Efficiency and significance of multiple vocal signals in sibling competition

Animals can compete for resources by displaying various acoustic signals that may differentially affect the outcome of competition. We propose the hypothesis that the most efficient signal to deter opponents should be the one that most honestly reveals motivation to compete. We tested this hypothesis in the barn owl (Tyto alba) in which nestlings produce more calls of longer duration than siblings to compete for priority access to the indivisible prey item their parents will deliver next. Because nestlings increase call rate to a larger extent than call duration when they become hungrier, call rate would signal more accurately hunger level. This leads us to propose three predictions. First, a high number of calls should be more efficient in deterring siblings to compete than long calls. Second, the rate at which an individual calls should be more sensitive to variation in the intensity of the sibling vocal competition than the duration of its calls. Third, call rate should influence competitors' vocalization for a longer period of time than call duration. To test these three predictions we performed playback experiments by broadcasting to singleton nestlings calls of varying durations and at different rates. According to the first prediction, singleton nestlings became less vocal to a larger extent when we broadcasted more calls compared to longer calls. In line with the second prediction, nestlings reduced vocalization rate to a larger extent than call duration when we broadcasted more or longer calls. Finally, call rate had a longer influence on opponent's vocal behavior than call duration. Young animals thus actively and differentially use multiple signaling components to compete with their siblings over parental resources.

Diversity and nitrogen fixation efficiency of rhizobia isolated from nodules of Centrolobium paraense

The objective of this work was to isolate and characterize rhizobia from nodules of Centrolobium paraense and to evaluate their symbiotic efficiency. Soil samples collected from four sites of the Roraima Cerrado, Brazil, were used to cultivate C. paraense in order to obtain nodules. Isolates (178) were obtained from 334 nodules after cultivation on medium 79. Twenty-five isolates belonging to six morphological groups were authenticated using Vigna unguiculata and they were characterized by 16S rRNA. Isolates identified as Bradyrhizobium were further characterized using rpoB gene sequencing. A greenhouse experiment was carried out with C. paraense to test the 18 authenticated isolates. Approximately 90% of the isolates grew slowly in medium 79. The 16S rRNA analysis showed that 14 authenticated isolates belong to the genus Bradyrhizobium, and rpoB indicated they constitute different groups compared to previously described species. Only four of the 11 fast-growing isolates nodulated V. unguiculata, two of which belong to Rhizobium, and two to Pleomorphomonas, which was not previously reported as a nodulating genus. The Bradyrhizobium isolates ERR 326, ERR 399, and ERR 435 had the highest symbiotic efficiency on C. paraense and showed a contribution similar to the nitrogen treatment. Centrolobium paraense is able to nodulate with different rhizobium species, some of which have not yet been described.

The potential effects of social interactions on reproductive efficiency of stallions

The reproductive efficiency of stabled domestic stallions is often lower than what could be expected from observations in feral herds. In the wild, stallions typically live with mares in harem bands, with other stallions in bachelor bands, or occasionally in mixed-sex transitional bands. We, therefore, argue that permanent contact with mares may increase reproductive efficiency of stallions suffering from low libido and/or fertility. We also provide a summary of our present knowledge of natural conditions, management, and husbandry of domestic stallions, and of intra- and intersexual behavioral interactions in horses.

Increasing the efficiency of disparity computation by interpolation

Tässä diplomityössä tutkitaan dispariteettikartan laskennan tehostamista interpoloimalla. Kolmiomittausta käyttämällä stereokuvasta muodostetaan ensin harva dispariteettikartta, jonka jälkeen koko kuvan kattava dispariteettikartta muodostetaan interpoloimalla. Kolmiomittausta varten täytyy tietää samaa reaalimaailman pistettä vastaavat kuvapisteet molemmissa kameroissa. Huolimatta siitä, että vastaavien pisteiden hakualue voidaan pienentää kahdesta ulottuvuudesta yhteen ulottuvuuteen käyttämällä esimerkiksi epipolaarista geometriaa, on laskennallisesti tehokkaampaa määrittää osa dispariteetikartasta interpoloimalla, kuin etsiä vastaavia kuvapisteitä stereokuvista. Myöskin johtuen stereonäköjärjestelmän kameroiden välisestä etäisyydestä, kaikki kuvien pisteet eivät löydy toisesta kuvasta. Näin ollen on mahdotonta määrittää koko kuvan kattavaa dispariteettikartaa pelkästään vastaavista pisteistä. Vastaavien pisteiden etsimiseen tässä työssä käytetään dynaamista ohjelmointia sekä korrelaatiomenetelmää. Reaalimaailman pinnat ovat yleisesti ottaen jatkuvia, joten geometrisessä mielessä on perusteltua approksimoida kuvien esittämiä pintoja interpoloimalla. On myöskin olemassa tieteellistä näyttöä, jonkamukaan ihmisen stereonäkö interpoloi objektien pintoja.

