John Searlen teoria tietoisuudesta

Tutkielmassa esitellään ja arvioidaan John Searlen teoriaa tietoisuudesta. Tietoisuus (consciousness) on Searlen mukaan tärkein mielenfilosofinen käsite. Searle ei määrittele käsitettä tarkasti, vaan tyytyy esittämään sitä kuvaavia esimerkkejä ja analogioita. Tietoisuuden keskeisimmiksi ominaisuuksiksi Searlen teoriassa näyttävät muodostuvan intentionaalisuus (intentionality), subjektiivisuus (subjectivity) ja kausaalinen vaikutus käyttäytymiseen (mental causation). Näihin ominaisuuksiin liittyvät myös Searlen painavimmat tietoisuudesta esittämät argumentit. Argumenttien analysointi on tutkielman tärkein tavoite. Searlen yhteysperiaatteen (Connection Principle) mukaan intentionaalisia tiloja voi olla vain olennolla, jolla voi olla tietoisia intentionaalisia tiloja, ja jokainen alitajuinen intentionaalinen tila on ainakin potentiaalisesti tietoinen. Toisin sanoen intentionaalisuuden ja tietoisuuden välillä vallitsee välttämätön yhteys seuraavasti: on loogisesti välttämätöntä, että jokainen intentionaalinen tila voi ainakin periaattessa päästä tietoisuuteen.Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että yhteysperiaateeseen on syytä suhtautua epäillen. Searlen yhteysperiaatteen puolesta esittämä argumentti näyttää nimittäin sisältävän dilemman. Jos erottelu intrinsiseen ja näennäiseen intentionaalisuuteen tulkitaan Searlen tavoin, syyllistytään sen olettamiseen, mikä pitäisi todistaa; jos taas erottelu tulkitaan toisin kuin Searle, argumentti ei tue yhteysperiaatetta. Searlen mukaan mentaaliset tilat ovat aina jonkun mentaalisia tiloja. Tästä väitteestä Searle pyrkii johtamaan toisen, paljon radikaalimman väitteen: mielen ilmiöt kuuluvat omaan ontologiseen kategoriaansa, subjektiivisten mentaalisten tilojen kategoriaan. Searlen käsitystä tukee Thomas Nagelin esittämä, hyvin samansisältöinen argumentti. Yksimielisyys ei kuitenkaan ole erehtymättömyyden tae, sillä Paul Churchlandin kritiikki näyttää pahasti horjuttavan Searlen subjektiivisuusargumentin uskottavuutta. Churchland väittää Searlen syyllistyvän intensionaaliseen virhepäätelmään. Yksittäisen henkilön episteemisen pääsyn rajoittuneisuudesta ei Churchlandin mukaan voida tehdä mitään ontologisia johtopäätöksiä, koska tiedetyksi tuleminen ei ole objektin aito ominaisuus. Vastaväite näyttää olevan kohtalokas Searlen subjektiivisuusargumentille. Subjektiivisuuden ongelma näyttää olevan perustava metafyysinen vedenjakaja, joka jakaa mielenfilosofiset teoriat toisaalta materialistisiin, toisaalta dualistisiin. Searle uskoo, että mieli-ruumis -ongelma (mind-body problem) on ratkaistavissa ilman, että tarvitsee valita kumpaakaan. Ratkaisu sisältyy kahteen Searlen näennäisesti yhteensopimattomaan teesiin. Ensimmäisen teesin mukaan mentaaliset tilat ovat todellisia ilmiöitä, eikä niitä voida redusoida mihinkään muuhun tai eliminoida määrittelemällä ne uudestaan. Toisen teesin mukaan aivojen operaatiot aiheuttavat mentaaliset tilat ja mentaaliset tilat ovat aivojen piirteitä. Teeseistä jälkimmäinen osoittautuu ongelmalliseksi syistä, jotka Jaegwon Kim on esittänyt. Jos mentaaliset tilat olisivat aivojen ominaisuuksia, ei mielen ja aivojen välinen suhde voisi olla kausaalinen, koska kausaatiossa (causation) on aina kyse kahden erillisen entiteetin tai tapahtuman välisestä relaatiosta, jossa suhteen osapuolien välillä on oltava ajallista etäisyyttä. Toiseksi Searlen vertaus tietoisuuden ja aivojen suhteesta kappaleen kiinteyden ja sen mikrorakenteen suhteeseen epäonnistuu, koska tietoisuus ja kiinteys kuuluvat Searlen teoriassa eri ontologisiin kategorioihin, eikä niitä siten voi ongelmattomasti rinnastaa. Searlen analogia kiinteyteen murtuu myös siksi, että kappaleen mikrorakenne ei yksinkertaisesti aiheuta sen kiinteyttä. Tietoisuus ei siis voi olla samanaikaisesti aivojen ominaisuus ja aivojen kausaalisen toiminnan seuraus. Tutkielmassa päädytään puolustamaan kantaa, että Searlen argumentit eivät ole vakuuttavia ja että Searle ei ole onnistunut eksplikoimaan teoriaa, joka välttäisi dualismiin ja materialismiin liittyvät tunnetut ongelmat. Kysymys mikä on mielen suhde ruumiiseen, jää siten avoimeksi. Avainsanat: intentionaalisuus, mentaalinen, mieli-ruumis -ongelma, Searle, subjektiivisuus, tietoisuus

