Lypsylehmien sorkkasairauksien perinnölliset tunnusluvut

Sorkkasairaudet ovat kasvava ongelma lypsykarjatiloilla. Sorkka- ja jalkaviat aiheuttavat ennenaikaisten poistojen lisäksi taloudellisia tappioita alentamalla maitotuotosta ja lisäämällä eläinlääkintä- ja sorkkahoitokuluja. Tämän työn tavoitteena oli tutkia sorkkasairauksien periytyvyyttä ja sorkkasairauksiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineisto saatiin Terveet Sorkat -ohjelmasta, johon liittyminen on vapaaehtoista. Sorkkahoitajat olivat luokitelleet sorkkasairaudet vuosina 2003 2004. Sorkkasairaudet (vertymät anturassa, krooninen sorkkakuume, valkoviivan repeämä, anturahaavauma, sorkkavälin ihotulehdus, kantasyöpymä, sorkka-alueen ihotulehdus ja sorkkakiertymä ja muut sorkkasairaudet) oli luokiteltu aineistossa kaksiluokkaisina (kyllä/ei) ominaisuuksina. Aineiston esikäsittelyyn, alustaviin analyyseihin ja kiinteiden tekijöiden tilastollisen merkitsevyyden testaamiseen F-testillä käytettiin WSYS-ohjelmistoa. Lisäksi kiinteiden tekijöiden merkitsevyyttä testattiin logit-mallilla SAS-ohjelmistolla. Varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML)-menetelmällä VCE4-ohjelmistolla. Toistuvuuseläinmallilla saatiin seuraavia periytymisasteen arvioita: vertymät anturassa 0,05, valkoviivan repeämä 0,04, sorkkakiertymä 0,05, kantasyöpymä 0,01, anturahaavauma 0,03 ja sorkkasairaudet yhtenä ominaisuutena 0,06. Sorkkasairauksien periytymisasteiden arviot muutettuna sorkkasairausalttiuksien periytymisasteiksi olivat: vertymät anturassa 0,11, valkoviivan repeämä 0,12, sorkkakiertymä 0,15, kantasyöpymä 0,03, anturahaavauma 0,17 ja sorkkasairaudet yhtenä ominaisuutena 0,09. Sorkkasairauksien väliset geneettiset korrelaatiot olivat positiivisia lukuun ottamatta valkoviivan repeämän ja kantasyöpymän välistä geneettistä korrelaatiota, joka oli lievästi negatiivinen. Sorkkasairauksien geneettiset korrelaatiot 305 päivän maitotuotokseen olivat -0,20 0,27. Tämän tutkimuksen ja aiempien tutkimusten perusteella perimän osuus sorkkasairauksiin ei ole kovin suuri. Koska ympäristötekijöillä on suuri merkitys sorkkasairauksien esiintymiseen, sorkkasairauksien ennaltaehkäisyssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota navetan olosuhteisiin, säännölliseen sorkkahoitoon ja oikeaan ruokintaan.

Nurmisäilörehun valkuaisen metaboliareittien mallintaminen lypsylehmän pötsissä dynaamisen mallin avulla

