Haastattelut analysoitiin narratiivisesti, juonentaen ja yhdistellen haastateltavien kertomuksista kolme tarinatyyppiä. Tyypittelyssä käytettiin erottelevina tekijöinä peliongelmalle kertomuksissa annettuja syitä ja peliongelmaan löydettyä ratkaisua. Pelaajien kertomuksia tarkasteltiin myös arvojen ja moraalisen arvioinnin kannalta. Aineistosta löydetyt tarinatyypit olivat Itsensä löytäjät, Järkeilijät ja Turvaverkon rakentajat. Itsensä löytämisen tarina oli keski-ikäisten naisten kertoma. Tarinan kulttuurisena tarinamallina oli nimensä mukaisesti itsensä uudelleen löytäminen, jota voi verrata valaistumisen tai jälleensyntymisen kokemukseen. Tällaisen elämänmuutoksen ja uudelleenorientoitumisen voi rinnastaa voimakkuudeltaan uskonnolliseen kääntymykseen. Nuorten miesten kertoman Järjen ääni -tarinan eetoksena oli ihmisen kyky hallita luontoaan järjen avulla. Tarina näytti myös toistavan useimmissa kulttuureissa miehille varattua sankarimyyttiä. Turvaverkkotarinan kulttuurinen tarinamalli pohjasi kristinuskon ydinajatukseen lähimmäisen rakkaudesta ja anteeksiannosta. Tarinassa arvotettiin pahaksi yksinäisyys ja yksin pärjäämisen eetos, ja hyväksi anteeksianto ja rohkeus myöntää oman tuen tarve. Itsensä löytämisen tarina ja Järjen ääni -tarina olivat selkeästi sukupuolittuneita ja ikäjakautuneita. Turvaverkkotarinassa oli tarinatyypeistä eniten sisäistä vaihtelua sekä sukupuolessa että iässä. Kulttuurin tarjoamat perinteiset sukupuoliroolit toistuivat aineiston kertomuksissa: nuoret miehet toistivat kerronnassaan sankarimyyttiä siinä missä keski-ikäiset naiset kertoivat paenneensa ikuista huolehtijan ja vastuunkantajan roolia pelaamiseen. Myös tunteista puhuminen ja itsensä tutkiskelu näyttää tarinamallien vahvan sukupuolittumisen perustella olevan edelleen kulttuurisesti hyväksyttävämpää naisille kuin miehille. Haastatteluaineistossa näkyi myös pilkahduksia pelaamisen uskonnollisesta ulottuvuudesta ja pelimaailman luomasta toisesta todellisuudesta, jonne pelaajat pakenevat ja josta he hakevat ontologista turvaa yksinäisyyteensä ja ahdistukseensa.

Lasten vetoomus pysyvän rauhan puolesta. Hiroshimalaisten lasten ja nuorten muistelmat atomipommi-iskun jälkeiseltä ajalta ja iskun vaikutus heidän käsityksiinsä tulevaisuudesta vuonna 1951

Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdyin siihen, miten hiroshimalaiset lapset ja nuoret kuvasivat muistelmissaan Hiroshiman atomipommi-iskun jälkeistä aikaa, ja miten iskun nähtiin vaikuttaneen heidän käsityksiinsä tulevaisuudesta. Lähestyin aihetta muistitietotutkimuksen metodin kautta. Alkuperäisaineistonani käytin Arata Osadan kokoamaan muistelmateosta Children of the A-Bomb: Testament of the Boys and Girls of Hiroshima, joka pitää sisällään 105 lasten ja nuorten kirjoittamaa muistelmaa atomipommi-iskun jälkeisestä ajasta vuonna 1951. Ajallisesti tutkielmani rajautuu lasten kuvaamaan kuuteen vuoteen atomipommi-iskusta kirjoitushetkeen, sekä muistelmissa kuvattuun tulevaisuuteen. Pääpaino on kuitenkin vuodessa 1951. Teos edustaa japanilaista toisen maailmansodan jälkeistä sodan vastaista kirjallisuutta, jonka motiivina on rauhanaatteen edistäminen. Muistelmateoksesta on nähtävissä, kuinka lapset tulkitsevat iskun jälkeistä nykyisyyttä oman selviytymisensä kautta. Monet nuorimmista lapsista kuvasivat kokemaansa kiitollisuuden tunnetta auttajaa kohtaan, kun taas vanhempien lasten muistelmissa kuvataan enemmän itse avunantoa. Vanhemmat lapset olivat useammin poissa kotoa ja vailla vanhempiensa turvaa, joten he joutuivat tekemään itsenäisempiä päätöksiä. Selviytyminen herätti niin kiitollisuutta, mutta myös ahdistusta ja tarvetta perustella omaa selviytymistään. Muistelmista on myös havaittavissa japanilaisen historiantulkinnan murrosvaihe. Sodan jälkeinen miehityspolitiikka opetti japanilaisia syyttämään imperialistista hallitusta sodasta, ja toisaalta kielsi Yhdysvaltojen ja atomipommien käytön kritisoinnin. Kuitenkin sensuurin loputtua myös Yhdysvaltoja kohtaan alkoi esiintymään kritiikkiä. Lasten muistelmissa onkin nähtävissä vaihtelevia tapoja kommentoida atomipommi-iskun syitä ja seurauksia. Menneisyyden ja nykyisyyden tulkinnan ohella muistelmissa on nähtävissä myös lasten ja nuorten käsityksiä tulevaisuudesta. Tulevaisuuden käsityksiin vaikutti erityisesti kylmän sodan epävakaa konteksti, joka nosti esiin uuden sodan pelon. Lisäksi muistelmissa oli myös nähtävissä normaalin arjen pelkoja, kuten kiusaamista. Toisaalta moni koki päässeensä yli menneisyyden traumasta ja pyrki omalla toiminnallaan vaikuttamaan tulevaisuuteen rauhaa edistävästi.

Luokanopettajien näkemyksiä koulupäivän liikunnallistamisesta.

Liikunnalla on lukuisia vaikutuksia lasten ja nuorten terveyteen. Koulu tavoittaa kaikki lapset ja nuoret, joten se on tärkeä liikunnan edistämisen paikka. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää luokanopettajien näkemyksiä liikunnan lisäämisestä koulupäivään. Lisäksi analysoidaan, miten luokanopettajat pystyvät muokkaamaan koulun toimintakulttuuria liikunnallisemmaksi ja mitkä tekijät ovat yhteydessä heidän mahdollisuuksiinsa vaikuttaa toimintakulttuuriin. Tutkimuksen kohdejoukko koostuu Turun seudun alakoulujen luokanopettajista. Tutkimukseen osallistui 50 opettajaa, joista 39 on naisia ja 11 miehiä. Opettajista 33 oli osallistunut Liikkuva koulu-hankkeeseen ja 17 ei ollut osallistunut. Tutkimus on lähestymistavaltaan kvantitatiivinen. Aineiston kerääminen toteutettiin internet-kyselyllä marras-joulukuussa 2015. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytimme opettajakyselyä. Kysymykset olivat pääosin monivalintakysymyksiä, joista opettajat valitsivat parhaiten omaa näkemystään kuvaavan vaihtoehdon. Tulosten mukaan koulupäivän liikunnallistaminen koettiin tärkeäksi ja Liikkuva koulu -hanketta pidettiin hyödyllisenä. Selkeä ero havaittiin opettajakyselyn mukaan Liikkuvien koulujen ja Ei-liikkuvien koulujen välillä koulupäivän liikunnallistamisen määrässä. Sekä Liikkuvien että Ei-liikkuvien koulujen luokanopettajat kokivat pystyvänsä vaikuttamaan koulun toimintakulttuurin liikunnallistamiseen sopivasti ja heille on tarjottu siihen riittävät tiedot. Suurin osa luokanopettajista oli kiinnostunut lisätiedoista. Kiire ja heikko motivaatio olivat suurimmat syyt koulupäivän liikunnallistamisen vähäisyydelle.

