Kohti moniulotteista opetussuunnitelmaa

Julkaistu myös verkkojulkaisuna ISBN 978-951-44-8947-1 (PDF)

Capital Structure and Firm Growth: R&D Intensive Companies

The purpose of this study is to examine and explain firm`s growth impact on capital structure decision-making in research and development intensive companies. Many studies claim that R&D has a pivotal impact on capital structure decisions, but corporate finance theories have often failed to explain these observed patterns. As sales growth is an important concept and objective for R&D firms, it is logical to assume that it plays a vital role in capital structure decisions. This study applies nomothetic research approach. The theoretical part employs a formal conceptual analysis in order to develop the propositions that are tested with empirical data. The empirical part consists of the analysis of three companies; the data is obtained from the annual reports over the period 2003 – 2008. The companies operate in IT- or ICT-industry and are publicly listed. The method for analyzing the case data is based on the financial indicators, which are obtained from the financials of the case companies. These economic indicators describe the capital structure and the financial decision-making of the firms. The method relates to the quantitative studies. Yet, this study extends the analysis beyond the indicators. Specifically, this study addresses the question of what is behind the economic indicators, therefore combining aspects of quantitative and qualitative analysis. The firms examined in this study seem to prefer internal finance during growth. However, external finance seems to be a catalyst for sales growth. Firms strongly prefer equity financing. In growth, the use of equity per capital either increases or stays in a constant level. Over the period 2003 – 2008, the firms were often associated to equity related transactions and short-term debt. Short-term debt was used as a substitute of long-term debt and equity. The case firms also adjusted their capital structure – these adjustments were carried out with short-term debt or equity. The case data also provides implications for the growth signal theory that was developed in this study. Based on the econometric indicators, arguments can be made that equity investors are `attracted` to growing R&D firms. This is because growth helps investors perceive the true type of firm. The findings of this study are best explained by the trade-off theory and the pecking order theory. These corporate finance theories are considered as mainstream. Little support can be found to the implications of the signaling theory and market timing theory.

Syvää vai pelkästään tiheää : neuvostoliittolaisen ja venäläisen sotataidollisen ajattelun lähtökohdat, kehittyminen, soveltaminen käytäntöön ja nykytilanne. Näkökulmana 1920- ja 1930-luvun syvän taistelun ja operaation opit

