Spring snowmelt and midwinter thaw and refreeze north of 60°N based on Seawinds QuikScat 2000-2009

The scatterometer SeaWinds on QuikSCAT provided regular measurements at Ku-band from 1999 to 2009. Although it was designed for ocean applications, it has been frequently used for the assessment of seasonal snowmelt patterns aside from other terrestrial applications such as ice cap monitoring, phenology and urban mapping. This paper discusses general data characteristics of SeaWinds and reviews relevant change detection algorithms. Depending on the complexity of the method, parameters such as long-term noise and multiple event analyses were incorporated. Temporal averaging is a commonly accepted preprocessing step with consideration of diurnal, multi-day or seasonal averages.

Beyond maternal death: improving the quality of maternal care through national studies of ‘near-miss’ maternal morbidity

Knight M, Acosta C, Brocklehurst P, Cheshire A, Fitzpatrick K, Hinton L, Jokinen M, Kemp B, Kurinczuk JJ, Lewis G, Lindquist A, Locock L, Nair M, Patel N, Quigley M, Ridge D, Rivero-Arias O, Sellers S, Shah A on behalf of the UKNeS coapplicant group. Background Studies of maternal mortality have been shown to result in important improvements to women’s health. It is now recognised that in countries such as the UK, where maternal deaths are rare, the study of near-miss severe maternal morbidity provides additional information to aid disease prevention, treatment and service provision. Objectives To (1) estimate the incidence of specific near-miss morbidities; (2) assess the contribution of existing risk factors to incidence; (3) describe different interventions and their impact on outcomes and costs; (4) identify any groups in which outcomes differ; (5) investigate factors associated with maternal death; (6) compare an external confidential enquiry or a local review approach for investigating quality of care for affected women; and (7) assess the longer-term impacts. Methods Mixed quantitative and qualitative methods including primary national observational studies, database analyses, surveys and case studies overseen by a user advisory group. Setting Maternity units in all four countries of the UK. Participants Women with near-miss maternal morbidities, their partners and comparison women without severe morbidity. Main outcome measures The incidence, risk factors, management and outcomes of uterine rupture, placenta accreta, haemolysis, elevated liver enzymes and low platelets (HELLP) syndrome, severe sepsis, amniotic fluid embolism and pregnancy at advanced maternal age (≥ 48 years at completion of pregnancy); factors associated with progression from severe morbidity to death; associations between severe maternal morbidity and ethnicity and socioeconomic status; lessons for care identified by local and external review; economic evaluation of interventions for management of postpartum haemorrhage (PPH); women’s experiences of near-miss maternal morbidity; long-term outcomes; and models of maternity care commissioned through experience-led and standard approaches. Results Women and their partners reported long-term impacts of near-miss maternal morbidities on their physical and mental health. Older maternal age and caesarean delivery are associated with severe maternal morbidity in both current and future pregnancies. Antibiotic prescription for pregnant or postpartum women with suspected infection does not necessarily prevent progression to severe sepsis, which may be rapidly progressive. Delay in delivery, of up to 48 hours, may be safely undertaken in women with HELLP syndrome in whom there is no fetal compromise. Uterine compression sutures are a cost-effective second-line therapy for PPH. Medical comorbidities are associated with a fivefold increase in the odds of maternal death from direct pregnancy complications. External reviews identified more specific clinical messages for care than local reviews. Experience-led commissioning may be used as a way to commission maternity services. Limitations This programme used observational studies, some with limited sample size, and the possibility of uncontrolled confounding cannot be excluded. Conclusions Implementation of the findings of this research could prevent both future severe pregnancy complications as well as improving the outcome of pregnancy for women. One of the clearest findings relates to the population of women with other medical and mental health problems in pregnancy and their risk of severe morbidity. Further research into models of pre-pregnancy, pregnancy and postnatal care is clearly needed.

