Poly-N-Acetyl Glucosamine Fibers Induce Angiogenesis in ADP Inhibitor-Treated Diabetic Mice

Background: It has been previously demonstrated that short-fiber poly-N-acetyl-glucosamine (sNAG) nanofibers specifically interact with platelets, are hemostatic, and stimulate diabetic wound healing by activating angiogenesis, cell proliferation, and reepithelialization. Platelets play a significant physiologic role in wound healing. The influence of altered platelet function by treatment with the ADP inhibitor Clopidogrel (CL) on wound healing and the ability of sNAG to repair wounds in diabetic mice treated with CL were studied.Methods: Dorsal 1 cm2 skin wounds were excised on genetically diabetic 8-week to 12-week-old, Lep/r-db/db male mice, and wound healing kinetics were determined. Microscopic analysis was performed for angiogenesis (PECAM-1) and cell proliferation (Ki67). Mice were either treated with CL (P2Y12 ADP receptor antagonist, CL) or saline solution (NT). CL wounds were also treated with either a single application of topical sNAG (CL-sNAG) or were left untreated (CL-NT).Results: CL treatment did not alter wound healing kinetics, while sNAG induced faster wound closure in CL-treated mice compared with controls. CL treatment of diabetic mice caused an augmentation of cell proliferation and reduced angiogenesis compared with nontreated wounds. However, sNAG reversed the effects of CL on angiogenesis and partially reversed the effect on cell proliferation in the wound beds. The sNAG-treated wounds in CL-treated mice showed higher levels of cell proliferation and not did inhibit angiogenesis.Conclusions: CL treatment of diabetic mice decreased angiogenesis and increased cell proliferation in wounds but did not influence macroscopic wound healing kinetics. sNAG treatment did not inhibit angiogenesis in CL-treated mice and induced faster wound closure; sNAG technology is a promising strategy to facilitate the healing of complex bleeding wounds in CL-treated diabetic patients.

The Carboniferous Baralacha La basaltic dykes (Upper Lahul, Ladakh): remnants of an early rifting event along the Indian northern plate

The Lower Carboniferous Baralacha La basaltic dykes were emplaced along transtensional faults. The basalts exhibit tholeiitic and alkaline affinities. The tholeiites are TiO2-poor, moderately enriched in light rare earth (LREE), and display Nb and Ta negative and Th positive anomalies. The alkali basalts, compared to the tholeiites, have higher TiO2, rare earth and highly incompatible trace element contents and greater LREE enrichments. The Nd and Pb isotope compositions of the Baralacha La basalts suggest that they derive from the partial melting of an enriched OIB mantle source. characterized by a HIMU component, and contaminated by the lower continental crust. The Baralacha La dyke swarm represent the remnants of an early rifting event on the northern Indian passive margin.

Citrix-terminaalipalvelujen perusteet ja hyödyt yritykselle - esimerkkinä Aurinkomatkat Oy

