Turvallisuuskoulutussuunnitelma tapaturmatietojen ja tarvekyselyjen näkökulmasta

Rakennusalan jatkuva kehittyminen ja tiukentuvat turvallisuusmääräykset asettavat rakennusyrityksille uusia haasteita kehittää tehokasta ja turvallista rakennuskulttuuria. Rakennusyritysten tulee olla kehityksessä mukana ja kouluttaa omaa henkilökuntaa turvallisuusasioissa. NCC haluaa olla edelläkävijä turvallisuus osaamisessa rakennusalalla Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa NCC:n turvallisuuskoulutukselle työkalut kehittää TRK yksikölle turvallisuuskoulutusrunko. Tutkimuksessa haastateltiin TRK:ssa työskenteleviä henkilöitä. Haastatteluista ilmeni eri ryhmien koulutustarpeet, sekä toivotut lisäkoulutukset. Tutkimuksessa analysoitiin tapaturmia, jotka ovat rekisteröitynä NCC: n tapaturmakantaan, ja miten tapaturmia voitaisiin estää tulevaisuudessa. Kartoituksen piiriin kuului myös selvittää yleisten velvoitteiden jakautuminen rakennushankkeessa ja eri osapuolten vastuut. Koulutuksen taso on yrityksessä korkea, mutta tapaturmia sattuu silti ja usein samankaltaisista syistä. Samankaltaisten tapaturmien estäminen sekä hankkeen alkuvaiheessa huomioidut turvallisuusseikat ovat tärkeitä seikkoja nykypäivän rakentamisessa. Asenteet ja oma aloitteisuus nousee tärkeimmäksi kehittämisen osa-alueeksi, turvallisuuden takaamisen työkaluna.

Hyvä kotiutuminen terveyskeskussairaalasta

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää terveyskeskussairaalan kotiutumisprosessia laatimalla hyvän kotiutumisen arviointiin käytettävä mittari. Työn tarkoituksena oli kuvata terveyskeskussairaalan hyvän kotiutumisen edellytykset potilaan, sairaalan henkilökunnan ja kotihoidon näkökulmista, ja laatia näiden edellytysten pohjalta hyvää kotiutumista arvioiva mittari. Tutkimustehtäviin haettiin vastauksia aiemmista tutkimuksista, PALKO-hankkeesta ja terveyskeskussairaalan henkilökunnalle suunnatulla sähköpostikyselyllä. Aineisto kerättiin kirjallisuuskatsauksella 14 kotimaisesta ja 11 ulkomaisesta tutkimuksesta sekä kahdella avoimella kysymyksellä sairaalan eri ammattiryhmiä edustavalta 11 tiedonantajalta. Saatu aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla. Hyvän kotiutumisen edellytykset tässä kehittämistyössä olivat hyvä tiedonkulku ja yhteistyö, kotiutu-missuunnittelun pikainen käynnistäminen ja aikataulutettu kotiutumissuunnitelma, potilaan ja omaisen osallistuminen päätöksentekoon, potilaan toimintakyvyn ja voimavarojen kokonaisvaltainen arviointi ja kirjaaminen, omahoitajan toimiminen kotiutumisen koordinaattorina, omahoitajan rohkaiseva ja osallis-tava rooli, kotiutumista tukevat asenteet, moniammatillinen yhteistyö, kotihoidon riittävän aikainen tie-donsaanti kotiutumisesta, kotihoitoon riittävä tieto potilaan sairauden hoidosta, toimintakyvystä ja kognitiivisista valmiuksista, potilaan jatkohoidon ohjaus ja tiedon saaminen, kotona tarvittavan avun arvioiminen ja järjestäminen sekä potilaan turvallisuuden tunne. Hyvän kotiutumisen arviointimittari on 88 väittämästä koostuva kyselylomake, jonka avulla potilaan omahoitaja arvioi kotiutumisen edellytysten toteutumista potilaan kotiuduttua sairaalasta. Arviointimittari on konkreettinen apuväline tarkastella kotiutumisprosessia. Mittarin käytöstä saaduilla kokemuksilla voidaan osoittaa kotiutumisprosessin kehittämis- ja koulutustarpeita. Mittaria voidaan käyttää apuna perehdytyksessä ja keskustelun pohjana kuntoutuskokouksissa. Jatkotutkimusaiheena voisi olla arviointivälineen kehittäminen riskikotiutujille, jotka tulisi tunnistaa heti sairaalajakson alussa.

