Probabilistic contact preferences in protein-ligand and protein-protein complexes

Modeller för intermolekulär växelvärkan utnyttjas brett inom biologin. Analys av kontakter mellan proteiner och läkemedelsforskning representerar typiska tillämpningsområden för dylika modeller. En modell som beskriver sådana molekylära växelverkningar kan utformas med hjälp av biofysisk teori, vilket tenderar att resultera i ytterst tung beräkningsbörda även för enkla tillämpningar. Ett alternativt sätt att formulera modeller är att utnyttja stora databaser som innehåller strukturmätningar gjorda med hjälp av till exempel röntgendiffraktion. Då man använder sig av empiriska mätdata direkt, möjliggör en statistisk modell att osäkerheten och inexaktheten i datat tas till hänsyn på ett adekvat sätt, samtidigt som beräkningsbördan håller sig på en rimligare nivå jämfört med kvantmekaniska metoder som i princip borde ge de optimala resultaten. I avhandlingen utvecklades en 3D modell för numerisk undersökning av intermolekulär växelverkan baserad på Bayesiansk statistik. Modellens syfte är att åstadkomma prognoser för det hurdana eller vilka molekylstrukturer prefereras i en given kontext, d.v.s. är mer sannolika inom ramen för interaktion. Modellen testades i essentiella molekyläromgivningar - en liten molekyl vid sin bindningsplats hos ett protein och en gränsyta mellan proteinerna i ett komplex. De erhållna numeriska resultaten motsvarar väl experimentella resultat som tidigare rapporterats i litteraturen, exempelvis kvalitativa bindningsaffiniteter och kemisk kännedom av vissa aminosyrors rumsliga förmågor att utgöra bindningar. I avhandlingen gjordes ytterligare preliminära tester av den statistiska ansatsen för modellering av den centrala molekylära strukturella anpassningsbarheten. I praktiken är den utvecklade modellen ämnad som ett led i en mer omfattande analysmetod, så som en s.k. farmakofor modell. Molekyylivuorovaikutusten mallintamista hyödynnetään laajasti biologisten kysymysten tarkastelussa. Tyypillisiä esimerkkejä sovelluskohteista ovat proteiinien väliset kontaktit ja lääkesuunnittelu. Vuorovaikutuksia kuvaavan mallin lähtökohta voi olla molekyyleihin liittyvä teoria, jolloin soveltamiseen liittyvä laskenta saattaa olla erityisen raskasta, tai suuri havaintojoukko joka on saatu aikaan esimerkiksi mittaamalla rakenteita röntgendiffraktio menetelmällä. Tilastollinen malli mahdollistaa havaintoaineistossa olevan epätarkkuuden ja epävarmuuden huomioimisen, samalla pitäen laskennallisen kuorman pienempänä verrattuna periaatteessa parhaan tuloksen antavaan kvanttimekaaniseen mallinnukseen. Väitöstyössä kehitettiin bayesiläiseen tilastotieteeseen perustuva 3D malli molekyylien välisten vuorovaikutusten laskennalliseen tarkasteluun. Mallin tehtävä on tuottaa ennusteita sen suhteen, minkä tai millaisten molekyylirakenteiden väliset kompleksit ovat etusijalla, toisin sanoen todennäköisempiä, vuorovaikutustilanteessa. Työssä kehitetyn menetelmän toimivuutta testattiin käyttötarkoituksen suhteen olennaisissa molekyyliympäristöissä - pieni molekyyli sitoutumiskohdassaan proteiinissa sekä rajapinta kahden proteiinin välilllä proteiinikompleksissa. Saadut laskennalliset tulokset vastasivat hyvin vertailuun käytettyjä kirjallisuudesta saatuja kokeellisia tuloksia, kuten laadullisia sitoutumisaffiniteetteja, sekä kemiallista tietoa esimerkiksi tiettyjen aminohappojen avaruudellisesta sidoksenmuodostuksesta. Väitöstyössä myös alustavasti testattiin tilastollista lähestymistapaa tärkeän molekyylien rakenteellisen mukautuvuuden mallintamiseen. Käytännössä malli on tarkoitettu osaksi jotakin laajempaa analyysimenetelmää, kuten farmakoforimallia.

Rajavartiolaitoksen strategian toimeenpano 2005–2012 : kohti vahvempaa merellistä roolia?