Tämän insinöörityön lähtökohtana on lähestyä Citrix-tekniikkaa ja sen tuomia hyötyjä ja mahdollisuuksia Oy Aurinkomatkat - Suntours Ltd Ab:n kannalta. Työssä tarkastellaan Citrix-tekniikkaa, joka luo pohjan Citrix-tuotteiden toiminnalle. Keskeisenä aiheena toimii ICA-protokolla, jonka ympärille nivoutuu järjestelmän tehokkuus. Työssä tuodaan esille tyypillisiä Citrix-arkkitehtuurisia ratkaisuja eri etäyhteydenluonti tavoilla. Perustekniikan lisäksi työssä käydään läpi Citrix-tuotteita, joiden kautta selviävät tämän päivän Citrixin tarjoamat palvelut. Jotta ero Windowsin tarjoamien etäyhteysratkaisujen välillä selvenee, on järkevää vertailla Windows-terminaalipalveluita Citrix-terminaalipalveluihin. Lähtökohtaisesti vertailen RDP-protokollaa ICA-protokollaan, jossa selviää ICA:n kyvykkyys monipuolisempiin palveluihin. Aurinkomatkojen suunta on kohti mobiilimpaa ympäristöä, koska matkatoimistojen henkilöstö on jatkuvasti liikkeessä. Tarkastelen ICA-käyttöliittymän käyttöönottoa älypuhelimessa ja tarkastelen muutamia laitevaihtoehtoja. Työn lopussa tutkitaan, kuinka langaton verkko kannattaisi toteuttaa Aurinkomatkojen uudessa ympäristössä tulevaisuutta ajatellen. Citrix-teknologia tuo uusia mahdollisuuksia Aurinkomatkoja ajatellen. ICA-käyttöliittymä tukee lähes kaikkia tämän päivän järjestelmiä. Se istuu hyvin Nokian uusiin älypuhelimiin, toimii hyvin selainpohjaisena ja asentuu kätevästi työkoneisiin sekä kannettaviin. Tarvittaessa yhteyden Citrix-palveluhin saa myös VPN-yhteydellä, josta muutkin sisäverkon palvelut ovat käytettävissä. Citrixin vastaus kustannustehokkuuteen, sen tuomiin mahdollisuuksiin ja käytettävyyteen ilmenee Aurinkomatkoille vasta vuoden tai kahden kuluttua. Tällä hetkellä tärkeimmät sovellukset, kuten käytössä oleva varausjärjestelmä, ovat tuottaneet ongelmia etäohjelmajakeluna. Kun vanha ympäristö saadaan toimimaan Citrixin kautta uudessa ympäristössä, kapenee Aurinkomatkojen hybridi-ympäristö keskitetympään järjestelmään. Tämä tuo aivan uusia mahdollisuuksia Aurinkomatkojen IT-infrastruktuurille. Työ toteutui suurimmaksi osaksi kirjallisuustutkimuksena.

Turva- ja opastevalojen ryhmävalvontakeskus

Tämä insinöörityö on dokumentti projektista, joka on tehty SF-Design Oy:n nimissä asiakasprojektina. Työssä käydään läpi turva- ja opastevalojen ryhmävalvontayksikön elektro-niikkasuunnittelu ja siihen tarvittavan mikrotietokoneen ohjaamiseen tarvittavan ohjelman suunnittelu ja kirjoittaminen. Työ jakautuu karkeasti jaoteltuna neljään osa-alueeseen. Ensiksi käydään läpi laitteiston elektroniikkasuunnittelu ja siihen liittyvää teoriaa. Seuraavaksi työssä käsitellään mikrotietokoneiden ohjelmistokehitystä ja käydään läpi työssä suunniteltu ja laadittu ohjelmisto STMicroelectronicsin ST62T10C-prosessorille. Lopuksi ennen suunnittelu- ja kehitysympäristöjen esittelyä käsitellään suunnitellun laitteiston testaus-, käyttö- ja asennustoimenpiteet. Aivan aluksi esitellään projektissa toteutettuun laitesuunnitteluun vaikuttaneet asiakkaan antama spesifikaatio ja 13.2.2003 voimaan astunut Euroopan parlamentin ja neuvoston asettama RoHS-direktiivi. Direktiivi vaikutti elektroniikkasuunnitteluun komponenttien valinnan osalta. Direktiivin mukaan sen voimaanastumispäivän jälkeen ei saa käyttää komponentteja, jotka sisältävät ympäristölle ja ihmisille vaarallisia aineita. Elektroniikkasuunnitteluosiossa suunnittelu on jaettuna toiminnallisiin osiin. Osiossa käy-dään läpi virtamuuntajien kalibrointi sekä jännitevahvistimen suunnittelu ja simulointi. Ky-seisessä osiossa käsitellään vielä prosessorin vaatimat erityiskytkennät, vikailmoitus-led-valojen ohjaukseen tarvittava kytkentä sekä ennen laitteiston vaatimien käyttöjännitteiden suunnittelua laitteistoon tarvittavien potentiovapaitten lähtöjen toteutus. Ohjelmistokehi-tysosiossa pohditaan mikrotietokoneen ohjelmoinnin perusteita, ennen kuin projektissa laadittua ohjelmaa käydään läpi. Projektissa laadittua koodia ei sen salaisuuden takia käydä yksityiskohtaisesti läpi tässä työssä. Projektissa käytettiin elektroniikkasuunnittelussa PADS-ohjelmistoja PowerLogic ja PowerPCB. Lisäksi käytettiin vahvistinkytkennän simulointiin OrCADin Capture CIS -ohjelmaa. Projektin työläimpään vaiheeseen, ohjelman suunnitteluun, kehitykseen ja kirjoittamiseen käytettiin Raisonancen STMicroelectronicsin mikrotietokoneille kehittämää ohjelmistokehitysympäristöä RIDE -ohjelmistoa. Elektroniikkasuunnittelussa käytetyt oh-jelmistot ovat hyvin yleisesti teollisuuden käytössä.

