Menestyksekkäät yliopistopelin pelaajat? Tutkimus nopeasti ja nuorena valmistumisesta

Succestul players of the university game? A study about the short duration of master’s degree studies and graduating at a young age The duration of studies has long been a topic of conversation. It was first mentioned in 1883, but the discussion has been quite active and topical for the last fifty years. During that time, there have been numerous committees, working groups for the Ministry of Education, and revisions to the structure of the master’s degree program. All of these have focused on lowering the duration of studies as well as the age at which students graduate. These two factors have been regarded as indicators of efficiency. Achieving these goals is seen to promote the successful transition from studies to work. In addition, the greater time that people spend working is thought to help with the fiscal burden of an aging population. The reasons for prolonged study seem to be: students working during the course of their studies; the actual workload of the studies, which sometimes does not correlate with the calculated workload; problems with the students’ course selections and with their financial support from the government; issues in teaching; and problems with university funding. This study focuses on students’ study experiences, their progress, and the university itself. Of particular interest was the students’ use of different resources—cultural, social, and economical capital. Participants in the study had graduated from the University of Turku between the years of 1999 and 2001 and were divided into two groups: prompt graduates, those who graduated among the fastest 18th percent in their faculty; and those who graduated at a slower pace. A survey (N=499) and interviews (N=69) were among the methods used, along with a compilation of statistics on the students’ duration of studies, the number of modules studied, and marks obtained. Bourdieu’s theory about fields and the games people play in those fields formed the theoretical background of this study. The university was seen to form a playing field with historically and politically changeable rules. The students playing in this field were considered to possess different economical, social, and cultural resources, which they use more or less successfully. Some of the strategies used by students result in gra¬duating at a young age and/or a short duration of study; some do not. This study divided the age of graduation and the duration of study into separate games. This allowed the study to determine the relationship between these two factors and to examine their similarities and differences. The study also focused on the idea of success. Short duration of studies and a young graduation age can be considered, be some, an indication of success in navigating the university field. This study aimed to see if this concept held true or whether these seeming indicators of success have negative side effects. The main result of this study is that, even though the games of duration and age have similarities, they are sufficiently diverse to be considered separate games, which need different resources. To graduate with a short duration of studies, it is important for a student to successfully view and navigate the university field, tailoring one’s studies and extracurricular activities to suit the individual. In the game of youth, the background of the student seemed to be of greater importance. The youngest graduates had spent more time with their parents, who also had higher educational qualifications. They also had higher achievement in their previous studies. This seems to indicate that their background allowed them to assimilate a better understanding of the school and university fields and that playing the university game was natural for them. As for the aspect of success, it seems that there are many ways to define the term. Youth on graduation and short duration of studies can be seen as two indicators of success. Both revealed negative and positive outcomes, even though short duration of studies seemed more often to be connected with positive outcomes. However, it seems that the best indicator for success is the way in which students organize study into their lives to support and suit their needs and abilities to realize a meaningful life and a successful entry into the field of work.

V.A. Koskenniemen bibliografia

Vuosi 2010 on runoilija V. A. Koskenniemen syntymän 125-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuoden johdosta Turun yliopiston kirjasto on koonnut V. A. Koskenniemen täydennetyn ja tarkistetun bibliografian. Bibliografia julkaistaan sähköisessä muodossa Turun yliopiston verkkoarkistossa ja on käytettävissä Internetin kautta. V. A. Koskenniemen elämäntyötä koskevan tutkimuksen sujuvoittamiseksi ja hänen monipuolisen julkaisutuotantonsa tunnetuksi tekemiseksi tarvitaan tarkistettu bibliografia, joka kokoaa yhteen sekä erilaisissa lähdeteoksissa julkaistut bibliografiat että julkaisemattoman lehtileikkeiden bibliografian. Bibliografian laatimisessa aineistona on käytetty aikaisempia V. A. Koskenniemen bibliografioita, jotka ovat seuraavat:

