751 resultados para Lagerspetz, Kirsti: Naisten aggressio
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
I den första delen av den här avhandlingen presenteras en bildens genealogi. Den skildrar hur begreppen för bilden, seendet och jaget utvecklades i relation till varandra i en specifik vetenskaplig och filosofisk kontext. Berättelsen sträcker sig från den tidiga renässansen och det perspektivistiska måleriet, till fotografiets födelse och positivismen. Den här utvecklingen medförde en form av reduktionism i vilken jagets roll – betydelsen av den mänskliga psykologin, vårt omdöme, vår uppmärksamhet och vår vilja – blev förbisedd. Inom den här tanketraditionen uppstod en förskjutning, från en förståelse av bilden som en representation av det tredimensionella rummet på en tvådimensionell yta, till en uppfattning om bilden som en genomskinlig ruta, ett fönster ut mot världen. Idén om avbildningen som en neutral ”blick från ingenstans” kom att förstärka en skeptisk hållning till kommunikation, dialog och vittnesmål och därmed även undergräva vår tillit till varandra och följaktligen vår tillit till oss själva. I den andra delen erbjuder författaren ett alternativ till den tanketradition som behandlas i den första delen. Det som blev förbisett i uppfattningen om en blick från ingenstans var att bilden är ett hjälpmedel då vi bearbetar vårt synfält. Bilden hjälper oss att dela vår syn på saker. Genom den här uppgiften av att dela blir bilden riktningsgivande i våra försök att orientera oss i världen. Jag kan stå bredvid en annan människa och se vad hon ser, men jag vet inte nödvändigtvis hur hon uppfattar det vi ser. Bilden lägger till ett led i det här förhållandet eftersom den inte enbart visar vad den andra ser. När bilden fungerar som den skall visar den också hur den andra ser och på det här sättet blir bilden verksam. Den föreliggande avhandlingen kombinerar epistemologi med vetenskapshistoria och visuella kulturstudier, men dess huvudintresse är filosofiskt. Den befattar sig med filosofiska missförstånd angående avbildning som en mimetisk konstform, kunskap som domesticering och varseblivning som mottagning av data. ------------------------------------------------------ Tämän väitöskirjan ensimmäinen osa selvittää kuvakäsitteen genealogiaa. Se havainnollistaa miten kuvan, näkemisen ja minän käsitteet kehittyivät suhteessa toisiinsa. Kertomus ulottuu varhaisesta renessanssista ja perspektivistisestä maalaustaiteesta, positivismin aikakauteen ja valokuvan syntyyn. Tämä kehitys toi mukanaan reduktionismin jossa minän rooli – ihmisen psykologian merkitys, meidän arviointikyky, meidän huomiokyky sekä meidän tahtomme – vaipui unohduksiin. Ajatusmaailmassa tapahtui siirtymä, kuvan merkitys vaihtui käsityksestä jossa se on kolmiulotteisen tilan representaatio kaksiulotteisella pinnalla, käsitykseen jossa kuva on läpinäkyvä ruutu, ikkuna kohti maailmaa. Ajatus kuvasta neutraalin näkökulman kantajana vahvisti skeptistä suhtautumista kommunikaatiota, dialogisuutta ja subjektiivisuutta kohtaan. Tämä skeptisyys ilmentyi myös vahvana epäluottamuksena ihmiskeskeisyyttä ja toiseutta kohtaan. Toisessa osassa tekijä tarjoaa vaihtoehdon tälle skeptiselle ajatusmaailmalle jota tarkastellaan ensimmäisessä osassa. Kuva on myös väline joka auttaa meitä jäsentämään meidän näkökenttäämme. Se auttaa meitä jakamaan meidän käsityksiä toistemme kanssa. Tämä näkemisen jakamisen käytäntö on kuvan keskeinen tehtävä. Voin seistä toisen ihmisen vieressä ja nähdä samat asiat kuin hän, mutta en välttämättä ymmärrä miten hän näkee nämä asiat. Kuva lisää jotain olennaista tähän suhteeseen. Kun kuva toimii niin kun sen kuuluu toimia, se näyttää myös miten toinen näkee, tällä tavalla kuvasta tulee välittäjä. Tämä väitöskirja yhdistää epistemologiaa, tieteen historiaa ja visuaalisen kulttuurin tutkimusta, mutta sen pääasiallinen tavoite on filosofinen. Se käsittelee filosofisia väärinkäsityksiä koskien kuvan eideettisyyttä.
