Kotona asuvien 70-vuotiaiden terveyden ja toimintakyvyn kehityssuunnat

Suomalainen väestö ikääntyy. Myös odotettavissa oleva elinikä pitenee. Sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelemisen kannalta väestön ikääntymiseen liittyvä tärkeä kysymys on, miten terveys ja toimintakyky muuttuvat lisääntyneiden elinvuosien aikana ja uusien sukupolvien ikääntyessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla 1920 ja 1940 syntyneiden kotona asuvien 70-vuotiaiden terveyttä ja toimintakykyä. Vertailun perusteella kuvailtiin kotona asuvien 70-vuotiaiden terveyden ja toimintakyvyn kehityssuuntia 20 vuoden aikana. Tutkimuksen aineisto on kerätty Turun vanhustutkimuksessa, jonka populaatio muodostui kaikista vuosina 1920 (n=1032) ja 1940 (n=960) syntyneistä kotona asuvista turkulaisista, kun he olivat 70-vuotiaita. Aineisto kerättiin kyselyllä, haastatteluilla ja vastaanottokäynneillä. Terveyden kehityssuuntia kuvattiin koetun terveyden, elintapojen (tupakointi, alkoholinkäyttö, BMI) ja toimintaa haittaavien oireiden kautta. Toimintakyvyn kehityssuuntia kuvattiin biopsykososiaalisesta näkökulmasta. Vuonna 1940 syntyneet 70-vuotiaat arvioivat koetun terveytensä ja toimintakykynsä paremmaksi kuin vuonna 1920 syntyneet, mutta vuonna 1920 syntyneillä oli terveellisemmät elintavat. Vuonna 1940 syntyneet käyttivät useammin alkoholia ja olivat useammin ylipainoisia verrattuna 1920 syntyneisiin. Vuonna 1920 syntyneissä raittiiden osuus oli 40 prosenttia, kun vuonna 1940 syntyneissä raittiiden osuus oli enää 17 prosenttia. Muutos oli suurempi naisten kohdalla. Naisten tupakointi oli lisääntynyt (10 %), mutta sen sijaan miehet olivat vähentäneet tupakointia (17 %). Kotona asuvien 70-vuotiaiden elintapojen negatiivinen kehityssuunta on huolestuttava, vaikka koetun terveyden ja toimintakyvyn kehityssuunnat olivat positiivisia. Tuloksien perusteella ikääntyneille suunnattujen palveluiden suunnittelussa tulisi ottaa paremmin huomioon terveellisiin elintapoihin tukeminen ja kokonaisuudessaan terveyden edistäminen. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta siitä, muuttuvatko terveys ja toimintakyky vielä myöhemmällä iällä.

Laulamisen harjoittelun vaikutus puheäänen laatuun. Teemahaastattelu lauluoppilaiden äänenkäyttötuntemuksista ennen ja jälkeen laulutunnin.

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu laulamisen harjoittelun vaikuttavan lähinnä lauluääneen, ei niinkään puheäänen laatuun. Laulajien äänenkäyttötuntemuksia kartoittavissa tutkimuksissa on todettu, että laulajat raportoivat äänenkäytön vaikeuksistaan enemmän kuin ei-laulajat. On kuitenkin vielä epäselvää, esiintyykö laulajilla todellisuudessa enemmän äänenkäytön vaikeuksia vai onko kyse esimerkiksi siitä, että laulajat reagoivat ei-laulajia herkemmin äänessä tapahtuviin muutoksiin. Tämän teemahaastatteluna toteutetun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lauluoppilaiden äänenkäyttötuntemuksia puheessa ennen laulutuntia ja laulutunnin jälkeen. Lisäksi selvitettiin taustatekijöiden (flunssa, allergiat jne.) mahdollisia vaikutuksia puheäänen laatuun. Haastateltavia oli yhteensä 10 ja he olivat musiikkiopiston ja musiikkikoulun lauluoppilaita. Haastateltavat arvioivat itse oman puheäänensä laatua ennen ja jälkeen laulutunnin VAS-janan avulla. He arvioivat sekä positiivisia että negatiivisia tuntemuksia äänessään. Saaduista jana-arvioista otettiin analyysiin keskiarvot ja vaihteluvälit ennen ja jälkeen laulutunnin. Verrattaessa ennen laulutuntia ja laulutunnin jälkeen annettuja arvoja, havaittiin, että tutkittavien arvoissa oli suuresti hajontaa ryhmän sisällä. Yleisarvio puheäänen laadusta oli, että se heikentyi hieman laulutunnin jälkeen. Negatiiviset tuntemukset puheäänen laadussa lisääntyivät joillakin vastaajilla laulutunnin jälkeen, kun taas osalla vastaajista ne lieventyivät tai pysyivät samana kuin ennen laulutuntia. Puolet vastaajista koki äänensä selkiytyneen ja kirkastuneen laulamisen myötä. Selkein muutos puheäänen laadussa havaittiin äänen korkeuden suhteen: ääni koettiin selkeästi korkeammaksi laulutunnin jälkeen kuin ennen laulutuntia. Saaduista tuloksista ei tämän tutkimuksen perusteella voitu vetää kovin suoria johtopäätöksiä vastausten suuren hajonnan takia. Hajontaan saattoi vaikuttaa se, että tutkittavien laulukokemuksen määrä vaihteli paljon ryhmän sisällä ja ikäjakauma oli suuri.

