Trombose dos seios laterais como complicação de otite média : do diagnóstico ao tratamento

Trabalho Final do Curso de Mestrado Integrado em Medicina, Faculdade de Medicina, Universidade de Lisboa, 2014

Características del desprendimiento de retina regmatógeno en pacientes atendidos en la Clínica Oftalmológica OFTALMOLASER, Cuenca- Ecuador en el período 2013-2015

El presente estudio tuvo como objetivo determinar las características epidemiológicas del desprendimiento regmatógeno de retina en la población atendida en la Clínica Oftalmológica Oftalmolaser en el periodo 2013 - 2015. Se realizó un estudio cuantitativo descriptivo basado en la revisión y análisis del registro de historias clínicas, obteniendo los siguientes resultados: la frecuencia del desprendimiento regmatógeno de retina fue mayor en el sexo masculino con 54%; el mayor numero de casos se presento en la sexta década de la vida con 30%, la edad promedio de la población en estudio fue 55 años, los antecedentes patológicos mas frecuentes fueron miopía y pseudofaquia con un 27,4% para cada uno, el 51,08% de la población no presentó ningún antecedente quirúrgico oftalmológico, el 36,02% refirió haber tenido cirugía de catarata, el 63,40% de pacientes presentaron alteración de la agudeza visual como manifestación sintomática mientras que defectos del campo visual se presentaron en un 20,85%, el ojo derecho fue el mas afectado con 56%, el 56% de los pacientes acudieron luego de cuatro semanas del inicio de la sintomatología, el 82,78% presentaron agudeza visual de 20/400 al momento del examen físico y el 56,11% presentaron PIO normal mientras que el 40% presento hipotonía ocular. La localización más frecuente fue la temporal superior con un 30,56% y el 71% presentaron afección de la mácula evidenciada en la retinoscopía

Illness cognitions and coping self-efficacy in depression among persons with low vision

PURPOSE: To investigate the mediating role of coping self-efficacy (CSE) between two types of illness cognitions (i.e., acceptance and helplessness) and depressive symptoms in persons with low vision.

METHODS: This was a single-group, cross-sectional study. Patients with visual acuity < 6/12 in the better eye and at least minimal depressive symptoms (≥5 on the Patient Health Questionnaire-9 [PHQ-9]) were recruited from vision rehabilitation services and participated in telephone-administered structured interviews at one time point. Measures were the PHQ-9, CSE Scale, and Illness Cognition Questionnaire. Structural equation modeling (SEM) devised the causal flow of illness cognitions and their observed indirect effects on depressive symptoms via the CSE mediators: problem focused, emotion focused, and social support.

RESULTS: The study comprised 163 patients (mean age 62 years; 61% female), most with age-related macular degeneration (26%) and moderate vision impairment (44%, <6/18-6/60). Structural equation modeling indices indicated a perfect fit (χ2 < 0.001, P = 1.00), accounting for 55% of the variance in depressive symptoms. Lower levels of acceptance and higher levels of helplessness illness cognitions were associated with lower self-efficacy in problem-focused coping (β = 0.38, P < 0.001, β = -0.28, P < 0.01, respectively), which in turn was associated with greater depressive symptom severity (β = -0.54, P < 0.001).

CONCLUSIONS: Lack of acceptance and greater helplessness relating to low vision led to a lack of perceived capability to engage in problem-focused coping, which in turn promoted depressive symptoms. Third-wave cognitive-behavioral treatments that focus on acceptance may be efficacious in this population.