Resumo:
Vuoden 2015 alusta lähtien työvoiman palvelukeskukset (TYP) tulevat lakisääteiseksi palveluksi, joka ulottuu kaikkiin kuntiin. Viimeistään vuoden 2016 alussa uuden palveluverkon on määrä aloittaa toimintansa. Tämä selvitys antaa tiedollista pohjaa uudistustyölle. Selvityksessä tarkastellaan nykyisten palvelukeskusten asiakasrakennetta ja arvioidaan asiakasprosesseja Uudenmaan TYP:eissä. Uudenmaan TYP:eissä on yhteensä kuukauden aikana ollut asiakkaita reilut 9000. Heistä 60 % on miehiä, joskin naisten osuus on ollut koko ajan kasvussa. Alle 25-vuotiaita on noin 15 % asiakaskunnasta ja maahanmuuttajia 15 %. Keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus on kasvanut koko ajan, mutta edelleen liki puolella asiakkaista on vain perusasteen koulutus takanaan. Nuorilla perusasteen koulutus on 61 %:lla. Onnistunut asiakasprosessi perustuu asiakkaan ja työntekijöiden väliselle toimivalle vuorovaikutukselle. TYP:in näkökulmasta tuloksellisia prosesseja ovat sellaiset, joissa asiakkaalle saatiin pitkäkestoinen ratkaisu, oli se sitten työkyvyttömyys eläke tai työllistyminen. Myös kuntoutuminen ja työelämävalmiuksien parantuminen ovat myönteisiä tuloksia, mutta toistaiseksi näitä tuloksia tunnistavia mittareita ei ole ollut laajamittaisesti käytössä. Avoimille työmarkkinoille onnistuivat työllistymään verrattain nuoret asiakkaat, joilla oli hyvä pohjakoulutus ja/tai jotka kasvattivat osaamistaan asiakasprosessin aikana. Palkkatuettua työtä käytettiin runsaasti, mutta asiakkuus ei yleensä päättynyt siihen, vaan asiakasta autettiin heti tukityöjakson päätyttyä taas eteenpäin. Tulevaisuudessa tarvitaan tiiviimpää työnantajayhteistyötä sekä työkaluja asiakkaiden motivaation ja toimijuuden lisäämiseksi. Asiakkaiden osaamiseen on panostettava, sillä peruskoulupohjalta on hankala työllistyä kestävästi.
Resumo:
Tässä raportissa on selvitetty Kaakkois-Suomessa tapahtuneita työmarkkinoiden muutoksia nykyisen taantuman ajalta, siis lähinnä vuodesta 2008 lähtien ja verrattu niitä koko maan keskimääräiseen kehitykseen ja aiemmin tapahtuneeseen rakennemuutokseen. Raportissa on seurattu väestön työmarkkinoilla toimimista, eri toimialojen työllisten määrien muutoksia sekä työttömyyden määrän ja piirteiden kehitystä. Kaakkois-Suomen väestö vähenee. Taantuman aikana vuoden 2007 lopusta väestö on supistunut lähes 4400 henkeä. Työikäisen (15–64-vuotiaan) väestön määrä on pienentynyt vieläkin enemmän: lähes 12 000 henkeä eli keskimäärin 2000 henkeä vuosittain. Kaakkois-Suomi joutui jo ennen nykyistä taantumaa tiettyjen toimialojen muutosten piiriin. Muutokset olivat tuolloin mm. suomalaisen massa- ja paperiteollisuuden piirissä uudenlaisia, kun tuotantoa alettiin supistaa suuria tuotantoyksiköitä sulkemalla. Samalla mm. satamien vientitoiminta hiljeni. Tämä rakennemuutoksen käynnistyminen jo ennen nykyistä taantumaa heijastuu ehkä siinä, että Kaakkois-Suomen taantuman aikaiset työllisyysmuutokset ovat jo tapahtuneiden vaiheiden jälkeen jääneet hieman maan keskimäärää pienemmiksi. Eliminoimalla maan useita alueita koetteleva väestön vähennys ja laskemalla eri väestöryhmien osuuksia kunkin vuoden väestöstä, saadaan paremmin esiin rakenteelliset työllisyyden muutokset. Miestyöllisten osuus väestöstä on vähentynyt Kaakkois-Suomessa (2007–2012) vajaa viisi prosenttiyksikköä, jonkin verran enemmän kuin koko Suomessa keskimäärin. Työttömien miesten osuus miesväestöstä on noussut maan keskiarvoa enemmän eli miesten työmarkkinatilanne on taantumassa heikentynyt Kaakkois-Suomessa enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Naisväestön työmarkkina-aseman muutos eroaa miesten muutoksesta. Sekä naistyövoiman että -työllisten osuus väestöstä on kasvanut Kaakkois-Suomessa tuntuvasti jaksolla 2007–2012, ja selvästi enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Eli naiset ovat pärjänneet taantumassa vuoteen 2012 saakka kohtalaisen hyvin ja miehiä paremmin. Eräät myöhemmät kehityksen piirteet (mm. työttömyys) näyttävät naisten tilanteen