An in vitro investigation on the cytotoxic and nuclear receptor transcriptional activity of the mycotoxins fumonisin B1 and beauvericin

Fumonisin B1 (FB1) and beauvericin (BEA) are secondary metabolites of filamentous fungi, which under appropriate temperature and humidity conditions may develop on various foods and feeds. To date few studies have been performed to evaluate the toxicological and endocrine disrupting effects of FB1 and BEA. The present study makes use of various in vitro bioassays including; oestrogen, androgen, progestagen and glucocorticoid reporter gene assays (RGAs) for the study of nuclear receptor transcriptional activity, the thiazolyl blue tetrazolium bromide (MTT) assay to monitor cytotoxicity and high content analysis (HCA) for the detection of pre-lethal toxicity in the RGA and Caco-2 human colon adenocarcinoma cells. At the receptor level, 0.001-10μM BEA or FB1 did not induce any agonist responses in the RGAs. However at non-cytotoxic concentrations, an antagonistic effect was exhibited by FB1 on the androgen nuclear receptor transcriptional activity at 10μM and BEA on the progestagen and glucocorticoid receptors at 1μM. MTT analysis showed no decrease in cell viability at any concentration of FB1, whereas BEA showed a significant decrease in viability at 10μM. HCA analysis confirmed that the reduction in the progestagen receptor transcriptional activity at 1μM BEA was not due to pre-lethal toxicity. In addition, BEA (10μM) induced significant toxicity in both the TM-Luc (progestagen responsive) and Caco-2 cells.

Oikopolut organisatorisessa päätöksenteossa ¬– Case: Kustannuslaskennan standardisointi

Organisatorinen päätöksenteko on usein hyvin raskas ja resursseja kuluttava prosessi, minkä vuoksi päätöksentekijät eivät välttämättä aina edes pyri täydelliseen rationaalisuuteen. Tällöin päätöksentekijät voivat yksinkertaistaa päätöksentekoprosessia jättämällä kokonaisia vaiheita pois tai lyhentämällä niitä. Näiden tekijöiden ja vaiheiden poisjättämistä tai lyhentämistä kutsutaan päätöksenteon yhteydessä oikopoluiksi, joiden avulla päätöksentekoprosessia voidaan muuttaa kevyemmäksi. Tässä tutkielmassa käsitellään päätöksenteon oikopolkuja kustannuslaskennan ja standardisoinnin ympäristössä. Tutkielma on laadullinen ja tutkimusotteeltaan toiminta-analyyttinen tapaustutkimus, johon aineisto kerättiin haastatteluilla, havainnoimalla ja dokumentteja tutkimalla. Tutkielma suoritettiin toimeksiantona, jonka tavoitteena oli ratkaista case-yrityksessä vallitseva kustannuslaskentaan liittyvä käytännön ongelma standardisoidulla kustannuslaskentamallilla. Tarkastelun kohteena olevan case-yrityksen päätöksenteko kustannuslaskennan standardisoinnista ei kuitenkaan vaikuttanut rationaaliselta, minkä vuoksi päätöksentekoprosessia lähdettiin avaamaan kolmen päätöksentekomallin ja epärationaalisen organisaation teorian avulla, jotka valikoituivat abduktiivisen päättelyn menetelmällä. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään miksi ja miten oikopolkuja voi syntyä organisatorisessa päätöksenteossa standardisoinnin ympäristössä, minkälaisia oikopolut voivat olla, miten tällaiset päätöstilanteet oikeutetaan ja miten oikopolut vaikuttavat itse standardisointiin ja standardisoitavan kohteen valintaan. Epärationaalisen organisaation teorian mukaan päätöksenteon oikopolkuja voi syntyä, kun päätösrationaalinen päätöksentekoprosessi ohitetaan ja suoritetaan ideologiaan pohjautuva toimintarationaalinen päätös. Tämän havaittiin tapahtuneen myös tarkasteltavan case-yrityksen päätöksenteossa. Standardisoinnin tapauksessa päätöksenteon oikopolkuja ilmeni etenkin siinä, että standardisointia pidettiin pelkästään hyvänä asiana, eikä sitä arvioitu kriittisesti. Tämän johdosta standardisointia pyrittiin ajamaan case-yrityksessä maksimaalisena välittämättä myyntiyhtiöiden erityispiirteistä. Standardisointi ei myöskään edellytä rationaliteettia kohteeltaan, joten myös standardisoinnin kohde voi olla epärationaalinen päätösrationaalisuuden näkökulmasta. Käytännössä päätöksenteon oikopolkuja voi ilmetä tällöin missä tahansa päätöksentekoprosessin osassa. Case-yrityksessä oikopolkuja ilmeni kustannuslaskennan alueella tarkkuusongelman sivuuttamisena sekä vain yhteen vaihtoehtoon keskittymisenä ja sen puolustamisena. Päätöksenteko ja sen oikopolut oikeutettiin case-yrityksessä aika- ja resurssirajoitteilla sekä organisaation erityispiirteillä. Keskeisimpänä tutkimustuloksena voidaan pitää aikarajoitteen korostumista, sillä aika nähtiin rajoitteista merkittävimpänä ja ilman aikapaineita päätöksentekoprosessi olisi voinut olla erilainen

