Escalas de Avaliação da Interação Mãe-Bebé: versão portuguesa das Interaction Rating Scales

As Escalas de Avaliação da Interação Mãe-Bebé constituem a versão portuguesa das Interaction Rating Scales, propostas por Field (1980), e têm por objetivo avaliar a interação mãe-bebé, aos 3 meses de idade do bebé. As Escalas de Avaliação da Interação Mãe-Bebé foram administradas a 51 díades mãe-bebé aos 3, 6 e 12 meses pós-parto. A versão portuguesa das escalas mostrou elevados índices de consistência interna – Alfa de Cronbach 0,85 (IRSff bebé), 0,91 (IRSff mãe), 0,87 (IRSal bebé), 0,82 (IRSal mãe), assim como elevada fidelidade e validade concorrente e preditiva. As Escalas de Avaliação da Interação Mãe-Bebé assume-se, assim, como um instrumento robusto na avaliação da interação mãe-bebé, na situação de interação face-a-face e na situação de interação alimentar, podendo ser utilizadas em diferentes amostras e contextos, clínicos e de investigação.

Kangaroo mother care diminishes pain from heel lance in very preterm neonates: a crossover trial.

BACKGROUND: Skin-to-skin contact, or kangaroo mother care (KMC) has been shown to be efficacious in diminishing pain response to heel lance in full term and moderately preterm neonates. The purpose of this study was to determine if KMC would also be efficacious in very preterm neonates. METHODS: Preterm neonates (n = 61) between 28 0/7 and 31 6/7 weeks gestational age in three Level III NICU's in Canada comprised the sample. A single-blind randomized crossover design was employed. In the experimental condition, the infant was held in KMC for 15 minutes prior to and throughout heel lance procedure. In the control condition, the infant was in prone position swaddled in a blanket in the incubator. The primary outcome was the Premature Infant Pain Profile (PIPP), which is comprised of three facial actions, maximum heart rate, minimum oxygen saturation levels from baseline in 30-second blocks from heel lance. The secondary outcome was time to recover, defined as heart rate return to baseline. Continuous video, heart rate and oxygen saturation monitoring were recorded with event markers during the procedure and were subsequently analyzed. Repeated measures analysis-of-variance was employed to generate results. RESULTS: PIPP scores at 90 seconds post lance were significantly lower in the KMC condition (8.871 (95%CI 7.852-9.889) versus 10.677 (95%CI 9.563-11.792) p < .001) and non-significant mean differences ranging from 1.2 to1.8. favoring KMC condition at 30, 60 and 120 seconds. Time to recovery was significantly shorter, by a minute(123 seconds (95%CI 103-142) versus 193 seconds (95%CI 158-227). Facial actions were highly significantly lower across all points in time reaching a two-fold difference by 120 seconds post-lance and heart rate was significantly lower across the first 90 seconds in the KMC condition. CONCLUSION: Very preterm neonates appear to have endogenous mechanisms elicited through skin-to-skin maternal contact that decrease pain response, but not as powerfully as in older preterm neonates. The shorter recovery time in KMC is clinically important in helping maintain homeostasis. TRIAL REGISTRATION: (Current Controlled Trials) ISRCTN63551708.

The role of the object and the mourning process in the child

The young child's ability to go through a genuine mourning process has been a source of controversy in the psychoanalytical literature. This may seem surprising, considering that mourning is essential for and inherent to psychic development. This paper attempts to show that the young child's ability to go through a mourning process does not depend mainly on ego maturity, nor just on an acknowledgment of a loss in the external world, nor on the child's understanding the idea of death at an intellectual and cognitive level. But it may depend mainly on the establishment of the primordial mourning process inherent to the separation of the transnarcissistic mother-child relation and on the existence of the objectalizing function (A. Green, 1986) in the remaining or substitute parent's psyche. A clinical example serves to illustrate these hypotheses.

Parent-child agreement and prevalence estimates of diagnoses in childhood: direct interview versus family history method.