Tietokannan hyödyntäminen eri ohjelmistoilla,case:meriturvallisuuden parantaminen

Tietokantojen käyttö turvallisuuden parantamisessa auttaa löytämään kohteet, joissa turvallisuusriskejä olisi minimoitava. Tämän työn tarkoituksena on vertailla eri ohjelmistojen soveltuvuutta turvallisuustietokannan luomiseen ja turvallisuuden parantamiseen tietokannan kautta. Työssä käytetyt ohjelmat ovat Microsoft Access, Microsoft Excel ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kehitetty NeXtCASE. Tietokantojen vertailua tehdään tutkimalla erään laivanvarustamon rahtilaivoille tapahtuneita onnettomuuksia, jotka ovat tapahtuneet vuosien 2002-2007 välisenä aikana. Työssä tutkitaan myös 80/20-periaatteen ja Juranin teorian soveltumista turvallisuuden parantamiseen työssä esitettävän tietokannan avulla. Lopuksi tehdään muutamia mielenkiintoisia havaintoja kyseisille rahtialuksille tapahtuneista onnettomuuksista. Ohjelmistojen vertailun tuloksena voidaan todeta, että Microsoft Excel soveltuu turvallisuustietokannan kirjoittamiseen parhaiten. Teorioista parhaiten turvallisuuden parantamiseen käy tässä tapauksessa Juranin teoria.

Turvallisuusanalyysi korkeajännitesähkönpurkauslaitteistolle

Työssä tehtiin turvallisuusanalyysi Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimuskäyttöön tarkoitetulle korkeajännitesähkönpurkauslaitteistolle. Sähkönpurkauslaite on uutta teknologiaa jätevedenkäsittelyyn. Työssä tutkittiin useita eri analyysimenetelmiä turvallisuusanalyysin tekemiseen, jotta löydettäisiin sopiva menetelmä korkeajännitesähkönpurkauslaitteistolle. Tutustuttiin lähemmin kolmeen analyysimenetelmään, jotka olivat Dow’s Fire And Explosion Index, HAZOP-poikkeamatarkastelu ja vaarallisten skenaarioiden analyysi HAZSCAN. Lopullinen turvallisuusanalyysi tehtiin HAZSCAN-turvallisuusanalyysimenetelmän avulla. HAZSCAN valittiin koska se oli vaihtoehdoista joustavin ja sen avulla oli mahdollista tutkia kaikkia turvallisuuden osa-alueita. Suurimmaksi turvallisuusriskiksi havaittiin korkeajännitesähkönpurkauslaitteiston kennoston kuumeneminen. Riskien vähyys johtuu lähinnä siitä, että tutkimuskäytössä oleva laite on pienessä mittakaavassa. Tehty turvallisuusanalyysi ei itsessään parantanut laboratoriomittakaavassa olevan laitteen turvallisuutta, sillä toistaiseksi muutosten täytäntöönpanosta ei ole tehty päätöstä. Turvallisuusanalyysi ei sovellu suoraan käytettäväksi teollisuudessa, sillä se on tehty tutkimuskäytössä olevalle korkeajännitesähkönpurkauslaitteistolle. Se toimii kuitenkin hyvänä pohjana jatkossa tehtäville turvallisuusanalyyseille.

