: ”Kiinnostavatko ihmisoikeudet?” – kehitysyhteistyöjärjestöjen katuvarainhankinnan affektuaalisuus

Tutkimuksessa käsitellään suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen katuvarainhankintaa ja sen mekanismeja. Järjestöjen tapoja kommunikoida varainhankinnassaan globaalista Etelästä on kritisoitu Etelää yksinkertaistaviksi ja pitkällä aikavälillä kehitysyhteistyölle haitallisiksi. Toistaiseksi katuvarainhankinta on jäänyt tieteellisessä kirjallisuudessa tämän keskustelun ulkopuolelle, vaikka se on useille järjestöille tehokkain ja merkittävin keino kerryttää varoja. Tuttavallisemmin katuvarainhankintaa kutsutaan feissaukseksi. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa, millaisilla tavoilla feissarit kommunikoivat Etelästä ja millaisista elementeistä katuvarainhankinta koostuu. Tutkimuksessa kytketään katuvarainhankinta ja sen mekanismit osaksi varainhankinnan kohtaamaa kritiikkiä, sekä tarkastellaan affektien teorian hyödyllisyyttä vastaavanlaisessa vuorovaikutustutkimuksessa. Affekti määritellään kehojen välisenä kapasiteettina vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi. Aineisto kerättiin autoetnografisin menetelmin kohtaamisista feissareiden kanssa sekä asiantuntijoita että feissareita haastattelemalla. Yhteensä kohtaamisia oli 45 ja haastatteluita 11. Aineisto analysoitiin narratiivisella analyysilla. Järjestöihin oltiin etukäteen yhteydessä ja feissarikohtaamisten keräämiseen saatiin lupa varainhankinnan johtoportailta. Haastateltavat henkilöt pidettiin tutkimuksessa anonyymeina. Tutkimuksen mukaan Etelästä kommunikoidaan yksinkertaisin esimerkein tunteisiin vedoten. Tämä onnistuu parhaiten, mikäli feissari kykenee välittämään tunteensa aidosti. Tieto nähdään toisarvoisena tekijänä. Tällä hetkellä varainhankinta kohdistuu vain potentiaalisimpiin kohderyhmiin ja sen mekanismit on suunniteltu niihin toimiviksi. Yleisö omilla kehitysyhteistyökäsityksillään määrittelee, millainen varainhankinta heihin toimii parhaiten ja näin ollen rakentaa katuvarainhankintaa. Affektit sopivat hyvin vastaavanlaiseen tutkimukseen, jossa tutkija asettaa itsensä omaksi työkalukseen. Lähestymällä katuvarainhankintaa kahden kehon kohtaamisena nähdään vaikuttumisen vuorovaikutteisuus. Tulevaisuudessa vastaavanlaista affektien kautta lähestyvää tutkimusta katuvarainhankinnasta olisi mielenkiintoista tehdä lahjoittajan näkökulmasta ja keskittyä lahjoittamisen diskursiiviseen puoleen.

Aforismin kieli ja mieli

Summary: The language and mind of an aphorism

Italian kieli, Oulun yliopisto ja monikielisyyspolitiikka: Kun diskurssit ja käytänteet kohtaavat

Tutkimus käsittelee monikielisyyspolitiikkaa ja sen paikallista toteutumista. Kriittisen diskurssianalyysin viitekehystä käyttäen tutkin monipuolisen kielitaidon institutionaalisen diskurssin tulkintoja ja sen sosiaalisen kontekstin käytänteitä, historiaa ja nykytilaa. Tutkin, mikä merkitys Oulun yliopiston kielikeskuksella ja sen kielivalikoimalla on paikallisesti ja alueellisesti niin opiskelijoiden kuin yliopiston kansainvälistymisen kannalta. Tutkin, miten monikielisyyspolitiikan päämäärät toteutuvat ja miten sitä voidaan tulevaisuudessa tukea. Työ koostuu johdannosta, neljästä erillisestä osasta ja päätännöstä. Tutkimuksen osassa I kuvaan italian kielen opetuksen 36-vuotista historiaa ja siihen liittyviä vaiheita yliopiston perustamisesta aina nykypäivään. Sen rinnalla kuvaan kielikeskuksen kielten opetusvirkojen kehitystä ja Oulun yliopiston laajentumista ja kansainvälistymistä. Osassa II tarkastelen muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana italian kielen opiskelijamäärissä ja opintosuorituksissa. Vertailen Oulun yliopiston pienten kielten opiskelijamäärien kehitystä, tiedekuntakohtaisia eroja niissä sekä eri kielikeskusten italian kielen opiskelijamäärien kehitystä vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen voimaantulon jälkeen. Osassa III tutkin monipuolisen kielitaidon diskurssin sosiaalista todellisuutta opiskelijoiden näkökulmasta eli käsittelen italian kielen opiskelijoille suunnatun syksyn 2008 kyselytutkimuksen tuloksia. Opiskelijoiden taustatietojen kuvauksen lisäksi kyselyssä kartoitettiin opiskelumotivaation osatekijöitä ja opiskelun esteitä. Osassa IV tarkastelen monikielisyyspolitiikan diskurssin tekstejä, niiden tulkintaa ja toteutumista. Mukana ovat kielikoulutuspoliittiset linjaukset eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla. Pohdin Oulun yliopiston merkitystä monipuolisen kielitaidon tukijana ja kehittäjänä sen vaikutusalueella sekä monipuolisen kielitaidon merkitystä opiskelijoiden kannalta. Tarkastelen myös italian kielen asemaa maailmalla. Mukana on kuvausta opettajan ja opiskelun arjesta peruskoulutuksen kontekstissa Oulun alueella. Yliopistokontekstissa kuvaan monipuolisen kielitaidon merkitystä kansainvälistymisen ja kansainvälisen liikkuvuuden kannalta, tutkinnonuudistuksen vaikutuksia kielten ja erityisesti italian kielen opiskeluun sekä Oulun yliopiston nykyhistorian viimeisimpiä vaiheita. Neljännessä osassa yhdistyvät tutkimuksen eri osien tulokset eli peilaan monipuoliseen kielitaitoon liittyvää institutionaalista diskurssia tutkimuksessa ilmenneisiin diskurssin sosiaalisen todellisuuden ilmiöihin. Tutkimuksessa ilmeni, etteivät kansallisen ja paikallisen tason institutionaalisen kielikoulutuspoliittisen diskurssin tekstit minimitulkinnaltaan olleet monikielisyyttä tukevia korkeakoulukontekstissa. Oulun tapaus osoittaa, miten yliopistouudistuksessa päätöksentekovastuu on siirtynyt yliopiston hallinnon virkamiehille ja kielikoulutuspolitiikan päätöksiä tehdään sivutuotteena irrallaan kielikoulutuksen kentästä ilman pitkän tähtäimen kielikoulutuksen suunnittelua. Oulun yliopiston tarkastelussa nou-ivat esille kieliopintojen sekalaiset käytänteet tutkinnoissa ja kokonaisnäkemyksen puute kieliopinnoista, kielikeskuksen ja kieliopintojen irrallisuus muusta sosiaalisesta kontekstista sekä viime kädessä niukkenevista resursseista taisteltaessa kieliopintojen ja kielivalikoiman karsiminen, mikä on ristiriidassa yhteiskunnan, työelämän ja opiskelijoiden kielitaidon ja sen monipuolisuuden vaateiden kanssa. Neljännen osan lopussa esitän minimiedellytyksiä ja toimenpiteitä, joiden pohjalta kielten opiskelua voisi kehittää jatkumona niin, että monipuolisen kielitaidon hankkiminen olisi mahdollista alueelliset, paikalliset ja yksilökohtaiset tarpeet huomioon ottaen.

