Acceptance and Use of Information Technology among Nurses in Psychiatric Hospitals

Hoitajien informaatioteknologian hyväksyntä ja käyttö psykiatrisissa sairaaloissa Informaatioteknologian (IT) käyttö ei ole ollut kovin merkittävässä roolissa psykiatrisessa hoitotyössä, vaikka IT sovellusten on todettu vaikuttaneen radikaalisti terveydenhuollon palveluihin ja hoitohenkilökunnan työprosesseihin viime vuosina. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata psykiatrisessa hoitotyössä toimivan hoitohenkilökunnan informaatioteknologian hyväksyntää ja käyttöä ja luoda suositus, jonka avulla on mahdollista tukea näitä asioita psykiatrisissa sairaaloissa. Tutkimus koostuu viidestä osatutkimuksesta, joissa on hyödynnetty sekä tilastollisia että laadullisia tutkimusmetodeja. Tutkimusaineistot on kerätty yhdeksän akuuttipsykiatrian osaston hoitohenkilökunnan keskuudessa vuosien 2003-2006 aikana. Technology Acceptance Model (TAM) –teoriaa on hyödynnetty jäsentämään tutkimusprosessia sekä syventämään ymmärrystä saaduista tutkimustuloksista. Tutkimus osoitti kahdeksan keskeistä tekijää, jotka saattavat tukea psykiatrisessa sairaalassa toimivien hoitajien tietoteknologiasovellusten hyväksyntää ja hyödyntämistä, kun nämä tekijät otetaan huomioon uusia sovelluksia käyttöönotettaessa. Tekijät jakautuivat kahteen ryhmään; ulkoiset tekijät (resurssien suuntaaminen, yhteistyö, tietokonetaidot, IT koulutus, sovelluksen käyttöön liittyvä harjoittelu, potilas-hoitaja suhde), sekä käytön helppous ja sovelluksen käytettävyys (käytön ohjeistus, käytettävyyden varmistaminen). TAM teoria todettiin käyttökelpoiseksi tulosten tulkinnassa. Kehitetty suositus sisältää ne toimenpiteet, joiden avulla on mahdollista tukea sekä organisaation johdon että hoitohenkilökunnan sitoutumista ja tätä kautta varmistaa uuden sovelluksen hyväksyntä ja käyttö hoitotyössä. Suositusta on mahdollista hyödyntää käytännössä kun uusia tietojärjestelmiä implementoidaan käyttöön psykiatrisissa sairaaloissa.

Cumulative Costs of Caries Prevention and Treatment in Children - with Special Reference to Work Division and Cohort Effect

