Coronica de los señores Reyes de Castilla, Don Sancho el Deseado, Don Alonso el Octauo, y Don Enrique el Primero : en que se refiere todo lo sucedido en los Reynos de España, desde el año mil ciento y treinta y seis, hasta el de mil y docientos y diez y siete... / por Don Alonso Nuñez de Castro...

En port. grab. xil. esc real

Dudas [sobre censos enfitéuticos en el Real Monasterio de San Miguel de los Reyes de Valencia] [Manuscrito]

Alcance y contenido: Ms. autógrafo realizado por dos manos diferentes. En primer lugar se plantean dudas sobre si el censo enfitéutico aplicado a las tierras que posee S. Miguel de los Reyes en la ribera, en los lugares llamados "Torreta y Abad" se puede "transportar y mudar de la finca, sin licencia y consentimiento del Sr. Directo; si se puede dividir poniendo parte de el en finca distinta y separada; y que deve hacer el Sr. Directo en este caso, para obrar segun las leyes". A continuación viene la contestación ms. y firmada por José Ignacio Alfonso.

The second (1959) Australia expedition of the Laboratory of Ornithology, Cornell University.

Bibliography: leaves 37-38.

Chronica del muy esclarecido Principe y Rey, don Alonso el Onzeno deste nombre de los reyes que reynaron en Castilla, y en Leon, Padre que fue del Rey don Pedro /

Pérez Pastor,

El color en los códices prehispánicos del México Central: identificación material, cualidad plástica y valor estético

Este artículo investiga algunos de los valores plásticos y estéticos que presidieron la selección y la preparación de las materias colorantes empleadas para iluminar los códices creados por los nahuas del México Central durante el Posclásico Tardío. Estos códices son interesantes porque análisis arqueométricos y exámenes codicológicos recientes han permitido conocer la materialidad de su capa pictórica, así como las características formales y el comportamiento de los colores en estas obras. Uno de los aportes trascendentales de estos estudios ha sido averiguar que la paleta cromática que sirvió para pintar los códices del México Central era principalmente de origen orgánico, lo que contrasta con la naturaleza de los pigmentos detectados en restos de pintura mural y en esculturas creadas por los nahuas que son sobre todo minerales. El objetivo de este artículo es reflexionar sobre las razones de esas diferencias y demostrar que el uso de los colorantes orgánicos en los códices respondía a un fin plástico específico que concordaba con el canon estético imperante en la sociedad náhuatl.

El proceso de la elaboración de los códices "Borgia" y "Vaticano B" basado en su estudio codicológico

El objetivo de este artículo es presentar las observaciones realizadas durante la consulta de los originales de los códices Borgia (Borg. Mess. 1) y Vaticano B (Vat. Lat. 3773) en la Biblioteca Apostólica Vaticana en 2014. Este estudio codicológico, aunque a la fuerza parcial, dado que fue realizado solamente por medio de una observación directa, revela nuevos datos acerca de la elaboración de los manuscritos prehispánicos, tanto en la preparación de la piel como soporte como en los procedimientos aplicados a la hora de trazar las imágenes y corregir las equivocaciones.

Conservation genetics of the water mouse, Xeromys myoides Thomas, 1889

The water mouse, Xeromys myoides, is currently recognised as a vulnerable species in Australia, inhabiting a small number of distinct and isolated coastal regions of Queensland and the Northern Territory. An examination of the evolutionary history and contemporary influences shaping the genetic structure of this species is required to make informed conservation management decisions. Here, we report the first analysis undertaken on the phylogeography and population genetics of the water mouse across its mainland Australian distribution. Genetic diversity was assessed at two mitochondrial DNA (Cytochrome b, 1000 bp; D-loop, 400 bp) and eight microsatellite DNA loci. Very low genetic diversity was found, indicating that water mice underwent a recent expansion throughout their Australian range and constitute a single evolutionarily significant unit. Microsatellite analyses revealed that the highest genetic diversity was found in the Mackay region of central Queensland; population substructure was also identified, suggesting that local populations may be isolated in this region. Conversely, genetic diversity in the Coomera region of south-east Queensland was very low and the population in this region has experienced a significant genetic bottleneck. These results have significant implications for future management, particularly in terms of augmenting populations through translocations or reintroducing water mice in areas where they have gone extinct.

Julius Spanier Collection 1900-1959

Obituaries; photos with family; newspaper clippings.

Lucien Wolf and David Mowshowitch papers, [ca. 1869-1959]

Correspondence, reports, minutes, manuscripts, and clippings relating to the activities of Wolf, Mowshowitch, and the Joint Foreign Committee, as well as to the political situation of Jews in various countries and to the Paris Peace Conference. Papers of Lucien Wolf include his diary, lectures on English-German relations and English-Russian relations; bibliography of Wolf's works on Jewish themes; clippings of Wolf's articles; congratulations on his seventieth birthday; article on his last interview with Chamberlain; and correspondence with parents, 1869-1882, A. Abrahams, 1914-1925, Chief Rabbi Dr. J.H. Hertz, 1892-1923, Clara Melchior, 1913-1929, Jacob Schiff, 1910, Maxim Vinawer, 1917, Mark Wischnitzer, 1926-1928, Lord Robert Cecil, 1916-1919, Lord Rothschild, 1906, Cyrus Adler, Count J. Bernstorff, Szymon Ashkenazy, Solomon Dingol, Louis Marshall, Claude G. Montefiore, Sir Edward Sassoon, Jacob Schiff, Lord William Selborne, Nakhum Sokolow, Oscar Straus, Chaim Weizmann, the American Jewish Congress, 1916-1923, Hilfsverein der Deutschen Juden, 1913, and Jewish Historical Society of England.

