Jatkuvan äänitehojakautuman algoritmi pitkien käytävien äänikenttien mallintamiseen

JÄKÄLA-algoritmi (Jatkuvan Äänitehojakautuman algoritmi Käytävien Äänikenttien LAskentaan) ja sen NUMO- ja APPRO-laskentayhtälöt perustuvat käytävällä olevan todellisen äänilähteen kuvalähteiden symmetriaan. NUMO on algoritmin numeerisen ratkaisun ja APPRO likiarvoratkaisun laskentayhtälö. Algoritmia johdettaessa oletettiin, että absorptiomateriaali oli jakautunut tasaisesti käytävän ääntä heijastaville pinnoille. Suorakaiteen muotoisen käytävän kuvalähdetason muunto jatkuvaksi äänitehojakautumaksi sisältää kolme muokkausvaihetta. Aluksi suorakaiteen kuvalähdetaso muunnetaan neliön muotoiseksi. Seuraavaksi neliön muotoisen kuvalähdetason samanarvoiset kuvalähteet siirretään koordinaattiakselille diskreetiksi kuvalähdejonoksi. Lopuksi kuvalähdejono muunnetaan jatkuvaksi äänitehojakautumaksi, jolloin käytävän vastaanottopisteen äänenpainetaso voidaan laskea integroimalla jatkuvan äänitehojakautuman yli. JÄKÄLA-algoritmin validiteetin toteamiseksi käytettiin testattua kaupallista AKURI-ohjelmaa. AKURI-ohjelma antoi myös hyvän käsityksen siitä, miten NUMO- ja APPRO-yhtälöillä lasketut arvot mahdollisesti eroavat todellisilla käytävillä mitatuista arvoista. JÄKÄLA-algoritmin NUMO- ja APPRO-yhtälöitä testattiin myös vertaamalla niiden antamia tuloksia kolmen erityyppisen käytävän äänenpainetasomittauksiin. Tässä tutkimuksessa on osoitettu, että akustisen kuvateorian pohjalta on mahdollista johtaa laskenta-algoritmi, jota voidaan soveltaa pitkien käytävien äänikenttien pika-arvioinnissa paikan päällä. Sekä teoreettinen laskenta että käytännön äänenpainetasomittaukset todellisilla käytävillä osoittivat, että JÄKÄLA-algoritmin yhtälöiden ennustustarkkuus oli erinomainen ideaalikäytävillä ja hyvä niillä todellisilla käytävillä, joilla ei ollut ääntä heijastavia rakenteita. NUMO- ja APPRO-yhtälöt näyttäisivät toimivan hyvin käytävillä, joiden poikkileikkaus oli lähes neliön muotoinen ja joissa pintojen suurin absorptiokerroin oli korkeintaan kymmenen kertaa pienintä absorptiokerrointa suurempi. NUMO- ja APPRO-yhtälöiden suurin puute on, etteivät ne ota huomioon pintojen erilaisia absorptiokertoimia eivätkä esineistä heijastuvia ääniä. NUMO- ja APPRO- laskentayhtälöt poikkesivat mitatuista arvoista eniten käytävillä, joilla kahden vastakkaisen pinnan absorptiokerroin oli hyvin suuri ja toisen pintaparin hyvin pieni, ja käytävillä, joissa oli massiivisia, ääntä heijastavia pilareita ja palkkeja. JÄKÄLA-algoritmin NUMO- ja APPRO-yhtälöt antoivat tutkituilla käytävillä kuitenkin selvästi tarkempia arvoja kuin Kuttruffin likiarvoyhtälö ja tilastollisen huoneakustiikan perusyhtälö. JÄKÄLA-algoritmin laskentatarkkuutta on testattu vain neljällä todellisella käytävällä. Algoritmin kehittämiseksi tulisi jatkossa käytävän vastakkaisia pintoja ja niiden absorptiokertoimia käsitellä laskennassa pareittain. Algoritmin validiteetin varmistamiseksi on mittauksia tehtävä lisää käytävillä, joiden absorptiomateriaalien jakautumat poikkeavat toisistaan.

