Managerial experiences related to corporate demerger

In the current economic situation very few business operations are static. In some cases, organizations feel that the most rational solution is not expanding but focusing on their core competencies or certain areas of business through corporate restructuring. The focus in this thesis is on corporate demerger, a process that involves a complete separation of units within a company. Despite the vast amount of research considering corporate demergers, there is still a lack of knowledge about how top managers experience these kinds of organizational rearrangements. In this qualitative case study, the aim is to bring forward the thoughts of executives in two companies that emerged from a single company through corporate demerger a few years ago. By conducting dyadic semi-structured interviews with the management group and board members in both the parent company and the demerger company, I pursue to understand the impressions that they had during the demerger process as well as during the change that followed afterwards. Additionally, their retrospective sense-making patterns are briefly examined. The findings suggest that the way operations are managed before plays an important role in the demerger process. In this case the pre-demerger organization was quite distinctly divided into two business areas, which allowed a somewhat natural allocation of resources. In addition, apart from the top management, every employee knew their future company and role, thus decreasing the amount of uncertainty in lower organizational levels. Consequently, the ambiguity and change faced by the top executives was evidently more powerful compared to the operational actors. The fragmented characteristics also enabled certain points of reference in the unfolding demerger process. Along with the information about future management groups, the pre-demerger re-grouping took place. This sparked up the mental division, where both groups started to act separately. On a personal level, the managers involved in the demerger planning have made retrospective sense of the repercussions related to the restructuring process. For them, it was an extremely demanding, ambiguous and burdensome project that provided them with managerial experiences they are likely not to have again.

Venäjä takaraivossa – Nato-kysymys eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa vaalikaudella 2011–2015

Kylmän sodan päätyttyä Suomelle avautui uusia läntisiä yhteistyönäkymiä. Suomi liittyi sotilaallisesti liittoutumattomana, muttei puolueettomana maana Euroopan unioniin 1.1.1995 ja ryhtyi myös yhteistyöhön Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa. Yli kaksikymmentävuotisen aktiivisen rauhankumppanuuden aikana Suomi on aina mennyt jonkinlaisella kontribuutiolla mukaan uusiin Naton yhteistyömuotoihin. Turvatakuut tuovaa jäsenyyttä ei ole katsottu aiheelliseksi hakea, vaan Suomi on linjannut varaavansa mahdollisuuden hakea jäsenyyttä tarpeen niin vaatiessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten Suomen poliittiset päätöksentekijät, kansanedustajat ja heidän edustamansa puolueet, ovat eduskunnassa vaalikaudella 2011–2015 arvioineet Suomen turvallisuuspoliittista perusratkaisua – liittoutua vai ei. Mitkä ovat olleet koko liittoutumiskeskustelun keskeiset diskurssit eli mistä on keskusteltu, kun on keskusteltu? Millä argumenteilla sotilasliittoon liittymistä, sen ulkopuolella pysyttäytymistä sekä virallisen ns. Nato-option jatkoa kannattaneet ovat perustelleet kantojaan? Tutkimus tarkastelee myös miten Venäjän ja lännen, Naton ja EU:n, suhteiden kiristyminen on vaikuttanut liittoutumisnäkemyksiin. Muuttuivatko päättäjien perustelut aiemmille kannoilleen Ukrainan myötä vai muuttuivatko kannat? Primaariaineistona ovat vaalikaudella käydyt seitsemän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan keskittynyttä täysistuntokeskustelua. Yli 600 puheenvuoron analysoinnissa on sovellettu aineistolähtöistä lähestymistapaa ja sisällönanalyysiä. Keskusteluaineiston perusteella ulkoisen toimintaympäristön muuttujista keskeisesti näkemyksiin liittoutumisesta ovat vaikuttaneet erilaiset käsitykset siitä, 1) millaiseksi Euroopan ja Itämeren alueen yleinen turvallisuuskehitys sekä erityisesti Venäjän roolin ja länsisuhteen kehitys arvioidaan (Venäjä-diskurssi), ja 2) minkälainen merkitys on pohjoismaisen ja erityisesti Ruotsin kanssa tehtävän puolustusyhteistyön tiivistämisellä (Ruotsi-diskurssi). Myös arviot siitä, 3) millaisia kehitysnäkymiä on EU:n yhteisessä puolustusulottuvuudessa (EU-diskurssi), ja 4) miten Naton rooli sekä kumppanuus kehittyvät (Nato-kumppanuus -diskurssi) ovat vaikuttaneet merkittävästi näkemyksiin. Keskeisin tutkimuspäätelmä on, että lähes kaikki Nato-keskustelun argumentit ja keskusteluteemat kiertyvät lopulta Venäjään. Liittoutumiskeskustelu on siis keskustelua, jossa Suomen valintoja arvioidaan joko ääneen tai verhottuna suhteessa oletettuihin Venäjän pyrkimyksiin, motiiveihin ja mahdollisiin reaktioihin. Ukrainan kriisin myötä vakautta ja jatkuvuutta korostava pragmaattinen "geopoliittinen realismi" nousi keskustelussa yhä hallitsevammaksi näkökulmaksi, ohittaen kansainvälisen yhteisön normistoa ja moraalia korostavan "arvoperustaisen yhteisöllisyyden".

Monikulttuurisuuden haasteet musiikinopetuksessa. Laadullinen tutkimus opettajien ja maahanmuuttajavanhempien suhtautumisesta musiikin opetukseen monikulttuurisessa oppimisympäristössä.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on monikulttuurisuuden haasteet musiikinopetuksessa. Työ on laadullinen tutkimus opettajien ja maahanmuuttajavanhempien suhtautumisesta musiikin opetukseen monikulttuurisessa oppimisympäristössä. Tutkimuksen yhtenä puolena on maahanmuuttajavanhempien kulttuurinen integraatio Suomessa sekä mielipiteet ja kulttuurissosiologiset näkemykset musiikkia kohtaan suomalaisessa ympäristössä ja toisena puolena kasvatushenkilöstön keinot mahdolliseen eriyttämiseen ja näiden kulttuuristen haasteiden vastaanottamiseen. Tutkimuksen aineisto on kerätty yhdeksän arabiankielisen maahanmuuttajavanhemman sekä viiden opetushenkilöstön edustajan vastauksista. Olen jakanut tutkimuksen tehtävän viiteen pääteemaan, jotka ovat musiikin merkitys, musiikin rooli kotona ja opetuksessa, monikulttuurisuuden vaikutus musiikinopetukseen, vanhempien ja opetushenkilöstön vuorovaikutus sekä uskonnon ja kulttuuritaustan vaikutus musiikinopetukseen. Käyn tutkimuksessani läpi keskeisiä monikulttuurisuuden, kulttuuri-identiteetin ja maahanmuuttajuuden määrityksiä. Tutkimus antoi hyviä eväitä aiheen pohtimiseen. Analyysiosion yhteenvetona on, että musiikinopetus osoittautui hyväksi työkaluksi arabiankielisten maahanmuuttajavanhempien ja koulun opettajien ajatusten ja näkemysten ymmärtämiseksi usein haastavassa monikulttuurisessa oppimisympäristössä, edellä mainittujen teemojen mukaan jäsentyneenä.