“Waikioita waiwoja watasta” - Kolera ja siitä käyty keskustelu 1800-luvun Turussa

Tässä tutkielmassa käsittelen 1800-luvun koleraepidemioita Turussa sekä niistä käytyä keskustelua. Kolera levisi kansainvälisen pandemian myötä Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 1831 ja koleraepidemioita oli Turussa 1800-luvun aikana yhteensä yhdeksän. Lääketiede kävi samalla läpi suuria muutoksia, kun miasma-teoriasta alettiin siirtyä bakteriologiseen teoriaan. Käsittelen tämän lääketieteen paradigman muutoksen näkymistä koleraa koskevassa keskustelussa, sekä sitä, miten paradigmanmuutos vaikutti kolerapotilaiden hoitoon ja taudin ehkäisemiseen. Käsittelen myös lehtikeskustelussa näkyviä asenteita ja käsityksiä kolerasta sekä näiden muutoksia 1800-luvun kuluessa. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni sekä turkulaisten sanomalehtien että lääkäreiden ammatillisten kirjoitusten kautta. Aikalaislehtien kirjoitukset ovat olleet pääasiassa osa viranomaisten ja lääkäreiden keskustelua, joissa on pyritty ohjeistamaan ja valistamaan ihmisiä uhkaavasta epidemiasta. Lääkäreiden näkemyksiin olen perehtynyt lukemalla Finska Läkäresällskapet -seuran Notisblad för läkare och pharmaceuter -lehteä, sekä lääkäri Carl von Haartmanin teosta Tankar om Choleran ja Carl Qvistin lääketieteen väitöskirjaa Om Koleran i Helsingfors 1871 och om föregående koleraepidemin i Finland. Erityisesti lääketieteen paradigman muutos osoittautui työni pohjalta monisyiseksi ja pitkäksi prosessiksi. Koleralle ominaiset leviämis- ja tartuntatavat olivat osin ristiriidassa 1800-luvun tartuntatautiteorian kanssa ja paradigman muutos edellytti bakteriologisen teorian kehittymistä. 1800-luvun lopulla bakteriologinen teoria oli laajentunut käsittämään monet erilaiset tartuntareitit ja bakteerien osuus myös koleraepidemioissa vakiintui lääketieteelliseen keskusteluun. Suurin osa kolerasta käydystä keskustelusta heijastuu joko miasma-teoriaa tai bakteriologista teoriaa vasten; koleran hoito ja viranomaisten toimenpiteet olivat myös osittain kytköksissä kulloinkin vallitsevaan paradigmaan. Viranomaistoimenpiteet muuttuivat vuosisadan kuluessa siinä missä lääketieteen teoriatkin. Karanteeneista ja hyvältä tuoksuvista suitsukkeista siirryttiin hygieniaan ja bakteerien ehkäisyyn. Viranomaiskeinoihin kuuluivat myös Turun kahden kolerahautausmaan, Itäharjun sekä Kakolanrinteen hautausmaiden perustaminen. Näiden hautausmaiden avulla pyrittiin sekä ehkäisemään taudin leviämistä että antamaan vainajille kristinuskon mukainen hautaus. Lehtikirjoitusten kautta tarkastelen myös koleran herättämiä pelkoja ja kokemuksia, jotka heijastuvat esimerkiksi lehdissä julkaistuissa rukouksissa, ja huhupuheissa, joissa epäiltiin että kulkutaudin sijaan kyse oli tahallisesta yrityksestä myrkyttää kansalaisia.

REACH – kohti turvallisempaa kemikaalien hallintaa?