Rajavartiolaitoksen julkaistua ensimmäisen strategiansa 2005 on sen toimeenpanon aloittamisesta kulunut tätä tutkimusta tehtäessä kahdeksan vuotta. Rajavartiolaitoksen strategia asetti viraston merelliselle roolille ja sen kehittämiselle eri toimialoittain joukon strategisia tavoitteita ja niitä tukevia toimenpiteitä, joilla pyrittiin vastaamaan tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin ja vahvistamaan rajavartiolaitoksen roolia merellisen turvallisuuden keskeisenä viranomaisena. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensisijaisesti, miten rajavartiolaitos on onnistunut strategiansa toimeenpanossa merellisen turvallisuuden näkökulmasta. Tämä edellytti ensinnäkin viraston toimeenpanoprosesseihin perehtymistä sekä niiden ymmärtämistä ja toiseksi tiettyjen valittujen toimeenpanon ilmiöön liittyvien tekijöiden mittaamista. Sen lisäksi, että tutkimuksella pyrittiin vastaamaan, miten strategia on toimeenpantu, oli sen tarkoituksena selvittää myös syitä, miksi tiettyyn lopputulokseen ja toimeenpanon vaikuttavuuteen oli päädytty. Tutkimuksella haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Tutkimuksen pääkysymyksiksi muodostui: i. Miten rajavartiolaitoksen strategian toimeenpano on toteutunut valitun teoriataustan valossa ja mikä on ollut strategian toimenpiteiden vaikuttavuus merellisen turvallisuuden näkökulmasta vuosina 2006–2011? ii. Miten toimeenpanon onnistumisen edellytykset täyttyivät ja miten toimeenpanoa voidaan kehittää parempien tulosten saavuttamiseksi? Pääkysymykseen vastatakseni muodostin seuraavat alakysymykset: iii. Miten rajavartiolaitoksen strategiaa on käytännössä toimeenpantu niin rajavartiolaitoksen esikunnassa kuin merellisissä hallintoyksiköissä ja miten se näyttäytyy niiden toiminnan suunnittelussa? iv. Miten julkishallinnon ja rajavartiolaitoksen käytössä olevat ohjausmekanismit ja prosessit ovat mahdollistaneet strategian toimeenpanon organisaatiossa? v. Mitä puutteita tai merkittäviä onnistumisia toimeenpanossa on havaittu ja tunnistettu? vi. Ovatko laaditun teoreettisen viitekehyksen tekijät relevantteja tutkittaessa strategian toimeenpanoa rajavartiolaitoksessa? Tutkimuksen keskeisimpänä aineistona olivat toteutetun kyselytutkimuksen (n=47) aineisto, teemahaastattelut ja rajavartiolaitoksen julkinen asiakirja-aineisto. Aiempaa tutkimusta rajavartiolaitoksen strategian toimeenpanosta ei ollut tehty. Tutkimuksessa ilmeni rajavartiolaitoksen strategian toimeenpanon jäsentymättömyys. Toimeenpanoa tuki useita eri prosesseja, jotka saivat kuitenkin eri merkityksen riippuen, millä hallinnon tasolla liikuttiin. Strategian konkretisoituminen ei tapahtunut prosessin avulla, vaan yksittäisten virkamiesten kyvyllä toteuttaa strategiaa tukevia hankkeita. Merellistä turvallisuutta edistävät kehittämishankkeet lakkasivat olemasta tarkastelujaksolla niiden toimeenpanovaikutuksen jäädessä vähäiseksi. Rajavartiolaitoksen toimintakulttuuri koettiin erityisenä vahvuutena. Virastossa vallitsee toimeenpanon kulttuuri, jolla varmistetaan ainakin perustason toimeenpano. Jäsentyneemmällä toimeenpanorakenteella vastaavat toimenpiteet tuottaisivat arvioiden mukaan kuitenkin paremman tuloksen. Johtopäätöksenä olikin tiettyjen organisaatiorakenteiden korostuminen muiden ohi, jolloin strategisiin tavoitteisiin pyrittiin epäjohdonmukaisesti ja ehkä puutteellisella vaikuttavuusanalyysillä. Tutkimus osoitti rajavartiolaitoksen merellisen roolin kehittyneen tarkastelujaksolla, mutta toimeenpanoprosessin aikaansaannokset nähtiin kokonaisuudessa laihoina. Kahdeksan vuoden aikana on toteutettu laaja kirjo hajanaisia toimenpiteitä, joiden kokonaisuus jäi epäyhtenäiseksi ja jäsentymättömäksi. Keskeisimpänä tutkimuksen havaintona oli selkeä tarve toimeenpanoa tukevien prosessien määrittämisestä ja organisaation muokkaamista näitä prosesseja tukevaksi. Toisaalta rajavartiolaitos on onnistunut strategisessa viestinnässä resurssit antavan tahon suuntaan, mistä kertoo järjestelmällinen viraston toiminnan turvaaminen lisämäärärahoin sekä merkittävät kalustohankinnat tarkastelujaksolla.

Tunneälykäs myynnin johtaminen: empiirinen tutkimus b2b-myynnin ammattilaisten johtamisesta.

Tutkimuksen kohteena on suomalainen yritysmyynnin johtaminen ja tunneälykkyyden rooli myynnin esimiestyössä. Tarkoituksena oli selvittää, miten tunneälykkäitä b2b-myynnin esimiehet alaistensa mielestä ovat. Kiinnostuksen kohteena olivat myös erilaisten taustamuuttujien (ikä, sukupuoli, koulutus, jne.) merkitys alaisten kokemalle esimiehen tunneälykkyydelle. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Suomen Myynnin ja Markkinoinnin ammattilaiset (SMKJ) ry:n kanssa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin internetkyselyllä. Vastaajat olivat SMKJ:n jäseniä eri puolelta Suomea eri toimialoilta ja vastauksia saatiin kaikkiaan 176 henkilöltä. Tutkimuslomakkeessa kysyttiin vastaajan näkemystä esimiehen tunneälykkyydestä 18 eri tunneälytaidon osalta Likertin asteikolla. Sen lisäksi kysyttiin erilaisia taustatietoja ja esimerkiksi sitä, miten kauan oli työskennellyt nykyisen esimiehen alaisuudessa ja kuinka kauan oli ollut työelämässä jo aiemmin. Aineisto analysoitiin faktori- ja regressioanalyyseillä. Tunneälytaitojen osalta parhaimpina nousivat esille itseluottamus, palvelualttius ja optimismi. Heikoimpia esimiesten tunneälytaitoja olivat vastaajien mielestä kyky kehittää toisia, ryhmä- ja yhteistyötaito sekä omien tunteiden tiedostaminen. Sukupuolen vaikutus näkyi empaattisuuden kohdalla niin, että naisesimiehet olivat jonkin verran miehiä empaattisempia. Tunneälykkäimpiä esimiehiä olivat 35 – 44 -vuotiaat. Koulutuksen osalta ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet myynnin johtajat olivat tulosten mukaan tunneälykkäimpiä. Suoritetun regressioanalyysin mukaan samalla paikkakunnalla toimiminen ja esimies-alaissuhteen kesto vaikuttivat positiivisesti esimiehen tunneälykkyyden kokemiseen. Tutkimuksessa nousi esille tarve lisätä myynnin esimiesten koulutuksiin kehittämiseen ja valmentamiseen liittyviä osioita. Empatian kokemisen suhteen vastausten hajonta oli suurta. Empatian tasoa pitäisi pystyä harmonisoimaan esimiesten keskuudessa, koska empaattinen johtaminen korreloi positiivisesti yrityksen taloudellisen tuloksen kanssa.