kääntymistä huonompaan suuntaan. Työttömyysluvut seuraavat talouden suhdanteita yleensä ajallisesti jäljempänä. Talouden uusi laskuvaihe näkyy työttömyyden nopeana kasvuna vuosina 2013 ja 2014. Monien tuotannonalojen hiljentyneen kysynnän ohella työttömyyteen on alkanut vaikuttaa mm. julkisen sektorin lisääntynyt pyrkimys pienentää työvoimaansa. On ollut kaikkineen vähän toimialoja, joissa työllisten nettomäärä kasvaa ja entistä vähemmän toimialoja, jotka korvaavat eläkkeelle siirtyvät palkkaamalla vastaavan määrän uusia työntekijöitä. Tämä vaikeuttaa nuoren, ammattiin valmistuneen työvoiman sijoittumista työmarkkinoille. Raportin on laatinut Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen erikoistutkija, yht. lis. Niilo Melolinna virkatyönä.
Resumo:
It is common that people disagree on a question which athlete or team was the best in a particular sport competition. This thesis attempts to clarify these disputes by analysing the concept of betterness in the context of sport competitions. Betterness can be interpersonal, intrapersonal or a combination of the two. I focus on interpersonal betterness, that is, on superiority. For example, interpersonal betterness may be contested in a football match between the national teams of Germany and Argentina. My aim is to provide a philosophical account of interpersonal betterness. The account has two functions: descriptive and normative. It describes the shapes and forms in which superiority is instantiated in sport competitions. It also provides a consistent and accurate way to discuss superiority. The thesis consists of two parts. In the first part, I introduce, elaborate and illustrate my account, which in turn consists of three elements: (1) relations of superiority, (2) standards for the relations of superiority and (3) types of competition. I also discuss my account’s relevance to issues of sport ethics through the example of gender equity and women’s ski jumping. I conclude that this account will not end the disputes over which team or athlete was better in a particular competition. Instead, it provides tools for a more consistent discussion of the disputed issues. The second part of the thesis includes five reprinted original articles. The account presented in the first part is based on these publications.
Resumo:
Pelvic floor disorders, such as urinary incontinence (UI) and pelvic organ prolapse (POP), are common disorders in women. Because of the prolonged life expectancy the prevalence of UI and POP and the probability of ending up in surgery are increasing. However, the pathophysiology behind these disorders is still unsolved. The aim of this thesis is to study possible alterations in the connective tissue in the vaginal wall in patients with and without POP. The long-term outcome and complications of mid-urethral slings (MUS) and mesh-augmented POP surgery were studied in heterogenic patient populations. More elastin and a slight increase in immunostaining of type III and V collagens in tissue samples were obtained from patients with POP compared to controls in whom type I collagen was more prominent. The studies assessing the mesh-augmented procedures revealed good efficacy and high patient satisfaction after a long-term follow-up. Patients operated on because of mixed incontinence and with BMI >30 kg/m² reported significantly more urinary symptoms and a lower quality of life than the patients operated on because of stress urinary incontinence and the ones with BMI ≤30 kg/m². The objective outcome was equal between the groups. Mesh exposure through vaginal mucosa occurred in 23 % of the patients after POP surgery, most of these being asymptomatic. There are alterations in connective tissues in patients with POP. Mid-urethral sling procedures produced good long-term cure rates and patient satisfaction. As to the prolapse surgery, in spite of relatively high exposure rate, mesh-augmented procedure proved to be safe and effective method for the correction of POP.