Sosialistisen vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjän oli monien muiden kysymysten ohella ratkaistava sosialismin saavutusten puolustaminen. Aluksi ratkaisuksi suunniteltiin vapaaehtoisuuteen perustuvaa punakaartia, mutta riittävän miesvahvuuden turvaamiseksi päädyttiin yleiseen asevelvollisuuteen. Pian Venäjän sisällissodan jälkeen sotataidon suunta painottui enemmän vanhan armeijan asiantuntijoiden näkemysten kuin vallankumoussankarien kokemusten mukaiseksi, vaikka Frunzen puna-armeijalle kirjoittama doktriini perustui luokkataisteluun ja korosti sisällissodassa hyväksi koettua operatiivista liikkuvuutta. Neuvostoliiton ja Venäjän sotataidon perustana on Pietari I:n aloittama länsimainen suuntaus, jota kuitenkin täydentävät vahvat kansalliset piirteet. Venäläisen sotataidon henkisenä isänä voidaan hyvällä syyllä pitää Aleksandr Suvorovia, jonka opetukset näkyvät tekstilainausten lisäksi myös periaatteissa ja sotilaskasvatuksessa. Napoleonin sotien jälkeen perustettu Keisarillinen yleisesikunta-akatemia loi Venäjälle sotatieteellisen tutkimuksen ja opetuksen. Sotatieteen mahdollisuuksia ei 1800-luvun Venäjällä osattu täysin hyödyntää. Aseistuksen kasvavan tehon merkitystä vähättelevä asenne johti sotataidon taantumisen ja katastrofiin Venäjän–Japanin sodassa. Sen kokemuksia analysoidessaan Aleksandr Neznamov kehitti edelleen saksalaista operaation käsitettä ja loi perustan Neuvostoliitossa 1920-luvulla kehitetylle operaatiotaidolle. Neuvostoliittolaisen sotataidon päämääränä oli kehittää taktinen ja operatiivinen ratkaisu aseistuksen tehon kasvun aikaansaamaan puolustuksen ylivoimaisuuteen. Ratkaisussa hyödynnettiin brittien kokemuksia ja tutkimusta. Neuvostoliittolainen taktiikka ja operaatiotaito eivät kuitenkaan olleet brittiläisen mekanisoidun sodankäynnin tai saksalaisen salamasodan itäinen kopioita vaan itsenäisiin ratkaisuihin pohjautuvia. Syvän taistelun ja operaation teoriaa kokeiltiin harjoituksissa, ja sitä kehitettiin Stalinin vuoden 1937 puhdistuksiin saakka. Toisen maailmansodan taisteluissa puna-armeija sovelsi alkuvaiheen katastrofin jälkeen syvän taistelun ja syvän operaation oppeja. Komentajien ja joukkojen taito ei riittänyt teorian vaatimusten mukaiseen toimintaan, siksi syväksi aiotusta taistelusta tuli ajoittain ainoastaan tiheää. Suuren isänmaallisen sodan kokemusten perusteella neuvostoliittolainen sotatiede kehitti yleisjoukkojen taistelun periaatteet, jotka ovat säilyneet muuttumattomina nykypäivään saakka. Kylmän sodan aikakaudella ydin- ja tavanomaisen aseistuksen merkitys sodan ja taistelun kuvassa vaihteli. Lännen sotataidon ja aseteknologian kehitys pakotti Neuvostoliiton siirtymään 1980-luvulla sotilaallisessa ajattelussaan hyökkäyksestä puolustukseen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän sotilaallisen turvallisuuden takaajana on ydinaseistus. Yhdysvaltain tavanomainen ilma-avaruushyökkäyskyky vaatii Venäjää kehittämään torjuntajärjestelmiä. Tavanomaisten joukkojen rakentamisessa Venäjä seuraa tarkasti läntisen sotataidon kehittymistä, mutta pitäytyy omaperäisiin ratkaisuihin, joiden kehittämisessä sen vahvalla sotatieteellisellä järjestelmällä ja dialektisen materialismin metodilla on edelleen olennaisen tärkeä merkitys.

Tulevien luokanopettajien käsityksiä yhteyttämisestä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat ymmärtävät yhteyttämisen biologisena ilmiönä. Tutkimus pohjautuu aiempiin tutkimuksiin, joiden mukaan lapsilla, ja mahdollisesti myös aikuisilla esiintyy runsaasti naiiveja arkikäsityksiä kasvien ravinnonsaantiin liittyen. Lisäksi opetusintervention kautta tutkittiin, saavuttavatko luokanopettajaopiskelijat käsitteellisen muutoksen avulla paremman ymmärryksen yhteyttämisestä. Taustamuuttajana tutkittiin myös, onko opiskelijoiden opetusintervention sisällön muodolla eroa tuloksissa, eli onko käsitekarttaopiskelulla yhteyttä käsitteellisen muutoksen syvempään saavuttamiseen verrattuna traditionaalisempaan, sisällysluettelomaiseen opiskelumateriaaliin. Aineisto kerättiiin Turun Yliopistossa toisen vuosikurssin opiskelijoilta keväällä 2014. Tutkimusjoukkoon kuului 99 opiskelijaa. Testi koostui alku- ja loppumittauksesta, sekä niiden välissä tapahtuneesta opetusinterventiosta. Opetusinterventiossa tutkittava opiskeli iPadilta yhteyttämiseen liittyvän tekstin, ja vastasi sen jälkeen jo aiemmin vastaamiinsa kysymyksiin uudestaan. Tutkimus suoritettiin osana laajempaa yliopiston tutkimusta nimeltään E-textbook as a tool for promoting conceptual learning in science – looking for novel design and empirical evidence. Aineisto analysoitiin sekä tilastollisesti että laadullisesti. Tulosten mukaan luokanopettajaopiskelijoilla on hyvin puutteellisia käsityksiä yhteyttämisestä, sillä heikkoon tasoryhmään kuului 36,4 % opiskelijoista. Kuitenkin intervention ja törmäyttävän tekstin avulla käsitystä pystyttiin huomattavasti parantamaan, sillä jälkitestissä heikkoon tasoryhmään kuuluvia opiskelijoita oli enää 14,1 %. Toisaalta jotkut virhekäsitykset olivat niin sitkeitä, ettei interventio muuttanut opiskelijoiden virhekäsityksiä. Laadullisen analyysin avulla tehdyssä osiossa tulosten mukaan yleisin virhekäsitys liittyy kasvien ravitsemukseen. Intervention jälkeen tämä virhekäsitysluokka oli vieläkin yleisin. Tutkimustulokset ovat siis linjassa aiempien tutkimusten kanssa.

