Esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja merenrantaniityist��

Ranta-alueidemme tila on heikentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Vesist��jen rehevöityminen sekä ranta-alueiden laidunnuksen ja niiton huomattava vähentyminen 1950-luvun jälkeen ovat johtaneet avointen rantaniittyjen ja vesialueiden umpeenkasvuun. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hanke testasi ja kehitti ranta-alueiden hoidon suunnittelua kolmella alueella Lounais-Suomessa. Ranta-alueiden monikäyttösuunnittelulla tarkoitetaan rantojen kokonaisvaltaista tarkastelua, jossa huomioidaan aiempi maankäyttöhistoria, nykyhetken tilanne, maanomistajan mielipide alueen kehittämisest�� sekä tulevaisuuden maankäyttömahdollisuudet. Tavoitteena on sovittaa yhteen ranta-alueiden eri käyttömuotoja. Hyödynnettävien ruovikoiden, avoimena ylläpidettävien rantaniittyjen ja säilytettävien ruovikoiden välille pyrit��än löyt��mään optimaalinen verkosto siten, että suunnittelualueiden vesien ja luonnon tilan parantaminen hyödyttää myös paikallisia asukkaita ja yrittäjiä. T��ssä raportissa esitellään yhden toiminta-alueen ranta-alueiden monikäyttösuunnittelualueen valintaa varten tehty esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja kunnostettavista merenrantaniityist��. Esiselvitys tehtiin p��äosin paikkatietotarkasteluna koko Satakunnan rannikolla. Keskeisenä taustatietona oli v. 2008 julkaistu Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvillisuus ja kuormitus- raportti, sekä maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuutta ja kosteikkoja käsittelevät yleissuunnitelmat. Hyödynt��mällä vanhoja maankäyttökarttoja (venäläiset topografikartat 1900-luvun alusta), sekä uusimpia peruskarttoja ja ilmakuva-aineistoja alueen karttatarkastelussa pyrittiin löyt��mään potentiaaliset kunnostettavat merenrantaniityt, laajimmat yhtenäiset ruovikkoalueet, maisemallisesti ja virkistyskäyt��n kannalta merkitykselliset alueet sekä kohteet, joista maastokäyntien yhteydessä luultavimmin löytyisi vanhan maankäyt��n, pitkään jatkuneen niiton tai laidunnuksen, johdosta arvokasta lajistoa. Satakunnan rannikon laajojen, potentiaalisten kunnostettavien merenrantaniittyjen, sekä hyödynnettävien maa- ja vesiruovikoiden yhteisalaksi saatiin n. 1800 hehtaaria. Maalle sijoittuu näist�� noin 1200 hehtaaria ja vesiruovikoita on n. 600 hehtaaria. Kohteet on esitetty kartoilla. Eniten potentiaalista merenrantaniityksi kunnostettavaa alaa on Porissa, jossa on myös eniten jo hoidon piirissä olevaa alaa. Nämä sijoittuvat suurelta osin Natura 2000-alueille. Toiseksi eniten on mahdollista rantaniittyalaa Eurajoella. Merenrantaniittyverkoston t��ydent��miseen soveltuvia kohteita kannattaa siis etsiä nimenomaan näilt�� alueilta. Myös vesiruovikoita on runsaasti Porissa ja Merikarvialla, joten puhtaasti pinta-alatarkastelun perusteella nämä vaikuttavat hyvin potentiaalisilta ranta-alueiden monikäyttösuunnittelukohteina vesiruovikoiden hyödynt��misen osalta. Vesiruovikkokeskittymist�� on laajin (190 ha) Merikarvian Peipunlahti-Pooskerinlahti-Merimaanlahti. Hoitotoimia tulisi suunnata sinne, missä on ollut laajalti pitkään jatkunutta perinteist�� maankäyttöä ja laajoja kunnostuskelpoisia kokonaisuuksia. Rehevöitymisen ja umpeenkasvun aiheuttamien haittojen lievent��misen lisäksi saadaan näille alueille suunnatulla hoidolla samalla runsaasti luonnon monimuotoisuushyötyjä, sillä nämä kohteet ovat usein kasvillisuudeltaan ja lajistoltaan edelleen rikkaita ja nopeimmin uudelleen kunnostettavissa, mikä sääst��ä kunnostukseen käytettävissä olevia niukkoja resursseja. Ranta-alueiden monikäyttösuunnittelun tapaiselle suunnittelulle on tarvetta Satakunnan rannikolla jo tehdyn suunnittelun (Eurajoki-Luvia) lisäksi etenkin Merikarvian Peipun-Pooskerinlahdessa, Porin Ahlaisten Mustalahden alueella ja Keikveden alueella. Myös Porin Preiviikinlahdella ja mahdollisesti Kokemäenjokisuussa voi Natura-alueilla olla jatkossa tarvetta alueille laadittuja hoito- ja käyttösuunnitelmia tarkempaan toimenpidesuunnitteluun. Raporttiin on poimittu esimerkkinä myös joitakin indikaattorilajeja, jotka voivat vaikuttaa Satakunnan rannikolla monikäyttösuunnittelualueen valintaan tai rajaukseen, sekä suunnittelun tavoitteiden asettamiseen.