Pressure drop coefficients for elliptic and circular sections in one, two and three-row arrangements of plate fin and tube heat exchangers

The objective of the present work is the experimental determination of pressure drop coefficients (loss coefficients) for elliptic and circular sections in one, two and three-row arrangements of plate fin and tube heat exchangers. The experiments permitted to correlate the dimensionless loss coefficient with the flow Reynolds number in the rectangular channel formed by the plate fins. The experimental technique consisted of the measurement of the longitudinal pressure distribution along the flow channel, for several values of air mass flow rate. The total number of data runs, each one characterized by the flow Reynolds number, was 216. The present geometry is used in compact heat exchangers for air conditioning systems, heaters, radiators, and others. Also, it is verified the influence of the utilization of elliptic tubes, instead of circular ones, in the pressure drop. The measurements were performed for Reynolds numbers ranging from 200 to 1900.

Pulse response based control for positive definite systems

Pulse Response Based Control (PRBC) is a recently developed minimum time control method for flexible structures. The flexible behavior of the structure is represented through a set of discrete time sequences, which are the responses of the structure due to rectangular force pulses. The rectangular force pulses are given by the actuators that control the structure. The set of pulse responses, desired outputs, and force bounds form a numerical optimization problem. The solution of the optimization problem is a minimum time piecewise constant control sequence for driving the system to a desired final state. The method was developed for driving positive semi-definite systems. In case the system is positive definite, some final states of the system may not be reachable. Necessary conditions for reachability of the final states are derived for systems with a finite number of degrees of freedom. Numerical results are presented that confirm the derived analytical conditions. Numerical simulations of maneuvers of distributed parameter systems have shown a relationship between the error in the estimated minimum control time and sampling interval

Numerical and experimental investigation of thermal louvers for space applications

Thermal louvers, using movable or rotating shutters over a radiating surface, have gained a wide acceptance as highly efficient devices for controlling the temperature of a spacecraft. This paper presents a detailed analysis of the performance of a rectangular thermal louver with movable blades. The radiative capacity of the louver, determined by its effective emittance, is calculated for different values of the blades opening angle. Experimental results obtained with a prototype of a spacecraft thermal louver show good agreement with the theoretical values.

Do We Understand Hydrodynamic Dispersion in Sedimenting Suspensions?

Microstructural changes, that is an important feature for the understanding of the velocity variance in sedimentation is investigated with numerical simulations. The simulations are used to describe velocity fluctuations and hydrodynamic dispersion in a suspension of interacting point-particles sedimenting in a rectangular box with periodic sides and impenetrable bottom and top. It is observed how the positions of the particles evolve in a finite container. The suspension that was initially random in the gravity direction only, tends to be fully randomized as a result of the relative arrangements of the particles and the hydrodynamic interactions between them. The computer simulations, based on statistics over a significant number of particle configurations, suggest velocity variances and diffusivities dependent on the size of the simulated system but with anisotropy in velocity fluctuations and diffusion coefficients nearly independent of the box size.

S500 Suurlujuusteräksestä valmistettujen rakenneputkiliitosten lujuusominaisuudet

Nykyinen Eurocode 3 suunnitteluohjeen rakenneputkiliitoksia käsittelevä osio vaatii S500 suurlujuusteräksestä valmistettujen liitosten mitoituksen yhteydessä käytettäväksi reduk-tiokerrointa 0.8. Tämä on varsin konservatiivinen mitoituspa, joka vähentää merkittävästi lujemman teräslaadun käyttämisestä saavutettavaa hyötyä. Tämän työn pääasiallinen ta-voite on laboratoriotestein selvittää S500 lujuusluokan rakenneputkiliitosten todellinen äärikapasiteetti ja verrata sitä nykyisen mitoitusohjeen mukaiseen kapasiteettiin. Tässä työssä tutkitut liitokset ovat valmistettu poikkileikkaukseltaan nelikulmaisista kyl-mämuovatuista rakenneputkista. Koesarja koostui kahdeksasta X-liitoksesta, sekä kymme-nestä K-liitoksesta. Kaikki testit suoritettiin huoneenlämmössä, LUT Koneen teräsrakenne-laboratoriossa. Laboratoriotestien lisäksi rakenteen käyttäytymistä tutkittiin epälineaarisen elementtimenetelmän avulla ja näitä tuloksia verrattiin kokeellisiin tuloksiin. Sekä testien että FE–analyysin perusteella voidaan todeta, että S500 lujuusluokan terästä käytettäessä ei Eurocode 3:n mukaisen reduktiokertoimen käytölle ole perusteita.

