Quantitative determination of acetaminophen, phenylephrine and carbinoxamine in tablets by high-performance liquid chromatography

An alternative methodology for analysis of acetaminophen (Ace), phenylephrine (Phe) and carbinoxamine (Car) in tablets by ion-pair reversed phase high performance liquid chromatography was validated. The pharmaceutical preparations were analyzed by using a C18 column (5 μm, 300 mm, 3.9 mm) and mobile phase consisting of 60% methanol and 40% potassium monobasic phosphate aqueous solution (62.46 mmol L-1) added with 1 mL phosphoric acid, 0.50 mL triethylamine and 0.25 g sodium lauryl sulfate. Isocratic analysis was performed under direct UV detection at 220 nm for Phe and Car and at 300 nm for Ace within 5 min.

Photometric procedure for quantitative analysis of Aflatoxin B1 in peanuts by thin-layer chromatography using charge coupled device detector

A photometric procedure was developed for determination of aflatoxin B1 in peanuts by TLC-CCD technique. The quantification and detection limit were 1.2 μg kg-1 and 0.4 ng per spot, respectively, with mean recovery of 98%. The CCD camera is sufficiently sensitive to detect small changes in spots fluorescence intensity and the results for performance confirmed the efficiency of the method. Another important property of CCD detector is its linearity for a wide range of luminous stimulus determined by analysis of five-point calibration curves using the intensity of AFB1 fluorescence versus AFB1 concentration (0.8 to 4.8 ng per spot). The method was applied to the analysis of thirty nine peanut samples and aflatoxin B1 levels ranged from 16 to 115 μg kg-1. The TLC-CCD and the photometric procedure developed in this study demonstrated to be a simple and efficient tool for quantitative analyses of AFB1 in peanut samples.

Flow injection green method for the quantitative analysis of ketoconazole in pharmaceutical preparations

A flow injection method for the quantitative analysis of ketoconazole in tablets, based on the reaction with iron (III) ions, is presented. Ketoconazole forms a red complex with iron ions in an acid medium, with maximum absorbance at 495 nm. The detection limit was estimated to be 1×10--4 mol L-1; the quantitation limit is about 3×10--4 mol L-1 and approximately 30 determinations can be performed in an hour. The results were compared with those obtained with a reference HPLC method. Statistical comparisons were done using the Student's t procedure and the F test. Complete agreement was found at the 0.95 significance level between the proposed flow injection and the HPLC procedures. The two methods present similar precision, i.e., for HPLC the mean relative standard deviation was ca. 1.2% and for FIA ca. 1.6%.

Terbinafine: optimization of a LC method for quantitative analysis in pharmaceutical formulations and its application for a tablet dissolution test

A simple liquid chromatographic method was optimized for the quantitative determination of terbinafine in pharmaceutical hydroalcoholic solutions and tablets, and was also employed for a tablet dissolution test. The analysis was carried out using a RP-C18 (250 mm × 4.6 mm, 5 μm) Vertical® column, UV-Vis detection at 254 nm, and a methanol-water (95:5, v/v) mobile phase at a flow-rate of 1.2 mL min-1. Method validation investigated parameters such as linearity, precision, accuracy, robustness and specificity, which gave results within the acceptable range. The tablets dissolution was quite fast: 80% of the drug was dissolved within 15 min.

Quantitative structure-retention relationships analysis of retention index of essential oils

Genetic algorithm and multiple linear regression (GA-MLR), partial least square (GA-PLS), kernel PLS (GA-KPLS) and Levenberg-Marquardt artificial neural network (L-M ANN) techniques were used to investigate the correlation between retention index (RI) and descriptors for 116 diverse compounds in essential oils of six Stachys species. The correlation coefficient LGO-CV (Q²) between experimental and predicted RI for test set by GA-MLR, GA-PLS, GA-KPLS and L-M ANN was 0.886, 0.912, 0.937 and 0.964, respectively. This is the first research on the QSRR of the essential oil compounds against the RI using the GA-KPLS and L-M ANN.

Gemifloxacin mesylate: UV spectrophotometric method for quantitative determination using experimental design for robustness

This study describes the validation of UV spectrophotometric method for quantitative determination of gemifloxacin mesylate (GFM) in tablets using methanol as solvent. The method was specific, linear, precise, exact and robust at 272 and 343 nm. The results confirmed that the method in both wavelengths is valid and useful to the routine quality control of GFM in coated tablets. The validate method was compared to liquid chromatography (HPLC), microbiological assay and visible (VIS) spectrophotometry, which were previously developed and validated to the same drug. There was not significative difference between the methods for GFM quantitation.

Aspectos analíticos da resposta do detector de ionização em chama para ésteres de ácidos graxos em biodiesel e alimentos

The analysis of fatty acid (FA) esters by gas chromatography and flame ionization detector (FID) normally uses the normalization method. However, if one FA is wrongly estimated, the results could be greatly affected. In this study, methodologies using internal standards and correction factors for the FID response are described. The results show that by using theoretical correction factors associated to the internal standardization, the quantitative analyses of the FAs are expressed in mass, increasing the accuracy and facilitating the interpretation and comparison of the results for foods and biodiesels.