Clinical characteristics and selection of treatment modality for patients with vitreomacular traction:real-world implementation of NICE guidance (TA297)

Aim: To investigate the qualitative aspects in patient selection and the quantitative impact of disease burden in real world treatment of vitreomacular traction (VMT) and implementation of the National Institute for Health and Care Excellence (NICE) guidance (TA297). Methods: A monocentric, retrospective review of consecutive patients undergoing optical coherence tomography (OCT) imaging over a 3 month period. Patients with VMT in at least one eye were identified for further data collection on laterality, visual acuity, symptoms, presence of epiretinal membrane, macular hole and treatment selection. Results: A total of 3472 patients underwent OCT imaging with a total of 6878 eyes scanned. Out of 87 patients, 74 patients had unilateral VMT (38 right, 36 left) and 13 patients had bilateral VMT. Eighteen patients with unilateral VMT satisfied NICE criteria of severe sight problems in the affected eye. Eight were managed for a coexisting pathology, one refused treatment, one patient did not attend, two closed spontaneously, and one received ocriplasmin prior to the study start date. Only two patients with unilateral VMT received ocriplasmin and three underwent vitrectomy. Those failing to meet NICE criteria for unilateral VMT were predominantly asymptomatic (n=49) or had coexisting ERM (n=5) or both (n=2). Conclusion: Ocriplasmin provides an alternative treatment for patients with symptomatic VMT. Our data shows that the majority of patients with VMT do not meet NICE TA297 primarily due to lack of symptoms. Those meeting NICE criteria, but not treated, tended to have coexisting macular pathology. Variation in patient selection due to subjective factors not outlined in NICE guidance suggests that real world outcomes of ocriplasmin therapy should be interpreted with caution.

Development of an activity disease score in patients with uveitis (UVEDAI)

To develop a disease activity index for patients with uveitis (UVEDAI) encompassing the relevant domains of disease activity considered important among experts in this field. The steps for designing UVEDAI were: (a) Defining the construct and establishing the domains through a formal judgment of experts, (b) A two-round Delphi study with a panel of 15 experts to determine the relevant items, (c) Selection of items: A logistic regression model was developed that set ocular inflammatory activity as the dependent variable. The construct “uveitis inflammatory activity” was defined as any intraocular inflammation that included external structures (cornea) in addition to uvea. Seven domains and 15 items were identified: best-corrected visual acuity, inflammation of the anterior chamber (anterior chamber cells, hypopyon, the presence of fibrin, active posterior keratic precipitates and iris nodules), intraocular pressure, inflammation of the vitreous cavity (vitreous haze, snowballs and snowbanks), central macular edema, inflammation of the posterior pole (the presence and number of choroidal/retinal lesions, vascular inflammation and papillitis), and global assessment from both (patient and physician). From all the variables studied in the multivariate model, anterior chamber cell grade, vitreous haze, central macular edema, inflammatory vessel sheathing, papillitis, choroidal/retinal lesions and patient evaluation were included in UVEDAI. UVEDAI is an index designed to assess the global ocular inflammatory activity in patients with uveitis. It might prove worthwhile to motorize the activity of this extraarticular manifestation of some rheumatic diseases.

Comparison of small remotely operated vehicles and diver-operated video of circalittoral benthos

Underwater video transect methods using small remotely operated vehicles (ROVs) and diveroperated video (DOV) are commonly used in benthic biodiversity assessments. Constraints posed by deeper waters have made surveys of the circalittoral zone ([30 m depth), a particularly challenging problem. Here we compare benthic diversity metrics and cluster analyses obtained with ROV and DOV between 45 and 65 m depth off southwest Iberia, across local (tens to hundreds of meters) and regional scales (tens of kilometers). Results showed no difference between methods in terms of the benthic species richness, taxonomic distinctness, and beta diversity, but only minor differences in the spatial structure depicted at the regional level. At the local scale, DOV performed better at discriminating patterns likely because of the divers visual acuity. We found that small ROV and DOV are reliable and comparable methods for the study of circalittoral benthic assemblages and can be used in a complimentary way to detect the greatest amount of variation in benthic ecosystems. Our study facilitates the understanding of capabilities and limitations of two underwater video methods and provides important insight into choice of the most appropriate technique.