Lapsen karieshoidon kustannuskertymän muutokset ja karieshoidon toimintakäytäntöjen yhteys kustannuksiin Tutkimuksen tavoitteena oli mitata terveyskeskuksessa hoidettavien lasten karieshoidon kumulatiivisia kustannuksia ja verrata niitä kahden erilaisen toimintatavan välillä. Lisäksi tarkasteltiin lasten hampaiden terveyttä. Tutkimus tehtiin julkisen palvelutuottajan näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin Kemin ja Tornion terveyskeskusten suun terveydenhuollon potilaskertomuksista. Kemin kohortit 1980, 1983 ja 1986 (n = 600) ja Tornion kohortit 1980 ja 1992 (n = 400) edustivat perinteistä ja Kemin kohortit 1989, 1992 ja 1995 (n = 600) uutta toimintatapaa työnjaon ja ehkäisyn ajoituksen suhteen. Kohortteja ja kaupunkeja verrattiin hampaiden terveyden (dmft/DMFT = 0 ja dmft ja DMFT keskiarvot 5 ja 12 vuoden iässä) ja voimavarojen käytön suhteen. Panoskäyttö johdettiin käyntimäärien avulla laskennallisen työajan kautta. Kustannuskertymät muodostettiin käyttämällä henkilöstömenoista laskettuja suorittajakohtaisia yksikkökustannuksia. Panoskäytön ja yksikkökustannusten kautta muodostettiin kustannuskertymät. Kustannusten ja terveysvaikutusten suhteita arvioitiin kustannus-vaikuttavuusanalyysissä. Suuhygienistien työpanosta hyödyntävällä varhaisen ehkäisyn toimintamallilla saavutettiin vähäisemmin kustannuksin alle kouluiässä parempi ja kouluiässä yhtä hyvä hammasterveys kuin perinteisellä, enemmän hammaslääkärien työpanokseen perustuvalla tavalla. Karieksen hoitoon liittyvien käyntien määrä oli nuorimmissa syntymävuosikohorteissa pienempi kuin vanhimmissa kohorteissa. Käynnit hammaslääkärissä vähenivät eniten. Toimintatavalla oli merkittävä vaikutus lapsen karieshoidon kokonaiskustannuksiin. Herkkyysanalyysin mukaan karieshoidon kustannukset olivat työnjakoa hyödyntämällä kolmanneksen pienemmät, kuin jos hoidon suorittajana olisi ollut ainoastaan hammaslääkäri-hoitaja työpari. Lasten karieshoidon kustannusvaikuttavuus kohentui molemmissa terveyskeskuksissa nuoremmissa kohorteissa vanhempiin verrattuna. Suun terveydenhuollon potilaskertomuksia olisi hyödynnettävä toiminnan kehittämisessä. Varhaisen ehkäisyn avulla voitaisiin kaikkien suun terveydenhuollon ammattihenkilöiden työpanos kohdentaa kustannustehokkaasti.

Molecular Characteristics of Neuroblastoma with Special Reference to Novel Prognostic Factors and Diagnostic Applications

Molecular Characteristics of Neuroblastoma with Special Reference to Novel Prognostic Factors and Diagnostic Applications Department of Medical Biochemistry and Genetics Annales Universitatis Turkuensis, Medica-Odontologica, 2009, Turku, Finland Painosalama Oy, Turku, Finland 2009 Background: Neuroblastoma, which is the most common and extensively studied childhood solid cancer, shows a great clinical and biological heterogeneity. Most of the neuroblastoma patients older than one year have poor prognosis despite intensive therapies. The hallmark of neuroblastoma, biological heterogeneity, has hindered the discovery of prognostic tumour markers. At present, few molecular markers, such as MYCN oncogene status, have been adopted into clinical practice. Aims: The aim of the study was to improve the current prognostic methodology of neuroblastoma, especially by taking cognizance of the biological heterogeneity of neuroblastoma. Furthermore, unravelling novel molecular characteristics which associate with neuroblastoma tumour progression and cell differentiation was an additional objective. Results: A new strictly defined selection of neuroblastoma tumour spots of highest proliferation activity, hotspots, appeared to be representative and reliable in an analysis of MYCN amplification status using a chromogenic in situ hybridization technique (CISH). Based on the hotspot tumour tissue microarray immunohistochemistry and high-resolution oligo-array-based comparative genomic hybridization, which was integrated with gene expression and in silico analysis of existing transcriptomics, a polysialylated neural cell adhesion molecule (NCAM) and poorly characterized amplicon at 12q24.31 were discovered to associate with outcome. In addition, we found that a previously considered new neuroblastoma treatment target, the mutated c-kit receptor, was not mutated in neuroblastoma samples. Conclusions: Our studies indicate polysialylated NCAM and 12q24.31 amplicon to be new molecular markers with important value in prognostic evaluation of neuroblastoma. Moreover, the presented hotspot tumour tissue microarray method together with the CISH technique of the MYCN oncogene copy number is directly applicable to clinical use. Key words: neuroblastoma, polysialic acid, neural cell adhesion molecule, MYCN, c-kit, chromogenic in situ hybridization, hotspot

Community-acquired pneumonia in adult patients with special reference to rapid methods for etiological diagnosis