Puolueiden keskustelutilaisuuksista mediatapahtumiksi. Television vaaliohjelmat ja niihin liittynyt sanomalehtijulkisuus 1960-luvulta 1980-luvulle

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan television vaaliohjelmia ja niihin liittynyttä sanomalehtijulkisuutta 1960-luvun alusta 1980-luvun lopulle. Tarkastelun kohteena ovat sekä eduskunta- että presidentinvaalien vaaliohjelmat. Tutkimusaineisto koostuu Yleisradion hallinto- ja ohjelmaneuvostojen pöytäkirjoista, vaaliohjelmien televisiotallenteista sekä vaaliohjelmia käsittelevistä sanomalehtikirjoituksista. Lehtiaineisto on kerätty Helsingin Sanomista, Ilta-Sanomista, Iltalehdestä, Aamulehdestä, Kansan Uutisista, Suomenmaasta sekä Suomen Sosialidemokraatista. Sanomalehtiaineistoa on täydennetty Yleisradion leikearkistoon kerätyillä lehtileikkeillä. Tutkimuksessa on analysoitu toisaalta television vaaliohjelmien kehitystä ja toisaalta vaaliohjelmiin liittynyttä sanomalehtikirjoittelua. Television vaaliohjelmien kehityksen osalta tutkimuksessa on kuvattu, millä tavoin vaaliohjelmia on eri aikoina tehty ja millaisia poliittisia kiistoja niiden tekemiseen on liittynyt. Sanomalehtiaineiston analyysissa on tarkasteltu sitä, mihin seikkoihin vaaliohjelmia käsittelevissä kirjoituksissa on kiinnitetty huomiota, millä tavoin lehdet ovat suhtautuneet ohjelmien toteutukseen ja millainen rooli ohjelmilla on nähty olleen vaalikampanjoinnissa. Väitöskirjan näkökulma on historiallinen, mikä merkitsee ajallisten kontekstien keskeisyyttä analyysissa. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota sekä poliittisessa kulttuurissa että mediamaisemassa tapahtuneisiin muutoksiin. Vaaliohjelmat olivat 1960-luvulla tarkkaan säänneltyjä puolueiden välisiä keskustelutilaisuuksia, joissa toimittajilla ei ollut näkyvää roolia. Ohjelmien toteutuksesta vastasivat puoluemandaateilla toimineet Yleisradion ohjelma- ja hallintoneuvoston jäsenet, joten ohjelmien toteutuksen yksityiskohdista vastasivat puolueet. Puolueet riitelivät usein vaaliohjelmien toteutuksesta, mikä osoittaa, että puolueille television vaaliohjelmat olivat tärkeitä poliittisia foorumeita jo 1960-luvulta lähtien. Vaaliohjelmat jakautuivat kahteen erilaiseen ohjelmaformaattiin; vaalitentteihin ja suureen vaalikeskusteluun. Vaalitenteissä kunkin puolueen edustajat olivat vuorollaan ”altavastaajina”, joille muiden puolueiden edustajat esittivät kysymyksiä. Suuri vaalikeskustelu oli perinteisempi paneelikeskustelu, jossa poliitikot selvittivät vuorotellen kantojaan ajankohtaisiin poliittisin kysymyksiin. 1970-luvun puolivälissä vaalitenttien toteutuksessa tapahtui suuria muutoksia, kun toimittajat syrjäyttivät poliitikot vaalitenttien kyselijöinä. Suuri vaalikeskustelu säilyi ennallaan. Sanomalehtien suhtautuminen vaaliohjelmiin oli 1960- ja 1970-luvuilla huomattavasti pidättyvämpää kuin poliitikkojen. Sanomalehdistön näkökulmasta television vaaliohjelmien tärkeimpänä tehtävänä oli puolueiden poliittisten linjausten esittely. Vaaliohjelmia käsittelevissä teksteissä esiteltiin pääasiassa poliitikkojen ohjelmissa pitämiä puheenvuoroja. Puoluelehdissä puheenvuorojen sisältöä arvioitiin aatteellisista lähtökohdista, sitoutumattomissa sanomalehdissä neutraalimmin. Vaaliohjelmien toteutukseen liittynyt kritiikki kohdistui toisaalta poliitikkojen puoluepropagandaan, toisaalta poliitikkojen liialliseen varovaisuuteen. Sanomalehtien suhtautuminen vaaliohjelmiin säilyi ennallaan myös 1970-luvulla, jolloin vaaliohjelmia alettiin tehdä toimittajavetoisesti. Ainoa muutos liittyi vaaliohjelmakritiikkiin, joka kohdistui nyt poliitikkojen ohella myös toimittajiin, joiden katsottiin olleen ohjelmissa liian hyökkääviä. Suurin muutos vaaliohjelmiin liittyneessä kirjoittelussa tapahtui 1980-luvulla. Vaaliohjelmia käsitteleviä kirjoituksia julkaistiin sanomalehdistössä monikertainen määrä 1970-lukuun verrattuna. Samalla myös vaaliohjelmia käsittelevien kirjoitusten näkökulmat alkoivat muuttua, kun ohjelmin visuaalinen ulottuvuus alkoi olla yhä näkyvämmin esillä sanomalehtiin laadituissa analyyseissa. Lehdet alkoivat teettää säännöllisesti erilaisia tutkimuksia poliitikkojen pärjäämisestä ohjelmissa ja kirjoittaa vaalikeskusteluiden voittajista ja häviäjistä. Lisäksi lehtijutuissa arvioitiin poliitikkojen esiintymistä ja vaaliohjelmista välittyviä vaikutelmia. Vuoden 1982 presidentinvaaleissa uusista näkökulmista kirjoittivat erityisesti iltapäivälehdet, mutta vuosikymmenen jälkipuoliskolla samankaltaisia lähestymistapoja omaksuivat myös Helsingin Sanomat ja Aamulehti. Niiden vaaliohjelmia käsittelevissä uutisissa kiinnitettiin yhä useammin huomiota poliitikkojen esiintymiseen, pukeutumiseen ja tunnetiloihin. Puoluelehtien suhtautuminen vaaliohjelmiin säilyi kuitenkin ennallaan, ja myös vaaliohjelmakritiikki säilyi suurelta osin muuttumattomana. 1980-luvun aikana television vaaliohjelmat muuttuivat lehdistön käsittelyssä puolueiden tavoitteita esittelevistä keskustelutilaisuuksista poliitikkojen ja puolue johtajien henkilökohtaisia ominaisuuksia mittaaviksi esiintymiskokeiksi ja suuriksi mediatapahtumiksi, joiden katsottiin toisinaan jopa ratkaisseen vaalin tuloksen. Nostaessaan television vaaliohjelmat kampanjajournalisminsa ytimeen, sanomalehdet vahvistivat television poliittista roolia.