Controle de plantas daninhas pelo indaziflam em solos com diferentes características físico-químicas

No solo, os herbicidas est��o sujeitos a processos de degradação e sorção, que regulam seu destino e sua disponibilidade. Objetivou-se com este trabalho avaliar a eficiência do indaziflam no controle de cinco esp��cies de plantas daninhas em três solos com características físico-químicas contrastantes. O experimento foi conduzido em casa de vegetação, no delineamento de blocos ao acaso, arranjado em esquema fatorial 6 x 3 x 5, com quatro repetições. Os tratamentos constaram de seis doses de indaziflam (0, 30, 60, 90, 120 e 150 g i.a. ha-1), três solos (texturas areia, argila e franco-argiloarenosa) e cinco esp��cies daninhas (Rottboellia cochinchinensis, Panicum maximum, Digitaria horizontalis, Euphorbia heterophylla e Ipomoea grandifolia). O solo foi peneirado e colocado em bandejas perfuradas, e as esp��cies, semeadas a 0,015 m de profundidade. O herbicida foi aplicado sobre solo úmido, e as bandejas, colocadas sob irrigação diária de 5 mm, aproximadamente. Avaliou-se a emergência, sete dias ap��s a emergência, e o controle das esp��cies, 40 dias depois da aplicação. O indaziflam foi mais eficiente no controle das esp��cies D. horizontalis, P. maximum e R. cochinchinensis. As duas primeiras foram muito sensíveis ao herbicida, com controle total dessas esp��cies em todas as doses e solos testados. No solo argiloso, R. cochincinensis só foi eficientemente controlada a partir da dose de 50 g ha-1 de indaziflam. O controle de E. heterophylla e I. grandifolia pelo indaziflam foi mais eficiente no solo franco-argiloarenoso.

Clearance-inducing antibodies are responsible for protection against the acute phase of Trypanosoma cruzi infection in mice

A study was conducted on mice infected with strains Y and CL of Trypanosoma cruzi. The ability of anti-Y and anti-CL sera to induce complement-mediated lysis, immune clearance and protection against the acute phase of the infection was studied using homologous anti-Y or anti-CL serum tested with the Y or CL strain, or heterologous anti-Y serum tested with the CL strain or anti-CL serum tested with the Y strain. Complement-mediated lysis was induced by both homologous and heterologous antisera but protection was afforded only by homologous antisera. Immune clearance was induced by homologous but not by heterologous antisera. Antisera with high clearance ability were able to confer protection whereas antisera with high lytic ability were not. These results show a high correlation between the antibody ability to induce clearance and to confer protection and suggest that clearance rather than lysis is responsible for protection against the acute phase of the infection. The mechanism of antibody protection against the acute phase of the infection is discussed.

