Etelä-Savon materiaalitase

Raportissa on arvioitu Etelä-Savon talouden materiaalivirrat. Arviointimenetelmän pohjana on Etelä-Savon aluetalouden tuotantorakenteen ja tuotevirtojen rahamääräinen arviointi panos-tuotosmenetelmällä. Etelä-Savon omasta luonnosta otettujen luonnonvarojen määrät on saatu pääasiassa eri tilastolähteistä. Tuonnin materiaalivirrat sekä luonnonvarojen käyttö aluetaloudessa ja vientiin on arvioitu rahamääräisten tuotevirtojen perusteella. Etelä-Savon luonnonvarojen kokonaiskäyttö oli vuonna 2007 yhteensä 14,9 Mt (miljoonaa tonnia), josta tuontituotteisiin sisältyvä luonnonvarojen käyttö oli 5,8 Mt ja Etelä-Savon omasta luonnosta otettujen luonnonvarojen käyttö 9,1 Mt. Omien luonnonvarojen osuus kokonaiskäytöstä oli Etelä-Savossa korkea, 61 %, kun se koko maassa oli alle puolet, 46 %. Puun osuus Etelä-Savon omien luonnonvarojen käytöstä oli 4,5 Mt eli noin puolet. Toinen suuri luonnonvarojen käytön ryhmä oli sora ja murske, yhteensä 2,5 Mt. Maatalouden osuus luonnonvarojen käytöstä jäi verraten vähäiseksi, 0,4 Mt. Kun Etelä-Savon luonnonvarojen kokonaiskäytöstä vientiin meni 5,8 Mt, yksityisen ja julkisen kulutuksen osuus oli 3,1 Mt sekä investointeihin 3,6 Mt. Väkilukuun suhteutettuna Etelä-Savon luonnonvarojen kokonaiskäyttö oli 94 tonnia/asukas vuonna 2007, joka on hieman matalampikuin koko Suomessa keskimäärin, 104 tonnia/asukas.

Nikkelin, koboltin, lyijyn ja sinkin selektiivinen erottaminen ioninleimaustekniikalla syntetisoiduilla kelatoivilla erotusmateriaaleilla

Kelatoivat erotusmateriaalit ovat osoittautuneet lupaaviksi haitallisten metallien erottamiseksi vedestä. Puhdistettava vesiliuos sisältää vain harvoin pelkästään erotettavaksi tarkoitettuja metallikationeja, sillä useimmiten mukana on erotusmateriaalien tehokkuutta heikentäviä kationeja. Parantamalla erotusmateriaalin selektiivisyyttä voitaisiin häiritsevien ionien vaikutusta vähentää selvästi. Kandidaatintyön tavoitteena oli tutkia ioninleimaustekniikan avulla syntetisoitujen kelatoivien erotusmateriaalien selektiivisyyttä nikkelille, koboltille, lyijylle ja sinkille. Käyttämällä esimerkiksi nikkelitemplaattia materiaalin synteesivaiheessa materiaalin nikkeliselektiivisyys kasvaa verrattuna perinteiseen synteesitekniikkaan. Tässä työssä tutkittiin erotusmateriaaleja, joissa oli käytetty nikkeli- tai lyijytemplaattia, vertaamalla niitä ilman templaattia syntetisoituihin materiaaleihin. Lisäksi erotustehokkuutta verrattiin kaupalliseen erotusmateriaaliin häiritsevien magnesium- ja kalsiumionien tapauksessa. Lyijyn havaittiin sitoutuvan tehokkaimmin kaikkiin syntetisoituihin materiaaleihin riippumatta nikkelitemplaatin käyttämisestä. Kinetiikkakokeet osoittivat lyijyn sitoutumisnopeudenkin olevan vertailtavista metalleista suurin. Kaikki kokeet suoritettiin huoneenlämpötilassa liuoksen pH-arvon ollessa 7,5. Nikkelitemplaatin käyttö lisäsi materiaalin selektiivisyyttä nikkelille verrattuna templaatittomaan muuten identtiseen materiaaliin. Kuitenkin materiaalien lyijyselektiivisyys oli huomattavasti nikkeliselektiivisyyttä suurempi. Lyijytemplaatin käyttö ei lisännyt lyijyselektiivisyyttä, mutta materiaalin nikkeliselektiivisyys parantui. Materiaaliin sitoutuneet nikkeli-, koboltti- ja sinkkipitoisuudet jäivät huomattavasti vähäisemmiksi verrattuna kaupalliseen materiaaliin. Magnesiumin ja kalsiumin tarttumista syntetisoituihin materiaaleihin tutkittiin myös ja tulosten mukaan IIPD2:een ja IIPD2-Methoxiin sitoutui erittäin vähän magnesiumia ja kalsiumia verrattuna kaupalliseen materiaaliin, jonka kalsiumkapasiteetti oli erityisen suuri. Kyseiset materiaalit soveltuvat tulosten perusteella myös häiritseviä ioneja sisältävien liuosten puhdistamiseen. Näin ollen valittujen kahden materiaalin jatkotutkimuksella olisi mahdollista parantaa nikkelikapasiteettia ja -selektiivisyyttä.