Hallazgos tomográficos como predictores del resultado funcional en edema macular secundario a oclusiones venosas retinianas

INTRODUCCIÓN: El Edema Macular (EM) es la principal causa de perdida de agudeza visual en pacientes con Oclusión Venosa Retiniana (OVR); luego del tratamiento, algunos pacientes persisten con mala agudeza visual. OBJETIVO: Realizar una Revisión Sistemática de la Literatura (RSL), para identificar la evidencia existente sobre factores tomográficos que predicen el resultado visual en pacientes con EM secundario a OVR. FUENTE DE LA INFORMACIÓN: PUBMED, MEDLINE, EMBASE, LILACS, COCHRANE, literatura gris. SELECCIÓN DE LOS ESTUDIOS: Ensayos Clínicos Controlados (ECC) y estudios observacionales analíticos. EXTRACCIÓN Y SÍNTESIS DE LOS DATOS: Dos investigadores seleccionaron los artículos de forma independiente. Se realizó una síntesis cualitativa de la información siguiendo las recomendaciones de la declaración PRISMA 2009. MEDIDAS Y DESENLACE PRINCIPAL: Grosor Retiniano Central (GRC), integridad de Banda Elipsoide e Integridad de Membrana Limitante Externa (MLE), determinados por SD OCT. El desenlace principal es la Agudeza Visual Mejor Corregida (AVMC) a los 6, 12,18 y/o 24 meses. RESULTADOS: Se identificaron 872 abstract y se incluyeron 8 artículos en el análisis cualitativo. Seis estudios evaluaron el GRC sin encontrar asociación con resultado visual final. Solo 2 estudios evaluaron y encontraron asociación estadísticamente significativa de la integridad de la MLE con el desenlace visual, Kang, H 2012 (r2 0,51 p 0,000), Rodriguez, F 2014 (p< 0,001). La integridad de la BE fue asociada a pronostico visual en 4 de 5 estudios que evaluaron esta variable, con resultados estadísticamente significativos. La AVMC de base también se asocio con desenlace visual en 4 de 5 estudios que la evaluaron. El mejor modelo que predice el resultado funcional según el estudio de Kang, H 2012 fue: Integridad de MLE, integridad de BE y AVMC de base (R2 0,671 p 0,000), a los 12 meses de seguimiento. CONCLUSION: La evidencia actual sugiere que la integridad de la BE y la MLE son predictores del resultados funcional en pacientes con EM secundario a OVR después de 6 o mas meses de seguimiento. Es necesario la realización de estudios controlados para llegar a resultados mas concluyentes.

Caracterización y prevalencia del compromiso ocular en pacientes con enfermedad autoinmune y autoinflamatoria en un centro de referencia reumatológica en Colombia entre los años 2000 a 2015

