The Nevada Gaming Debt Collection Experience

In the discussion - The Nevada Gaming Debt Collection Experience - by Larry D. Strate, Assistant Professor, College of Business and Economics at the University of Nevada, Las Vegas, Assistant Professor Strate initially outlines the article by saying: “Even though Nevada has had over a century of legalized gaming experience, the evolution of gaming debt collection has been a recent phenomenon. The author traces that history and discusses implications of the current law.” The discussion opens with a comparison between the gaming industries of New Jersey/Atlantic City, and Las Vegas, Nevada. This contrast serves to point out the disparities in debt handling between the two. “There are major differences in the development of legalized gaming for both Nevada and Atlantic City. Nevada has had over a century of legalized gambling; Atlantic City, New Jersey, has completed a decade of its operation,” Strate informs you. “Nevada's gaming industry has been its primary economic base for many years; Atlantic City's entry into gaming served as a possible solution to a social problem. Nevada's processes of legalized gaming, credit play, and the collection of gaming debts were developed over a period of 125 years; Atlantic City's new industry began with gaming, gaming credit, and gaming debt collection simultaneously in 1976 [via the New Jersey Casino Control Act] .” The irony here is that Atlantic City, being the younger venue, had or has a better system for handling debt collection than do the historic and traditional Las Vegas properties. Many of these properties were duplicated in New Jersey, so the dichotomy existed whereby New Jersey casinos could recoup debt while their Nevada counterparts could not. “It would seem logical that a "territory" which permitted gambling in the early 1800’s would have allowed the Nevada industry to collect its debts as any other legal enterprise. But it did not,” Strate says. Of course, this situation could not be allowed to continue and Strate outlines the evolution. New Jersey tactfully benefitted from Nevada’s experience. “The fundamental change in gaming debt collection came through the legislature as the judicial decisions had declared gaming debts uncollectable by either a patron or a casino,” Strate informs you. “Nevada enacted its gaming debt collection act in 1983, six years after New Jersey,” Strate points out. One of the most noteworthy paragraphs in the entire article is this: “The fundamental change in 1983, and probably the most significant change in the history of gaming in Nevada since the enactment of the Open Gaming Law of 1931, was to allow non-restricted gaming licensees* to recover gaming debts evidenced by a credit instrument. The new law incorporated previously litigated terms with a new one, credit instrument.” The term is legally definable and gives Nevada courts an avenue of due process.

Extrafiscalidade: análise da norma potiguar regulamentadora do imposto sobre propriedade veicular automotora à luz da tutela ambiental

From the second half of the twentieth century the state bega n to use exaction beyond your fiscalist character, also as a means of alignment deformities economic and social balance, influencing in different directions, according to economic, social and political policy. It is what is usually called the extrafiscalit y. It is in light of this phenomenon and the constitutional perspective, the present work aims to analyze item IV of article. 8 of Law n. 6.967/96, regulatory Property Tax Vehicle Automotive (property taxes) in the State of Rio Grande do Norte, in view of its possible incompatibility with the principles of the Basic Statute and with international guidelines for protection of the environment The problem of this research is Seated in art. 225 of the Constitution, which provides that everyone has the right to an ecologically balanced environment. From the reading of this standard, extracted it is the responsibility of the state protecting the environment, which requires the adoption of suitable actions to that end. However, we look to state law cited follows th e constitutional path, since it exempts the collection of property taxes automotive vehicles with over 10 years of manufacturing, which could encourage the conservation of a fleet of old vehicles, mostly more polluting and harmful to the environment and hu man health. Would the state legislature oblivious to the constitutional principles and the global trend of environmental preservation? Thus questions whether such an incentive for more polluting vehicles, emitting more gases in the atmosphere. Moreover, th e international community is already moving through important conventions in an attempt to minimize and control global warming and climate change. Predicting the theme in CF/88 demonstrates that the country is no stranger to the issue. Thus, the work is a retelling of Law No. 6.967/96 order to check whether it is compatible with the existing system. The methodology consists of a documentary, deductive, dialectical literature. At the end of the survey, it was found that provide a tax benefit to these vehicle s is encouraged to maintain them in circulation and contribute to the increase in air and noise pollution, in addition to the traffic problems generated. Thus, this potiguar anything standard can be expressed extrafiscality because the medium and long term there is encouragement and worsening environmental problem. Despite the ability to pay clause, but this remission is an affront to legally protected interests. Thus, this device goes in reverse order compared to the values of the legal system and in relat ion to sustainable development. Modern Tax Law should be used as a tool to achieve the purposes collimated by the State, and not otherwise. It was noticed that the vast majority of Brazilian states does not follow this rule, including Mato Grosso and Minas Gerais have no such exemption. Therefore, the RN State does not constitute a model for sustainable public policies, nor example of environmental protection by state law.