REACH-tietämys ja – kokemukset suomalaisissa maahantuontiyrityksissä

Tämän työn tarkoituksena on tutkia suomalaisten maahantuontiyritysten REACH-tietämyksen tasoa sekä kokemuksia. EU:n uusi kemikaaliasetus REACH, (Registration, Evaluation and Authorization of Chemicals), astui voimaan 1.6.2007. Asetus siirsi vastuun kemikaalien turvallisuuden varmistamisesta kemikaalien valmistajille ja maahantuojille. REACHin myötä kemianteollisuuden vanhat käytännöt ja lainsäädäntö uudistuivat ja muutos asetti monet yritykset uudenlaisen tilanteen eteen. Teollisuuden päähuolena REACHin suhteen olivat sen mukanaan tuomat kustannukset, työmäärän lisääntyminen sekä itse asetuksen monimutkaisuus ja hankalaselkoisuus. Työn kirjallisuusosassa esitellään REACH-asetusta ja sen tavoitteita, asetuksen menettelyitä sekä Euroopan kemikaaliviraston ja Suomen REACH-neuvonnan toimintaa. Soveltavassa osassa tutkitaan millä tasolla tutkimuksen kohdeyritysten REACH-tietämys on, millaisia kokemuksia maahantuojilla on REACH-asetuksesta, mistä maahantuojat ovat saaneet REACH-tietoa ja minkälaisena he tätä tietoa pitävät. Työn tulosten perusteella saadaan tietoa erikokoisten maahantuontiyritysten REACH-tietämyksen ja – kokemusten eroista ja yhteneväisyyksistä. Lisäksi työssä kartoitetaan mitä REACH-neuvontaa tarjoavia tahoja maahantuojat ovat käyttäneet ja miten he arvioivat tarjottavan tiedon saatavuutta, luotettavuutta ja hyödyllisyyttä.

Hammaslääkärin ura. Odotukset ja kokemukset. [Career Expectations and Experiences of Dentists]

Tutkimuksella selvitettiin eri tekijöiden merkitystä hammaslääkärien tehdessä uraansa koskevia valintoja lähtien ammatinvalinnasta. Tutkimuksessa verrattiin erilaisissa työpaikoissa toimivien hammaslääkärien sekä hammaslääketieteen opiskelijoiden odotuksia ja kokemuksia. Tutkimus tehtiin kyselynä postitse lähetetyin lomakkein. Kyselyyn osallistui 350 hammaslääkäriä ja 115 opiskelijaa. Kiinnostus lääketieteeseen ja työn konkreettisuus olivat keskeisimmät syyt lähteä hammaslääketiedettä opiskelemaan. Suurin osa sekä hammaslääkäreistä että opiskelijoista valitsisi vähintään todennäköisesti saman ammatin uudelleen, hammaslääkäreistä yksityishammaslääkärit useimmin. 69 % hammaslääkäreistä oli aloittanut työuransa terveyskeskuksessa, opiskelijoista 46 % toivoi työpaikkaa yksityissektorilta ja 37 % terveyskeskuksesta. Hammaslääkärit kokivat työn mielekkyyden, positiivisen kaiun, työn ja elämän reunaehtojen sekä taloudellisen turvallisuuden vaikuttaneen ensimmäiseen työpaikkaan menoon vähemmän kuin opiskelijat arvioivat niiden vaikuttavan. Työssä tärkeänä sekä hammaslääkärit että opiskelijat pitivät hyviä työolosuhteita ja mielekästä työn sisältöä. Toimiva yhteistyö työparin kanssa oli myös erittäin tärkeää. Hammaslääkärit pitivät hyviä työoloja ja autonomiaa tärkeämpinä kuin opiskelijat, joille puolestaan uralla eteneminen ja työajan joustot olivat tärkeämpiä. Hammaslääkärit arvostivat työtä ja työssä suoriutumista sekä hyvää työpaikkaa enemmän kuin opiskelijat. Parhaiten työssään toteutuvana suhteessa asian merkitykseen hammaslääkärit kokivat autonomian ja huonoiten ilmapiirin. Naiset kokivat asioiden toteutumisessa enemmän puutteita kuin miehet. Työpaikkaansa heikosti sitoutuneita oli 8 %, joista valtaosa terveyskeskushammaslääkäreitä. Heikosti sitoutuneet kokivat sitoutuneita huonompina varsinkin työilmapiirin, työolosuhteet ja mahdollisuuden uralla etenemiseen. Hammaslääkärit olivat halukkaampia jatkokoulutukseen kuin kokivat siihen olevanmahdollisuuksia; 25 % oli harkinnut erikoistumista, mutta luopunut ajatuksesta, ja20 % halusi erikoistua, mutta koki siihen käytännön esteitä. Jatkossa tulisi tarkemmin analysoida ja toistettavin tutkimuksin seurata hammaslääkärien urakokemuksia ja valintoja sekä koetun työssä vallitsevan tilanteen ja asioiden merkityksen välistä suhdetta. Myös opiskelijoiden urasuunnitelmia ja arvostuksia tulisi tutkia säännöllisin väliajoin.

