Kirjallisuutta

Kirjallisuusarvostelu

Kirjallisuutta

Kirjallisuusarvostelu

Journal du commerce, de politique et de littérature

1818/06/26 (Numéro 338).

[Kirja-arvostelu]

Kirjallisuusarvostelu

Moss diversity in the tropical rainforests of Rio de Janeiro, southeastern Brazil

Moss diversity at various sites in the Tropical Atlantic Rainforest of southeastern Brazil is high, with 338 taxa distributed among 49 families and 129 genera. Comparisons of species richness in the Tropical Atlantic Rainforest in southeastern Brazil suggest that the moss flora is not uniform, and that lowland, montane, submontane, and upper montane Atlantic rainforests have very different moss floras. Montane Atlantic Rainforest has the largest number of exclusive species and the highest species richness, Sub-Montane Atlantic Rainforest has intermediate species richness, while the Lowland Atlantic Rainforest has fewer species. The high diversity of the Montane Atlantic Rainforest could be explained by the diversity of climatic, edaphic, and physiographic changes of the vegetation. Sematophyllaceae accounted for 19% of the taxa in lowland forest, Meteoriaceae for 10% of the taxa in montane forests, and Dicranaceae for 18% of the taxa in upper montane forests. Taxa with broad Neotropical distributions (40% of the total taxa) are important elements in all the forests, while taxa restricted to Brazil comprise the second most important element in upper montane and montane forests.

Plant-plant associations and population structure of four woody plant species in a patchy coastal vegetation of Southeastern Brazil

We examined plant population structure and interspecific associations for juveniles and adults of four woody species (Andira legalis (Vell.) Toledo, Clusia hilariana Schltdl., Protium icicariba (DC.) Marchand and Vernonia crotonoides Sch. Bip. ex Baker) in a patchy vegetation on a sandy coastal plain (restinga) in SE - Brazil. We found 101 vegetation patches in a 0.5 ha grid and these were divided into two distinct size classes, with large patches (> 20 m²) containing the majority of adult individuals of the species studied. The most abundant species, P. icicariba (465 individuals) and C. hilariana (312), had actively regenerating populations, whereas A. legalis (20) and V. crotonoides (338) showed evidence of intermittent regeneration. The regeneration niches of the four species differed as did their investment in vegetative reproduction: for instance, 81% of C. hilariana seedlings were found growing inside tank-bromeliads contrasting with only 3% of P. icicariba in this habitat. Additionally, 28% of regenerants of C. hilariana originated vegetatively, contrasting with only 6% for P. icicariba. All significant associations between species found in the study were positive. There was a positive association between adults of C. hilariana and P. icicariba, as well as between adults of C. hilariana and juveniles of both. This suggests that P. icicariba is successfully establishing under the canopy of C. hilariana and highlights the role of C. hilariana in generating vegetation cover that will be later dominated by other woody plant species, as an important process for maintenance of plant diversity in this restinga vegetation.

Sick leave prescribing practices in Finland

Background: Sick leave prescribing is a common task of doctors and being on sick leave results in notable economic consequences to society. However, there appears to be limited research into this field and the factors affecting sick leave prescribing practices of doctors. Aims: To examine the prescribing of sick leave by doctors and dentists, the extent of variation in practices, whether clinician-related factors and local structural factors affect variation, and the economic consequences of varying practices. Materials and methods: Questionnaire studies with 19 or 16 hypothetical patient cases were conducted among 165 primary health care (PHC) physicians, 356 occupational health care (OHC) physicians, 338 surgeons and 1132 dentists. Results: The difference between the lowest and the highest number of sick leave days prescribed for the 19 patient cases was almost four-fold in PHC physicians and surgeons and eight-fold in OHC physicians, which represents a societal cost of tens of thousands of euros. Some dentists did not prescribe sick leave to any of the 16 patient cases, and some prescribed nearly a hundred days altogether. The overall number of sick leave days OHC physicians prescribed was smaller than in PHC physicians. More days of sick leave were prescribed by those working in smaller municipalities than larger population centres. Conclusion: There was considerable variation in the sick leave prescribing practices of Finnish health care professionals. This means that patients may not receive equal social benefits. Sick leave carries considerable economic consequences, and unifying prescribing practices could bring significant cost savings to society.