Tutkielman aiheena on 1. kesäkuuta 2007 voimaan tullut Euroopan unionin REACH-asetus (Registration, Evaluation, Authorisation and Restrictions of Chemicals eli kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettelyt), jonka tavoitteena on varmistaa terveyden- ja ympäristönsuojelun korkea taso, tehostaa Euroopan unionin kemianteollisuuden kilpailukykyä ja taata tavaroiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin sisämarkkinoilla. Asetuksen tuoma keskeinen muutos oli, että se asettaa vastuun kemikaalien turvallisuuden todistamisesta viranomaisilta teollisuudelle. Asetuksella perustettiin Euroopan kemikaalivirasto, jonka tehtävänä on auttaa yrityksiä noudattamaan lainsäädäntöä, edistää kemikaalien turvallista käyttöä, antaa tietoa kemikaaleista ja puuttua huolta aiheuttavien kemikaalien tilanteeseen. Tutkielmassa tarkastellaan asetuksen tuomia muutoksia Euroopan unionin kemikaalisääntelyyn. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisia ohjauskeinoja asetukseen sisältyy, miten asetuksen erityistä huolta aiheuttaville aineille tarkoitettu lupamenettely toimii, mikä on ennalta varautumisen periaatteen merkitys asetuksessa ja miten riskinarviointi on asetuksessa toteutettu. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja sääntelyteoreettinen. Keskeisenä lähdeaineistona on oikeustieteellinen kirjallisuus ja aikakausijulkaisut.

Rankahakkeen laadunhallinta aumavarastoinnissa

Diplomityössä selvitettiin rankahakeaumojen peittämisen vaikutuksia laatuun voimalaitoksen polttoaineena. Selvityksen kohteena olivat aumojen sisälämpötilat eri kohdissa aumoja sekä hakkeen kosteuden muutos ja kuiva-ainetappiot varastoinnin aikana. Tutkimuksen kohteena olivat Etelä-Savon Energian polttoaineterminaaliin kootut hakeaumat. Aumojen sisäistä lämpötilaa asennettiin mittaamaan yhdeksän lämpötilasensoria kuhunkin aumaan. Hakkeiden kokonaismassat tutkimuksen alussa laskettiin aumoihin purettujen kuormien massoista. Kuormista määritettiin kosteudet ja lämpöarvot standardien mukaisesti. Näytteiden käsittely tapahtui terminaalilla ja niiden kosteus selvitettiin uunikuivausmenetelmällä. Käyttöpaikalle kuljetuksen yhteydessä kuormat punnittiin ja kosteudet mitattiin uudestaan. Tutkimuksen aikana havaittiin langattomien lämpötilasensorien lukemisen hakeaumojen sisältä olevan vaikeaa. Sensorit olivat kuitenkin pääsääntöisesti säilyneet toimintakuntoisina varastoinnin aikana ja niiden sisältämät lämpötilatiedot päästiin lukemaan aumojen purkamisen jälkeen. Tutkimuksen perusteella hakeaumojen peittäminen on kannattavaa. Hake säilyi tutkimuksen ajankohtana peitetyssä aumassa kuivempana kuin peittämättömässä. Hake ei myöskään jäädy peitteen alla yhtä paljon kuin peittämättömänä, mikä parantaa hakkeen käsiteltävyyttä kuormaa tehdessä ja voimalaitoksella. Kuiva-ainetappioista ei voitu esittää luotettavia tuloksia kokeen keskeydyttyä sään takia.