Toimitilaturvallisuuden kehittäminen

Työn tavoitteena oli selvittää mitä toimitilaturvallisuus on, mitkä ovat kohdeyrityksen emoyhtiön vaatimukset toimitilaturvallisuudelle ja mikä on toimitilaturvallisuuden tila diplomityön kohdeyrityksessä. Samalla tarkasteltiin mahdollisuutta toimitilaturvallisuuden mittaamiselle yrityksessä. Työn teoria koskettelee aluksi riskejä ja riskienhallintaa. Yritysriskien kautta siirrytään yritysturvallisuuteen ja erityisesti sen osa-alueista toimitilaturvallisuuteen eli yrityksen fyysiseen turvallisuuteen. Toimitilaturvallisuudesta esitellään sen osa-alueet ja niiden suojauskeinoja. Myös yritysturvallisuuden johtamista, johtamisen kehittämistä, sekä tuon kehityksen seuraamista mittarein käsitellään. Teorian lisäksi esitellään emoyrityksen vaatimukset toimitilaturvallisuudelle. Empiirinen osuus toteutettiin avoimin haastatteluin ja havainnoinnin avulla. Osuudessa tarkasteltiin toimitilaturvallisuuden nykytilaa kohdeyrityksessä verraten sitä teoriaan ja emoyrityksen vaateisiin. Vaikka kohdeyrityksen toimitilaturvallisuus olikin suhteellisen hyvällä mallilla, toimintaehdotuksia eri toimitilaturvallisuuden osa-alueille saatiin useita.

Moottoripyörän rungon muuntelun valvontakriteerit muutoskatsastuksessa

Muutoskatsastusta koskeva lainsäädäntö aiheuttaa tulkintavaikeuksia ja rajoitteita moottoripyöräharrastajille ja alan toimijoille. Nykyinen asetus edellyttää tarvittaessa asiantuntijaselvitystä rakennemuutoksen lujuudesta ja hitsaustyöstä. Moottoripyörän geometria on laissa rajattu akselivälin ja emäputken kulman osalta. Moottoripyörien runkoja valmistetaan hitsaamalla seostamattomista teräksistä ja lämpökäsiteltävistä alumiini- ja terässeoksista. Runkojen muuntelu suoritetaan myös yleisesti hitsaamalla. Turvallisuuden kannalta tärkeiltä hitsausliitoksilta vaaditaan hyvää laatua, joka saavutetaan oikeilla hitsausparametreilla ja -suorituksella. Vaatimukset seostamattomalle teräkselle voidaan täyttää pätevöityneen hitsaajan toimesta. Lämpökäsiteltävät seokset vaativat lisäksi jälkilämpökäsittelyn, mikä edelleen vaikeuttaa runkojen hitsausta. Hitsien laadun merkitystä moottoripyörän rungossa tutkittiin soveltamalla rajoitetun vahingon periaatetta. Vauriotapauksena mallinnettiin satunnaisen rungon hitsausliitoksen murtuminen. Eri kuormitustilanteissa elementtimenetelmää hyödyntäen todettiin chopper-tyyppisten moottoripyörien runkojen olevan osittain vauriosietoisia ja havaittiin kriittiset hitsausliitokset emä- ja vaakaputken alueilla. Moottoripyörien runkojen kriittisiä hitsausliitoksia tarkasteltiin väsymisen kannalta. Soveltamalla tehollista lovijännitystä, vertailtiin emäputken hitsausliitosten väsymiskestävyyttä oletetulla kuormituksella. Tulosten perusteella muunneltu moottoripyörän runko voi olla alkuperäisrunkoa kestävämpi tai heikompi. Moottoripyörän akseliväli tai emäputken kulma eivät määrää kestävyyttä, vaan rakenteen yksityiskohtainen suunnittelu. Kriittisten liitosten väsymiskestävyyksissä havaittiin merkittäviä eroja eri mallien välillä.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Varastoinnin kehittäminen eräässä huolintaliikkeessä