Intersoliton forces in weak-coupling quantum field theories

We offer a procedure for evaluating the forces exerted by solitons of weak-coupling field theories on one another. We illustrate the procedure for the kink and the antikink of the two-dimensional φ4 theory. To do this, we construct analytically a static solution of the theory which can be interpreted as a kink and an antikink held a distance R apart. This leads to a definition of the potential energy U(R) for the pair, which is seen to have all the expected features. A corresponding evaluation is also done for U(R) between a soliton and an antisoliton of the sine-Gordon theory. When this U(R) is inserted into a nonrelativistic two-body problem for the pair, it yields a set of bound states and phase shifts. These are found to agree with exact results known for the sine-Gordon field theory in those regions where U(R) is expected to be significant, i.e., when R is large compared to the soliton size. We take this agreement as support that our procedure for defining U(R) yields the correct description of the dynamics of well-separated soliton pairs. An important feature of U(R) is that it seems to give strong intersoliton forces when the coupling constant is small, as distinct from the forces between the ordinary quanta of the theory. We suggest that this is a general feature of a class of theories, and emphasize the possible relevance of this feature to real strongly interacting hadrons.

Friction-formed liquid droplets

The formation of nanoscale liquid droplets by friction of a solid is observed in real-time. This is achieved using a newly developed in situ transmission electron microscope (TEM) triboprobe capable of applying multiple reciprocating wear cycles to a nanoscale surface. Dynamical imaging of the nanoscale cyclic rubbing of a focused-ion-beam (FIB) processed Al alloy by diamond shows that the generation of nanoscale wear particles is followed by a phase separation to form liquid Ga nanodroplets and liquid bridges. The transformation of a two-body system to a four-body solid-liquid system within the reciprocating wear track significantly alters the local dynamical friction and wear processes. Moving liquid bridges are observed in situ to play a key role at the sliding nanocontact, interacting strongly with the highly mobile nanoparticle debris. In situ imaging demonstrates that both static and moving liquid droplets exhibit asymmetric menisci due to nanoscale surface roughness. Nanodroplet kinetics are furthermore dependent on local frictional temperature, with solid-like surface nanofilaments forming on cooling. TEM nanotribology opens up new avenues for the real-time quantification of cyclic friction, wear and dynamic solid-liquid nanomechanics, which will have widespread applications in many areas of nanoscience and nanotechnology.

Anima, mente, corpo e inmortalità : la sfida del naturalismo

Resumen: Il saggio esamina il rapporto anima, mente, corpo alla luce delle sfide del nuovo naturalismo che molto spesso incorpora un secco riduzionismo ed un’opzione materialistica. Questa risulta un apriori, non l’esito di un argomento: J. Searle la chiama “la religione del nostro tempo”. Vengono poi esaminati l’attuale oblio dell’anima, la riduzione del suo tema al mind-body problem, la qualità della tesi ilemorfica, illustrata in specie attraverso le soluzioni dell’Aquinate, l’equivoco del dualismo cartesiano. Chiude il saggio uno sguardo sulla questione dell’immortalità dell’anima.

Ultrafast collinear scattering and carrier multiplication in graphene.