Työn ja perheen ambivalenssia ja hallintaa

Kirjallisuusarvostelu

Lähisuhdeväkivalta näkymättömästä näkökulmaksi

Kirjallisuusarvostelu

Palvelumuotoilu osana palvelun kehittämisprosessia

Palvelut tarjoavat yrityksille merkittäviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joiden avulla voidaan kestävästi sekä sitouttaa asiakkaita että erottua kilpailijoista. Palveluliiketoiminnan kehittäminen on yksi keinoista, joilla yritykset pystyvät vahvistamaan kilpailukykyään, mutta muutos teknologialähtöisestä toiminnasta asiakasarvolähtöiseen toimintaan luo yrityksille haasteita. Palveluliiketoiminnan asiakaslähtöiseen kehittämiseen on viime vuosina luotu uusia menetelmiä, joista yksi on palvelumuotoilu. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia palvelumuotoilua osana yrityksen palvelun kehittämisprosessia. Palvelumuotoilua yrityksen palvelun kehittämisprosessissa käsitellään yrityksen näkökulmasta ja tutkimusongelmaa lähestyttiin kahden osaongelman avulla. Osaongelmina selvitettiin, mitä palvelumuotoilu on ja miten palvelumuotoilu integroituu yrityksen palvelujen kehittämisprosessiin. Työn empiirinen osuus toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa tapauksena toimi business-to-business -alalla toimivan yrityksen hyllyynkantopalvelun kehittämisprosessi. Tässä tutkimuksessa tutkija teki palvelun kehittämisprosessiin väliintulon, tuomalla palvelumuotoilun osaksi kehitysprosessia. Käytännössä tämä näkyi näkökulman muutoksena organisaatiolähtöisestä palvelun kehitystyöstä kohti asiakaslähtöistä kehitystyötä ja asiakasymmärryksen kartuttamista. Asiakashaastatteluin ja työntekijän havainnoinnilla kerätyn käyttäjätiedon hyödyntäminen pienten kehitysideoiden poimimiseen ja toimeenpanoon toimi toisena tutkimuksellisena väliintulona. Tällöin kehitystyön päämääränä ei ollut ainoastaan vakioidun palvelumallin luominen vaan myös asiakastyytyväisyyden lisääminen tarttumalla asiakkaan kokemiin ongelmakohtiin. Tällöin kerättyä asiakas- ja käyttäjätietoa todella hyödynnettiin kehittämällä olemassa olevasta palvelusta yhä asiakaslähtöisempi. Tämän tutkimuksen puitteissa palvelumuotoilua ei lähdetty integroimaan osaksi palvelunkehittämisprosessia tyypillisten muotoilun menetelmien avulla, sillä tapausprosessiin ei luonnollisesti integroitunut palvelun kehittäminen visuaalisin menetelmin. Sen sijaan palvelumuotoilu muutti palvelun kehittämisprosessia erilaisten syötteiden avulla. Kehittämisprosessin ensimmäisessä vaiheessa ymmärrystä palvelun nykytilasta kartutettiin sisäisesti eri toimijoiden näkökulmasta. Tällöin samalla sitoutetaan organisaation eri tasot osaksi prosessia. Toisessa vaiheessa palvelumuotoilu toi kehitykseen mukaan käyttäjän näkökulman sekä yhdessä luomisen sekä asiakkaiden että palvelua tuottavien henkilöiden kanssa. Prosessin kolmannessa vaiheessa palvelumuotoilu syötti kehitykseen palvelun kokonaisvaltaisen suunnittelun läpi palvelun eri kosketuspintojen. Kun palvelumuotoilu otetaan osaksi palvelun kehittämisprosessia, pyritään yrityksessä proaktiiviseen kehitystyöhön, jolla voidaan parantaa käyttäjien kokemuksia palvelusta

”Waikioita Waiwoja Watasta” Kolera ja siitä käyty keskustelu 1800-luvun Turussa

Tässä tutkielmassa käsittelen 1800-luvun koleraepidemioita Turussa sekä niistä käytyä keskustelua. Kolera levisi kansainvälisen pandemian myötä Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 1831 ja koleraepidemioita oli Turussa 1800-luvun aikana yhteensä yhdeksän. Lääketiede kävi samalla läpi suuria muutoksia, kun miasma-teoriasta alettiin siirtyä bakteriologiseen teoriaan. Käsittelen tämän lääketieteen paradigman muutoksen näkymistä koleraa koskevassa keskustelussa, sekä sitä, miten paradigmanmuutos vaikutti kolerapotilaiden hoitoon ja taudin ehkäisemiseen. Käsittelen myös lehtikeskustelussa näkyviä asenteita ja käsityksiä kolerasta sekä näiden muutoksia 1800-luvun kuluessa. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni sekä turkulaisten sanomalehtien että lääkäreiden ammatillisten kirjoitusten kautta. Aikalaislehtien kirjoitukset ovat olleet pääasiassa osa viranomaisten ja lääkäreiden keskustelua, joissa on pyritty ohjeistamaan ja valistamaan ihmisiä uhkaavasta epidemiasta. Lääkäreiden näkemyksiin olen perehtynyt lukemalla Finska Läkäresällskapet -seuran Notisblad för läkare och pharmaceuter -lehteä, sekä lääkäri Carl von Haartmanin teosta Tankar om Choleran ja Carl Qvistin lääketieteen väitöskirjaa Om Koleran i Helsingfors 1871 och om föregående koleraepidemin i Finland. Erityisesti lääketieteen paradigman muutos osoittautui työni pohjalta monisyiseksi ja pitkäksi prosessiksi. Koleralle ominaiset leviämis- ja tartuntatavat olivat osin ristiriidassa 1800-luvun tartuntatautiteorian kanssa ja paradigman muutos edellytti bakteriologisen teorian kehittymistä. 1800-luvun lopulla bakteriologinen teoria oli laajentunut käsittämään monet erilaiset tartuntareitit ja bakteerien osuus myös koleraepidemioissa vakiintui lääketieteelliseen keskusteluun. Suurin osa kolerasta käydystä keskustelusta heijastuu joko miasma-teoriaa tai bakteriologista teoriaa vasten; koleran hoito ja viranomaisten toimenpiteet olivat myös osittain kytköksissä kulloinkin vallitsevaan paradigmaan. Viranomaistoimenpiteet muuttuivat vuosisadan kuluessa siinä missä lääketieteen teoriatkin. Karanteeneista ja hyvältä tuoksuvista suitsukkeista siirryttiin hygieniaan ja bakteerien ehkäisyyn. Viranomaiskeinoihin kuuluivat myös Turun kahden kolerahautausmaan, Itäharjun sekä Kakolanrinteen hautausmaiden perustaminen. Näiden hautausmaiden avulla pyrittiin sekä ehkäisemään taudin leviämistä että antamaan vainajille kristinuskon mukainen hautaus. Lehtikirjoitusten kautta tarkastelen myös koleran herättämiä pelkoja ja kokemuksia, jotka heijastuvat esimerkiksi lehdissä julkaistuissa rukouksissa, ja huhupuheissa, joissa epäiltiin että kulkutaudin sijaan kyse oli tahallisesta yrityksestä myrkyttää kansalaisia.