”Se-sana oli liian vaatimaton, kun ilmeni sielun löytyminen kulkimesta.”Citröen 2CV mallisten ajoneuvojen nimet ja nimenantoperusteet

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää Citröen 2CV mallisten ajoneuvojen nimiä ja nimenantoperusteita. Nimenantoperusteiden lisäksi tarkastelen sitä, kuka nimen on antanut ja missä yhteydessä sekä kenen kanssa ja millaisissa yhteyksissä 2CV:n nimeä käytetään. Välitin tutkimuspyyntöni Suomen 2CVKilta ry:n keskustelufoorumille ja killan jaosten yhteyshenkilöille. Lisäksi lähetin pyyntöni jäsenlehti Nyytisten toukokuun 2011 numeroon. Vastauksen sain 57 henkilöltä. Vastausten pituudet vaihtelivat muutamista sanoista pitkiin kertomuksiin kyseisen 2CV:n historiasta. Suurin osa informanteista kertoi omistavansa useamman kuin yhden 2CV:n, joten nimitietoja kertyi yhteensä 175 ajoneuvosta (yhteensä 187 nimeä). Eniten vastauksia sain koskien nimenantoperusteita, jotka jaottelin 13 kategoriaan. Suurin osa vastaajista osasi tarkasti kuvata, mihin 2CV:n nimi perustuu. Myös nimenantajaja nimenkäyttötilannetta koskeviin kysymyksiin tuli paljon vastauksia. Kuvaukset nimenantoprosessin kestosta tai monimutkaisuudesta ovat osaltaan osoitus siitä, että 2CV on omistajalleen tärkeä, aivan kuin perheenjäsen, jollaiseksi usea vastaaja ajoneuvoaan myös nimittää. Tutkimukseni paikantuu nimistöntutkimuksen alaan. Janne Seppälä (2008) on tutkinut autojen kansanomaisia nimityksiä. Tutkimusaiheellani on kuitenkin enemmän yhtäläisyyksiä lemmikkien nimiä tarkastelevien tutkimuksien kanssa. Heidi Laineen (1997, 73) tutkimuksessa suosituin valintaperuste kissannimelle on usein jokin nimenantajalle tärkeä esikuva. Esikuva on myös 2CV:n kohdalla useimmin mainittu nimenantoperuste. Sekä Laine että koirien nimiä tutkinut AnnaStiina Tuomisto (1992) ovat tehneet kanssani saman huomion, että epävirallisen luonteensa takia nimet antavat nimenantajalle mahdollisuuden humoristisuuteen ja leikkimielisyyteen. 2CV:n nimen vaihtamiseen vastaajat suhtautuvat sekä puolesta että vastaan. Hajontaa esiintyy myös nimenantamisen ajankohdassa: osa nimesi 2CV:n heti sen hankittuaan, kun taas toisilla nimeäminen oli pitkäkestoinen prosessi. Aineistoni perusteella 2CV:n nimesi useimmiten sen omistaja. Myös muut perheenjäsenet toimivat usein nimenantajana. Osa vastaajista kertoo käyttävänsä 2CV:n nimeä kaikissa tilanteissa, kun taas osa rajoittaa nimen käytön vain ystäväja perhepiiriin. Yhteistä kaikille vastaajille on, että he pitävät 2CV:tä nimeämisen arvoisena. 2CVharrastajille rättisitikka ei ole vain ajoneuvo – se on perheenjäsen.