Personality traits are associated with acute major depression across the age spectrum.

Objectives: Psychological predictors, such as personality traits, have aroused growing interest as possible predictors of late-life depression outcome in old age. It remains, however, unclear whether the cross-sectional relationship between personality traits and depression occurrence reported in younger samples is also present in the elderly. Methods: Comparisons amongst 79 outpatients with DSM-IV major depression and 102 healthy controls included assessment of the five-factor model of personality (NEO PI-R), socio-demographic variables, physical health status, as well as depression features. Two sub-groups were considered, defined as young (25-50 years) and old (60-85 years) patients. Results: Depressed patients showed significantly higher levels of Neuroticism and lower levels of Extraversion, Openness to Experience and Conscientiousness compared to controls. Sequential logistic regression models confirmed that the combination of increased physical burden, levels of dependency, and increased Neuroticism strongly predicts the occurrence of acute depressive symptoms. In contrast, the levels of Neuroticism did not allow for differentiating late-life from young age depression. Increased physical burden and decreased depression severity were the main predictors for this distinction. Conclusion: Our data indicate that personality factors and depression are related, independently of patients' age. Differences in this relationship are mainly due to the intensity of depressive symptoms rather than the patients' life period. They also stress the need to consider physical health, level of dependency and severity of symptoms when studying the relationship between personality traits and mood disorders.

Relative Technical Efficiency of European Transportation Systems

Talouden kasvaessa myös tavarankuljetusmäärät kasvavat. Kuljetusjärjestelmät ja niiden sujuva toiminta on erittäin tärkeää taloudellisen kasvun kannalta tällä hetkellä, ja se tulee olemaan yhä tärkeämpää tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa tarvitaan kokonaisvaltainen ja selkeästi tehokkaampi kuljetusjärjestelmä, mikäli tulevaisuuden kuljetusvirrat halutaan hoitaa kestävästi. Tässä opinnäytetyössäni tutkin kolmen eurooppalaisen kuljetusjärjestelmän (rautatiet, lentoliikenne ja konttiliikenne meritse) suhteellista teknistä tehokkuutta ja menetelmänä on data envelopment analysis (DEA). Vertailtaessa kuljetusjärjestelmiä löytyi suuria eroja kuljetusmuotojen välille. lentoyhtiöt suoriutuivat huomattavan tasaisesti eli tehokkaiden ja ei-tehokkaiden toimijoiden välillä ei ollut suuria eroja. Rautatiepuolella erot venyivät huomattavan suuriksi niin eri yritysten välillä kuin jopa saman yrityksen sisällä eri vuosina. Pikaisemmassa laivayhtiöiden tarkastelussa erot niiden välillä olivat lähes yhtä pieniä kuin lentoyhtiöiden välillä. Tarkasteltaessa omistajuuden vaikutusta lentoyhtiöiden toiminnassa huomattiin, että yksityisessä omistuksessa olevat yritykset olivat huomattavasti tehokkaampia matkustajien kuljettamisessa. Rahtipuolella merkittäviä eroja ei havaittu. Merkittävät korrelaatiot eri mallien välillä antoivat joitain viitteitä myös kuljetuspoliittiseen päätöksentekoon; investoinnit matkustajienkuljetuksiin raiteilla parantaisivat koko rautatiepuolen teokkuutta, mutta myös samalla lentopuolen matkustajakuljetuksen tehokkuutta.