Aikuispotilaan kotisyntyisen keuhkokuumeen etiologinen diagnostiikka mikrobiologisilla pikamenetelmillä Tausta. Keuhkokuume on vakava sairaus, johon sairastuu Suomessa vuosittain n. 60 000 aikuista. Huolimatta siitä, että taudin hoito on kehittynyt, siihen liittyy yhä merkittävä, 6-15%:n kuolleisuus. Alahengitystieinfektion aiheuttajamikrobien tunnistaminen on myös edelleen haasteellista. Tavoitteet. Tämän työn tavoitteena oli tutkia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettujen aikuispotilaiden keuhkokuumeen etiologiaa sekä selvittää uusien mikrobiologisten pikamenetelmi¬en hyödyllisyyttä taudinaiheuttajan toteamisessa. Aineisto. Osatöiden I ja III aineisto koostui 384 Turun yliopistollisen keskussairaalaan infektio-osastolla hoidetusta keuhkokuumepotilaasta. Osatyössä I tutkittiin keuhkokuumeen aiheuttaja¬mikrobeja käyttämällä perinteisten menetelmien lisäksi antigeeniosoitukseen ja PCR-tekniikkaan perustuvia pikamenetelmiä. Osatyö II käsitti 231 potilaasta koostuvan alaryhmän, jossa tutkittiin potilaiden nielun limanäytteestä rinovirusten ja enterovirusten esiintyvyyttä. Osatyössä III potilailta tutkittiin plasman C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuus ensimmäisten viiden sairaalahoitopäi¬vän aikana. Laajoja tilastotieteellisiä analyysejä käyttämällä selvitettiin CRP:n käyttökelpoisuutta sairauden vaikeusasteen arvioinnissa ja komplikaatioiden kehittymisen ennustamisessa. Osatyössä IV 68 keuhkokuumepotilaan sairaalaan tulovaiheessa otetuista näytteistä määritettiin neutrofiilien pintareseptorien ekspressio. Osatyössä V analysoitiin sisätautien vuodeosastoilla vuosina 1996-2000 keuhkokuumepotilaille tehtyjen keuhkohuuhtelunäytteiden laboratoriotutkimustulokset. Tulokset. Keuhkokuumeen aiheuttaja löytyi 209 potilaalta, aiheuttajamikrobeja löydettiin kaikkiaan 230. Näistä aiheuttajista 135 (58.7%) löydettiin antigeenin osoituksella tai PCR-menetelmillä. Suu¬rin osa, 95 (70.4%), todettiin pelkästään kyseisillä pikamenetelmillä. Respiratorinen virus todettiin antigeeniosoituksella 11.1% keuhkokuumepotilaalla. Eniten respiratorisia viruksia löytyi vakavaa keuhkokuumetta sairastavilta potilailta (20.3%). 231 keuhkokuumepotilaan alaryhmässä todettiin PCR-menetelmällä picornavirus 19 (8.2%) potilaalla. Respiratorinen virus löytyi tässä potilasryh¬mässä kaiken kaikkiaan 47 (20%) potilaalta. Näistä 17:llä (36%) löytyi samanaikaisesti bakteerin aiheuttama infektio. CRP-tasot olivat sairaalaan tulovaiheessa merkitsevästi korkeammat vakavaa keuhkokuumetta (PSI-luokat III-V) sairastavilla potilailla kuin lievää keuhkokuumetta (PSI-luokat I-II) sairastavilla potilailla (p <0.001). Yli 100 mg/l oleva CRP-taso neljän päivän kuluttua sairaa¬laan tulosta ennusti keuhkokuumeen komplikaatiota tai huonoa hoitovastetta. Neutrofiilien komple¬menttireseptorin ekspressio oli pneumokokin aiheuttamaa keuhkokuumetta sairastavilla merkitse¬västi korkeampi kuin influenssan aiheuttamaa keuhkokuumetta sairastavilla. BAL-näytteistä vain yhdessä 71:stä (1.3%) todettiin diagnostinen bakteerikasvu kvantitatiivisessa viljelyssä. Uusilla menetelmilläkin keuhkokuumeen aiheuttaja löytyi vain 9.8% BAL-näytteistä. Päätelmät. Uusilla antigeeniosoitus- ja PCR-menetelmillä keuhkokuumeen etiologia voidaan saada selvitettyä nopeasti. Lisäksi näitä menetelmiä käyttämällä taudin aiheuttajamikrobi löytyi huomattavasti suuremmalta osalta potilaista kuin pelkästään tavanomaisia menetelmiä käyttämällä. Pikamenetelmien hyödyllisyys vaihteli taudin vaikeusasteen mukaan. Respiratorinen virus löytyi huomattavan usein keuhkokuumetta sairastavilta potilailta, ja näiden potilaiden taudinkuva oli usein vaikea. Tulovaiheen korkeaa CRP-tasoa voidaan käyttää lisäkeinona arvioitaessa keuhkokuumeen vaikeutta. CRP on erityisen hyödyllinen arvioitaessa hoitovastetta ja riskiä komplikaatioiden ke¬hittymiseen. Neutrofiilien komplementtireseptorin ekspression tutkiminen näyttää lupaavalta pi¬kamenetelmältä erottamaan bakteerien ja virusten aiheuttamat taudit toisistaan. Antimikrobihoitoa saavilla potilailla BAL-tutkimuksen löydökset olivat vähäiset ja vaikuttivat hoitoon vain harvoin.