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää ammoniumtypen, säilörehun liukoisen ja säilörehun liukenemattoman valkuaisen metaboloitumista pötsissä sekä kuvata ammmoniumtypen sekä säilörehun liukoisen ja liukenemattoman fraktion virtauskinetiikkaa alempaan ruoansulatuskanavaan. Koska typen metaboliaa märehtijän elimistössä on tutkittu paljon ja siitä on vakiintuneita käsityksiä, tässä tutkimuksessa keskityttiin metaboliareittien suuruuden arviointiin sekä typen virtausnopeuden estimointiin WinSAAM -ohjelmistolla rakennetun dynaamisen mallin avulla. Koe suoritettiin ajanjaksolla 2.3.-26.4.2002 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisilla, kotieläintuotannon tutkimusosaston koe-eläintallilla. Koemallina oli 4 x 4 latinalainen neliö, jossa oli neljä eläintä, neljä jaksoa ja neljä koekäsittelyä. Koe-eläiminä olivat neljä usean kerran poikinutta ayrshire-lypsylehmää. Lehmien poikimisesta oli kulunut keskimäärin 68 pv. (± 27 pv). Lehmät saivat 10 kg/pv väkirehuseosta ja hapolla (AIV 2000, 5,4 l/tn) säilöttyä esikuivattua säilörehua vapaasti siten, että jätettä jäi 5-10 %. Typellisten yhdisteiden metaboliareittejä mallinnettaessa havaintoaineistona käytettiin pötsin ammoniumtypen, bakteeritypen, alkueläintypen, liukenemattoman typen ja valkuaisen C-fraktion 15N-rikastumisen perusteella laskettua taustarikastumisen ylittävää poolikokoa. Havaintoaineiston perusteella rakennettiin ammoniumtypen (Malli 1), säilörehun liukoisen ei-ammoniumtypen (SNAN) (Malli 2) ja säilörehun liukenemattoman typen (Malli 3) metaboliareittejä kuvaavat mallit. Malli 1 estimoi ammoniumtypen imeytymisen, ulosvirtauksen ja synteesin bakteeritypeksi erinomaisesti. Alkueläintypen metabolian parametriarvoissa oli enemmän hajontaa kuin ammoniumtypen tai bakteeritypen metabolian parametriarvoissa. Mallin 1 mukaan 38 % ammoniumtypestä imeytyi suoraan pötsin seinämän läpi, 35 % syntetisoitui bakteeritypeksi ja 9 % alkueläintypeksi. Loppuosa (18 %) ammoniumtypestä virtasi nestefaasin mukana satakertaan. Malli 2 estimoi säilörehun SNAN:n metaboitumisen ammonium- ja bakteeritypeksi erinomaisesti. Myös ammoniumtypen metabolia ja bakteeritypen ulosvirtauksen estimointi onnistui erinomaisesti. Malli 2 ei antanut kovin luotettavaa estimaattia alkueläintypen metaboliasta. Mallin 2 mukaan 29 % säilörehun SNAN:stä imeytyi ammoniumtyppenä pötsin seinämän läpi, 10 % virtasi ulos pötsistä ammoniumtypen muodossa, 42 % syntetisoitui bakteeritypeksi ja 7 % alkueläintypeksi. Lisäksi 13 % SNAN:stä ohitti pötsin hajoamatta. Malli 3 estimoi typen metaboliareiteille erittäin tarkat parametriarvot. Tässä mallissa myös alkueläinten metabolialle saatiin luotettavat parametriarvot. Mallin 3 mukaan 57 % säilörehun liukenemattomasta typestä ohitti pötsin hajoamatta, 24 % syntetisoitui bakteeritypeksi ja 18 % alkueläintypeksi. Nurmisäilörehuun perustuvalla dieetillä hyvin suuri osuus satakertaan virtaavasta mikrobivalkuaisesta on peräisin ei-ammoniumtyppi -lähteistä, eli liukenemattomasta rehuvalkuaisesta, aminohapoista ja peptideistä. Koska lyhyt- ja pitkäketjuisten peptidien osuus SNAN fraktiosta on suuri ja koska jopa 13 % säilörehun SNAN fraktiosta voi ohittaa pötsin hajoamatta, on liukoisten typpifraktioiden ja varsinkin peptidien rooli pötsin typpimetaboliassa hyvin merkittävä.

Physiological and behavioral responses of sheep to gaseous ammonia

Ammonia can accumulate in highly stocked sheep accommodation, for example during live export shipments, and could affect sheep health and welfare. Thus, the objective of this experiment was to test the effects of 4 NH3 concentrations, 4 (control), 12, 21, and 34 mg/m(3), on the physiology and behavior of wether sheep. Sheep were held for 12 d under a micro-climate and stocking density similar to shipboard conditions recorded on voyages from Australia to the Middle East during the northern hemispheric summer. Ammonia increased macrophage activity in transtracheal aspirations, indicating active pulmonary infl ammation; however, it had no effect (P > 0.05) on hematological variables. Feed intake decreased (P = 0.002) in proportion to ammonia concentration, and BW gain decreased (P < 0.001) at the 2 greatest concentrations. Exposure to ammonia increased (P = 0.03) the frequency of sneezing, and at the greatest ammonia concentration, sheep were less active, with less locomotion, pawing, and panting. Twenty-eight days after exposure to NH3, the pulmonary macrophage activity and BW of the sheep returned to that of sheep exposed to only 4 mg/m(3). It was concluded that NH3 induced a temporary inflammatory response of the respiratory system and reduced BW gain, which together indicated a transitory adverse effect on the welfare of sheep.