Relationship of cytokines and cytokine signaling to immunodeficiency disorders in the mouse

The contributions of cytokines to the development and progression of disease in a mouse model of retrovirus-induced immunodeficiency (MAIDS) are controversial. Some studies have indicated an etiologic role for type 2 cytokines, while others have emphasized the importance of type 1 cytokines. We have used mice deficient in expression of IL-4, IL-10, IL-4 and IL-10, IFN-T FACE="Symbol">gt>, or ICSBP - a transcriptional protein involved in IFN signaling - to examine their contributions to this disorder. Our results demonstrate that expression of type 2 cytokines is an epiphenomenon of infection and that IFN-T FACE="Symbol">gt> is a driving force in disease progression. In addition, exogenously administered IL-12 prevents many manifestations of disease while blocking retrovirus expression. Interruption of the IFN signaling pathways in ICSBP-/- mice blocks induction of MAIDS. Predictably, ICSBP-deficient mice exhibit impaired responses to challenge with several other viruses. This immunodeficiency is associated with impaired production of IFN-T FACE="Symbol">gt> and IL-12. Unexpectedly, however, the ICSBP-/- mice also develop a syndrome with many similarities to chronic myelogenous leukemia in humans. The chronic phase of this disease is followed by a fatal blast crisis characterized by clonal expansions of undifferentiated cells. ICSBP is thus an important determinant of hematopoietic growth and differentiation as well as a prominent signaling molecule for IFNs

Evaluation of an anti-carcinoembryonic monoclonal antibody suitable for immunoscintigraphy

An anti-carcinoembryonic antigen (CEA) monoclonal antibody (mAb 6D1.1) was evaluated in vitro and in vivo to determine its suitability as a tracer for immunoscintigraphy of colorectal carcinomas. Determination of mAb affinity for CEA showed a constant of association of 0.63 ± 0.11 x 109 M-1. Binding of technetium-99m (99mTc)-6D1.1, labeled by a direct method, to human cultured lineages was highly specific. Binding to only CEA-positive LS-174T cells resulted in a saturable curve inhibited by pre-incubation with unlabeled mAb. No binding at all was observed for the human lineages MeWo (melanoma) or ZR75-30 (breast carcinoma), neither of them expressing CEA cells. Intravenous injection of 99mTc-6D1.1 into nude mice xenografted with human LS-174T tumors resulted in planar images of excellent quality. Localization of an irrelevant mAb labeled with either 99mTc or iodine-125 was never observed in tumor masses. Biodistribution studies on excised tumoral tissue showed retention of 28.48% of the injected dose per gram of LS-174T tumor. The tumor-to-blood ratio was 3.46. The same analysis performed on the other three human xenografted tumors studied demonstrated that only the CEA-producing HT-29 (colorectal adenocarcinoma) retained 99mTc-6D1.1 while the other two (ZR75-30 and MeWo) did not. These data demonstrate that this mAb is an adequate tool for targeting CEA-expressing tumors in experimental models.

CD4+ T cells participate in the nephropathy of canine visceral leishmaniasis

Renal involvement in visceral leishmaniasis (VL) is very frequent. The renal lesions of humans and dogs are similar but their pathogenesis has not been clearly elucidated. There is growing evidence that the cellular immune response is involved in the pathogenesis of immunologically mediated glomerulonephritis. Since T cells could participate in the pathogenesis of nephropathy, in the present study we investigated the possible involvement of CD4+ and CD8+ T cells in the nephropathy of canine VL. Six dogs naturally infected with Leishmania (Leishmania) chagasi from the endemic area in the Northeast of Brazil, the town of Teresina in the State of Piauí, were studied. An expressive inflammatory infiltrate of CD4+ T cells both in glomeruli and in interstitium was present in 4 animals and absent in 2. CD8+ T cells were detected only in one animal. CD4+ T cells alone were observed in 3 animals; when CD8+ T cells were present CD4+ T cells were also present. CD4+ T cells were observed in cases of focal segmental glomerulosclerosis, diffuse membranoproliferative glomerulonephritis, diffuse mesangial proliferative glomerulonephritis and crescentic glomerulonephritis. CD8+ T cells were present only in a case of crescentic glomerulonephritis. Leishmania antigen was detected in glomeruli and in interstitial inflammatory infiltrate in 4 animals and immunoglobulins were observed in 4 dogs. In this study we observed that T cells, in addition to immunoglobulins, are present in the renal lesion of canine VL. Further studies are in progress addressing the immunopathogenic mechanisms involving the participation of immunoglobulins and T cells in canine VL nephropathy.