Institutionaaliset logiikat ja niistä rakentuva monimuotoisuus: Vaikutukset PK-yrityksen budjetointiprosessiin

Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida institutionaalisien logiikoiden vaikutuksia yrityksen budjetointiin. Analyysi huomioi myös tilanteelliset tekijät, joilla saattaa olla vaikutuksia siihen, kuinka logiikat muovaavat budjetointiprosessia. Tutkielmassa pyritään etsimään vastauksia kolmeen tutkimuskysymykseen: mitkä logiikat vaikuttavat case-yrityksen budjetointiprosessiin, kuinka nämä eri logiikat muokkaavat budjetoinnin käytäntöjä organisaatiossa, joka kokee institutionaalista monimuotoisuutta ja kuinka tilanteellinen tekijä heijastuu logiikoihin. Tutkielma toteutetaan toiminta-analyyttisena tutkimuksena. Empiirisen aineiston case-yritys on suomalainen kuluttajatuotteita valmistava sekä myyvä PK-yritys, jonka palveluksessa tutkija on toiminut koko tutkielman ajan. Yrityksestä käytetään nimeä Delectus Oy. Budjetoinnin on todettu olevan yksi tutkituimmista laskentatoimen alueista. Sen lisäksi että budjetoinnin ja useimpien laskentatoimen elementtien välille on tunnistettavissa yhteys, on budjetointia hyödynnetty moniin käyttötarkoituksiin kuten suunnitteluun, seurantaan, kontrollointiin, resurssien allokointiin, keskusteluun sekä sosiaalisiin normeihin mukautumiseen. Tämän tutkielman näkökulma budjetointiin pohjautuu sosiaaliseen perspektiiviin. Tutkielmassa budjetoinnin käyttötarkoitukset jaotellaan instrumentaalisiin ja symbolisiin tapoihin. Perinteiset institutionaaliset teoriat ovat tarkastelleet organisaatioita toisiaan lähentyvinä entiteetteinä käytäntöjen valossa. Tämä tutkielma jatkaa kuitenkin neoinstitutionaalisten teorioiden uudempaa suuntausta, jossa huomion keskiössä ovat organisatorinen heterogeenisyys ja käytännönvaihtelut. Tutkielma soveltaa institutionaalisten logiikoiden teoreettista viitekehystä yksityisen yrityksen tasolla. Keskeisinä johtopäätöksinä voidaan ensinnäkin pitää viitekehyksen soveltuvuutta mikrotasolle. Tästä osoituksena neljän eri logiikan paljastuminen case-yrityksessä. Toinen keskeinen johtopäätös vahvistaa jo kirjallisuudessa vallitsevaa käsitystä toimijoiden keskeisestä roolista logiikoiden yhdistelijänä, mikä edelleen mahdollistaa budjetoinnin hybridikäytäntönä. Hybridikäytännöllä viitataan budjetoinnin erilaisiin käyttötarkoituksiin ja se voidaan nähdä organisaation vastaukseksi institutionaaliseen monimuotoisuuteen. Kolmantena johtopäätöksenä voidaan todeta case-yrityksen budjetointiprosessin ja tilanteellisen tekijän välillä vallitsevan löyhä kytkös. Tilanne on tulkittavissa sekä ratkaisuna että riskinä