GateKeeper - Käyttäjienhallintaohjelma

Tämän insinöörityön tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa selainpohjainen käyttäjienhallintaohjelma GateKeeper Karttakeppi.com-työryhmälle. GateKeeper-ohjelma kuuluu osana laajempaan ohjelmistoprojektiin, jonka tarkoituksena on tuottaa opetusmateriaalia etäopiskelijoille Internetissä. Etäopetusmateriaalin tuottamisessa käytetään useita ohjelmia, joille on määriteltävä eritasoisia käyttäjätunnuksia ja käyttöoikeuksia. Ohjelmien käyttäjienhallintamekanismit ovat erilaisia, mikä osaltaan lisää järjestelmän ylläpitäjien työtä ja vastuuta. GateKeeper-ohjelman tavoitteena on nopeuttaa, helpottaa ja yksinkertaistaa käyttäjienhallintaan liittyviä toimintoja tietoturvallisesti. GateKeeper-ohjelma on suunniteltu siten, että uusien käyttäjien ja ohjelmien lisäämiselle ei ole asetettu rajoja. Jokaisen lisättävän ohjelman yhteydessä on kuitenkin selvitettävä kyseisen ohjelman käyttäjienhallintamekanismi. Tässä insinöörityössä tutkittiin, miten versionhallintaohjelma Subversionin, julkaisujärjestelmä Mambon, sekä oppimisalusta Moodlen käyttäjiä voidaan keskitetysti hallinnoida GateKeeper-ohjelman avulla. GateKeeper-ohjelma noudattaa arkkitehtuuriltaan kolmikerrosmallia, jossa käyttöliittymä, sovelluslogiikka ja tietovarasto on erotettu toisistaan. Ohjelma koostuu joukosta PHP-kielellä toteutettuja dynaamisia web-sivuja. Tietovarastona käytetään tietokantapalvelimella sijaitsevaa MySQL-tietokantaa.

