Kansallinen huoltovarmuus muutoksessa

Kansallisella varautumisella eli huoltovarmuudella pyritään varautumaan jo normaalioloissa poikkeusoloihin ja normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin. Huoltovarmuus on osa kokonaismaanpuolustusta, joka tukee laajaa turvallisuuskäsitettä ja kokonaisturvallisuutta. Uhkakuvien muuttuessa myös huoltovarmuuden uhkakuvat muuttuvat ja aiheuttavat muutospaineita kansalliselle huoltovarmuudelle. Tutkimustyön tavoitteena on selvittää mitä muutospaineita kansalliseen huoltovarmuuteen kohdistuu, miten muutospaineet vaikuttavat kansalliseen huoltovarmuuteen ja miten kansallisesta huoltovarmuudesta huolehditaan tulevaisuudessa. Kyseessä on kartoittava ja selittävä kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tavoitteena on kansalliseen huoltovarmuuteen kohdistuvien muutospaineiden selvittäminen sekä niiden vaikuttaminen kansalliseen huoltovarmuuteen. Tutkimusmetodeina ovat virallisiin asiakirjoihin ja kirjallisuuteen perustuva sisällönanalyysi sekä täydentävät asiantuntijahaastattelut. Pääasiallisina asiakirjoina ovat valtioneuvoston viralliset julkaisut koskien huoltovarmuutta, kokonaisturvallisuutta ja maanpuolustusta. Asiantuntijahaastattelut on tehty kansallisen huoltovarmuuden asiantuntijoille, joilla täydennetään asiakirjojen analyysia. Kansalliseen huoltovarmuuden muutospaineet kohdistuvat pääsääntöisesti Suomen ulkopuolelta globalisaation, kansainvälistymisen, toimintojen verkottumisen ja prosessien ketjuuntumisen kautta. Muutospaineet vaikuttavat kansalliseen huoltovarmuuteen toimintojen keskittämisellä normaalioloihin ja normaaliolojen häiriötilanteisiin sekä keskittymällä jatkuvuudenhallintaan. Kansallisen huoltovarmuuden tulee kyetä toimimaan monissa erilaisissa uhkakuvamalleissa myös tulevaisuudessa. Huoltovarmuustoimenpiteillä tulee varmistaa kansallisten toimijoiden kansainvälinen kilpailukyky, jotta kansallinen huoltovarmuus taataan. Nämä varmistetaan verkottumalla kansallisesti ja kansainvälisesti kaikilla sektoreilla. Suomen huoltovarmuuden perusjärjestelmä on toimiva, mutta sen toimintaa tulee kyetä säätää ja priorisoida kulloisenkin tilanteen mukaan. Suomessa huoltovarmuudesta ei kyetä huolehtimaan pelkästään julkisen sektorin toimenpitein vaan julkisen ja yksityisen sektorin välillä tarvitaan edelleen toimivaa yhteistyötä, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Jatkossa näitä molempia osapuolia hyödyntäviä toimintoja tuleekin tutkia ja kehittää.

Alueellisen turvallisuuden haasteet : Länsi-Afrikan turvallisuusyhteistyö ja Malin kriisi