Skolpersonalens förhållande till elevers stillasittande och försök till minskat stillasittande under skoldagen

Denna avhandling är en del av projektet Skolan i rörelse, vars mål är att kartlägga ungas fysiska aktivitet och öka deras fysiska aktivitet under skoldagen. Syftet med den här avhandlingen är att ta reda p�� hur skolpersonalen förhåller sig till stillasittande i skolan. I alla forskningsfrågor undersöks skillnader mellan kön, ålder, befattning i skolan, den egna fysiska aktivitetsnivå, ämnesgrupper (ämneslärare) och undervisning i gymnastik (ja/nej). Forskningsfrågor: 1. Hur bra känner skolpersonalen till rekommendationen för hur länge eleverna maximalt får sitta stilla i ett sträck? 2. Hur förhåller sig skolpersonalen till rekommendationen för stillasittande? 3. Hur bra känner skolpersonalen till rekommendationen för den dagliga skärmtiden? 4. Hur förhåller sig skolpersonalen till rekommendationen för den dagliga skärmtiden? 5. Har skolpersonalen försökt minska p�� stillasittandet under lektionerna? 6. P�� vilket sätt har skolpersonalen försökt minska p�� stillasittandet under lektionerna? Undersökningen är kvantitativ och enkät användes som datainsamlingsmetod. Antalet respondenter är 531 personer från 43 olika skolor i Finland. Resultatet i undersökningen visar att de flesta känner till rekommendationerna gällande stillasittande och skärmtid. Klasslärare, lärare som undervisar i gymnastik och fysiskt aktiva respondenter är mera engagerade i frågor som handlar om att minska p�� stillasittandet i skolan. Ämneslärare engagerar sig i mindre utsträckning i dessa frågor.

Partial characterization of nif genes from the bacterium Azospirillum amazonense

Azospirillum amazonense revealed genomic organization patterns of the nitrogen fixation genes similar to those of the distantly related species A. brasilense. Our work suggests that A. brasilense nifHDK, nifENX, fixABC operons and nifA and glnB genes may be structurally homologous to the counterpart genes of A. amazonense. This is the first analysis revealing homology between A. brasilense nif genes and the A. amazonense genome. Sequence analysis of PCR amplification products revealed similarities between the amino acid sequences of the highly conserved nifD and glnB genes of A. amazonense and related genes of A. brasilense and other bacteria. However, the A. amazonense non-coding regions (the upstream activator sequence region and the region between the nifH and nifD genes) differed from related regions of A. brasilense even in nitrogenase structural genes which are highly conserved among diazotrophic bacteria. The feasibility of the 16S ribosomal RNA gene-based PCR system for specific detection of A. amazonense was shown. Our results indicate that the PCR primers for 16S rDNA defined in this article are highly specific to A. amazonense and can distinguish this species from A. brasilense.

Dissociation between the circulating renin-angiotensin system and angiotensin II receptors in central losartan-induced hypertension

Losartan, an AT1 angiotensin II (ANG II) receptor non-peptide antagonist, induces an increase in mean arterial pressure (MAP) when injected intracerebroventricularly (icv) into rats. The present study investigated possible effector mechanisms of the increase in MAP induced by icv losartan in unanesthetized rats. Male Holtzman rats (280-300 g, N = 6/group) with a cannula implanted into the anterior ventral third ventricle received an icv injection of losartan (90 µg/2 µl) that induced a typical peak pressor response within 5 min. In one group of animals, this response to icv losartan was completely reduced from 18 ± 1 to 4 ± 2 mmHg by intravenous (iv) injection of losartan (2.5-10 mg/kg), and in another group, it was partially reduced from 18 ± 3 to 11 ± 2 mmHg by iv prazosin (0.1-1.0 mg/kg), an alpha1-adrenergic antagonist (P<0.05). Captopril (10 mg/kg), a converting enzyme inhibitor, injected iv in a third group inhibited the pressor response to icv losartan from 24 ± 3 to 7 ± 2 mmHg (P<0.05). Propranolol (10 mg/kg), a ß-adrenoceptor antagonist, injected iv in a fourth group did not alter the pressor response to icv losartan. Plasma renin activity and serum angiotensin-converting enzyme activity were not altered by icv losartan in other animals. The results suggest that the pressor effect of icv losartan depends on angiotensinergic and alpha1-adrenoceptor activation, but not on increased circulating ANG II.

