Hoitohenkilökunnan osallistuminen ikäihmisten jalkojenhoitoon ja ikäihmisten jalkojen kunto

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ikäihmisten jalkojen kuntoa sekä hoitohenkilökunnan osallistumista ikäihmisten jalkojen hoitoon. Tutkimus toteutettiin Helsingissä Kustaankartanon ja Kontulan vanhustenkeskuksissa syksyllä 2006 ja keväällä 2007. Tutkimukseen osallistui 109 ikäihmistä sekä 22 hoitajaa. Tutkimusstrategia oli kvantitatiivinen ja tiedonhankintamenetelminä olivat strukturoitu kyselylomake sekä alaraajojen kliininen tutkimuslomake. Tulokset esitettiin frekvensseinä ja ristiintaulukointina. Tilastollisena analyysimenetelmänä käytettiin korrelaatiokerrointa. Yli puolella tutkittavista oli kuiva hilseilevä tai kuiva ja hilseilevä jalkaterien iho. Noin puolella ikäihmisistä oli hautuneet varvasvälit. Hieman alle puolella epäiltiin kynsisieni-infektiota. Joka toisella oli sisäänkasvanut kynsi joko yhdessä tai useammassa varpaassa. Monilla ikäihmisistä oli useampia kuin yksi jalkavaiva. Kaikki hoitajat pitivät ikäihmisten jalkojenhoitoa tärkeänä. Puolet heistä rasvasi asukkaiden jalkaterät viisi kertaa viikossa tai useammin. Suurin osa hoitajista vaihtoi asukkaiden sukat 2-3 kertaa viikossa. Hoitajat, jotka olivat työskennelleet yli neljä vuotta tarkastivat ikäihmisten jalkaterien ihon kunnon useammin kuin alle neljä vuotta työskennelleet hoitajat. Puolet hoitajista toivoi lisää ammattilaisen toteuttamaa jalkojenhoitoa vanhustenkeskuksiin. Tutkimustulokset osoittivat selkeän tarpeen ikäihmisten jalkaterapiapalvelujen järjestämiselle. Pieniltä tuntuvat jalkavaivat voivat aiheuttaa merkittävää haittaa ikäihmisen liikuntakyvylle. Näiden jalkavaivojen ehkäiseminen ei vaadi hoitohenkilökunnalta suuria toimenpiteitä vaan lähinnä valppautta ongelmien tunnistamiseen. Tämä työ hyödyttää hoitohenkilöstöä antamalla käytännön ohjeita jalkojenhoidosta sekä suuntaa siitä, miten jakojenhoitoa voisi osastoilla kehittää. IKU-projektille tämä työ antaa tärkeää tietoa käytännön tasolla ikäihmisten toimintakykyyn vaikuttavista jalkavaivoista sekä hoitohenkilöstön toimintamalleista. Kehittämisehdotukset toteutuessaan helpottavat hoitohenkilöstön työtä ikäihmisten jalkojenhoidon suhteen. Jalkojenhoitajille ja jalkaterapeuteille tutkimus antaa näkökulmia ikäihmisten jalkojen kunnosta sekä jalkojenhoidon toteutumisesta ja kehittämisestä vanhustenkeskuksissa.

Kontulan vanhustenkeskuksen päivätoimintayksikön asiakkaiden fyysinen toimintakyky ja fyysinen toimintaympäristö