Diagnostic information on children is typically elicited from both children and their parents. The aims of the present paper were to: (1) compare prevalence estimates according to maternal reports, paternal reports and direct interviews of children [major depressive disorder (MDD), anxiety and attention-deficit and disruptive behavioural disorders]; (2) assess mother-child, father-child and inter-parental agreement for these disorders; (3) determine the association between several child, parent and familial characteristics and the degree of diagnostic agreement or the likelihood of parental reporting; (4) determine the predictive validity of diagnostic information provided by parents and children. Analyses were based on 235 mother-offspring, 189 father-offspring and 128 mother-father pairs. Diagnostic assessment included the Kiddie-schedule for Affective Disorders and Schizophrenia (K-SADS) (offspring) and the Diagnostic Interview for Genetic Studies (DIGS) (parents and offspring at follow-up) interviews. Parental reports were collected using the Family History - Research Diagnostic Criteria (FH-RDC). Analyses revealed: (1) prevalence estimates for internalizing disorders were generally lower according to parental information than according to the K-SADS; (2) mother-child and father-child agreement was poor and within similar ranges; (3) parents with a history of MDD or attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) reported these disorders in their children more frequently; (4) in a sub-sample followed-up into adulthood, diagnoses of MDD, separation anxiety and conduct disorder at baseline concurred with the corresponding lifetime diagnosis at age 19 according to the child rather than according to the parents. In conclusion, our findings support large discrepancies of diagnostic information provided by parents and children with generally lower reporting of internalizing disorders by parents, and differential reporting of depression and ADHD by parental disease status. Follow-up data also supports the validity of information provided by adolescent offspring.

Promoting secure attachment: evaluation of the effectiveness of an early intervention pilot programme with mother-infant dyads in Santiago, Chile.

BackgroundResearch indicates that the early attachment patterns of babies could influence their socio-emotional development and prevent the emergence of problematic behaviours in the child later in life. Many studies in the field of early attachment interventions have promoted a secure attachment bond between mother and infant. The purpose of this study was to evaluate the effectiveness of an early pilot intervention programme designed to promote a secure attachment bond in mother-infant dyads belonging to a population seeking regular treatment at urban health centres in Santiago, Chile.MethodsPrimipara mothers were randomly assigned to two intervention conditions: a secure attachment promotion programme (experimental group = 43) or an educational talk (control group = 29). The Strange Situation Assessment was used to collect data on the attachment patterns of babies.ResultsThe results show that after the intervention, there were more babies with secure attachment in the experimental group than in the control group.ConclusionsThese findings represent a preliminary step towards evaluating interventions aimed at promoting secure attachment in Chilean mother-child dyads. While the effect of the intervention is not significant, the effect size obtained is respectable and consistent with other meta-analytic findings.

Associations between parental and child attachment representations.

In the present article on intergenerational transmission of attachment representations, we use mothers' and fathers' Adult Attachment Interview classifications to predict a 3-year-old's responses to the Attachment Story Completion Task (ASCT). We present a Q-sort coding procedure for the ASCT, which was developed for children as young as three. The Q-sort yields scores on four attachment dimensions (security, deactivation, hyperactivation, and disorganization). One-way ANOVAs revealed significant mother-child associations for each dimension, although results for the hyperactivation and disorganization dimensions were significant only according to contrast tests. Conversely, no father-child association was found, regardless of the dimension considered. Findings are discussed in terms of the respective part played by each parent in their children's emotional development.

Use and records of child health handbook focused on growth and development

Objective To evaluate the use and records of the Child Health Handbook (CHH), especially growth and development. Method Cross-sectional study with 358 mother-child pairs registered in 12 Primary Health Centers (PHCs) of a small municipality. Mothers were interviewed at the PHC from February to April 2013 using a questionnaire. Data analysis was done using WHO Anthro software, Epi InfoTM and Stata. Results Fifty-three percent of the mothers were carrying the CHH at the time of the interview, similar to the proportion of mothers who were instructed to bring the CHH to health appointments. Annotations in the CHH during the visits were reported by 49%. The vaccination schedule was completed in 97% of the CHH, but only 9% and 8% of the CHH, respectively, contained growth charts and properly completed developmental milestones. Conclusion Low rates of use and unsatisfactory record-keeping in the CHH reinforce the need for investment in professional training and community awareness for the CHH to become an effective instrument of promotion of child health.