Physical activity in adolescence - with special reference to cardiovascular health

Liikunta ja sydän- ja verisuoniterveys nuorilla Aikuisiällä ilmenevien sydän- ja verisuonisairauksien kehitys alkaa lapsuudessa. Vähäinen liikunta lisää vaaraa sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin sekä vaikuttaa haitallisesti näiden sairauksien riskitekijöihin läpi elämän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia nuorten liikuntaa ja sen yhteyttä sydän- ja verisuoniterveyteen. Sydän- ja verisuoniterveyttä tutkittiin riskitekijöiden sekä valtimon laajentumiskyvyn avulla. Tutkittavat koostuivat nuorista, jotka osallistuivat pitkäaikaisen sepelvaltimotaudin ehkäisytutkimuksen (STRIP) 13-vuotistutkimuskäynnille ja jotka raportoivat vapaa-ajan liikuntatottumuksensa (n=560). Liikunnan lisäksi nuorten pituus, paino, verenpaine ja olkavaltimon laajentumiskyky mitattiin sekä analysoitiin laboratorionäytteitä (otettiin verinäyte) ja selvitettiin ruoankäyttöä. Vähäinen vapaa-ajan liikunta oli yleistä etenkin tytöillä. Vapaa-ajallaan vähän liikkuvat pojat viettivät enemmän aikaa televisio- ja tietokoneruudun ääressä kuin vapaa-ajallaan paljon liikkuvat pojat. Äidin, toisin kuin isän, vapaa-ajan liikunta ja paino olivat yhteydessä lapsen vapaa-ajan liikuntaan. Vähän liikkuvat tytöt olivat olleet jo kahden vuoden iästä saakka useammin ylipainoisia kuin runsaammin liikkuvat ikätoverinsa. Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden kasautuminen oli tavallisempaa vähän kuin paljon liikkuvilla nuorilla. Vähän liikkuvilla pojilla oli lisäksi huonompi olkavaltimon laajentumiskyky kuin paljon liikkuvilla pojilla. Tämä on tärkeä löydös, koska valtimon laajentumiskyky kuvannee sydän- ja verisuoniterveyttä jo ennen rakenteellisten muutosten ilmaantumista. Useat nuoret, etenkin tytöt, liikkuivat vähän vapaa-ajallaan. Vähäisellä vapaa-ajan liikunnalla oli haitallinen yhteys sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin sekä valtimon laajentumiskykyyn. Nuorten kannustaminen liikunnalliseen elämäntapaan on erittäin tärkeää sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi sekä nuoren että kansanterveyden kannalta.