Turun yliopiston kirjasto 1970-luvulta 2000-luvulle

Turun Suomalaisen Yliopistoseuran syntysanat lausuttiin 29.4.1917. Seuran tärkeimpiin tavoitteisiin kuului alun alkaen tieteellisen kirjaston aikaansaaminen. Jo hoitokunnan ensimmäisessä kokouksessa 25.11.1917 asetettiin kirjastovaliokunta, joka sai tehtäväkseen kerätä kirjallisuutta sekä hoitaa seuran kirjastoa, arkistoa ja kokoelmia. Turun Suomalaiselta Yliopistoseuralta osoitti hämmästyttävää kaukokatseisuutta ja ripeyttä aikataulu, jossa se päätti ja toteutti Turun yliopiston kirjaston perustamisen. Vuonna 1920, suurinpiirtein samaan aikaan, kun oli päätetty yliopiston perustamisesta, yliopistoseura päätti ryhtyä toimiin kirjaston järjestämisen aloittamiseksi. 20.11.1920 valittiin yliopiston kirjaston väliaikaiseksi kirjastonhoitajaksi – ja 1922 vakinaiseksi - FK Volter Kilpi, joka alkoi hoitaa Turun yliopiston kirjastoa 1.1.1921. Kirjasto avasi ovensa yleisölle 27.6.1922, samana päivänä jolloin Turun suomalainen yliopisto aloitti toimintansa. Turun yliopiston kirjaston varsinaisena perustamisvuotena pidetään kuitenkin vuotta 1921. Turun suomalainen yliopisto, vuodesta 1927 Turun yliopisto oli vuoteen 1974 saakka yksityinen yliopisto. Turun yliopiston valtiollistamista koskeva laki tuli voimaan 1.8.1974. Turun yliopiston kirjaston ensimmäinen historiikki koskee vuosia 1917-1969 (Laurikkala & Neuvonen, 1970). 2000-luvun alussa Turun yliopiston kirjasto asetti tavoitteeksi, uuden 90-vuotishistoriikin kirjoittaminen. Tätä tehtävää varten palkattiin syksyksi 2005 kirjastonhoitaja Liisa Hilander. 2006 myös haastateltiin eräitä kirjaston aikaisempia työntekijöitä. Tämä aineisto on tallennettu erikseen kirjaston arkistoon. Alkuperäinen tavoite 90-vuotishistoriikin julkaisemisesta vuonna 2011 kuitenkin muuttui, kun päätökset Turun yliopistosta ja Turun kauppakorkeakoulusta muodostuvasta Turun yliopistosta tehtiin uuden yliopistolain yhteydessä, joka astuu voimaan 1.1.2010. Yliopisto muuttuu samalla valtion yliopistosta julkisoikeudelliseksi yliopistoksi. Kirjaston tilanne ja asema oli pitkään epäselvä ja vasta vuoden 2009 lopussa yliopisto teki päätöksen Turun yliopiston kirjaston ja Turun kauppakorkeakoulun kirjastojen yhdistämisestä (uudeksi) Turun yliopiston kirjastoksi 1.1.2010 lähtien. Samalla kirjasto asema muuttui yliopiston erillislaitoksesta yliopiston hallinnon organisaatioon – yliopistopalveluihin - kuuluvaksi yksiköksi. Sekä yliopiston että sen kirjaston aseman muuttuminen sai aikaan tarpeen aikaistaa Turun yliopiston kirjaston historiikin julkaisemisen vuoden 2009 lopussa. Historiikki kuvaa kirjaston kautta 1970-luvun alusta 2000-luvun loppupuolelle. Historiikin julkaisemisen aikaistamisen vuoksi 2000-luvun viimeisten vuosien tapahtumiin lähinnä on vain viittauksia.

Sunnanmuutoksia. Luova, innovatiivinen ja hyvinvoiva Etelä-Karjala

Suunnanmuutoksia -raporttiin on koottu hankkeen tuloksia sekä aiemmissa Etelä-Karjala-instituutin hankkeissa syntynyttä tietoa. Raportti on tiivis lukupaketti, joka sisältää seitsemän artikkelia maakunnan kannalta keskeisistä aiheista. Jokaisen ytimekkään artikkelin lopussa on toimenpide-ehdotuksia, jotka on laadittu aluekehitystä silmälläpitäen. Raportissa pohditaan kestävän rakennemuutoksen mahdollisuuksia, maakunnan identiteetin ja median suhdetta, Saimaata ja veden merkitystä, yliopiston asemaa maakunnassa, venäläisten maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta, matkailun kehittämistä sekä kulttuurin merkitystä maakunnan hyvinvoinnille. Etelä-Karjalassa on tehty paljon työtä hyvinvoinnin eteen ja kirjoitettu runsaasti erilaisia strategioita. Strategioiden toteuttajia ei tunnu kuitenkaan olevan tarpeeksi. Maakunta on ikään kuin odottavassa tilassa ja toivoo, että jostakin löytyisi veturi, joka tulisi vetämään maakuntaa eteenpäin. Suunnanmuutoksia -raportin kirjoittajat esittävät, että Etelä-Karjalan on aika siirtyä veturin odottamisesta malliin, jossa kaikki toimijat ottavat vastuuta oma-aloitteisina toimijoina. Luovuus ei synny siitä, että yksi vetää muita perässään kohti tiettyä päämäärää, vaan siitä, että kukin toimija ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja kulkee luovasti sitä kohti. Suunnanmuutoksia -raportti päättyy toivomukseen maakunnallisesta flow-ilmiöstä, keskittymisen, osaamisen ja onnistumisen kautta saavutetusta onnellisuuden tunteesta. Sen alkua ja suuntaa on mahdoton ennustaa, mutta aika on kypsä entistä radikaaleimmille innovaatioille. Näiden tekeminen vaatii flowta; halua ja rohkeutta tavoitella jotakin sellaista, joka on arkipäiväisyyden yläpuolella. Raportti on suunnattu kaikille Etelä-Karjalan tulevaisuudesta ja kehittämisestä kiinnostuneille. Raportin kirjoittaneet Etelä-Karjala-instituutin tutkijat toivovat etenkin kuntien päättäjien ja aluekehittäjien ottavan sen työkalukseen.