Genetic variants of the FADS gene cluster and ELOVL gene family, colostrums LC-PUFA levels, breastfeeding, and child cognition

Introduction: Breastfeeding effects on cognition are attributed to long-chain polyunsaturated fatty acids (LC-PUFAs), but controversy persists. Genetic variation in fatty acid desaturase (FADS) and elongase (ELOVL) enzymes has been overlooked when studying the effects of LC-PUFAs supply on cognition. We aimed to: 1) to determine whether maternal genetic variants in the FADS cluster and ELOVL genes contribute to differences in LC-PUFA levels in colostrum; 2) to analyze whether these maternal variants are related to child cognition; and 3) to assess whether children's variants modify breastfeeding effects on cognition. Methods: Data come from two population-based birth cohorts (n = 400 mother-child pairs from INMA-Sabadell; and n = 340 children from INMA-Menorca). LC-PUFAs were measured in 270 colostrum samples from INMA-Sabadell. Tag SNPs were genotyped both in mothers and children (13 in the FADS cluster, 6 in ELOVL2, and 7 in ELOVL5). Child cognition was assessed at 14 mo and 4 y using the Bayley Scales of Infant Development and the McCarthy Scales of Children"s Abilities, respectively. Results: Children of mothers carrying genetic variants associated with lower FADS1 activity (regulating AA and EPA synthesis), higher FADS2 activity (regulating DHA synthesis), and with higher EPA/AA and DHA/AA ratios in colostrum showed a significant advantage in cognition at 14 mo (3.5 to 5.3 points). Not being breastfed conferred an 8- to 9-point disadvantage in cognition among children GG homozygote for rs174468 (low FADS1 activity) but not among those with the A allele. Moreover, not being breastfed resulted in a disadvantage in cognition (5 to 8 points) among children CC homozygote for rs2397142 (low ELOVL5 activity), but not among those carrying the G allele. Conclusion: Genetically determined maternal supplies of LC-PUFAs during pregnancy and lactation appear to be crucial for child cognition. Breastfeeding effects on cognition are modified by child genetic variation in fatty acid desaturase and elongase enzymes.

Having a good relationship with their mother: a protective factor against sexual risk behavior among adolescent females?

STUDY OBJECTIVE: To assess whether having a good relationship with their mother was a protective factor against risky sexual behavior for female adolescents and whether it was independent of family structure. DESIGN: Cross-sectional survey of in-school adolescents aged 14-19 years. SETTING: Catalonia, in northeast Spain. PARTICIPANTS: A total of 3677 females divided according on whether they had a good (n=3335) or a bad (n=342) relationship with their mother. MAIN OUTCOME MEASURES: Rates of sexual activity and sexual behavior. RESULTS: Adolescents in the good relationship group were significantly younger, more likely to live in an intact family, to have a good relationship with their father and siblings, and to talk about sexuality and their partner with their mother. They were also less likely to have ever had sexual intercourse. Among those sexually experienced, they were significantly older at first intercourse and less likely to have multiple partners or a history of STI. After adjusting for potential confounders, females in the good relationship group were less likely to be sexually active and to have had multiple partners, independently of family structure. CONCLUSIONS: Having a good relationship with their mother is a protective factor against sexual intercourse and having multiple sexual partners independently of family structure. Communication between generations and having a good relationship with their father and siblings also play an important role.

