Osingonirtoamispäiväilmiö Helsingin pörssissä 2000–2011

Osakkeiden kurssi putoaa osingonirtoamispäivänä keskimäärin osinkoa vähemmän, mutta tälle ilmiölle ei ole löytynyt laajasta monia markkinoita ja ajanjaksoja tarkastelevasta tutkimuksesta huolimatta universaalia selittävää teoriaa. Verotus, kaupankäyntikustannukset, markkinoiden mikrorakenne ja riski ovat eri teorioiden ja useiden tutkimusten mukaan keskeisiä selittäviä tekijöitä ilmiölle. Tässä tutkimuksessa on analysoitu osingonirtoamispäiväilmiötä Suomen osakemarkkinoi-den paljon vaihdetuilla osakkeilla vuosina 2000–2011. Tutkimuksessa selvitettiin putoaako osakkeen kurssi osingonirtoamispäivänä osingon verran, vaikuttiko verotus osingonirtoamispäivä-ilmiöön ja oliko osingonirtoamispäivän ympärillä kaytävällä lyhytaikaisella kaupankäynnillä mahdollista saada tuottoa. Tarkasteltaltavalla ajanjaksolla Suomessa toteutettiin vuonna 2005 osinkoverotusta kiristänyt uudistus, jonka vaikutuksia osingonirtoamispäiväilmiöön tutkittiin osana työtä. Osinkoverouudistuksen odotettiin pudottavan kurssilaskusuhdetta. Lyhytaikaisen kaupankäynnin kannattavuutta tarkasteltiin osingonirtoamispäivän yhteydessä eri sijoittajaryhmien kannalta. Osingonirtoamispäivän kurssipudotusta tutkittiin osakkeen hinnan pudotuksen ja osingon muodostamalla markkinakorjatulla kurssilaskusuhteella. Osinkotuoton vaikutusta osingon-irtoamispäiväilmiöön tarkasteltiin jaottelemalla havainnot osinkotuoton mukaan. Lyhytaikaisen kaupankäynnin kannattavuutta tutkittiin kaupankäyntikustannusten ja osinkotuoton mukaan lasketuilla arbitraasivapailla rajoilla. Keskimääräinen kurssilaskusuhde koko tutkimuksen ajanjaksolta oli 0,98. Vuosien 2000–2004 ja 2006–2011 kurssilaskusuhteet olivat vastaavasti 0,92 ja 0,99. Osakkeiden kurssit putosivat osinkoa vähemmän, mutta pudotus ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi osingon määrästä. Osinkotuoton ja kurssilaskusuhteen välillä havaittiin positiivinen korrelaatio. Vuoden 2005 kotimaisten veronalaisten omistajien osinkoverotusta kiristänyt uudistus ei pudottanut koko aineiston kurssilaskusuhdetta odotetulla tavalla, mutta matalan ja korkean osinkotuoton ryhmissä pudotus havaittiin. Useimpien sijoittajaryhmien oli mahdollista hyötyä lyhytaikaisesta kaupankäynnistä molemmilla tutkituilla ajanjaksoilla. Alle yhden kurssilaskusuhde molemmilla tämän tutkimuksen ajanjaksolla ehdottaa marginaaliseksi sijoittajaksi Helsingin pörssissä ulkomaista tai verovapaata sijoittajaa. Tulokset viittaavat osingonirtoamispäivän ympärillä käytävällä lyhytaikaisella kaupankäynnillä esiintyviin tuottomahdollisuuksiin. Mahdolliset tuotot eivät kuitenkaan ole riskittömiä. Markkinoiden tehostuminen ja kaupankäyntikustannusten alentuminen ovat voineet vähentää näitä tuotonsaannin mahdollisuuksia.

Osingonjako ja omien osakkeiden hankinta varojenjakokeinoina – veroseuraamusten tarkastelu

Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä osingon ja omien osakkeiden hankinnan eroihin varojenjakokeinoina ja erityisesti tarkastella niihin liittyviä veroseuraamuksia. Veroseuraamuksia arvioidaan niin listaamattomista, kuin listatuista yhtiöistä saaduista varoista ja niitä selvennetään laskuesimerkein. Näiden lisäksi tutkielmassa käsitellään peitellyn osingon säännöksen soveltamista erityisesti omien osakkeiden hankintaan liittyen. Peiteltyyn osinkoon liittyvät ennakkopäätökset, joita tutkielmassa esitellään runsaasti, ovat avain asemassa säännöksen soveltamisen ymmärtämisessä. Koska tutkielman perustana on voimassa olevan oikeuden sisältö ja tarkoituksena on tulkita lainsäädäntöä, on kyseessä lainopillinen tutkimus. Tutkielmassa todetaan osingon ja omien osakkeiden hankinnan olevan toistensa kaltaisia varojenjakokeinoja, kun asiaa katsotaan osakeyhtiölain näkökulmasta. Kun asiaa tarkastellaan verotuksen näkökulmasta, lainsäädäntö kannustaa yleensä jakamaan osinkoa etenkin listaamattomista yhtiöistä. Pörssiyhtiöissä myös omien osakkeiden hankinta voi olla tarkoituksen mukainen keino saada varoja yhtiöstä.

Energiaverotus Ruotsissa ja vertailu Suomeen

Tässä kandidaatintyössä käsitellään Ruotsin energiaverotuksen rakennetta sekä verotustasoja. Tarkasteltavia osa-alueita ovat sähkön tuotannon ja kulutuksen verotus, polttoaineverotus, yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon verotus sekä liikenteen verotus. Lisäksi työssä käsitellään lyhyesti myös Euroopan unionin tavoitteita ja Suomen energiaverotusta. Lopuksi vertaillaan Ruotsin ja Suomen välisiä verotuseroja.

Markkinoiden muodonmuutoksia. Turun markkinat vuoden 1827 suurpalosta markkinajärjestelyihin 1867

Tutkielmani käsittelee Turun markkinoiden kehitystä ja merkitystä kaupungin suurpalosta 1827 vuoden 1867 markkinajärjestelyihin saakka. Turun markkinoilla on pitkät perinteet aina keskiajalta saakka. Markkinoilla oli suuri merkitys ihmisten elämässä, kun elettiin suuressa määrin omavaraistalouden aikaa. Markkinat Suomessa kehittyivät samaan tahtiin kuin emämaassa Ruotsissa. Venäjän liittäessä Suomen Suuriruhtinaskuntanan itseensä Suomessa alkoi elämä uuden isäntämaan ohjastuksessa. Tutkimuksessani tarkastellaan markkinoiden ”loistovuosia” ja samalla vaatimuksia markkinoiden lopettamisesta. 1700-luvun lopulta lähtien väitettiin, etteivät markkinat enää vastanneet tarkoitustaan. Ne olivat muodostuneet pääosin huvittelutilaisuuksiksi. Mark-kinat olivat kuitenkin kaupungille ja sen kauppiaille tärkeä tulonlähde, joten oli ymmärrettävää, ettei niitä käyty hanakasti lopettamaan. Jo 1800-luvun alussa oli yritetty voimakkaasti puuttua asioihin, mutta markkinain järjestely-yritykset eivät onnistuneet. Vuonna 1821 senaatti totesi, etteivät maa- ja pitäjämarkkinat ole täyttäneet tarkoitustaan ja lopetti ne. Kaupunkimarkkinoihin senaatti ei sen sijaan vielä tällöin puuttunut. Vasta vuosien 1863-1864 säätyvaltiopäivillä oltiin valmiit toden teolla supistamaan markkinoita. Uusi markkinajärjestely astui voimaan vuoden 1867 alusta. Mikä oli se voima, joka oli vuosisadat vetänyt kansaa markkinoille? Markkinat olivat niin syöpyneet kansan mieliin, että niitä vielä vuoden 1867 jälkeenkin järjestettiin ”vanhasta” muistista. Markkinoiden merkitystä analysoitaessa on tarkasteltu tuotteiden tori- ja verohintojen muodostumista. Markkinoilta saatiin selville kulloisetkin hinnat, mikä oli talonpojille tärkeää, kun muitakaan tietolähteitä ei kovin paljon löytynyt. Tuotteiden tori- ja markkinahinnat antoivat pohjan myös verohintaluetteloille. Verotuksen pohjana oli vielä 1800-luvullakin tuotteiden verohinnat. Ne vahvistettiin vuosittain ja niistä laadittiin verohintaluettelo. Markkinat olivat verottajalle tärkeitä niin kauan kuin verotus pohjautui markkinahintoihin. Tutkimuksen pohjana ovat olleet aihetta käsitelleet historiankirjoitukset, erilaiset hintatilastot sekä 1800-luvulla ilmestyneiden sanomalehtien digiaineistot. Aina 1800-luvun alkupuolelta lukien lehtikirjoitukset olivat tuoneet julki markkinoiden varjopuolia. Toimittajien kirjoituksin ja ”kristillissiveellisten” mielipideilmaisuin vaadittiin markkinoiden lopettamista taikka saattamista muuten asiallisempaan järjestykseen.