Trade, Politics, and Democratization: The 1997 Global Agreement between the European Union and Mexico

Mexico and the European Union signed a new Political and Economic Association Agreement in December 1997 and ultimately a free-trade agreement in March 2000, aiming to establish a new model of relations with a more dynamic trade and investment component. This article analyzes the 1997 agreement as background to the final accord. Economic and political changes in the 1990s modified both parties' participation in the international political economy, helping to overcome some of the structural obstacles to the relationship. The policy toward Latin America adopted by the EU in 1994 was influential. The negotiation process revealed divergences over the scope of the liberalization process and the so-called democracy clause.

Investigating relative clauses in children with specific language impairment

Background: It is well documented that children with Specific Language Impairment (SLI) experience significant grammatical deficits. While much of the focus in the past has been on their morphosyntactic difficulties, less is known about their acquisition of complex syntactic structures such as relative clauses. The role of memory in language performance has also become increasingly prominent in the literature. Aims: This study aims to investigate the control of an important complex syntactic structure, the relative clause, by school age children with SLI in Ireland, using a newly devised sentence recall task. It also aims to explore the role of verbal and short-termworking memory in the performance of children with SLI on the sentence recall task, using a standardized battery of tests based on Baddeley’s model of working memory. Methods and Procedures: Thirty two children with SLI, thirty two age matched typically developing children (AM-TD) between the ages of 6 and 7,11 years and twenty younger typically developing (YTD) children between 4,7 and 5 years, completed the task. The sentence recall (SR) task included 52 complex sentences and 17 fillers. It included relative clauses that are used in natural discourse and that reflect a developmental hierarchy. The relative clauses were also controlled for length and varied in syntactic complexity, representing the full range of syntactic roles. There were seven different relative clause types attached to either the predicate nominal of a copular clause (Pn), or to the direct object of a transitive clause (Do). Responses were recorded, transcribed and entered into a database for analysis. TheWorkingMemory Test Battery for children (WMTB-C—Pickering & Gathercole, 2001) was administered in order to explore the role of short-term memory and working memory on the children’s performance on the SR task. Outcomes and Results: The children with SLI showed significantly greater difficulty than the AM-TD group and the YTD group. With the exception of the genitive subject clauses, the children with SLI scored significantly higher on all sentences containing a Pn main clause than those containing a transitive main clause. Analysis of error types revealed the frequent production of a different type of relative clause than that presented in the task—with a strong word order preference in the NVN direction indicated for the children with SLI. The SR performance for the children with SLI was most highly correlated with expressive language skills and digit recall. Conclusions and Implications: Children with SLI have significantly greater difficulty with relative clauses than YTD children who are on average two years younger—relative clauses are a delay within a delay. Unlike the YTD children they show a tendency to simplify relative clauses in the noun verb noun (NVN) direction. They show a developmental hierarchy in their production of relative clause constructions and are highly influenced by the frequency distribution of the relative clauses in the ambient language.