Graphene is emerging as a viable alternative to conventional optoelectronic, plasmonic and nanophotonic materials. The interaction of light with charge carriers creates an out-of-equilibrium distribution, which relaxes on an ultrafast timescale to a hot Fermi-Dirac distribution, that subsequently cools emitting phonons. Although the slower relaxation mechanisms have been extensively investigated, the initial stages still pose a challenge. Experimentally, they defy the resolution of most pump-probe setups, due to the extremely fast sub-100 fs carrier dynamics. Theoretically, massless Dirac fermions represent a novel many-body problem, fundamentally different from Schrödinger fermions. Here we combine pump-probe spectroscopy with a microscopic theory to investigate electron-electron interactions during the early stages of relaxation. We identify the mechanisms controlling the ultrafast dynamics, in particular the role of collinear scattering. This gives rise to Auger processes, including charge multiplication, which is key in photovoltage generation and photodetectors.

Theoretical investigation on excitation, ionization and capture in H(1s, 2s)+H(1s, 2s) collisions

Cross sections of electron- loss in H( 1s)+ H( 1s) collisions and total collisional destruction of H( 2s) in H( 1s) + H( 2s) collisions are calculated by four- body classical- trajectory Monte Carlo ( CTMC) method and compared with previous theoretical and experimental data over the energy range of 4 - 100 keV. For the former a good agreement is obtained within di. erent four- body CTMC calculations, and for the incident energy Ep > 10 keV, comparison with the experimental data shows a better agreement than the results calculated by the impact parameter approximation. For the latter, our theory predicts the correct experimental behaviour, and the discrepancies between our results and experimental ones are less than 30%. Based on the successive comparison with experiments, the cross sections for excitation to H( 2p), single- and double- ionization and H- formation in H( 2s)+ H( 2s) collisions are calculated in the energy range of 4 - 100 keV for the. rst time, and compared with those in H( 1s)+ H( 1s) and H( 1s)+ H( 2s) collisions.

链式可变形机器人的构形与运动研究

本文的研究内容围绕中国科学院创新基金和GUCAS-BHPB基金资助的项目“可变形机器人的研究”展开，其目的是研制具有较强环境适应能力和高机动性能的可变形移动机器人系统，为我国在灾难救援和特种作业等应用领域提供技术储备。论文首先对可变形机器人的研究现状进行了概述，接下来展开了三个方面的研究工作：平台方面，提出了一种新型可变形链式结构，并进行了结构设计和实验验证；构形方面，提出了基于相似理论的构形研究方法，对链式可变形机器人的构形设计和构形转化方法进行了研究；运动性能方面，通过理论和实验分析了链式可变形履带模块机器人不同构形的转向性能、越障性能和倾翻稳定性能等。各种用于非结构环境的移动机器人机构中，模仿生物蛇原型的链式机构由于具有多于确定空间位置和姿态所需的自由度，能够有效、迅速、可靠地响应许多复杂的作业任务，但是该类系统具有转向半径大和侧向稳定性差等缺点。在非结构环境中，机器人需要通过“以变应变”才能够应对复杂多变的任务和环境。因此，论文基于偏置关节的思想，提出了一种形态和结构均能够变化的新型链式结构。机器人的单个标准模块由模块本体、连接臂和偏置关节等组成。偏置关节避免了模块间的运动干涉，扩大了机器人模块间的相对运动空间。机器人模块的数量可以根据实际需要选择，机器人通过变形可以产生多种构形，同时每种构形又具有多种步态以适应作业任务的需要。根据变形机理，研制了链式可变形机器人样机，并对样机进行了相应的原理验证实验。链式可变形机器人构形的复杂性随着模块数量和构形数量的增加呈指数增长，增加了构形设计和构形控制的难度。针对构形设计和构形转化问题，本文基于相似理论，提出了构形研究的一般分析方法，并将其归纳成为：表达(Expression)、计数(Enumeration)、评价(Evaluation)和有效性(Efficiency)等四个方面的问题(简称“Four-E Problem”)。在构形设计方面，根据模块的物理结构和邻接关系提出了用构形矩阵来表达机器人结构的拓扑信息，并在仿真环境下进行有效的描述；提出了基于组合计数原理的递归算法用于多模块可变形机器人非同构构形的计数、枚举，并根据构形矩阵所表征的拓扑信息对构形进行评价；最后根据仿真结果，给出了可变形机器人的构形设计示例。在构形转化方面，论文利用图论中的基本思想和原理对机器人的构形和构形网络进行了建模，对构形转化的路径进行了计算，对构形转化的最佳路径和中心构形的选择进行了分析；以三模块可变形机器人的构形网络为例，证实了该方法的可行性。履带式移动机器人的运动能力涉及的问题很多，包括接地比压、驱动能力、地面阻力、启动特性、转向能力、越障能力、平顺性和倾翻稳定性等。本文主要研究链式可变形履带模块机器人不同构形的平面转向特性、系统越障性能和倾翻稳定性能等。论文首先对链式可变形履带模块机器人单模块(单履带)的接地比压分布进行了研究，并对接地比压的核心区域进行了分析。在复杂的环境中，机器人运动的路径多由弯曲的道路组成，转向性能是其改变运动方向的一种重要能力。转向形式通常有滑移转向和铰接转向两种，分别适用不同的构形。论文参照杨红旗模型和Kitano模型分别对链式可变形双模块机器人和链式可变形三模块机器人不同构形下的滑移转向和铰接转向进行了理论和实验分析。移动机器人的越障性能是机器人本体和环境相互作用时所产生的一种综合特性。论文分析了链式可变形机器人系统的斜坡爬行性能、沟壑爬行性能、楼梯爬行性能和倾翻稳定性能。考虑到城市环境中，楼梯是最为典型的障碍物之一，论文重点对履带式移动机器人在踢面爬升、踢面翻越和坡度线爬行等阶段的运动条件、运动性能和影响因素进行了分析。在非结构环境中，大多数情况是坎坷不平的地面和复杂的三维地形，机器人的倾翻稳定性(或者说是抗倾翻能力)非常重要。根据Iagnemma和Papadopoulos提出的稳定性分析方法，定义机器人的倾翻稳定锥，对履带式可变形机器人变形过程中的倾翻稳定性进行了综合判定，同时通过仿真比较了机器人三种对称构形在仰俯、倾斜和偏转等组合干扰下的倾翻稳定性。稳定锥方法，为可变形机器人的倾翻问题提供了有效的理论分析手段，同时稳定锥方法还可以适用于其它轮式或腿式移动机器人的稳定性分析。理论分析和实验表明，本文研制的履带驱动链式可变形机器人平台，具有多种构形和步态以适应不同的环境和任务，具有废墟、砾石、草地、沙地、楼梯、坡度和管道等城市或野外环境的通过能力。可变形机器人机构灵巧、结构紧凑、便于携带，它不仅能够用于救援、消防、公安和环保等领域，在星球探测、国防安全等方面也有着潜在的应用前景。