SolidWorks Simulations ja Femap FE-analyysiohjelmien vertailu RHS-putkipalkkien mallinnuksen avulla

Tässä kandidaatintyössä vertailtiin SolidWorks Simulations ja Femap FE-analyysiohjelmien tuottamia tuloksia. Vertailu suoritettiin yksinkertaisten RHS-putkipalkkien mallinnuksen avulla. Mallinnuksessa käytettiin viittä erilaista kuormitustapausta, jotka sisälsivät mm. taivutus-, vääntö- ja jännityskeskittymätarkastelut. Ohjelmien tuottamia tuloksia verrattiin mahdollisuuksien mukaan analyyttisin menetelmin tehtyihin vertailulaskelmiin. Työn tarkoituksena oli selvittää tuottivatko eri ohjelmat erilaisia tuloksia samoista kuormitustapauksista ja kuinka paljon tulokset erosivat.

EFFECTS OF PLANTING DATE AND SPATIAL ARRANGEMENT ON COMMON BEAN (Phaseolus vulgaris) YIELD UNDER WEED-FREE AND WEEDY CONDITIONS

ABSTRACTTo evaluate the effect of planting date and spatial pattern on common bean yield under weed-free and weed-infested conditions, an experiment was conducted in Kelachay, Northern Iran, in 2013. The experimental design was a randomized complete block in a factorial arrangement with three replicates. Factors were planting date (10 August and 20 August), spatial pattern (square and rectangular planting pattern, with a planting distance of 30 x 30 cm and 45 x 20 cm, respectively), and weed management regime (weed-free and weedy conditions, weeded and not weeded throughout the growing season, respectively). Results showed that the main effect of planting date was significant only for pod number per plant and seed number per pod. At the same time, pod number per plant, seed number per pod, pod length, and grain yield were influenced significantly by spatial pattern. Results of ANOVA have also indicated that all traits, except pod length, were influenced significantly by weed-management regimes. Moreover, effect of planting date and spatial pattern were nonsignificant for weed dry weight. Mean comparison has expressed a significant increment in seed yield for square planting arrangement (1,055 kg ha-1) over rectangular (971 kg ha-1). Weeding has also presented an overall 12% and 8% improvement in grain and pod yield over control (weedy check), respectively. Based on the results of this study, weed control, as well as square planting pattern, are recommended for obtaining the highest seed yield in common bean.

Normal median near nerve potential

In routine studies of sensory nerve conduction, only fibers e7 µm in diameter are analyzed. The late components which originate from thinner fibers are not detected. This explains why a normal sensory action potential (SAP) may be recorded in patients with peripheral neuropathies and sensory loss. In the present study we investigated the late component of the median SAP with a near nerve needle electrode technique in 14 normal volunteers (7 men and 7 women), aged 34.5 ± 14.8 years. The stimulus consisted of rectangular pulses of 0.2-ms duration at a frequency of 1 Hz with an intensity at least 6 times greater than the threshold value for the main component. Five hundred to 2000 sweep averagings were performed. The duration of analysis was 40 or 50 ms and the wave analysis frequency was 200 (-6 dB/oct) to 3000 Hz (-12 dB/oct). We used an apparatus with a two-channel amplifier system, 200 MW or more of entry impedance and a noise level of 0.7 µVrms or less. The main component mean amplitude, conduction velocity and latency and the late component mean amplitude, conduction velocity and latency were respectively (mean ± SD): 26.5 ± 5.42 µV, 56.8 ± 5.42 m/s, 3.01 ± 0.31 ms, 0.12 ± 0.04 µV, 16.4 ± 2.95 m/s and 10.6 ± 2.48 ms. More sophisticated equipment has an internal noise of 0.6 µVrms. These data demonstrate that the technique can now be employed to study thin fiber neuropathies, like in leprosy, using commercial electromyographs, even in non-academic practices