CAD Files and European Design Law

Three-dimensional printing (“3DP”) is an additive manufacturing technology that starts with a virtual 3D model of the object to be printed, the so-called Computer-Aided-Design (“CAD”) file. This file, when sent to the printer, gives instructions to the device on how to build the object layer-by-layer. This paper explores whether design protection is available under the current European regulatory framework for designs that are computer-created by means of CAD software, and, if so, under what circumstances. The key point is whether the appearance of a product, embedded in a CAD file, could be regarded as a protectable element under existing legislation. To this end, it begins with an inquiry into the concepts of “design” and “product”, set forth in Article 3 of the Community Design Regulation No. 6/2002 (“CDR”). Then, it considers the EUIPO’s practice of accepting 3D digital representations of designs. The enquiry goes on to illustrate the implications that the making of a CAD file available online might have. It suggests that the act of uploading a CAD file onto a 3D printing platform may be tantamount to a disclosure for the purposes of triggering unregistered design protection, and for appraising the state of the prior art. It also argues that, when measuring the individual character requirement, the notion of “informed user” and “the designer’s degree of freedom” may need to be reconsidered in the future. The following part touches on the exceptions to design protection, with a special focus on the repairs clause set forth in Article 110 CDR. The concluding part explores different measures that may be implemented to prohibit the unauthorised creation and sharing of CAD files embedding design-protected products.

Biodiversity offsetting and restoration under the European Union Habitats Directive: balancing between no net loss and deathbed conservation?

Biodiversity offsets have emerged as one of the most prominent policy approaches to align economic development with nature protection across many jurisdictions, including the European Union. Given the increased level of scrutiny that needs to be applied when authorizing economic developments near protected Natura 2000 sites, the incorporation of onsite biodiversity offsets in project design has grown increasingly popular in some member states, such as the Netherlands and Belgium. Under this approach, the negative effects of developments are outbalanced by restoration programs that are functionally linked to the infrastructure projects. However, although taking into consideration that the positive effects of onsite restoration measures leads to more leeway for harmful project development, the EU Court of Justice has recently dismissed the latter approaches for going against the preventative underpinnings of the EU Habitats Directive. Also, the expected beneficial outcomes of the restoration efforts are uncertain and thus cannot be relied upon in an ecological assessment under Article 6(3) of the Habitats Directive. Although biodiversity offsets can still be relied upon whenever application is being made of the derogation clause under Article 6(4) of the Habitats Directive, they cannot be used as mitigation under the generic decision-making process for plans and programs liable to adversely affect Natura 2000 sites. We outline the main arguments pro and contra the stance of the EU Court of Justice with regards to the exact delineation between mitigation and compensation. The analysis is also framed in the ongoing debate on the effectiveness of the EU nature directives. Although ostensibly rigid, it is argued that the recent case-law developments are in line with the main principles underpinning biodiversity offsetting. Opening the door for biodiversity offsetting under the Habitats Directive will certainly not reverse the predicament of the EU’s biodiversity. A reinforcement of the preventative approach is instrumental to avert a further biodiversity loss within the European Union, even if it will lead to additional permit refusals for unsustainable project developments.

La protection de la jeunesse, la place de l'enfant et sa représentation par avocat