Schoolman family papers, undated, 1889-1994

The Schoolman Papers reflect Dr. Albert P. and Mrs. Bertha Schoolmans' staunch dedication to Jewish education, Jewish causes, and Israel. Bertha Schoolman, a lifelong member of Hadassah, assisted thousands of Israeli youth as chairman of the Youth Aliyah Committee. Her diaries, photos, scrapbooks, and correspondence record her numerous visits to Israel on which she helped set up schools, met with Israeli dignitaries, and participated in Zionist Conferences and events. The collection includes a 1936 letter from Hadassah founder, Henrietta Szold, praising Mrs. Schoolman's work as well as a letter from the father of Anne Frank, thanking Mrs. Schoolman for naming a Youth Aliyah center the "Anne Frank Haven" after his later daughter.

Henry Roth collection, 1959, 1992-1999.

The bulk of the collection consists of manuscripts by Roth of the first two volumes in his Mercy of a Rude Stream series. The manuscripts include editing notes by Roth and others. Several items of memorabilia are also included in the collection.

Uriah P. Levy collection undated, 1787-1948, 1959, 1961, 1985, 2005.

Contains the notebook and correspondence of Abram Kanof relating to the naval career and activities of Uriah P. Levy; the correspondence, memoranda, newspaper clippings, and a manuscript paper of Isaac Markens pertaining to the alleged claim that Levy was instrumental in abolishing flogging in the Navy; personal documents including a letter to Captain E.A.F. Lavalette concerning the behavior of officers under Levy's command as commodore of the Mediterranean fleet (1859), a photostatic copy of his will and the inventory of his estate (1862), and published material by and about Uriah Phillips Levy including a bound typewritten copy of "Record of Naval Court of Inquiry, 1857;" An essay on flogging in the Navy, 1849; Memorial of Uriah P. Levy, ... 1855; an original copy of a Manual of rules for men-of-war by Captain U.P. Levy, 1862; and Monticello and its preservation, since Jefferson's death, 1862-1902, by George Alfred Townsend. Also contains the halitza of Virginia Lopez Levy, widow of Uriah P. Levy, 1866, signed by J.J. Lyons; copies of letters of Michael Levy to Henry Deering and Dudley Woolridge, 1787-1788, and a published copy of The defense of Captain Jonas P. Levy. Gift, in part, of the Elsie O. and Philip D. Sang Foundation, 1979 and of Herman Herst, Jr., 1987.

Hendricks-Tobias business correspondence undated, 1802-1889

The bulk of the collection consists of correspondence to Hendricks & Brothers, 1833[?]-1851. Also included are business cards from various Hendricks-Tobias family enterprises, correspondence to Harmon Hendricks, and correspondence to several members of the Tobias family. The collection is arranged in four series. See finding aid for more information.

The Soviet Union, Finland and the Cold War : The Finnish Card in Soviet Foreign Policy, 1956-1959

From the Soviet point of view the actual substance of Soviet-Finnish relations in the second half of 1950s clearly differed from the contemporary and later public image, based on friendship and confidence rhetoric. As the polarization between the right and the left became more underlined in Finland in the latter half of the 1950s, the criticism towards the Soviet Union became stronger, and the USSR feared that this development would have influence on Finnish foreign policy. From the Soviet point of view, the security commitments of FCMA-treaty needed additional guarantees through control of Finnish domestic politics and economic relations, especially during international crises. In relation to Scandinavia, Finland was, from the Soviet point of view, the model country of friendship or neutrality policy. The influence of the Second Berlin Crisis or the Soviet-Finnish Night Frost Crisis in 1958-1959 to Soviet policy towards Scandinavia needs to be observed from this point of view. The Soviet Union used Finland as a tool, in agreement with Finnish highest political leadership, for weakening of the NATO membership of Norway and Denmark, and for maintaining Swedish non-alliance. The Finnish interest to EFTA membership in the summer of 1959, at the same time with the Scandinavian countries, seems to have caused a panic reaction in the USSR, as the Soviets feared that these economic arrangements would reverse the political advantages the country had received in Finland after the Night Frost Crisis. Together with history of events, this study observes the interaction of practical interests and ideologies, both in individuals and in decision-making organizations. The necessary social and ideological reforms in the Soviet Union after 1956 had influence both on the legitimacy of the regime, and led to contradictions in the argumentation of Soviet foreign policy. This was observed both in the own camp as well as in the West. Also, in Finland a breakthrough took place in the late 1950's: as the so-called counter reaction lost to the K-line, "a special relationship" developed with the Soviet Union. As a consequence of the Night Frost Crisis the Soviet relationship became a factor decisively defining the limits of domestic politics in Finland, a part of Finnish domestic political argumentation. Understood from this basis, finlandization is not, even from the viewpoint of international relations, a special case, but a domestic political culture formed by the relationship between a dominant state, a superpower, and a subordinate state, Finland.