Malissa vuonna 2014 meneillään olevan kriisin tarkastelu luo kuvan tyypillisestä 2000 - luvun afrikkalaisesti konfliktista, jonka juuret ovat syvällä alueen historiallisissa epäkohdissa sekä etnisissä ja alueellisissa ongelmissa. Konfliktin monitahoinen vaikutus nykymaailmassa ulottuu laajalle, jopa globaalille, tasolle. Malin kriisin ratkaisuyritykset muodostavat poikkeavan kaavan kansainvälisen yhteisön aikaisemmin harjoittamasta tavasta ja voivat olla esimerkki uudesta turvallisuusyhteistyöstä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vuonna 2012 eskaloituneen Malin kriisin ratkaisemiseksi tehtyjä pyrkimyksiä sekä niiden taustalla vaikuttavia toimijoita ja turvallisuusyhteistyötä. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi Länsi-Afrikan ja Sahelin alueella vaikuttavien valtioiden ja yhteisöjen toimintaa sekä analysoidaan niiden intressejä aluetta kohtaan ja mahdollista vaikutusta Malin sisäiseen konfliktiin. Malissa nykyiseen kriisiin liittyy monia ulottuvuuksia. Historiallinen tausta vuosikymmeniä kestäneessä konfliktissa, keskushallinnon heikkous ja useiden Länsi-Afrikan valtioiden suvereniteetin puuttuminen omalla alueellaan ovat merkittäviä tekijöitä kriisin syntymisessä ja jatkumisessa. Yhteiskunnalliset epäkohdat ja humanitääriset ongelmat ruokkivat vähemmistöjen kapinointia ja luovat pohjan järjestäytyneelle rikollisuudelle, terrorismille ja uskonnollisille ääriliikkeille, joiden voima on kasvanut niin suureksi, että ne pystyvät haastamaan alueen heikot valtiot. Kriisi on samalla Malin keskushallinnon taistelua maan sisäisiä separatistisia pyrkimyksiä vastaan ja terrorismin vastaista sotaa, johon kansainvälinen yhteisö laajalla rintamalla omien intressiensä mukaisesti osallistuu. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on kvalitatiivinen eli laadullinen konfliktin tutkimus, joka perustuu vertailevaan asiakirjatutkimukseen ja aineiston sisällönanalyysiin. Tutkimuksen näkökulmaa on laajennettu premissien kautta konstruktiivisen ja jälkikoloniaalisen teorian avulla.

”Tuurilla ne laivatkin seilaa!” : työ- ja palvelusturvallisuus osana taistelualuksen meriturvallisuutta ja sen johtamista

