Jakelukanavasuhteet sähköteollisuusalalla – yhteistyötä vai kilpailua?

Monissa yritysten välisiin suhteisiin keskittyvissä tutkimuksissa todetaan yhteistyöhön perustuvien suhteiden parantavan yritysten suorituskykyä. Yritysten ei ole taloudellisesti kannattavaa tuottaa kaikkia tarvitsemiaan tuotteita ja palveluja itse. Yritysten on erikoistuttava ja harjoitettava työnjakoa ollakseen taloudellisesti tehokkaita. Tämä luo yritysten välille paitsi vuorovaikutteisia yhteistyösuhteita myös eriasteisia riippuvuuksia. Jakelukanava voidaan nähdä toisistaan riippuvaisten yritysten ja organisaatioiden muodostamana superorganisaationa, jonka tavoitteena on tuottaa ja toimittaa tuotteet ja palvelut loppuasiakkaalle kilpailukykyiseen hintaan. Yhteistyö ja kanavan koordinointi luovat ennustettavuutta ja luottamusta yritysten välille. Ne ovat välttämättömyyksiä, jotta yritykset voisivat suunnitella toimintaansa tehokkaasti. Jakelukanavassa syntyy myös konflikteja johtuen yritysten yhteen sopimattomista tavoitteista sekä näkemyksistä siitä, miten kanavan eri toiminnot tulisi suorittaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää valmistavan yrityksen ja tukkuliikkeen suhteeseen vaikuttavia tekijöitä sähköteollisuusalalla. Tutkimuksen alaongelmina on selvittää, miten valta- ja riippuvuussuhteet sekä kommunikaatio, luottamus, sitoutuminen ja tyytyväisyys vaikuttavat yritysten väliseen suhteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan yritysten välistä suhdetta molempien osapuolien näkökulmasta. Tutkimukseen valittiin kaksi valmistavaa yritystä sekä yksi tukkuliike. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluina. Tutkimuksen yritysten mukaan yhteistyötä oli tehtävä laajasti eikä yksikään jakelukanavan yritys pystyisi kannattavasti toimimaan yksin. Valmistajat tarvitsivat tukkuliikettä jakelunsa kattavaan hoitamiseen ja tukkuliikkeen täytyi tehdä yhteistyötä useiden eri valmistajien kanssa, jotta se pystyi tarjoamaan loppuasiakkaille näiden vaatimuksia vastaavia tuotteita ja palveluja. Osapuolten tyytyväisyys, sitoutuminen ja luottamus muodostuivat ensisijaisesti taloudellisista asioista. Myös henkilökohtaiset suhteet, niiden sujuvuus sekä osapuolten yhteiset tavoitteet ja näkemykset olivat tärkeässä osassa suhteen onnistumisessa. Ristiriitoja osapuolten välille aiheutti valmistavien yritysten suoraan loppuasiakkaalle myyminen sekä osapuolten näkemykset suhteeseen panostamisesta.

Ketterän ohjelmistokehittämisen hyödyntäminen käyttöliittymäkehityksessä asiakkaiden todellisen tarpeen ymmärtämiseksi

Työn tavoitteena oli toimintatutkimuksen kautta tutkia ketterän ohjelmistokehityksen keinoin toteutetun käyttöliittymäkehityksen kykyä vastata asiakkaiden todellisiin tarpeisiin. Työssä haettiin tapaustutkimusyritykselle olemassa olevan työkalun uuden version käyttöliittymän toteutusvaihtoehtoja ja toteutettiin korkean tarkkuuden prototyyppejä näitä hyödyntäen. Ketterän ohjelmistokehityksen arvot ja periaatteet soveltuivat kehitysprosessissa käytettäviksi erinomaisesti. Iteratiivinen lähestymistapa kehitykseen ja läheinen yhteistyö tapaustutkimusyrityksen ja kandidaatintyöntekijän kanssa mahdollistivat yrityksen odotusten täyttämisen. Työkalun käyttöliittymä saatettiin tasolle, joka mahdollistaa jatkokehittämisen aloituksen. Kattavamman testauttamisen sisällyttäminen kehitysprosessiin olisi edesauttanut vielä paremman lopputuloksen saavuttamista.