Multistep Methods for Integrating the Solar System

High order multistep methods, run at constant stepsize, are very effective for integrating the Newtonian solar system for extended periods of time. I have studied the stability and error growth of these methods when applied to harmonic oscillators and two-body systems like the Sun-Jupiter pair. I have also tried to design better multistep integrators than the traditional Stormer and Cowell methods, and I have found a few interesting ones.

Fully differential cross sections for 3.6 MeV u(-1) AuZp++He collisions

Recent experimental data for fully differential cross sections have been compared to various continuum-distorted-wave eikonal-initial-state models without much success, despite good agreement with double-differential cross sections. A four-body model is formulated here and results are presented both when the internuclear potential is omitted and when it is included. They are compared with recent experimental data for fully differential cross sections for 3.6 MeV/u Au-P(Z)++He collisions, Z(P)=24,53.

Correlated electron transport in molecular electronics

Theoretical and experimental values to date for the resistances of single molecules commonly disagree by orders of magnitude. By reformulating the transport problem using boundary conditions suitable for correlated many-electron systems, we approach electron transport across molecules from a new standpoint. Application of our correlated formalism to benzene-dithiol gives current-voltage characteristics close to experimental observations. The method can solve the open system quantum many-body problem accurately, treats spin exactly, and is valid beyond the linear response regime.

Paul Karl Feyerabend Las proyecciones de la proliferación teórica en la relación ciencia-metafísica

La doctrina de la Proliferación teórica de Paul Karl Feyerabend ha sido interpretada por sus especialistas como un intento de salvaguardar el ideal del progreso científico. Aunque tales estudios hacen justicia, en parte, a la intencionalidad de nuestro filósofo no explicitan la crítica fundamental que implica para Feyerabend el pluralismo teórico. La proliferación teórica constituye en sí misma una reductio ad absurdum de los distintos intentos del positivismo lógico y del racionalismo crítico por definir la ciencia a expensas de lo metafísico. Este artículo presenta la proliferación teórica como una reivindicación del papel positivo que ocupa la metafísica en el quehacer científico. Se consigna la defensa que hace Feyerabend de la metafísica en cuanto que ésta constituye la posibilidad de superar el conservadurismo conceptual, aumentar de contenido empírico de la ciencia y recuperar el valor descriptivo de las teorías científicas.