Spectrum of ocular digoxin toxicity in the elderly: A case report

Introduction: We report a case of digoxin intoxication with severe visual symptoms. Patients (or Materials) and Methods: Digoxin 0.25 mg QD for atrial fibrillation was prescribed to a 91-year-old woman with an estimated creatinine clearance of 18 mL/min. Within 2 to 3 weeks, she developed nausea, vomiting, and dysphagia, and began complaining of snowy and blurry vision, photopsia, dyschromatopsia, aggravated bedtime visual and proprioceptive illusions (she felt as being on a boat), and colored hallucinations. She consulted her family doctor twice and visited the eye clinic once until, 1 month after starting digoxin, impaired autonomy led her to be admitted to the emergency department. Results: Digoxin intoxication was confirmed by a high plasma level measured on admission (5.7 μg/L; reference range, 0.8-2 μg/L). After stopping digoxin, general symptoms resolved in a few days, but visual symptoms persisted. Ophtalmologic care and follow-up diagnosed digoxin intoxication superimposed on pre-existing left eye (LE) cataract, dry age-related macular degeneration (DMLA), and Charles Bonnet syndrome. Visual acuity was 0.4 (right eye, RE) and 0.5 (LE). Ocular fundus was physiologic except for bilateral dry DMLA. Dyschromatopsia was confirmed by poor results on Ishihara test (1/13 OU). Computerized visual field results revealed nonspecific diffuse alterations. Full-field electroretinogram (ERG) showed moderate diffuse rod and cone dysfunction. Visual symptoms progressively improved over the next 2 months, but ERG did not. Complete resolution was not expected due to the pre-existing eye disease. The patient was finally discharged home after a 5-week hospital stay. Conclusion: Digoxin intoxication can go unrecognized by clinicians, even in a typical presentation. The range of potential visual symptoms is far greater than isolated xanthopsia (yellow vision) classically described in textbooks. Newly introduced drugs and all symptoms must be actively sought after, because they significantly affect quality of life and global functioning, especially in the elderly population, most liable not to mention them.

Using software metrics to increase efficiency in product creation

Opinnäytetyö etsii korrelaatiota ohjelmistomittauksella saavutettujen tulosten ja ohjelmasta löytyneiden virheiden väliltä. Työssä käytetään koeryhmänä jo olemassaolevia ohjelmistoja. Työ tutkii olisiko ohjelmistomittareita käyttämällä ollut mahdollista paikallistaa ohjelmistojen ongelmakohdat ja näin saada arvokasta tietoa ohjelmistokehitykseen. Mittausta voitaisiin käyttää resurssien parempaan kohdentamiseen koodikatselmuksissa, koodi-integraatiossa, systeemitestauksessa ja aikataulutuksessa. Mittaamisen avulla nämä tehtävät saisivat enemmän tietoa resurssien kohdistamiseen. Koeryhmänä käytetään erilaisia ohjelmistotuotteita. Yhteistä näille kaikille tuotteille on niiden peräkkäiset julkaisut. Uutta julkaisua tehtäessä, edellistä julkaisua käytetään pohjana, jonka päällekehitetään uutta lähdekoodia. Tämän takia ohjelmistomittauksessa pitää pystyä erottelemaan edellisen julkaisun lähdekoodi uudesta lähdekoodista. Työssä käytettävät ohjelmistomittarit ovat yleisiä ja ohjelmistotekniikassalaajasti käytettyjä mittaamaan erilaisia lähdekoodin ominaisuuksia, joiden arvellaan vaikuttavan virhealttiuteen. Tämän työn tarkoitus on tutkia näiden ohjelmistomittareiden käytettävyyttä koeryhmänä toimivissa ohjelmistoympäristöissä. Käytännön osuus työstä onnistui löytämään korrelaation joidenkinohjelmistomittareiden ja virheiden väliltä, samalla kuin toiset ohjelmistomittarit eivät antaneet vakuuttavia tuloksia. Ohjelmistomittareita käyttämällä näyttää olevan mahdollista tunnistaa virhealttiit kohdat ohjelmasta ja siten parantaa ohjelmistokehityksen tehokkuutta. Ohjelmistomittareiden käyttö tuotekehityksessäon perusteltavaa ja niiden avulla mahdollisesti pystyttäisiin vaikuttamaan ohjelmiston laatuun tulevissa julkaisuissa.

Genomic determinants of the efficiency of internal ribosomal entry sites of viral and cellular origin

Variation in cellular gene expression levels has been shown to be inherited. Expression is controlled at transcriptional and post-transcriptional levels. Internal ribosome entry sites (IRES) are used by viruses to bypass inhibition of cap-dependent translation, and by eukaryotic cells to control translation under conditions when protein synthesis is inhibited. We aimed at identifying genomic determinants of variability in IRES-mediated translation of viral [Encephalomyocarditis virus (EMCV)] and cellular IRES [X-linked inhibitor-of-apoptosis (XIAP) and c-myc]. Bicistronic lentiviral constructs expressing two fluorescent reporters were used to transduce laboratory and B lymphoblastoid cell lines [15 CEPH pedigrees (n = 205) and 50 unrelated individuals]. IRES efficiency varied according to cell type and among individuals. Control of IRES activity has a significant genetic component (h(2) of 0.47 and 0.36 for EMCV and XIAP, respectively). Quantitative linkage analysis identified a suggestive locus (LOD 2.35) on chromosome 18q21.2, and genome-wide association analysis revealed of a cluster of SNPs on chromosome 3, intronic to the FHIT gene, marginally associated (P = 5.9E-7) with XIAP IRES function. This study illustrates the in vitro generation of intermediate phenotypes by using cell lines for the evaluation of genetic determinants of control of elements such as IRES.