Ahlqvist, August

August Ahlqvist A. Oksanen f. 7.8.1826 i Kuopio d. 20.11.1889 i Helsingfors August Ahlqvist är känd inte bara som författare och diktare, utan också som översättare, professor i finska språket och litteraturen samt rektor vid Helsingfors universitet. Ahlqvist hade en stor och mångsidig betydelse för det finska språkets och den finska kulturens utveckling under 1840-1880-talen. Många av de texter han publicerade under namnet A. Oksanen är de första i sin genre p�� det finska språket. Han gav t.ex. ut den första sonetten, konstballaden, landsskapssången, promotionsdikten och reseskildringen p�� finska. De mest kända av Oksanens texter är landskapssången ”Savolaisen laulu” (”Savolaxarens sång”), balladen ”Koskenlaskijan morsiamet��� (”Forsfararens brudar”) samt ”Sotamarssi” (”Krigsmarsch”), skriven till minne av slaget vid Porrassalmi. Ahlqvist har ändå gått till litteraturhistorien framför allt som Aleksis Kivis stränga kritiker. Biografiskt lexikon för Finland: ttp://www.blf.fi/artikel.php?id=3105 “>http://www.blf.fi/artikel.php?id=3105

Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanäht��vyydet : Ehdotus Satakunnan ja Varsinais-Suomen arvokkaiksi maisema-alueiksi 2014

Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat edustavimpia maaseudun kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Suomessa on 156 maisema-aluetta, jotka ovat valtioneuvoston vuonna 1995 tekemän periaatep��ät��ksen mukaan valtakunnallisesti arvokkaita. Näist�� alueista kahdeksan sijaitsee Varsinais-Suomessa ja viisi Satakunnassa. Maisema-alueilla turvataan edustavien ja elinvoimaisten maaseutumaisemien säilyminen. Vuosien 2012 - 2014 aikana koko Suomessa oli meneillään valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden p��ivitys- ja t��ydennysinventointi, jota tehtiin maakunnittain ymp��rist��ministeriön MAPIO-työryhmän laatimien ohjeiden mukaisesti. Valtakunnallisella tasolla p��ivitys- ja t��ydennysinventointien tulosten perusteella koostetaan uusi ehdotus valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi. Ehdotuksen pohjalta on tarkoitus valmistella maisema-alueista uusi valtioneuvoston p��ät��s. Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden p��ivittäminen edellyttää kannanottoa maakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Satakunnassa maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet on inventoitu nyt ensimmäist�� kertaa ”Katson maalaismaisemaa”-hankkeessa. Varsinais-Suomen osalta on yhtenäistetty eri aikoina tehtyjä aikaisempia maakunnallisia inventointeja, jotka on jo otettu huomioon voimassa olevissa maakuntakaavoissa. T��ssä raportissa esitellään p��ivitys- ja t��ydennysinventointien kulkua ja tuloksia Satakunnan ja Varsinais-Suomen osalta.

Changes in the fecal concentrations of cortisol and androgen metabolites in captive male jaguars (Panthera onca) in response to stress

In the present study we determined the efficacy of the measurement of fecal cortisol and androgen metabolite concentrations to monitor adrenal and testicular activity in the jaguar (Panthera onca). Three captive male jaguars were chemically restrained and electroejaculated once or twice within a period of two months. Fecal samples were collected daily for 5 days before and 5 days after the procedure and stored at -20ºC until extraction. Variations in the concentrations of cortisol and androgen metabolites before and after the procedure were determined by solid phase cortisol and testosterone radioimmunoassay and feces dry weight was determined by drying at 37ºC for 24 h under vacuum. On four occasions, fecal cortisol metabolite levels were elevated above baseline (307.8 ± 17.5 ng/g dry feces) in the first fecal sample collected after the procedure (100 to 350% above baseline). On one occasion, we did not detect any variation. Mean (± SEM) fecal androgen concentration did not change after chemical restraint and electroejaculation (before: 131.1 ± 26.7, after: 213.7 ± 43.6 ng/g dry feces). These data show that determination of fecal cortisol and androgen metabolites can be very useful for a noninvasive assessment of animal well-being and as a complement to behavioral, physiological, and pathological studies. It can also be useful for the study of the relationship between adrenal activity and reproductive performance in the jaguar.