Peitelty osingonjako osakeyhtiössä - Muodot ja oikaisut verotuksessa

Tutkimuksessa tarkastellaan peiteltyä osingonjakoa osakeyhtiössä yhtiöoikeuden ja verotuksen suhteen. Tavoitteena on selvittää peitellyn osingonjaon muotoja ja seuraamuksia verotuksessa jakajalle ja saajalle. Aluksi selvitetään laillista ja laitonta varojen jakoa osakeyhtiössä sekä erilaisten varojenjakomuotojen verotusta. Seuraavaksi kuvaillaan peitellyn osingonjaon luonnetta osakkaan ja osakeyhtiön kannalta. Tutkimuksessa käydään läpi erilaiset peitellyn osingonjaon muodot ja seuraamukset verotuksessa ja yritetään löytää kirjallisuuden ja oikeuskäytännön pohjalta rajanvetoja peitellyn osingonjaon tulkinnalle.

Yrityskauppaa suunnittelevan pienyhtiön näkökulma käyttöomaisuusosakkeiden verovapaaseen luovutukseen

Tämän Pro Gradu -tutkielman keskeisimpänä tavoitteena oli tutkia käyttö-omaisuusosakkeiden verovapaata luovutusta ja selvittää, löytyykö asian-tuntijalausuntojen ja oikeuskäytännön perusteella sellaisia yleistettäviä rajauksia, joita luovutusta harkitseva pienyhtiö voi hyödyntää luovutusta suunnitellessaan. Tutkimus yhdistää laadullisen tutkimuksen ja tapaus-tutkimuksen. Aineistonkeräystapana käytettiin haastattelua, ja tehtyjä ha-vaintoja sovellettiin caseyhtiöön. Haastattelukysymykset laadittiin oikeus-käytännöstä esiin nousseiden havaintojen perusteella, ja osa havain-noista sai vahvistusta, kun taas osa kyseenalaistettiin varsin voimakkaas-tikin. Tutkimustulokset osoittavat, että lainsäädäntö on asian suhteen to-della ympäripyöreä, eikä oikeuskäytäntökään tarjoa kuin erittäin leveitä rajauksia. Nykyisten tietojen valossa luovutusta harkitsevista tai luovutus-kelpoisia osakkeita omistavista pienyhtiöistä todella suuri osa on niin sa-notulla harmaalla alueella, jolla he eivät voi olla varmoja luovutuksensa verokohtelusta. Tutkimustulosten perusteella olosuhteiden vaikutus luo-vutuksen verokohteluun on pienyhtiön verotuksen ennakoitavuuden kannalta kohtuuton.

Yksityisen osakeyhtiön onnistunut sukupolvenvaihdos verotuksellisesta näkökulmasta: case-tutkimus

Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan yrityksen omistajasuhteiden vaihtumista sukupolvelta toiselle liiketoiminnan jatkamiseksi yrityksessä. Tutkielmassa tutkitaan sukupolvenvaihdosta koskevaa verokohtelua ja muita omistajavaihdokseen liittyviä tekijöitä, joita yrityksissä kohdataan omistajavaihdosprosessin aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää paras ratkaisu sukupolvenvaihdoksen toteutukseen kohdeyritykselle. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin pääasiassa kohdeyrityksen tilinpäätöksiä viime vuosilta sekä omistajan ja jatkajan haastatteluja. Tutkimuksessa esitetyt laskelmat perustuvat kohdeyrityksen tilinpäätöstietoihin. Laskelmien tarkoituksena on selkeyttää sukupolvenvaihdoksen verotuskäytäntöä ja avustaa koituvan kokonaisrahoituksen tarpeen arvioinnissa. Sukupolvenvaihdokseen tulee valmistautua riittävän ajoissa ja etenkin verotukseen liittyviin ratkaisuihin tulee valmistautua ennakkoon. Yrityksen käypä arvo ja omistajavaihdoksen toteutustapa määrittävät pitkälti kokonaisverotuksen määrän. Kohdeyritykselle sopivin ratkaisu riippuu myös jatkajan mahdollisuuksista rahoittaa omistajavaihdos. Kohdeyrityksen tapauksessa kokonaisrahoituksellisesti edullisin vaihtoehto olisi maksaa käypään arvoon nähden alhainen kauppahinta.