Impact of maternity care policy in Catalonia: a retrospective cross-sectional study of service delivery in public and private hospitals

Background: As a result of the growing number of interventions that are now performed in the context of maternity care, health authorities have begun to examine the possible repercussions for service provision and for maternal and neonatal health. In Spain the Strategy Paper on Normal Childbirth was published in 2008, and since then the authorities in Catalonia have sought to implement its recommendations. This paper reviews the current provision of maternity care in Catalonia. Methods: This was a descriptive study. Hospitals were grouped according to their source of funding (public or private) and were stratified (across four strata) on the basis of the annual number of births recorded within their respective maternity service. Data regarding the distribution of obstetric professionals were taken from an official government survey of hospitals published in 2010. The data on obstetric interventions (caesarean, use of forceps, vacuum or non-specified instruments) performed in 2007, 2010 and 2012 were obtained by consulting discharge records of 44 public and 20 private hospitals, which together provide care in 98% of all births in Catalonia. Proportions and confidence intervals were calculated for each intervention performed in all full-term (3742 weeks) singleton births. Results: Analysis of staff profiles according to the stratification of hospitals showed that almost all the hospitals had more obstetricians than midwives among their maternity care staff. Public hospitals performed fewer caesareans [range between 19.20% (CI 18.84-19.55) and 28.14% (CI 27.73-28.54)] than did private hospitals [range between 32.21% (CI 31.78-32.63) and 39.43% (CI 38.98-39.87)]. The use of forceps has decreased in public hospitals. The use of a vacuum extractor has increased and is more common in private hospitals. Conclusions: Caesarean section is the most common obstetric intervention performed during full-term singleton births in Catalonia. The observed trend is stable in the group of public hospitals, but shows signs of a rise among private institutions. The number of caesareans performed in accredited public hospitals covers a limited range with a stable trend. Among public hospitals the highest rate of caesareans is found in non-accredited hospitals with a lower annual number of births.

Impact of maternity care policy in Catalonia: a retrospective cross-sectional study of service delivery in public and private hospitals

Background: As a result of the growing number of interventions that are now performed in the context of maternity care, health authorities have begun to examine the possible repercussions for service provision and for maternal and neonatal health. In Spain the Strategy Paper on Normal Childbirth was published in 2008, and since then the authorities in Catalonia have sought to implement its recommendations. This paper reviews the current provision of maternity care in Catalonia. Methods: This was a descriptive study. Hospitals were grouped according to their source of funding (public or private) and were stratified (across four strata) on the basis of the annual number of births recorded within their respective maternity service. Data regarding the distribution of obstetric professionals were taken from an official government survey of hospitals published in 2010. The data on obstetric interventions (caesarean, use of forceps, vacuum or non-specified instruments) performed in 2007, 2010 and 2012 were obtained by consulting discharge records of 44 public and 20 private hospitals, which together provide care in 98% of all births in Catalonia. Proportions and confidence intervals were calculated for each intervention performed in all full-term (3742 weeks) singleton births. Results: Analysis of staff profiles according to the stratification of hospitals showed that almost all the hospitals had more obstetricians than midwives among their maternity care staff. Public hospitals performed fewer caesareans [range between 19.20% (CI 18.84-19.55) and 28.14% (CI 27.73-28.54)] than did private hospitals [range between 32.21% (CI 31.78-32.63) and 39.43% (CI 38.98-39.87)]. The use of forceps has decreased in public hospitals. The use of a vacuum extractor has increased and is more common in private hospitals. Conclusions: Caesarean section is the most common obstetric intervention performed during full-term singleton births in Catalonia. The observed trend is stable in the group of public hospitals, but shows signs of a rise among private institutions. The number of caesareans performed in accredited public hospitals covers a limited range with a stable trend. Among public hospitals the highest rate of caesareans is found in non-accredited hospitals with a lower annual number of births.

Special issue on evolving the e-marketing mindset towards the social web model - Editorial Part 2

In the previous issue of IJEMR, we introduced the general framework and the main ideas justifying this special editorial project. To avoid repetition of the background themes to the current issue, the reader should consult the previous edition. Here, we present the second part of contributions selected for publication.

Special issue on evolving the e-marketing mindset towards the social web model - Editorial Part 1

Con este proyecto editorial nuestro objetivo es promover un campo de investigación clave en la comercialización de hoy, es decir, la evolución de la mentalidad e-marketing hacia el nuevo modelo de web social.