Äitiys kulttuurisina odotuksina

Tutkimuksen kohteena ovat äitiydelle tuotetut kulttuuriset odotukset, joita tarkastellaan kahdella yhteiskunnallisella keskustelufoorumilla. Tutkimuksessa tarkastellaan yhtäältä lastensuojelun perhetyössä toimivien ammattilaisten ja toisaalta median puhetta äitiydestä. Tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi vaihtoehtoisia tapoja konstruoida äitiyttä hyvänä tai riittämättömänä sekä haastaa pohtimaan erilaisten tulkintojen perusteita ja seurauksia lastensuojelutyössä. Kulttuuriset, äitiyttä koskevat odotukset vaikuttavat myös siihen, miten äitiys henkilökohtaisella tasolla koetaan. Äitiyden kulttuurista määrittelyä analysoidaan kahdesta tekstiaineistosta. Yhtenä aineistona ovat Stakesissa vuonna 1999 toteutetun Perhetyöprojektin yhteydessä kerätyt, lastensuojelussa toimivien perhetyöammattilaisten ryhmäkeskustelut. Toisena aineistona on projektin ajankohtana ilmestyneistä suomalaisista naisten- ja perhelehdistä (Kotiliesi, Anna, Kaksplus) kerätyt äitien haastattelut. Tutkimuksessa kysytään 1) Mihin ammattilaisten äitejä koskeva huolipuhe kiinnittyy ja millaisia kulttuurisia äitiyden odotuksia se konstruoi? 2) Millaisia äitiyden odotuksia median äitihaastattelut konstruoivat? 3) Millaisen äitiyden odotushorisontin nämä puhekäytännöt yhdessä tuottavat? Analyysin teoreettis-metodologisina kulmakivinä ovat sosiaalinen konstruktionismi ja feministinen tietokäsitys. Analyysimenetelmänä on laadullinen, aineistojen ehdoilla etenevä, feministisesti ja kriittisesti sävyttynyt lukutapa, joka hyödyntää teemoittelun, diskurssianalyysin ja feministisen metodologian ideoita ja käsitteitä. Analysoitavana olevissa keskusteluissa äitiyttä konstruoidaan lapsen tarpeiden (ammattilaiset) ja naisen tarpeiden (media) näkökulmista. Ammattilaiset puhuvat tilanteista, joissa äitien toiminta rikkoo kulttuurista hyvän äidin kuvaa, vaarantaa lapsen hyvinvointia ja äitiyteen joudutaan puuttumaan ammatillisesti. Ammattilaisten tulkinnat kuvaavat taitavaa lapsen edun näkökulmasta tehtyä arviointia, jonka kiintopisteenä ovat äidit yksilöllisine ominaisuuksineen ja piirteineen. Ammatillisen huolipuheen keskiössä ovat äidin vuorovaikutussuhteet sekä äidin tunteet, käyttäytyminen ja asenteet. Riittävää äitiyttä konstruoi kodin luominen, kiintymyssuhteen rakentaminen ja lapsen ensisijaiseksi asettaminen. Sen sijaan vaikuttaa siltä, ettei äitiyden arviointia juurikaan tehdä suhteessa äidin muihin identiteetteihin tai äitiyden toteuttamisen kontekstiin. Paikoin ammattilaisten tulkinnat heijastavat myös stereotyyppisiä ja idealistisia odotuksia, joita vasten äitiyttä arvioidaan. Tällaiset piirteet voivat kertoa siitä, että äitien avuntarpeet jäävät lastensuojelutyössä kohtaamatta ja ymmärtämättä. Mediapuhe äitiydestä käydään naiseuden ja äitiyden mallien antamisen kontekstissa. Puheen keskiössä ovat mediajulkisuuteen päässeiden naisten äidiksi tuloon ja äitiyden toteuttamiseen liittyvät valinnat ja käyttäytyminen. Mediapuhe on puhetta kulttuuristen ja ammatillisten äitiyden odotusten rikkomisesta, uudelleen tulkinnasta ja niiden muovaamisesta itselle sopiviksi. Mediapuheessa hyvää äitiyttä konstruoi äidin itsenäisyys ja oma aika, sosiaalisen elämän rikkaus, ammatillinen identiteetti ja persoonalliset valinnat. Aineistojen kautta rakentuu moninaisten ja ristiriitaisten, äitejä eri suuntaan vetävien kulttuuristen odotusten kirjo. Odotukset jäsentyvät neljälle ulottuvuudelle: 1) lapselle omistautuva – itseään toteuttava, 2) emotionaalinen side – rationaalinen tehtävä, 3) odotuksia toteuttava – omaehtoinen, 4) itsenäinen - äitiyttä jakava. Äitiyden toteuttaminen kulttuurisesti ”oikein” on näiden odotusten välissä tasapainoilua. Ulottuvuuksien kautta esille tulevat kaksoisviestit voivat heikentää äitien itsetuntoa, tuottaa riittämättömyyden tunteita tai yllyttää suorittamaan äitiyttä. Myös äitiyden ammatillinen tukeminen edellyttää tasapainoilua, jottei äitejä idealisoida tai syyllistetä kulttuurisia odotuksia vasten.

Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien havaintoja ja käsityksiä lapsen sosiaalisesta kompetenssista. Lapsen sosiaalisesta kompetenssista tarkastelun kohteena ovat erityisesti vertaissuhteet, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen käyttäytyminen. Tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä lapsen sosiaalisesta verkostosta ja lapsesta sosiaalisena toimijana. Kiinnostuksen kohteena on myös, miten vanhemmat vaikuttamaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien vaikutuksessa voidaan erottaa epäsuora ja suora vaikutus. Vanhempien epäsuoraan vaikutukseen kuuluvat perheen sosioekonomiset tekijät, vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät käytännöt sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Suora vaikutus sisältää vanhempien eri roolit ja tehtävät sosiaalisen kompetenssin edistämiseksi. Vanhempien epäsuorilla ja suorilla vaikutustavoilla on havaittu olevan merkittävää vaikutusta lapsen sosiaalisen kompetenssiin muotoutumiseen ja sen laatuun. Tutkimuksessa selvitetään vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten vanhempien välisiä eroja näissä vaikutustavoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoja. Kyselylomakeaineisto (N=156) kerättiin ”Origins of Exclusion in Early Childhood”-tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin lasten vertaissuhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä kolmen vuoden seurantatutkimuksena päiväkodista kouluun. Perhekysely toteutettiin lasten ollessa kuusivuotiaita. Vanhempien haastatteluaineisto (N=55) koostuu projektissa mukana olleiden lasten vanhempien teemahaastatteluista. Perhekyselyä analysoidaan tilastollisin analyysimenetelmin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Vanhempien käsityksissä lasten sosiaalinen verkosto rakentui kotiympäristössä, koulussa, päiväkodissa sekä suvun ja harrastusten parissa muodostuneista suhteista. Tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, että vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten sosiaaliset verkostot ovat osin erilaiset. Vanhempien arviointien mukaan myös lasten sosiaalisissa taidoissa, käyttäytymisessä, asennoitumisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ryhmään ja leikkeihin liittyvissä strategioissa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhemmat pystyvät arvioimaan hyvin yksityiskohtaisesti lapsensa sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoa lasten kaveripiiristä tai sen laadusta eikä lasten sosiaalisesta orientaatiosta. Vanhempien epäsuorissa vaikutustavoissa oli eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Sosioekonomisia tekijöitä koskevan tarkastelun perusteella vertaissuhdeongelmaisten lasten perheiden taloudelliset ongelmat, isien työttömyys ja lapsen erityisen tuen tarve olivat yhteydessä lapsen sosiaalisten suhteiden ongelmiin. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat vanhemmuuden ja kasvatustehtävän kuitenkin hyvin myönteisenä ja tyytyväisyyttä tuottavana asiana elämässä. Valtaosa vanhemmista piti lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta positiivisena, vaikka lapsen kanssa ei aina ollutkaan helppoa tulla toimeen. Tyytyväisyydestä huolimatta äidit näkivät itsessään enemmän kehittymisen tarpeita vanhempana kuin isät. Vanhemmuudessa korostuivat ohjaaminen ja kontrolli, mutta myös hoiva, lämpö ja vastavuoroisuus. Hoiva ja lämpö sekä rajojen asettaminen askarruttivat vanhempia suuresti. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat tarvitsisivat opastusta ohjaavan vanhemmuuden löytämiseksi. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat kuvasivat kasvatuksen kuormittavuutta, ajan puutetta sekä muuntuvaa isyyttä ja äitiyttä ei-ongelmaisten lasten vanhempia enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus tuli myös esille vanhempien kuvauksissa. Kyvykkään vanhemmuuden kannalta epävirallinen läheisistä muodostunut tukiverkosto on tärkeä vanhemman apu ja kasvatuksen turva. Ensisijaisena tukitahona on epävirallinen verkosto, joka koostuu ystävistä, tuttavista, työtovereista, puolisosta ja omista vanhemmista. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhempien mukaan arjen tukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla, eikä tukiverkosto tyydyttänyt vanhempia. Vanhempien käsityksissä perheen vuorovaikutus sujui hyvin ja vastuu kodista ja kasvatustehtävästä oli molemmilla vanhemmilla tasavertaisesti. Käytännön vastuu kasvatuksesta sekä erilaisten taitojen opettamisesta lapsille kuului äitien tehtäviin. Vanhempien näkemyksissä lapsen sosiaalinen maailma rakentui lähiympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhempien suoriin vaikutustapoihin liittyvien tulosten mukaan vanhemmat pitävät harrastuksia merkittävänä sosiaalista kompetenssia edistävänä tekijänä. Ei-ongelmaisilla lapsilla oli enemmän ja monipuolisempia harrastuksia kuin ongelmaisilla lapsilla. Vaikka vanhemmat eivät mieltäneetkään omaa toimintaansa kaveripiiriin ohjaamiseksi, heillä useinkin oli runsaasti erilaisia rooleja ja tehtäviä sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen opettamisessa. Lapsen sosiaalisten suhteiden organisoinnissa, ohjaamisessa, valvonnassa ja neuvonnassa oli vanhempiryhmien välillä eroja. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat eivät olleet riittävän hyvin perillä lapsen taidoista ja kyvykkyydestä tuottaakseen oikea-aikaista ohjausta ja tukeakseen lasta riittävästi sopivilla tavoilla. Vanhempien toimintaa näyttää ohjaavan vakaasti se uskomus, että lapsen kaverisuhteet ovat pelkästään hänen oma asiansa. Vanhemmat arvostivat paljon sosiaalisia taitoja ja pyrkivät opettamaan niitä lapsilleen systemaattisesti. Ohjaamisen tavoissa vanhemmat poikkesivat toisistaan. Tutkimus antaa viitteitä, että eiongelmaisten lasten vanhemmat ovat sensitiivisempiä, vastavuoroisempia ja lapsen näkökulmaa ja tarpeita lähtökohtanaan pitäviä sekä tunnetaitoihin ja tunnetilan käsittelyyn keskittyvämpiä kuin ongelmaisten lasten vanhemmat. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen vaikeudet, ylimalkainen ja epäjohdonmukainen sosiaalisten taitojen, käyttäytymisen sekä suhteiden ohjaus sekä monet perheen voimavarojen puutteet voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Vanhemmilla on kuitenkin taitoa arvioida lapsensa sosiaalista kyvykkyyttä ja halua toimia hyvin kasvatustehtävässään. Vanhemmuuden tukemisessa olisivatkin tärkeitä epävirallisen tukiverkoston lisäksi lähiympäristön perheille ja lapsille suunnatut palvelut, monitahoinen yhteistyö perheiden, lasten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kesken sekä yhteiskunnan perheitä koskevat säädökset ja tukitoimet.