Kokorunkoaseman kautta tehtyjen tilauserien analysointi ja ohjaus sahateollisuudessa

Tutkimuksessa analysoitiin erään sahateollisuusyrityksen sahatavarakauppoja, joihin katkottiin tukkeja yrityksen kokorunkoasemalla. Tavoite oli kaksijakoinen: ensinnäkin analysoida runkoaseman toimintaa ja laskea katkonnan kokonais-, sekä kuutiokohtaisia kustannuksia eri runkomäärillä. Toiseksi pyrittiin luomaan tilauseräkohtainen kustannuslaskentamalli sellaisille sahatavarakaupoille, joihin kuuluu pituusehtoja. Kustannuslaskentamallissa sovellettiin lähinnä toimintolaskennan tapaa siltä osin, kuin sitä voitiin divergoivaan valmistusprosessiin soveltaa. Teoreettisen tutkimuksen pääpaino on hinnoittelussa, koska laskentamallin tarkoitus on avustaa myyntiä hintapäätöksiä tehdessä. Hinnoittelusta käsitellään eri hinnoittelustrategiat, -menetelmät, sekä mitä yrityksen tulee ottaa huomioon hinnoittelussa sellaisissa tilanteissa, kun markkinatilanteet vaihtelevat. Teoriaosuudessa käsitellään myös erilaisia kustannuslaskentatapoja, joista pääpaino annetaan toimintolaskennalle. Lopuksi on analysoitu laskentamallista saatavia hyötyjä, sekä sitä mihin sitä voidaan parhaiten käyttää. Vastaavasti arvioitiin millaisia puutteita laskentamallista löytyy, mitä kehittämisen kohteita siinä voisi olla.

Tuote- ja asiakaskannattavuus energiayhtiössä

Työn tavoitteena oli määrittää oikeudenmukaiset ja toteutettavissa olevat tavat allokoida Fortum Marketsin kustannuksia sekä tuloja laskentakohteille. Laskentakohteita ovat sähkötuotteet ja –asiakkaat. Fortum Marketsin talouden analysoinnin tueksi pitää kehittää asiakaskannattavuuslaskenta. Tarpeet yhä tarkemmasta asiakkaiden ja tuotteiden tulosseurannasta ovat kasvaneet tiukentuvan kilpailutilanteen myötä. Päätöksenteon tueksi tarvitaan tarkempaa ja monipuolisempaa informaatiota kuin mitä kirjanpito pystyy tarjoamaan. Asiakaskannattavuuden analysointi ja asiakastietojen hallinta on Fortum Marketsin erittäin tärkeä kehittämiskohde. Kun asiakkuudesta saadaan informaatiota riittävällä tasolla, voidaan tätä käyttää hyödyksi asiakkuuksien organisoinnin ohjaus- ja kehittämisvälineenä. Toimintolaskenta on yksiväline, jonka avulla kustannukset voidaan kohdistaa laskentakohteille. Toimintolaskennan raportit asiakaskannattavuudesta ovat johdolle työkalu strategiseen suunnitteluun. Tässä tutkielmassa suunniteltu laskenta on ensiaskel asiakaskannattavuuslaskennassa. Suunniteltu laskentamalli voisi olla tietojärjestelmäratkaisun sisällöllinen tavoitekuva, joka tiedon yhä lisääntyessä tarkentuisi jatkossa tuote- ja asiakaskannattavuusmittaristoksi.Jatkokehittämisen tavoitteena on määrittää markkina- ja kilpailutilanteen huomioiva asiakkuuksien arvoa mittaava laskentamalli. Tietojärjestelmäkehityksessä olisi ratkaistava, missä asiakaskannattavuuslaskenta toteutetaan.

Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö. Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila

Kuluneen sadan vuoden aikana koulun fyysisen oppimisympäristön opetustilan koko, muoto ja peruskalustus eivät ole uudistuneet käytännössä lainkaan. Oppimisympäristöjen laajentumisen ja perusopetuksen liittyvien uudistusten keskellä suomalainen koululaitos ja sen toimintakulttuurin elävät jatkuvien kehityshaasteiden keskellä. On havaittu, että yksipuoliset tila-, kaluste- ja laiteratkaisut eivät tarjoa opettajille ja oppilaille mahdollisuuksia hyödyntää uusia opetus- ja oppimisprosessin moninaistuvia mahdollisuuksia. Tällöin koulun opetustilojen muuttumattomuudesta on muodostunut toimintakulttuurin uudistumista hidastava tekijä. Koulun toimintakulttuurin uudistamisen tueksi on laadittu perusopetuksen laatutavoitteita ja -kriteerejä (esim. Opetus ministeriö 2009b). Laatuperusteinen kehittäminen edellyttää muun muassa moderneja muunneltavuutta ja joustavuutta korostavia opetustilaratkaisuja. Ristiriita opetustilojen muuttumattomuuden ja laadullisten uudistustavoitteiden välillä loivat tämän tutkimuksen peruslähtökohdan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia tekijöitä ja merkityksiä oppilaat, opettajat, rehtorit sekä opetushallinnon asiantuntijat korostavat laadukkaassa, muunneltavassa ja joustavassa fyysisessä oppimisympäristössä ja opetustilassa. Toisena tavoitteena oli selvittää, millaisia tulevaisuuden fyysisen oppimisympäristön muunneltavuutta ja joustavuutta tukevia tila-, laite- ja välineratkaisuja voidaan käyttäjälähtöisen suunnitteluprosessin kautta määrittää. Tutkimuksen teoreettiset perusteet tukeutuvat Wilsonin (1996) kokonaisvaltaiseen oppimisympäristönäkemykseen, jota rikastetaan Saussoisin (2006) oppimisympäristöelementtien suhteita tarkastelevalla dimensionäkökulmalla. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jossa fyysistä oppimisympäristöä lähestyttiin fenomenologisen lähestymistavan avulla ilmiönä. Tutkimusaineisto muodostui laajasta kansainvälisestä aineistosta, joka koostui 35 haastattelukoonnista, 63 kyselyvastauksesta sekä 294 oppilaiden tekemästä opetustilasuunnitelmasta. Lisäksi aineistoa kerättiin osallistuvan havainnoinnin avulla sekä monitieteisen ja -ammatillisen oppimisympäristösimulaation yhteydessä. Simulaation pohjalta luotiin konkreettinen opetustila. Simulaatioprosessissa huomioitavia elementtejä olivat muuttuvan yhteiskunnan vaatimukset ja yksilöityvät oppimistarpeet sekä formaalin koulutuksen ja informaalin oppimisen uudistuvat mahdollisuudet. Fenomenologisen analyysin lisäksi moninaiset sanalliset ja kuvalliset vastaukset edellyttivät hermeneuttista lähestymis tapaa käsitysten tulkitsemiseksi ja merkitysten löytämiseksi. Fyysistä oppimisympäristöä analysoitiin yleisellä tasolla, opetustila- ja klusteritasolla sekä laite- ja kalustetasolla. Fyysistä oppimisympäristöä yleisellä tasolla kuvaavassa merkitysverkostotyypissä korostuivat yhteisöllisyyteen ja avoimuuteen liittyvät merkitysverkostot. Keskeisenä sivistyspalveluiden tuottajana koulun katsottiin muodostavan luontevan institutionaalisen palvelutuotantoalustan, johon integroituvat myös hyvinvointi-, terveys- ja ympäristöpalvelut eri asiantuntijoineen. Oppimisympäristön yleisen tason muunneltavuutta ja joustavuutta kuvaavissa merkityksissä korostuivat uudet vuorovaikutusta ja sosiaalisia opetus- ja oppimisprosesseja ilmentävät merkitykset. Koulun fyysisenä oppimisympäristönä odotettiin tarjoavan monimuotoisia tilaratkaisuja, jotka antavat mahdollisuuksia eri opetusmenetelmien ja oppimisprosessien hyödyntämiseen. Nykymuotoisen koulun fyysisen oppimisympäristön mahdollisuudet toteuttaa formaalisia sekä informaaleja opetus- ja oppimistarpeita koet tiin kuitenkin rajallisiksi. Sekä opetustila- ja klusteritason että laite- ja kalustetason muunneltavuutta ja joustavuutta kuvaavissa merkitysverkostotyypeissä korostuivat toiminnallisuuteen, sosiaalisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyvät merkitysverkostot, vaikka niissä korostuivat eri tekijät tasosta riippuen. Vaikka opetustilan merkitys koettiin ilmeisenä, painottui tutkimustuloksissa yksittäisen tilan pedagoginen yhteys olemassa olevaan tilakokonaisuuteen, jossa erikokoiset yhdisteltävät tilat ja niiden väliset toiminnalliset alueet muodostavat yhtenäisemmän monitoimialueen. Fyysinen opetustilaympäristö haluttiin hyödyntää monimuotoisemmin, jolloin myös samanaikaisopetuksen ja eheyttävän aihepiiriopetuksen menetelmät mahdollistuvat luontevammin. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena hahmottui opetustila, joka tarjoaa mahdollisuuden muodollisten ja epämuodollisten yksilö- ja ryhmätyömuotojen sekä eri opetusmenetelmien ja oppimistapojen joustavaan käyttöön. Opetustilan sisällä ilmeni kolmen erilaisen kaluste- elementin tarve: henkilökohtainen yksilö- tai parityöpiste, ryhmätyöpiste ja vapaamuotoinen työpiste, joista erityisesti oppilaat selvästi suosivat työpisteiden sijoittamista ryhmiin. Kaiken kaikkiaan oppilaiden ratkaisuissa painottuivat toiminnallisuutta ja sosiaalisuutta korostavat opetus- ja oppimisprosessin muodot. Laite- ja kalustetasolla korostuivat tilamitoituksen tarkoituksenmukaisuus, erilaisten työpisteiden variaatiot, opettajan työpisteen luonne ja sijoittelu sekä opetustilan laiteratkaisut. Esiin tuodut moninaiset tilannesidonnaisuutta korostavat kalusteratkaisut edellyttävät muunneltavuuden ja joustavuuden huomioimista, jolloin yksittäistä pysyvää opetustilan kalusteratkaisua ei voida antaa. Opettajan työpisteen sijoittaminen tilan keskiosaan ilmentää opettaja-oppilas-suhteen uudistuvaa luonnetta, jossa toiminnalliset ja sosiaaliset työskentely muodot lisäävät opetuksen ohjauksellisuutta. Laitteista tieto koneen merkitys nousi keskeiselle sijalle. Opettajan ja oppilaiden henkilö kohtaisten pääte laitteiden lisääntyvä käyttö digitalisoituvan opetusmateriaalin työstämisessä katsottiin merkittäväksi edellytykseksi laadukkaalle ja ajanmukaiselle opiskelulle. Myös päätelaitetyöskentelyssä suosittiin ryhmätyöpisteitä. Verkkosisältöjen ja sosiaa lisen median lisääntyvän hyödyntämisen seurauksena informaatio teknologia osin syrjäyttää perinteiseen luokkahuoneeseen mielletyt kalusteet ja laitteet huomion kiinnittyessä nykyaikaisiin aktiivitaulu- ja mobiililaitejärjestelmiin. Tulevaisuuden oppimisympäristöjen avautumisen ja laajentumisen seurauksena formaalin koulutuksen ja informaalin oppimisen elementit pyrkivät sulautumaan yhteen. Samalla tämä mahdollistaa niin yksilökeskeisempien oppimispolkujen kuin toisaalta yhteiskunnallisten kasvatus- ja koulutustavoitteiden toteutumisen ja lähentymisen. Yksittäisen hybridiopetustilan muunneltavuuteen ja joustavuuteen liittyvissä ominaisuuksissa korostuivat aihepiirimäisen samanaikaisopetuksen piirteet, joiden seurauksena tulevaisuuden opetustilassa opiskelee useampia opetusryhmiä ja opetuksen ohjaajia. Opetus- ja oppimisprosessin haasteisiin vastaaminen edellyttää näin monitoimisia opetustiloja, joissa kalusteet ja nykyaikaiset av- ja informaatioteknologiset laitteet tukevat erilaisia opetus- ja oppimisprosesseja vaivattomasti ja tilannekohtaisesti muuntuen ja joustaen. Tulosten perusteella perusopetuksen opetustila ja sen kaluste- ja väline ratkaisut eivät käyttäjien näkökulmasta tällä hetkellä tue moder nien opetus- ja oppimisprosessien mahdollisuuksia, vaan estävät merkittävällä tavalla koulun toimintakulttuurin uudistamista. Tulevaisuuden koulun fyysisen oppimis ympäristön määrittelyn tuleekin olla käyttäjälähtöinen innovatiivinen prosessi, joka huomioi koko alueen ja sen ympäröivän yhteisön tarpeet. Tulokset ovat hyödynnettävissä, kun suunnitellaan tai uudistetaan koulun tila-, kaluste- ja laiteratkaisuja. Tulokset tarjovat tukea kaikille koulurakentemisen asiantuntijaryhmille käyttäjistä suunnittelijoihin, rakentajiin ja päättäviin viranomaisiin. Saatu tieto prosessisimulaatiomenetelmän toimivuudesta on hyödynnettävissä koulurakentamisessa monialaisesti ja -tasoisesti.