Konserninlaajuisen WLAN-verkon suunnittelu

Tässä insinöörityössä tutustuttiin WLAN-verkkoihin, sekä varsinkin niiden integroimiseen osaksi yrityksen tietoverkkoa. Työ tehtiin Ahlstrom Oyj:n tilauksesta. WLAN-verkot mahdollistavat käyttäjälleen paremman liikkuvuuden mm. kannettavaa tietokonetta käytettäessä eivätkä sido käyttäjää kiinteän yhteyspisteen viereen. Tästä on yrityskäytössä hyötyä mm. kokouksissa ja neuvotteluissa. Myös vierailijoille tästä on hyötyä, mikäli yritys pystyy tarjoamaan heille palvelun päästä verkkoon. LWAPP on tekniikka, joka mahdollistaa suurien langattomien verkkojen hallinnoimisen ja valvomisen yhdestä paikasta tai laitteesta käsin. Tästä on hyötyä, mikäli tukiasemien lukumäärä on suuri ja verkko laaja. Tutkimus aloitettiin selvittämällä WLAN-verkkojen historiaa sekä esittelemällä eri standardit. Tämän jälkeen tutustuttiin radiotiellä tapahtuviin siirtotekniikoihin ja eri modulaatiomenetelmiin. Myös WLAN-verkon siirtotietä sekä erilaisia WLAN-verkoissa käytettäviä antenneja tarkasteltiin työssä. WLAN-verkkojen tietoturvallisuus, kuten uhat ja salausmenetelmät olivat keskeisessä asemassa työtä tehtäessä. Tulevaan CAPWAP-protokollaan luotiin katsaus työssä. Vahvin ehdokas protokollaksi on Ciscon kehittämä LWAPP, mutta myös sen kilpailijoita tarkasteltiin lyhyesti. Työn lopuksi suunniteltiin Ahlstrom Oyj:lle konserninlaajuinen WLAN-standardi, jota tullaan käyttämään yrityksen konttoreissa ympäri maailman. Systeemi mahdollistaa sekä yrityksen työntekijöille vahvalla salauksella muodostetun langattoman yhteyden luomisen inter- ja intraverkkoihin, että yrityksen vierailijoille internet-yhteyden. Tämä on toteutettu käyttämällä useita SSID:tä joille on luotu erilaiset toimintaperiaatteet.

Teichoic acids are not required for Streptococcus pneumoniae and Staphylococcus aureus cell walls to trigger the release of tumor necrosis factor by peripheral blood monocytes.

In gram-negative bacteria, the outer membrane lipopolysaccharide is the main component triggering cytokine release from peripheral blood mononuclear cells (PBMCs). In gram-positive bacteria, purified walls also induce cytokine release, but stimulation requires 100 times more material. Gram-positive walls are complex megamolecules reassembling distinct structures. Only some of them might be inflammatory, whereas others are not. Teichoic acids (TA) are an important portion (> or =50%) of gram-positive walls. TA directly interact with C3b of complement and the cellular receptor for platelet-activating factor. However, their contribution to wall-induced cytokine-release by PBMCs has not been studied in much detail. In contrast, their membrane-bound lipoteichoic acids (LTA) counterparts were shown to trigger inflammation and synergize with peptidoglycan (PGN) for releasing nitric oxide (NO). This raised the question as to whether TA are also inflammatory. We determined the release of tumor necrosis factor (TNF) by PBMCs exposed to a variety of TA-rich and TA-free wall fragments from Streptococcus pneumoniae and Staphylococcus aureus. TA-rich walls from both organisms induced measurable TNF release at concentrations of 1 microg/ml. Removal of wall-attached TA did not alter this activity. Moreover, purified pneumococcal and staphylococcal TA did not trigger TNF release at concentrations as high as > or =100 microg/ml. In contrast, purified LTA triggered TNF release at 1 microg/ml. PGN-stem peptide oligomers lacking TA or amino-sugars were highly active and triggered TNF release at concentrations as low as 0.01 microg/ml (P. A. Majcherczyk, H. Langen, et al., J. Biol. Chem. 274:12537-12543,1999). Thus, although TA is an important part of gram-positive walls, it did not participate to the TNF-releasing activity of PGN.