Personal branding practices of adolescents on Instagram

The aim of this bachelor’s thesis was to explore adolescents’ personal branding practices in the social media environment of the photo and video sharing mobile application Instagram. As the theoretical background for personal branding is quite limited, this thesis combined concepts of personal branding and self-presentation to answer the research problems. Empirical data was collected by conducting semi-structured individual interviews with 10-14-year-old adolescent girls. The photo-elicitation method was utilized in the interviews as the participants were requested to present and discuss their Instagram accounts. The concepts of personal brand identity and personal brand positioning were found to be suitable descriptions to adolescents’ personal branding practices on Instagram. It was found that adolescents consciously consider what kind of personal brand identity they aim to portray to their audience and that authenticity of the personal brand identity is valued. Personal brand positioning, on the other hand, was found to be achieved through impression management: adolescents make strategic disclosure decisions regarding the content they post on their Instagram accounts in a way that the content is reflective of the personal brand identity. Posting brand-related user-generated content on one’s Instagram account was found to be one of the many disclosure decisions in personal brand positioning on Instagram and this type of content was very common on the participants’ accounts. Adolescents were also found to be interested in monitoring the audience reactions to their personal branding efforts.

Nuorten siirtymät työmarkkinoille Suomessa. Työmarkkinauratyypit ja niihin vaikuttavat sosioekonomiset ja alueelliset tekijät Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineiston valossa.

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten nuorten työmarkkinasiirtymiä. Siirtymiä kuvataan tyypittelemällä nuorten toimintaa työmarkkinoilla. Tyypitellyssä verrataan töissä tai opiskelemassa olevia nuoria työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin nuoriin. Toimintaa työmarkkinoilla seurataan kolmessa ajankohdassa (2008, 2010 ja 2012), nuorten ollessa 21—25 -vuotiaita. Tyypittelyn pohjalta nuorille luodaan työmarkkinauratyyppejä, jotka kuvaavat erilaisia työmarkkinasiirtymiä. Kiinnostuksen kohteena on etenkin se, ovatko nuoret kiinni työmarkkinasiirtymiä tukevissa ja myöhempää työelämään kiinnittymistä edistävissä toiminnoissa vai eivät. Tutkielma linkittyy keskusteluun nuorten syrjäytymisestä, jota lähestytään usein juuri nuorten koulutus- ja työmarkkinatilanteiden kautta. Työmarkkinauria selittäviä tekijöitä tarkastellaan nuoren sukupuolen, koulutuksen, vanhempien koulutuksen, vanhempien saaman toimeentulotuen ja asuinpaikan mukaan. Asuinpaikan vaikutusta tarkastellaan lapsuudessa ja nuoressa aikuisuudessa. Tutkielma on otteeltaan kvantitatiivinen. Aineistona käytetään THL:n ylläpitämää Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineistoa, jossa on seurattu samoja nuoria sikiöajalta nykypäivään eri viranomaisrekistereiden kautta. Tutkielma pohjautuu kokonaisaineistoon (N=57 641). Menetelminä käytetään ristiintaulukointia ja multinomiaalista logistista regressiota. Tulosten perusteella työmarkkinasiirtymät näyttäytyivät sujuvina suurimmalle osalle nuorista. Tutkielmassa 81,5 prosenttia nuorista sijoittui työmarkkinauratyypeille, joille oli leimallista työssäkäynti tai opiskelu kaikkina tutkimusvuosina. Tutkielmassa erotettiin myös joukko nuoria, joille työmarkkinasiirtymät koostuivat pääosin työttömyydestä tai työmarkkinoiden ulkopuolella olemisesta. Näitä nuoria oli 6,1 prosenttia kohortista. Koulutusaste vaikutti työmarkkinasiirtymiin selvästi eniten ja vaikeuksia työmarkkinasiirtymissä kohtasivat eniten nuoret, jotka olivat perusasteen tutkinnon varassa vielä 21-vuotiaana. Vanhemman matala koulutus ja vanhemman saama toimeentulotuki olivat myös yhteydessä työmarkkinasiirtymiin liittyviin katkoksiin. Asuinpaikka vaikutti uratyypeille sijoittumiseen siten, että kaupunkimaisilla alueilla asuvat nuoret olivat todennäköisemmin koko ajan opiskelemassa tai töissä kuin muilla alueilla asuvat nuoret. Asuinpaikka lapsuudessa ei vaikuttanut työmarkkinasiirtymiin. Tulosten perusteella nuorten työmarkkinasiirtymiä tukevat järjestelmät näyttäytyvät Suomessa pääosin toimivina, mutta niitä tulisi kehittää nuorten erilaiset tilanteet ja tuen tarve huomioiden.