Uuden aseptisen pakkausjärjestelmän lanseeraus Eurooppaan

Suomalaisen teknologian vienti Eurooppaan on aina ollut vahvan osaamisen varassa. Yrityksiä on kuitenkin moitittu siitä, että ne eivät toteuta kaupallistamista ja lanseerausta kunnolla. Onnistunut lanseeraus syntyy monipuolisesta valmistelusta, jonka tavoitteena on löytää kohderyhmä, pyrkiä tuomaan esille uuden tuoteratkaisun ominaisuudet ja hyötynäkökohdat kaupallisen menestyksen saavuttamiseksi. Tässä tutkimuksessa sovellettiin haastattelututkimusta, joka perustui kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen menetelmään. Sen tarkoituksena oli tutkia yrityksen aikaisemmin käyttämän lanseerauksen vaikutusta. Tutkimukseen osallistui henkilöstön, jälleenmyyjäverkoston ja asiakkaan edustajia. Saadun tuloksen pohjalta voitiin arvioida yrityksen valmiudet ja parannettavat osatekijät uuteen lanseeraukseen. Tutkimukseen perustuen syntyi uusi aseptisen pakkausjärjestelmän lanseeraussuunnitelma Eurooppaan.

Johdon ohjausjärjestelmät huippu-urheiluliiketoiminnassa: Case-tutkimus jääkiekon SM-liigaseuran johdon ohjausjärjestelmäpaketista

Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata ja analysoida mitä johdon ohjausjärjestelmiä huippuurheiluyritys käyttää ja mitä merkityksiä johdon ohjausjärjestelmäpaketilla on huippu-urheiluyrityksen liiketoiminnan ohjaukselle. Johdon ohjausjärjestelmillä tarkoitetaan kaikkia niitä muodollisia ja epämuodollisia järjestelmiä, joita yrityksen johto käyttää hyväkseen ylläpitääkseen tai muuttaakseen alaistensa käyttäytymistä tai edistääkseen alaistensa tavoitekongruenssia pyrkiessään saavuttamaan yrityksen tavoitteet. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ydin muodostuu johdon ohjausjärjestelmäpaketin mallista ja löyhän sidonnaisuuden teoriasta. Tutkielma on luonteeltaan toiminta-analyyttinen ja toteutettiin case-tutkimuksena eräässä jääkiekon SM-liigaseurassa. Casen rooli on olla havaintoja kuvaileva ja selittävä. Empiirinen aineisto muodostuu hallituksen jäsenten, toimivan johdon ja työntekijöiden haastatteluista, kirjallisista dokumenteista sekä havainnoinnista yrityksen toimistolla ja ottelutapahtumassa. Aineisto kerättiin talven ja kevään 2008 aikana. Tutkimustulokset osoittavat, että huippu-urheiluyrityksen liiketoimintaympäristö sekä johdon ohjausjärjestelmien käyttö vastaavat pitkälti aikaisempien tutkimusten perusteella muodostettua kuvaa pk-yritysten liiketoimintaympäristöstä ja johdon ohjausjärjestelmien käytöstä. Toisaalta tutkimustulosten perusteella huippu-urheiluyrityksen perimmäiset tavoitteet näyttäisivät liittyvän urheilullisiin tavoitteisiin, taloudellisten ja operatiivisten tavoitteiden toimiessa tukitavoitteina. Näin ollen huippu-urheiluyrityksen taloudellisena tavoitteena ei ole taloudellisen tuloksen maksimointi, vaan taloudellinen vakavaraisuus ja jatkuvuus. Huippu-urheiluyrityksen johdon ohjausjärjestelmien käytössä ja ohjausjärjestelmien välisissä sidonnaisuuksissa saattaa kuitenkin esiintyä puutteellisuuksia, jotka voivat johtaa heikkoon liiketoiminnan ohjaukseen ja lopulta heikkoon taloudelliseen suoriutumiseen.