Tehdään seminaariin ohjelmanumero - ei kun tehdäänkin oikea peli! Off Topic -pelin suunnittelu ja testaus 2010-2011

Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä keskustelupalstoja simuloivan korttipelin ”Off Topicin” suunnitteluprosessi pelinkehittäjien näkökulmasta. Tutkimuksen keskiössä on pelitestaus. Miten peliä testattiin, millainen vaikutus pelitestauksilla oli ja miten testaukset muuttivat peliä. Tutkimusaineistona toimivat pelisuunnitteluprosessin aikana syntyneet dokumentit, muistinpanot, pelaajapalautteet, prototyypit sekä tuotantomateriaalit. Off Topic on Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaineen pelijulkaisusarjan ensimmäinen tuote. Tutkimus on luonteeltaan soveltava, sillä se sisältää kirjallisen osion lisäksi myös 504 kappaleen painoksen kyseisestä korttipelistä. Keskeisin tutkimustulos on pelisuunnittelun vaiheiden kuvaaminen mahdollisimman tarkasti siihen liittyvien elementtien vuorovaikutuksen kautta. Peliä suunniteltiin testausten, prototyyppien ja niihin tehtyjen muutosten syklinä, johon vaikuttivat lisäksi meidän pelisuunnittelijoiden omat mielenkiinnonkohteet ja aiemmat kokemukset pelisuunnittelun alalta. Lisäksi tutkimus käsittelee ideoiden syntymistä sekä ongelmaratkaisua etenkin testausten ja luovan ajattelun kautta. Tutkimuksen kautta pystyy näkemään pelisuunnittelun kehityskaaren, joka johti valmiin tuotteen syntymiseen. Tutkimuksessa kulkevat mukana niin epäonnistuneet kuin keskeneräisetkin kokeilut, mutta myös ne ahaa-elämykset, jotka johtivat valmiin pelimekaniikan syntymiseen. Prosessin kuvaaminen on tärkeää senkin vuoksi, että tulevissa peliprojekteissa on mahdollista ottaa näistä oppia. Tutkimus myös tarjoaa yhden mallin siitä miten peliprojekti voi edetä ja mitä vaiheita se pitää sisällään.

Internetin keskustelupalstalla kirjoitetaan koululiikunnasta : "Ja kaikki näkee, kun sä yrität"

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, minkälaisista koululiikuntaan liittyvistä tekijöistä kerrotaan internetin keskustelupalstoilla.