Pris dans l'engrenage de la pratique, comme avocat, depuis maintenant 17 ans, le retour aux études représentait un moment de réflexion et une occasion de faire le point sur l'évolution du judiciaire en matière de protection et la place qu'occupe l'enfant. Certes, la présente démarche n'est pas la solution qui liera le législateur, mais elle s'inscrit dans le cadre de l'évolution de la pratique en matière de protection qui devrait intéresser les intervenants du monde judiciaire et social. Bien que la protection des enfants constitue, pour la société, une action importante, il nous semble que l'analyse et la réflexion sur le sujet aient souvent été faites de façon hermétique en ce sens que les intervenants des différents secteurs se sont souvent ignorés et que le discours de chacun a été peu accessible pour les autres. Le présent travail s'adresse donc aux principaux intervenants en protection de l'enfance, soit les intervenants sociaux et les juristes. Bien sûr, il est possible que certaines parties du travail intéressent davantage les juristes alors que d'autres parties intéresseront plus les intervenants sociaux. Cependant, l'objectif visé est d'amorcer une réflexion qui soit accessible à tous les intervenants. Certains avis et prises de position sur les rôles ou aspects de la pratique intéresseront davantage les juristes, dans certains cas, et, plus indirectement les intervenants sociaux, alors que l'inverse se produira sur d'autres aspects. Le présent travail comporte certaines limites qu'il est nécessaire de signaler. Dans un premier temps, précisons qu'il n'y a pas de présentation ou d'étude systématique de loi, si ce n'est l'utilisation de certains articles de la Loi sur la protection de la jeunesse que nous avons cru nécessaire de citer. Dans un deuxième temps, signalons que l'objectif du travail n'est pas de proposer une réforme, mais qu'il s'agit plutôt d'une réflexion de la part d'un praticien sur certains éléments difficiles de la pratique en matière de protection de l'enfance. Dans un troisième temps, il est important de souligner que le présent travail a été préparé et rédigé avant que ne soient rendus publics les résultats de l'enquête Jasmin concernant la Loi sur la protection de la jeunesse. Les textes, recherches et commentaires déposés auprès de cette Commission n'ont pas été portés à notre connaissance.

Aging and semantic integration in sentence processing: Testing the cognitive workload of wrap-up

The current study investigated the cognitive workload of sentence and clause wrap-up in younger and older readers. A large number of studies have demonstrated the presence of wrap-up effects, peaks in processing time at clause and sentence boundaries that some argue reflect attention to organizational and integrative semantic processes. However, the exact nature of these wrap-up effects is still not entirely clear, with some arguing that wrap-up is not related to processing difficulty, but rather is triggered by a low-level oculomotor response or the implicit monitoring of intonational contour. The notion that wrap-up effects are resource-demanding was directly tested by examining the degree to which sentence and clause wrap-up affects the parafoveal preview benefit. Older and younger adults read passages in which a target word N occurred in a sentence-internal, clause-final, or sentence-final position. A gaze-contingent boundary change paradigm was used in which, on some trials, a non-word preview of word N+1 was replaced by a target word once the eyes crossed an invisible boundary located between words N and N+1. All measures of reading time on word N were longer at clause and sentence boundaries than in the sentence-internal position. In the earliest measures of reading time, sentence and clause wrap-up showed evidence of reducing the magnitude of the preview benefit similarly for younger and older adults. However, this effect was moderated by age in gaze duration, such that older adults showed a complete reduction in the preview benefit in the sentence-final condition. Additionally, sentence and clause wrap-up were negatively associated with the preview benefit. Collectively, the findings from the current study suggest that wrap-up is cognitively demanding and may be less efficient with age, thus, resulting in a reduction of the parafoveal preview during normal reading.

As relativas de grau no português brasileiro : uma abordagem gerativista

Dissertação (mestrado)—Universidade de Brasília, Instituto de Letras, Departamento de Linguística, Português e Línguas Clássicas, Programa de Pós-Graduação em Linguística, 2015.

Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.

The symmetric syntax of Japanese complex verbs and Slavic prefixes

We report on a robust symmetry between the Polish and the Japanese sequence of syntactic projections in what superficially looks like different domains, namely verbal prefixes (Polish) and multiple verbs (Japanese). This paralellism strongly supports the thesis about the finegrained sequence of positions in syntax, namely that there exists the functional sequence of syntactic heads (fseq) which is invariantly ordered by UG (see e.g. Cinque (1999)) and the surface differences among particular langauges in the order of elements that instantiate this fseq result solely from movement (not from the variation in fseq itself).