The relationship between fructose consumption and risk of obesity in two Aboriginal populations

Résumé La prédominance de l'obésité qui touche les enfants et les adultes a augmenté dans le monde entier ces dernières décennies. Les différentes études épidémiologiques ont prouvé que l'obésité est devenue une préoccupation profonde de santé aux États-Unis et au Canada. Il a été montré que l'obésité a beaucoup d’effets sur la santé ainsi il serait important de trouver différentes causes pour le gain de poids. Il est clair que l'obésité soit la condition de multiples facteurs et implique des éléments génétiques et environnementaux. Nous nous concentrons sur les facteurs diététiques et particulièrement le fructose où sa consommation a parallèlement augmenté avec l'augmentation du taux d'obésité. La forme principale du fructose est le sirop de maïs à haute teneur en fructose (HFCS) qui est employé en tant qu'édulcorant primordial dans la plupart des boissons et nourritures en Amérique du Nord. Il a été suggéré que la prise du fructose serait probablement un facteur qui contribue à l’augmentation de la prédominance de l'obésité. L'objectif de cette étude était d'évaluer s'il y a un rapport entre la consommation du fructose et le risque d'obésité. Nous avons travaillé sur deux bases de données des nations Cree et Inuit. Nous avons eu un groupe de 522 adultes Cree, (263 femmes et 259 hommes) dans deux groupes d'âge : les personnes entre 20 et 40 ans, et les personnes de 40 à 60 ans. Nous les avons classés par catégorie en quatre groupes d'indice de masse corporelle (IMC). L'outil de collecte de données était un rappel de 24 heures. En revanche, pour la base de données d'Inuit nous avons eu 550 adultes (301 femmes et 249 hommes) dans deux groupes d'âge semblables à ceux du Cree et avec 3 catégories d’indice de masse corporelle. Les données dans la base d'Inuit ont été recueillies au moyen de deux rappels de 24 heures. Nous avons extrait la quantité de fructose par 100 grammes de nourriture consommés par ces deux populations et nous avons créé des données de composition en nourriture pour les deux. Nous avons pu également déterminer les sources principales du fructose pour ces populations. Aucun rapport entre la consommation du fructose et l’augmentation de l’indice de masse corporelle parmi les adultes de Cree et d'Inuit n’a été détecté. Nous avons considéré l’apport énergétique comme facteur confondant potentiel et après ajustement, nous avons constaté que l'indice de masse corporelle a été associé à l’apport énergétique total et non pas à la consommation du fructose. Puisque dans les études qui ont trouvé une association entre la consommation de fructose et l’obésité, le niveau de la consommation de fructose était supérieure à 50 grammes par jour et comme dans cette étude ce niveau était inférieur à cette limite (entre 20.6 et 45.4 g/jour), nous proposons que des effets negatifs du fructose sur la masse corporelle pourraient être testés dans des populations à plus haute consommation. Les essais cliniques randomisés et éventuelles études cohortes avec différents niveaux de consommation de fructose suivis à long terme pourraient aussi être utiles. Mots clés : fructose, sirop de maïs à haute teneur en fructose (HFCS), obésité et poids excessif

Analyse du raisonnement covariationnel favorisant le passage de la fonction à la dérivée et des situations qui en sollicitent le déploiement chez des élèves de 15 à 18 ans

Afin de mieux cerner les enjeux de la transition entre le secondaire et le postsecondaire, nous proposons un examen du passage de la notion de fonction à celle de dérivée. À la lumière de plusieurs travaux mettant en évidence des difficultés inhérentes à ce passage, et nous basant sur les recherches de Carlson et ses collègues (Carlson, 2002; Carlson, Jacobs, Coe, Larsen et Hsu, 2002; Carlson, Larsen et Jacobs, 2001; Oehrtman, Carlson et Thompson, 2008) sur le raisonnement covariationnel, nous présentons une analyse de la dynamique du développement de ce raisonnement chez des petits groupes d’élèves de la fin du secondaire et du début du collégial dans quatre situations-problèmes différentes. L’analyse des raisonnements de ces groupes d’élèves nous a permis, d’une part, de raffiner la grille proposée par Carlson en mettant en évidence, non seulement des unités de processus de modélisation (ou unités de raisonnement) mises en action par ces élèves lors des activités proposées, mais aussi leurs rôles au sein de la dynamique du raisonnement. D’autre part, cette analyse révèle l’influence de certaines caractéristiques des situations sur les interactions non linéaires entre ces unités.

