Ode to a Skylark: Agricultural intensification and farmland birds in the Baltic region

Intensification of agricultural land-use has been was shown to be the key reason behind declines in wildlife species associated with farmland. Accession to the European Union is regarded as a potential threat to the farmland biota of its new member states. In my thesis I looked at scenarios of agricultural development across the Baltic states of Estonia, Latvia and Lithuania, and the ways they are seen to affect farmed environments as a habitat of farmland bird species. I looked at the effects of major farmed habitats across the region, and assessed the role of spatial organisation of farmed habitats. I also evaluated the direction and magnitude of changes in bird communities following progression of farmland land-use from a relatively less intensive to the most intensive type within each country. Different aspects of the structural complexity of farmland were critical for supporting farmland birds. There was a clear indication that the more intensively farmed areas across the region provided habitat for fewer bird species and individuals, and intensification of field management was reflected in a tangible decrease in farmland bird abundance. The second part of the thesis, based on interviews in Estonia and Finland, is devoted to farmers interest in and knowledge of farmland wildlife, their understanding of the concept of biodiversity, and awareness of causes behind species declines. I examined the relationship between farmers interest and their willingness to undertake practices favouring farmland wildlife. Many farmers viewed biodiversity from a narrow perspective. In Finland farmers expressed higher concern about the decline in common farmland species than in Estonia. In both countries farmers rated intensification of agriculture as the major driving force behind declines. The expressed interest in wildlife positively correlated with willingness to undertake wildlife-friendly measures. Only farmers with agri-environment contracts targeted specifically at biodiversity were more knowledgeable about practical on-farm activities favouring wildlife, and were more willing to employ them that the rest. The results suggest that, by contributing to simplification of the farmland structure, homogenisation of crops, and increase in intensity of field use, EU agricultural policies will have a detrimental effect on farmland bird populations in Eastern Europe. Farmers are on the whole positive to the idea of supporting wildlife on their farms, and are concerned about declines, but they require payments to offset their income loss and extra work. I propose ways of further improving and better targeting of the agri-environment schemes in the region. I argue that with a foreseen tripling of cereal yields across the region, the EU Council s target of halting biodiversity decline in the EU by 2010 may not be realistic unless considerable improvements are made in conservation safeguards within the EU agricultural policy for the region.

Lantibiotic Nisin and Its Detection Methods

The type A lantibiotic nisin produced by several Lactococcus lactis strains, and one Streptococcus uberis strainis a small antimicrobial peptide that inhibits the growth of a wide range of gram-positive bacteria, such as Bacillus, Clostridium, Listeria and Staphylococcus species. It is nontoxic to humans and used as a food preservative (E234) in more than 50 countries including the EU, the USA, and China. National legislations concerning maximum addition levels of nisin in different foods vary greatly. Therefore, there is a demand for non-laborious and sensitive methods to identify and quantify nisin reliably from different food matrices. The horizontal inhibition assay, based on the inhibitory effect of nisin to Micrococcus luteus is the base for most quantification methods developed so far. However, the sensitivity and accuracy of the agar diffusion method is affected by several parameters. Immunological tests have also been described. Taken into account the sensitivity of immunological methods to interfering substances within sample matrices, and possible cross-reactivities with lantibiotics structurally close to nisin, their usefulness for nisin detection from food samples remains limited. The proteins responsible for nisin biosynthesis, and producer self-immunity are encoded by genes arranged into two inducible operons, nisA/Z/QBTCIPRK and nisFEG, which also contain internal, constitutive promoters PnisI and PnisR. The transmembrane histidine kinase NisK and the response regulator NisR form a two-component signal transduction system, in which NisK autophosphorylates after exposure to extra cellular nisin, and subsequently transfers the phosphate to NisR. The phosphorylated NisR then relays the signal downstream by binding to two regulated promoters in the nisin gene cluster, i.e the nisA/Z/Qand the nisF promoters, thus activating transcription of the structural gene nisA/Z/Q and the downstream genes nisBTCIPRK from the nisA/Z/Q promoter, and the genes nisFEG from the nisF promoter. In this work two novel and highly sensitive nisin bioassays were developed. Both of these quantification methods were based on NisRK mediated, nisin induced Green Fluorescent Protein (GFP) fluorescence. The suitabilities of these assays for quantifica¬tion of nisin from food samples were evaluated in several food matrices. These bioassays had nisin sensitivities in the nanogram or picogram levels. In addition, shelf life of nisin in cooked sausages and retainment of the induction activity of nisin in intestinal chyme (intestinal content) was assessed.

