Rintamamiesten muonitus Suomessa sotavuosina 1939-1945

This study analyzes the war-time rations the Finnish soldiers received on the front from 1939 until 1945. The main objective was to determine the contents of the rations and how they affected the soldiers' nutrition and morale. The information concerning food and feeding is mainly based on the official documents found in the Military Archives. Some additional material was from the historical literature, some from memoirs, or from the veterans who personally experienced the front. The documents in the Archives of Military Medicine provided information on the soldiers' deficiencies. During the Winter War, which took place from 30 November 1939 until 13 March 1940, ample food was available. The cold climate caused problems and the fresh food got frozen. However, no severe deficiency cases were reported and the morale was high. By contrast, during the Continuation War, which began in June, 1941 and ended in September, 1944, difficulties were experienced. At the time farming in the country faced serious problems due to the shortage of labour, fuel, etc. Furthermore, importing food was generally not possible. However, importing food mainly from Germany saved the Finns from hunger. In addition, the self activity of the soldiers on the front added somewhat to the food production. But the rations had to be reduced. Their energy values were consequently low, especially for the young men. Food was monotonous and occasionally caused complaints. The main sources of protein, vitamins and minerals were the whole cereal foods. Butter was fortified with vitamin A and vitamin C tablets were also distributed, to compensate for the scant food sources. Only approximately 300 serious deficiency cases required hospital care during the three years time, out of a total of 400 000 soldiers. Feeding the young soldiers during the war (1944 - 1945) in Lapland, which had been destroyed, was problematic but the increased rations also saved them from deficiencies. In spite of the severe difficulties experienced occasionally in feeding the soldiers during the wars, the system worked all the time. The soldiers were fed, the cases of nutritional deficiency and epidemics caused by food were kept very limited and the morale of soldiers remained high.

Tutkimus perustuu pääosin Sota-arkiston ja puutossairauksien osalta Lääkintöarkiston asiakirjoihin. Tietoja on jonkin verran myös historian kirjoista ja rintamamiesten muistelmateoksista. Suomi ei ollut valmistautunut sotaan. Talvisodan alkaessa maassa oli elintarvikkeita ja rintamamiesten muona-annokset olivat runsaita. Ankarat taistelut, kova pakkanen, kaluston puute ja henkilökunnan tottumattomuus aiheuttivat käytännön ongelmia. Vakavia ravitsemusongelmia ei lyhyen sodan aikana ehtinyt tulla esille. Jatkosodan aikana maan elintarviketuotanto pienentyi työvoima-, polttoaine- ja rehupulan vuoksi. Ulkomaankauppa tyrehtyi. Lähinnä Saksasta ja sen vaikutuspiiriin kuuluneista maista saatiin kuitenkin ostaa viljaa, perunoita, lihaa, suolaa, vitamiineja ym. Tuonti ja 50 000 suomalaisen sotilaan saksalaismuonitus Pohjois-Suomessa pelastivat suomalaiset nälältä. Monet käytännön ongelmat, kuten pitkät kuljetusmatkat, huonot kulkuväylät, vanhentunut ja kulunut kalusto vaikeuttivat rintamamuonitusta. Ruoka muuttui yksitoikkoiseksi ja muona-annoksi jouduttiin supistamaan. Tilanne oli vaikein talvella 1941 - 1942, jonka jälkeen useimmat sairaalahoitoa vaatineet puutossairaustapaukset tulivat esille. Kokonaisuudessa tapauksia esiintyi vain runsaat 300 koko jatkosodan ajalla. Nuorimmilla rintamamiehillä energia-aineiden saanti oli riittämätöntä. Osalla heistä esiintyikin yleistä heikkoutta. Muona-annos oli kaikille sama. Annoksen energiasisältö oli suunniteltu "vanhoille" reserviläisille. Elintarviketilanne ei sallinut annosten suurentamista. Ravintoaineiden saantia lisättiin aika ajoin jaetuilla C-vitamiinitableteilla ja vitaminoimalla voita A-vitamiinilla. Muita ravintoaineita katsottiin muonasta saadun riittävästi, joskin niukasti. Rintamamiehet kohensivat itse ruokatilannettaan monipuolisella tuotantotoiminnalla rintamalla ja sotasaaliilla. He hankkivat "vapaa-ajallaan" muonan oheen lisäruokaa metsästäen ja kalastaen sekä palstaviljelmillä. Monet miehet saivat myös runsaita kotipaketteja. Muonan ohessa käytetyt elintarvikkeet lisäsivät ravintoaineiden saantia. Käytännön ongelmia pyrittiin korjaamaan rintamamiesten omalla ammattitaidolla: rakentaen kellareita, kaivoja, uuneja ja valmistamalla välineitä puusta. Keittäjien koulutus kohensi ruoanvalmistustaitoa ja siisteyttä. Valistuksella, valvonnalla, tarkastuksilla ja tarvittaessa rankaisulla torjuttiin väärinkäytöksiä ja rikollisuutta. Mielialan kohottamiseksi jaettiin ajoittain pieniä ylimääräisiä annoksia ja juhlapäivinä juhla-annoksia, välillä myös pieniä alkoholiannoksia, ei kuitenkaan, jos oli odotettavissa taistelutoimintaa. Vetäytymisvaiheessa menetettiin saavutettu muonitustaso, kalustoa ja elintarvikkeita. Niitä tuhoutui ja tuhottiin kuljetusmahdollisuuksien puutteessa. Lapin sodassa muonituksen ongelmat olivat entistä suuremmat eikä mm. kenttäkeittiöitä voitu kuljettaa tuhotuilla, miinoitetuilla teillä. Nuorille miehille suurennettiin muona-annosta. Länsirajalla saatiin jonkin verran elintarvikeapua Ruotsista lumikinosten eristämille joukoille. Ongelmista huolimatta ilmeisesti Lapissa selvittiin hyvin, sillä puutostautipotilaita ei tullut pohjoisen sairaaloihin. Puutteistaan huolimatta muonitus näyttää täyttäneen tehtävänsä ja onnistuneen pitämään rintamamiehet taistelukelpoisina ja -tahtoisina eikä puutossairauksia tai epidemioita esiintynyt laajasti.