880 resultados para Vitamin-k Deficiency
Resumo:
Otto Gersuny (1890-1964), third row from the front wearing cap (see arrow)
Resumo:
This study analyzes the war-time rations the Finnish soldiers received on the front from 1939 until 1945. The main objective was to determine the contents of the rations and how they affected the soldiers' nutrition and morale. The information concerning food and feeding is mainly based on the official documents found in the Military Archives. Some additional material was from the historical literature, some from memoirs, or from the veterans who personally experienced the front. The documents in the Archives of Military Medicine provided information on the soldiers' deficiencies. During the Winter War, which took place from 30 November 1939 until 13 March 1940, ample food was available. The cold climate caused problems and the fresh food got frozen. However, no severe deficiency cases were reported and the morale was high. By contrast, during the Continuation War, which began in June, 1941 and ended in September, 1944, difficulties were experienced. At the time farming in the country faced serious problems due to the shortage of labour, fuel, etc. Furthermore, importing food was generally not possible. However, importing food mainly from Germany saved the Finns from hunger. In addition, the self activity of the soldiers on the front added somewhat to the food production. But the rations had to be reduced. Their energy values were consequently low, especially for the young men. Food was monotonous and occasionally caused complaints. The main sources of protein, vitamins and minerals were the whole cereal foods. Butter was fortified with vitamin A and vitamin C tablets were also distributed, to compensate for the scant food sources. Only approximately 300 serious deficiency cases required hospital care during the three years time, out of a total of 400 000 soldiers. Feeding the young soldiers during the war (1944 - 1945) in Lapland, which had been destroyed, was problematic but the increased rations also saved them from deficiencies. In spite of the severe difficulties experienced occasionally in feeding the soldiers during the wars, the system worked all the time. The soldiers were fed, the cases of nutritional deficiency and epidemics caused by food were kept very limited and the morale of soldiers remained high.
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
D-vitamiini ylläpitää normaalia luun kasvua ja uudistumista koko elämän ajan. Suomessa, kuten monissa muissakin länsimaissa, väestön D-vitamiinitilanne on riittämätön – talvisin osalla jopa puutteellinen. Tässä väitöskirjassa on tutkittu, lisääkö D-vitamiini luumassan kertymistä kasvuiässä, ja ylläpitäkö D-vitamiini luuston tasapainoista aineenvaihduntaa aikuisiällä. Nämä vaikutukset saattavat ehkäisi osteoporoosin kehittymistä eri ikäkausina. Väitöskirjatyössä tutkittiin erisuuruisten D-vitamiinilisäysten vaikutuksia kolmessa eri ikäryhmässä, jotka olivat 11-12 -vuotiaat tytöt (N=228), 21-49 -vuotiaat miehet (N=54) ja 65-85 -vuotiaat naiset (N=52). Tutkittavat satunnaistettiin ryhmiin, jotka nauttivat joko lumevalmistetta tai 5-20 µg D3-vitamiinia vitamiinilisänä. Tutkimukset olivat kaksoissokkoutettuja. Tutkimuksen aikana tutkittavilta otettiin paastoveri- ja virtsanäytteitä. Lisäksi he täyttivät tutkimuslomakkeen taustatietojen kartoittamiseksi sekä frekvenssikyselylomakkeen kalsiumin ja D-vitamiinin saannin selvittämiseksi. Tyttöjen luunmineraalitiheys (BMD) mitattiin DXA–laitteella ja miesten volumetrinen luuntiheys pQCT-menetelmällä. Näytteistä määritettiin mm. seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinin (=S-25-OHD), lisäkilpirauhashormonin (=S-PTH) ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuuksia. Murrosikäisten tyttöjen poikkileikkaustutkimuksessa S-25-OHD- ja luun muodostusmerkkiaineen pitoisuudet vaihtelivat kuukausien välillä; suurimmat pitoisuudet mitattiin syyskuussa ja pienimmät maaliskuussa, mikä kuvastaa vuodenaikaisvaihtelua. Vastaava vaihtelu havaittiin lannerangan ja reisiluun BMD:ssä. D-vitamiinilisäyksellä oli myönteinen vaikutus tyttöjen luumassan lisääntymiseen. Suurin D-vitamiinilisä (10 µg/vrk) lisäsi luumassaa 17.2% enemmän reisiluussa ja 12.5% enemmän lannerangassa verrattuna lumevalmistetta nauttivien tyttöjen vastaaviin tuloksiin, mutta tulos riippui hoitomyöntyvyydestä. D-vitamiinin vaikutus luustoon välittyi vähentyneen luun hajotuksen kautta. Tutkimustuloksiin perustuen riittävä D-vitamiinin saanti