Arvoperusteinen hinnoittelu työvälineteollisuudessa - mahdollisuudet ja haasteet

Tutkimuksessa selvitetään miten työvälineiden valmistajat käyttävät arvo-perusteista hinnoittelua teknologiaosaamisen palvelutuotteissa ja mikä vaikuttaa siihen, että sitä käytetään tai ei käytetä. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään markkinoinnin ja laskentatoimen kirjallisuuteen palveluliiketoiminnan, asiakasarvon ja arvoperusteisen hinnoittelun osalta. Palveluliiketoimintaa avataan nimenomaan teollisuuden palveluliiketoiminnan näkökulmasta. Asiakasarvoa puolestaan käsitellään näkökulmina missä asiakasarvo muodostuu ja ketkä sitä luovat. Arvoperusteista hinnoittelua tarkastellaan lähtökohtana sen erityispiirteet asiakkaan ja myynnin suhteen sekä esitetään arvoperusteisen hinnoittelumallin käytön esteitä ja hyötyjä. Empiirisessä osiossa tutkitaan miten Työvälineiden valmistajien toimiala-ryhmän jäsenet käyttävät omissa palvelutuotteissaan arvoperusteista hin-noittelua. Aineisto kerättiin web-kyselyn avulla. Tutkimuksessa nousi esiin, että kyseistä hinnoittelumallia on alettu käyttää joissakin palveluissa. Koetut hyödyt ja esteet osoittautuvat olevan paljolti samat kuin aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa on havaittu. Suurimpina hyötyinä nähtiin pysyvämmät asiakassuhteet, suurempi voittomarginaali ja positiivinen pakko perehtyä asiakkaan ansaintalogiikkaan. Suurimpina esteinä koettiin palvelusta syntyvän arvon määrittämisen vaikeus ja sen viestiminen asiakkaalle sekä asiakkaan haluttomuus sitoutua pitkiin sopimuksiin.

Ilmanlaatu Uudellamaalla 2011

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli vuonna 2011 Porvoossa ja Lohjalla enimmäkseen hyvää tai tyydyttävää. Välttävän, huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tilanteita oli melko vähän. Katujen keväinen pölyäminen oli syynä huonoon ja erittäin huonoon ilmanlaatuun. Hengitettäville hiukkasille annetut raja-arvot eivät vuonna 2011 ylittyneet Porvoossa ja Lohjalla. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle annettu ohjearvo ylittyi Porvoon mittausasemalla ainoastaan huhtikuussa, Lohjalla ei lainkaan. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat sekä Porvoossa että Lohjalla matalammat kuin aiempina vuosina. Kevään katupölykausi alkoi maaliskuun puolivälin paikkeilla, mutta lumipeite ja ajoittaiset sadekuurot hillitsivät katujen pölyämistä huhtikuun alkupuolelle asti. Lievä pölyäminen jatkui toukokuun puoliväliin saakka. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli Lohjalla selvästi alle raja-arvon ja likimain samalla tasolla kuin vuonna 2010. Sekä jatkuvatoimisissa mittauksissa että passiivikeräinkartoituksissa saadut typpidioksidipitoisuudet olivat selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella. Pitoisuudet olivat mittauspaikasta riippuen matalammat tai samaa tasoa kuin vuonna 2010. Otsonipitoisuudet ylittivät sekä terveys- että kasvillisuusperusteiset pitkän ajan tavoitteet. Sen sijaan vuodelle 2010 annetut tavoitearvot eivät ylittyneet. Vuonna 2011 pitoisuudet olivat edellisvuotta korkeammat. Pääkaupunkiseudulla tehtyjen mittausten ja päästökartoitusten perusteella rikkidioksidin, hiilimonoksidin, bentseenin ja lyijyn pitoisuudet olivat raja-arvojen alapuolella ja arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet vastaavasti tavoitearvoja alempia. Polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista on riittämättömästi tietoja toistaiseksi. Energiantuotannon, teollisuuden ja autoliikenteen yhteenlasketut typenoksidien, hiukkasten, rikkidioksidin, hiilimonoksidin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt vähenivät vuonna 2011 vuoteen 2010 verrattuina.