Opinnäytetyömme on osa IKU-hanketta, joka on Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja Teknillisen korkeakoulun Sotera-instituutin yhteisprojekti. IKU-hanke on ikäihmisten kuntoutumista tukevien toimintaympäristöjen kehittämiseksi käynnistetty hanke. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää millainen on Kontulan vanhustenkeskuksen päivätoimintayksikkö Päivikin asiakkaiden fyysinen toimintakyky TOIMIVA-testistöllä mitattuna. Lisäksi selvitimme työssämme millainen on Päivikin fyysinen toimintaympäristö tarkasteluna TOIMIVA-testistön osa-alueiden kautta. TOIMIVA-testistö on iäkkään ihmisen toimintakykyä arvioiva mittari. Mittasimme Päivikin asiakkaiden fyysistä toimintakykyä TOIMIVA-testistöllä Kontulan vanhustenkeskuksen tiloissa 28.5 - 1.6.2007. Kohdejoukkoomme kuului yhteensä 32 asiakasta, joista 20 oli naisia ja 12 miehiä. Kohdejoukon ikäjakauma oli 63-96 vuotta. Lisäksi tarkastelimme kahtena erillisenä päivänä Päivikin fyysistä toimintaympäristöä sekä havainnoimme asiakkaiden toimimista siinä. Kontulan vanhustenkeskuksen on tarkoitus muuttaa uusiin tiloihin noin kahden vuoden kuluttua. TOIMIVA-testistön tulosten perusteella pystyimme päättelemään, että Päivikin asiakkaiden alaraajojen lihasvoima ja tasapaino ovat useimmilla asiakkailla heikompia kuin TOIMIVA-testistön vertailuarvot. Ympäristöä havainnoidessamme tulimme siihen tulokseen, että ympäristö on suunniteltu ikääntyneitä varten ja, että ympäristössä on helppo liikkua apuvälineiden avulla. Asiakkailla on mahdollisuus ylläpitää ja kehittää fyysistä toimintakykyä Päivikin ympäristössä, mutta asiakkaat eivät välttämättä ole tietoisia ympäristön erilaisista hyödyntämismahdollisuuksista fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Lisäksi asiakkaille olisi hyvä tarjota enemmän mahdollisuuksia osallistua Päivikin arkisten asioiden hoitamiseen ja näin ylläpitää ja kehittää fyysistä toimintakykyään. Opinnäytetyömme on kartoittava tutkimus, jonka tuloksia ei voida yleistää, koska kohdejoukko on pieni ja otos harkinnanvarainen. Opinnäytetyömme antaa Päivikin työntekijöille tietoa asiakkaidensa toimintakyvystä. Kontulan vanhustenkeskus voi käyttää opinnäytetyössämme esitettyä tietoa hyödyksi suunnitellessaan Päivikin uutta toimintatilaa. Lisäksi ikääntyneiden kanssa työskentelevä henkilökunta voi hyötyä omassa työssään opinnäytetyöhömme kerätystä tiedosta.

Sulfatiatsolin leijupetikiteytys

Työssä tutkittiin leijupetikiteyttimen toimivuutta sulfatiatsolikiteiden kasvunopeuksien mittaamisessa. Sulfatiatsoli on lääkeaine, jota käytetään antibioottina. Kirjallisuusosassa on käsitelty kiteytyksen perusteita sekä olosuhteiden vaikutuksia kidemorfologiaan. Koska kyseessä on lääkeaine, on työssä myös selvitetty tekijöitä, jotka vaikuttavat syntyvän kiteen polymorfimuotoon. Näitä ovat mm. siemenkiteen polymorfimuoto sekä käytetty liuotin. Kirjallisuusosassa on myös esitelty teollisia ja laboratoriomittakaavan leijupetikiteyttimiä. Kokeellisessa osassa on keskitytty testaamaan leijupetikiteyttimen toimintaa sekä etsimään sopivia olosuhteita kasvukokeiden suorittamiselle. Kokeissa tutkittiin ylikylläisyyden vaikutusta sulfatiatsolikiteen kasvuun. Kiteen kasvun seurantaan pyrittiin etsimään sopivia hiukkaskokoanalysaattoreita. Mittauksissa käytetyt laitteistot olivat PIA 4000 mod LUT on-line-videomikroskooppi ja laserdiffraktioon perustuva Coulter LS 130 off-line-partikkelikokoanalysaattori.