murrosikäisille tytöille on 15 µg/vrk. D-vitamiinilisän vaikutus 65-85 -vuotiaiden naisten S-25-OHD-pitoisuuteen vakioitui kuudessa viikossa annoksen ollessa 5-20 µg/vrk. Näillä D-vitamiiniannoksilla ei saavutettu tavoiteltavaa S-25-OHD-pitoisuutta, joka on 80 nmol/l. Arvioimme, että 60 nmol/l -pitoisuuden, jota esiintyy kesäisin tämän ikäryhmän suomalaisilla, tämän ikäryhmän naiset saavuttaisivat 24 µg:n päivittäisellä D-vitamiinin saannilla. Terveillä miehillä havaittiin vuodenaikaisvaihtelu S-25-OHD- ja S-PTH-pitoisuudessa sekä luun hajotusta kuvaavassa merkkiainepitoisuudessa. Toisaalta vaihtelua ei havaittu radiuksen volumetrisessä luuntiheydessä eikä luun muodostusmerkkiaineen pitoisuudessa. Vuodenaikaisvaihtelu estettiin 17 µg:n päivittäisellä D-vitamiinin saannilla, mutta tämän ei havaittu vaikuttavan radiuksen luuntiheyteen kuusi kuukautta kestävän tutkimuksen aikana. Yhteenvetona todetaan, että D-vitamiinin saanti on edelleenkin riittämätöntä tutkimusten kohderyhmillä. Tämä näkyy S-25-OHD- ja PTH-pitoisuuden sekä luunaineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden vuodenaikaisvaihteluna, mikä on haitallista luuston hyvinvoinnille. D-vitamiinin saantia tulisi lisätä, jotta vähintäänkin riittävä D-vitamiinitilanne (S-25-OHD>50 nmol/l) tai mahdollisesti jopa tavoiteltava D-vitaminitilanne (S-25-OHD≥80 nmol/l) saavutettaisiin. Jotta D-vitamiinin saannin lisääminen olisi kaikissa ikäryhmissä mahdollista, on suunniteltava nykyistä enemmän D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita.
Resumo:
. The changes in the net amounts of retinol, retinyl esters and retinal in both the developing chick embryo and the newly hatched chick were investigated. The embryo requires about 68nmol of the vitamin for its growth, whereas the baby chick requires about 108nmol during the first 7 days after hatching. 2. Retinal was present in the egg in fairly high concentrations at the beginning of the incubation but it virtually disappeared from the extra-embryonic tissue after day 17 of incubation. It was not found in the liver of the embryo or of the newly hatched chick up until day 7.
Resumo:
Digital Image
Resumo:
The primary purpose of spermatozoa is to deliver the paternal DNA to the oocyte at fertilization. During the complex events of fertilization, if the spermatozoon penetrating the oocyte contains compromised or damaged sperm chromatin, the subsequent progression of embryogenesis and foetal development may be affected. Variation in sperm DNA damage and protamine content in ejaculated spermatozoa was reported in the cattle, with potential consequences to bull fertility. Protamines are sperm-specific nuclear proteins that are essential to packaging of the condensed paternal genome in spermatozoa. Sperm DNA damage is thought to be repaired during the process of protamination. This study investigates the potential correlation between sperm protamine content, sperm DNA damage and the subsequent relationships between sperm chromatin and commonly measured reproductive phenotypes. Bos indicus sperm samples (n = 133) were assessed by two flow cytometric methods: the sperm chromatin structure assay (SCSA) and an optimized sperm protamine deficiency assay (SPDA). To verify the SPDA assay for bovine sperm protamine content, samples collected from testis, caput and cauda epididymidis were analyzed. As expected, mature spermatozoa in the cauda epididymidis had higher protamine content when compared with sperm samples from testis and caput epididymidis (p < 0.01). The DNA fragmentation index (DFI), determined by SCSA, was positively correlated (r = 0.33 ± 0.08, p < 0.05) with the percentage of spermatozoa that showed low protamine content using SPDA. Also, DFI was negatively correlated (r = -0.21 ± 0.09, p < 0.05) with the percentage of spermatozoa with high protamine content. Larger scrotal circumference contributes to higher sperm protamine content and lower content of sperm DNA damage (p < 0.05). In conclusion, sperm protamine content and sperm DNA damage are closely associated. Protamine deficiency is likely to be one of the contributing factors to DNA instability and damage, which can affect bull fertility. © 2014 American Society of Andrology and European Academy of Andrology.
Resumo:
Digital image
Resumo:
Manuscript: "K. u. K. Landsturm. Erinnerungen aus dem Weltkriege in vier Bildern". Autobiographical play, in four acts, recalling life in the Imperial Austrian Army in a Hungarian village in 1916.
Resumo:
Digital image
Resumo:
Digital image