Terveyden edistämisen osaaminen terveydenhoitajakoulutuksessa

Terveyden edistämisen osaamista korostetaan terveydenhoitajakoulutuksessa, sillä valmistumisen jälkeen opiskelijat toimivat työssään terveyden edistämisen asiantuntijoina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajaopiskelijoiden terveyden edistämisen osaamista ja osaamisen muutosta terveydenhoitotyön opintojen aikana. Aineisto kerättiin neljän suomalaisen ammattikorkeakoulun toisen ja neljännen lukuvuoden terveydenhoitajaopiskelijoilta keväällä 2015 tutkimusta varten kehitetyllä Terveyden edistämisen osaaminen -kyselyllä. Kysely koostui taustamuuttujista, opiskelijoiden osaamisen itsearvioinnista ja tietotestistä. Tutkimusaineisto koostui 103 terveydenhoitajaopiskelijasta (vastausprosentti 54 %), joista 43 oli toisen lukuvuoden ja 60 neljännen lukuvuoden opiskelijoita. Aineisto analysoitiin tilastollisesti IBM SPSS 23 Statistics -ohjelmalla. Toisen ja neljännen lukuvuoden terveydenhoitajaopiskelijat arvioivat terveyden edistämisen osaamisensa keskimäärin hyväksi. Molempien lukuvuosien opiskelijat arvioivat osaamisensa vahvimmaksi terveyden edistämisessä yleisesti ja heikoimmaksi monikulttuurisessa terveydenhoitajatyössä. Sekä itsearvioinnin että tietotestin mukaan opiskelijoiden osaaminen kehittyi koulutuksen aikana terveyden edistämisessä kokonaisuudessaan ja kaikissa terveyden edistämisen osa-alueissa. Toisen lukuvuoden terveydenhoitajaopiskelijat saivat tietotestistä keskimäärin 31,3 pistettä (max 50 pistettä; kh 6,1) ja neljännen lukuvuoden opiskelijat 36,3 pistettä (kh 5,0). Osaamisen muutos oli merkitsevintä voimavaroja vahvistavan terveydenhoitajatyön, terveydenhoitajatyön toimintamallien ja työmenetelmien sekä kokonaisuudessaan terveyden edistämisen osaamisessa. Molempien lukuvuosien opiskelijoiden osaaminen oli heikointa monikulttuurisessa terveydenhoitajatyössä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että terveydenhoitajakoulutus kehittää opiskelijoiden terveyden edistämisen osaamista, mutta osaamisessa on edelleen kehitettävää. Koulutuksen tulee kehittää erityisesti monikulttuurisen terveydenhoitajatyön opetusta, jotta opiskelijat saavat aiempaa paremmat valmiudet monikulttuurisuuteen jo koulutuksen aikana. Jatkossa Terveyden edistämisen osaaminen -kyselyä tulisi edelleen kehittää ja arvioida. Lisäksi olisi tärkeää tutkia terveyden edistämisen osaamiseen yhteydessä olevia, osaamista edistäviä ja estäviä tekijöitä, jotta terveyden edistämisen osaamista osattaisiin koulutuksen aikana kehittää aiempaa paremmin.

Promoting Healthy Lifestyles with Personalized, APOE Genotype Based Health Information: The Effects on Psychological-, Health Behavioral and Clinical Factors