"Seppo" kaasugeneraattorin käyttö- ja hoito-ohjeet

kuv., 11 x 17 cm

Liiketoimintamalli ja yrityksen menestyminen : vertaileva analyysi henkilöstöpalveluyrityksistä

Liiketoimintamalleja mallintamalla voidaan kuvailla tarkasti yrityksen arvon luonnin, toimittamisen ja lukitsemisen prosesseja, mikä tarjoaa kokonaisvaltaisen ymmärryksen yrityksen liiketoiminnasta. Lisäksi yritysten liiketoimintamalleja voidaan vertailla keskenään ja täten osoittaa, minkälaiset liiketoimintamallit johtavat menestykseen. Tässä tutkimuksessa käsitellään Suomessa toimivien henkilöstöpalveluyritysten liiketoimintamalleja ja menestystä. Henkilöstöpalveluyritysten määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, mutta samaan aikaan alan liikevaihto on keskittynyt yhä harvemman toimijan käsiin. Tarkastelemalla sekä suurien että pienempien henkilöstöpalveluyritysten liiketoimintamalleja voidaan osoittaa, minkälaiset asiat johtavat alalla menestymiseen. Tutkimuksen kohteena ovat viisi Suomessa toimivaa henkilöstöpalveluyritystä. Barona, Opteam ja Eilakaisla kuuluvat alan kymmenen suurimman toimijaan joukkoon, kun taas Extremely Nice Job ja StudentWork Sharper ovat pienempiä toimijoita. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla puolistrukturoidusti jokaisen tapausyrityksen johdon edustajaa sekä Henkilöstöpalveluyritysten Liiton asiantuntijaa. Aineisto on ensin luokiteltu teoreettisen analyysiviitekehyksen avulla tapausyrityskohtaisesti liiketoimintamallien muotoon, jonka jälkeen liiketoimintamalleja on verrattu toisiinsa. Liiketoimintamallien avulla on pystytty osoittamaan, minkälaisia asiakkaita henkilöstöpalveluyritykset valitsevat, minkälaisella tarjoomalla ne palvelevat näitä asiakkaita, minkälaisia resursseja, verkostoja ja organisaatiorakenteen ne omaavat sekä miten ne tuottavat itselleen voittoja arvon luonnin ja toimittamisen prosesseissa. Menestyneiden henkilöstöpalveluyritysten liiketoimintamallit eroavat muiden toimijoiden liiketoimintamalleista useassa eri liiketoimintamallin komponentissa. Tärkeintä näyttää kuitenkin olevan sisäisesti eheän liiketoimintamallin luominen ja sen toteuttaminen päivittäisessä liiketoiminnassa. Eheän liiketoimintamallin luontiin voidaan vaikuttaa strategialla, jota käytetään sekä liiketoimintamallin yksittäisten komponenttien että kokonaisuuden suunnitteluun. Henkilöstöpalveluyritysten liiketoimintamallit eivät kuitenkaan aina näytä syntyneen ainoastaan suunnitellun strategian pohjalta, vaan varsinkin suurimpien henkilöstöpalveluyritysten liiketoimintamallien rakentumisessa on piirteitä kehkeytyvästä strategiasta.

Yleisten kirjastojen toiminta vuonna 2010 : Uusimaa, Itä-Uusimaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala

Uudenmaan ELY-keskuksen laajennettuun toimialueeseen kirjastoasioissa kuuluivat vuonna 2010 Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Alueen yleisten kirjastojen toimintaa vuonna 2010 esittelevässä tilastojulkaisussa ovat mukana kaikki 67 kirjastolaitosta. Julkaisun tiedot perustuvat ELY-keskuksen seuranta- ja arviointitietoihin alueen yleisten kirjastojen toiminnasta ja kehityksestä. Alueella oli 230 kirjastoa ja 39 kirjastoautoa. Vuoden 2010 alussa tapahtuneet kuntaliitokset vähensivät kirjastolaitosten määrää neljällä. Kokonaan lakkautettuja kirjastoja oli neljä, joista kaksi lähikirjastoa ja kaksi laitoskirjastoa. Kirjastojen aukioloajat kasvoivat vuodessa noin 1,4 %. Kirjastojen kokonaislainauksen ja fyysisten käyntien hidas lasku jatkui edelleen. Lainausten ja kävijöiden määrä asukasta kohden oli silti edelleen kansainvälistä huippua. Verkkokäyntien määrä oli hienoisessa nousussa. Kirjastojen kappalemääräinen aineistohankinta asukaslukuun suhteutettuna kasvoi hieman viime vuoteen verrattuna. Kirjastojen palkkaaman henkilöstön määrä asukaslukuun suhteutettuna pysyi edellisvuoden tasolla. Alueen kirjastojen toimintakulut kasvoivat 3,1 prosenttia vuodesta 2009. Uudenmaan ELY-keskus antoi lausunnot yleisten kirjastojen erityistehtävien valtionavustushakemuksista ja myönsi 49 kirjastolle avustusta kehittämistoimintaan. Ely-keskus tuki alueen kirjastohenkilöstön kansainvälisiin kokouksiin osallistumista ja järjesti yhteensä 13 koulutustilaisuutta kirjastohenkilöstölle.