The importance of grasslands for animal production and other functions: a review on management and methodological progress in the tropics

The global importance of grasslands is indicated by their extent; they comprise some 26% of total land area and 80% of agriculturally productive land. The majority of grasslands are located in tropical developing countries where they are particularly important to the livelihoods of some one billion poor peoples. Grasslands clearly provide the feed base for grazing livestock and thus numerous high-quality foods, but such livestock also provide products such as fertilizer, transport, traction, fibre and leather. In addition, grasslands provide important services and roles including as water catchments, biodiversity reserves, for cultural and recreational needs, and potentially a carbon sink to alleviate greenhouse gas emissions. Inevitably, such functions may conflict with management for production of livestock products. Much of the increasing global demand for meat and milk, particularly from developing countries, will have to be supplied from grassland ecosystems, and this will provide difficult challenges. Increased production of meat and milk generally requires increased intake of metabolizable energy, and thus increased voluntary intake and/or digestibility of diets selected by grazing animals. These will require more widespread and effective application of improved management. Strategies to improve productivity include fertilizer application, grazing management, greater use of crop by-products, legumes and supplements and manipulation of stocking rate and herbage allowance. However, it is often difficult to predict the efficiency and cost-effectiveness of such strategies, particularly in tropical developing country production systems. Evaluation and on-going adjustment of grazing systems require appropriate and reliable assessment criteria, but these are often lacking. A number of emerging technologies may contribute to timely low-cost acquisition of quantitative information to better understand the soil-pasture-animal interactions and animal management in grassland systems. Development of remote imaging of vegetation, global positioning technology, improved diet markers, near IR spectroscopy and modelling provide improved tools for knowledge-based decisions on the productivity constraints of grazing animals. Individual electronic identification of animals offers opportunities for precision management on an individual animal basis for improved productivity. Improved outcomes in the form of livestock products, services and/or other outcomes from grasslands should be possible, but clearly a diversity of solutions are needed for the vast range of environments and social circumstances of global grasslands.

Intermolecular charge-transfer complexes of macrocyclic polyethers with 2,3-dichloro-5,6-dicyano-1,4-benzoquinone

The interactions of benzo-15-crown-5, dibenzo-18-crown-6, and dibenzo-24-crown-8 with 2,3-dichloro-5,6-dicyano- 1,4-benzoquinone have been studied in methylene chloride by using spectroscopic methods. These crown ethers from 1:l molecular complexes with the acceptor. The magnitudes of association constants and thermodynamic parameters of complexation are indicative of cooperative interaction of oxygens with the acceptor.

heilbrunn-goldschmidt family collection' ;4 unidentified men; 6 unidentified women; fashion show; osterode Portraits Groups