There is an increasing demand for individualized, genotype-based health advice. The general population-based dietary recommendations do not always motivate people to change their life-style, and partly following this, cardiovascular diseases (CVD) are a major cause of death in worldwide. Using genotype-based nutrition and health information (e.g. nutrigenetics) in health education is a relatively new approach, although genetic variation is known to cause individual differences in response to dietary factors. Response to changes in dietary fat quality varies, for example, among different APOE genotypes. Research in this field is challenging, because several non-modifiable (genetic, age, sex) and modifiable (e.g. lifestyle, dietary, physical activity) factors together and with interaction affect the risk of life-style related diseases (e.g. CVD). The other challenge is the psychological factors (e.g. anxiety, threat, stress, motivation, attitude), which also have an effect on health behavior. The genotype-based information is always a very sensitive topic, because it can also cause some negative consequences and feelings (e.g. depression, increased anxiety). The aim of this series of studies was firstly to study how individual, genotype-based health information affects an individual’s health form three aspects, and secondly whether this could be one method in the future to prevent lifestyle-related diseases, such as CVD. The first study concentrated on the psychological effects; the focus of the second study was on health behavior effects, and the third study concentrated on clinical effects. In the fourth study of this series, the focus was on all these three aspects and their associations with each other. The genetic risk and health information was the APOE gene and its effects on CVD. To study the effect of APOE genotype-based health information in prevention of CVD, a total of 151 volunteers attended the baseline assessments (T0), of which 122 healthy adults (aged 20 – 67 y) passed the inclusion criteria and started the one-year intervention. The participants (n = 122) were randomized into a control group (n = 61) and an intervention group (n = 61). There were 21 participants in the intervention Ɛ4+ group (including APOE genotypes 3/4 and 4/4) and 40 participants in the intervention Ɛ4- group (including APOE genotypes 2/3 and 3/3). The control group included 61 participants (including APOE genotypes 3/4, 4/4, 2/3, 3/3 and 2/2). The baseline (T0) and follow-up assessments (T1, T2, T3) included detailed measurements of psychological (threat and anxiety experience, stage of change), and behavioral (dietary fat quality, consumption of vegetables, - high fat/sugar foods and –alcohol, physical activity and health and taste attitudes) and clinical factors (total-, LDL- HDL cholesterol, triglycerides, blood pressure, blood glucose (0h and 2h), body mass index, waist circumference and body fat percentage). During the intervention six different communication sessions (lectures on healthy lifestyle and nutrigenomics, health messages by mail, and personal discussion with the doctor) were arranged. The intervention groups (Ɛ4+ and Ɛ4-) received their APOE genotype information and health message at the beginning of the intervention. The control group received their APOE genotype information after the intervention. For the analyses in this dissertation, the results for 106/107 participants were analyzed. In the intervention, there were 16 participants in the high-risk (Ɛ4+) group and 35 in the low-risk (Ɛ4-) group. The control group had 55 participants in studies III-IV and 56 participants in studies I-II. The intervention had both short-term (≤ 6 months) and long-term (12 months) effects on health behavior and clinical factors. The short-term effects were found in dietary fat quality and waist circumference. Dietary fat quality improved more in the Ɛ4+ group than the Ɛ4- and the control groups as the personal, genotype-based health information and waist circumference lowered more in the Ɛ4+ group compared with the control group. Both these changes differed significantly between the Ɛ4+ and control groups (p<0.05). A long-term effect was found in triglyceride values (p<0.05), which lowered more in Ɛ4+ compared with the control group during the intervention. Short-term effects were also found in the threat experience, which increased mostly in the Ɛ4+ group after the genetic feedback (p<0.05), but it decreased after 12 months, although remaining at a higher level compared to the baseline (T0). In addition, Study IV found that changes in the psychological factors (anxiety and threat experience, motivation), health and taste attitudes, and health behaviors (dietary, alcohol consumption, and physical activity) did not directly explain the changes in triglyceride values and waist circumference. However, change caused by a threat experience may have affected the change in triglycerides through total- and HDL cholesterol. In conclusion, this dissertation study has given some indications that individual, genotypebased health information could be one potential option in the future to prevent lifestyle-related diseases in public health care. The results of this study imply that personal genetic information, based on APOE, may have positive effects on dietary fat quality and some cardiovascular risk markers (e.g., improvement in triglyceride values and waist circumference). This study also suggests that psychological factors (e.g. anxiety and threat experience) may not be an obstacle for healthy people to use genotype-based health information to promote healthy lifestyles. However, even in the case of very personal health information, in order to achieve a permanent health behavior change, it is important to include attitudes and other psychological factors (e.g. motivation), as well as intensive repetition and a longer intervention duration. This research will serve as a basis for future studies and its information can be used to develop targeted interventions, including health information based on genotyping that would aim at preventing lifestyle diseases. People’s interest in personalized health advices has increased, while also the costs of genetic screening have decreased. Therefore, generally speaking, it can be assumed that genetic screening as a part of the prevention of lifestyle-related diseases may become more common in the future. In consequence, more research is required about how to make genetic screening a practical tool in public health care, and how to efficiently achieve long-term changes.