Varsinaissuomalaisten nuorten kouluhyvinvointi ja sen muutokset vuosina 2008 - 2012

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Varsinais-Suomalaisten 9.luokkalaisten nuorten kouluhyvinvointia vuosina 2008, 2010 ja 2012. Tutkimuksen aineisto koostuu Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus Cyrin, Nuoret luupin alla -tutkimusaineistoihin edellä mainituilta vuosilta. Tämän tutkimuksen aineisto koostui yhteensä 4946 nuoren vastauksesta. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki Varsinais-suomen alueella asuvat nuoret, jotka olivat vastanneet Nuoret luupin alla –tutkimukseen vuosina 2008, 2010 ja 2012. Kouluhyvinvointia tutkitaan tässä tutkimuksessa Konun (2002) kouluhyvinvointimallia apuna käyttäen. Kouluhyvinvointimallista käytetään niitä osatekijöitä, jotka ovat rinnastettavissa Allardtin (1976) hyvinvointiteorian osatekijöihin (having, loving, being), joihin myös Konun kouluhyvinvointimalli perustuu. Kouluhyvinvoinnilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Konun (2002) luoman kouluhyvinvointimallin kolmea osatekijää; koulun olosuhteita, sosiaalisia suhteita koulussa sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia koulussa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että nuorten kouluhyvinvoinnissa ei ole tapahtunut radikaaleja muutoksia tutkimusvuosina. Nuorten varsinaissuomalaisten oppilaiden kokemusten suunta kouluhyvinvoinnista on ollut parempaan päin. Tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten sekä asuinpaikan mukaan löytyy eri kouluhyvinvoinnin osatekijöissä eri tutkimusvuosina. Maaseudulla asuvat oppilaat kokivat koulunolosuhteet paremmiksi kahtena ensimmäisenä tutkimusvuotena, mutta erot ovat tasaantuneet viimeiseen tutkimusvuoteen tultaessa. Asuinpaikka ei vaikuttanut oppilaiden kokemuksiin itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista koulussa eikä kokemuksiin opettajien ja oppilaiden välisistä sosiaalisista suhteista. Asuinpaikka vaikutti oppilaiden kokemuksiin oppilaiden keskinäisistä sosiaalisista suhteista, vain keskimmäisenä tutkimusvuotena siten, että maaseudulla asuvat oppilaat kokivat suhteet paremmiksi. Sukupuolten välillä oli eroja koetuissa koulun olosuhteissa kahtena viimeisenä tutkimusvuotena, siten että ensin pojat kokivat koulun olosuhteet paremmiksi ja viimeisenä tutkimusvuotena tytöt kokivat olosuhteet paremmiksi. Pojat kokivat myös itsensä toteuttamisen mahdollisuudet koulussa paremmiksi kahtena viimeisenä tutkimusvuotena. Sukupuolten kokemuksissa oppilaiden keskinäisistä sosiaalisista suhteista ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta opettajien ja oppilaiden sosiaaliset suhteet pojat kokivat tilastollisesti merkitsevästi paremmiksi kaikkina tutkimusvuosina.