Digital Image

Defining Adequate Vitamin D Intake : Cross-sectional and Intervention Studies

D-vitamiini ylläpitää normaalia luun kasvua ja uudistumista koko elämän ajan. Suomessa, kuten monissa muissakin länsimaissa, väestön D-vitamiinitilanne on riittämätön – talvisin osalla jopa puutteellinen. Tässä väitöskirjassa on tutkittu, lisääkö D-vitamiini luumassan kertymistä kasvuiässä, ja ylläpitäkö D-vitamiini luuston tasapainoista aineenvaihduntaa aikuisiällä. Nämä vaikutukset saattavat ehkäisi osteoporoosin kehittymistä eri ikäkausina. Väitöskirjatyössä tutkittiin erisuuruisten D-vitamiinilisäysten vaikutuksia kolmessa eri ikäryhmässä, jotka olivat 11-12 -vuotiaat tytöt (N=228), 21-49 -vuotiaat miehet (N=54) ja 65-85 -vuotiaat naiset (N=52). Tutkittavat satunnaistettiin ryhmiin, jotka nauttivat joko lumevalmistetta tai 5-20 µg D3-vitamiinia vitamiinilisänä. Tutkimukset olivat kaksoissokkoutettuja. Tutkimuksen aikana tutkittavilta otettiin paastoveri- ja virtsanäytteitä. Lisäksi he täyttivät tutkimuslomakkeen taustatietojen kartoittamiseksi sekä frekvenssikyselylomakkeen kalsiumin ja D-vitamiinin saannin selvittämiseksi. Tyttöjen luunmineraalitiheys (BMD) mitattiin DXA–laitteella ja miesten volumetrinen luuntiheys pQCT-menetelmällä. Näytteistä määritettiin mm. seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinin (=S-25-OHD), lisäkilpirauhashormonin (=S-PTH) ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuuksia. Murrosikäisten tyttöjen poikkileikkaustutkimuksessa S-25-OHD- ja luun muodostusmerkkiaineen pitoisuudet vaihtelivat kuukausien välillä; suurimmat pitoisuudet mitattiin syyskuussa ja pienimmät maaliskuussa, mikä kuvastaa vuodenaikaisvaihtelua. Vastaava vaihtelu havaittiin lannerangan ja reisiluun BMD:ssä. D-vitamiinilisäyksellä oli myönteinen vaikutus tyttöjen luumassan lisääntymiseen. Suurin D-vitamiinilisä (10 µg/vrk) lisäsi luumassaa 17.2% enemmän reisiluussa ja 12.5% enemmän lannerangassa verrattuna lumevalmistetta nauttivien tyttöjen vastaaviin tuloksiin, mutta tulos riippui hoitomyöntyvyydestä. D-vitamiinin vaikutus luustoon välittyi vähentyneen luun hajotuksen kautta. Tutkimustuloksiin perustuen riittävä D-vitamiinin saanti murrosikäisille tytöille on 15 µg/vrk. D-vitamiinilisän vaikutus 65-85 -vuotiaiden naisten S-25-OHD-pitoisuuteen vakioitui kuudessa viikossa annoksen ollessa 5-20 µg/vrk. Näillä D-vitamiiniannoksilla ei saavutettu tavoiteltavaa S-25-OHD-pitoisuutta, joka on 80 nmol/l. Arvioimme, että 60 nmol/l -pitoisuuden, jota esiintyy kesäisin tämän ikäryhmän suomalaisilla, tämän ikäryhmän naiset saavuttaisivat 24 µg:n päivittäisellä D-vitamiinin saannilla. Terveillä miehillä havaittiin vuodenaikaisvaihtelu S-25-OHD- ja S-PTH-pitoisuudessa sekä luun hajotusta kuvaavassa merkkiainepitoisuudessa. Toisaalta vaihtelua ei havaittu radiuksen volumetrisessä luuntiheydessä eikä luun muodostusmerkkiaineen pitoisuudessa. Vuodenaikaisvaihtelu estettiin 17 µg:n päivittäisellä D-vitamiinin saannilla, mutta tämän ei havaittu vaikuttavan radiuksen luuntiheyteen kuusi kuukautta kestävän tutkimuksen aikana. Yhteenvetona todetaan, että D-vitamiinin saanti on edelleenkin riittämätöntä tutkimusten kohderyhmillä. Tämä näkyy S-25-OHD- ja PTH-pitoisuuden sekä luunaineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden vuodenaikaisvaihteluna, mikä on haitallista luuston hyvinvoinnille. D-vitamiinin saantia tulisi lisätä, jotta vähintäänkin riittävä D-vitamiinitilanne (S-25-OHD>50 nmol/l) tai mahdollisesti jopa tavoiteltava D-vitaminitilanne (S-25-OHD≥80 nmol/l) saavutettaisiin. Jotta D-vitamiinin saannin lisääminen olisi kaikissa ikäryhmissä mahdollista, on suunniteltava nykyistä enemmän D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita.

Oxidation of Abel's ketone and similar spiroketones with 2,3-dichloro-5,6-dicyano-1,4- benzoquinone (DDQ). Synthesis of novel tropone derivatives

The structure of the novel product obtained from the oxidation of Abel's ketone (1a) and similar spiroketones (1b–d) with 2, 3-dichloro-5, 6-dicyano-1,4-benzoquinone has been determined on basis of spectral data (i.r., n.m.r., and mass)

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

How to Succeed in Knowledge Transfer : Case Study of Scandinavian Alliance in Ukraine

The current study of Scandinavian multinational corporate subsidiaries in the rapidly growing Eastern European market, due to their particular organizational structure, attempts to gain some new insights into processes and potential benefits of knowledge and technology transfer. This study explores how to succeed in knowledge transfer and to become more competitive, driven by the need to improve transfer of systematic knowledge for the manufacture of product and service provisions in newly entered market. The scope of current research is exactly limited to multinational corporations, which are defined as enterprises comprising entities in two or more countries, regardless of legal forms and field of activity of those entities, and which operate under a system of decision-making permitting coherent policies and a common strategy through one or more decision-making centers. The entities are linked, by ownership, and able to exercise influence over the activities of the others; and, in particular, to share the knowledge, resources, and responsibilities with others. The research question is "How and to which extent can knowledge-transfer influence a company's technological competence and economic competitiveness?" and try to find out what particular forces and factors affect the development of subsidiary competencies; what factors influence the corporate integration and use of the subsidiary's competencies; and what may increase competitiveness of MNC pursuing leading position in entered market. The empirical part of the research was based on qualitative analyses of twenty interviews conducted among employees in Scandinavian MNC subsidiary units situated in Ukraine, using structured sequence of questions with open-ended answers. The data was investigated by comparison case analyses to literature framework. Findings indicate that a technological competence developed in one subsidiary will lead to an integration of that competence with other corporate units within the MNC. Success increasingly depends upon people's learning. The local economic area is crucial for understanding competition and industrial performance, as there seems to be a clear link between the performance of subsidiaries and the conditions prevailing in their environment. The linkage between competitive advantage and company's success is mutually dependent. Observation suggests that companies can be characterized as clusters of complementary activities such as R&D, administration, marketing, manufacturing and distribution. Study identifies barriers and obstacles in technology and knowledge transfer that is relevant for the subsidiaries' competence development. The accumulated experience can be implemented in new entered market with simple procedures, and at a low cost under specific circumstances, by cloning. The main goal is focused to support company prosperity, making more profits and sustaining an increased market share by improved product quality and/or reduced production cost of the subsidiaries through cloning approach. Keywords: multinational corporation; technology transfer; knowledge transfer; subsidiary competence; barriers and obstacles; competitive advantage; Eastern European market