HPV In situ -hybridisaation käyttöönotto

Ihmisen papilloomavirus (Human papillomavirus HPV) aiheuttaa yleisen sukupuoliteitse leviävän tartuntataudin. Virusinfektiolla on todettu olevan yhteys kohdunkaulan syöpään ja on siksi tärkeä tutkimuskohde. Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriossa tutkitaan HPV:ta Hybrid Capture 2 -menetelmällä, joka antaa tuloksen kvantitatiivisena. Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen korkean riskin HPV-genotyypeille. Tutkimuskohteena oli ihmisen papilloomavirusta määrittävä in situ -hybridisaatiomenetelmä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratorioon. Näytemateriaali kerättiin HUSLAB:n Qpati-tietokannasta. 40 potilastapausta valittiin, joista kymmenen potilastapausta kuuluu kondyloma planum-, kymmenen dysplasia levis-, kymmenen dysplasia moderata- ja viimeiset kymmenen dysplasia gravis -luokitukseen. Näytteet oli valettu parafiiniin, joista leikkattiin uudet näytelasit. Näistä tehtiin HPV in situ -hybridisaatio-, p16INK4a-, Ki67- ja hematoksyliini-eosiinivärjäykset. HPV ISH:n tuloksia verrattiin negatiivisten ja positiivisten kontrollien antamiin tuloksiin. Lisäksi tutkittiin proteiinien p16INK4a ja Ki67 vastaavuutta HPV ISH:n antamiin tuloksiin. Ki67 ja p16INK4a ovat merkkiaineita, joita havaitaan HPV:n aiheuttamissa dysplastisissa muutoksissa. HE-värjäyksen avulla tarkistettiin diagnoosiluokat. HPV in situ -hybridisaationäytteissä esiintyi HPV DNA-viruskopioita 82,5 %:ssa (33/40). Näytteistä negatiivisen tuloksen antoi 12,5 % (5/40) ja 5 % (2/40) niistä ei voitu tulkita. Immunohistokemialliset värjäykset antoivat keskenään yhteneväisiä tuloksia. Tulokset olivat yhteneviä myös HPV in situ -hybridisaation antamiin tuloksiin. Tulokset olivat luotettavia, koska negatiivinen kontrolli antoi negatiivisen ja positiivinen kontrolli positiivisen tuloksen. Hematoksyliini-eosiinivärjäyksellä tarkistetuista diagnoosiluokista 20 prosenttia (8/40) oli muuttunut. Tulokset olivat luotettavia, joten voidaan todeta, että in situ -hybridisaatiomenetelmä voidaan ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriolle.

Laboratory-based versus non-laboratory-based CVD risk analysis.

Commentaire de: Gaziano TA, Young CR, Fitzmaurice G, Atwood S, Gaziano JM. Laboratory-based versus non-laboratory-based method for assessment of cardiovascular disease risk: the NHANES I Follow-up Study cohort. Lancet. 2008;371(9616):923-31. PMID: 18342687

Mudanças na Imigração

Os da dos es ta tís ti cos so bre o re cen te cres ci men to da imi gra ção, com a emer gên cia de no vos flu xos (Les te) e a in ten si fi ca ção dos tra di ci o na is (PALOP e, so bre tu do, Bra sil), são ana li sa dos ten do em con ta o fac to de Por tu gal ser hoje, no con tex to eu ro peu, um dos pa í ses com me nor pro por ção de es tran ge i ros na po pu la ção re si den te e, si mul ta ne a men te, com um ma i or es go ta men to das re ser vas do seu mer ca do de tra ba lho in ter no.

Efficacy and Safety of Canakinumab Vs Triamcinolone Acetonide in Patients with Gouty Arthritis Unable to Use Nonsteroidal Anti-Inflammatory Drugs and Colchicine, and On Stable Urate Lowering Therapy (ULT) or Unable to Use ULT