Tässä työssä kuvataan Saimaa Linesin varastointiin ja työturvallisuuteen liittyviä ongelmia sekä esitetään ehdotuksia niin varastoinnin tehostamiseksi kuin työturvallisuuden parantamiseksi. Saimaa Lines on lappeenrantalainen huolintaliike, jonka asiakkaat sijaitsevat pääasiassa entisen Neuvostoliiton alueella. Varastolla on lastausongelmia ja työturvallisuus on puutteellisesti hoidettu. Aluksi työssä tutkitaan ja vertaillaan viivakoodi- sekä RFID-järjestelmiä. Vertailujen pohjalta valitaan järjestelmistä toinen ja selvitetään, kuinka järjestelmä parantaisi varastointia Saimaa Linesilla sekä selvitetään käyttöönottokustannukset. Omana osionaan tarkastellaan työturvallisuutta ensin teoreettiselta pohjalta ja sen jälkeen esitellään tulokset Saimaa Linesille tehdystä Turvallisuuskympistä. Osion lopussa esitetään ehdotuksia turvallisuuden parantamiseksi.

Isien tuen- ja tiedontarpeet isyydestä, odotusajasta ja synnytyksestä – perhevalmennus isyyteen kasvun tukena

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata isien tuen- ja tiedontarpeita isyydestä, odotusajasta ja synnytyksestä internetin keskustelupalstoilta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata perhevalmennuksessa käsiteltäviä teemoja ja kuvata yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia keskusteluissa ilmenevien isien tuen- ja tiedontarpeiden ja perhevalmennusteemojen välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa perhevalmennuksen kehittämiseen asiakkaiden tarpeita ja odotuksia vastaavaan suuntaan. Tutkimusaineisto kerättiin miesten käymistä keskusteluista isyydestä, odotusajasta ja synnytyksestä internetin keskustelupalstalta, jossa viestejä oli 233 kappaletta. Toisen osan aineistoa muodostavat perhevalmennuksen teemarungot. Perhevalmennusrunkoja oli kuusi kappaletta eri puolilta Suomea, ja niissä oli perhevalmennusteemoista erilaisia mainintoja 178. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Isien keskusteluista tuloksena oli tuen- ja tiedontarve isyyden muodostumisesta, vastuullisesta vanhemmuudesta ja perheen muodostumisesta. Perhevalmennusrunkojen teemat käsittelivät kahdeksaa aihetta; vertaistuen muodostuminen, perheen kehittymisen ja hyvinvoinnin tukeminen, odotukseen ja synnytykseen liittyvä tieto, tieto vauvan hoidosta ja kehittymisestä, vanhemmuuden kehittymisen tukeminen, parisuhteen tukeminen, vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen tukeminen ja perhevalmennuksen toteutus. Isien tuen- ja tiedontarpeiden ja perhevalmennusteemojen yhteneväisyyksiä löytyi isyyteen kasvusta, synnytykseen liittyvässä tiedosta ja kokemuksista, perhevalmennuksen toteutuksesta, vauvan kehityksestä ja hoidosta, perheen hyvinvoinnista ja parisuhteen tukemisesta. Isien tuen- ja tiedontarpeiden ja perhevalmennuksen eroavaisuuksia oli isien tuen- ja tiedontarpeiden osalta isien ahdistavien kokemusten, vauvan hankintojen ja turvallisuuden sekä lapsen tulevaisuuteen liittyvien aihealueiden käsittelyssä. Perhevalmennuksessa käsiteltäviä aiheita, joita ei keskusteluissa tullut esille, olivat äidin odotuksen ja synnytyksen jälkeinen vointi, lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen tukeminen, perheen kehittyminen ja tukeminen ja imetystietous. Perhevalmennus teemoissa keskityttiin vertaistuen muodostumiseen ja odotukseen ja synnytykseen liittyvään tietoon. Perhevalmennus on sisällöltään edelleen äitilähtöinen, vaikka yhteneväisyyksiä isien tuen- ja tiedontarpeiden ja perhevalmennusteemojen väliltä löytyi.

Certificate Handling Middleware for Mobile Devices

The purpose of this thesis was to study how certificates could be used to improve security of mobile devices. In the theoretical part the usage of certificates to improve security is explained. In the practical part a concept of certificate handling middleware is introduced and implemented. This is to demonstrate what kind of functionality is needed to provide an improvement over the current situation in security with mobile devices. The certificate handling middleware is a concept that would work better if implemented directly into mobile device's core functionality. Many of the mobile devices have a certificate store to some degree and often it is not used to store other people's certificates. A certificate store combined with address book and added with possibility to add attributes to the people such as group memberships would be sufficient to satisfy the needs of many emerging sharing and social applications.