Siirtohinnoittelun kehitys ja tulevaisuus vuosien 1994–2014 ammattilehtikirjoitusten perusteella

Pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten siirtohinnoittelun kehitys näkyy ammattikirjoituksissa 20 vuoden aikana sekä mihin suuntaan siirtohinnoittelu on kehittymässä tulevaisuudessa. Mitkä ovat siirtohinnoittelun riskit ja edut tutkimusaineiston perusteella ja minkälaisista näkökulmista siirtohinnoittelusta on 20 vuoden aikana kirjoitettu. Artikkeleista pyritään löytämään, minkälaisia eroja on suomalaisen ja kansainvälisen kirjoittelun väliltä. Tämä on laadullinen tutkimus, jossa käytetään tutkimusmenetelmänä sisällönanalyysia. Tutkimuksessa on sisällönanalyysin mukaisesti luokittelua, teemoittelua sekä vertailua. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta lehdestä Verotus, Tilintarkastus-lehti, nykyään Balanssi ja The Accounting Review. Lehdistä on kerätty siirtohinnoittelua käsittelevät artikkelit 20 vuoden ajalta. Tutkimustulosten perusteella näkyy siirtohinnoittelun kehitys sekä kuinka aiheesta on tullut entistä keskeisempi. Siirtohinnoittelu on nyt merkittävässä roolissa kansainvälisessä verotuksessa. Haasteena nähdään markkinaehtoisen hinnan asettaminen oikeaan arvoon. Tärkeänä luokkana nousi siirtohinnoittelun kehittäminen. Myös valtioiden uhka siitä, että siirtohinnoittelun kautta verovaroja siirtyy toisiin valtioihin, oli yksi esiin noussut teema. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että siirtohinnoittelu on problemaattinen verotuksen aihe, koska selkeää suoraa siirtohintaa ei aina pystytä antamaan tuotteelle, palvelulle tai rahoitukselle, vaan hinta on veteen piirretty viiva. Siirtohinnoittelua pidetään uhkana valtioiden veropohjan rappeutumiselle, jos sen avulla siirretään varoja alemman verotuksen valtioihin. Konsernit toimivat entistä laajemmin eri valtioissa, joten niiden tavoitteena on suunnitella eri konsernin osien tulosta. Tulevaisuudessa on paljon kehityskohtia ja tarpeita siirtohinnoittelun alueella. Kehitykseen vaikuttavat valtioiden yhteisöveropoliittiset päätökset sekä valtioiden omat lainsäädännöt sekä valtioiden sitoutuminen OECD:n säännöksiin, joiden avulla pyritään yhtenäisiin toimintamalleihin. Jatkossa tutkimusta voisi laajentaa kansainvälisemmäksi sekä vielä syvemmin voisi miettiä myös kehityksen suuntia ja niiden vaikutuksia.