Pohjois-Karjala kansainvälisissä seurannoissa ja ympäristön tilatiedon tuottamisessa : Ympäristön seurantatietoa Pohjois-Karjalasta nro 3 (2012)

Ihmistoiminnasta aiheutuneet ympäristön tilan muutokset ovat viimeisten vuosikymmenien aikana voimistuneet nopeasti. Suurimpia syitä tähän ovat lisääntynyt väestömäärä ja taloudellisen sekä muun ihmistoiminnan ulottuminen käytännössä kaikkialle maapallolla. Vaikka toimitaan paikallisesti niin toiminnan vaikutukset kertautuvat ja muutokset voivat koskea laajoja alueita. Laaja-alaisten ympäristömuutosten vaikutusten arviointi edellyttääkin kansainvälistä yhteistyötä ympäristön tilan seurannassa ja seurannan toteuttamista yhdenmukaisten ohjeiden ja vertailukelpoisten menetelmien mukaisesti sekä raportointia ja yhteisiä tietojärjestelmiä seurannan tuottamasta tiedosta. Valtioiden rajat ylittävä seuranta perustuu usein kansainvälisiin sopimuksiin tai Euroopan unionin tasolla direktiiveihin, joissa määritellään erilaisia tietotarpeita. Direktiivien edellyttämät toimenpiteet sisällytetään pääsääntöisesti kansalliseen lainsäädäntöön. Tiedon kokoaminen ja seurannan järjestäminen voivat olla kansallisesti toteutettavia tai seurantatyö voidaan koota kansainvälisiksi seurantaohjelmiksi, joissa mm. seurantamenetelmät, tiedon tallennus tietokantoihin ja käsittely sekä raportointi on tarkasti määritelty. Tutkimus- ja kehittämishankkeet ovat tärkeä osa seurantoja, mm. seurantamenetelmien ja tiedon käsittelyn kehittämisessä. Ympäristön tilaan liittyvät tutkimushankkeet tuovat myös tärkeää tietoa luonnon ja ympäristön eri prosesseista ja ympäristöön kohdentuvien paineiden vaikutusmekanismeista. Näiden tietojen perusteella voidaan suunnitella mm. seurantojen sisältöä ja kohdentamista sekä analysoida seurannan tuottamia aineistoja. Tässä julkaisussa käsitellään Pohjois-Karjalan ympäristön tilan seurantoja ja seurannan tuottamaa tietoa osana kan-sainvälistä ympäristöyhteistyötä. Erityisteemoina julkaisussa nostetaan esille mm. ilmaston muutos, vesien tila, metsien terveyden tila sekä ympäristö ja terveys. Lisäksi esitellään lähialueyhteistyön, Fennoskandian vihreän vyöhykkeen ja Pohjois-Karjalan biosfäärialueen merkitystä ja mahdollisuuksia seurantayhteistyössä. Julkaisu on osa Pohjois-Karjalan ympäristön tilan seurannan kehittämisen yhteistyöryhmän toimintaa.

Seitajärven museotie, Savukoski : Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma

Seitajärven museotie, maantie 19905, sijaitsee Savukosken kunnassa Lapin maakunnan Itä-Lapin seutukunnassa. Seitajärventie on pistotie, joka erkanee eteläpäässään Sodankylän ja Savukosken yhdistävästä tiestä (maantie 967) ja johtaa viiden talon muodostamaan Seitajärven kylään. Seitajärven museotien pituus on 13,6 kilometriä. Museotieksi tie määriteltiin vuonna 2010. Seitajärventie edustaa Liikenneviraston museokohdekokoelmassa vuoden 1927 tielain vuoden 1946 uudistuksessa mainittua polkutietä. Lainuudistuksen taustalla oli toisen maailmansodan jälkeiset toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi, joiden osana oli myös maan asukkaiden liikenteellinen tasa-arvo. Tierekisteriotteen mukaan se otettiin vuonna 1951 valtion hoidettavaksi paikallistieksi. Samalla kerralla valtion hoitoon siirtyi noin 1 000 kilometriä polkuja, jotka muodostivat noin kolmas osan Lapin tiepiirin tiepituudesta. Seitajärven polkutie oli tie numero 50003. Käytännössä Tie- ja vesirakennushallituksen hoitoon siirtyi polkujen määrittelemä maakaistale ja polkua parannettiin aluksi polkupyörällä ja hevosajoneuvoilla ajettavaksi. Ensimmäisten polkuteiden joukossa Seitajärventie kunnostettiin autolla ajettavaksi vuonna 1961. Myöhemmin parannetut polkutiet muodostivat Lapin paikallistieverkon. Seitajärven polun linjaus on toiminut luontaisena kulkureittinä jo esihistoriallisella ajalla. Seitajärvi on saanut nimensä palvomuspaikasta, seitakivistä, joita kylässä on kaksi. Siellä on pitkäaikaisia kulttuurikerrostumia kivikaudelta alkaen. Niihin liittyy myös sotahistoria, kun partisaanit tuhosivat kylän ja surmasivat sen asukkaat 7.7.1944. Seitajärvellä on kolme partisaaniuhrien muistomerkkiä ja se on koko Lapin viime sodan partisaanituhojen muistopaikka. Seitajärventie noudattaa maastossa luontevaa ja helppokulkuista uraa. Se on säilyttänyt hyvin rakennusaikansa tuntomerkit. Tien kunto museointihetkellä on voitu tallentaa maastokatselmuksissa valokuvaamalla ja mittaamalla poikkeuksellisen hyvin Liikenneviraston museokohdekokoelmassa. Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Seitajärven museotie todisteena valtakunnallisen maantieverkon Lapin alueelle tyypillisestä alueellisesta erikoisuudesta, mikä liittyy koko valtakunnan tasa-arvoistumispyrkimyksiin. Maankäytön kehittäminen tai mikään muukaan ei uhkaa selvästi museotien säilymistä. Kuitenkin tien poikkeuksellisen hyvä säilyneisyys edellyttävät hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon tien liittyminen ympäristöönsä. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi tienpitäjän ja maanomistajien näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä pitkän aikavälin kunnostustoimenpiteitä.

Pirkanmaan pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015

Vesienhoidon tavoitteena on vesien hyvän tilan turvaaminen. Vesienhoito on koko Euroopan laajuista, vesipolitiikan puitedirektiiviin pohjautuvaa työtä. Vesipolitiikan puitedirektiivi on Suomessa pantu toimeen lailla vesienhoidon järjestämisestä (2004) ja siihen liittyvillä asetuksilla vesienhoitoalueista (2004), vesienhoidon järjestämisestä (2006) ja ympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (2006). Lisäksi on soveltuvin osin muutettu ympäristönsuojelulakia ja vesilakia. Näillä säädöksillä vesipuitedirektiivin mukainen toiminta on liitetty osaksi suomalaista vesien käyttöön, hoitoon ja suojeluun liittyvää toimintaa, jonka olennaisena perustana on edelleen ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Vesienhoitotyöhön kuuluva biologista näkökulmaa painottava vesien tilan arviointi, tilan seuranta, tilatavoitteiden asettaminen ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet kootaan vesienhoitosuunnitelmaksi, joka tehdään jokaiselle ns. vesienhoitoalueelle. Toimenpiteistä laaditaan erillinen toimenpideohjelma, jonka yhteenveto on osa vesienhoitosuunnitelmaa. Vesienhoidossa ja toimenpideohjelmien laadinnassa pyritään seuraaviin tavoitteisiin: • Pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene • Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä • Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä • Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään niin hyvä kuin näiden vesien muuttunut tila mahdollistaa (ns. ”hyvä saavutettavissa oleva tila”) • Pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan • Tulvien ja kuivuuden haitallisia vaikutuksia vähennetään

