The Role of Knowledge Management in Developing Common Business Mindset in a Firm

Yrityksen yhteisellä liiketoimintanäkemyksellä tarkoitetaan organisaation kykyä ymmärtää liiketoiminnan olennaiset elementit, ja varmistaa, että työntekijöillä ja yrityksen asiakkailla on positiivinen ja yhdenmukainen kuva ja kokemus kyseisestä organisaatiosta. Tämän Pro-gradu – tutkielman tuloksena kehitettiin mittari, jolla yhteisen liiketoimintanäkemyksen tilaa voidaan yrityksessä mitata. Lisäksi tutkielma selvittää tietojohtamisen merkitystä yhteisen liiketoimintanäkemyksen kehityksessä. Tutkimusaineisto kerättiin Internet -kyselytutkimuksella, johon saatiin 158 vastausta. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Tutkimustulokset viittaavat vahvasti siihen, että tiedon jakamisella ja verkostoitumisella on tilastollisesti merkittävä vaikutus yhteisen liiketoimintanäkemyksen kehittymisessä. Tästä syystä yritysten tulisi integroida tietojohtamisen periaatteet strategioihinsa ja luoda systemaattinen malli, joka kannustaa organisaatiota tiedon jakamiseen ja verkostoitumiseen.

STRUCTURAL LEAF CHANGES IN TREES AROUND A SUBWAY AIR DUCT

ABSTRACTWhile a number of papers have shown that subway systems have an impact on the air quality through the release of particulate matters, no information about the impact of such particles on tree attributes is available. Tree leaves from three different species from the exit side of a subway station in Rio de Janeiro, Brazil, were more asymmetrical than leaves from the entrance side. This leaves also presenting changes in leaves cuticle and chlorophyll content.

White mold detection in common beans through leaf reflectance spectroscopy

ABSTRACT This study aimed to identify wavelengths based on leaf reflectance (400-1050 nm) to estimate white mold severity in common beans at different seasons. Two experiments were carried out, one during fall and another in winter. Partial Least Squares (PLS) regression was used to establish a set of wavelengths that better estimates the disease severity at a specific date. Therefore, observations were previously divided in two sub-groups. The first one (calibration) was used for model building and the second subgroup for model testing. Error measurements and correlation between measured and predicted values of disease severity index were employed to provide the best wavelengths in both seasons. The average indexes of each experiment were of 5.8% and 7.4%, which is considered low. Spectral bands ranged between blue and green, green and red, and red and infrared, being most sensitive for disease estimation. Beyond the transition ranges, other spectral regions also presented wavelengths with potential to determine the disease severity, such as red, green, and near infrared.

Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

Evaluation of common mental disorders in women with polycystic ovary syndrome and its relationship with body mass index

PURPOSE: To evaluate the prevalence of common mental disorders in women diagnosed with polycystic ovary syndrome as compared with paired controls without this syndrome. METHODS: Cross-sectional study with a Control Group examining women between the ages of 18 and 30 who did not use antidepressants and who sought the Gynecology Service of the researched sites. For every woman diagnosed with the polycystic ovary syndrome, another with the same age, educational status and presence or absence of sexual partners was sought without this diagnosis. In total, 166 patients agreed to participate, consisting of 95 diagnosed with polycystic ovary syndrome and 71 in the Control Group. The diagnosis of polycystic ovary syndrome was made by the presence of two from three criteria: oligomenorrhea or amenorrhea, clinical or biochemical hyperandrogenism and polycystic ovaries on transvaginal ultrasound, following exclusion of patients with Cushing's syndrome, congenital adrenal hyperplasia, and androgen-secreting tumors. Weight and height were measured to calculate the body mass index. The Self-Reporting Questionnaire, which evaluated 20 items, was used as an indicator of common mental disorders. A χ² analysis stratified by the category of body mass index was used to compare the prevalence of common mental disorders, between the groups of women with and without the polycystic ovary syndrome. RESULTS: There were no significant differences in age, education, presence of sexual partners, ethnicity, socioeconomic status, use of psychiatric medication, and search for consultation in mental health between the studied groups. The prevalence of obese women with indications of common mental disorders was significantly higher in women with polycystic ovary syndrome than in the Control Group. In the group with healthy body mass index, the incidence of common mental disorders was statistically significant different between women with polycystic ovary syndrome and normal controls (p=0.008). CONCLUSIONS: Women with diagnosis of this disease have an almost three-fold increased likelihood of common mental disorders as compared with those without polycystic ovary syndrome. Although obesity is often observed in polycystic ovary syndrome, even women with a healthy body mass index have an increased risk of psychiatric comorbidity.