A comparative analysis of preprocessing techniques of cardiac event series for the study of heart rhythm variability using simulated signals

In the present study, using noise-free simulated signals, we performed a comparative examination of several preprocessing techniques that are used to transform the cardiac event series in a regularly sampled time series, appropriate for spectral analysis of heart rhythm variability (HRV). First, a group of noise-free simulated point event series, which represents a time series of heartbeats, was generated by an integral pulse frequency modulation model. In order to evaluate the performance of the preprocessing methods, the differences between the spectra of the preprocessed simulated signals and the true spectrum (spectrum of the model input modulating signals) were surveyed by visual analysis and by contrasting merit indices. It is desired that estimated spectra match the true spectrum as close as possible, showing a minimum of harmonic components and other artifacts. The merit indices proposed to quantify these mismatches were the leakage rate, defined as a measure of leakage components (located outside some narrow windows centered at frequencies of model input modulating signals) with respect to the whole spectral components, and the numbers of leakage components with amplitudes greater than 1%, 5% and 10% of the total spectral components. Our data, obtained from a noise-free simulation, indicate that the utilization of heart rate values instead of heart period values in the derivation of signals representative of heart rhythm results in more accurate spectra. Furthermore, our data support the efficiency of the widely used preprocessing technique based on the convolution of inverse interval function values with a rectangular window, and suggest the preprocessing technique based on a cubic polynomial interpolation of inverse interval function values and succeeding spectral analysis as another efficient and fast method for the analysis of HRV signals

Karbamatsepiinin Haihdutuskiteytys

Haihdutuskiteytyksessä haihdutusolosuhteilla on suuri vaikutus kiteiden muodostumiseen, joten toivottujen kidemuotojen saamiseksi prosessia on hallittava tarkasti. Kandidaatintyön tavoitteena oli tutkia puhtaiden liuottimien ja karbamatsepiiniliuosten haihtumisvuota eri olosuhteissa. Lisäksi tutkittiin kiteytysolosuhteiden vaikutusta karbamatsepiinikiteiden muodostumiseen ja rakenteeseen. Puhtaille liuottimille kokeet suoritettiin ilman virtausnopeudella 0,2 m/s lämpötiloissa 30 ºC, 40 ºC, 50 ºC ja 60 ºC, sekä ilman virtausnopeudella 0,3 m/s lämpötiloissa 40 ºC ja 50 ºC. Karbamatsepiiniliuoksille kokeet suoritettiin ilman virtausnopeudella 0,2 m/s lämpötiloissa 30 ºC ja 60 ºC sekä ilman virtausnopeudella 0,3 m/s lämpötiloissa 40 ºC ja 50 ºC. Haihdutuskiteytys suoritettiin suorakulmaisessa haihdutuskammiossa, jonka toisessa päässä oli tuulettimet virtausnopeuden säätämiseksi. Koehuoneessa vallitsi normaali ilmanpaine, ilman suhteellinen kosteus vaihteli välillä 50–65 % ja huoneen lämpötila välillä 21,2–24,1 ºC. Kuivatut kiteet analysoitiin optisella mikroskoopilla. Kaikista karbamatsepiinin vesiliuoksista kiteytyi dihydraatti-muotoa. Muutokset haihdutusolosuhteissa vaikuttivat selvästi haihtumis-voihin ja muodostuvien kiteiden rakenteeseen.