Guideline adaptation: an approach to enhance efficiency in guideline development and improve utilisation.

BACKGROUND: Developing and updating high-quality guidelines requires substantial time and resources. To reduce duplication of effort and enhance efficiency, we developed a process for guideline adaptation and assessed initial perceptions of its feasibility and usefulness. METHODS: Based on preliminary developments and empirical studies, a series of meetings with guideline experts were organised to define a process for guideline adaptation (ADAPTE) and to develop a manual and a toolkit made available on a website (http://www.adapte.org). Potential users, guideline developers and implementers, were invited to register and to complete a questionnaire evaluating their perception about the proposed process. RESULTS: The ADAPTE process consists of three phases (set-up, adaptation, finalisation), 9 modules and 24 steps. The adaptation phase involves identifying specific clinical questions, searching for, retrieving and assessing available guidelines, and preparing the draft adapted guideline. Among 330 registered individuals (46 countries), 144 completed the questionnaire. A majority found the ADAPTE process clear (78%), comprehensive (69%) and feasible (60%), and the manual useful (79%). However, 21% found the ADAPTE process complex. 44% feared that they will not find appropriate and high-quality source guidelines. DISCUSSION: A comprehensive framework for guideline adaptation has been developed to meet the challenges of timely guideline development and implementation. The ADAPTE process generated important interest among guideline developers and implementers. The majority perceived the ADAPTE process to be feasible, useful and leading to improved methodological rigour and guideline quality. However, some de novo development might be needed if no high quality guideline exists for a given topic.

Market efficiency and calendar anomalies in the Russian stock market

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella esiintyykö Venäjän osakemarkkinoilla kalenterianomalioita. Tutkimus keskittyy Halloween-, kuukausi-, kuunvaihde-, viikonpäivä- ja juhlapäiväanomalioiden tarkasteluun. Tutkimusaineistona käytetään RTS (Russian Trading System) indeksiä. Tarkasteluaika alkaa 1. syyskuuta 1995 ja loppuu 31. joulukuuta 2005. Havaintojen kokonaismäärä on 2584. Tutkimusmenetelmänä käytetään pienimmän neliösumman menetelmää (OLS). Tutkimustulokset osoittavat, että Venäjän osakemarkkinoilla esiintyy Halloween-, kuunvaihde- ja viikonpäiväanomalioita. Sen sijaan kuukausi- ja juhlapäiväanomalioita ei tulosten mukaanesiinny Venäjän osakemarkkinoilla. Tulokset osoittavat lisäksi, että suurin osaanomalioista on merkittävämpiä nykyään kuin Venäjän osakemarkkinoiden ensimmäisinä vuosina. Näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että Venäjän osakemarkkinat eivät ole vielä tehokkaat.