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Bipolar disorder (BPD) is a severe mental disorder associated with considerable morbidity and mortality. Prenatal insults have been shown to be associated with later development of mental disorders and there is a growing interest in the potential role of prenatal and perinatal risk factors in the development of BPD. The aims of this thesis were to describe the overall study design of the Finnish Prenatal Study of Bipolar Disorders (FIPS-B) and demographic characteristics of the sample. Furthermore, it was aimed to examine the association of parental age, parental age difference, perinatal complications and maternal smoking during pregnancy with BPD. This thesis is based on FIPS-B, a nested case-control study using several nationwide registers. The cases included all people born in Finland between January 1st 1983 and December 31st 1998 and diagnosed with BPD according to the Finnish Hospital Discharge Register (FHDR) before December 31st 2008. Controls for this study were people who were without BPD, schizophrenia or diagnoses related to these disorders, identified from the Population Register Centre (PRC), and matched two-fold to the cases on sex, date of birth (+/- 30 days), and residence in Finland on the first day of diagnosis of the matched case. Conditional logistic regression models were used to examine the association between risk factors and BPD. This study included 1887 BPD cases and 3774 matched controls. The mean age at diagnosis was 19.3 years and females accounted for 68% of the cases. Mothers with the lowest educational level had the highest odds of having BPD in offspring. Being born in Eastern and Southern region of Finland increased the odds of having BPD later in life. A U-shaped distribution of odds ratio was observed between paternal age and BPD in the unadjusted analysis. Maternal age and parental age difference was not associated with BPD. Birth by planned caesarean section was associated with increased odd of BPD. Smoking during pregnancy was not associated with BPD in the adjusted analyses. Region of birth and maternal educational level were associated with BPD. Both young and old father’s age was associated with BPD. Most perinatal complications and maternal smoking during pregnancy were not associated with BPD. The findings of this thesis, considered together with previous literature, suggest that the pre- and perinatal risk factor profile varies among different psychiatric disorders.
Resumo:
Tutkimuksessa keskitytään tutkimaan kuluttamista elämäntavan ja identiteetin muovaajana yhden yksilön elämän kautta. Kuluttamista tutkitaan statuskuluttamisen (conspicious consumption), tilallisuuden ja sukupuolihistorian käsitteistöä hyväksi käyttäen. Tutkimuksen lähteinä on käytetty liikekirjeitä ja tilikirjoja, yksityistä kirjeenvaihtoa, päiväkirjoja ja sanomalehtiä sekä aikalaismuistelmia. Naista lähdemateriaaleista on koottu sekä tilastollista aineistoa että kvalitatiivista, lähilukuun ja mikrohistorialliseen tutkimusotteeseen nojautuvaa tutkimusta. Tutkimus alkaa vuodesta 1799 ja päättyy 1830-luvulle, jolloin seuraava sukupolvi otti vastuun liiketoimista ja lähdeaineistossa tapahtui muutoksia kuluttamisen kirjaamisen suhteen. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat statuskuluttaminen ja identiteetti. Näitä käsitteitä lähestytään Thorstein Veblenin, Norbert Eliaksen ja Pierre Bourdieun tutkimuksia apuna käyttäen. Tutkimus käsittelee erottautumisen ja jäljittelyn tematiikkaa merkittävimpänä kuluttamisen motivaattoreina. Lisaksi tutkimus nostaa esille hyvän maun ja muodinmukaisuuden kulutusvalintojen taustalla. Statuskuluttaminen kytkeytyy sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuluttamisen kohteet ovat esineitä ja asioita, joita pidetään esillä seurapiireissä. Kuluttaminen tapahtuu seuraelämän ehdoilla, sen mukavoittamiseksi, aseman osoittamiseksi seurapiireissä tai sosiaalisen paineen vuoksi. Tutkimus osoittaa kotitalouden merkityksen kuluttamisen paikkana ja kohteena. Tutkimus myös osoittaa naisten toimintakentän olleen kytköksissä kotitalouden asemaan yhteisössään sekä osoittaa, että sukupuolta pitää tarkastella suhteessa yksilön sosiaaliseen asemaan. Tutkimus osoittaa, että Marie Hackmanin kuluttaminen muuttui ikääntymisen myötä. Aseman osoittaminen oli merkittävämpää nuorena ja aseman ollessa vielä vakiintumattomampi.