Se on aina vähän ryhmän mukaan. Hämeen linnan opastetut kierrokset kulttuuriperintöprosessina

Tutkimuksessa tarkastellaan Hämeen linnan opastettujen kierrosten sisältöä ja sen muutoksia, soveltaen Anna Sivulan esittämää kulttuuriperintöprosessiteoriaa. Teorian mukaan kulttuuriperintöyhteisön monumentalisoivan, omaksuvan ja historioivan identiteettityön kohtauspisteessä on kulttuuriperintöprosessi. Tutkimuskysymys on: miten kulttuuriperintöprosessin identiteettityö on näkynyt ja näkyy Hämeen linnan opastettujen kierrosten muotoutumisessa ja muutoksessa? Oppaiden kierrokset tulkitaan syntyneiksi identiteettityön tuloksena. Opas myös esittää linnan kävijöille kutsun tekemään identiteettityötä kierroksillaan ja siten uusintaa osallisuutensa jatkuvasti. Tutkimusaineisto koostuu yhdentoista linnassa työskennelleen oppaan haastattelusta, yhdeksän opastetun kierroksen havainnoinnista ja 56 tutkimusaiheeseen liittyvästä linnan lehtileikearkiston lehtijutusta. Haastattelut ja havainnoinnit on litteroitu ja tematisoitu aiheittain. Haastatteluaineiston analyysissa esiin tulleet kertomukset liitettiin tutkimuskirjallisuudessa esiintyviin käsityksiin kulttuuriperinnön luonteesta ja muuttu-misesta. Havainnointi¬aineistoa ja haastateltujen oppaiden näkemyksiä opastuksista ja niiden välittämästä tiedosta vertailtiin lehtijutuissa esiintyviin käsityksiin. Opastetut kierrokset rakentuvat joka kerta osallistujien mukaan. Oppaat muokkaavat kierrosta paitsi verbaalisen palautteen, myös tulkitsemiensa eleiden, ilmeiden ja asentojen perusteella, käynnistäen kulttuuriperintöprosessiin kuuluvan neuvottelun. Kulttuuriperintöprosessin jatkuva läpikäyminen kehittää opasta työssään. Opaskoulutus on kulttuuriperintöprosessin kannalta tärkeä. Koulutuksessa syntyy osalli-suuden kokemusta, joka johtaa kulttuuriperintöyhteisön jäseneksi, kun jaettua historiaa liitetään menneen jälkeen ja kun oppaat rakentavat itsestään historiatietoista Hämeen linnan toimijaa. Linnaa tutkineiden luennoitsijoiden käyttäminen opaskoulutuksessa tukee oppaiden käsitystä roolistaan jaetun historian asiantuntijoina. Kierrosten pääasiallisena sisältönä on historiatieto linnasta. Erityisenä murroskohtana sisällössä näkyy linnaa koskevan tutkimuksen muuttuminen rakennushistoriapainotteisesta sosiaalihistoriapainotteiseksi. Käsitykset historiatiedosta ja kuulijoiden odotuksista voivat olla ristiriidassa, näin erityisesti kummitustarinoiden kohdalla. Suurin osa haastatelluista on pyrkinyt välttämään fiktiivisiä tarinoita keskittymällä faktatiedon kertomiseen. Lehtiartikkeleiden perusteella kummitusjuttujen vähemmälle jättämisen voi tulkita periytyvän restaurointiajalta, jolloin linnan tutkijat eivät ole kertoneet fiktiivisiä tarinoita, joten sel¬laisia ei ole oppaiden tutkijoilta saamaan jaettuun historiaan kuulunut. Osa oppaista pitää kuitenkin fiktiivisiä tarinoita opastetun kierroksen sisältöön kuuluvina ja myös osa kävijöistä ja linnasta kirjoittaneista toimittajista olettaa fiktion kuuluvan linnan tarjoamaan jaettuun historiaan.