Pressure dependence of 35Cl nuclear quadrupole resonance in 2,5-, 2,6- and 3,5-dichlorophenols

Pressure dependence of the 35Cl Nuclear Quadrupole Resonances (N.Q.R.) in 2,5-, 2,6- and 3,5-dichlorophenols (DCP) has been studied up to a pressure of about 6·5 kbar at room temperature. While the pressure dependence of the two resonance lines in 2,6-DCP is essentially similar, the lower frequency line in 2,5-DCP is almost pressure independent and the higher frequency line shows a linear variation with pressure upto about 3·5 kbar but shows a negative pressure coefficient beyond this pressure. The two lines in 3,5-DCP have a non-linear pressure dependence with the curvature changing smoothly with pressure. The pressure coefficient for both lines becomes negative beyond a pressure of 5 kbar. The pressure dependence of the N.Q.R. frequencies is discussed in relation to intra- and inter-molecular contacts. Also, a thermodynamic analysis of the data is carried out to determine the constant volume temperature derivative of the N.Q.R. frequency.

Access To Justice In The ASEAN The Key Role Of UNCITRAL

UNCITRAL’s operation as a subsidiary of the UN General Assembly, tasked to unify and harmonise international trade law is a necessary and indispensable element of the UN’s mandate to maintain international peace and security. Strong legal frameworks which are compatible with those of international trading partners often accompany accelerated growth in economic capacity and stability. Over time, access to markets and resultant growth in economic and human development creates a disincentive for instability as incomes and standards of living rise. Human and economic development, facilitated by a modernised and just legal framework that is available to the broadest range of recipients goes hand in hand with the maintenance of domestic and regional peace, particularly in regions such as the ASEAN , one of the fastest growing in the world covering approximately 30% of global population and with a number of strong global economic neighbours including Japan, Korea, China (to the north), Australia (to the south) and Singapore (to the west). In an increasingly interconnected world, the ability of government, enterprise and individuals to participate in the global supply chain offers opportunities for economic growth and development. Over its almost 50 years of operations, UNCITRAL has produced a range of important texts that are designed to underpin world trade. A key implicit assumption underpinning the development of UNCITRAL texts is that the texts, once adopted can and will be applied in adopting states.

Building local capacity to reduce road traffic injury in rapidly motorising countries

Road safety is a significant public health issue - 1.24m killed each year, 20-50m injured, 91% in rapidly motorising low/mid income countries Decade of Action for Road Safety 2011-2020: - National and local actions: “strengthening the management infrastructure and capacity for technical implementation of road safety activities at the national, regional and global levels” - Capacity as a constraint on a country’s action - Emphasis on knowledge/training – understand principles, promote training and education etc

Implications of methoprene resistance for managing Rhyzopertha dominica (F.) in stored grain

Commercial formulations of methoprene have been used in a number of countries such as Australia and the USA to provide long-term protection to grain from a range of storage pests. The level of resistance in Rhyzopertha dominica (F.), the lesser grain borer, was investigated in laboratory experiments by direct exposure of adults on treated wheat. Adults of a reference homozygous resistant strain of R.dominica were exposed to treatments of 0, 2, 3, 5, 10, 20 and 40kg-1 of s-methoprene for 7 days. Mortality and progeny production were dose dependent with 98.7% mortality and complete progeny suppression at 40mgkg-1, which is 67 times the registered rate at which s-methoprene is applied as a grain protectant in Australia (0.6mgkg-1) and eight times the rate which has been used in the USA (5mgkg-1). This strain was also tested by adding adults to wheat treated at 0, 1, 3, 10 and 30mgkg-1 and determining the number of adults (progeny plus original parental adults) after 6, 8, 10 or 12 weeks of continuous exposure. The effect of s-methoprene was consistent regardless of the number of weeks of continuous exposure and average population suppression was 99.5% at 30mgkg-1. Screening of 162 field samples collected from southeast Australia in 2009 showed that 93% of samples reproduced when exposed to wheat treated with the Australian registered rate of 0.6mgkg-1. When four unselected resistant field samples from this region were tested, progeny production but not mortality was dose dependent, and all four samples produced live progeny at the highest dose of 30mgkg-1. Our results show that methoprene resistance is a serious threat to the management of R.dominica, and that strategies need to be developed to minimise the further development and spread of resistance. © 2013.