Sijoituskiinteistöjen arvostaminen suomalaisten pörssiyritysten IFRS-konsernitilinpäätöksissä : IFRS 13 -standardin voimaantulon vaikutus tilinpäätösraportointiin

Yritysten ja sijoitustoiminnan kansainvälistyminen ovat luoneet tarpeen vertailla eri maissakin toimivien yritysten tilinpäätöksiä keskenään. IFRS-standardit täyttävät tämän tarpeen määrittämällä viitekehyksen tilinpäätösten yhdenmukaiseen ja vertailukelpoiseen laatimiseen. IFRS-tilinpäätöksen ensisijaisena tehtävänä on esittää yrityksen taloudellinen asema ja vasta toissijaisena tehtävänä on tuloksen kuvaaminen. Siten IFRS-tilinpäätökset suosivat omaisuus- ja velkaerien määrittämistä tilinpäätöspäivän mukaiseen käypään arvoon. Realisoitumattomat käyvän arvon muutokset kirjataan tuloslaskelmaan joko tilikauden voitoksi tai tappioksi. Erityisesti sijoituskiinteistöjen käyvän arvon muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi tilikauden tulokseen. Sijoituskiinteistöjen esittämistä IFRS-tilinpäätöksessä sääntelee sijoituskiinteistöjä koskeva IAS 40 -standardi ja vuoden 2013 tilinpäätöksiin voimaantuleva käyvän arvon laskentaa koskeva IFRS 13 -standardi. Sijoituskiinteistöt voidaan arvostaa taseessa joko hankintamenomallin mukaisesti tai käypään arvoon. Sijoituskiinteistöjen käypä arvo tulee kuitenkin esittää liitetiedoissa vaikka sovellettaisiin hankintamenoon perustuvaa mallia. Tässä tutkimuksessa tutkitaan sijoituskiinteistöjen esittämistä IAS 40 -standardin vaatimalla tavalla ja IFRS 13 -standardin vaikutuksia tilinpäätösraportointiin. Tutkimuksen teoriaosuudessa tutkitaan sijoituskiinteistöjen tilinpäätösraportointia ja arvostamista säänteleviä standardeja. Lisäksi tutkitaan kiinteistöjen arvostusmenetelmiä ja käyvän arvon laskennan kohtaamaa kritiikkiä. Tutkimuksessa käytetään empiirisenä aineistona suomalaisten pörssiyritysten vuoden 2012 konsernitilinpäätöksiä. Tutkimus on laadullinen ja tarkoituksena on kuvailla kokonaisvaltaisesti sijoituskiinteistöjen arvostamista sekä tilinpäätösraportointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kiinteistösijoitusalan yhtiöt noudattavat standardien vaatimuksia muiden toimialojen yhtiöitä paremmin. IFRS 13 - standardi tulee lisäämään käyvän arvon tilinpäätösraportointia esimerkiksi vaatimalla käypien arvojen hierarkiatasojen esittämistä. Suomalaiset pörssiyhtiöt suosivat sijoituskiinteistöjen arvostuksessa tuottoarvomenetelmää. Tutkijan mielestä on tulkinnanvaraista, mille hierarkiatasolle kassavirtalaskennalla arvostetut sijoituskiinteistöt luokitellaan. IFRS 13 -standardin myötä yritysjohto joutuu tarkoin harkitsemaan, mitä liitetietoja tilinpäätöksessä tulee esittää, jotta siitä saa riittävän kuvan sijoituskiinteistöjen arvostukseen vaikuttavista tekijöistä.

Sellutehtaan prosessien jätevesien puhdistaminen membraanitekniikalla

Tässä työssä tarkoituksena on tutkia mahdollisuuksia sellutehtaan eri jätevesien puhdistukseen uudelleenkäyttöä varten. Yleensä tutkimuksen kohteena ovat yleensä valkaisun alkalisen suodokset, koska niiden suodattaminen on ollut helppoa membraanitekniikalla. Tässä tutkimuksessa kuitenkin kiinnostuksen kohteena ovat valkaisun happamat suodokset ja kuorimon jätevedet. Tutkimuksessa käytettiin viittä membraania, joista kolme on ultrasuodatusmembraaneja ja kaksi nanosuodatusmembraaneja. Näiden katkaisukoot ovat väillä 30 000 -200 Da. Konsentraatiosuodatukset suoritettiin CR 250 -suodattimella. Syötöstä, konsentraatista ja permeaatista otettujen näytteiden analyysien pohjalta laskettujen retentioiden perusteella nanosuodatusmembraani NF270 antoi parhaan tuloksen. Tällä membraanilla kuorimon jätevesien suodatuksessa retentioksi saatiin kaikilla osa-alueilla vähintään 80 %, mutta valkaisun happamien suodosten tulokset olivat alhaisempia. Suodatusten perusteella voitiin laskea tarvittava kapasiteetti ja suodatuspinta-ala suodatus yksiköille. Kummassakin tapauksessa suodatuksen syöttömäärät määräytyivät erään suomalaisen sellutehtaan valkaisussa ja kuorimolla syntyvien jätevesimäärien mukaan. Suodatusyksiköiden kooksi saatiin valkaisun happamien suodosten suodattamiseen 54 CR 1010 -suodatinta ja kuorimon jätevesien suodattamiseen 4 CR 1010-suodatinta.