Manure and sorbent fertilisers increase on-going nutrient availability relative to conventional fertilisers

The key to better nutrient efficiency is to simultaneously improve uptake and decrease losses. This study sought to achieve this balance using sorbent additions and manure nutrients (spent poultry litter; SL) compared with results obtained using conventional sources (Conv; urea nitrogen, N; and phosphate–phosphorus; P). Two experiments were conducted. Firstly, a phosphorus pot trial involving two soils (sandy and clay) based on a factorial design (Digitaria eriantha/Pennisetum clandestinum). Subsequently, a factorial N and P field trial was conducted on the clay soil (D. eriantha/Lolium rigidum). In the pot trial, sorbent additions (26.2 g of hydrotalcite [HT] g P− 1) to the Conv treatment deferred P availability (both soils) as did SL in the sandy soil. In this soil, P delivery by the Conv treatments declined rapidly, and began to fall behind the HT and SL treatments. Addition of HT increased post-trial Colwell P. In the field trial low HT-rates (3.75 and 7.5 g of HT g P− 1) plus bentonite, allowed dry matter production and nutrient uptake to match that of Conv treatments, and increased residual mineral-N. The SL treatments performed similarly to (or better than) Conv treatments regarding nutrient uptake. With successive application, HT forms may provide better supply profiles than Conv treatments. Our findings, combined with previous studies, suggest it is possible to use manures and ion-exchangers to match conventional N and P source productivity with lower risk of nutrient losses.

Kunnan opetushallinnon ja vanhempien kokemuksia inkluusioon pyrkimisestä – ”Et tukitoimet pystyttäis tarjoomaa, ja jokainen pystyis käymää kouluu sillee ku se hänelle parhaiten sopii”

Tutkielma kuvaa erään länsisuomalaisen kunnan kouluinkluusion tilannetta. Tarkoituksena on selvittää, millaisiin opetusryhmiin kunnassa sijoitetaan erityisen tuen päätöksen saaneet oppilaat, ja miten näissä sijoituksissa pyritään noudattamaan inkluusion mukaista lähikouluperiaatetta. Tutkielmassa kartoitetaan myös sitä, miten näiden lasten vanhemmat kokevat osallisuutensa lapsensa erityisen tuen prosessissa ja miten nämä vanhemmat kokevat inkluusion. Tavoitteena on saada katsaus siitä, missä tilanteessa tutkimuskunnassa ollaan inkluusion toteutumisen suhteen, ja millä keinoin sitä pyritään toteuttamaan. Tavoitteena on myös antaa ääni vanhempien näkemyksille lastensa opetusryhmästä ja inkluusion mahdollisuuksista opetuksessa. Tutkielma on kvalitatiivinen monitapaustutkimus. Kohderyhmä on tutkimuskunta, sekä kunnassa asuvat vanhemmat, joiden lapsella on erityisen tuen päätös. Aineisto on kerätty puoliavoimella teemahaastattelulla. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla sitä tutkimuskysymyksien mukaan. Tuloksien mukaan kunnassa pyritään sijoittamaan erityisen tuen oppilaat lähikouluihinsa, jos se on lapsen edun mukaista. Pienryhmissä opiskelevia oppilaita integroidaan yleisopetukseen mahdollisuuksien mukaan. Erityisen tuen oppilaista suurin osa opiskelee pienryhmissä, jotka on jaoteltu kuntaan tuen tarpeen mukaan. Kolmiportainen tuki on vähentänyt kunnassa erityisen tuen päätöksiä ja lisännyt tuen antamista yleisopetuksessa. Kunnassa nähdään tilanne hyvänä, mutta tulevaisuudessa haasteita tuovat oppilaiden tuen tarpeen lisääntyminen ja sen moninaistuminen. Vanhemmat ovat huolestuneita siitä, että yleisopetus ei pysty vastaamaan lapsen tuen tarpeisiin, ja siitä syystä segregoiva pienryhmäopetus on toimiva ratkaisu. Vanhempien mukaan lapsi pärjäisi yleisopetuksessa, mikäli siellä on tarpeeksi tukea. Vanhemmat kokevat, että heidät otetaan pääosin hyvin huomioon erityisen tuen päätöksen prosessissa. Toisaalta kaikilla vanhemmilla ei ole välttämättä tarkkaa tietoa siitä, mitä erityinen tuki tarkoittaa.