Turvallisuus merkitsee puolustusvoimille paljon. Turvallisuuden tavoitetilana on nolla tapaturmaa, jolloin palvelusturvallisuudesta ei voida tinkiä. Turvallisuutta ja turvallisuusjohtamista ei ole tutkittu puolustusvoimien kontekstissa juuri ollenkaan. Aihe on erityisen ajankohtainen, koska työ- ja palvelusturvallisuus on nostettu yhdeksi keskeisimmäksi kehitettäväksi kokonaisuudeksi osana puolustusvoimissa tehtävää työtä sekä harjoittelua ja koulutusta. Vuonna 2015 voimaan tuleva työ- ja palvelusturvallisuusjärjestelmä edesauttaa turvallisuuden ja turvallisuusjohtamisen kehittämistä kohti avoimempaa ja aloitteellisempaa ilmoituskulttuuria. Tutkimuksen tarkoitus on hyödyntää organisaatiota ja sen johtajia käsittelemällä työ- ja palvelusturvallisuuden kokonaisuutta ja turvallisuusjohtamista osana esimiesten vastuuta taistelualuksen meriturvallisuudessa ja sen johtamisessa. Tutkimuksessa kartoitetaan työ- ja palvelusturvallisuusjärjestelmän sekä meriturvallisuuskäsitteiden kautta näkemystä siitä, mitkä asiat vaikuttavat aluksen johtamisen kautta hyvään työ- ja palvelusturvallisuuteen taistelualuksella. Aihetta tutkitaan yksilön, eli esimiehen, turvallisuusjohtamisen näkökulmasta unohtamatta organisaation vaikutusta ja ohjausta. Tutkimus on pääosin teoreettinen tarkastelu ja katsaus meriturvallisuudesta ja sen toteuttamisesta merivoimien aluksilla osana puolustusvoimien turvallisuusjohtamisjärjestelmää. Tutkimuksen tavoitteena on syventää organisaation ja sen johtajien näkemystä ja ymmärrystä työ- ja palvelusturvallisuuden roolista osana puolustusvoimien meriturvallisuutta. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimuksen perustuessa tarkoin valittujen lähteiden analysoin-tiin. Tutkimuksen lähdeaineisto perustuu asiakirjoihin, tutkimuksiin ja ohjeisiin sekä ohje-sääntöihin, jolloin tutkimusote voidaan mieltää asiakirja- ja kirjallisuustutkimukseksi. Tässä tutkimuksessa turvallisuus määritellään olotilana ja toimintana seuraavasti: ”Turvalli-suus on olotila, jossa ei ole tosiasiallista uhkaa tai tiedossa olevat uhat eivät merkitse sanotta-vaa riskiä, tunnistetut riskit ovat hallinnassa hyväksyttävällä tasolla, kohteella on riittävät edellytykset mahdollisen uhkan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja olotila koetaan turvalliseksi ja pysyväksi.” ja ”Turvallisuus on toimintaa, jolla pyritään säilyttämään arvokkaana pidetyt asiat, valmistaudutaan vaaran aiheuttajien ehkäisemiseen ja torjuntaan, vapaudutaan uhkista sekä tuotetaan levollisuutta, varmuutta ja tunne tilanteen ennustettavuudesta.”. Tutkimuksen keskeisiä osia ovat työ- ja palvelusturvallisuuden osalta sen ohjeistus, vastuulli-set henkilöt, tilannetietoisuus ja riskienhallinta. Riskit ja riskienhallinta nousevat turvallisuut-ta ja turvallisuusjohtamista tutkittaessa esiin voimakkaasti. Ne kuuluvat oleellisena osana turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Kysymykseen Miten hallitsemme riskejä? hyvä vastaus kuuluu ”joko ottamalla tai olemalla ottamatta riskejä”. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että työ- ja palvelusturvallisuustoiminta on jo nyt osa, vaikkakin osittain piilotetusti, taistelualuksen meriturvallisuutta ja sen johtamista. Meriturvallisuus kuuluu oleellisena osana aluksen jokapäiväiseen toimintaan ja sen johtami-seen, eikä se juurikaan eroa työ- ja palvelusturvallisuusprosessista. Turvallisuuskulttuurin kehittäminen on organisaation johtajien tehtävä, heidän ollessaan vastuussa alaisistaan. Tur-vallisuuskulttuuria voidaan parhaiten kehittää luomalla avoin ja aloitteellinen ilmoituskult-tuuri vaara- ja vahinkotapahtumista. Meriturvallisuutta voidaan kehittää julkaisemalla aluk-sille suunnattu Meriturvallisuuskäsikirja, vastaava kuin Ilmavoimien Lentoturvallisuuskäsi-kirja tai Rajavartiolaitoksen Meriturvallisuuskäsikirjat, jossa meriturvallisuuden kokonaisuus on kuvattu ja määritelty.

Arjen autonomiaa. Tutkimus potilaan itsemääräämisen mahdollisuuksista.

Tutkielma käsittelee potilaan itsemääräämisen mahdollisuuksia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on autonomia, mikä on eritelty kolmeen osatekijään, jotka ovat kyky, valta ja tieto. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmetodina on käytetty haastattelua. Haastateltavina on ollut kuusi sosiaali- ja terveysalan ammattilaista tai sellaisiksi opiskelevaa. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1) Miltä potilaan arki näyttäytyy haastateltavien näkökulmasta, 2) miten potilasta ympäröivä rakenne vaikuttaa itsemääräämisen mahdollisuuksiin ja 3) miten tieto, valta ja kyky vaikuttavat potilaan arjen itsemääräämisen mahdollisuuksiin? Ensimmäinen osio on kuvaileva. Katse kohdistuu tarkemmin potilaan arkeen, kuten ruokailuun, lääkitykseen, puhtauteen ja siisteyteen, virkistystoimintaan, hoito- ja palvelusuunnitelman sisältöön sekä haastavaan vuorovaikutukseen. Toisen osion lähtökohtana on haastattelujen perusteella luotu rakennemalli potilasta ympäröivästä kontekstista. Rakennemalli tuo selkeästi esiin, että itsemäärääminen ei ole pelkästään potilaasta lähtöisin oleva toiminto, vaan siihen vaikuttavat sekä auttajien toiminta että auttajia ja potilasta ympäröivä rakenne. Kolmannessa osiossa on yhdistetty autonomian osatekijät ja kuvailevan osion kriittiset pisteet. Analyysi tuo näkyviin vaihtoehtoisten toimintatapojen runsauden kun huomioidaan potilaan kyky, auttajien toiminta ja kontekstin asettamat rajat. Samalla tutkimus tuo näkyviin tilannekohtaisen itsemääräämisen olemattomuuden. Olemattomuuden, joka voi tilanteesta riippuen johtua potilaasta itsestään, auttajien toiminnasta tai ympäröivästä kontekstista. Tutkimus osoittaa, että potilaan oma kyky ja halu toimia yhdessä auttajien luomaan valinnanvapauden ja avunsaannin valtaan, vaikuttaa potilaan mahdollisuuteen toimia autonomisesti. Tutkimus tuo lisäksi esiin, että tekemällä organisaation toimintatavat näkyviksi on mahdollisuus luoda suotuisammat puitteet potilaan itsemääräämiselle. Autonomia, valta, toimintakyky, valinnanvapaus, potilaat, arki