The Regulation of Skeletal and Cardiac Muscle Blood Flow in Humans. Studies by positron emission tomography with special reference to exercise, adenosine and nitric oxide

Virtually every cell and organ in the human body is dependent on a proper oxygen supply. This is taken care of by the cardiovascular system that supplies tissues with oxygen precisely according to their metabolic needs. Physical exercise is one of the most demanding challenges the human circulatory system can face. During exercise skeletal muscle blood flow can easily increase some 20-fold and its proper distribution to and within muscles is of importance for optimal oxygen delivery. The local regulation of skeletal muscle blood flow during exercise remains little understood, but adenosine and nitric oxide may take part in this process. In addition to acute exercise, long-term vigorous physical conditioning also induces changes in the cardiovasculature, which leads to improved maximal physical performance. The changes are largely central, such as structural and functional changes in the heart. The function and reserve of the heart’s own vasculature can be studied by adenosine infusion, which according to animal studies evokes vasodilation via it’s a_2A receptors. This has, however, never been addressed in humans in vivo and also studies in endurance athletes have shown inconsistent results regarding the effects of sport training on myocardial blood flow. This study was performed on healthy young adults and endurance athletes and local skeletal and cardiac muscle blod flow was measured by positron emission tomography. In the heart, myocardial blood flow reserve and adenosine A_2A receptor density, and in skeletal muscle, oxygen extraction and consumption was also measured. The role of adenosine in the control of skeletal muscle blood flow during exercise, and its vasodilator effects, were addressed by infusing competitive inhibitors and adenosine into the femoral artery. The formation of skeletal muscle nitric oxide was also inhibited by a drug, with and without prostanoid blockade. As a result and conclusion, it can be said that skeletal muscle blood flow heterogeneity decreases with increasing exercise intensity most likely due to increased vascular unit recruitment, but exercise hyperemia is a very complex phenomenon that cannot be mimicked by pharmacological infusions, and no single regulator factor (e.g. adenosine or nitric oxide) accounts for a significant part of exercise-induced muscle hyperemia. However, in the present study it was observed for the first time in humans that nitric oxide is not only important regulator of the basal level of muscle blood flow, but also oxygen consumption, and together with prostanoids affects muscle blood flow and oxygen consumption during exercise. Finally, even vigorous endurance training does not seem to lead to supranormal myocardial blood flow reserve, and also other receptors than A_2A mediate the vasodilator effects of adenosine. In respect to cardiac work, atheletes heart seems to be luxuriously perfused at rest, which may result from reduced oxygen extraction or impaired efficiency due to pronouncedly enhanced myocardial mass developed to excel in strenuous exercise.

Surgically-treated Hip Fracture in older People. With Special Emphasis on Mortality Analysis

Hip fractures are associated with significant morbidity and mortality. Cervical and trochanteric fractures have a different morphometry, surgical treatment, and outcome. Polypharmacy, common in older people, is associated with increased mortality. The risk factors for mortality can be identified based on cause-of-death analysis. In this population-based study, 461 older, surgically in 1999-2000 treated hip fracture patients were enrolled. Incidence, morphometry, medication, mortality, and cause-of-death were analysed. Hip fractures were most commonly sustained by women, occurred mostly indoors, and often in institutions. One in four patients had sustained a previous fracture. Routine clinical radiographs revealed no differences in the hip geometry between hip fracture types. Age-adjusted mortality was higher in men than in women during the follow-up. Chronic lung disease and male sex were predictors of mortality after cervical fracture. In men, potent anticholinergics were associated with excess age-adjusted mortality. Men were more likely to die from circulatory disease and dementia after hip fracture than women. Mortality after hip fracture was 3-fold higher than that of the general population, including every cause-of-death class. Fracture prevention in institutions and homes, indoor safety measures, and treatment of chronic lung diseases should be encouraged. Hip morphometry analyses require more accurate measures than that provided by routine radiographs. Careful use of potent anticholinergics may reduce mortality. Compared to the general population, excess mortality after hip fracture was evident up to 9 years after hip fracture. Cause-of-death analysis indicates that all major comorbidities require optimal treatment after hip fracture surgery.