Crystal-associated cholangiopathy in sheep grazing Brachiaria decumbens containing the saponin protodioscin

An outbreak of hepatogenous photosensitization is reported in a flock of 28 sheep grazing Brachiaria decumbens in Mato Grosso do Sul State, Central-Western Brazil. Seven lambs and an adult sheep were affected and 6 of them died. Two surviving affected lambs and one lamb without clinical signs had increased serum values of gamma glutamyltransferase, bilirubin, and cholesterol. In two adult unaffected sheep those parameters were within normal values. An adult sheep submitted to necropsy presented moderate body condition, unilateral corneal opacity, drying of the muzzle, moderate jaundice, increased lobular pattern of the liver, and a distended gallbladder. Histological lesions were epithelial degeneration, necrosis, and hyperplasia of small bile ducts. Mild amounts of foamy macrophages were observed, mainly in the centroacinar zone. Diffuse swelling and vacuolation were observed in hepatocytes. Crystal negative images were found within bile ducts, foamy macrophages, and the lumen of some renal tubules. The heart showed multifocal areas of degeneration and necrosis of the muscle fibers. Pasture samples (Brachiaria decumbens) contained 2.36% of protodioscin. No Pithomyces chartarum spores were found in the pasture. Samples from a similar neighboring B. decumbens pasture grazed by cattle without photosensitization contained 1.63% of protodioscin isomers. Outbreaks of photosensitization caused by Brachiaria spp. are common in cattle in the Brazilian Cerrado (savanna) with about 51 million hectares of Brachiaria spp pastures. Sheep farming has been recently developed in this region, and the number of sheep is increasing significantly. Because sheep are more susceptible than cattle to lithogenic saponins, poisoning by Brachiaria should be an important limiting factor for the sheep industry.

Avian pox virus infection in a common barn owl (Tyto alba) in southern Brazil

A young common barn owl (Tyto alba) was referred to the Núcleo de Reabilitação da Fauna Silvestre (Nurfs), Federal University of Pelotas (UFPel), after been found in a barn of a brick factory in the urban area of Pelotas, Rio Grande do Sul, Brazil. The bird was apathic, weak and with crusty lesions in the featherless areas (eyes, beak, legs), and died soon after arrival at Nurfs. Necropsy and histopathological examination of the lesions were carried out. The hyperplasia and hypertrophy of the cutaneous lesions, several eosinophilic intracyto-plasmic inclusion bodies in epithelial cells (Bollinger bodies), as well as particles characteristic of poxvirus, observed by electronic microscopy, confirmed the infection by avian poxvirus, what highlights the importance of Tyto alba as carrier of the virus in the wild.

Identification and application of bile metabolites to assess the exposure of fish to pharmaceuticals in the environment

Thousands of tons of pharmaceuticals are consumed yearly worldwide. Due to the continuous and increasing consumption and their incomplete elimination in wastewater treatment plants (WWTP), pharmaceuticals and their metabolites can be detected in receiving waters, although at low concentrations (ng to low μg/L). As bioactive molecules the presence of pharmaceuticals in the aquatic environment must be considered potentially hazardous for the aquatic organisms. In this thesis, the biotransformation and excretion of pharmaceuticals in fish was studied. The main biotransformation pathways of three anti‐inflammatory drugs, diclofenac, naproxen and ibuprofen, in rainbow trout were glucuronidation and taurine conjugation of the parent compounds and their phase I metabolites. The same metabolites were present in fish bile in aquatic exposures as in fish dosed with intraperitoneal injection. Higher bioconcentration factor in bile (BCFbile) was found for ibuprofen when compared to diclofenac and naproxen. Laboratory exposure studies were followed by a study of uptake of pharmaceuticals in a wild fish population living in lake contaminated with WWTP effluents. Of the analyzed 17 pharmaceuticals and six phase I metabolites, only diclofenac, naproxen and ibuprofen was present in bream and roach bile. It was shown, that diclofenac, naproxen and ibuprofen excreted by the liver can be found in rainbow trout and in two native fish species living in the receiving waters. In the bream and roach bile, the concentrations of diclofenac, naproxen and ibuprofen were roughly 1000 times higher than those found in the lake water, while in the laboratory exposures, the bioconcentration of the compounds and their metabolites in rainbow trout bile were at the same level as in wild fish or an order of magnitude higher. Thus, the parent compounds and their metabolites in fish bile can be used as a reliable biomarker to monitor the exposure of fish to environmental pharmaceuticals present in water receiving discharges from WWTPs.