Kirkko, taivaan näverrin ja luu-uhrit : tutkimus saamelaisesta uskonnollisuudesta

Kirjallisuusarvostelu

Tärkeä tutkimus näkövammaisten historiasta

Kirjallisuusarvostelu

Globaalin toimintaympäristön vaikutukset johdon laskentatoimen asiantuntijan työnkuvassa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia globalisaation aiheuttamia vaikutuksia näkyy suomalaisessa johdon laskentatoimessa ja johdon laskentatoimen asiantuntijoiden, eli controllereiden, työnkuvissa. Oli tärkeää selvittää, ovatko kansainväliset tekijät tuoneet jo liiallista haastavuutta controllerin työhön ja odotetaanko heiltä kenties jo liikaa. Teoriaosuudessa tutkittiin johdon laskentatoimea ja controller-toiminnon kehittymistä, sekä controllereilta vaadittavia ominaisuuksia ja piirteitä. Lisäksi globalisaatiota ja sen aiheuttamia vaikutuksia suomalaiseen johdon laskentatoimeen käytiin läpi. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa suomalaista johdon laskentatoimen asiantuntijaa, jotka työskentelivät kansainvälisissä yhtiöissä useilla eri toimialoilla. Tutkimus osoitti kuinka kansainvälisestä ja laajasta alasta on kyse johdon laskentatoimesta puhuttaessa. Suuri joukko globaaleja tekijöitä vaikuttaa jatkuvasti controllereihin. Näiden luokittelu teemoittain osoittautui haastavaksi tehtäväksi ja on mahdotonta luoda kattava lista kaikista kansainvälisyyden tuomista vaikutuksista. Tärkeää oli havaita, ettei controller-toiminnon laajuutta koeta negatiivisena vaan ennemminkin sopivan haasteellisena asiana ja mielenkiinnon ylläpitäjänä.

Palvelumuotoilun määrittäminen ja mahdollisuudet markkinoinnin kontekstissa –käsiteanalyyttinen tutkimus