“Ulkona on se kaikki luonto ympärillä ja sisäl on nää seinät.” Tutkimus alkuopetusikäisen lapsen luontosuhteesta ja ulkona oppimisen kokemuksista

Tutkimuksen aiheena on toisen luokan oppilaiden luontosuhde sekä heidän kokemuksensa ulkona oppimisesta. Aiempien tutkimusten mukaan lapset viettävät nykypäivänä yhä vähemmän vapaa-aikaa ulkona. Lisäksi useista tutkimuksista käy ilmi lasten ja nuorten luonnosta vieraantuminen ja luontosuhteen heikkeneminen. Tässä tutkimuksessa haluttiin saada selville, millaisia luontosuhteita alkuopetusikäisillä on ja miten he kokevat ulkona oppimisen. Ulkona oppimista on tutkittu kansainvälisesti jo melko paljon ja siitä saatavat hyödyt muun muassa motivaation ja hyvinvoinnin kannalta ovat tulleet esiin tutkimuksissa. Tutkimuksen aihe on siis tällä hetkellä erittäin ajankohtainen, mutta Suomessa vielä melko vähän tutkittu. Tutkimus toteutettiin eräässä varsinaissuomalaisessa alakoulussa ja siihen osallistui kaksi 2. luokkaa. Tutkimusaineisto koostui kolmesta osasta: alkukyselystä, teemahaastatteluista ja piirroksista. Aineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Tutkimuksen ensimmäisenä päätuloksena voidaan esittää, että lasten luontosuhde on melko kahtiajakautunut positiivisiin ja luonnosta vieraantuneisiin. Toisena päätuloksena voidaan esittää, että ulkona oppiminen koetaan enemminkin retkeksi kuin perinteiseksi oppitunniksi. Ulkona oppimisen kokemukset olivat vähäisiä, mutta kauttaaltaan positiivisia. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kotiympäristöllä on suuri merkitys luontosuhteen muodostumisessa, sillä monilla positiivisesti luontoon suhtautuvilla oli paljon vapaa-ajan luontokokemuksia. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa luontosuhteen vaikuttavan suhtautumiseen ulkona oppimista kohtaan. Ulkona oppimisen kokemukset liittyivät enemmän siihen, mitä on tehty ja suurin osa oppilaista koki ulkona oppimisen mielekkäänä, vaikka vapaa-ajan luontokokemuksia olisi ollut hyvin vähän. Aineistosta kävi ilmi oppilaiden kiinnostus tutkivaa ja toiminnallista oppimista kohtaan sekä kokemukset syvällisemmästä oppimisesta konkreettisen tekemisen ansiosta. Tutkimuksen perusteella voidaan siis todeta, että ulkona oppiminen voi olla hyvä lisä opetukseen hyvinvoinnin, motivoinnin sekä käytännön taitojen oppimisen kannalta.