Upconverting diagnostics: Multiplex assays utilizing upconversion luminescence technology

Conventional diagnostics tests and technologies typically allow only a single analysis and result per test. The aim of this study was to propose robust and multiplex array-inwell test platforms based on oligonucleotide and protein arrays combining the advantages of simple instrumentation and upconverting phosphor (UCP) reporter technology. The UCPs are luminescent lanthanide-doped crystals that have a unique capability to convert infrared radiation into visible light. No autofluorescence is produced from the sample under infrared excitation enabling the development of highly sensitive assays. In this study, an oligonucleotide array-in-well hybridization assay was developed for the detection and genotyping of human adenoviruses. The study provided a verification of the advantages and potential of the UCP-based reporter technology in multiplex assays as well as anti-Stokes photoluminescence detection with a new anti- Stokes photoluminescence imager. The developed assay was technically improved and used to detect and genotype adenovirus types from clinical specimens. Based on the results of the epidemiological study, an outbreak of adenovirus type B03 was observed in the autumn of 2010. A quantitative array-in-well immunoassay was developed for three target analytes (prostate specific antigen, thyroid stimulating hormone, and luteinizing hormone). In this study, quantitative results were obtained for each analyte and the analytical sensitivities in buffer were in clinically relevant range. Another protein-based array-inwell assay was developed for multiplex serodiagnostics. The developed assay was able to detect parvovirus B19 IgG and adenovirus IgG antibodies simultaneously from serum samples according to reference assays. The study demonstrated that the UCPtechnology is a robust detection method for diverse multiplex imaging-based array-inwell assays.

Evaluation of an e-learning course: coercion practices in psychiatric nursing

The goal of the study was to evaluate an e-learning course entitled “Nursing interventions to manage distressed and disturbed patients” and intended for psychiatric nurses, using Kirkpatrick’s evaluation model. The aim was to describe nurses’ reactions, learning, behaviour change and impacts resulting from this e-learning course. This dissertation comprises four papers, and the data were collected 2008-2012 from three different sources; electronic databases, an e-learning platform and psychiatric hospitals. First, a systematic literature review was conducted to understand the effectiveness of e-learning. Second, an RCT study was implemented to investigate the impact of the e-learning course on nurses’ job-satisfaction, knowledge and attitudes (N=158). Third, to complete the picture of nurses views of the e-learning course related to knowledge transfer, the nurses’ perspective was studied (N=33). Lastly, the effects of the e-learning course from nursing managers’ perspective in psychiatric hospital organisations were studied (N=28). The systematic review showed that although the nurses were satisfied with the e-learning, no effects were found in the RCT study of nurses’ job satisfaction. The RCT study showed no effects on nurses’ learning related to knowledge increase, but there was change in attitudes. The managers described the changes in the nurses’ knowledge and attitudes. Among the nurses behaviour changed with knowledge transfer from the e-learning course to practice and they pointed out development issues related to their work. The final impacts of the e-learning course revealed advantages and disadvantages of the e-learning course and its implications for nurses’ work. This dissertation provides new insight into nurses’ reactions, learning, behaviour change and impacts resulting from an e-learning course in their continuing education. In order to improve nurses’ continuing education systematic evaluation is needed, for which Kirkpatrick’s evaluation model is a useful tool.

Motiivit omien osakkeiden ostoille: tunnuslukuihin perustuva analyysi NASDAX OMX Helsingin pörssiyhtiöillä

Voitonjako on yhtiöiden keskeisimpiä päätöksiä. Perinteisesti voitonjako on rinnastettu pitkälti osingonjakoon, mutta viime aikoina myös omien osakkeiden ostaminen on kasvattanut merkittävästi suosiotaan voitonjakotapana. Osakeostoille on esitetty lukuisia teoreettisia motivaatiotekijöitä. Kuitenkin yhtiöt tekevät voitonjakopäätöksensä aina huomioiden sekä sisäisen tilanteensa että ulkoisen ympäristönsä. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin tutkia, onko yhtiökohtaisia tunnuslukuja tarkastelemalla löydettävissä yhteisiä tekijöitä, jotka selittävät erityisesti suomalaisten pörssiyhtiöiden omien osakkeiden ostoja vuosina 2006–2012. Tutkielman teoriaosassa muodostetaan kuva osakeostojen motiiveista voitonjakoon liittyvän rahoitusteorian ja aiempien tutkimusten avulla. Lisäksi kuvataan osakeostojen lainsäädännöllistä ja verotuksellista ympäristöä Suomessa. Teoriaosan lopussa rahoitusteorian ja aikaisempien tutkimusten avulla johdetaan osakeostojen tutkimushypoteesit, joita testataan regressioanalyysilla tutkielman empiirisessä osassa. Regressiomalli estimoidaan EViews-ohjelmistolla käyttäen Tobit-menetelmää ja Huber–Whiten robusteja keskivirheitä. Tutkimusaineistossa on rajausten jälkeen mukana 65 markkina-arvoltaan suurta ja keskisuurta NASDAQ OMX Helsingin pörssiyhtiötä ja se koostuu yhteensä 358 aineistovuodesta. Tulosten perusteella osakeostojen teoreettisista päämotiiveista tukea saivat vapaan kassavirran agenttiongelma, osinkosubstituutio sekä osakekohtaisen tuloksen parantaminen. Agenttiongelman muuttujista yhtiön koko (p < 0,01) oli agenttiteorian mukainen, joten suuret yhtiöt ostivat keskimäärin muita yhtiöitä merkittävästi aktiivisemmin omia osakkeitaan. Toisaalta kokonaispääoman tuotto ROA (p < 0,10) oli agenttiteorian vastainen, ja yllättäen heikon kannattavuuden yhtiöt ostivat osakkeitaan keskimääräistä enemmän. Osinkosubstituution muuttujista tilastollisia vahvoja olivat suhteellinen liiketulos (p < 0,05) sekä ulkomainen omistusosuus (p < 0,10). Siten osinkojen pysyvyysteorian vastaisesti osakeostot rahoitettiin yhtäläisesti osinkojen kanssa liiketoiminnan pysyvästä osasta, ja yhtiöt huomioivat voitonjaossaan myös omistajarakenteensa. Osakekohtaisen tuloksen parantamisen muuttujista EPS:n muutoksen (p < 0,10) ja osakeostojen välillä oli positiivinen riippuvuus, joten osakeostoilla yhtiöt jakoivat kasvanutta tulostaan osakkeenomistajilleen. Muut ostomotiivien muuttujat eivät olleet erillisvaikutukseltaan tilastollisesti merkitseviä, eikä osakeostojen päämotiiveista osakkeen aliarvostus, pääomarakenteen kehittäminen ja optiodiluution poistaminen näytä olleen vaikuttimena suomalaisten pörssiyhtiön omien osakkeiden ostoille.