Prevalence of retinopathy in Caucasian type 2 diabetic patients from the South of Brazil and relationship with clinical and metabolic factors

Diabetic retinopathy (DR) is a sight-threatening chronic complication of diabetes mellitus and is the leading cause of acquired blindness in adults. In this cross-sectional study, we investigated the prevalence of and the factors associated with DR in an analysis of 210 consecutive and unrelated Brazilian Caucasians with type 2 diabetes mellitus. Retinopathy was evaluated by ophthalmoscopy and/or biomicroscopy through dilated pupils. The relationship between clinical and metabolic variables and the presence of DR was assessed by logistic regression analysis. DR was detected in 99 of the 210 patients (47%). In the univariate logistic regression analyses, male sex, duration of diabetes, body mass index, glycated hemoglobin, C-peptide, LDL cholesterol, smoking, and albumin excretion rate were found to be associated with the presence of DR. However, the multiple logistic regression analysis showed that only duration of diabetes (odds ratio (OR) = 1.15, 95% CI = 1.09-1.22; P < 0.001), glycated hemoglobin (OR = 1.21, 95% CI = 1.01-1.46; P = 0.047) and albumin excretion rate >100 µg/min (OR = 12.72, 95% CI = 3.89-41.56; P < 0.001) were independently associated with DR. Although DR was found to be frequent among Brazilian type 2 diabetic patients, its prevalence was within the range observed in other Caucasian populations. Our findings emphasize the need for good glycemic control in order to prevent or delay the onset of DR, since the most well-known risk factors for the development of this complication in type 2 diabetes mellitus, such as duration of diabetes, glycated hemoglobin and albumin excretion rate were independently related to DR.