Investigations of the Toxic Effect of Silver Nanoparticles on Mammalian Cell Lines

Silver nanoparticles are widely used for many applications. In this study silver nanoparticles have been tested for their toxic effect on fibroblasts (NIH-3T3), on a human lung adenocarcinoma epithelial cell line (A-549), on PC-12-cells, a rat adrenal pheochromocytoma cell line, and on HEP-G2-cells, a human hepatocellular carcinoma cell line. The viability of the cells cultivated with different concentrations of silver was determined by the MTT assay, a photometric method to determine cell metabolism. Dose-response curves were extrapolated and IC50, total lethal concentration (TLC), and no observable adverse effect concentration (NOAEC) values were calculated for each cell line. As another approach, ECIS (electric-cell-substrate-impedance-sensing) an automated method to monitor cellular behavior in real-time was applied to observe cells cultivated with silver nanoparticles. To identify the type of cell death the membrane integrity was analyzed by measurements of the lactate dehydrogenase releases and by determination of the caspase 3/7 activity. To ensure that the cytotoxic effect of silver nanoparticles is not traced back to the presence of Ag+ ions in the suspension, an Ag+ salt (AgNO3) has been examined at the same concentration of Ag+ present in the silver nanoparticle suspension that is assuming that the Ag particles are completely available as Ag+ ions.

Efeito de glucanas do fungo Caripia montagnei em modelo de inflamação intestinal induzida por tnbs em ratos Wistar e em células de carcinoma de cólon humano HT-29

Compounds derived from fungi has been the subject of many studies in order to broaden the knowledge of their bioactive potential. Polysaccharides from Caripia montagnei have been described to possess anti-inflammatory and antioxidant properties. In this study, glucans extracted from Caripia montagnei mushroom were chemically characterized and their effects evaluated at different doses and intervals of treatment. It was also described their action on colonic injury in the model of colitis induced by 2,4,6-trinitrobenzene sulfonic acid (TNBS), and its action on cells of the human colon carcinoma (HT-29). Compounds extracted of C. montagnei contain high level of carbohydrates (96%), low content of phenolic compounds (1.5%) and low contamination with proteins (2.5%). The (FT-IR) and (NMR) analysis showed that polysaccharides from this species of mushroom are composed of α- and β-glucans. The colonic damage was evaluated by macroscopic, histological, biochemical and immunologic analyses. The results showed a reduction of colonic lesions in all groups treated with the glucans of Caripia montagnei (GCM). GCM significantly reduced the levels of IL-6 (50 and 75 mg/kg, p < 0.05), a major inflammatory cytokine. Biochemical analyses showed that such glucans acted on reducing levels of alkaline phosphatase (75 mg/kg, p < 0.01), nitric oxide (p < 0.001), and myeloperoxidase (p < 0.001). These results were confirmed microscopically by the reduction of cellular infiltration. The increase of catalase activity suggest a protective effect of GCM on colonic tissue, confirming their anti-inflammatory potential. GCM displayed cytostatic activity against HT-29 cells, causing accumulation of cells in G1 phase, blocking the cycle cell progression. Those glucans also showed ability to modulate the adhesion of HT-29 cells to Matrigel® and reduced the oxidative stress. The antiproliferative activity against HT-29 cells displayed by GCM (p <0.001) can be attributed to its cytostatic activity and induction of apoptosis by GCM

Liian pitkiä taukoja puhutun puheen aikana – missä viipyy tekstitys? Yleisradion ohjelmatekstitysten laatu ja saavutettavuus kohdeyleisön näkökulmasta