Korkojen vähennysoikeus elinkeinoverotuksessa

Tutkielmani käsittelee elinkeinoverolain mukaista korkojen vähennysoikeuden rajoitussäännöstä. Yritykset toimivat nykyään yhä enenevissä määrin kansainvälisessä ympäristössä. Yritystoiminta on globaalia, mutta verotus toimitetaan kuitenkin valtioittain kansallisen lainsäädännön perusteella. Yritysten on mahdollista hyödyntää eri maiden välisiä eroja suunnitellessaan toimintaansa. Veropohjan rapautuminen ja voittojen siirtäminen matalamman verotuksen valtioihin korkomaksuja hyödyntäen koetaan valtioiden veropohjien kannalta ongelmalliseksi. Ongelman taustalla on oman ja vieraan pääoman erilainen verokohtelu. Vieraan pääoman kuluihin lukeutuvat korot ovat yleensä vähennyskelpoisia velallisen verotuksessa, kun taas oman pääoman tuottona maksettavat osingot ovat osinkoa maksavan yhtiön verotuksessa usein vähennyskelvottomia. Verotus voi kannustaa yhtiöitä velkapainotteisempaan pääomarakenteeseen, jolloin korkomenon avulla yrityksen tulosta siirretään taloudellisesti toiseen valtioon. Ongelmaan puuttumiseksi on Suomessa otettu käyttöön korkojen vähennysoikeutta rajoittava säännös elinkeinoverolain 18 a §:ään. Tutkielma selvittää ensinnäkin, miten korkovähennyksiä on mahdollista hyödyntää verosuunnittelussa. Tämän lisäksi tutkielmassa olen esitellyt erilaisia keinoja puuttua laajan korkojen vähennysoikeuden myötä esiintyviin ongelmiin. Oikeusdogmaattisen otteen avulla tutkielma selvittää uuden sääntelyn keskeisen sisällön Suomessa. Tutkielman fokus on Suomessa, mutta koska kyse on vah-vasti kansainväliseen toimintaan linkittyvästä ongelmasta, niin on mielestäni ollut tarpeen tuoda esiin sääntelyä myös muiden maiden osalta oikeusvertailun avulla. Vertailemalla Suomessa käytössä olevaa sääntelyä Ruotsin, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen sääntelyyn sekä tuomalla esiin kansainvälistä kehitystä olen pyrkinyt löytämään muutosehdotuksia korkojen vähennysoikeuden rajoitussäännöksiin. Tutkielmassa on siis myös oikeuspoliittinen ote, koska olen tuonut esille, miten aihetta koskevaa sääntelyä mahdollisesti tullaan kehittämään tulevina vuosina de lege ferenda. Tutkielman johtopäätöksenä esitän, että vaikka Suomessa käyttöönotettuun sääntelyyn kohdistuu muutospaineita, niin siitä huolimatta tuloslaskelmaan perustuva yleinen rajoitussäännös on kuiten-kin ollut paras tutkielmassa esitellyistä keinoista puuttua koroilla tapahtuvaan verosuunnitteluun. Muutostarpeita on kuitenkin seurattava erityisesti tulolähdejaottelun ja konserniverotuksen sekä sääntelylle olennaisten koron ja etuyhteyden käsitteiden osalta. Kansainvälisellä tasolla Euroopan unionin hankkeita sekä OECD:n BEPS-projektin suosituksia kannattaa mielestäni hyödyntää lain kehittämistarpeita arvioitaessa, sillä yhteisten linjausten ja ratkaisujen eteenpäin vieminen turvaa valtioiden veropohjaa paremmin kuin yksittäisten valtioiden erikseen tekemät lainsäädäntöratkaisut

Talkootyön verokohtelu

Tutkimus käsittelee talkootyön verotusta, joka liittyy lähinnä aatteellisten yhdistysten toimintaan. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa selkeä kokonaiskuva talkootyön verokohtelusta sekä osoittaa oikeustapauksiin perehtymällä mahdollisia riskitekijöitä yhdistysten kannalta kielteisiin veroseuraamuksiin. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen eli voimassa olevaa oikeutta tutkiva. Työn teoreettisen viitekehyksen muodostavat siten lainsäädäntö, oikeuskirjallisuus sekä Verohallinnon ohjeistus, jolla on ennakkopäätösten ohella suuri käytännön merkitys verotuksessa. Yhdistystoiminnan perusta on vapaaehtoistyövoima. Välitön, vastikkeeton työ suoraan yhdistyksen hyväksi on verotuksellisesti ongelmaton. Talkootyösuoritteet eli välillinen työ yhdistyksen nimissä kolmannen osapuolen lukuun muodostavat merkittävän osuuden yhdistysten varainhankinnasta. Talkootyötulo voi olla verotonta ainoastaan, mikäli korvauksen saaja täyttää tuloverolaissa mainitut yleishyödyllisyyskriteerit. Lisäksi verottomuuden edellytyksenä on se, ettei suoritusta pidetä yhdistyksen elinkeinotulona tai työn tekijän henkilökohtaisena palkkana. Saatu tulo on käytettävä yhdistyksen tarkoituksen mukaiseen yleishyödylliseen toimintaan, eikä hyöty saa kanavoitua työn tekijöiden hyväksi. Oikeustapausten perusteella talkootyön verollisuutta arvioitaessa merkitystä on annettu työn kestolle, toimeksiantajan johdon ja valvonnan olemassaololle, työn läheiselle liittymiselle varsinaiseen yleishyödylliseen toimintaan, kilpailuolosuhteille sekä tulojen määrälle suhteessa muihin tuloihin. Ratkaisujen valossa verotuskäytäntö vaikuttaa osittain ristiriitaiselta. Lisäksi on muistettava, että kyseessä on aina yksittäistapauksen kokonaisarviointi. Riskialttiilta vaikuttavassa tapauksessa verovelvollisen on suositeltavaa hakea ennakkokannanotto, sillä usean vuoden ajalta kumuloituvat veroseuraamukset johtavat helposti syvään talousahdinkoon, pahimmillaan jopa toiminnan lakkaamiseen.