Ultrastructural lesions in the myocardium and kidneys of rabbits in experimental acute Amorimia exotropica poisoning

Abstract: Amorimia exotropica is an important plant associated with sudden death in cattle in Southern Brazil. In order to understand the mechanisms by which A. exotropica causes acute lesions in the heart and kidney of intoxicated animals, an experiment was conducted to determine the histopathology and ultrastructure of myocardial and renal lesions of intoxicated rabbits. After receiving 18g/kg of dried plant, six rabbits died suddenly. At necropsy, the liver was swollen and no other macroscopic lesions were observed. Histologically, centrolobular and midzonal hepatocytes were vacuolated. These vacuoles were strong PAS stained positive, suggesting that they corresponded to glycogen accumulations. In some regions of the ventricular septum and ventricles were found vacuoles of different sizes and the kidneys of two rabbits showed vacuolar degeneration on distal convoluted tubules. Ultrastructurally, the myocardium had cardiomyocytes swelling with separation of myofibrils bundles and rupture and disorganization of the sarcomeres. The mitochondria displayed swelling, disorganization, disruption of the mitochondrial cristae, and electron-dense matrix. Some mitochondria exhibited eccentric projections of their membranes with disruption of both outer and inner membranes. The sarcoplasmic reticulum had no alterations, whereas the T-tubule system was occasionally dilated and ruptured. The kidneys had mitochondrial swelling with disorganization and disruption of the mitochondrial cristae. The vacuoles result from the swelling of the endoplasmatic reticulum and usually were located between two basolateral infoldings and mitochondria, occurring preferentially around the nucleus. The myocytes and T system damages induced by A. exotropica result in acute heart failure and death. Furthermore, this mechanism of cardiotoxicity may be common to all plant containing monofluoroacetate.

Modeling light interception and distribution in mixed canopy of common cocklebur (Xanthium stramarium) in competition with corn

The aim of this study was to model light interception and distribution in the mixed canopy of Common cocklebur (Xanthium stramarium) with corn. An experiment was conducted in factorial arrangement on the basis of randomized complete blocks design with three replications in Gonabad in 2006-2007 and 2007-2008 seasons. The factors used in this experiment include corn density of 7.5, 8.5 and 9.5 plants per meter of row and density of Common cocklebur of zero, 2, 4, 6 and 8 plants per meter of row. INTERCOM model was used through replacing parabolic function with triangular function of leaf area density. Vertical distribution of the species' leaf area showed that corn has concentrated the most leaf area in layer of 80 to 100 cm while Common cocklebur has concentrated in 35-50 cm of canopy height. Model sensitivity analysis showed that leaf area index, species' height, height where maximum leaf area is seen (hm), and extinction coefficient have influence on light interception rate of any species. In both species, the distribution density of leaf area at the canopy length fit a triangular function, and the height in which maximum leaf area was observed was changed by change in density. There was a correlation between percentage of the radiation absorbed by the weed and percentage of corn seed yield loss (r² = 0.89). Ideal type of corn was determined until the stage of tasseling in competition with weed. This determination indicates that the corn needs more height and leaf area, as well as less extinction coefficient to successfully fight against the weed.

Early growth of common bean cropped over ruzigrass residues

Ruzigrass (Brachiaria ruziziensis, syn. Urochloa ruziziensis) is used as a cover crop in tropical regions because it has a high yield potential, is widely adapted and has a vigorous root system. However, it may affect early growth of the next crop due to allelopathy and competition for soil nitrate. A greenhouse experiment was conducted in glass-walled pots with soil to determine the effect of ruzigrass residues on the initial growth and mineral nutrition of common bean (Phaseolus vulgaris). Ruzigrass was grown in the pots for 50 days and chemically desiccated. Then, common bean was grown: without ruzigrass residues; with ruzigrass shoots placed on the soil surface; with ruzigrass roots left in the soil; and with ruzigrass shoots and roots left undisturbed. Root growth of common bean was decreased by ruzigrass residues, but shoot biomass was not affected when it was grown in the presence of ruzigrass shoots or roots alone. In pots where ruzigrass residues were undisturbed, common bean biomass yield was decreased. Nitrogen concentration in common bean shoot was not affected by ruzigrass shoot on the soil surface, an evidence that the observed decrease in common bean growth probably was due to allelopathic effects rather than competition for nitrogen.