Opaskoirien pentutestin perinnölliset tunnusluvut

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Opaskoirakoulun pentutestissä mitattavien ominaisuuksien perinnölliset tunnusluvut sekä niihin vaikuttavat tekijät. Aineisto koostui Opaskoirakoululla vuosina 1988–2008 pentutestin suorittaneista koirista (900 kpl). Suomen Kennelliito ry:stä saatiin sukulaisuusaineisto, johon täydennettiin rekisteriin kuulumattomat koirat. Tutkittavia ominaisuuksia oli 11 kappaletta: käyttäytyminen sylissä, luoksetulo, kontakti, taistelu, alistus, palautuminen, ääniherkkyys, käyttäytyminen pöydällä, seuraaminen, toimintakyky ja hermorakenne. Kaikki ominaisuudet arvostellaan pentutestissä valmiiden käyttäytymismallien mukaisesti. Aineiston esikäsittelyyn ja alustaviin analyyseihin käytettiin Microsoft Office Excel 2003-ohjelmaa sekä WSYS-L ja XWSYS-ohjelmistoja. Kiinteiden tekijöiden luokitteluun ja merkitsevyyden testaamiseen käytettiin WSYS-L ja XWSYS-ohjelmistoa. Varianssikomponentit sekä periytymisasteet laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML)-menetelmällä käyttäen VCE6-ohjelmistoa Tutkittujen ominaisuuksien periytymisasteiden arviot olivat alhaisia tai keskinkertaisia (h2= 0,07-0,39). Korkeimmat periytymisasteiden arviot olivat ominaisuuksilla alistus (0,39), toimintakyky (0,32) ja kontakti (0,31). Ominaisuuksien väliset geneettiset korrelaatiot olivat pääosin positiivisia. Poikkeuksen muodosti ominaisuus alistus, joka oli negatiivisesti korreloitunut palautumisen (-0,47) ja seuraamisen (-0,64) kanssa. Osa ominaisuuksista oli erittäin voimakkaasti korreloituneita (r > 0,8). Fenotyyppiset korrelaatiot vaihtelivat välillä 0,11–0,73 ja olivat geneettisiä korrelaatioita matalampia. Tämän tutkimuksen perusteella ominaisuuksissa käyttäytyminen sylissä, luoksetulo, kontakti, taistelu, alistus, ääniherkkyys, käyttäytyminen pöydällä ja toimintakyky on geneettistä vaihtelua ja sen perusteella niitä on mahdollista muuttaa haluttuun suuntaan jalostuksen avulla.

The connection between on-farm assessed welfare (A-index) and production parameters of the sows