Reinventing the third way : towards new forms of economic and democratic conduct

Avhandlingen studerar samspelet mellan det politiska och det ekonomiska systemet genom det föregående seklet, med speciellt fokus p�� den nyliberala omdaning som utspelats de senaste tre årtiondena. Med en liberaliserad ekonomi och en individualiserad människa måste också det politiska systemet utformas p�� ett annat sätt. Gradvisa förändringar har varit synliga, som den växande nätverksorganiseringen, dvs. att olika typer av utvecklingspolitik allt mer genomförs som ett samspel mellan samhällssektorerna, ist��llet för att enbart utföras av den offentliga sektorn som tidigare. Genom fyra fallstudier i Österbotten demonstreras hur arenor för samverkan kan konstrueras i enlighet med vad den aktuella frågan kräver. Ett exempel är det innovationsnätverk som skapats i Karleby-Jakobstad-regionen, där offentliga och privata intressenter deltar, och som samtidigt bryter traditionella administrativa gränser. Ett annat mer negativt exempel är omstruktureringsprocessen i Kaskö-regionen eft er Metsä-Botnia-fabrikens nedläggning, där småkommunproblemet tillsammans med att den privata intressenten inte haft skyldighet att samverka lett till att en tillräckligt regionalt förankrad arena för en långsiktig utvecklingspolitik inte har kunnat skapas. Det här visar p�� trögheten i det finska systemet, där en stark enhetsstat och en splittrad kommunal nivå ur ett historiskt perspektiv hindrat flexibla anpassningar till samhällsförändringar. Avhandlingen visar att nätverksorganiseringen bör vara en integrerad del av de representativa strukturerna för att kunna p��verka processernas utfall. Avhandlingen visar framförallt att deltagande och funktionellt definierade regionala och lokala arenor har stor potential, både ekonomiskt och demokratiskt. Det handlar om att skapa en kultur med aktiverade och engagerade medborgare, vilket st��r i kontrast till det allt mer passiverande representativa systemet. ---------------------------------------- Väit��skirja tutkii viime vuosisadan poliittisen ja taloudellisen järjestelmän vuorovaikutusta keskittyen erityisesti kolmen viimeisen vuosikymmenen uusliberaaliseen muutokseen. Talouden liberalisoituminen ja ihmisen individualisoituminen edellyttävät myös poliittisen järjestelmän mukautumista. Asteittaisia muutoksia on ollut havaittavissa, kuten kasvava verkosto-organisaatio, toisin sanoen eri alojen kehityspolitiikkaa toteutetaan yhä enemmän eri yhteiskuntasektoreiden vuorovaikutuksena, kun aikaisemmin ainoastaan julkinen sektori vastasi kehityspolitiikan toteuttamisesta. Pohjanmaan maakunnan neljän tapaustutkimuksen avulla osoitetaan, miten vuorovaikutusareena voidaan rakentaa kulloinkin ajankohtaisen asiakokonaisuuden ymp��rille. T��st�� esimerkkinä on Kokkola-Pietarsaari –alueen innovaatioverkosto, johon osallistuvat sekä julkiset että yksityiset sidosryhmät ja joka samalla rikkoo perinteisiä hallinnollisia rajoja. Toinen, kielteisempi esimerkki on Kaskisten alueen rakennemu utosprosessi Metsä-Botnian tehtaan sulkemisen jälkeen. Siellä pienkuntaongelma yhdistettynä siihen, että yksityinen sidosryhmä ei ole ollut velvollinen tekemään yhteistyöt��, on johtanut siihen, että ei ole kyetty luomaan alueen pitkäaikaiseen kehittämiseen sitoutunutta vuorovaikutusareenaa. T��mä osoittaa suomalaisen järjestelmän kankeuden, jossa historiallisesta näkökulmasta vahva yhtenäinen valtio ja hajanainen kuntataso est��vät joustavan yhteiskuntamuutoksiin sopeutumisen. Väit��skirja osoittaa, että verkosto-organisaation on oltava yhteiskunnassa vaikuttaviin rakenteisiin integroitu osa, jotta se voi vaikuttaa prosessien tuloksiin. Väit��skirja osoittaa ennen kaikkea, että osallistuvilla ja toiminnallisesti määritellyillä alueellisilla ja paikallisilla areenoilla on suuri taloudellinen ja demokraattinen potentiaali. Passivoivan edustavan järjestelmän tilalle on luotava aktiivisten ja tavoitteisiin sitoutuneiden kansalaisten vuorovaikutusjärjestelmä.

Work and non-work : on work and meaning

I den politiska retoriken florerar debattinlägg om arbetslivet, och målsättningen är för det mesta att så många som möjligt ska arbeta så länge som möjligt. Att skapa jobb och minimera arbetslösheten ses som de främsta utmaningarna. P�� ett individuellt plan beskrivs arbete ofta som personligt självförverkligande eller som en nödvändig form av inkomst som kräver att livet struktureras enligt behovet av sysselsättning. I avhandlingen diskuteras hur de här till synes självklara rollerna som arbete spelar kan sägas neutralisera arbete. Med detta menas att kontroverser kring arbetets mening åsidosätts så att politiskt och etiskt grundläggande frågor om ett gott liv och mänskliga gemenskaper inte ges plats. Genom att gå i dialog med kritiska t��nkare som Hannah Arendt, André Gorz, Kathi Weeks, Karl Marx och Richard Sennett diskuteras riskerna med att behandla arbete som en resurs, ett gemensamt samhällsprojekt eller individuellt självförverkligande. Vad är nödvändigt arbete? Vad innebär det att arbete är en vara? Vad är problemet med fragmentering av arbete? Det sägs ofta att arbete har blivit alltmer gränslöst – är detta något positivt eller negativt? Utifrån sådana frågor tar avhandlingen fasta p�� sp��nningar i arbetets roll i våra liv och i samhället. Genom att artikulera sp��nningar utmanas en neutralisering av arbetets etiskt och politiskt brännbara dimensioner. Avhandlingen syftar därmed till att lyfta fram st��ndigt p��gående sätt att ifrågasätta och reflektera kring arbetets mening.