Kansainvälisyys korkeakouluopiskelijan uratavoitteissa: kauppatieteiden opiskelijoiden kansainvälisyydelle antamat merkitykset ja niiden paikka uralla

Kansainvälinen ura koskettaa yhä useamman suomalaisen elämää. Kansainvälistä uraa tutkittaessa aiemmin keskityttiin vahvasti ekspatriaatioon, mutta viime vuosina rinnalle on noussut uusia kansainvälisen uran muotoja. Omaehtoinen ekspatriaatio on saanut paljon huomiota uudempana tutkimusilmiönä. Omaehtoiset ekspatriaatit lähtevät omasta aloitteestaan ulkomaille työskentelemään ilman oman työnantajaorganisaation tukea. Kansainvälisesti liikkuvat henkilöt ja omaehtoiset ekspatriaatit edustavat suurta osaa kokonaistyövoimasta ja ovat näin ollen tärkeä osa työmarkkinoita. Tässä tutkimuksessa tutkittiin korkeakouluopiskelijoiden uratavoitteiden kansainvälisyyttä, sillä he ovat merkittäviä tulevaisuuden toimijoita, jotka eivät ole vielä kiinnittyneet mihinkään tiettyyn urapolkuun. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista lähestymistapaa noudattaen ja tutkimuskysymykset ratkaistiin haastattelemalla yhdeksää Turun kauppakorkeakoulun opiskelijaa. Analyysissä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Tyypittelyn avulla opiskelijoista muodostettiin kolme opiskelijatyyppiä, jotka eroavat toisistaan siinä, kuinka paljon kansainvälisyys on läsnä puheessa uratavoitteista. Ilmiön ymmärtämisessä apuvälineinä käytettiin erityisesti omaehtoiseen ekspatriaatioon liittyvää teoriaa sekä ura-ankkureita. Kansainvälisyydellä on paljon merkitystä opiskelijoiden urasuunnitelmissa ja odotuksissa tulevaisuutta kohtaan. Kansainvälisyys koettiin vuorovaikutuksena eri maalaisten ihmisten kanssa, eri kieliä puhuen. Kaikki opiskelijat näkivät kansainvälisyyden positiivisena ja rikastavana tekijänä, mutta vain osalle kansainvälisyys oli henkilökohtaisesti tärkeää ja oleellinen osa uratavoitteita. Opiskelijat näkivät tärkeimpänä uratavoitteenaan omien tavoitteiden saavuttamisen ja uralla kehittymisen. Osa opiskelijoista arvosti pitkiä työsuhteita kun taas osa näki mielekkäämmäksi yrityksen vaihtamisen tiuhaan. Opiskelijat eivät pitäneet radikaaleja uraliikkeitä, kuten alan vaihtoa, tulevaisuudessa todennäköisinä. Menestyminen nähtiin yksilöllisenä omien tavoitteiden saavuttamisena ja uralla etenemisenä. Tyypittelyn myötä aineisto jakautui kolmeen opiskelijatyyppiin: globaali liikkuja, innokas työmatkailija sekä tahaton ekspatriaatti, jotka eroavat sen suhteen, miten he suhtautuvat kansainvälisyyteen ja ulkomaille muuttamiseen ja mikä on kansainvälisyyden merkitys heidän uratavoitteissaan. Kaiken kaikkiaan opiskelijat toivat hyvin erilaisia tavoitteita esiin tulevaisuuden urasta puhuttaessa ja kansainvälisyys sai erilaisia merkityksiä heidän puheessa. Ulkomaille muuttaminen kiinnostaa ja kansainvälinen ura houkuttaa, osaa enemmän kuin toisia.

Yhteiskunnan muutos ja armeija : diskurssianalyysi 2010-luvun asevelvollisuuskeskustelusta

Yhteiskunnan muutoksen myötä käsitykset turvallisuudesta ovat muuttuneet. 1900-luvun maatalous- ja teollisuusyhteiskunnassa turvallisuus käsitettiin vielä hyvin valtiojohtoisesti. Nykyisessä tieto- ja hyvinvointiyhteiskunnassa turvallisuus merkitsee kaikkea yksilöiden turvallisesta arjesta yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojeluun. Samalla kun suomalainen yhteiskunta on muuttunut, myös suomalainen asevelvollisuus on rakentanut omaa tarinaansa. Yhteiskunnan muutoksen myötä myös asevelvollisuutta on alettu arvostella ja sen oikeutusta kritisoida. Suomessa on alettu keskustella siitä, mikä merkitys asevelvollisuudella on nyky-yhteiskunnan turvallisuuden tuottajana. Tämän tutkielman tavoitteena oli analysoida 2010-luvun julkista asevelvollisuuskeskustelua. Analyysi kohdistui niihin merkityksiin, mitä asevelvollisuudelle on annettu suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden tuottajana. Kysymys oli siis siitä, miten suomalainen yhteiskunta näkee asevelvollisuuden turvallisuuden tuottajana 2010-luvulla. Lisäksi havainnoitiin yhteiskunnan muutoksen vaikutusta näihin merkityksiin. Tutkielman ylempänä teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan kieli rakentaa ja uusintaa sosiaalista todellisuutta sekä merkityksiä. Näitä kielen rakentamia merkityksiä pyrittiin tarkastelemaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Kriittisen diskurssianalyysin konteksti muodostettiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman aineisto oli kaksiosainen. Ensimmäisen osan muodosti alan tutkimuskirjallisuu-den lisäksi valtiohallinnon julkaisemat asiakirjat. Näistä merkittävimpinä olivat Suomen tur-vallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot. Aineiston toisen osan muodosti 2010-luvun julkinen asevelvollisuuskeskustelu, joka kerättiin Suomen kymmenen suurimman sanomalehden internetarkistoista. Lisäksi aineiston toisen osan muodostivat tasavallan presidentin puheet, puolustusvoimien komentajan puheet, maavoimien tiedotuskampanja syksyltä 2013, valtiohallinnon asevelvollisuutta kehittävät raportit sekä ”ohi on” –kampanjan tukijoiden ja kampanjaan osallistuneiden järjestöjen kannanotot. Tutkielman perusteella 2010-luvun asevelvollisuuskeskustelussa käydään valtakamppailua ideologioiden välillä. Perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen mukainen sotilaallinen ideologia on yleisen asevelvollisuuden kannattajien keskuudessa merkityksellinen. Yhteiskunnan muutoksen vuoksi asevelvollisuutta kuitenkin perustellaan enenevässä määrin sen yksilöä ja yhteiskuntaa hyödyttävillä vaikutuksilla. Tällä tavoin pyritään rakentamaan yleinen asevelvollisuus legitiimiksi sosiaaliseksi ja poliittiseksi instituutioksi. Valtakamppailun toisen puolen muodostavat yleisen asevelvollisuuden kritisoijat, jotka kritisoivat asevelvollisuutta yksilön ja yhteisöjen turvallisuuden kautta. Heidän turvallisuuskäsitykseensä pakkoon perustuva yleinen asevelvollisuus ei sovi. Tästä johtuen he ehdottavat asevelvollisuudesta luopumista ja sen korvaamista vapaaehtoisuuteen perustuvalla maanpuolustusmallilla.