Odpowiedzialność za szkodę medyczną wynikającą ze zdarzenia medycznego – pojęcie zdarzenia medycznego

Artykuł dotyczy problematyki pojęcia zdarzenia medycznego, a zatem kwestii wyznaczających przedmiotowy zakres postępowania przed wojewódzką komisją do spraw orzekania o zdarzeniach medycznych. Pojęcie zdarzenia medycznego jest pojęciem normatywnym i zostało ono zdefiniowane w art. 67a ust. 1 ustawy o prawach pacjenta i Rzeczniku Praw Pacjenta. W pierwszej kolejności zostały omówione zagadnienia ogólne dotyczące postępowania przed wojewódzką komisją do spraw orzekania o zdarzeniach medycznych. Dalsze rozważania dotyczą przesłanek rozpoznania sprawy przez wojewódzką komisję. Autorka wyjaśnia znaczenie poszczególnych pojęć ustawowych składających się na pojęcie „zdarzenia medycznego”, tj. terminu: pacjent, zakażenie, biologiczny czynnik chorobotwórczy, uszkodzenie ciała, rozstrój zdrowia, śmierć oraz aktualna wiedza medyczna. W artykule ponadto poruszono istotną problematykę miejsca wystąpienia zdarzenia medycznego, a także podano przykłady zdarzeń medycznych.

A Belief rule-based environmental responsibility assessment system for small and medium-sized enterprises

Various environmental management systems, standards and tools are being created to assist companies to become more environmental friendly. However, not all the enterprises have adopted environmental policies in the same scale and range. Additionally, there is no existing guide to help them determine their level of environmental responsibility and subsequently, provide support to enable them to move forward towards environmental responsibility excellence. This research proposes the use of a Belief Rule-Based approach to assess an enterprise’s level commitment to environmental issues. The Environmental Responsibility BRB assessment system has been developed for this research. Participating companies will have to complete a structured questionnaire. An automated analysis of their responses (using the Belief Rule-Based approach) will determine their environmental responsibility level. This is followed by a recommendation on how to progress to the next level. The recommended best practices will help promote understanding, increase awareness, and make the organization greener. BRB systems consist of two parts: Knowledge Base and Inference Engine. The knowledge base in this research is constructed after an in-depth literature review, critical analyses of existing environmental performance assessment models and primarily guided by the EU Draft Background Report on "Best Environmental Management Practice in the Telecommunications and ICT Services Sector". The reasoning algorithm of a selected Drools JBoss BRB inference engine is forward chaining, where an inference starts iteratively searching for a pattern-match of the input and if-then clause. However, the forward chaining mechanism is not equipped with uncertainty handling. Therefore, a decision is made to deploy an evidential reasoning and forward chaining with a hybrid knowledge representation inference scheme to accommodate imprecision, ambiguity and fuzzy types of uncertainties. It is believed that such a system generates well balanced, sensible and Green ICT readiness adapted results, to help enterprises focus on making improvements on more sustainable business operations.