Palveluiden yhä kasvavan roolin myötä talouden kasvuvoimana myös keskustelu palveluiden tuottavuudesta ja innovaatioista on lisääntynyt. Tässä yhteydessä kiinnostus muotoilun laaja-mittaisempaan hyödyntämiseen on kasvanut ja yhtenä esimerkkinä tästä on palvelumuotoilun kehittyminen. Tässä tutkielmassa tarkoituksena oli jäsentää ja ymmärtää palvelumuotoiluun liitettäviä merkityksiä ja mahdollisuuksia markkinoinnin kontekstissa. Tältä osin tutkimuksessa on perehdytty markkinoinnin ja muotoilun teoriapohjaan. Kehityshistorian kartoittamisen avulla on pyritty luomaan ymmärrystä käsitteen kehittymisestä ja siihen liitettävistä merkityksistä. Käsiteanalyyttisen tutkimuksen yksi tärkeä tavoite on viestinnän edistäminen. Käsitteiden paremman määrittelyn ja ymmärryksen myötä tutkimuskohteesta voidaan kommunikoida yhdenmukaisemmin ja tehokkaammin. Tässä tutkielmassa sovellettiin Walkerin ja Avantin käsiteanalyysin mallia. Teoria-aineisto koostui alan kirjallisuudesta, elektronisesta aineistosta, tieteellisistä artikkeleista, tutkimusraporteista ja alan merkittävimmistä opinnäytetöistä. Analyysin perusteella muotoilun ja markkinoinnin tieteenalojen lähtökohdat poikkeavat toisistaan merkittävästi. Näin ollen näkökulmat palvelumuotoilusta poikkeavat myös merkittävästi toisistaan. Kokonaisuudessaan palvelumuotoilun käsite on vielä suhteellisen uusi ja sitä koskevaa aiempaa tutkimusta on vielä melko vähän. Tässä tutkielmassa määritelmien osalta tunnistettiin kolme eri kategoriaa ja luotiin käsitteen merkityksen muodostumista kuvaava nelikenttä. Samassa yhteydessä määriteltiin myös käsitteen ominaispiirteet, ennakkoehdot, seuraukset ja lähikäsitteet, sekä johdettiin tehdyn analyysin pohjalta palvelumuotoilun määritelmä. Kokonaisuudessaan palvelumuotoiluun liitetään teoria-aineiston perusteella paljon positiivisia mahdollisuuksia markkinoinnin näkökulmasta. Edellytyksenä näiden hyötyjen saamiselle voidaan nähdä tieteenalojen lähentymisen siten, että ne täydentävät toisiaan omilla vahvuuksillaan. Alan tutkimus on vielä toistaiseksi alkuvaiheessa, eikä uusien ajattelutapojen ja menetelmien käyttöönottaminen ole ongelmatonta. Tältä osin palvelumuotoiluun liittyvällä tutkimukselle liiketaloustieteessä voidaan nähdä olevan tarvetta. Tässä tutkielmassa laaditussa määritelmässä tukeuduttiin holistiseen näkökulmaan palvelumuotoilusta. Tältä osin palvelumuotoilu ei pyri ainoastaan muuttamaan palveluiden kehittämistä organisaatioissa vaan lopulta kyse on koko organisaation muutoksesta.

Uraohjaus ja urasuunnittelu ammattikorkeakoulussa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista uraohjausta ammattikorkeakoulun tuutoriopettajat antavat ja millaista uraohjausta opiskelijat haluavat. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, löytyykö opiskelijoiden koulutusalavalinnan perusteista yhteyttä uran suunnittelutaitoihin ja ohjauksen tarpeeseen, ja tunnistavatko tuutoriopettajat opiskelijoiden erilaiset uraohjauksen tarpeet. Tutkimuksen teoreettisissa rakenteissa hyödynnettiin kolmea postmodernia urateoriaa, jotka olivat Hodkinsonin ja Sparkesin (1997) uranvalinnan päätöksentekoteoria, Mitchellin, Lewinin ja Krumbolzin (1999) suunnitellun sattuman teoria ja Savickasin (2005) uran rakentamisteoria. Tutkimusympäristönä oli Satakunnan ammattikorkeakoulu. Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin harkinnanvaraisesti valituilta tuutoriopettajilta (n=14) ja opintojensa eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta (n=65) kirjoitettu aineisto. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineiston perusteella löydettiin kolmenlaisia urasuunnittelijoita: epävarmat, uteliaat ja tietoiset. Aineiston perusteella laadittiin kyselylomake tutkimuksen toisen vaiheen tiedonkeruuta varten. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kerättiin opintojen eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta kyselylomakekyselynä kvantitatiivinen aineisto (n=903), joka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Koulutusalavalinnan perusteista elämäntilanne, alan mahdollisuudet, oma toive, kutsumus, aktiivinen tiedonhaku ja halu opiskella ammattikorkeakoulussa olivat yhteydessä opiskelijan hyvään urasuunnittelukykyyn. Näillä perusteilla koulutusalansa valinneita tietoisiksi luokiteltuja urasuunnittelijoita oli 72 % vastanneista. Alavalinnan perusteista sattuman, kavereiden, sukulaisten, lukion opinto-ohjauksen ja paikkakunnan perusteella koulutusalansa valinneet luokiteltiin epävarmoiksi urasuunnittelijoiksi, ja heitä oli 28 % vastanneista. Tulokset antavat ohjaajille tukea epävarman ja muita enemmän uraohjausta tarvitsevan opiskelijan tunnistamiseen ja heidän hops-prosessinsa tehostamiseen opintojen alusta asti. Lisäksi tulosten perusteella esitetään seuraavia suosituksia: tuutoriopettajille tulisi asettaa pätevyysvaatimukseksi ohjausalan opintojen suorittaminen; opiskelijoita tulisi ohjata tunnistamaan erilaisia satunnaisesti avautuvia mahdollisuuksia ja tietoisesti hyödyntämään niitä elämässään; uraohjaukseen tulisi kytkeä mukaan työelämäyhteistyö; ohjaajien tulisi tiivistää yhteistyötä toisen asteen ohjaajien kanssa, jotta opiskelijoiden koulutusalavalinnat onnistuisivat paremmin; uraohjausta tulisi antaa tulevaisuuden kvalifikaatioiden ennakoinnin ja elinikäisten oppimisvalmiuksien näkökulmasta.