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilalla määritetyn hyvinvoinnin yhteyttä emakoiden tuotantotuloksiin. Hyvinvointia arvioitiin suomalaisen hyvinvointi-indeksin, A-indeksi, avulla. Tuotantotuloksina käytettiin kahta erilaista tuotosaineistoa, jotka molemmat pohjautuivat kansalliseen tuotosseuranta aineistoon. Hyvinvointimääritykset tehtiin 30 porsastuotantosikalassa maaliskuun 2007 aikana. A-indeksi koostuu kuudesta kategoriasta ’liikkumismahdollisuudet’, ’alustan ominaisuudet’, ’sosiaaliset kontaktit’, ’valo, ilma ja melu’, ’ruokinta ja veden saanti’ sekä ’eläinten terveys ja hoidon taso’. Jokaisessa kategoriassa on 3-10 pääosin ympäristöperäistä muuttujaa, jotka vaihtelevat osastoittain. Maksimipistemäärä osastolle on 100. Hyvinvointimittaukset tehtiin porsitus-, tiineytys- ja joutilasosastoilla. Erillisten tiineytysosastojen pienen lukumäärän takia (n=7) tilakohtaiset tiineytys- ja joutilasosastopisteet yhdistettiin ja keskiarvoja käytettiin analyyseissä. Yhteyksiä tuotokseen tutkittiin kahden eri aineiston avulla 1) Tilaraportti aineisto (n=29) muodostuu muokkaamattomista tila- ja tuotostuloksista tilavierailua edeltävän vuoden ajalta, 2) POTSIaineisto (n=30) muodostuu POTSI-ohjelmalla (MTT) muokatusta tuotantoaineistosta, joka sisältää managementtiryhmän (tila, vuosi, vuodenaika) vaikutuksen ensikoiden ja emakoiden pahnuekohtaiseen tuotokseen. Yhteyksiä analysointiin korrelaatio- ja regressioanalyysien avulla. Vaikka osallistuminen tutkimukseen oli vapaaehtoista, molempien tuotantoaineistojen perusteella tutkimustilat edustavat keskituottoista suomalaista sikatilaa. A-indeksin kokonaispisteet vaihtelivat välillä 37,5–64,0 porsitusosastolla ja 39,5–83,5 joutilasosastolla. Tilaraporttiaineistoa käytettäessä paremmat pisteet porsitusosaston ’eläinten terveys ja hoidon taso’ -kategoriasta lyhensivät eläinten lisääntymissykliä, lisäsivät syntyvien pahnueiden ja porsaiden määrää sekä alensivat kuolleena syntyneiden lukumäärää. Regressiomallin mukaan ’eläinten terveys ja hoidon taso’ -kategoria selitti syntyvien porsaiden lukumäärän, porsimisvälin pituuden sekä keskiporsimiskerran vaihtelua. Paremmat pisteet joutilasosaston ’liikkumismahdollisuudet’ kategoriasta alensivat syntyneiden pahnueiden sekä syntyneiden että vieroitettujen porsaiden lukumäärää. Regressiomallin mukaan ensikkopahnueiden osuus ja ”liikkumismahdollisuudet” kategorian pisteet selittivät vieroitettujen porsaiden lukumäärän vaihtelua. POTSI-aineiston yhteydessä kuolleena syntyneiden porsaiden lukumäärän aleneminen oli ensikoilla yhteydessä parempiin porsitusosaston ’sosiaalisiin kontakteihin’ ja emakoilla puolestaan joutilasosaston parempiin ’eläinten terveys ja hoidon taso’ pisteisiin. Kahden eri tuotantoaineiston avulla saadut tulokset erosivat toisistaan. Seuraavissa tutkimuksissa onkin suositeltavampaa käyttää Tilaraporttiaineistoja, joissa tuotokset ilmoitetaan vuosikohtaisina. Tämän tutkimuksen perusteella hyvinvoinnilla ja tuotoksella on yhteyksiä, joilla on myös merkittävää taloudellista vaikutusta. Erityisesti hyvä eläinten hoito ja eläinten terveys lisäävät tuotettujen porsaiden määrää ja lyhentävät lisääntymiskiertoa. Erityishuomiota tulee kiinnittää vapaana olevien joutilaiden emakoiden sosiaaliseen stressiin ja rehunsaannin varmistamiseen kaikille yksilöille.

Kymmenen koirarodun perinnöllinen monimuotoisuus

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koirarotujen sisäistä ja välistä perinnöllistä muuntelua ja populaatioiden rakenteita. Tutkimuksessa käytettiin Finnzymes Oy:ltä saatua koirien mikrosatelliittimerkkeihin perustuvaa genotyypitysaineistoa. Lopullisessa aineistossa oli 395 koiraa kymmenestä keskenään varsin erilaisesta rodusta. Koirien määrä rotua kohti vaihteli 31:stä 53:een. Tutkimuksessa käytettiin 18 mikrosatelliittilokusta. Alleelirikkaus vaihteli mikrosatelliittilokuksissa välillä 2,0 – 9,9. Kaikkein muuntelevin lokus oli AHT137 ja vähiten muunteleva AHTk211. Jackrussellinterrierin alleelirikkaus oli yli kaikkien lokusten tarkasteltuna suurinta ja cavalier kingcharlesinspanielin pienintä. Eniten Hardy-Weinbergin tasapainosta poikkeavia mikrosatelliittilokuksia oli schipperke- rodulla. Coton de tulearin, saksanpaimenkoiran ja suomenlapinkoiran kaikki mikrosatelliittilokukset olivat Hardy-Weinbergin tasapainossa. Cavalier kingcharlesinspanielin havaittu heterotsygotia-aste oli matalin kaikkien lokusten yli tarkasteltuna (0,50) ja suomenlapinkoiran korkein (0,73). Ainoat tilastollisesti merkitsevät FIS-arvot olivat schipperken lokuksessa INU030 (0,39) ja kaikkien lokusten yli tarkasteltuna (0,11). Eniten populaatioiden välisiin eroihin perustuvaa muuntelua oli cavalier kingcharlesinspanielin ja pitkäkarvaisen collien välillä (FST = 0,34) ja vähiten chihuahuan ja coton de tulearin välillä (FST = 0,07). Koko aineistossa noin 17,7 % populaatioiden välisestä geneettisestä muuntelusta johtui populaatioiden välisistä eroista. Rodut ovat tulosten perusteella selvästi erillisiä populaatioita. Coton de tulearin alleeliparit olivat selvästi eniten kytkentäepätasapainossa keskenään (94) ja tiibetinspanielin vähiten (15). Pitkäkarvaisen collien tehollinen populaatiokoko oli pienin (35) ja chihuahuan suurin (86). U seiden populaatiogeneettisten tunnuslukujen perusteella nousivat esiin cavalier kingcharlesinspanieli, pitkäkarvainen collie ja schipperke perinnöllisen muuntelun vähäisyyden perusteella ja chihuahua, jackrussellinterrieri ja suomenlapinkoira keskimääräistä suuremman perinnöllisen muuntelun perusteella. Selityksiä geneettisen monimuotoisuuden vaihteluun näillä roduilla löytyy rotujen historiasta.