Kuopion ja Siilinjärven taksien yhteisliikenteen vaikutusarviointi

Kuopion ja Siilinjärven taksilupien asemapaikat yhtenäistettiin osittain ensimmäisen kerran jo vuonna 1991. Yhtenäistämispäätös on ollut usean otteeseen hallintotuomioistuinten käsiteltävänä ja viimein marraskuussa 2014 korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä Kuopion ja Siilinjärven taksien täydellinen yhteisliikenne vahvistettiin. Kuopio ja Siilinjärvi muodostavat yhteisen työssäkäynti- ja talousalueen, jossa taksien kysyntä ja keskimääräinen liikevaihto on selvästi suurempi kuin Pohjois-Savon taksien keskimääräinen liikevaihto. Vuosina 2011 ja 2012 Siilinjärven taksien keskimääräinen liikevaihto oli noin 7–8 % pienempi kuin Kuopion taksien keskimääräinen liikevaihto, mutta vuosina 2013 ja 2014 Siilinjärven taksien keskimääräinen liikevaihto oli 2–3 % suurempi kuin Kuopion taksien keskimääräinen liikevaihto. On vaikea arvioida johtuuko Siilinjärven taksien hieman parempi keskimääräisen liikevaihdon kehitys yhteisliikenteestä vai jostakin muusta syystä. Taksinkuljettajille suunnatun kyselyn mukaan Kuopion takseista joka kolmas ottaa vastaan välitetyn kyydin Siilinjärven alueella harvoin tai ei ota sitä vastaan. Vastaavasti Siilinjärven taksit ottavat vastaan välitetyn kyydin aina tai melkein aina koko yhteisliikennealueella. Yleisesti taksien kysyntä on vähentynyt sekä Kuopion, Vuorelan ja Siilinjärven alueella että koko Suomessa viime vuosina. Yhteisliikennealueella taksipalvelut toimivat asiakkaan kannalta kokonaisuutena hyvin. Taksin saatavuus Kuopion keskusta-alueella on vähintään hyvä ja muualla alueella muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta riittävää. Myös odotusaika asiakkaalle on pääsääntöisesti lyhyt. Taksinkuljettajien asiakaspalvelu ja paikallistuntemus ovat vähintään hyvällä tasolla. Saman taksimatkan hinta saattaa kuitenkin joissakin tapauksissa vaihdella yhteisliikennealueella, mikä on asiakkaalle hämmentävää. Kuopion ja Siilinjärven taksinkuljettajien välinen työilmapiiri on kyselyn mukaan hieman heikentynyt yhteisliikenteen myötä. Taksiyrittäjien keskuudessa koetaan, etteivät kaikki toimi samojen pelisääntöjen mukaan. Yhteisliikennepäätös on voimassa ja yhteisten toimintatapojen ottaminen käyttöön on asiakaspalvelun kannalta välttämätöntä. Toimintatapoja kehitetään yhteistyössä taksialan ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen kanssa. Pohjois-Savon ELY-keskus tulee parantamaan tiedottamista sekä taksien asiakkaiden että taksiyrittäjien suuntaan ja tulee myös seuraamaan yhteisliikenteen toimivuutta säännöllisesti. Savon Taksidata Oy tekee määräajoin taksiautoilijakyselyn, jonka avulla seurataan taksiautoilijoiden kokemuksia muiden muassa yhteisliikenteestä. Lisäksi Savon Taksidata Oy on tekemässä syksyllä 2015 asiakaskyselyä, joka huomioidaan seurannassa. Työpajan ehdotusten pohjalta hinnoittelua voidaan yhdenmukaistaa ja taksin saatavuutta parantaa esimerkiksi yhdistämällä Kuopion ja Vuorelan perusmaksun soveltamisalueet tai lyhentämällä yhteisliikennealueen hakuketjuja niin, että kyytitilaukselle haetaan sopivinta autoa pääsääntöisesti samalta perusmaksun soveltamisalueelta, jolta kyytitilaus on. Jos autoa ei löydy, tilaus jää hakuun ja se tulee näkyviin avoimena tilauksena. Kun kuljettaja ottaa kyytitilauksen vapaaehtoisesti avoimista tilauksista, hän sitoutuu käyttämään tilausta lähimpänä olevan perusmaksun soveltamisalueen taksoitusta. Edellä kuvattu menettely ratkaissee saatavuuden ohella myös taksimatkan hinnoitteluun liittyviä ongelmia.