Ilmiöiden jäljillä

Kirjallisuusarvostelu

Toimitus- ja asennusprosessin parantaminen globaalissa IT-projektissa

IT-palvelumarkkinoilla yritykset kohtaavat entistä enemmän haasteita pyrkiessään löytämään uusia asiakkaille lisäarvoa tuottavia keinoja. Asiakaslähtöisyys on tärkeää haastavassa palveluliiketoiminnassa sen nopeasti luonteen takia. Asiakkaat vaativat nopeaa ja luotettavaa laitetoimitusta. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia toimitus- ja asennusprojektissa käytettyä prosessia ja löytää keinoja asiakastyytyväisyyden parantamiseen etsimällä parannuskohteita käytetystä prosessista. Työn päätavoitteena on selvittää, miten IT-palvelutoimittajan toimitusprosessia voidaan kehittää vastaavanlaisissa suurissa projekteissa ja samalla toimintaa tehostamalla luoda lisäarvoa sekä asiakkaille että yritykselle. Alatavoitteena työssä on tutkia prosessia ja löytää siinä tehdyt virheet ja löytää niille parannusehdotuksia. Työ pohjautuu projektiin, jossa toimitettiin ja asennettiin asiakkaalle yli 350 kytkintä heidän eri toimipisteisiinsä ja jossa itse toimin projektipäällikkönä. Työssä käydään läpi mitä toimitusketjut ovat ja niiden ohjaus, sekä yleinen prosessin kehittämisen teoria. Lopuksi käydään läpi käytetty prosessi sekä haastatteluissa esiin tulleet ongelmakohdat siinä.

Métaphores conceptuelles en traduction médicale et cohérence

Département de linguistique et de traduction

The ambivalent identity of Wong Kar-wai's cinema

Ayant réalisé neuf longs-métrages entre 1988 et 2007, aussi que plusieurs campagnes publicitaires, vidéo-clips, courts-métrages et projets collectifs, Wong Kar-wai est un des réalisateurs contemporains les plus importants actuellement. Issu de l'industrie cinématographique fortement commerciale de Hong Kong, Wong est parvenu à attirer l'attention du circuit international des festivals de cinéma avec son style visuel unique et son récit fragmenté. Considéré par plusieurs critiques comme le poète de la recherche d’identité de Hong Kong après 1997, Wong Kar-wai défie toutes les tentatives de catégorisation. L’étude qui se poursuivit ici a donc pour objet essentiel de fournir une analyse attentive et complète de son oeuvre, tout en se concentrant sur les traits stylistiques qui donnent à ses films une unité. Ces caractéristiques correspondent à une certaine façon de raconter des histoires, de composer des personnages et des récits, de manipuler le temps et d'utiliser des ressources techniques de sorte que ses films offrent une identité cohérente. L'objectif est d'analyser les différents composants de ses images pour découvrir comment ses films communiquent les uns avec les autres afin de créer une identité unique. Pour atteindre cet objectif, je pose comme hypothèse de travail que le cinéma de Wong est marqué par une structure dualiste qui permet à ses films de présenter des qualités contradictoires simultanément. La plupart de mes arguments se concentrent sur le travail du philosophe français Gilles Deleuze, qui a proposé une théorie du cinéma divisé entre l’image-mouvement et l’image-temps. Je considère que sa théorie fournit un cadre valide sur lequel les films de Wong peuvent être projetés. Tandis que ma recherche se concentre sur l’interprétation textuelle des films, je profiterais également d’une analyse comparative.

G. W. F. Hegel et T. W. Adorno sur le besoin de la pensée

Une traduction française des "Thèses sur le besoin" de Theodor W. Adorno accompagne la thèse (annexe).