A quantitative validated method using liquid chromatography and chemometric analysis for evaluation of raw material oF Maytenus ilicifolia (Schrad.) Planch., Celastraceae

The hydroalcoholic extracts prepared from standard leaves of Maytenus ilicifolia and commercial samples of espinheira-santa were evaluated qualitatively (fingerprinting) and quantitatively. In this paper, fingerprinting chromatogram coupled with Principal Component Analysis (PCA) is described for the metabolomic analysis of standard and commercial espinheira-santa samples. The epicatechin standard was used as an external standard for the development and validation of a quantitative method for the analysis in herbal medicines using a photo diode array detector. This method has been applied for quantification of epicatechin in commercialized herbal medicines sold as espinheira-santa in Brazil and in the standard sample of M. ilicifolia.

Isolation and quantitative HPLC-PDA analysis of lupeol in phytopharmaceutical intermediate products from Vernonanthura ferruginea (Less.) H. Rob.

Prior to obtain a standardized dried extract from V. ferruginea, lupeol was first time isolated from leaves and used as chemical maker. An analytical method using HPLC-PDA for lupeol determination in V. ferruginea intermediate products was developed using a C8 reverse-phase column, acetonitrile-acetic acid (99.99:0.01, v/v) as mobile phase at 0.8 mL min-1, oven temperature at 23-25 ºC, sample injection volume at 30 µL and detection at 210 nm. The method presented linearity from 10 to 160 µg mL-1, accuracy, precision, robustness and suitable sensitivity proving to be a useful tool to the obtainment process of lupeol standardized dried extracts of V. ferruginea.

Quantitative analysis of two important epidemiological features of the common bean: Phaeoisariopsis griseola pathosystem

This work quantifies two important epidemiological features of the bean (Phaseolus vulgaris)/Phaeoisariopsis griseola pathosystem. The first is the effect of the number of nights of leaf wetness on infection efficiency. Infection efficiency was below 10% when inoculated leaflets were exposed to less than two nights of leaf wetness. Optimum infection efficiencies were obtained after three to four nights of leaf wetness, at about 50%. Further nights of leaf wetness did not increase the infection efficiency. The second feature quantified is the relative rate of leaflet defoliation for varying levels of angular leaf spot severity. It increased with disease severity according to a logarithm-like curve, and a relative rate of 0.23 day-1 was estimated for a severity of 18%. The implications of these results on the disease epidemiology are discussed.

Flow injection visible diffuse reflectance quantitative analysis of total sulfur in biodiesel, in plant leaves and in natural waters

Flow injection (FI) methodology, using diffuse reflectance in the visible region of the spectrum, for the analysis of total sulfur in the form of sulfate, precipitated in the form of barium sulfate, is presented. The method was applied to biodiesel, to plant leaves and to natural waters analysis. The analytical signal (S) correlates linearly with sulfate concentration (C) between 20 and 120 ppm, through the equation S=-1.138+0.0934 C (r = 0.9993). The experimentally observed limit of detection is about 10 ppm. The mean R.S.D. is about 3.0 %. Real samples containing sulfate were analyzed and the results obtained by the FI and by the reference batch turbidimetric method using the statistical Student's t-test and F-test were compared.

Spot-test identification and rapid quantitative sequential analysis of dipyrone

A qualitative spot-test and tandem quantitative analysis of dipyrone in the bulk drug and in pharmaceutical preparations is proposed. The formation of a reddish-violet color indicates a positive result. In sequence a quantitative procedure can be performed in the same flask. The quantitative results obtained were statistically compared with those obtained with the method indicated by the Brazilian Pharmacopoeia, using the Student's t and the F tests. Considering the concentration in a 100 µL aliquot, the qualitative visual limit of detection is about 5×10-6 g; instrumental LOD ≅ 1.4×10-4 mol L-1 ; LOQ ≅ 4.5×10-4 mol L-1.

Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

Quantitative control of Lettuce mosaic virus fitness and host defence inhibition by P1-HCPro

Two Lettuce mosaic virus isolates capable of overcoming the resistance afforded by the resistance gene mo1² in lettuce, LMV-AF199 from Brazil, and LMV-E, an European isolate, were evaluated for the rapidity and severity of symptoms induced on the lettuce variety Salinas 88 (mo1²). The mosaic symptoms on Salinas 88 plants inoculated with LMV-AF199 appeared 7 days post-inoculation (dpi) and 15 dpi for LMV-E. The symptoms induced by LMV-AF199 in this cultivar were also more severe than those induced by LMV-E. In order to identify the region of the viral genome responsible for this phenotype, recombinant viruses were constructed between these isolates and the phenotype of each recombinant was analysed. The region encoding proteins P1 and HcPro from LMV-AF199 was associated with the increased virulence in Salinas 88.

Da Costa on ontology: a naturalistic interpretation

Da Costa's conception of being modifies that of Quine to incorporate relativization to non-classical logics. A naturalistic view of this conception is discussed. This view tries to extend to logic some ideas of Maddy's naturalism concerning mathematics.