Pirkanmaan ELY-keskuksen kevyen liikenteen tarveselvitys 2010

Tämän työn tavoitteena oli päivittää Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen maanteiden kevyen liikenteen väylien ja alikulkujen tarpeet sekä menettely, jolla nämä hanketarpeet asetetaan keskinäiseen kiireellisyysjärjestykseen yhtenäisin perustein. Edellinen vastaava tarveselvitys valmistui lokakuussa 2005. Valtion aluehallinnossa vuoden 2010 alussa toteutetun rakenneuudistuksen myötä liikenneasioiden vastuu Päijät- ja Kanta-Hämeen maakuntien alueella siirtyi Tiehallinnon Hämeen tiepiiriltä Uudenmaan ELY-keskukselle. Täten entisen Hämeen tiepiirin alue pieneni Pirkanmaan maakunnan kokoiseksi ja uuden viraston nimeksi tuli Pirkanmaan ELY-keskus. Tämän tarveselvityksen yhteydessä tarkasteltiin myös Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen kevyen liikenteen hanketarpeita, mutta raportti on laadittu koskemaan vain Pirkanmaan aluetta. Kanta- ja Päijät-Hämeen hanketarpeet on raportoitu erikseen Uudenmaan ELY-keskukselle. Tarveselvityksessä on tarkasteltu erityisesti sellaisia hankkeita, joiden toteutus kuuluu selkeästi maanteiden pitäjälle ja jotka on mahdollista toteuttaa omina yksittäisinä hankkeina. Työn aikana erillisille listoille kerättiin esimerkiksi hanketarpeet, jotka tulevat toteutumaan osana laajempaa hankekokonaisuutta, joiden kohdalla on jo kevyen liikenteen väylä tien toisella puolella tai joiden kohdalla on olemassa kohtuullinen vaihtoehtoinen yhteys. Työ käynnistyi päivittämällä tiedossa olevat hanketarpeet. Työssä käytiin läpi muun muassa edellisen tarveselvityksen hankelista, erilaisissa neuvotteluissa esille tulleet hanketarpeet, saadut aloitteet hankkeiden toteuttamisesta sekä edellisen selvityksen jälkeen laadituissa erilaisissa selvityksissä ja suunnitelmissa esille tulleet hanketarpeet. Hanketarpeita ja hankkeisiin liittyviä tietoja täydennettiin kunnille syksyllä 2009 suunnatun kyselyn pohjalta. Hankkeet priorisoitiin alustavasti turvallisuusvaikutusten ja käyttäjiä koskevien tietojen perusteella neljää muuttujaa käyttäen. Tarveindeksi laskettiin pääosin tierekisterin tietoihin, Tarva-ohjelman tuloksiin, Koululiitu-menetelmään sekä erilaisiin paikkatietotarkasteluihin perustuen. Tarveindeksiä kehitettiin aiempaa monipuolisemmaksi ja tarkemmaksi, mutta rakenteeltaan ja yleisperiaatteiltaan se säilytettiin ennallaan. Tarveindeksiä käytettiin tarkempaan tarkasteluun otettavien hankkeiden valinnassa sekä lopullisen kiireellisyysarvion yhtenä keskeisenä perusteena. Tarveindeksi ei kuitenkaan automaattisesti määrännyt kiireellisyysluokitusta, vaan hankkeiden lopullinen kiireellisyysluokitus tehtiin asiantuntijatyönä sekä tarveindeksin että muiden asiaan vaikuttavien seikkojen perusteella. Käyttäjämäärien arviointiin panostettiin voimakkaasti. Käyttäjämäärä arvioitiin aluetyyppikohtaisten matkatuotoslukujen sekä arvioitujen matkanpituuksien ja matkojen suuntautumisen perusteella. Tulevaisuudessa tavoitteeksi voidaan asettaa ainakin kiireellisimpien kohteiden käyttäjämäärien laskenta maastossa. Kiireellisyyden lopullinen arviointi tehtiin useiden asiantuntijoiden ryhmätyönä ja iteratiivisesti siten, että useampien arviointikierrosten välillä voitiin tehdä tarvittavia lisäselvityksiä ja analyysejä. Arvioinnin tavoitteena oli löytää hankkeet, jotka tehokkaimmin vähentävät henkilövahinkoon johtavia onnettomuuksia, edistävät jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen käyttöä sekä tukevat yhdyskuntarakenteen eheytymistä. Terävimpään kärkeen pyrittiin löytämään Pirkanmaan ELY-keskuksen näkökulmasta tärkeimmät hankkeet, joihin ei liity merkittäviä toteuttamiskelpoisuuteen tai rahoitusmahdollisuuksiin liittyviä epävarmuustekijöitä. Kiireellisimmät hankkeet jaettiin kahteen kiireellisyysluokkaan A1 ja A2. Luokka A1 on kärkihankejoukko, joka sisältää kahdeksan kiireellisintä hanketta. Kiireellisyysluokassa A2 hankkeita on kymmenen. Luokassa B on 163 hanketta, jotka eivät Pirkanmaan ELY-keskuksen näkökulmasta ole ajankohtaisia. Pirkanmaan ELY-keskus nostaa toteutusohjelmiinsa kevyen liikenteen väyliä ja alikulkuja rahoitustasonsa mahdollistamassa laajuudessa ensisijaisesti kiireellisyysluokasta A1. Kunnan osaksi rahoittamana voidaan hankkeita ottaa toteutusohjelmiin myös kiireellisyysluokasta A2. Pirkanmaan ELY-keskuksen rahoitusosuudesta neuvotellaan tapauskohtaisesti. Pirkanmaan ELY-keskus ei pääsääntöisesti osallistu kiireellisyysluokan B hankkeiden rahoitukseen. Hankkeita koskevia tietoja ja arvioita voidaan tarkentaa ilmi tulevien tietojen tai muutoin muuttuneen tilanteen perusteella. Kaikkien hankkeiden kiireellisyysluokat tarkistetaan myös jatkossa säännöllisesti.