Background/Purpose: The primary treatment goals for gouty arthritis (GA) are rapid relief of pain and inflammation during acute attacks, and long-term hyperuricemia management. A post-hoc analysis of 2 pivotal trials was performed to assess efficacy and safety of canakinumab (CAN), a fully human monoclonal anti-IL-1_ antibody, vs triamcinolone acetonide (TA) in GA patients unable to use NSAIDs and colchicine, and who were on stable urate lowering therapy (ULT) or unable to use ULT. Methods: In these 12-week, randomized, multicenter, double-blind, double-dummy, active-controlled studies (_-RELIEVED and _-RELIEVED II), patients had to have frequent attacks (_3 attacks in previous year) meeting preliminary GA ACR 1977 criteria, and were unresponsive, intolerant, or contraindicated to NSAIDs and/or colchicine, and if on ULT, ULT was stable. Patients were randomized during an acute attack to single dose CAN 150 mg s.c. or TA 40 mg i.m. and were redosed "on demand" for each new attack. Patients completing the core studies were enrolled into blinded 12-week extension studies to further investigate on-demand use of CAN vs TA for new attacks. The subpopulation selected for this post-hoc analysis was (a) unable to use NSAIDs and colchicine due to contraindication, intolerance or lack of efficacy for these drugs, and (b) currently on ULT, or contraindication or previous failure of ULT, as determined by investigators. Subpopulation comprised 101 patients (51 CAN; 50 TA) out of 454 total. Results: Several co-morbidities, including hypertension (56%), obesity (56%), diabetes (18%), and ischemic heart disease (13%) were reported in 90% of this subpopulation. Pain intensity (VAS 100 mm scale) was comparable between CAN and TA treatment groups at baseline (least-square [LS] mean 74.6 and 74.4 mm, respectively). A significantly lower pain score was reported with CAN vs TA at 72 hours post dose (1st co-primary endpoint on baseline flare; LS mean, 23.5 vs 33.6 mm; difference _10.2 mm; 95% CI, _19.9, _0.4; P_0.0208 [1-sided]). CAN significantly reduced risk for their first new attacks by 61% vs TA (HR 0.39; 95% CI, 0.17-0.91, P_0.0151 [1-sided]) for the first 12 weeks (2nd co-primary endpoint), and by 61% vs TA (HR 0.39; 95% CI, 0.19-0.79, P_0.0047 [1-sided]) over 24 weeks. Serum urate levels increased for CAN vs TA with mean change from baseline reaching a maximum of _0.7 _ 2.0 vs _0.1 _ 1.8 mg/dL at 8 weeks, and _0.3 _ 2.0 vs _0.2 _ 1.4 mg/dL at end of study (all had GA attack at baseline). Adverse Events (AEs) were reported in 33 (66%) CAN and 24 (47.1%) TA patients. Infections and infestations were the most common AEs, reported in 10 (20%) and 5 (10%) patients treated with CAN and TA respectively. Incidence of SAEs was comparable between CAN (gastritis, gastroenteritis, chronic renal failure) and TA (aortic valve incompetence, cardiomyopathy, aortic stenosis, diarrohea, nausea, vomiting, bicuspid aortic valve) groups (2 [4.0%] vs 2 [3.9%]). Conclusion: CAN provided superior pain relief and reduced risk of new attack in highly-comorbid GA patients unable to use NSAIDs and colchicine, and who were currently on stable ULT or unable to use ULT. The safety profile in this post-hoc subpopulation was consistent with the overall _-RELIEVED and _-RELIEVED II population.

Políticas de Comunicação e Liberdade de Imprensa: Análise da Situação Cabo-Verdiana entre 1991 e 2009