La question de l'équité dans le cas du changement climatique

L’équité apparaît aujourd’hui comme l’un des enjeux majeurs de la négociation sur le changement climatique. Cet article procède à un état des lieux des négociations et de la question de l’équité. Le débat est actuellement confiné dans les approches économiques, qui le posent en termes de répartition des droits à émettre les gaz à effet de serre (“ partage du fardeau”). L’article montre ensuite les insuffisances du débat actuel, qui tient essentiellement en trois points: l’étroitesse et les présupposés du point de vue économique dominant, la non prise en compte des analyses venant d’autres domaines que l’analyse économique, et l’oubli du contexte historique et conceptuel dans lequel se pose le problème. Nous tentons de montrer qu’il y a urgence à élargir le débat et penser le problème en termes de définition commune d’un projet global. La question du changement climatique ne peut pas être résolue par la seule convention climat. Nous concluons en évoquant ce que pourrait être un régime international impliquant les pays en développement.

La réception du concept d'indépendance de la magistrature à Madagascar

Il est connu que ceux qui ne s’informent pas sur leur passé seront toujours condamnés à répéter les mêmes erreurs et pour déterminer où aller il faut d’abord savoir d’où on vient . La thèse se penche sur l’analyse de plus de deux siècles d’histoire de l’appareil judiciaire malgache à la lumière du concept d’indépendance de la magistrature. L’auteur porte une analyse rétrospective sur une assez longue période qui s’étend de la fin du XVIIIème siècle à nos jours au cours de laquelle il essaie de comprendre l’ensemble des situations ayant prévalu dans le pays témoin, avant, pendant et après la colonisation française. Cette thèse tente d’apporter des argumentaires nouveaux et une méthodologie d’approche nouvelle dans l’analyse de l’appareil judiciaire d’un pays anciennement colonisé. Il s’agit de mettre de côté certaines idées reçues sur les situations des systèmes juridiques des pays anciennement colonisés, notamment malgache et africains. L’étude remet en cause quelques préjugés d’antan qui marquent encore les esprits relativement aux situations précoloniales, à l’arrivée des modèles juridiques occidentaux et plus particulièrement au concept d’indépendance de la magistrature et sa consistance actuelle dans les anciennes colonies, à l’instar de la Grande Île. A travers l'étude du cas particulier de Madagascar, la thèse apporte des réponses à plusieurs questions suscitées par l’acculturation du système juridique des anciennes colonies à partir de leur contact avec les modèles juridiques occidentaux. La question spécifique de recherche consiste à déterminer si le concept d’indépendance de la magistrature est déjà entré dans le système juridique des pays anciennement colonisés comme Madagascar. Pour l’auteur, le concept d’indépendance de la magistrature tel que compris en Occident n’a jamais fait son véritable entrée à Madagascar. Le cadre théorique adopté pour la vérification de l’hypothèse combine le positivisme juridique avec les approches anthropologique et sociologique et se distingue des recherches presque exclusivement positivistes antérieures. Dans la première partie, l’auteur propose le cadre théorique de recherche et rapporte les modes de règlements des conflits à l’époque précoloniale. L’analyse anthropologique de la période a démontré que le concept d’indépendance de la magistrature fut inconnu des traditions judiciaires précoloniales même si une certaine influence occidentale imprégnait le processus de métissage spontanée diligenté par les souverains successifs. Dans la seconde partie, l’auteur livre une analyse de la période coloniale et postcoloniale jusqu’à l’époque contemporaine. Pour la période coloniale, l’ouvrage relate, d’une part, les multiples mesures prises durant les années coloniales, qui éloignèrent le modèle juridique colonial implanté à Madagascar du modèle juridique français original de la métropole. D’autre part, il mesure les impacts de l’instauration du modèle colonial sur les traditions juridiques malgaches précoloniales. Contrairement aux idées reçues, le modèle juridique français et tous ses concepts clés, notamment le concept de séparation des pouvoirs et celui d’indépendance de la magistrature ne furent pas transmis à Madagascar par le fait de la conquête. Ensuite, il a survolé la magistrature des trois républiques successives depuis l’indépendance acquise en 1960. En premier lieu, par une analyse résolument positiviste l’auteur analyse les imperfections initiales des choix et des mesures prises lors de la mise en place du nouveau système juridique de la jeune république durant les premières années de l’indépendance et dont la magistrature malgache est encore tributaire aujourd’hui. En second lieu, par une démarche à la fois positiviste et sociologique, il démontre que les valeurs du concept d’indépendance de la magistrature, reconnues par le système politique et timidement repris par le système juridique, n’ont pas réussi jusqu’ici à pénétrer le cœur de ce dernier