Superheavy nuclei in relativistic effective Lagrangian model

Isotopic and isotonic chains of superheavy nuclei are analyzed to search for spherical double shell closures beyond Z=82 and N=126 within the new effective field theory model of Furnstahl, Serot, and Tang for the relativistic nuclear many-body problem. We take into account several indicators to identify the occurrence of possible shell closures, such as two-nucleon separation energies, two-nucleon shell gaps, average pairing gaps, and the shell correction energy. The effective Lagrangian model predicts N=172 and Z=120 and N=258 and Z=120 as spherical doubly magic superheavy nuclei, whereas N=184 and Z=114 show some magic character depending on the parameter set. The magicity of a particular neutron (proton) number in the analyzed mass region is found to depend on the number of protons (neutrons) present in the nucleus.

Adsorption of element 112 on a Au surface

Während der letzten 20 Jahre hat sich das Periodensystem bis zu den Elementen 114 und 116 erweitert. Diese sind kernphysikalisch nachgewiesen, so dass jetzt die chemische Untersuchung an erster Selle steht. Nachdem sich das Periodensystem bis zum Element 108 so verhält, wie man es dem Periodensystem nach annimmt, wird in dieser Arbeit die Chemie des Elements 112 untersucht. Dabei geht es um die Adsorptionsenergie auf einer Gold-Ober fläche, weil dies der physikalisch/chemische Prozess ist, der bei der Analyse angewandt wird. Die Methode, die in dieser Arbeit angwandt wird, ist die relativistische Dichtefunktionalmethode. Im ersten Teil wird das Vielkörperproblem in allgemeiner Form behandelt, und im zweiten die grundlegenden Eigenschaften und Formulierungen der Dichtefunktionaltheorie. Die Arbeit beschreibt zwei prinzipiell unterschiedliche Ansätze, wie die Adsorptionsenergie berechnet werden kann. Zum einen ist es die sogenannte Clustermethode, bei der ein Atom auf ein relativ kleines Cluster aufgebracht und dessen Adsorptionsenergie berechnet wird. Wenn es gelingt, die Konvergenz mit der Größe des Clusters zu erreichen, sollte dies zu einem Wert für die Adsorptionsenergie führen. Leider zeigt sich in den Rechnungen, dass aufgrund des zeitlichen Aufwandes die Konvergenz für die Clusterrechnungen nicht erreicht wird. Es werden sehr ausführlich die drei verschiedenen Adsorptionsplätze, die Top-, die Brücken- und die Muldenposition, berechnet. Sehr viel mehr Erfolg erzielt man mit der Einbettungsmethode, bei der ein kleiner Cluster von vielen weiteren Atomen an den Positionen, die sie im Festkörpers auf die Adsorptionsenergie soweit sichergestellt ist, dass physikalisch-chemisch gute Ergebnisse erzielt werden. Alle hier gennanten Rechnungen sowohl mit der Cluster- wie mit der Einbettungsmethode verlangen sehr, sehr lange Rechenzeiten, die, wie oben bereits erwähnt, nicht zu einer Konvergenz für die Clusterrechnungen ausreichten. In der Arbeit wird bei allen Rechnungen sehr detailliert auf die Abhängigkeit von den möglichen Basissätzen eingegangen, die ebenfalls in entscheidender Weise zur Länge und Qualität der Rechnungen beitragen. Die auskonvergierten Rechnungen werden in der Form von Potentialkurven, Density of States (DOS), Overlap Populations sowie Partial Crystal Overlap Populations analysiert. Im Ergebnis zeigt sich, dass die Adsoptionsenergie für das Element 112 auf einer Goldoberfläche ca. 0.2 eV niedriger ist als die Adsorption von Quecksilber auf der gleichen Ober fläche. Mit diesem Ergebnis haben die experimentellen Kernchemiker einen Wert an der Hand, mit dem sie eine Anhaltspunkt haben, wo sie bei den Messungen die wenigen zu erwartenden Ereignisse finden können.