Effect of colostrum feeding method and presence of dam on the sleep, rest and sucking behaviour of newborn calves

"In rats, sucking milk reduces anxiety and promotes non-rapid eye movement (NREM) sleep, and in calves it induces resting but the effect on sleep is unknown. Here, we investigated how calves' sleep was affected by colostrum feeding methods. Forty-one calves were blocked by birth date and randomly allotted within blocks to the experimental treatments. Calves were housed for four days either with their dam (DAM) or individually with warm colostrum feeding (2 L four times a day) from either a teat bucket (TEAT) or an open bucket (BUCKET). DAM calves suckled their dam freely. Calves' sleeping and sucking behaviour was filmed continuously for 48 h at the ages of two and three days. Behavioural sleep (BS) was defined as calves resting at least 30 s with their head still and raised (non-rapid eye movement) or with their head against their body or the ground (rapid eye movement, REM). Latency from the end of colostrum feeding to the start of BS was recorded. We compared behaviour of TEAT calves with that of DAM and BUCKET calves using mixed models. Milk meal duration was significantly longer for TEAT calves than for BUCKET calves (mean +/- S.E.M.; 8.3 +/- 0.6 min vs. 5.2 +/- 0.6 min), but equal to that of DAM calves. We found no effect of feeding method on the duration of daily BS (12 h 59 min I h 38 min) but we found a tendency for the daily amount of NREM sleep; BUCKET calves had less NREM sleep per day than TEAT calves (6 h 18 min vs. 7 h 48 min, S.E.M. = 45 min) and also longer latencies from milk ingestion to BS (21.9 +/- 2.0 min vs. 16.2 +/- 2.0 min). DAM calves slept longer bouts than TEAT calves (10.8 +/- 1.0 min vs. 8.3 +/- 1.0 min) and less often (78 +/- 4 vs. 92 +/- 4). Sucking colostrum from a teat bucket compared with drinking from an open"

Rapid determination of total CLA concentration in beef fat

[EN]Conjugated linoleic acid (CLA) has many potential healthful properties, and beef is naturally enriched with CLA. Simple and rapid methods to measure total CLA were investigated to enable sorting of beef carcasses with potential enhanced economic value. Direct alcohol extraction combined with measuring absorbance was simple, accurate and perhaps the most viable method for rapid carcass sorting compared to methods using saponification or methylation followed by extraction.

Subcutaneous fat composition of youthful and mature Canadian beef: emphasis on individual conjugated linoleic acid and trans-18:1 isomers

[EN]A comprehensive evaluation of the fatty acid composition of subcutaneous adipose tissue from beef cattle produced in western Canada was undertaken to determine if the current Canadian grading system is able to distinguish classes of animals with value added potential due to their fatty acid composition. Grades included youthful Canadian Yield Grade 1 A/AA beef, under (YUTM) and over (YOTM) 30 mo of age and the four mature grades (D1, D2, D2 and D4). Subcutaneous fat between the 12th and 13th ribs over the longissimus muscle was obtained from 18_21 animals per grade. Fatty acids were analyzed using a combination of silver-ion HPLC and GC with a highly polar 100 m column. There were no differences in total trans-18:1 content amongst grades, but adipose tissue from grade D1, D2 and D4 had more 11t-18:1 than YUTM (PB0.05), whereas adipose tissue from YUTM carcasses had more 10t-18:1 than all other grades (PB0.05). Adipose tissue from YUTM carcasses also had less total CLA (PB0.05) than the D grades, mainly due to a lower level of 9c,11t-CLA, but they had slightly more 7t,9c-CLA and 10t,12c-CLA (PB0.05). Adipose tissue from YOTM and D grades contained more n-3 fatty acids relative to YUTM (0.56% vs. 0.29%; PB0.05) and lower n-6:n-3 ratios (PB0.05). Overall, older animals (YOTM and D grades) had adipose tissue compositions with higher levels of fatty acids with reported health benefits. Taken together, these higher levels may provide opportunities for value added marketing if regulatory authorities allow claims for their enrichment based on demonstrated health benefits. Higher concentrations of beneficial fatty acids, however, need to be considered within the context of the complete fatty acid profile and it would be important to demonstrate their advantages in the presence of relatively high levels of saturated fatty acids.