Suomen essiivi

Essiivi on suomen kielen sijamuoto, jota käytetään nykykielessä erilaisten olotilojen ilmaisemiseen (Hän on opettajana ~ sairaana). Se on taustaltaan lokatiivi, jonka paikanilmaisutehtävä näkyy edelleen erilaisissa kiteytymissä (kotona, luona). Essiivi kuuluu myös ajankohdanilmaisujärjestelmään (lauantaina, ensi vuotena). Tässä tutkimuksessa kuvaan essiivisijan käyttöä erityisesti olotilan ilmaisemisen näkökulmasta. Kiinnitän huomiota sijan merkitykseen ja pyrin tarkentamaan sen lauseopillista kuvausta hyödyntämällä yleislingvistis-kielitypologisia olotilanilmausten kategoriointitapoja. Tutkimukseni aineisto on kolmijakoinen. Pääaineistonani on Lauseopin arkisto, jota koskevan haun tuloksena olen saanut 9096 essiivisijaisen sanan sisältävää lauseketta virkekonteksteineen. Täydennän tätä aineistoa käytöstä poimituilla esimerkeillä ja intuitioon pohjautuvilla ns. selvillä tapauksilla. Tutkimusmenetelmänä on pääosin aineiston kvalitatiivinen tarkastelu, mutta tarkastelen essiiviä myös teoreettisemmin sääntöjärjestelmän näkökulmasta. Tärkeimpänä lähtökohtanani on tuottaa tutkimustietoa, joka kykenee käymään vuoropuhelua kielitypologisen tutkimuksen kanssa siten, että tutkimus kuitenkin tapahtuu yksittäiskielen ehdoilla. Erityisesti semantiikan kuvauksessa tarkastelutapani on kognitiivisen kielitieteen mukaisesti orientoitunut. Essiivin tehtävänä on pelkistetyssä nominaalilauseessa ilmaista olotilan tilapäisyyttä ja muutoksellisuutta, kun taas merkitystä kantavan verbin yhteydessä essiivisijainen olotilan ilmaus saa usein muita merkityksiä ja voi ilmaista myös vaihtoehtoisen tai tilanteen syynä olevan olotilan. Aspektinäkökulmasta essiivi tuo tilaan toimin¬nallisia piirteitä, ja se myös muodostaa selvästi omanlaisensa reviirin suhteessa muihin olotilaa ja sen lähimerkityksiä ilmaiseviin kieli- ja johto-opin kategorioihin. Syntaktisen luokittelun näkökulmasta essiivisijaiset predikoivat olotilanilmaukset jakautuvat kolmeen pääryhmään sen perusteella, millainen niiden suhde lauseen predikaattiin on. Ne voivat toimia kopulalauseen nominaalipredikaatteina, merkitystä kantavien verbien täydennyksinä ja sekundaarisina predikaatteina, jotka ovat määritteitä. Lisäksi essiivisijaiset olotilan ilmaukset voivat toimia predikoimattomina lauseadverbiaaleina. Tutkimus on essiivisijan laaja aineistopohjainen kuvaus, joka osoittaa, että yleislingvistis-kielitypologinen lähestymistapa sopii suomen essiivin kuvaukseen. Alakategorioinnissa joudutaan kuitenkin turvautumaan semantiikkaan. Myös pääkategorioiden jatkumomaisuus on hyväksyttävä. Tulosten perusteella on mahdollista käydä keskustelua siitä, olisiko predikoivien lauseenjäsenten syntaktista luokittelua mahdollista uudistaa. Lisäksi tutkimus avaa uusia kysymyksiä tutkittavaksi erityisesti sijojen käyttöä vertailevasta näkökulmasta.

Thematic patterning in English and Spanish: contrastive annotation of a bilingual newspaper corpus for liguistic and computational applications

Thematization is recognized as a fundamental phenomenon in the construction of messages and texts by di erent linguistic schools. This location within a text privileges the elements that guide the reader in the orientation and interpretation of discourse at di erent levels. Thematizing a linguistic unit by locating it in the rst-initial position of a clause, paragraph, or text, confers upon it a special status: a signal of the organizational strategy which characterizes di erent text types playing a role as a variable in the distinction of registers, text types and genres. However, in spite of the importance of the study of thematization for message and textual structuring, to date there are no linguistic studies that have undertook the task of validating its aspects in a comparative manner, either for linguistic or computational purposes. This study, therefore, lls a research gap by implementing a methodology based on contrastive corpus annotation, which allows to empirically validate aspects of the phenomenon of Thematization in English and Spanish, it also seeks to develop a bilingual English-Spanish comparable corpus of newspaper texts automatically annotated with thematic features at clausal and discourse levels. The empirically validated categories (Thematic Field and its elements: Textual Theme, Interpersonal Theme, PreHead and Head) are used to annotate a larger corpus of three newspaper genres news reports, editorials and letters to the editor in terms of thematic choices. This characterization, reveals interesting results, such as the use of genre-speci c strategies in thematic position. In addition, the thesis investigates the possibility to automate the annotation of thematic features in the bilingual corpus through the development of a set of JAVA rules implemented in GATE. It also shows the e cacy of this method in comparison with the manual annotation results...