Omaisten kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja jaksamisesta, kun perheenjäsen saa aikuisena traumaattisen aivovamman

Tutkimuksella selvitettiin omaisten kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja jaksamista silloin, kun aikuinen perheenjäsen saa traumaattisen aivovamman. Tutkimuskysymysten avulla kartoitettiin omaisten kokemuksia siitä, miten perheenjäsenen vammautuminen vaikuttaa heidän elämäänsä, millaista sosiaalista tukea he saivat ja millaista olisivat vielä tarvinneet muuttuneeseen elämäntilanteeseensa sekä mikä oli saadun tuen merkitys. Tämän lisäksi kartoitettiin näiden omaisten sosiaaliseen tukeen liittyviä toivomuksia ja heiltä kysyttiin myös elämänohjeita samaan tilanteeseen joutuville omaisille. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimusta varten haastateltiin kaiken kaikkiaan yksitoista omaista, joiden perheenjäsen oli saanut aikuisena traumaattisen aivovamman. Tutkimuksessa käytetään käsitteitä perheenjäsen, omainen tai läheinen viittaamaan vammautuneen omaan aikuiseen perheen jäseneen tai lähisukulaiseen, joka voi siis olla aviopuoliso, avopuoliso, sisarus, hänen oma aikuinen lapsensa, toinen vanhemmista tai isovanhemmista. Sosiaalisen tuen muodot jaettiin henkiseen, tiedolliseen ja käytännön tukeen. Perheenjäsenen saadessa aikuisena traumaattisen aivovamman muuttuu samalla myös hänen omaistensa elämä varsin pysyvästi ja kokonaisvaltaisesti. Myös he käyvät tällöin läpi oman henkilökohtaisen kriisin tilanteensa tasapainottamiseksi. Perheenjäsenen vammautumisella on omat vaikutuksensa omaisten terveyteen, perheen rooleihin ja arjentoimintoihin, ystävyyssuhteisiin sekä ympäristönsuhtautumiseen. Sosiaalisen tuen muodoista tarvitsivat omaiset erityisesti henkistä ja tiedollista tukea. Henkistä tukea saatiin parhaiten läheisiltä, vertaisilta sekä vaihtelevasti sairaaloiden henkilökunnalta. Omaisten hyvä huomiointi kuntoutuksessa koettiin myös merkittävänä sosiaalisena tukena. Näiden lisäksi omaiset kokivat tarpeellisena työyhteisöltä saadun tuen ja yllätyksellinen tuki muistettiin vielä vuosienkin jälkeen. Tiedollista tukea saatiin parhaiten kuntoutuspuolen henkilökunnalta sekä Aivovammaliitolta. Käytännön tuen tarve oli heillä varsin vähäistä ja se kohdentui lähinnä sosiaalipuolelta tarvittavaan apuun. Sosiaalista tukea kaivattiin lisää erityisesti sosiaalipuolelta ja sen saaminen koettiin varsin haasteelliseksi. Kaiken kaikkiaan saatu sosiaalinen tuki auttoi heitä vähitellen ymmärtämään aivovammaisuutta ja siihen liittyviä asioita sekä jaksamaan vaikeassa elämäntilanteessa.

”Kun suattiin meijän kylälle kirjasto”. Kirjastot muistettuina, elettyinä ja koettuina paikkoina.

Tutkielmassani käsittelen julkisen kulttuuripalvelun, yleisen kirjaston, merkitystä muistettuna, elettynä ja koettuna paikkana. Tutkimuksessani en ole kiinnostunut kirjastonkäytöstä, vaan sen sijaan olen kiinnostunut siitä, minkälaisia merkityksiä kirjastonkäyttäjät kirjastolle antavat oman elämän näkökulmasta. Tutkimuksessani kysyn, millaisia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä kirjasto saa sen kävijöiden henkilökohtaisissa muistoissa ja kokemuksissa. Sen lisäksi olen kiinnostunut minkälaisena paikkana ja tilana kirjasto näiden muistojen ja kokemusten kautta näyttäytyy. Aineistoni muodostuu kahdesta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon tallennetusta kirjastoaiheisesta teemakirjoituskilpailusta vuosilta 1984 ja 2000. Aineistojen ajankohdasta johtuen näkökulmani aiheeseen on menneisyydessä rajautuen 1930-luvulta 2000-luvulle. Aineisto muodostuu omaelämäkerrallisista kirjoituksista, joita analysoidessani olen hyödyntänyt lähiluvun ja teemoittelun keinoja. Lähestyn kirjaston merkityksiä muistitiedollisesta ja tilan/paikan näkökulmista. Tässä tutkimuksessa muistitieto nähdään keinona ymmärtää kulttuurisesti ja ajallisesti jaettuja käsityksiä ja merkityksiä. Hyödynnän Henry Lefebvren määritelmää tilasta ja tilallisuudesta sekä etnologista paikan ymmärrystä. Tästä näkökulmasta kirjaston merkitys muodostuu siis kertojan kokemusten ja fyysisen tilan välisessä vuorovaikutuksessa. Kirjaston merkitys on muuttunut oman elämänkulun ja elämänvaiheiden mukana. Muistoissa kirjaston merkitys nähtiin kirjallisuuden ja tiedon tarjona. Kirjasto oli mukana myös maaseudun modernisoitumisessa ja tasa-arvoistumisessa. Kirjaston merkitys korostui erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa, jolloin kirjaston ilmapiiri, sosiaalisuus ja mahdollistaminen toimivat voimaannuttavina tekijöinä oman selviytymisen kannalta. Kirjastotilalle annettiin paljon symbolisia merkityksiä, jotka erottavat kirjastotilan muista julkisista tiloista. Kirjaston ilmapiiri toimi vastakohtana kiireiselle, meluisalle ja arkiselle maailmalle.