Ethological analysis of mother-pup interactions and other behavioral reactions in rats: effects of malnutrition and tactile stimulation of the pups

Mother-pup interaction, as well as other behavioral reactions were studied during the lactation period in 24 litters of Wistar rats and their dams fed either a 16% (control - C; 12 litters) or a 6% (malnourished - M; 12 litters) protein diet. The diets were isocaloric. Throughout lactation there was a 36.4% weight loss of M dams and a 63% body weight deficit in the M pups when compared to control pups. During this period, half of the litters were exposed daily to additional tactile stimulation (CS or MS), while the other half were submitted to normal rearing conditions (CN or MN). The tactile stimulation of pups (handling) consisted of holding the animal in one hand and gently touching the dorsal part of the animal's body with the fingers for 3 min. A special camera and a time-lapse video were used to record litter behavior in their home cages. Starting at 6 p.m. and ending at 6 a.m., on days 3, 6, 12, 15, 18 and 21 of lactation, photos were taken at 4-s intervals. An increase in the frequency (154.88 ± 16.19) and duration (455.86 ± 18.05 min) of suckling was observed throughout the lactation period in all groups compared to birth day (frequency 24.88 ± 2.37 and duration 376.76 ± 21.01 min), but the frequency was higher in the C (84.96 ± 8.52) than in the M group (43.13 ± 4.37); however, the M group (470.2 ± 11.87 min) spent more time suckling as compared with the C group (393.67 ± 13.09 min). The M dams showed a decreased frequency of resting position throughout the lactation period (6.5 ± 2.48) compared to birth day (25.42 ± 7.74). Pups from the C group were more frequently observed separated (73.02 ± 4.38) and interacting (258.99 ± 20.61) more with their mothers than the M pups (separated 66.94 ± 5.5 and interacting 165.72 ± 12.05). Tactile stimulation did not interact with diet condition, showing that the kind of stimulation used in the present study did not lead to recovery from the changes induced by protein malnutrition. The changes in mother-pup interaction produced by protein malnutrition of both may represent retardation in neuromotor development and a higher dependence of the pups on their mothers. These changes may represent an important means of energy saving and heat maintenance in malnourished pups.

Examen des liens entre les comportements de soutien affectif maternel et les profils d'apprentissage en contexte de prise de décisions affectives chez les enfants de 48 mois

Plusieurs recherches ont démontré que la qualité des interactions mère-enfant influence le développement de la fonction exécutive (FE) chez les enfants d’âge préscolaire. Ces recherches se sont attardées à la dimension « froide » de la FE qui regroupe les habiletés de prise de décisions générales en situation de résolution de problèmes. Cette recherche s’intéresse à l’autre dimension de la FE, les cognitions « chaudes », qui entrent en jeu lorsque la prise de décisions en situation de résolution de problèmes implique une charge émotionnelle. Cette dimension joue un rôle dans la prise de décisions affectives (PDA). Les études empiriques qui portent sur la PDA ont principalement regardé les liens avec le sexe et l’âge des enfants ainsi que les relations avec les facteurs neurologiques. Aucune étude à notre connaissance n’a examiné les liens avec la qualité des interactions mère-enfant. L’exploration empirique de la contribution des facteurs environnementaux proximaux de l’enfant, tel que le soutien affectif maternel, reste à faire. Dans un premier temps, cette recherche examine l’effet du soutien affectif maternel sur la PDA globale. Dans un deuxième temps, l’effet du sexe et l’effet d’interaction entre la qualité du soutien affectif maternel et les profils d’apprentissage des enfants de 48 mois sont examinés. Enfin, cette étude examine cent quatre-vingt-onze enfants (109 filles et 82 garçons) et leur mère qui ont participé à une journée d'évaluation en laboratoire dans le cadre de l’Étude Longitudinale sur le Développement des Enfants du Québec - groupe Pilote (ELDEQ-P, Santé Québec, 1997). Ils ont réalisé différentes activités permettant de les évaluer en dyade ou individuellement. La PDA a été évaluée à l’aide du Children’s Gambling Task (CGT) (Kerr & Zelazo, 2001). Le soutien affectif maternel a été évalué à partir d’une tâche de récits narratifs co-construits entre la mère et l’enfant (MacArthur Story-Stem Battery (MSSB), Bretherton, Oppenheim, Buchsbaum, Emde & the MacArthur Narrative Group, 1990) et la grille d’évaluation du Climat affectif a été utilisée pour évaluer la qualité du soutien affectif maternel (Boutin, Parent, et Lapalme-L’Heureux, 1998). Nos résultats indiquent que la qualité du soutien affectif maternel n’a pas d’effet principal sur la PDA globale mais interagit avec les profils d’apprentissage des enfants en contexte de PDA. Cette interaction est toutefois significative uniquement chez les garçons. Les garçons qui reçoivent un soutien affectif maternel dans la moyenne ou élevé obtiennent un meilleur profil d’apprentissage en situation de PDA comparativement à ceux qui ont un soutien affectif maternel sous la moyenne. En outre, les résultats révèlent que les 26 enfants (12 garçons, 14 filles) qui ont abandonné en cours de tâche obtiennent des scores plus faibles sur la qualité du soutien affectif maternel. Ce résultat suggère que les enfants obtenant un faible soutien affectif maternel sont plus enclins à abandonner une tâche d’apprentissage en situation de PDA. En somme, les résultats de la présente étude suggèrent que la qualité des interactions mère-enfant est importante sur le développement d’habiletés cognitives en contexte émotionnel chez les enfants d’âge préscolaire.