Testing Weak-Form Efficiency of the Chinese Stock Market

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Kiinan osakemarkkinoiden tehokkuutta ja random walk -hypoteesin voimassaoloa. Tavoitteena on myös selvittää esiintyykö viikonpäiväanomalia Kiinan osakemarkkinoilla. Tutkimusaineistona käytetään Shanghain osakepörssin A-sarjan,B-sarjan ja yhdistelmä-sarjan ja Shenzhenin yhdistelmä-sarjan indeksien päivittäisiä logaritmisoituja tuottoja ajalta 21.2.1992-30.12.2005 sekä Shenzhenin osakepörssin A-sarjan ja B-sarjan indeksien päivittäisiä logaritmisoituja tuottoja ajalta 5.10.1992-30.12.2005. Tutkimusmenetelminä käytetään neljä tilastollista menetelmää, mukaan lukien autokorrelaatiotestiä, epäparametrista runs-testiä, varianssisuhdetestiä sekä Augmented Dickey-Fullerin yksikköjuuritestiä. Viikonpäiväanomalian esiintymistä tutkitaan käyttämällä pienimmän neliösumman menetelmää (OLS). Testejä tehdään sekä koko aineistolla että kolmella erillisellä ajanjaksolla. Tämän tutkielman empiiriset tulokset tukevat aikaisempia tutkimuksia Kiinan osakemarkkinoiden tehottomuudesta. Lukuun ottamatta yksikköjuuritestien saatuja tuloksia, autokorrelaatio-, runs- ja varianssisuhdetestien perusteella random walk-hypoteesi hylättiin molempien Kiinan osakemarkkinoiden kohdalla. Tutkimustulokset osoittavat, että molemmilla osakepörssillä B-sarjan indeksien käyttäytyminenon ollut huomattavasti enemmän random walk -hypoteesin vastainen kuin A-sarjan indeksit. Paitsi B-sarjan markkinat, molempien Kiinan osakemarkkinoiden tehokkuus näytti myös paranevan vuoden 2001 markkinabuumin jälkeen. Tutkimustulokset osoittavat myös viikonpäiväanomalian esiintyvän Shanghain osakepörssillä, muttei kuitenkaan Shenzhenin osakepörssillä koko tarkasteluajanjaksolla.

Efficiency of coronary artery disease screening guidelines in asymptomatic and atypical chest pain type 2 diabetic patients

RESUME Objectifs. Évaluer la prévalence de maladie coronarienne chez les patients diabétiques de type 2 asymptomatiques ou avec angor atypique selon les recommandations américaines de l'American Diabetes Association et de l'American College of Cardiology. Méthodes. Cent cinquante-quatre patients diabétiques de type 2 asymptomatiques ou avec angor atypique et présentant au minimum 2 facteurs de risque cardio-vasculaires additionnels ont été dépistés par échocardiographie de stress (71%, n=109), scintigraphie myocardique de perfusion (26%, n=40) ou l'association des 2 examens (3%, n=5). Résultats. L'échocardiographie de stress s'est révélée positive chez 16 patients (14%) et 14 ont eu une coronarographie révélant des sténoses significatives chez 12 (86%). La scintigraphie myocardique de perfusion était positive chez 16 patients (36%). Huit patients ont eu une coronarographie et 4 (50%) présentaient des sténoses significatives. Au total, 31 patients (20%) ont montré des signes d'ischémie lors de l'examen non-invasif et 15 (10%) ont présenté des sténoses significatives à la coronarographie. Les facteurs prédictifs indépendants de la maladie coronarienne étaient le tabagisme (OR 6.5, p=0.05), la microalbuminurie (OR 3.9, p=0.03), ainsi que les souffles fémoraux (OR 17.1, p=0.008). Conclusions. En suivant les recommandations américaines, un patient sur cinq présentait une ischémie lors des examens non-invasifs, tandis que 1 sur 10 avait des sténoses significatives à la coronarographie. L'analyse multivariée suggère que des marqueurs des complications micro- et macro-vasculaires en combinaison avec des facteurs de risque cardio-vasculaire classiques pourraient améliorer le pouvoir diagnostic de ces recommandations. SUMMARY Aims. We evaluated the prevalence of coronary artery disease in asymptomatic and atypical chest pain type 2 diabetic patients according to the American Diabetes Association and American College of Cardiology guidelines. Methods. Asymptomatic or atypical chest pain type 2 diabetic patients (n=154), with at least two additional cardiovascular risk factors, were screened for coronary artery disease using stress echocardiography (71%, n=109), myocardial perfusion imaging (26%, n=40) or both (3%, n=5). Results. Stress echocardiography was positive in 16 patients (14%) and 14 had a coronary angiography, revealing significant stenoses in 12 (86%). Myocardial perfusion imaging was positive in 16 patients (36%). Eight patients underwent angiography and 4 (50%) presented significant stenoses. Overall, 31 patients (20%) demonstrated signs of ischemia on non-invasive tests and 15 (10%) presented significant stenoses on coronary angiography. Independent predictors of coronary artery disease were smoking (OR 6.5, p=0.05), microalbuminuria (OR 3.9, p=0.03) and femoral murmur (OR 17.1, p=0.008). Conclusions. Following the guidelines, one in five diabetic patient presented ischemia on noninvasive tests, while one in ten presented significant coronary stenoses. Multivariate analysis suggests that adding markers of micro- and macro-vascular complications to classical cardiovascular risk factors may enhance the diagnostic efficiency of the guidelines.