Painatuksen UV-stabiilisuuden optimointi fenolihartsatussa paperissa

Tässä diplomityössä tutkittiin painetun paperin ja siitä fenoliformaldehydihartsilla impregnoimalla valmistetun pinnoituskalvon UV-stabiilisuuden parantamis-mahdollisuuksia. Työn kirjallisuusosassa käsitellään painetun pinnoituskalvon valmistusprosessia ja painatuksen UV-valonkestoon vaikuttavia tekijöitä. Painovärin pigmentti, sen määrä ja käsittely, painovärin sideaine sekä fenoliformaldehydihartsi ja sen lisäaineet vaikuttavat pinnoitetun betonoimisvanerin säänkesto-ominaisuuksiin. Erilaisilla epäorgaanisilla valkoisilla pigmenteillä ja kidemuodoilla on erilainen UV-valonkesto ja taitekerroin. Päällystämällä titaanidioksidi esimerkiksi alumiini- tai zirkoniumoksideilla sen UV-valonkestoa voidaan parantaa merkittävästi. UV-hajoaminen voidaan havaita painetun pinnoitteen liituuntumisena. Liituuntumista voidaan pitää veden ja hapen välisenä reaktiona, jota titaanidioksidi ja UV-säteily katalysoivat. Sen takia myös muiden valkoisten epäorgaanisten pigmenttien ominaisuuksia ja käyttöä selvitettiin. Kokeissa käytettiin yhdeksää eri painoväriä, kahta eri paksuista paperia ja kahta eri tyyppistä hartsia. Painovärejä ohennettiin vedellä ja paperin painopuolta vaihdeltiin. Kaikissa painatuksissa käytettiin kolmea eri rasterointiasteen laattaa, jolloin painovärin määrää paperissa saatiin vähennettyä. Painetuista papereista mitattiin densiteetti, värimäärä, pisara-absorptio vedellä ja kontaktikulma hartsilla. Myös painovärin tunkeumaa selvitettiin paperin poikkileikeistä tehtyjen SEM-kuvien avulla. Painetut paperit impregnoitiin fenoliformaldehydihartsilla kalvoksi. Pinnoituskalvot puristettiin vanerin pinnalle laboratoriopuristimella. Koekappaleet altistettiin UV-valolle, sateelle ja pakkaselle sääkaapissa 400 h ajan, mikä vastaa noin 1,5 vuotta ulkona Suomen oloissa. Kappaleista mitattiin kiilto, värinmuutos ja liituuntuminen. Pinnoitteen liituuntumista tapahtui vähiten niissä koepisteissä, joissa painatus oli tehty 30 % rasteroidulla laatallaSäänkestävä TiO2 osoittautui hyväksi, mutta myös ZnO-pigmentillä saatiin hyviä tuloksia. ZnO-koepisteessä liituuntumisreaktio ei ole niin voimakkaasti katalysoitu kuin TiO2-koepisteissä. Paksun paperin painatuspuolella näytti olevan merkitystä säänkestoon. Huopapuolelle painettuna pinnoitteen liituuntuminen oli vähäisempää

Maalämpöpumpun mitoitusjärjestelmän kehittäminen

Työn tavoitteena oli kehittää maalämpöpumppujärjestelmään kuuluvien komponenttien mitoitusta. Työ tehtiin Alufer Oy nimiselle yritykselle, joka on työskennellyt jo kolme vuotta maalämpöpumppujärjestelmän tuotekehityksen parissa. Maalämpöpumppujärjestelmä tullaan suunnittelemaan mahdollisimman suorituskykyiseksi ja joustavaksi. Suunnittelun lähtökohtana on, että lämmitysjärjestelmä on ns. matalalämpö-järjestelmä, joka käytännössä usein toteutetaan lattialämmityksenä. Ensimmäiseksi työssä on selvitetty mitä maalämpö on ja mitkä ovat yleisimmät maalämpöpumppujärjestelmän lämmönkeruuputkistojen asennustavat. Tällä hetkellä käytössä on joko vaakaan (maa, vesi) tai pystyyn asennettava lämmönkeruuputkisto (porakaivo). Seuraavaksi työssä on lähdetty selvittämään maalämpöpumppumarkkinoita Suomessa sekä selvitetty kolmen suurimman valmistajan Geopro Systemsin, Suomen Lämpöpumpputekniikan ja Ekowellin tuotteita sekä tekniikkaa. Työssä selvitetään myös muutamien Eurooppalaisten maiden markkinat. Mitoitusjärjestelmässä tarkastelu on aloitettu uudisrakennuksen lämmitystehon tarpeesta ja käyttöveden lämmityksen tarvitsemasta tehosta. Tarvittavan lämmitysenergian perusteella määriteltiin lämpöpumppujärjestelmään kuuluvat komponentit. Maalämpöpumppujärjestelmä koostuu seuraavista pääkomponenteista: höyrystin, kompressori, lauhdutin ja paisuntaventtiili. Höyrystimen tehon mitoituksessa on huomioitu lämmönkeruuputkistossa kulkevan nesteen aineominaisuudet, massavirta ja lämpötilaero höyrystimen nesteen ulostulon sekä sisään menon välillä. Kompressorin teho on määritetty valitun kylmäaineen (R407C) lg p-h piirroksesta tai määritetty teoreettisesti kompressorivalmistajien omista valintaohjelmista. Lauhduttimen teho on määritelty höyrystimen sekä kompressorin tehon summasta. Samalla määräytyy myös uudisrakennuksen lämmitystehontarve. Lopuksi työssä on käsitelty maalämpöpumppujärjestelmän kehitysmahdollisuuksia. Vaihtoehtoina on huomioitu tulistin, alijäähdytin ja varaaja, joilla voidaan huomattavasti parantaa maalämpöpumpun lämpökerrointa.

