Testing Weak-Form Efficiency of the Chinese Stock Market

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Kiinan osakemarkkinoiden tehokkuutta ja random walk -hypoteesin voimassaoloa. Tavoitteena on myös selvittää esiintyykö viikonpäiväanomalia Kiinan osakemarkkinoilla. Tutkimusaineistona käytetään Shanghain osakepörssin A-sarjan,B-sarjan ja yhdistelmä-sarjan ja Shenzhenin yhdistelmä-sarjan indeksien päivittäisiä logaritmisoituja tuottoja ajalta 21.2.1992-30.12.2005 sekä Shenzhenin osakepörssin A-sarjan ja B-sarjan indeksien päivittäisiä logaritmisoituja tuottoja ajalta 5.10.1992-30.12.2005. Tutkimusmenetelminä käytetään neljä tilastollista menetelmää, mukaan lukien autokorrelaatiotestiä, epäparametrista runs-testiä, varianssisuhdetestiä sekä Augmented Dickey-Fullerin yksikköjuuritestiä. Viikonpäiväanomalian esiintymistä tutkitaan käyttämällä pienimmän neliösumman menetelmää (OLS). Testejä tehdään sekä koko aineistolla että kolmella erillisellä ajanjaksolla. Tämän tutkielman empiiriset tulokset tukevat aikaisempia tutkimuksia Kiinan osakemarkkinoiden tehottomuudesta. Lukuun ottamatta yksikköjuuritestien saatuja tuloksia, autokorrelaatio-, runs- ja varianssisuhdetestien perusteella random walk-hypoteesi hylättiin molempien Kiinan osakemarkkinoiden kohdalla. Tutkimustulokset osoittavat, että molemmilla osakepörssillä B-sarjan indeksien käyttäytyminenon ollut huomattavasti enemmän random walk -hypoteesin vastainen kuin A-sarjan indeksit. Paitsi B-sarjan markkinat, molempien Kiinan osakemarkkinoiden tehokkuus näytti myös paranevan vuoden 2001 markkinabuumin jälkeen. Tutkimustulokset osoittavat myös viikonpäiväanomalian esiintyvän Shanghain osakepörssillä, muttei kuitenkaan Shenzhenin osakepörssillä koko tarkasteluajanjaksolla.

This study examines the random walk hypothesis to determine the validity of weak-form efficiency for two major stock markets in China. This study also provides evidence on the existence of the day-of-the-week effect on Chinese stock market. Daily returns from February 21, 1992 to December 30, 2006 for the Shanghai A-share, Shanghai B-share, Shanghai Composite and Shenzhen Composite, and from October 5, 1992 to December 30, 2005 for Shenzhen A-share andShenzhen B-share are used in this study. The random walk hypothesis is examinedusing four statistical methods, namely a serial autocorrelation test, a non-parametric runs test, a variance ratio test, and an Augmented Dickey-Fuller unit root tests. The day-of-the-week effect is tested using the ordinary least squares (OLS) regression. The statistical tests are conducted for full sample period andthree sub-periods. The empirical results of this study support previous studiesthat Chinese stock markets are weak-form inefficient. With the exception of theresults from unit root test, results from serial autocorrelation test, runs test and variance ratio test are similar and reject random walk hypothesis for bothChinese stock markets. The results show that the behavior of B-share displays considerably more violations of the random walk hypothesis than A-share in both Chinese stock markets. Except the B-share market, efficiency also seems to improve after market boom in 2001 for both Chinese stock markets. The result also provides evidence that a day-of-the-week effect is existed on the Shanghai stock exchange, but not on the Shenzhen stock exchange during the full sample period.