Koko kansan koti vai kommunistien pesäke? Helsingin Kulttuuritalon rakentaminen ja paikan henki 1955-1959

Helsingin Kulttuuritalo rakennettiin vuosina 1955–1958 vastaamaan Suomen kommunistisen puolueen ja muiden kansandemokraattisten järjestöjen toimitilojen puutteeseen. Kulttuuritalo oli myös kommunistien vastaus Helsingissä jo 1900-luvun alusta lähtien käytyyn konserttisali keskusteluun. Kulttuuritalo rakennettiin SKP:n päämajaksi, mutta sinne asettui myös lukuisia muita kansandemokraattisia järjestöjä. Kulttuuritalon suunnitteli professori Alvar Aalto. Pro gradu -tutkielmassani olen tarkastellut Helsingin Kulttuuritalon rakentamista ja paikan hengen muodostumista vuosien 1955–1959 välillä. Aikarajaus kattaa Kulttuuritalon rakennusvuodet sekä sen ensimmäisen kokonaisen toimintavuoden. Tutkielman ensisijaiset tutkimuskysymykset ovat: Miksi Helsingin Kulttuuritalo rakennettiin, millainen rakennusprosessi oli ja millainen paikan henki Kulttuuritalolle muodostui vuosien 1955–1959 aikana? Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalle muodostaa paikan hengen käsite. Primäärilähteinä tutkielmassa ovat Kansan Arkistosta löytyvät Kulttuuritalo Oy:n ja Kulttuurityö ry:n kokoelmat sekä sanomalehdet. Sanomalehtiä käytetään Kulttuuritalon paikan hengen ilmentämiseen. Kulttuuritalo rakennettiin pääasiassa talkoovoimin. Talkoisiin osallistui runsaasti ihmisiä niin pääkaupunkiseudulta kuin ulkopaikkakunnilta. Suurin osa Kulttuuritalon rakentamisen rahoituksesta tuli kommunistisilta poliittisilta järjestöiltä ja ammattijärjestöiltä. Pyynnöistä huolimatta Helsingin kaupungilta tai Suomen valtiolta ei tippunut tukea kommunistien hankkeelle. NKP osallistui Kulttuuritalon rakennuskustannuksiin sekä suorin tavaralahjoituksia että epäsuoraan Bukarestissa sijainneen kansainvälisen rahaston kautta, joka toimi SKP:n rahoittajana. Kulttuuritalon paikan hengen luominen liittyi tiiviisti Kulttuuritalon rakentamiseen, sillä paikan henki alkoi muodostua jo talon rakennusvaiheessa. Kulttuuritalon paikan hengen rakentamiseen osallistuivat niin kommunistit ja kansandemokraatit kuin kommunismin vastustajat. Kommunismin vastustajilla tarkoitan tutkielmassa oikeistoa ja sosiaalidemokraatteja. Kommunismin vastustajat vastustivat tavallisesti myös Kulttuuritaloa, mikä kytkee 1950-luvun suomalaisen antikommunismin Kulttuuritalon paikan hengen muodostamiseen. Kun kommunistit rakensivat Kulttuuritalon paikan hengen positiivista puolta, sosiaalidemokraatit ja oikeistolaiset lehdet osallistuivat sen negatiivisen puolen muodostamiseen. Kulttuuritalon paikan hengestä muodostui vuosien 1955–1959 aikana voimakkaan punainen. Kulttuuritalon punaisuus sai kuitenkin kaksi merkitystä: Kommunisteille ja kansandemokraateille se merkitsi työväenliikkeen solidaarisuutta, tasa-arvoa ja voimaa. Kulttuuritalo oli heille osoitus työväen voimasta, ja he toivoivat sen auttavan kommunisteja saavuttamaan laajemman kannatuksen ja hyväksytyn aseman yhteiskunnassa. Kommunismin vastustajille Kulttuuritalo puolestaan merkitsi perinteistä yhteiskuntaa uhkaavaa tekijää. Kulttuuritalon oli heidän mielestään vaarallinen paikka, jonka avulla kommunistit pyrkivät vahvistamaan asemiaan yhteiskunnassa. Kulttuuritalon paikan henki heijasti näin suomalaisen yhteiskunnan kahtiajakautuneisuutta. Kulttuuritalon paikan henki vaikutti myös talon käyttöön. Kulttuuritalon ottivat innolla omakseen kommunistit ja kansandemokraatit, mutta sosiaalidemokraatit ja oikeistolaiset eivät halunneet sitä käyttää, vaikka Kulttuuritalon juhlasali olikin Helsingissä ainoa, joka täytti kansainvälisestikin tasokkaan akustiikan vaatimukset.