Puunpolton mahdollisuudet Suomenojan voimalaitoksella

Puuenergian käyttö on viime vuosina lisääntynyt kaukolämmön tuotannossa sekä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Puun kilpailukykyä polttoaineena ovat lisänneet polttotekniikan ja korjuutekniikoiden kehittyminen. Puun energiakäyttöä on edistänyt myös valtiovalta tukien ja veroratkaisuiden avulla, koska fossiilisten polttoaineiden korvaaminen puupolttoaineilla tukee Suomen ilmastopoliittisia tavoitteita. Tämän työn tavoitteena oli selvittää puupolttoaineiden käytön mahdollisuudet Espoon Sähkön Suomenojan voimalaitoksella. Nykyiset Suomenojan pääpolttoaineet ovat kivihiili ja maakaasu. Suomenojalle toimitetut puupolttoaineet koostuisivat sahoilta saatavista sivutuotteista, metsätähdehakkeesta ja kierrätyspuusta. Puupolttoaineiden taloudellinen saatavuus vaihtelee alueittain huomattavasti. Espoo ei tässä suhteessa ole sijainniltaan edullinen. Saatujen polttoainetarjousten perusteella puunpolton kustannukset nousevat kivihiilen kustannuksia korkeammiksi kuljetusetäisyyksistä johtuen, kun puunpoltto on yli 300 GWh/a. Tämä vastaisi 10 prosenttia Espoon Sähkön vuoden 2000 kokonaispolttoainekäytöstä ja 8 prosenttia arvioidusta polttoaineiden käytöstä vuodelle 2010. Puuta voidaan polttaa leijukerrostekniikkaan perustuvissa kattiloissa, arinakattiloissa, pölypolttona tai kaasuttamalla ja johtamalla tuotekaasu poltettavaksi. Puun ravinneaineista kloori voi aiheuttaa kuumakorroosiota höyrykattiloiden tulistimissa. Tätä pyritään estämään seospoltolla rikkipitoisten polttoaineiden, kuten turpeen tai kivihiilen kanssa. Seospoltto muiden polttoaineiden kanssa parantaa myös puun palamistulosta. Puupolttoaineiden kosteus voi olla jopa 60 prosenttia. Tässä työssä tutkittiin puun energiakäytölle pääasiassa kuutta eri ratkaisua. Ne olivat: kaasuttimen rakentaminen ja tuotekaasun poltto nykyisessä hiilipölykattilassa, hiilipölykattilan muuttaminen leijukerrospolttoon, uuden vastapainevoimalaitoksen rakentaminen, Suomenojalla olevan hiilivesikattilan muuttaminen puupolttoaineille, kivihiilen ja puun yhteispoltto hiilipölykattilassa puu/hiilipölypolttimilla sekä leijukerroskattilan rakentaminen ja sen yhdistäminen olemassa olevaan höyryturbiiniin. Taloudellisesti kannattaviksi ratkaisuiksi osoittautui kaksi viimeksi mainittua. Jos voimalaitostonttia halutaan säästää myöhempää maakaasuvoimalaitoshanketta varten, nousee puun ja kivihiilen yhteispoltto puu/hiilipölypolttimilla oleellisesti paremmaksi vaih-toehdoksi. Tämän vaihtoehdon korollinen takaisinmaksuaika on 7-11 vuotta, riippuen puunpolton laajuudesta. Kannattavuudelle on hyvin tärkeää puulla tuotetun sähkön tuki. Yhteispolton ansiosta hiilipölykattilan rikkidioksidi- ja hiilidioksidipäästöt sekä mahdollisesti myös typenoksidipäästöt vähenisivät. Puunpoltto lisää savukaasuvirtaa, nostaa savukaasun loppulämpötilaa ja mahdollisesti laskee hyötysuhdetta. Laitoksen rekkaliikenne lisääntyy. Kaikki esitetyt ratkaisuvaihtoehdot vähentäisivät hiilidioksidipäästöjä. Puunpolttoratkaisuilla ei kuitenkaan pystytä vähentämään Espoon Sähkön energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä alle vuoden 1990 tason, mutta hiilidioksidin ominaispäästöissä edellä mainitun tason alle päästäisiin.