Tutkielmassa käsitellään Yleisradion ohjelmatekstitysten laatua ja saavutettavuutta pääasiallisten kohderyhmien näkökulmasta. Lähtökohtana tutkimukselle toimivat kolme hypoteesia, joiden mukaan ohjelmatekstitysten ensisijaiset kohderyhmät olisivat tyytyväisimpiä ja toissijaiset kohderyhmät tyytymättömämpiä ohjelmatekstitysten laatuun, toissijaisia katsojaryhmiä ei olisi huomioitu riittävästi ohjelmatekstityksiä tehdessä sekä ohjelmatekstitysten saavutettavuutta voitaisiin parantaa. Tavoitteena oli siis selvittää Yleisradion ohjelmatekstitysten laadun ja saavutettavuuden taso katsojalähtöisesti kyselytutkimuksen muodossa. Katsojien mielipiteitä ohjelmatekstityksestä kerättiin Webropol-työkalulla toteutetun kyselyn avulla. Vastauksia toivottiin saatavan ainakin ensisijaisilta katsojaryhmiltä eli kuuroilta ja kuulovammaisilta, sekä lisäksi eläkeläisiltä ja maahanmuuttajilta, joiden on myös havaittu hyötyvän ohjelmatekstitysten käytöstä. Kysely toteutettiin yhteistyössä asiantuntijatahojen, kuten Yleisradion, katsojaryhmien etujärjestöjen ja edustajien kanssa. Pääasiassa suljettuja kysymyksiä ja Likert-asteikkoon pohjautuvia väittämiä sisältävä verkkokyselylomake oli avoinna yleisölle julkisen linkin kautta vuoden 2013 kevään ja kesän ajan. Kyselyyn vastasi yhteensä 84 ohjelmatekstitysten käyttäjää. Kyselyn alussa kartoitettiin vastaajien taustoja ja televisionkatselutottumuksia, jonka jälkeen kyselyssä keskityttiin selvittämään vastaajien mielipiteitä Yleisradion ohjelmatekstityksen laadusta ja saavutettavuudesta. Ohjelmatekstityksen laatua koskevissa kysymyksissä perehdyttiin seuraaviin tekijöihin: puheen tekstittäminen, ohjelmatekstitysten vaikutus television katseluelämykseen, tekstityksissä käytettävät värit, infokyltin käyttö ja muiden äänten tekstittäminen. Lisäksi vastaajilta tiedusteltiin esimerkiksi mitä mieltä he ovat ohjelmatekstitysten käyttöönoton helppoudesta. Kerätyistä vastauksista kävi yllättäen ilmi, että toisin kuin ensimmäisessä hypoteesissa oletettiin, tyytyväisimpiä esimerkiksi ohjelmatekstityksissä käytettyyn kieleen ja tekstitysten positiiviseen vaikutukseen kielenoppimisessa ja ylläpitämisessä ovat toissijaisista katsojaryhmistä ainakin maahanmuuttajat. Täten myös toinen hypoteesini kumoutui, sillä kyselyyn saadut vastaukset osoittivat, että huolimatta aiemmista tutkimuksista, ensisijaisten katsojaryhmien eli kuurojen ja kuulovammaisten tarpeita ja toiveita tulisi sittenkin tutkia lisää ja tämän myötä ottaa ne paremmin huomioon ohjelmatekstityksiä toteutettaessa. Tutkimuksen tuloksista kävi lisäksi selville, että Yleisradion ohjelmatekstitysten laadun yleiseen tasoon ollaan suhteellisen tyytyväisiä katsojien keskuudessa. Ainoastaan viimeiseen hypoteesiini eli tarpeeseen parantaa ohjelmatekstitysten saavutettavuutta sain kannatusta kyselyn vastaajilta.

Toxicological impact of JWH-018 and its phase I metabolite N-(3-hydroxypentyl) on human cell lines

"The emergence and abuse of synthetic cannabinoids has been increasing as an alternative to cannabis, mainly among youth. As their appearance on the drug market has been recent, the pharmacological and toxicological profiles of these psychoactive substances are poorly understood. Current studies suggest that they have stronger effects compared to their natural alternatives and their metabolites retain affinity towards CB1 receptors in CNS. Since studies on its toxicological properties are scarce, the effects of the drug in human derived cell lines were investigated. The present study was designed to explore the toxicological impact of parent drug versus phase I metabolites of synthetic cannabinoids on human cells with and without CB1 receptor. The human cell line of neuroblastoma SH-SY5Y and human kidney cell line HEK-293T were exposed to JWH-018 and to its N-(3-hydroxypentyl) metabolite. Cell toxicity was evaluated using the MTT and LDH assay. Additionally, a dual staining methodology with fluorescent Annexin V-FITC and propidium iodide was performed to address the question of whether JWH-018 N-(3-hydroxypentyl) metabolite is inducing cell death through apoptosis or necrosis, in HEK293T and SH-SY5Y cell lines. The obtained results show that JWH-018 does not cause a statistically significant decrease in cell viability, in contrast to its N-(3-hydroxypentyl) metabolite, which at ≥25μM causes a significant decrease in cell viability. Both cell lines are affected by JWH-018 metabolite. Our results point to higher toxicity of JWH-018 metabolite when compared to its parent drug, suggesting a non-CB1 receptor mediated toxicological mechanism. Comparing the results from Annexin V/PI with MTT and LDH assays of SH-SY5Y and HEK293T in the presence of the synthetic cannabinoid metabolite, emerges the picture that cellular viability decreases and associated death is occurring through necrosis."