E18 Koskenkylä–Vaalimaa-moottoritien vaikutukset elinkeino- ja yritystoimintaan sekä maankäyttöön : Ennen-vaiheen vaikutusselvitys

Tässä työssä arvioitiin Koskenkylä–Vaalimaa-moottoritien vaikutuksia ja sidosryhmien odotuksia ennen kaikkea elinkeino- ja yritystoimintaan, maankäyttöön sekä tarkastelualueen kuntien kehitykseen. Pääpaino oli pysyvien ja pitkäaikaisten vaikutusten selvittämisessä, mutta työssä selvitettiin myös rakentamistyön aikaisia vaikutuksia. Työssä käytetyt aineistot koostuvat yleisesti saatavilla olevista tilastoista ja rekistereistä. Lisäksi toteutuneita sekä tien tarjoamiin mahdollisuuksiin liittyviä vaikutuksia ja odotuksia selvitettiin laajasti sidosryhmille suunnattujen haastattelujen ja tarkastelualueen yrityksille suunnatun internetkyselyn avulla. Ennen-vaiheen tiedonkeruun muodostaa jälkeen-vaiheen vaikutusarvioinnin rungon. Moottoritieyhteyden myötä tarkastelualueen asukkaiden matkat nopeutuvat, sujuvoituvat ja tulevat turvallisemmiksi erityisesti kuntien välisessä liikenteessä. Sujuvampi yhteys pääkaupunkiseudulle ja itärajalle helpottaa työssäkäyntiä, lisää asiointia tien varren keskuksissa sekä lisää tarkastelualueen kuntien houkuttelevuutta asuinpaikkana. Liikenneturvallisuus paranee myös paikallisesti nykyisen tielinjauksen rauhoittuessa. Kevyen liikenteen edellytykset paranevat uusien kevyen liikenteen yhteyksien ja vanhan tielinjauksen rauhoittumisen myötä. Moottoritien valmistuminen parantaa linja-autoliikenteen liikennöintiolosuhteita. Tien tuoma matka-aikojen lyhentyminen synnyttää suoria aikasäästöjä. Lisäksi ruuhkien vähentyessä ja liikenteen sujuvuuden parantuessa myös matka-ajat ovat paremmin ennakoitavissa. Nämä hyödyt koskevat myös raskasta liikennettä ja muita kuljetuksia. Moottoritie parantaa asukkaiden elinoloja siirtämällä häiritsevät ja vaaralliset raskaan liikenteen virrat kauemmas asutuksesta. Haastatteluissa ilmeni, että tielinjaukseen liittyvät epävarmuudet olivat joissain kunnissa pitkään elinkeinoelämän kehittämisen jarruna. Moottoritiehankkeen varhaisempi toteuttaminen olisi parantanut E18-tien kansainvälistä kilpailuasemaa. Tien tuntumassa onkin parhaillaan käynnissä lukuisia kaavoitushankkeita, joiden tavoitteena on hyödyntää liittymäalueita yritystoiminnan tarpeisiin. Alueen kunnissa odotetaan tiehankkeen tuovan mukanaan vilkastuvaa liike- ja yritystoimintaa, työpaikkoja, väestönkasvua ja liiketonttien ja -kiinteistöjen lievää arvonnousua. Yhtenä tärkeänä näkökohtana kehittämishankkeissa on Venäjältä tulevan liikennevirran ja ostovoiman hyödyntäminen valtatien 7 varrella. Tielläliikkujat muodostavat kasvavan asiakaspotentiaalin nykyisille ja myös uusille yrityksille. Moottoritien myötä kehityskäytävän houkuttelevuus yritysten sijaintipaikkana paranee. Toisaalta parantunut tieyhteys voi johtaa siihen, että asiointi keskittyy entistä enemmän suuryksiköihin ja tienvarren palveluntarjoajien kilpailun kovenemiseen.

Koitereen säännöstelysuositusten toteutuminen ja vaikutukset

Tässä raportissa tarkastellaan Koitereen säännöstelyn kehittämisselvityksen (2004–2006) yhteydessä annettujen suositusten toteutumista ja vaikutuksia vuosina 2007–2011. Koitereen säännöstelyn kehittämishankkeen keskeisenä tavoitteena oli laatia säännöstelyn haittojen vähentämiseksi sellaiset suositukset, jotka eri osapuolet voivat hyväksyä ja samalla sitoutua niiden toimeenpanoon. Vaikutusten arviointi perustuu tässä raportissa: 1) Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kehittämään mittaritarkasteluun, 2) kyselytutkimukseen, jossa haastateltiin Koitereen säännöstelyn kehittämisessä ja seurannassa mukana olleita henkilöitä sekä järven ranta-asukkaita, 3) Koitereen lahtialueiden vedenlaadun seurantatutkimukseen, 4) Koitereen linnustoseurannan viisivuotisjakson tuloksiin ja 5) rantojen eroosiosuojausten toteutumiseen. Vesistön säännöstelyn kehittäminen sekä sitä edelleen seuraava suositusten toteutus- ja seurantatyö onnistuivat Koitereella. Hankkeessa mukana olleet tahot ovat olleet työhön sitoutuneita ja aktiivisia osallistujia. Säännöstelyn kehittämistyön aikana kehittynyt hyvän yhteistyön ja keskinäisen ymmärryksen ilmapiiri on edelleen syventynyt seurantatyön aikana. Raportissa esitetään myös tämän selvityksen perusteella Koitereen säännöstelyn seurantaryhmän asettamat tavoitteet jatkotyölle.