Resumo:
Työn lähtökohtana oli yritysyhteistyön nykytilan ja siinä havaittavien ongelmakohtien kartoittaminen. Näiden havaittujen ongelmakohtien taustat ja vaikutus yhteistyön onnistumiseen tutkittiin. Yhteistyön kehittämisen kannalta merkittävimmät ongelmakohdat valittiin toimeksiantajayrityksen toiveiden mukaisesti, joiden taustalla puolestaan vaikuttivat vahvasti asiakasyrityksen vaatimukset. Tästä syystä ongelma-analyysin pohjana käytettiinkin heidän suorittamia auditointeja. Auditointitulosten ja henkilöhaastatteluiden perusteella merkittävimmiksi ongelmiksi nousivat raportointi ja kuormansuunnittelu. Nämä valittiin varsinaisen kehitystyön kohteiksi. Tiedonkulun ja tietojärjestelmien nähtiin olevan siinä ratkaisevassa asemassa. Jo näiden kahden edellä mainitun epäkohdan ratkaiseminen vaikuttaisi yritysten väliseen yhteistyöhön positiivisesti. Lisäksi työssä tarkasteltiin myös laajemmin yhteistyön kehittämistä pitkällä aikavälillä sekä muihin asiakassuhteisiin. Työn tarkoituksena ei ollut luoda valmista ratkaisumallia, vaan ennemminkin kartoittaa mahdollisia kehityssuuntia sekä tutkia niiden vaikutuksia yhteistyöhön.
Resumo:
Proliferatiivinen verrukoottinen leukoplakia (PVL) esiintyy yhtenä laajana tai useampana verrukoottisena, valkoisena muutoksena suun limakalvoilla. PVL on aggressiivinen limakalvomuutos, joka ei usein vastaa hoitoihin, uusii herkästi ja sillä on muita leukoplakioita suurempi pahanlaatuistumistaipumus. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa PVL:sta ja sen ilmentymisestä ja kehittymisestä sekä arvioida kriittisesti PVL:n diagnostiikkaa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus suoritettiin etsimällä Pubmed-tietokannan kirjallisuushaulla kaikki englannin kielellä raportoidut ja vertaisarvioidut PVL- potilastapaukset 2000 – 2013. PVL voi histologisesti esiintyä myös verrukoottisena hyperplasiana (VH), joten myös nämä tapaukset sisällytettiin aineistoon. Kaikkiaan 54 artikkelia täytti sisäänottokriteerit. Näissä oli yhteensä 388 PVL- ja 848 VH-tapausta. Lisäksi kerättiin kaikki Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen suupatologian osastolla histologisesti diagnosoidut vastaavat suun VH-muutokset 2000 – 2013. Kirjallisuudesta havaittiin, että PVL esiintyi useammin naisilla (2,2 : 1), kun taas VH esiintyi useammin miehillä (1 : 3,8). Tupakointi ei näyttänyt liittyvän PVL:aan (30 %), kun taas VH:aan se näytti selkeämmin liittyvän (83 %). PVL:n yleisin sijainti oli ikenellä (59 %) ja suurin osa VH-muutoksista esiintyi posken limakalvolla (51 %). PVL-potilaista 47 %:lla ja VH-potilaista 5 %:lla todettiin seurannassa pahanlaatuinen kasvain. Turun yliopiston suupatologian osastolla diagnosoituja VH-tapauksia oli 13 vuoden aikana 29. Naisten osuus sairastuneista oli suurempi kuin miesten (1,4 : 1). Muutokset esiintyivät yleisimmin kielen limakalvolla (48 %) ja poskessa (34 %). Yhdessä tapauksessa kehittyi pahanlaatuinen kasvain (3 %). Tutkimuksessa todettiin, että PVL- ja VH-muutokset poikkeavat toisistaan sukupuolijakauman, tupakoinnin ja pahanlaatuistumisen osalta. Ongelmana katsauksessa olivat tietojen puutteellisuus ja raportoinnin heterogeenisyys kirjallisuudessa. PVL- ja VH-tutkimuksessa tulisikin panostaa yhteneviin diagnostisiin kriteereihin, jotta materiaalit olisivat vertailukelpoisia. Potilaan kannalta PVL:n ja VH:n varhainen diagnosointi ja huolellinen seuranta ovat olennaisen tärkeitä asioita.