BigTac-ilmataistelusimulointi häivetekniikan hyötyjen tutkimisessa

Ilmavoimat pohtii uuden hävittäjäkaluston ostamista 2020-luvulla poistuvan F-18 Hornetin tilalle. Uusien hävittäjien kasvaneet hankintahinnat herättävät keskustelua niiden Stealth- eli häiveominaisuuksien välttämättömyydestä. Vastakkain asettuvat häivetekniikan tuottama operatiivinen suorituskyky ja suorituskyvyn hinta. Häivetekniikan tuomista mahdollisuuksista ei ole riittävän perusteltua tietoa. Tutkielman tavoitteena on luoda perusta häivetekniikan kustannustehokkuuden tarkastelulle taktiikan näkökulmasta. Tulevien hankintakustannusten tarkastelun perustaksi tarvitaan tietoa siitä, miten BigTac-simulointia voidaan käyttää ilmasotataktiikan tutkimisen työkaluna määritel-lyssä skenaariossa, jossa käytetään häivetekniikkaa. Tämän kysymyksen vastauksena on tar-koitus tuottaa ohjeistus, jonka perusteella häivetekniikan tuomia hyötyjä voidaan tutkia Big-Tac-simuloinnilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kohteen tutkapoikkipinta-alan vaikutusta uhkajärjestelmien tutkien havaintoetäisyyteen sekä ammuntaetäisyyteen. Tutkielmassa testataan kokein tut-kayhtälön ilmenemistä BigTac-simulaatiossa muutettaessa kohteen tutkapoikkipinta-alaa, ja uhkajärjestelmän päätöksentekoetäisyyden muutosta vaihdettaessa kohteen tutkapoikkipinta-alaa. Näiden kokeiden jälkeen suoritettaan skenaariotarkastelu kahdella eri tutkapoikkipinta-alalla. Ilmasotataktiikan onnistumisen mittaamiseksi skenaariossa mitataan kolmea ominai-suutta, lentoturvallisuutta, selviytymistä ja tehtävän toteutumista. Eri tutkapoikkipinta-aloilla saatuja tuloksia vertaillaan erojen löytämiseksi. Ensimmäisen kokeen tuloksen perusteella ensimmäinen hypoteesi todettiin vääräksi. Hypo-teesissa ilmakehän vaimennus määriteltiin läpäisykerroinvakioksi. Kun läpäisykerroinvakio muutettiin eksponentiaalisesti kasvavaksi vaimennukseksi, tutkayhtälö toteutui BigTac-simulaatiossa. Toisen kokeen tuloksen perusteella toinen hypoteesi osoitettiin todeksi. Uhka ampui aina samalla viiveellä kohteen havaitsemisen jälkeen. Viive esiintyi riippumatta siitä miltä etäisyydeltä uhkan tutka havaitsi kohteen. Kahden kokeen perusteella todettiin, että kohteen tutkapoikkipinta-ala vaikutti oletetusti uhkajärjestelmän tutkan havaintoetäisyyteen ja ammuntaetäisyyteen. Tutkielman skenaariossa tutkapoikkipinta-alan pienentäminen vaikutti ainoastaan kohteiden selviytymiseen. BigTac ei sellaisenaan tarjoa työkalua häivetekniselle tarkastelulle. Jotta tutkimuksesta saadaan vertailukelpoisia tuloksia, on käytettävä asiantuntijaa skenaarion alus-tuksen ja kohteiden toimintatapojen muokkaamiseksi. Skenaarion perusteella esitettiin oh-jeistus BigTacin käyttöohjeeksi tuleville tutkimuksille.

Railways, Airports and Sea Container Operators as Publicly Listed Companies – Financial Performance and Shareholder Value Creation Perspective

Logistics infrastructure and transportation services have been the liability of countries and governments for decades, or these have been under strict regulation policies. One of the first branches opened for competition in EU as well as in other continents, has been air transports (operators, like passenger and freight) and road transports. These have resulted on lower costs, better connectivity and in most of the cases higher service quality. However, quite large amount of other logistics related activities are still directly (or indirectly) under governmental influence, e.g. railway infrastructure, road infrastructure, railway operations, airports, and sea ports. Due to the globalization, governmental influence is not that necessary in this sector, since transportation needs have increased with much more significant phase as compared to economic growth. Also freight transportation needs do not correlate with passenger side, due to the reason that only small number of areas in the world have specialized in the production of particular goods. Therefore, in number of cases public-private partnership, or even privately owned companies operating in these sub-branches have been identified as beneficial for countries, customers and further economic growth. The objective of this research work is to shed more light on these kinds of experiments, especially in the relatively unknown sub-branches of logistics like railways, airports and sea container transports. In this research work we have selected companies having public listed status in some stock exchange, and have needed amount of financial scale to be considered as serious company rather than start-up phase venture. Our research results show that railways and airports usually need high fixed investments, but have showed in the last five years generally good financial performance, both in terms of profitability and cash flow. In contrary to common belief of prosperity in globally growing container transports, sea vessel operators of containers have not shown that impressive financial performance. Generally margins in this business are thin, and profitability has been sacrificed in front of high growth – this also concerns cash flow performance, which has been lower too. However, as we examine these three logistics sub-branches through shareholder value development angle during time period of 2002-2007, we were surprised to find out that all of these three have outperformed general stock market indexes in this period. More surprising is the result that financially a bit less performing sea container transportation sector shows highest shareholder value gain in the examination period. Thus, it should be remembered that provided analysis shows only limited picture, since e.g. dividends were not taken into consideration in this research work. Therefore, e.g. US railway operators have disadvantage to other in the analysis, since they have been able to provide dividends for shareholders in long period of time. Based on this research work we argue that investment on transportation/logistics sector seems to be safe alternative, which yields with relatively low risk high gain. Although global economy would face smaller growth period, this sector seems to provide opportunities in more demanding situation as well.