Turun nuorisovaltuusto Aitoa osallisuutta vai näennäistä vaikuttamista?

Lasten ja nuorten parempaa osallisuutta kunnallisessa päätöksenteossa on ryhdytty kunnissa ratkomaan etupäässä edustuksellisia toimielimiä tai vaikuttajaryhmiä perustamalla. Lasten ja nuorten kuulemista ja osallisuutta käsittelevä lakiteksti ja aiheesta annetut suositukset jättävät kuitenkin toiminnan käytännön toteutuksen suhteen paljon tulkinnan varaa kunnille. Ei ole itsestään selvää, että perustetuilla toimielimillä olisi arjen toiminnan tasolla kykyä ja mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua esteittä kunnan päätöksentekoon. Tämän tutkielman tehtävänä on Turun nuorisovaltuuston tapauksessa seurata nuorisovaltuuston ensimmäisen toimikauden 2014—2015 päätöksenteon vaikuttavuutta ja nuorisovaltuuston kunnassa käymää vuorovaikutusta. Pyrkimyksenä on selvittää nuorisovaltuuston toiminnan sujuvuutta ja luotujen toimintatapojen antamia edellytyksiä osallisuudelle. Tavoitteena on myös nostaa esiin osallisuuden ja vaikuttamisen esteiksi muodostuvia yksityiskohtia. Nuorisovaltuuston päätösasioita seuraamalla otetaan selvää toiminnan vaikuttavuudesta Sherry Arnsteinin osallisuuden portaat –mallia apuna käyttäen. Lisäksi nuorisovaltuutettujen omaa kokemusta toiminnasta on kartoitettu haastatteluilla. Tavoitteena on antaa nuorten itse kertoa, millaisena he ovat kokeneet osallistumisen kunnan päätöksentekoon nuorisovaltuustotoiminnan kautta. Sarah Whiten osallistumisen motiivit –mallin avulla on hahmotettu toimintaan osallistuvien tahojen (nuoret ja kunta) erilaisia intressejä toimintaan liittyen. Tarkoituksena on pohtia osallistujien intressien vaikutusta toiminnan ohjautuvuuteen. Tutkielman tavoitteena on nostaa esiin osallisuustoimintaan liittyviä onnistumisia ja haasteita Turun nuorisovaltuuston tapauksessa. Löydökset osoittivat, että nuorisovaltuusto saa toimia melko vapaasti kun kyseessä on nuorten keskinäinen toiminta. Mahdollisuudet vaikuttaa nuorisovaltuuston kautta kaupungin päätöksentekoon osoittautuivat kuitenkin hyvin rajallisiksi. Merkittävin ongelma vaikuttavuuden näkökulmasta oli vuorovaikutuksen vähäisyys, erityisesti nuorten ja päättäjien välillä. Myös nuorten oman kokemuksen mukaan vuorovaikutusta päättäjiin olisi tarvittu lisää. Nuorisovaltuustotoiminnan kannalta keskeisenä haasteena esiin nousi toimivien käytäntöjen puute. Nuorten toiminnan edellytyksistä oli huolehdittu puitteiden osalta hyvin, mutta sisällöllistä toimintaa leimasi eristäytyneisyys muusta kaupunkiyhteisöstä. Nuorten kuulemisesta nuorisovaltuustossa oli hyviä kokemuksia, mutta toiminta oli pitkälti sidoksissa asialle vihkiytyneisiin aikuisiin, ja kuultavaksi tuodut asiat olivat myös lähtöisin aikuisista. Lisäksi nuorten mielipiteen arvostamisesta ei ollut ohjeistusta, eikä mielipiteen välittymisestä tehty seurantaa.