Viisarimäki-Rutalahden maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma

Tuntemamme maaseutumaisema koostuu maatalouden perinteisestä rakennuskannasta sekä perinteisten käytäntöjen, kuten laidunnuksen ja niiton, muovaamista luontotyypeistä. Vanhakantaisen karjatalouden synnyttämät perinnebiotoopit – kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet – ovat monimuotoisimpia elinympäristöjämme. Nämä maaseudun arvokkaat kohteet sekä kauniit avoimet maisemat säilyvät vain hoidon avulla. Härkää sarvista on ylimaakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on arvokkaiden kohteiden laidunnushoidon järjestäminen. Viisarimäki–Rutalahti on valittu yhdeksi hankkeen kohdealueista, joille on laadittu maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma. Yleissuunnitelmassa on määritelty mahdollisia luonnonlaidunkohteita kuten perinnebiotooppeja, ranta-alueita ja muita laidunnuksesta hyötyviä kohteita sekä muita maatalousalueiden maiseman- ja luonnonhoidon kohteita. Erityistä huomiota suunnitelmassa on lisäksi kiinnitetty tienvarsien näköalaraivaukseen sekä perinteistä kylämaisemaa ylläpitäviin rakennusten ja rakenteiden kunnostuskohteisiin. Suunnitelmassa on mukana tietoa hoitomenetelmistä ja rahoitusmahdollisuuksista. Tavoitteena on saada kohteita hoidon piiriin, innostaa maanomistajia ja löytää kohteille hoitajiksi karjatilallisia ja paikallisia yhdistyksiä. Mahdolliset hoitotoimenpiteet perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen. Hankkeen puitteissa voidaan avustaa kohteiden hoidon suunnittelussa ja rahoituksen hakemisessa. Härkää sarvista -hankkeen toiminta-aika on 1.6.2009–30.9.2012. Hanketta toteuttavat Keski-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Savon ELY-keskukset, alueelliset ProAgriat sekä MKN – Maa-ja kotitalousnaiset.

Trachoma among the Yanomami Indians

The Yanomami are one of the last primitive groups of Indians living in Brazil. They have almost no contact with other cultures. The epidemiology of eye disease among Yanomami is virtually unknown. For the first time, a trachoma survey was conducted among Yanomami Indians in the State of Amazonas near the Venezuelan border of the Brazilian rain forest. Ophthalmic examination was carried out on a total of 613 individuals (338 males and 275 females) from eight Yanomami villages along the Marauiá River located in the upper Rio Negro Basin. Age was classified into three categories (children, adults, and elderly) and trachoma was classified into five grades: follicular, inflammatory intense, cicatricial, trichiasis, and corneal opacity. Trachoma was endemic in all villages visited. Overall, 30.3% of the subjects had trachoma. Females were significantly more affected (37.4%) than males (23.9%). The inflammatory trachoma rate reached 24.9% in children and the cicatricial form increased with age, reaching 13.9% among adults and 35.21% among the elderly. Trichiasis or corneal opacities were not detected and treatment of the entire population was initiated with 1 g azithromycin. The detection of endemic trachoma among the Yanomami is relevant for the understanding of the epidemiology of this disease in the Brazilian rain forest and underscores the necessity for a program of trachoma control in this region.

Effects of physical activity and fitness on the psychological wellbeing of young men and working adults: associations with stress, mental resources, overweight and workability