Cost-Efficiency of Birch Sprinkling in Kraft Pulping

Työn tavoitteena oli selvittää koivun kasteluvarastoinnin kannattavuus selluteollisuudessa. Lisäksi tutkittiin, kuinka kastelu vaikuttaa puuaineeseen varastoinnin aikana ja kuinka koivun kasteluvarastointi vaikuttaa puun kuorintaan ja haketukseen, keitettävyyteen, vaalenevuuteen sekä sellun laatuun. Enocellin puukentälle rakennettiin kasteluvarasto, jossa varastoitiin 40,000 m3sob koivua. Kastelu oli päällä huhtikuusta lokakuuhun asti. Kastelun vaikutusta puuaineen muutoksiin arvioitiin lahotutkimusten avulla. Tehdaskoeajoissa verrattiin tuoretta, kasteluvarastoitua ja kuivavarastoitua koivua. Puuaines säilyi lähes muuttumattomana yhden kesän kasteluvarastoinnissa. Kastellulla koivulla terveen puun osuus oli yli 85 % kesän lopussa, kun se oli alle 20 % kuivavarastoidulla koivulla. Kuorinnan puuhäviö laskee selvästi kastelukoivulla ja myös hakkeen laatu oli parempaa kuin kuivavarastoidulla koivulla. Kastelukoivulla hakkeen kuoripitoisuus oli vain 0.13 %. Kuoren kuiva-aine oli 12 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin kuivalla koivulla, mutta kuoren lämpöarvossa ero oli vain 1 €/ADt. Varastointimenetelmällä ei ollut vaikutusta hakkeen keitettävyyteen, mutta tuoreella puulla keitettävyys oli parempi kuin varastoidulla puulla. Sellun asetoniuutepitoisuus oli samalla tasolla tuoreella ja kastellulla puulla. Kuivalla syyspuulla uutetaso oli korkeampi, vaikka hartsisaippuan annostusta nostettiin 10 kg/ADt. Betulinolitaso oli kastellulla puulla erittäin alhainen puun hyvän kuoriutuvuuden vuoksi. Kastellun ja tuoreen puun vaalenevuus oli parempi kuin kuivalla puulla. Aktiivikloorin kulutus oli 3 – 4 kg/ADt alhaisempi kuin kuivalla syyspuulla. Puun varastoinnilla ei ollut vaikutusta sellun laatuun. Koivun kasteluvarastoinnin kannattavuus on erittäin hyvä. Tuotantokustannukset määritettiin tuoreelle, kastellulle, kierrätetylle sekä kuivalle koivulle. Kasteluvarastointi laskee tuotantokustannuksia noin 10 €/ADt verrattuna kierrätettyyn koivuun. Kuivavarastoidun puun käyttö nostaa tuotantokustannuksia noin 5 €/ADt verrattuna kastelukoivuun. Kierrätetyn ja kuivavarastoidun puun kustannusero johtuu kierrätyskustannuksista. Kasteluvarastolle, jota käytettiin kesällä 2004, takaisinmaksuaika on vain 0.4 vuotta. Jos tavoiteltu takaisinmaksuaika olisi kaksi vuotta, niin perusinvestointi 80,000 m3sob varastolle voisi maksaa noin 370 k€.

Oliopohjaisen sähköisen kaupankäynnin järjestelmän suunnittelu ja mallinnus

Sähköinen kaupankäynti (electronic commerce, EC) on jatkuvasti ja nopeasti kasvava liiketoiminnan muoto. Suurten yritysten välistä sähköistä kaupankäyntiä, EDI:ä, on harjoitettu jo noin kaksikymmentä vuotta, mutta aivan viime vuosina sähköisen kaupankäynnin suosio on kokenut räjähdysmäisen kasvun sen siirryttyä yhä kevyemmille markkinoille, pienyritysten ja jopa yksityisten kuluttajien käytettäväksi. Perinteisen EDI:n järjestelmät ovat kuitenkin suuria, raskaita ja ne kykenevät huonosti tarjoamaan nykyaikaisen sähköisen kaupankäynnin vaatimia toimintoja. Tässä on tarkoituksena esittää malli uudelle, tehokkaammalle järjestelmälle. Tavoitteena on luotettava, helposti ylläpidettävä ja suorituskyvyltään sekä ominaisuuksiltaan skaalautuva järjestelmä. Koko järjestelmä toteutetaan käyttäen oliokeskeisiä menetelmiä. Järjestelmän perustana käytetään yleistä hajautettua komponentti-arkkitehtuuria. Työn tuloksena esitetään periaatteeltaan toteuttamiskelpoinen malli nykyaikaisesta sähköisen kaupankäynnin järjestelmästä. Malli mahdollistaa tehokkaan toiminnallisuuden hajauttamisen ja tehokkaan, hyvin määritellyn liitynnän eri sovellusjärjestelmien kanssa. Tämä toteutetaan rakentamalla koko järjestelmä CORBA-arkkitehtuurin ympärille.