Automaatiolaitteiden elinkaaren hallinta ydinvoimalaitoksessa

Diplomityön tavoitteena on selvittää automaatiolaitteiden elinkaaren hallintaa ottaen huomioon ydinvoimalaitoksessa toimimisen erityispiirteet. Elinkaaren hallinnan tavoitteena on laitoksen korkean turvallisuuden ja käyttökertoimen varmistaminen. Työssä käydään läpi elinkaaren vaiheita käyttäen esimerkkinä turbiinilaitoksen automaation modernisointiprojektia. Diplomityö alkaa katsauksella ydinenergia-alan viranomaisiin, säännöksiin sekä menetelmiin, joilla ydinturvallisuus varmistetaan. Työssä otetaan selvää, millaisissa tehtävissä automaatiolaitteet ja –järjestelmät ydinvoimalaitoksissa toimivat ja millä perusteilla ne kelpoistetaan käyttötarkoitukseensa. Työssä pyritään lisäksi kartoittamaan ydinvoimala-alan tarpeita erilaisilleautomaatiotekniikkaan liittyville palveluille. Esiin nousivat etenkin haasteet ohjelmistoversioiden hallinnassa.

Sähkö- ja hybridiautojen voimansiirtojärjestelmien jännitetasot

Kasvihuonekaasu- ja hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi. Merkittävimpiä päästöjen lähteitä ovat liikenteessä ja energiantuotannossa käytetyt fossiiliset polttoaineet. Kaikista maailman kasvihuonepäästöistä liikenne aiheuttaa noin 13 %, josta yli 80 % on tieliikenteen aiheuttamia päästöjä. Jotta tieliikenteen ai-heuttamia päästöjä saataisiin vähennettyä on tieliikenteeseen kehitettävä yhä vähäpäästöisempiä ja päästöttömiä kulkuvälineitä. Tämä on ollut yksi päätekijä sähkö- ja hybridiautojen kehitykseen. Tässä kandidaatintyössä selvitetään sähkö- ja hybridiautoissa käytettyjä jännitetasoja sekä voimansiirtojärjestelmissä käytettyjä komponentteja. Työ rajoittuu ainoastaan henkilöautoihin, joista tarkastelun kohteena ovat sähkö-, hybridi- ja muunnossähköautot. Työssä tarkastellaan myös sähkö- ja hybridiautojen tulevaisuuden näkymiä turvallisuuden ja standardoinnin kannalta. Työssä esitettyjen tietojen perusteella saadaan selkeä näkemys siitä, miten käytetyt jännitetasot ja komponentit vaihtelevat eri autovalmistajien kesken. Korkeammat jännitetasot ovat energiatehokkuuden kannalta parempia, mutta aiheuttavat vaatimuksia käyttöturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Vuokratyöntekijästä vakituiseksi, vaikutus vakituisen työmotivaatioon ja työtyytyväisyyteen

Työni tavoitteena on selvittää vaikutuksia työmotivaatioon ja työtyytyväisyyteen, kun vuokratyöntekijä vakinaistetaan. Tutkimuksen pääpaino on kohdistunut kolmeen eri tekijään, jotka ovat työn sisältö, palkka ja työilmapiiri. Tutkimusmetodina empiirisessä osiossa on käytetty laadullista tutkimusta. Haastattelumuodoksi on valittu teemahaastattelu. Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä vuokratyöntekijää, jotka on vakinaistettu. Työntekijät työskentelivät samassa yrityksessä koko ajan.. Tutkimuksesta selviää, että työntekijä on ollut tyytyväinen jo vuokratyöntekijänä ollessaan, koska työn sisältö ja asiakasyritys ovat olleet hänelle sopivat. Vakinaistaminen toi turvallisuuden tunteen, jota aikaisemmin ei ollut. Vuokratyöntekijä koki myös tyytymättömyyttä palkkaansa, mutta siihen tuli myös muutos, kun työntekijä vakinaistettiin.