Background: A positive association has been suggested to exist between physical activity and psychological wellbeing. However, the association between physical fitness, especially muscle fitness and psychological wellbeing, has not yet been fully elucidated. Aims: The objective of the present thesis was to assess the relationship between physical activity and physical fitness with stress symptoms, mental resources and workability among young men and working adults. Subjects and methods: Volunteers of young men (n=831, mean age 25-y (±4.0)), underwent a cardiorespiratory (CRF) and muscle fitness (MFI) test and completed leisure time physical activity (LTPA) and Occupational Stress Questionnaires (OSQ). The participants were divided into tertiles according to LTPA, CRF and MFI. A 12-month exercise intervention evaluated 371 working adults (exercise group, n=338, mean age 45-y (±8.8)); control group, n=33, mean age 41-y (±6.9)).The exercise group underwent a 12-month exercise program followed by a 12-month follow-up. The OSQ, Workability Index (WAI) and CRF were evaluated at baseline and at 4, 8, 12 and 24 months. Results: Physically inactive subjects reported more stress and less available mental resources than the subjects who reported high physical activity levels. Improved physical fitness was associated with less stress and more mental resources among normal weight men, but not in overweight men. After a 12-month exercise intervention, employees in the exercise group increased their physical activity, improved workability, decreased stress symptoms and improved their physical fitness and mental resources. After the follow-up year, workability and stress were improved compared to baseline. Conclusions: In this thesis, good physical fitness was associated with improved psychological wellbeing among young men and working adults.

Aunessilta, Tampere : Museosillan hoito- ja ylläpitosuunnitelma

Aunessillan museosilta, vesistösilta H-389, sijaitsee Kämmenniemen kylässä Tampereella. Silta sijoittuu maantien 338 (Terälahdentie–Kaitavedentie) länsipuolelle kevyen liikenteen väylälle. Sillan rakennusvuosi on 1898–1899. Siltaa on muutettu 1967 ja entisöity 1984. Aunessilta on saumattu kiviholvisilta. Se on Suomen korkein kiviholvisilta. Sillan kivityö on korkealaatuista. Silta on rakennettu korvaamaan vanha puusilta Messukylä–Teisko–Ruovesi-tiellä. Aunessilta on mainittu yhdeksi Tie- ja vesilaitosten Ylihallituksen Länsi-Hämeen piirin kuudesta merkittävimmästä siltarakennuksesta vuosina 1860–1921. Tiepiirin panos oli sillan rakentamisessa merkittävä rahoitustuen, työnjohdon sekä urakoitsijan konkurssin jälkeisen tarkastuksen ja työarvion tekijänä. Sillan suunnittelija oli arkkitehti Georg Schreck. Sillan rakentaminen huutokaupattiin kivityömies Frans Malmlundille Ylöjärven kappelista. Hänen tarjouksensa oli liian optimistinen ja hän meni konkurssiin. Teiskon kunta rakennutti sillan valmiiksi. Aunessilta otettiin museokohteeksi ensimmäisten kohteiden joukossa vuonna 1982. Mitään perusteluja valinnalle ei ole säilynyt. Liikenneviraston museokohdekokoelman tieliikenteen ajanjaksoista Aunessilta edustaa 1800-luvun tieverkon täydennyksiä. Niiden ponnin oli sisämaan kaupan ja alkavan puunjalostusteollisuuden tarpeet. Ne molemmat lisäsivät liikenteen määrää ja erityisesti liikennevälineiden kuormia ja painoa. Yleisen liikenteen käytössä se oli vuoteen 1983, jolloin Kaitaveden silta korvasi sen. Aunessilta kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY). Aunessillan kunto on teknisessä ja museaalisessa näkökulmassa hyvä. Myös sen ympäristö vastaa historiallista arvoa. Museokohteena Aunessilta on helposti saavutettava ja löytyvä. Maisemallisesti kohde on merkittävä, koska silta-, järvi- ja metsämaisema ovat säilyneet toisiaan täydentävänä kokonaisuutena. Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Aunessilta todisteena hyvin toteutetusta siltateknisestä rakenteesta. Sillan miljöö on poikkeuksellisen näyttävän näköinen. Sillan säilyneisyys museointihetken (1982) asussa on tavoite. Kohteen vaaliminen edellyttää hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon sillan ympäristön jäsentäminen ja kulumisen ehkäiseminen. Sillan kohdeopastuksen kehittämisestä on tehty ehdotus. Toimenpiteillä pyritään korostamaan sillan, sen ympäristön ja rakenteen tulkittavuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä sillan ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajien näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät siltaympäristön hoitotoimenpiteet sekä pitkän aikavälin tavoitteena kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja sillan mahdolliselle korjaukselle.

Brevis eisagoge ad studium juris civilis sveco-romani; cum collatione utriusque, secundum tria objecta

Invokaatio: Σὺν Θεω̣̃.