Survey of the fatty acid composition of Canadian beef: Backfat and longissimus lumborum muscle

[EN]A survey of Canadian retail beef was undertaken with emphasis on the trans fatty acid (TFA) and conjugated linoleic acid (CLA) isomers, and compared with current health recommendations. Thirty striploin steaks were collected in the winter and summer from major grocery stores in Calgary (Alberta, Canada). Steak fatty acid compositions (backfat and longissimus lumborum muscle analysed separately) showed minor seasonal differences with lower total saturates (PB0.05) and higher total monounsaturates (PB 0.01) in winter, but no differences in total polyunsaturated fatty acids. The ratio of n-6 and n-3 polyunsaturated fatty acid in longissimus lumborum averaged 5.8. The average TFA content in longissimus lumborum was 0.128 g 100 g_1 serving size, and 10t-18:1 was found to be the predominant isomer (32% of total trans), while vaccenic acid was second most abundant (15% of total trans). The CLA content in longissimus lumborum was similar to that of backfat, ranging from 0.43 to 0.60% of total fatty acids and rumenic acid represented 60% of total isomers. Overall, there is still room for improvement in the saturated, mono- and polyunsaturated fatty acid composition of Canadian beef to meet general dietary guidelines for human consumption and additional targets should include reducing 10t-18:1 while increasing both rumenic and vaccenic acids.

Phenotypic correlations of fatty acid composition among intramuscular, subcutaneous and intermuscular fat tissues in concentrate-fed beef cattle of differing genotypes

[EN]In an attempt to predict intramuscular fatty acid composition using easily accessible fat depots, between-tissue correlations were studied in 75 Asturiana de los Valles bulls with different levels of muscular hypertrophy, and 25 Asturiana de la Montan˜ a bulls. Trans-18:1 in intramuscular fat was highly and positively correlated with levels in subcutaneous and intermuscular fats, while levels of total n-3 were not correlated. Predicting intramuscular fatty acid composition using easily accessible depots is thus possible for some fatty acids exhibiting high between-tissue correlations (e.g., trans-18:1) but breed and tissue specific deposition may limit this for others (e.g., n-3 fatty acids).

Dietary vitamin E inhibits the trans 10-18:1 shift in beef backfat

[EN]Forty feedlot steers were fed a barleygrain-based finishing diet typical for western Canada, with two levels of supplementary vitamin E (468 or 1068 IU head_1 d_1) and the effect on backfat trans-18:1 isomeric profile was determined. Feeding 1068 IU vitamin E reduced the total trans-18:1 content in backfat (P<0.01), as well as the percentage of trans 10-18:1 (P<0.001), which are related to an increased risk for cardiovascular diseases. On the other hand, trans 11-18:1 (vaccenic acid) the precursor for cis 9,trans 11- 18:2 (rumenic acid), which have several purported health benefits, increased (P<0.01). Vitamin E could, therefore, be used to decrease trans-18:1 in beef and improve its isomeric profile.

Extended ageing time and temperature effects on quality of sub-primal cuts of boxed beef

[EN]Most of the information indicating ageing improves tenderness has been collected on the loin and rib-eye muscles over relatively short ageing times, assuming that all muscles will react similarly. In the present study, the effect of extended ageing times on instrumental texture (56 d) and sensory characteristics (42 d) of six different beef sub-primals [striploin (SL), inside round (IR), outside round (OR), eye of round (ER), blade eye (BE) and chuck tender (CT)] was studied. The effects of two ageing temperatures (1and 58C) were also compared. In general, ageing increased tenderness (P<0.05) of SL, BE, ER and CT sub-primals, although BE shear force increased after 42 d of ageing. On the other hand, ageing had no effect on IR tenderness (P<0.05) and resulted in a decrease in tenderness of OR (P<0.05) until day 35, with a later increase after 42 d of ageing. Increasing ageing temperature (58C) had limited effect on tenderness, but ageing time and temperature increases led to lower flavour and higher off-flavour intensity (P<0.05) of the studied sub-primals. These results suggest that cutspecific maximum ageing times and rigid adherence to temperature maximums would be of benefit to optimize postslaughter processes and meat quality