Kapitalisaatiosopimusten arvostaminen eri tilanteissa

Kapitalisaatiosopimukset ovat vakuutustuotteita, jotka muistuttavat ominaisuuksiltaan rahatalletuksia, sijoitusinstrumentteja ja henkivakuutuksia. Kapitalisaatiosopimusten verotus on epäselvää suoran, kapitalisaatiosopimuksia koskevan sääntelyn puuttuessa. Lisäksi kapitalisaatiosopimusten epäselvä luonne hankaloittaa sovellettavan verotuksen valintaa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää henkivakuutuksiin kuuluvien kapitalisaatiosopimusten arvostaminen eri tilanteissa. Päätutkimusongelma on verotuksen perustana toimivan arvostuksen selvittäminen. Arvostuskäytäntöä selvitetään sääntelyn, oikeuskäytännön ja lain esitöiden avulla. Tutkielmassa on käsitelty korkoperusteisten ja sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten sekä niiden yhdistelmän arvostaminen. Eri muotoisten kapitalisaatiosopimusten arvostamista tarkastellaan tuloverotuksen, perintö- ja lahjaverotuksen sekä elinkeinotoiminnan eri tilanteissa. Tutkielma on oikeusdogmaattinen tutkimus. Lisäksi tutkielmassa on oikeusvertaileva osuus, jossa käydään läpi eräiden Euroopan maiden arvostuskäytäntöjä ja verrataan niiden eroja Suomen arvostustapoihin. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että pääsääntöisesti kapitalisaatiosopimukset arvostetaan verotuksessa aina käypään arvoonsa huolimatta siitä mistä verolajista on kyse. Useimmiten kapitalisaatiosopimusten tuottoa verotetaan pääomatulona. Lisäksi havaittiin, että arvostustavat vaihtelevat huomattavasti jopa Euroopan sisällä. Tutkielmasta voi tehdä johtopäätöksen, että kapitalisaatiosopimusten verotus ei täytä hyvän verojärjestelmän kriteerejä ja tuotteen ominaisuudet eivät ole vakuutukselle ominaisia.

Kattava esitys henkilökohtaisen tulon verotuksesta

Kirjallisuusarvostelu

MITÄ ASIOITA TULISI OTTAA HUOMIOON VÄHITTÄISMYYDYN ALKOHOLIN VEROTUKSESSA

Alkoholin verotuksesta on Suomessa puhuttu viime vuosikymmeninä huomattavasti enemmän kuin muiden haitakkeiden verotuksesta. Keskustelu on painottunut voimakkaasti alkoholin kokonaiskulutuksen alentamiseen ja sen aiheuttamien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentämiseen. Tutkimukset Suomesta ja maailmalta osoittavat, että verotus on tehokas keino kulutuksen ohjaamiseen. Alkoholin verotuksella on myös toinen tärkeä tehtävä, eli verotulojen kerääminen valtiolle. Alkoholin kulutus on Suomessa yleistä ja siitä aiheutuu satojen miljoonien eurojen kustannukset vuosittain. Tästäkin syystä kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen asia ja mielenkiintoinen kohde tutkimukselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, että mitä asioita tulisi ottaa huomioon vähittäismyydyn alkoholin verotuksessa. Pro gradu-tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena käyttäen lähteitä sekä Suomesta että ulkomailta. Tutkimuksessa käsitellään omissa luvuissaan alkoholin erityispiirteitä, alkoholiverotusta teoreettiselta pohjalta sekä alkoholiverotusta käytännössä Suomessa. Alkoholin verotuksessa on oleellista huomioida sen kysynnän hintajousto. Tämä vaihtelee paitsi alkoholilajeittain niin myös kuluttajatyyppien mukaan. Alkoholin aiheuttamat ulkoisvaikutukset ovat merkittävä kuluerä suomalaisessa yhteiskunnassa - vuosittain noin miljardi euroa. Ongelmakäyttäjiä on Suomessa merkittävä määrä, mutta suurin osa kustannuksista syntyy tavallisten kuluttajien aiheuttamana. Alkoholista aiheutuu myös kuluttajalle itselleen kustannuksia, niin sanottuja internaalisia kustannuksia, jotka tulisi huomioida verotuksessa. Myös alkoholin addiktiiviset ominaisuudet tulee ottaa huomioon.