Mikroyrityksen menestyminen ja yrittäjän demografiset ominaisuudet

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä yrittäjän demografisista ominaisuuksista – työkokemus, koulutus, ikä ja sukupuoli – vaikuttavat mikroyrityksen menestymiseen ja mistä vaikutukset johtuvat. Tavoitteisiin haettiin vastauksia sekä teoriasta että empiriasta. Tutkimusongelmaan liittyi viisi hypoteesia, joille haettiin tukea tilastollisten testien tuottamien tulosten avulla. Empiirinen aineisto kerättiin internetkyselyllä satunnaisesti valitusta otoksesta, joka oli kooltaan kolmannes perusjoukosta. Perusjoukkoon kuuluivat kaikki eteläkarjalaiset, yli kolmea vuotta vanhemmat mikroyritykset, joilla oli sähköpostiosoite. Tutkimus tuotti tulokseksi, etteivät yrittäjän työkokemus, koulutus ja ikä vaikuta yrityksen menestymiseen. Yrittäjän sukupuolen vaikutuksia menestymiseen ei voitu tutkia vähäisten havaintojen vuoksi. Samalla tehtiin johtopäätös siitä, ettei yrittäjän demografisilla ominaisuuksilla ole juurikaan merkitystä jo liiketoimintansa vakiinnuttaneen mikroyrityksen menestymiseen. Tutkimustuloksia ei ole mahdollista yleistää koskemaan kaikkia suomalaisia tai eteläkarjalaisia yrittäjiä tai mikroyrityksiä. Vaikka otoksen koosta voi päätellä, että se edustaa koko perusjoukkoa melko hyvin, saatujen vastausten vähäinen määrä kuitenkin aiheuttaa vaaran siitä, että saadut vastaukset eivät enää edusta koko perusjoukkoa. Kuitenkin saatuja tuloksia voidaan pitää jossakin määrin suuntaa-antavina.

Projektiviennin oppi yksilöille ja organisaatiolle Case KK-ryhmä Jari-projektissa 1976-1979

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä opittiin sekä yksilö- että organisaatiotasolla 25 vuotta sitten Oy Kaukas Ab:n ja Kymi Kymmene Oy:n yhteistyönä toteuttamasta projektivientioperaatiosta Brasilian sademetsään Jari-joen suistoon. Tutkimusongelma selvittää, miten projektiviennissä mukana olleiden henkilöiden oppiminen heijastui organisaation oppimiseen. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa käytetään hyväksi teemahaastatteluja, sekä lehtileikkeitä, raportteja, pöytäkirjoja ja muistioita projektista. Jari-projekti oli ainutkertainen kokemus mukana olleelle projektivientihenkilöstölle sekä Kymi Kymmene Oy:stä ja Oy Kaukas Ab:sta kootulle projektivientiorganisaatiolle, KK-ryhmälle. KK-ryhmä loi organisaationa ympäristöönsä ilmapiirin, jossa uuden oppiminen tehtiin mahdollisimman helpoksi. Virheiden tekeminen oli sallittua, kun valmisteltiin tehtaan käynnistystä tai koulutettiin brasilialaisia tehtaan ylläpitoon. Näin helpotettiin yksilön oppimista ja kannustettiin yksilöä tekemään aiemmista kokemuksistaan uusia johtopäätöksiä. Tämä sai aikaan projektivientihenkilöstössä halun ylittää itsensä, jonka seurauksena projektia voidaan pitää KK-ryhmälle menestyksenä. Jari-projektin jälkeen projektivientiosaaminen kuului KK-ryhmän ammattitaitoon ja Jari-projektissa mukana olleet pääsivät myös myöhemmin mukaan projektivientioperaatioihin. Jari-projektin synnyttämä tunnelataus oli kuitenkin ainutkertainen, eikä oppimista myöhemmissä projekteissa samassa mittakaavassa enää tapahtunut.