RESUMEN Objetivo: Estimar la prevalencia de las diferentes enfermedades oftalmológicas que aparecen en el contexto de una enfermedad autoinmune (EAI) en pacientes de un centro de referencia reumatológica en Colombia, según características clínicas y sociodemográficas durante un período de 15 años, comprendido entre los años 2000 a 2015. Métodos: Se realizó un estudio descriptivo, observacional de prevalencia. El tipo de muestreo fue aleatorio estratificado con asignación proporcional en el programa Epidat 3.4. Los datos se analizaron en el programa SPSS v22.0 y se realizó análisis univariado de las variables categóricas, para las variables cuantitativas se realizaron medidas de tendencia central. Resultados: De 1640 historias clínicas revisadas, se encontraron 634 pacientes (38,65%) con compromiso ocular. Si excluimos los pacientes con SS, que por definición presentan ojo seco, 222 pacientes (13,53%) presentaron compromiso oftalmológico. Del total de pacientes, el 83,3% fueron mujeres. La AR fue la enfermedad autoinmune con mayor compromiso oftalmológico con 138 pacientes (62,2%), y en último lugar la sarcoidosis con 1 solo paciente afectado. La QCS fue la manifestación más común en todos los grupos diagnósticos de EAI, con 146 pacientes (63,5%). De 414 pacientes con Síndrome de Sjögren (SS) y QCS 8 presentaron compromiso ocular adicional, siendo la uveítis la segunda patología ocular asociada en pacientes con SS y la primera causa en las espondiloartropatias (71,4 %). Los pacientes con catarata (4,1%) presentaron la mayor prevalencia de uso de corticoide (88.8%). De 222 pacientes, 28 (12,6%) presentaron uveítis. Del total de pacientes, 16 (7,2%) presentaron maculopatía por antimalaráricos y 6 (18,75%) de los pacientes con LES. Los ANAS se presentaron en el 100% los pacientes con trastorno vascular de la retina. Los pacientes con epiescleritis presentaron la mayor proporción de positivización de anticuerpos anti-DNA. La EAI que más presentó epiescleritis fue LES con 4 pacientes (12,5%) El 22% de paciente con anticuerpos anti-RNP presentaron escleritis y 32,1% de los pacientes con uveítis presentaron HLA-B27 positivo. Las manifestaciones oftalmológicas precedieron a las sistémicas entre un 11,1% y un 33,3% de los pacientes. Conclusión: Las enfermedades oculares se presentan con frecuencia en los pacientes colombianos con EAI (38.65%), siendo la AR la enfermedad con mayor compromiso ocular (62,2%) y la QCS la enfermedad ocular con mayor prevalencia en todas las EAI (63,5%). La uveítis se presentó en 28 pacientes (12,6%). Las manifestaciones oftalmológicas pueden preceder a las sistémicas. El examen oftalmológico debe ser incluido en los pacientes con EAI, por ser la enfermedad ocular una comorbilidad frecuente. Adicionalmente, los efectos oftalmológicos de las medicaciones sistémicas utilizadas en EAI deben ser estrechamente monitorizados, durante el curso del tratamiento.

Temporal acuity in developmental dyslexia across the life span : Tactile, auditory, visual, and crossmodal estimations