Rakas kulutuspäiväkirjani... : narratiivinen tutkimus opiskeliljoiden kuluttajaidentiteeteistä

Kulutusyhteiskunnan kehittymisen myötä perinteisesti ihmisen identiteettiä määrittäneiden tekijöiden, kuten sukupuolen, kansallisuuden ja luokka-aseman roolien on nähty heikentyneen ja kulutuksen nousseen tekijäksi näiden rinnalle. Olemassa olevat taloudelliset resurssit liittyvät kuitenkin kiinteästi kuluttajan identiteetin rakentamiseen ja niukkojen taloudellisten resurssien kanssa elävien, esimerkiksi opiskelijoiden, suhdetta kulutukseen on tutkittu melko vähän. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, minkälaisia kuluttajaidentiteettejä opiskelijoilla on, ja miten näissä identiteeteissä opiskelijuus koetaan kulutuksen kannalta. Toiseksi halutaan selvittää, mitkä yhtäläisyydet ja eroavaisuudet toistuvat opiskelijoiden kuluttajaidentiteeteissä. Lisäksi tarkastellaan, millaisin kulutuksen keinoin opiskelijat rakentavat ja ilmentävät identiteettiään. Tutkielman analyysin aineistona käytettiin 15 opiskelijoiden kirjoittamaa kulutuspäiväkirjaa, jotka kirjoitettiin osana Turun yliopiston taloussosiologian aineen luentokurssia. Aineistoa tarkasteltiin narratiivisesti faktanäkökulmasta. Tulosten mukaan opiskelijoilla on varsin erilaisia kuluttajaidentiteettejä. Kun yksi nauttii kulutuksen mahdollisuuksista ja ilmentää statustaan kulutuksella, toinen viettää tyytyväisenä opiskelijaelämää vaatimattomasti kuluttaen. Kolmas puolestaan kärsii niukkuudesta ja kuluttaa vain välttämättömään. Tyypillistä opiskelijakuluttajaa ei siis tutkimuksessa löytynyt. Opiskelijat tarkastelivat omaa kuluttajaidentiteettiään usein suhteessa itsessä tapahtuneisiin muutoksiin, erilaisiin viiteryhmiin sekä vanhempiinsa yhtäläisyyksien ja erottelujen kautta. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että opiskelijoiden kulutustottumukset ja elämäntyylit ovat hyvin moninaiset, ja on hyvin haastavaa kuvailla yhtä tyypillistä opiskelijan kuluttajaidentiteettiä. Lisäksi opiskelijat ylläpitävät identiteettiään monin erilaisin kulutuksen keinoin. Yhteenkuuluvuus itselle tärkeisiin viiteryhmiin sekä samalla erottautuminen ja oman yksilöllisyyden ilmentäminen nousevat tässä prosessissa keskeisiksi.