Depois de 1991, as políticas de comunicação desenvolvidas em Cabo Verde estiveram assentes numa contrariedade entre os planos do discurso e os planos da acção: se a nível discursivo, a liberdade de imprensa foi encarada como o pilar das opções do regime, a nível das práticas da governação um conjunto de acções e inacções dificultaram a implementação de um ambiente de liberdade no seio dos profissionais da comunicação social. Desde logo, o processo de transição de regime empurrou os jornalistas e os actores políticos no poder para uma situação de colisão eminente, resultando numa acumulação de processos judiciais contra os profissionais da comunicação social; também, o monopólio público do sector da televisão, para além de provocar a desregulação do sector – com as autarquias a instalarem antenas parabólicas para satisfazer a população com conteúdos de canais internacionais –, dificultou o pluralismo de opinião, já que sobre a estação pública recaem críticas constantes que apontam para a intervenção dos governos na sua actuação; ainda, regista-se, entre 1991 e 2009, uma política de desinvestimento dos sucessivos governos no sector mediático, relegando-o para um plano secundário das opções de governação. Se, nos primeiros anos da democracia pluralista, houve um aumento significativo do investimento no sector da comunicação social, cedo verificou-se uma quebra do investimento, que não deu espaço aos media estatais para crescerem e contribuírem efectivamente na solidificação do sistema democrático. Na correlação das políticas de comunicação com a liberdade de imprensa, resultam duas fases no percurso de Cabo Verde: a) fase de insatisfação generalizada (sobretudo na década de 90), em que, a par da fraca qualidade dos produtos mediáticos disponibilizados aos cidadãos, os jornalistas e a classe política entraram em rota de colisão; a classe jornalística dividiu-se, passando a haver os considerados ‘jornalistas próximos do PAICV’ e ‘jornalistas próximos do MpD’ (devemos levar em consideração que o MpD e o PAICV são os dois únicos partidos políticos virtualmente ilegíveis na arena política caboverdiana). Assim, a conivência entre os profissionais da comunicação social e os actores políticos fez com que alguns jornalistas passassem a ser apelidados de ‘comissários políticos’; b) fase de satisfação conveniente ou precária: instalou-se depois dos períodos mais conturbados da transição política, sobretudo a partir do início do novo milénio, com a substituição do partido no poder e uma mudança de atitude dos governantes em relação às actividades da comunicação social. A mudança de regime levou a uma redefinição do posicionamento dos jornalistas face aos partidos políticos, passando a haver profissionais que trabalham mais alinhados com o governo e profissionais que trabalham mais alinhados com a oposição. Esta situação resultou de uma má concepção de democracia instalada em Cabo Verde em que os partidos políticos figuram como as únicas entidades que gozam efectivamente de uma liberdade de actuação. Associado aos partidos políticos, encontramos uma concentração de poderes: o poder político (através do escrutínio público), o poder económico (grande parte dos empresários cabo-verdianos nasceram no seio dos partidos políticos que estiveram no governo, o que faz com que haja uma certa politização da vida económica do país), o poder cultural (a maior parte dos intelectuais está associada aos partidos políticos que, quando estão no governo, subsidiam os seus projectos e a sua aspiração de realização pessoal e profissional) e o poder de influência social (quase todos os órgãos de comunicação social nacionais estão conotados com os partidos políticos e a fraca liquidez do mercado publicitário faz com que não haja empresas auto-sustentáveis no sector mediático). Todos esses condicionalismos sociológicos acabam por dificultar a implementação de um ambiente de liberdade no seio da comunicação social cabo-verdiana. Apesar de, hodiernamente não haver uma insatisfação generalizada como na década de 90, a aparente normalidade que se regista na relação entre a classe política e os jornalistas é assegurada por uma informação que evita provocar incómodo nos partidos aos quais os órgãos de comunicação social se encontram associados ou com os quais são conotados. Desta forma, a auto-censura torna-se num mecanismo inibidor da liberdade de imprensa. Assim, encontra-se um jornalismo que, por um lado, procura ser incisivo para o partido encarado como oposição e, por outro lado, é cómodo, domesticado e amorfo para o partido ao qual o órgão de comunicação social em causa se encontra vinculado. Neste caso, não sobram condições para falar-se na isenção das práticas jornalísticas, nem no rigor das mensagens que são difundidas no seio da sociedade. Notamos que as políticas de comunicação adoptadas em Cabo Verde, depois de 1991, não provocaram uma revolução nas práticas jornalísticas. Se antes, os jornalistas eram considerados de ‘comissários políticos’ por se entender que estavam vinculados ao Partido Único, depois da abertura de regime registou-se uma divisão da classe jornalística entre os dois partidos políticos com mais expressão na sociedade cabo-verdiana. Assim, a concepção jurídica da liberdade de imprensa revestiuse de uma formalidade que não encontrou correspondência nas práticas do dia-a-dia dos jornalistas e, desta forma, perdura uma distância entre a concepção jurídico-formal e a concepção jurídico-material da liberdade de imprensa. Muito caminho preciso de ser feito nesta matéria para que a comunicação social possa vir a ser a voz da sociedade