Uutta tietoa Kainuun soista : Kainuun suoselvitys -projektin tulosraportti

Raportissa esitellään Kainuun suoselvitys -projektin keskeisimpiä tuloksia ja niistä vedettyjä johtopäätöksiä. Vuosina 2010–2012 toteutetun projektin tarkoituksena on ollut parantaa tietopohjaa Kainuun soista, ja sitä kautta luoda edellytyksiä soiden eri käyttömuotojen yhteensovittamiselle ja samalla nostaa esille Kainuun soihin liittyviä mahdollisuuksia. Soiden käyttö nähtiin projektissa laajasti, sisältäen paitsi erilaiset taloudellisen hyödyntämisen muodot myös soiden merkityksen ihmisten virkistykselle ja hyvinvoinnille sekä luonnon monimuotoisuudelle ja monille sääteleville toiminnoille. Taustana projektille on samaan aikaan laadittu kansallinen suostrategia. Sen mukaan soiden luonnontilaa muuttavien toimintojen, maa-, metsä- ja turvetalouden, tulisi jatkossa toimia jo ojitetuilla tai muuten merkittävästi muuttuneilla soilla. Näin soiden luonnontilaisuudesta hyötyville soiden käytön muodoille ja ekosysteemipalveluille jää paremmin tilaa toimia. Kainuu on Suomen kolmanneksi soisin maakunta. Suot ovat keskeinen osa sen luontoa ja maisemaa ja myös monipuolinen luonnonvara. Valtaosa Kainuun suopinta-alasta on ojitettu. Uutta tietoa on projektissa tuotettu paikkatietomenetelmin ja kohdennetuin maastoselvityksin. Raportin aihepiirejä ovat Kainuun soiden käyttö, jäljellä olevat ojittamattomat suot, suojeltujen soiden vesitaloudellinen eheys, metsätalouden käytöstä poistuvat ojitetut suot, soiden merkitys virkistyksen ja matkailun kannalta sekä maastossa tutkittujen 143 suon arviointi turpeennoston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Raportissa esitetään, että kansallisen suostrategian tavoite soiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta on mahdollista saavuttaa eri toimijoiden yhteistyön ja maankäytön ohjauksen avulla. Se edellyttää sitoutumista suostrategian linjauksiin sekä tietopohjan parantamista soista ja eri toimintojen vaikutuksista. Kainuun suoselvitys -projektissa on osaltaan tuotettu tätä tietoa ja myös kehitelty menetelmiä sen hankkimiseksi.

Vuosihuollon aikainen käyttöturvallisuus

Tässä työssä on tarkasteltu Suomessa käytössä olevien ydinvoimalaitosten vuosihuoltojen aikaista käyttöturvallisuutta yleisesti sekä arvioitu voimayhtiöiden vuosihuoltojen aikaisten häiriö- ja hätätilanteiden varalta laatimien ohjeiden kattavuutta. Kattavuuden arviointi suoritettiin tarkastelemalla seisokkitiloja käsitteleviä todennäköisyysperusteista riskianalyysia (PRA), lopullista turvallisuusselostetta (FSAR) ja turvallisuusteknisiä käyttöehtoja (TTKE). PRA:n mukaan Olkiluodon 1 ja 2 laitosyksiköiden sydänvauriotaajuudesta noin 25 % liittyy vuosihuollon aikaisiin alkutapahtumiin. Loviisan laitosyksiköillä vastaava osuus on noin 61 %. Merkittävimmät vuosihuoltojen aikaiset alkutapahtumat sydänvaurioriskin kannalta olivat Olkiluodossa tulipalot, jäähdytteen menetykset ja jälkilämmön poiston menetykset sekä Loviisassa raskaan taakan pudotukset, booripitoisuuden laimeneminen ja öljyonnettomuudet. Saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että voimayhtiöiden laatimat häiriö- ja hätätilanneohjeet olivat pääosiltaan asianmukaiset ja ne kattoivat hyvin erilaiset seisokin aikaiset alkutapahtumat. Tarkastelun perusteella tehtiin ohjeistoon muutamia parannusehdotuksia. Seisokkitiloja koskevat TTKE ja FSAR havaittiin asianmukaisiksi molemmilla tarkastelluilla laitoksilla.