Organisaatiomuutoksen vaikutukset työtyytyväisyyteen - Case Autolinjat

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia työtyytyväisyyttä organisaatiomuutoksen näkökulmasta ja organisaatiomuutoksen vaikutuksia työtyytyväisyyteen. Tarkasteltavana case-yrityksenä toimii Autolinjat Oy. Tutkimuksen tavoitteena on löytää tekijöitä, jotka vaikuttavat Autolinjojen työntekijöiden työtyytyväisyyteen. Tämän pohjalta tarkoituksena on tehdä yritykselle työtyytyväisyyden kehittämisehdotuksia. Olen lähestynyt työtyytyväisyyttä teoreettisesti työtyytyväisyyden sisältö- ja prosessi-teorioilla, joihin kuuluvat Maslown tarvehierarkia, Herzbergin kaksifaktoriteoria, Lawlerin odotusarvoteoria ja Locken päämääräteoria. Tässä tutkielmassa käytetään laadullista tutkimusta. Valitsin laadullisen näkökulman tutkimukseen sen vuoksi, että täten saadaan paremmin esille työtekijöiden subjektiivista tunnetta suhteessa työhönsä ja sen ominaispiirteisiin. Tutkimustulokset osoittavat, että organisaatiomuutokseen suhtautuminen on subjektiivista, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen yksilö suhtautuu muutokseen eri tavalla. Täten muutos on omiaan ravisuttamaan työn koettuja piirteitä, mikä taas vaikuttaa yksilön turvallisuuden tunteeseen. Joissakin tapauksissa organisaatiomuutos voi olla positiivinen asia, joka ajaa työntekijää kohti parempaa suoritusta, mutta usein organisaatiomuutoksen vaikutukset työtyytyväisyyteen ovat negatiivisia. Muutoksesta selviämiseen auttaa työtyytyväisyyteen vaikuttavien tunteiden selvittäminen, joten vuorovaikutuksen rooli muutostilanteessa on suuri. Kaiken kaikkiaan työtyytyväisyys on moniulotteinen asia, joka näkyy muutostilanteissa monella eri tavalla, johtuen tunnetilan henkilökohtaisuudesta. Muutoksen läpiviemisessä ja siitä selviämisessä on tärkeää tiedostaa lähtökohdat ja se, mihin mennään.

On the effect of molecular structure and composition on the photofragmentation of biomolecules

The research on the interaction between radiation and biomolecules pro-vides valuable information for both radiobiology and molecular physics. While radiobiology is interested in the damage inflicted on the molecule upon irradiation, molecular physics exploits these studies to obtain infor-mation about the physical properties of the molecule and the quantum me-chanical processes involved in the interaction. This thesis work investigated how a small change in the structure or composition of a biomolecule changes the response of the molecule to ioniz-ing radiation. Altogether eight different biomolecules were studied: nucleo-sides uridine, 5-methyluridine and thymidine; amino acids alanine, cysteine and serine; and halogenated acetic acids chloro- and bromoacetic acids. The effect of ionizing radiation on these molecules was studied on molecular level, investigating the samples in gas phase. Synchrotron radiation of VUV or soft x-ray range was used to ionize sample molecules, and the subsequent fragmentation processes were investigated with ion mass spectroscopy and ion-ion-electron coincidence spectroscopy. The comparison between the three nucleosides revealed that adding or removing a single functional group can affect not only the bonds from which the molecule ruptures upon ionization but also the charge localiza-tion in the formed fragments. Studies on amino acids and halogenated acetic acids indicated that one simple substitution in the molecule can dramatical-ly change the extent of fragmentation. This thesis work also demonstrates that in order to steer the radiation-induced fragmentation of the molecules, it is not always necessary to alter the amount of energy deposited on the molecules but selecting a suitable substitution may suffice.

TOTEUTUUKO KOLMIPORTAINEN TUKI? ” niin hyvin kuin näillä resursseilla voi toteutua” - luokanopettajien kokemana

Tutkimuksessa halusin selvittää luokanopettajien näkemyksiä ja kokemuksia kolmiportaisen tuen toteutumisesta yleisopetuksen luokissa sekä, sitä miten perusopetuslain muutos vaikutti luokanopettajan työhön. Tarkoitukseni oli myös selvittää, miten opettajuus sekä luokanopettajien työnkuva ovat viimeisten vuosien aikana muuttuneet ja millaisia näkemyksiä luokanopettajilla on inkluusiosta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimuksen aineiston keräsin teemahaastatteluin huhti – kesäkuussa 2015 haastattelemalla seitsemää luokanopettajaa yhden kunnan alueelta. Haastatteluista sain monenlaista tutkimustietoa pienen tutkimusotoksen avulla. Aineiston litteroin ja analysoin käyttäen laadullista sisällönanalyysiä. Taustateoriassa määrittelen inkluusion käsitteen ja tuon esille inklusiivisen koulun ja opettajuuden vaatimuksia. Tämän lisäksi teoriapohjana on kolmiportainen tuki sekä opettajuuden muutoksen käsitys. Aihe on ajankohtainen, sillä perusopetuslain muutoksesta on kulunut vasta melko vähän aikaa. Haastattelemani luokanopettajat näkivät inkluusion pääosin hienona asiana, mutta he peräänkuuluttivat riittävien resurssien osoittamista sen toiminnan takaamiseksi. Kolmiportaisen tuen toimivuus nykyresursseilla koettiin melko haastavaksi. Luokanopettajien työnkuvan suurin muutos kolmiportaisen tuen voimaan tulon jälkeen koettiin dokumentoinnin ja yhteistyön lisääntymisessä.