How to Preserve Renal Function in Transcatheter Aortic Valve Therapies

Background: Transcatheter aortic valve implantations (TAVI) are indicated in high risk patients requiring aortic valve replacement (AVR). However, CT-scans, coronary angiograms and intraoperative aortographies can induce contrast-related nephro-toxicity with a concrete risk of acute postoperative renal failure, especially in severely diseased patients. To prevent this complication, we routinely perform transapical (TA) TAVI guided by transesophageal echocardiogram and fluoroscopy without angiography. Material and Methods: From November 2008 to December 2009, 31 high-risk patients suffering from severe symptomatic aortic stenosis underwent TA-TAVI in our institution. The preoperative imaging assessment (cardiac CT-scan and coronary angiogram) was performed no less than 10 days before the TA-TAVI in all patients (to recover the renal function) with a low-dose protocol for injected contrast medium (equivalent to the patient's weight for the CT-scan). During the TA-TAVI, the stent-valve positioning was performed without any contrast injection. Results: 32 consecutive stent-valve were successfully positioned in 31 patients (mean age 80.76 8 8.3 years; mean EuroSCORE: 32.2 8 12.9%) through a transapical access (1 patient required 2 valves for valve embolisation). The mean preoperative creatinine and urea blood levels were 102.6 8 67.7 _ g/dl (range 53-339 _ g/dl) and 8.45 8 4.9 mmol/l, respectively. A chronic renal insufficiency affected 12 patients (38.7%) with 1 patient in pre-dialysis. Postoperatively, no patient developed acute myocardial infarction, atrio-ventricular block or acute renal insufficiency (mean creatinine level: 89.7 8 64.55 _ g/dl; urea level: 7.11 8 3.47 mmol/l) and the 30-days mortality was 9.67% (3 patients). Conclusion: Specific preoperative and intraoperative protocols that require lowdoses or absence of contrast medium are useful to preserve the renal function in high risk patients operated for TAVI.

In-vitro testing of biofilm formation on infected bone grafts and bone substitutes

Background: Bacteria form biofilms on the surface of orthopaedic devices, causing persistent infections. Monitoring biofilm formation on bone grafts and bone substitutes is challenging due to heterogeneous surface characteristics. We analyzed various bone grafts and bone substitutes regarding their propensity for in-vitro biofilm formation caused by S. aureus and S. epidermidis. Methods: Beta-tricalciumphosphate (b-TCP, ChronOsTM), processed human spongiosa (TutoplastTM) and PMMA (PalacosTM) were investigated. PE was added as a growth control. As test strains S. aureus (ATCC 29213) and S. epidermidis RP62A (ATCC 35984) were used. Test materials were incubated with 105 cfu/ml. After 24 h, test materials were removed and washed, followed by a standardised sonication protocol. The resulting sonication fluid was plated and bacterial counts were enumerated and expressed as cfu/sample. Sonicated samples were transferred to a microcalorimeter (TA Instrument) and heat flow monitored over a 24 h period with a precision of 0.0001°C and a sensitiviy of 200 μW. Experiments were performed in triplicates to calculate the mean ± SD. One-way ANOVA analysis was used for statistical analysis. Results: Bacterial counts (log10 cfu/sample) were highest on b-TCP (S. aureus 7.67 ± 0.17; S. epidermidis 8.14 ± 0.05) while bacterial density (log10 cfu/surface) was highest on PMMA (S. aureus 6.12 ± 0.2, S. epidermidis 7.65 ± 0.13). Detection time for S. aureus biofilms was shorter for the porous materials (b-TCP and Tutoplast, p <0.001) compared to the smooth materials (PMMA and PE) with no differences between b-TCP and TutoplastTM (p >0.05) or PMMA and PE (p >0.05). In contrast, for S. epidermidis biofilms the detection time was different (p <0.001) between all materials except between Tutoplast and PE (p >0.05). Conclusion: Our results demonstrate biofilm formation with both strains on all tested materials. Microcalorimetry was able to detect quantitatively the amount of biofilm. Further studies are needed to see whether calorimetry is a suitable tool also to monitor approaches to prevent and treat infections associated with bone grafts and bone substitutes.