Taustaa Kehityksellinen dysleksia (lukivaikeus) on erityinen lukemaan oppimisen vaikeus, johon liittyy usein myös vaikeuksia kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeuden oletetaan useissa tapauksissa johtuvan vaikeudesta käsitellä kielen äännerakenteita (fonologinen prosessointi). Tämä poikkeavuus voi olla joko lukivaikeuden perimmäinen syy tai vaihtoehtoisesti ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Eräs tällainen ehdotettu perustavan tasoin syy on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Aikatarkkuudella tarkoitetaan kykyä ja rajoja siinä, kuinka nopeasti esitettyä aistitiedon virtaa henkilö kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään. Monet arjen toiminnot lukemisen rinnalla edellyttävät aistien erittäin tarkkaa ajallista erottelukykyä (esimerkiksi kuulo puheen ymmärtämisessä, tunto pintamateriaalin tunnistamisessa). Aikatarkkuusvaikeuksien esiintyvyyttä lukivaikeudessa on tutkittu aiemminkin, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy siitä, onko kaikilla lukivaikeuksisilla näitä ongelmia tai mihin aisteihin vaikeudet mahdollisesti rajoittuvat. Myöskään ei tiedetä, havaitaanko aikatarkkuuden ongelmia kaiken ikäisillä lukivaikeuksisilla vai vaihteleeko mahdollinen ongelmien kuva iän mukana. Lisäksi on epäselvää, kuinka aikatarkkuuden ongelmat itseasiassa ovat yhteydessä kielen käsittelyn ja varsinaisen lukemisen vaikeuksiin. Tutkimussarjan aihe Tässä tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, joita olivat tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa aistien välisessä yhdistelmässä, joita olivat audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, missä tietyssä aikatarkkuuden osa-alueessa lukivaikeuksisilla mahdollisesti on vaikeuksia. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla (sekunnin tuhannesosa) se esitysnopeus, jolla koehenkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Englanninkielinen demonstraatio aikatarkkuustehtävistä löytyy internetistä (http://www.helsinki.fi/hum/ylpsy/neuropsy). Itse aikatarkkuustehtävien lisäksi tutkimussarjassa arvioitiin tutkimushenkilöiden päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista. Tutkimushenkilöt Tutkimuksiin osallistui 53 lukivaikeuksista ja 66 sujuvaa lukijaa, jotka oli jaettu kolmeen pääikäryhmään: lapset (8-12 vuotta), nuoret aikuiset (20-36 vuotta) ja ikääntyneemmät aikuiset (20-59 vuotta). Ikääntyneempien aikuisten ryhmä oli edelleen jaettu ikävuosikymmenluokkiin, mikä mahdollisti sen tutkimisen, vaikuttaako lisääntyvä aikuisikä lukivaikeuksisten aikatarkkuuteen (20-29, 30-39, 40-49 ja 50-59 -vuotiaat). Tutkimussarjan tulokset Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien Lukivaikeuksiset kaikissa pääikäryhmissä (lapset, nuoret aikuiset, ikääntyneemmän aikuiset) tarvitsivat samanikäisiä sujuvia lukijoita hitaamman esitystahdin, jotta he kykenivät arvioimaan ei-kielellisten ärsykkeiden ajallisen esitystavan oikein. Tämä aikatarkkuuden ongelma havaittiin lukivaikeuksisilla kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä (audiotaktiilinen, visuotaktiilinen, audiovisuaalinen). Lukivaikeuksisten aikatarkkuusongelmat ilmenivät edelleen molemmissa tehtävätyypeissä (samanaikaisuuden ja järjestyksen arvioinnissa). Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn Aikatarkkuus oli yhteydessä äänteiden käsittelykykyyn (fonologiseen prosessointiin), niin lapsilla kuin aikuisillakin, kaikissa aisteissa, niiden yhdistelmissä ja tehtävätyypeissä. Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Tämä tarkoittaa, että etenkin lukivaikeuksisilla ryhmätason huono aikatarkkuus oli yhteydessä huonoon äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin) ja päinvastoin. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon Tiedonkäsittelyn nopeuden on toistuvasti osoitettu hidastuvan normaalissa ikääntymisessä. Lisääntyvä aikuisikä (20-59 -vuotiailla) heikensikin sekä sujuvien että lukivaikeuksisten aikatarkkuutta. Toisin sanoen, mitä iäkkäämmästä aikuisesta oli kysymys, sitä hitaammin hänelle tuli esittää ärsykkeet, jotta hän kykeni arvioimaan niiden ajalliset suhteet oikein. Tämä ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli kuitenkin yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Toisin sanoen, jo nuorilla lukivaikeuksisilla havaittu aikatarkkuuden vaikeus (ryhmäero verrattuna sujuviin lukijoihin) ei pysynyt saman suuruisena, vaan ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Tulosten merkitys Lukivaikeuden osoitettiin tässä tutkimussarjassa olevan yhteydessä yleistyneeseen vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Tämä osoittaa, että lukivaikeus ei ole ongelma, joka rajoittuu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin (äänteiden käsittely, lukeminen, kirjoittaminen). Nyt havaitut vaikeudet eivät myöskään rajoittuneet vain niihin aisteihin, jotka selkeimmin liittyvät lukemiseen (näkö) ja puhuttuun kieleen (kuulo); Ongelmia esiintyi myös muissa aisteissa (tunto). Lukivaikeuksisten lukijoiden ryhmätasolla havaittu aikatarkkuuden ongelma ei kuitenkaan heijastunut yksilötasolle; Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävissä. Näin ollen ei siis voida väittää, että kaikkien lukivaikeuksisten äänteiden käsittelyn tai lukemaan oppimisen vaikeudet voisivat selittyä aistien toimintojen poikkeavuudella. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Sekä lukivaikeuksisilla lapsilla että aikuisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja lukemaan oppimisen keskeisen ennakkoehdon, fonologisen prosessoinnin, välillä. Saattaa siis olla, että synnynnäinen aistien toimintojen poikkeavuus vaikuttaa yksilön suoriutumiseen jo ennen varsinaista lukemaan oppimista, kun ne taidot kehittyvät (fonologinen prosessointi), joille myöhempi lukemaan oppiminen perustuu. Ikäännyttäessä havaittu lukivaikeuksisten suhteettoman nopea aikatarkkuuden heikkeneminen osoittaa, että lukivaikeus ei voi olla ongelma, joka koskee vain lapsuusikää, tai vaikeus, joka johtuu vain kehityksen viivästymästä joka kurottaisiin iän myötä umpeen. Tulosten ymmärtämiseksi onkin muistettava kaksi seikkaa. Lukivaikeus on ensinnäkin yhdistetty synnynnäisiin, pieniin, poikkeavuuksiin aivojen rakenteissa ja toiminnoissa. Toisaalta tavanomaiseen ikääntymiseen liittyy se, että aivot kykenevät yhä huonommin korjaamaan ja kiertämään (kompensoimaan) pieniä vaurioita. Tämän perusteella tutkimussarjan tuloksista voidaan päätellä, että lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Yllättävää kuitenkin on, että tämä korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä, lukivaikeuksisilla, ennen 60 ikävuotta. Samanlaista ikäännyttäessä korostuvaa vaikeutta ei lukivaikeuksilla kuitenkaan havaittu päättelyssä, kielellisissä toiminnoissa tai itse lukemisessa. Vaikuttaakin siis siltä, että ne toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti. Alkuperäiset artikkelit Laasonen M, Tomma-Halme J, Lahti-Nuuttila P, Service E, and Virsu V (2000) Rate of information segregation in developmentally dyslexic children, Brain and Language, 75(1), 66-81. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2001) Temporal order and processing acuity of visual, auditory, and tactile perception in developmentally dyslexic young adults, Cognitive, Affective, and Behavioral Neuroscience, 1(4), 394-410. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2002) Crossmodal temporal order and processing acuity in developmentally dyslexic young adults, Brain and Language, 80(3), 340-354. Laasonen M, Lahti-Nuuttila P, and Virsu V (2002) Developmentally impaired processing speed decreases more than normally with age, NeuroReport, 13(9), 1111-1113.