Fibroblast Growth Factor 8 and its Receptors in The Growth and Angiogenesis of Experimental Breast Cancer . With Special Reference to Thrombospondin-1 as a Novel Target Gene for FGF-8

The growth of breast cancer is regulated by hormones and growth factors. Recently, aberrant fibroblast growth factor (FGF) signalling has been strongly implicated in promoting the progression of breast cancer and is thought to have a role in the development of endocrine resistant disease. FGFs mediate their auto- and paracrine signals through binding to FGF receptors 1-4 (FGFR1-4) and their isoforms. Specific targets of FGFs in breast cancer cells and the differential role of FGFRs, however, are poorly described. FGF-8 is expressed at elevated levels in breast cancer, and it has been shown to act as an angiogenic, growth promoting factor in experimental models of breast cancer. Furthermore, it plays an important role in mediating androgen effects in prostate cancer and in some breast cancer cell lines. We aimed to study testosterone (Te) and FGF-8 regulated genes in Shionogi 115 (S115) breast cancer cells, characterise FGF-8 activated intracellular signalling pathways and clarify the role of FGFR1, -2 and -3 in these cells. Thrombospondin-1 (TSP-1), an endogenous inhibitor of angiogenesis, was recognised as a Te and FGF-8 regulated gene. Te repression of TSP-1 was androgen receptor (AR)-dependent. It required de novo protein synthesis, but it was independent of FGF-8 expression. FGF-8, in turn, downregulated TSP-1 transcription by activating the ERK and PI3K pathways, and the effect could be reversed by specific kinase inhibitors. Differential FGFR1-3 action was studied by silencing each receptor by shRNA expression in S115 cells. FGFR1 expression was a prerequisite for the growth of S115 tumours, whereas FGFR2 expression alone was not able to promote tumour growth. High FGFR1 expression led to a growth advantage that was associated with strong ERK activation, increased angiogenesis and reduced apoptosis, and all of these effects could be reversed by an FGFR inhibitor. Taken together, the results of this thesis show that FGF-8 and FGFRs contribute strongly to the regulation of the growth and angiogenesis of experimental breast cancer and support the evidence for FGF-FGFR signalling as one of the major players in breast cancers.

Patient Seclusion and Restraint Practices in Psychiatric Hospitals - Towards Evidence Based Clinical Nursing

The overall goal of this study was to support evidence based clinical nursing regarding patient seclusion and restraint practices. This was done by ensuring professional competence through innovative learning methods. The data were collected in three phases between March 2007 and May 2009 on acute psychiatric wards. Firstly, psychiatric inpatients’ experiences and suggestions for seclusion and restraint practices were explored (n=30). Secondly, nursing and medical personnel’s perceptions of seclusion and restraint practices were explored (n=27). Thirdly, the impacts of a continuing vocational eLearning course on nurses’ professional competence was evaluated (n=158). Patients’ perspectives received insufficient attention during the seclusion and restraint process. Improvements and alternatives to seclusion and restraint as suggested by the patients focused on essential parts of clinical nursing, but were not extensively adopted. Also nursing and medical personnel thought that patients’ subjective perspective received little attention. Personnel proposed a number of alternatives to seclusion and restraint, and they expressed a need for education and support to adopt these in clinical nursing. Evaluation of impacts of eLearning course on nurses’ professional competence showed no statistical differences between an eLearning group and an education-as-usual group. This dissertation provides evidence based knowledge about the realization of seclusion and restraint practices and the impacts of eLearning course on nurses’ professional competence in psychiatric hospitals. In order to improve clinical nursing the patient perspective must be accentuated. To ensure personnel’s professional competence, there is a need for written clinical guidelines, education and support. Continuing vocational education should bring together written clinical guidelines, ethical and legal issues and the support for personnel. To achieve the ambitious goal of such integration, achievable and affordable educational programmes are required. This, in turn, yields a call for innovative learning methods.