L'interaction mère-enfant à 9 mois et l'attachement désorganisé mère-enfant à 15 mois

Mémoire numérisé par la Division de la gestion de documents et des archives de l'Université de Montréal

Le développement des fonctions exécutives à l’âge préscolaire : le rôle des comportements maternels en présence de différents facteurs de vulnérabilité

L’intérêt marqué et simultané de plusieurs champs de recherche pour le développement des fonctions exécutives (FE) a permis de mettre en lumière le rôle primordial de ces fonctions dans plusieurs sphères du développement de la petite enfance jusqu’à l’âge adulte. Les mécanismes développementaux associés aux différences individuelles restent par ailleurs encore peu étudiés. Les deux articles empiriques qui constituent la thèse visent à documenter le rôle des comportements maternels observés en bas âge dans la prédiction des FE mesurées à l’âge préscolaire. Les deux articles s’inscrivent dans la foulée des travaux qui, selon une approche écologique (Bronfenbrenner, 1979), considèrent les effets d’interaction entre différents facteurs explicatifs pour mieux comprendre les mécanismes impliqués dans le développement de l’enfant. En ce sens, le premier article examine les interactions possibles entre le statut socioéconomique (SSE) de la famille et différentes dimensions du concept de sensibilité maternelle, dans la prédiction de deux dimensions des FE, soit les FE-conflit et les FE-inhibition. Dans le cadre de cette étude, 114 dyades mères-enfants ont participé à trois visites à domicile. Le SSE a été mesuré par questionnaire dans le cadre d’une première visite dans la famille lorsque les enfants avaient six mois, la sensibilité maternelle a été évaluée à 12 mois à partir du Tri de cartes de comportements maternels (Pederson & Moran, 1995) et les FE à 36 mois à partir d’une batterie de tâches choisie sur la base des orientations proposées par Carlson (2005). Le deuxième article explore, en se basant sur postulats de la Théorie de la susceptibilité différentielle (TSD), les possibles interactions entre différentes dimensions du concept de sensibilité maternelle et le tempérament de l’enfant, et ce également dans la prédiction des FE. Pour ce faire, 72 dyades ont également participé à trois visites à domicile. La sensibilité maternelle a été évaluée à 12 mois à partir du Tri de cartes de comportements maternels (Pederson & Moran, 1995), le tempérament à 15 mois à l’aide d’un questionnaire rempli par la mère (ICQ; Bates, Freeland, & Lounsbury, 1979) et les FE à 36 mois à partir de la même batterie de tâche (Carlson, 2005). Les résultats du premier article révèlent des interactions significatives entre le statut socioéconomique et certaines dimensions de comportements maternels, de telle sorte que des comportements maternels de meilleure qualité sont prédicteurs d’une meilleure performance aux tâches de FE, mais seulement chez les enfants provenant de familles relativement désavantagées sur le plan socioéconomique et essentiellement en ce qui concerne les FE-inhibition. Quant aux résultats du deuxième article, ils confirment les hypothèses de la Théorie de la susceptibilité différentielle, en révélant que les enfants ayant un tempérament difficile sont plus affectés par des comportements maternels hostiles, de même que par l’absence de comportements positifs et bénéficient davantage de la présence de comportements positifs et de l’absence de comportements négatifs, et ceci également au regard des FE-inhibition.