Myyntitiimin organisaatiokansalaisuus: taustatekijät ja korrelaatio taloudelliseen tulokseen : Case: Top-Sport Oy

Jatkuvassa muutoksessa olevan työelämän yksi suurimpia haasteita on työntekijöiden työssä jaksaminen ja työhyvinvointi. Vaikka haasteisiin onkin jo puututtu ja esimerkiksi työhyvinvointia mitataan monissa työpaikoissa, olosuhteiden parantaminen vielä asia erikseen. Osasyy siihen, että työhyvinvoinnin parantamiseen ei keskitytä tarpeeksi saattaa olla se, että työhyvinvoinnin merkitystä taloudellisen menestyksen kannalta ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan. Tässä tutkielmassa tutkitaan myyntitiimien sisäisiä ominaisuuksia ja erityisesti myyntitiimien organisaatiokansalaisuutta, sen taustatekijöitä ja niiden lineaarista riippuvuussuhdetta myyntitiimin taloudelliseen tulokseen. Tutkielman päätarkoituksena on pyrkiä selvittämään löytyykö myyntitiimin taloudellisen tuloksen ja myyntitiimin organisaatiokansalaisuuden ja sen taustatekijöiden välillä suhdetta, mikä voisi selittää myyntitiimin työhyvinvoinnin ja taloudellisen tuloksen välistä mekaniikkaa. Pääongelma onkin, miten organisaatiokansalaisuus ja sen taustatekijät myyntitiimissä korreloivat tiimin taloudelliseen tuloksen kanssa? Tutkielman teoriaosuudessa keskitytään myyntitiimien teoriaan ja organisaatiokansalaisuuden teoriaan. Tiimien käyttö kaikissa organisaatioissa on yleistynyt valtavasti viime vuosikymmenien aikana. Tiimeistä on tullut organisaatioihin toimintatapa, jolla asiat saadaan toimimaan yksikön funktiosta tai toimialasta huolimatta. Tutkielman toinen teoria liittyy organisaatiokansalaisuuteen. Organisaatiokansalaisuus on johtamisen kirjallisuudesta löytyvä ilmiö, mikä merkitsee työntekijöiden sellaista vapaaehtoista käytöstä, minkä lopputulemana organisaatio menestyy paremmin. Tutkielmassa empiirisessä osassa keskitytään tutkimaan vapaa-ajan vaatteita ja välineitä myyvän Top-Sport Oy:n myyntitiimejä. Tutkimus on toteutettu laadullisena case-tutkimuksena. Tutkimukseen osallistuivat kaikki organisaation 24 myyntitiimiä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeen sisältö johdettiin tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä. Aineiston analysoimisessa käytettiin hyväksi taloustieteen kvantitatiivisia menetelmiä, jonka jälkeen tuloksia tulkittiin teoreettisen viitekehyksen ja tutkijan näkemyksen pohjalta. Tutkielman keskeisinä tuloksina löydettiin, että organisaatiokansalaisuus on positiivisesti korreloiva monien ilmiön taustatekijöiden kuten esimiestyytyväisyyden, ilmapiirin ja sitoutumisen kanssa. Toisaalta organisaatiokansalaisuuden löydettiin korreloivan negatiivisesti myyntitiimin jäsenten työsuhteen keston ja erityisesti myyntitiimin taloudellisen tuloksen kanssa. Johtopäätöksenä tutkielmasta voidaan sanoa, että yleisesti positiivisena ilmiönä pidettyä organisaatiokansalaisuutta tulisi alkaa tarkastella kriittisemmin, koska tutkielman tulosten mukaan organisaatiokansalaisuus ei ole yksiselitteisesti positiivinen ilmiö ainakaan myyntitiimin taloudelliseen tuloksen näkökulmasta.

Membrane development for oil contaminated water treatments

The aim of this Master’s thesis study was to develop a membrane for oil contaminated water treatments. Oily wastewaters are a big problem to environment and therefore it is important to find an efficient method for their treatment. There are several treatment methods, but one of the most promising methods is membrane filtration. In the theoretical part of this study the membrane technology and polymeric membrane preparation with phase inversion and membrane modification methods was discussed. It was also told about the most important properties of the membranes. Oily waters, their treatment methods and oily wastewater sources were discussed more specifically. In the experimental part membranes from cellulose acetate were prepared and membranes were modified with two different methods. Modification methods were surface modification and polymer mixing. The modification purpose was to make membranes more hydrophilic and increase surface charge, which can reduce fouling. Membranes were characterized by determining zeta potential, contact angle, oil retention, pure water permeability, pressure-normalized flux and fouling. It were used both synthetic and real spent oil-water emulsion in membrane filtration. Surface modification resulted membranes, which had better properties than unmodified membrane. The amount of substance used in surface modification affected a lot to membrane properties, so it would be necessary to try different amounts of substance to develop the best membrane for oil-water emulsion treatment.