Licochalcone A exerts antitumor activity in bladder cancer cell lines and mice models

Purpose: To investigate the effect of licochalcone A (LA) on the inhibition of cell proliferation and ERK1/2 phosphorylation in bladder carcinoma cell lines. Methods: Cell viability was investigated using 3-(4,5-dimethylthiazol-2-yl)-2,5-diphenyltetrazoliumbromide (MTT) assay. Dye-binding method was used to examine the concentration of proteins. Lymphocytes were extracted from mice and after surface staining were subjected to BD fixation and permeabilization for intracellular staining. Flow cytometry was used to measure cellular fluorescence. Results: MTT results revealed a significant decrease in the proliferation of UM-UC-3, J82 and HT-1197 cell lines on treatment with LA. LA also induced reduction in phosphorylation of ERK1/2 in all three carcinoma cell lines. In the mouse model, licochalcone A treatment via intraperitoneal (ip) administration induced a significant decrease in the level of regulatory T cells (Tregs). Comparison of the mouse interferon-α (IFN-α)-treated and LA-treated groups revealed that LA treatment caused enhancement of cytotoxic T lymphocyte (CTL) activity similar to that of IFN-α. Administration of UM-UC-3 cells in C3H/HeN mice resulted in marked reduction in the counts for splenocytes and CD4+ CD25+ Foxp3+ T (regulatory T cells) cell proportion in LA-treated mice compared to untreated control group. Conclusion: Licochalcone A may be of therapeutic importance for the prevention of bladder carcinoma. However, studies are required to ascertain the compound’s usefulness in this regard.

Apoptotic properties of Citrus sudachi Hort, ex Shirai (Rutaceae) extract on humanA549 and HepG2 cancer cells

Purpose: To investigate whether Citrus sudachi harvested at two stages of maturity can induce toxicity in a cell-specific manner and to determine the possible mechanisms of Citrus sudachi-induced cytotoxic responses in two types of cancer cells (human lung adenocarcinoma A549 and hepatocellular carcinoma HepG2 cells) and two normal cell lines (lung 16HBE140- and liver CHANG cells). Methods: 3-(4,5-Dimethylthiazol-2-yl)-2,5-diphenyltetrazolium bromide (MTT) and annexin V/propidium iodidle assay were used to test the antiproliferative activity and apoptosis of methanol extract of Citrus sudachi, respectively. Griess reaction and reverse transcriptase-polymerase chain reaction (RT-PCR) were carried out to evaluate nitric oxide (NO•) production and the mRNA levels of inhibitors of apoptosis (IAP). Results: Citrus sudachi exerted cytotoxicity in a time-dependent manner in cancer cells which increased with increase in maturity but did not affect normal cells. Citrus sudachi was found to induce accumulation of cells in the sub-G1 cell cycle phase, fragmentation of DNA and cell death with characteristics of apoptosis, in both types of cancer cells. Moreover, Citrus sudachi upregulated cellular NO• produced by activation of nitric oxide synthase (NOS), while it suppressed the levels of IAP mRNA in both types of cancer cells. Conclusion: The results obtained suggest that Citrus sudachi induces apoptosis in A549 and HepG2 cells, which may be mediated by NO•. There is need for further studies on the role of Citrus sudachi in cancer treatment.