Double grade – rakenneputkien puristuskestävyys

Double grade S420MH/S355J2H – rakenneputki on Ruukin kylmämuovattujen rakenneputkien vakioteräslaji. Se voidaan mitoittaa joko lujuusluokan S355 tai S420 mukaisesti. Teräslajin S355 mukaisesti mitoitettaessa on suunnittelu yksinkertaista. Painonsäästöä ja pidennettyjä jännevälejä haluttaessa käytetään lujuusluokan S420 mukaista mitoitusta. Työn tavoitteena oli selvittää kylmämuovattujen teräsrakenneputkien todellinen puristuskestävyys. Eurocode 3:n mukaan kylmämuovatut teräsrakenneputket kuuluvat nurjahduskäyrälle c. Tutkimukseen valittiin viisi eri profiilia olevaa rakenneputkea, joiden poikkileikkausluokat olivat 1, 2, 3 ja 4. Käytettäessä rakenneputkia puristussauvoina, on teräksen käyttö tehokkainta poikkileikkausluokassa 3, lähellä poikkileikkausluokkaa 4. Rakenneputkista laskettiin muunnetun hoikkuuden arvoilla 0.1, 0.5, 1.0 ja 1.5 koesauvojen pituudet kaikille profiileille. Valmistettiin kolme samanlaista koesauvaa jokaisesta koosta ja puristuskokeita suoritettiin yhteensä 57 kappaletta. Koesauvojen todelliset pituudet, alkukäyryydet ja poikkileikkaukset mitattiin. Ainestodistuksista saatiin materiaalin todelliset lujuudet. Laskettiin Eurocode 3:n mukaisesti kestävyydet nurjahduskäyrille a, b ja c. Laskennallisia kestävyyksiä verrattiin puristuskokeiden tuloksiin. Puristuskokeiden tulosten perusteella voidaan b-käyrää pitää oikeana profiileille 100x100x3, 150,150x5 ja 200x200x6. Profiili 150x150x5 kuuluu poikkileikkausluokkaan 2. Profiilit 100x100x3 ja 200x200x6 kuuluvat poikkileikkausluokkaan 4. Profiili 50x50x2 kuuluu nurjahduskäyrälle c. Profiilin poikkileikkausluokka on 1 ja aiemmat tutkimukset tukevat nurjahduskäyrän c käyttöä. Profiilista 300x300x8.8 ei saatu testattua täyttä sarjaa sen suuren kapasiteetin rikottua testilaitteiston, mutta puristuskokeiden perusteella se kuuluu nurjahduskäyrälle b. Profiili kuuluu poikkileikkausluokkaan 4.

Radar cross-section measurement using the Doppler effect

In this Master Thesis we discuss issues related to the measurement of the effective scattering surface, based on the Doppler Effect. Modeling of the detected signal was made. Narrowband signal filtering using low-frequency amplifier was observed. Parameters of the proposed horn antennas were studied; radar cross section charts for three different objects were received.

Modulation of hormone secretion by functional electrical stimulation of the intact and incompletely dysfunctional dog pancreas

The purpose of the present study was to modulate the secretion of insulin and glucagon in Beagle dogs by stimulation of nerves innervating the intact and partly dysfunctional pancreas. Three 33-electrode spiral cuffs were implanted on the vagus, splanchnic and pancreatic nerves in each of two animals. Partial dysfunction of the pancreas was induced with alloxan. The nerves were stimulated using rectangular, charge-balanced, biphasic, and constant current pulses (200 µs, 1 mA, 20 Hz, with a 100-µs delay between biphasic phases). Blood samples from the femoral artery were drawn before the experiment, at the beginning of stimulation, after 5 min of stimulation, and 5 min after the end of stimulation. Radioimmunoassay data showed that in the intact pancreas stimulation of the vagal nerve increased insulin (+99.2 µU/ml) and glucagon (+18.7 pg/ml) secretion and decreased C-peptide secretion (-0.15 ng/ml). Splanchnic nerve stimulation increased insulin (+1.7 µU/ml), C-peptide (+0.01 ng/ml), and glucagon (+50 pg/ml) secretion, whereas pancreatic nerve stimulation did not cause a marked change in any of the three hormones. In the partly dysfunctional pancreas, vagus nerve stimulation increased insulin (+15.5 µU/ml), glucagon (+11 pg/ml), and C-peptide (+0.03 ng/ml) secretion. Splanchnic nerve stimulation reduced insulin secretion (-2.5 µU/ml) and increased glucagon (+58.7 pg/ml) and C-peptide (+0.39 ng/ml) secretion, and pancreatic nerve stimulation increased insulin (+0.2 µU/ml), glucagon (+5.2 pg/ml), and C-peptide (+0.08 ng/ml) secretion. It was concluded that vagal nerve stimulation can significantly increase insulin secretion for a prolonged period of time in intact and in partly dysfunctional pancreas.