Effects of noise and hearing acuity upon visual depth perception and safety among humans /

Bibliography: p. 29-31.

Reduced sampling efficiency causes degraded Vernier hyperacuity with normal aging: Vernier acuity in position noise

Vernier acuity, a form of visual hyperacuity, is amongst the most precise forms of spatial vision. Under optimal conditions Vernier thresholds are much finer than the inter-photoreceptor distance. Achievement of such high precision is based substantially on cortical computations, most likely in the primary visual cortex. Using stimuli with added positional noise, we show that Vernier processing is reduced with advancing age across a wide range of noise levels. Using an ideal observer model, we are able to characterize the mechanisms underlying age-related loss, and show that the reduction in Vernier acuity can be mainly attributed to the reduction in efficiency of sampling, with no significant change in the level of internal position noise, or spatial distortion, in the visual system.

Severity staging by early features of age-related maculopathy exhibits weak relationships with functional deficits on SWS grating acuity

To examine the relationship between short-wavelength-sensitive (SWS) resolution acuity and epidemiologically defined stages of early age-related maculopathy (ARM).

Visual function and dysfunction in early and late age-related maculopathy

Late age-related maculopathy (ARM) is responsible for the majority of blind registrations in the Western world among persons over 50 years of age. It has devastating effects on quality of life and independence and is becoming a major public health concern. Current treatment options are limited and most aim to slow progression rather than restore vision; therefore, early detection to identify those patients most suitable for these interventions is essential. In this work, we review the literature encompassing the investigation of visual function in ARM in order to highlight those visual function parameters which are affected very early in the disease process. We pay particular attention to measures of acuity, contrast sensitivity (CS), cone function, electrophysiology, visual adaptation, central visual field sensitivity and metamorphopsia. We also consider the impact of bilateral late ARM on visual function as well as the relationship between measures of vision function and self-reported visual functioning. Much interest has centred on the identification of functional changes which may predict progression to neovascular disease; therefore, we outline the longitudinal studies, which to date have reported dark-adaptation time, short-wavelength cone sensitivity, colour-match area effect, dark-adapted foveal sensitivity, foveal flicker sensitivity, slow recovery from glare and slower foveal electroretinogram implicit time as functional risk factors for the development of neovascular disease. Despite progress in this area, we emphasise the need for longitudinal studies designed in light of developments in disease classification and retinal imaging, which would ensure the correct classification of cases and controls, and provide increased understanding of the natural course and progression of the disease and further elucidate the structure-function relationships in this devastating disorder.

Visual morbidity due to inaccurate spectacles among school children in rural China: the See Well to Learn Well Project, report 1.

PURPOSE: Inadequately corrected refractive error is the leading cause of visual disability among children in China; inaccurate spectacles are a potential cause. The prevalence and visual impact of spectacle inaccuracy were studied among rural, secondary-school children, to determine the optimal timing for updating of refraction. METHODS: A random sample of children from years 1 and 2 in all junior and senior high schools in Fuyang Township, Guangdong Province, underwent ocular examination. All children who reported wearing glasses received cycloplegic refraction, vision assessment, and measurement of current spectacles. RESULTS: Among 3226 examined children, 733 (22.7%) reported owning spectacles. Refractive error and spectacle power were assessed for 588 (80.2%) children. They had a mean age of 15.0 +/- 1.6 years; 70.2% were girls, 83.3% had more than -1.5 D of myopia, and 17.9% had presenting vision < or = 6/12 in the better eye. The glasses of 48.8% of children were inaccurate by > or = 1 D; inaccuracy was > or = 2 D in 17.7%. Children with inaccurate glasses (> or = 1 D) had presenting vision in the better eye significantly (P < 0.001) worse than that of children with accurate glasses, and 30.3% had presenting acuity < or = 6/12. In multivariate models, younger age (P = 0.004), more myopic refractive error (P < 0.001), and having glasses > or = 1 year old (P = 0.04) were associated with inaccurate spectacles. DISCUSSION: Inaccurate spectacles are common and are associated with significant visual impairment among children in rural China. Reducing outdated glasses could lessen the visual burden, although refractive services may have to be offered on an annual basis for optimal benefit.

Mercury toxicity in Amazon gold miners: Visual dysfunction assessed by retinal and cortical electrophysiology

Amazonian gold mining activity results in human exposure to mercury vapor. We evaluated the visual system of two Amazonian gold miners (29 and 37 years old) by recording the transient pattern electroretinogram (tPERG) and transient pattern visual evoked potential (tPVEP). We compared these results with those obtained from a regional group of control subjects. For both tPERG and tPVEP, checkerboards with 0.5 or 2 cycles per degree (cpd) of spatial frequency were presented in a 16 degrees squared area, 100% Michelson contrast, 50cd/m(2) mean luminance, and 1 Hz square-wave pattern-reversal presentation. Two averaged waveforms (n = 240 sweeps, Is each) were monocularly obtained for each subject in each condition. Both eyes were monocularly tested only in gold miners. Normative data were calculated using a final pooled waveforin with 480 sweeps. The first gold miner, LCS, had normal tPERG responses. The second one, RNP, showed low tPERG (P50 component) amplitudes at 0.5cpd for both eyes, outside the normative data, and absence of response at 2 cpd for his right eye. Delayed tPVEP responses (P 100 component) were found at 2 cpd for LCS but the implicit times were inside the normative data. Subject RNP also showed delayed tPVEP responses (all components), but only the implicit time obtained with his right eye was outside the normative data at 2cpd. We conclude that mercury exposure levels found in the Amazon gold miners is high enough to damage the visual system and can be assessed by non-invasive electrophysiological techniques. (C) 2007 Elsevier Inc. All rights reserved.