Hyvinvointia mittaamalla–arvoa tuottava wellness-teknologian käyttö

Elintason kohoaminen, yhteiskunnan arvomuutokset ja väestön ikääntyminen ovat vaikuttaneet siihen, että kuluttajat kiinnittävät nykyään enemmän huomiota terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Wellness-markkinat kasvavat voimakkaasti ja wellness-suuntautuneisuuden yleistyessä myös wellness-teknologian käyttö on yleistynyt. Teknologia on muuttunut mobiilimmaksi, integroituneemmaksi ja käyttäjäläheisemmäksi ja siten uudenlainen ihmisten ja koneiden yhteistyö on mahdollistunut. Hyvinvointia mittaavat elektroniset laitteet ovat yhä kehittyneempiä ja niillä mitataan esimerkiksi unta, kilometrejä, palautumista, kehonkoostumusta, sykettä, mielialaa ja kaloreita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa millaista arvoa kuluttajat tavoittelevat ja kokevat käyttäessään wellness-teknologiaa. Tutkimuksen pääongelma, millaista arvoa kuluttajat tavoittelevat ja kokevat käyttäessään wellness-teknologiaa, jaettiin kolmeen osaongelmaan: Miten wellness-teknologian käyttäjät suhtautuvat terveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? Millaisista arvon tyypeistä wellness-teknologian käyttäjien kokema arvo muodostuu? Miten arvon yhteisluominen näyttäytyy wellness-teknologian käytössä? Tutkimuksen teoreettiseksi lähtökohdaksi otettiin wellness-mallit, koettu arvo ja arvon yhteisluominen. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla wellness-teknologian käyttäjiä. Haastateltavien löytämiseksi tehtiin kartoittava kyselylomake, jonka tarkoituksena oli sekä löytää että luokitella haastateltavat sopiviin haastatteluryhmiin ja kartoittaa wellnesss-teknologian käytön syitä. Haastatteluryhmissä oli erilaisia hyvinvointia mittaavia laitteiden käyttäjiä. Haastatteluaineiston tutkimisessa käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan wellness-teknologian käyttäjät arvostivat terveyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia ja olivat valmiita näkemään vaivaa niiden eteen. Wellness-teknologian käyttäjät mittasivat esimerkiksi unta, haitallisia mikrobeja, kilometrejä, palautumista, sykettä, kehonkoostumusta, mielialaa ja kaloreita. Yleisin käytetty wellness-laite oli aktiivisuusranneke. Suurin osa tutkituista oli käyttänyt wellness-teknologiaa kolme vuotta tai vähemmän. Tärkeimmät käyttäjien kokemat arvotyypit olivat tehokkuus ja erinomaisuus. Wellness-teknologian avulla saatua tehokkuutta päämäärien ja tavoitteiden toteuttamisessa sekä laitteiden ylivertaisia ominaisuuksia tai soveltuvuutta omaan käyttöön arvostettiin. Käyttäjät kokivat myös esteettistä ja eettistä arvoa, sekä status- ja leikkiarvoa. Henkisyyttä ei wellness-teknologian käytössä koettu. Arvon yhteisluominen näyttäytyi wellness-teknologian käytössä heikosti. Yritysten tulisikin tehostaa arvonluontiaan erityisesti ostotilanteessa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa

Cost efficient supply processes for the Compact Slim Elevator Door

The aim of this thesis was to observe possibilities to enhance the development of manufacturing costs savings and competitiveness related to the compact KONE Renova Slim elevator door. Compact slim doors are especially designed for EMEA markets. EMEA market area is characterized by highly competitive pricing and lead times which are manifested as pressures to decrease manufacturing costs and lead times of the compact elevator door. The new elevator safety code EN81-20 coming live during the spring 2016 will also have a negative impact on the cost and competitiveness development making the situation more acute. As a sheet metal product the KONE Renova slim is highly variable. Manufacturing methods utilized in the production are common and robust methods. Due to the low volumes, high variability and tight lead times the manufacturing of the doors is facing difficulties. Manufacturing of the doors is outsourced to two individual suppliers Stera and Wittur. This thesis was implemented in collaboration with Stera. KONE and Stera pursue a long term and close partnership where the benefits reached by the collaboration are shared equally. Despite the aims, the collaboration between companies is not totally visible and various barriers are hampering the development towards more efficient ways of working. Based on the empirical studies related to this thesis, an efficient standardized (A+) process was developed for the main variations of the compact elevator door. Using the standardized process KONE is able to order the most important AMDS door variations from Stera with increased quality, lower manufacturing costs and manufacturing lead time compared to the current situation. In addition to all the benefits, the standardized (A+) process also includes risks in practice. KONE and the door supplier need to consider these practical risks together before decisions are made.

Identifying New Business Opportunities and Customer Value Creation: Case Vuosaari

Previously conducted research projects in the field of logistics services have emphasized the importance of value added services in customer value creation. Through value added services companies can extend their service portfolio and gain higher customer satisfaction and loyalty. In more general level service marketing has been recognized to be challenging due the intangible nature of services. This has caused issues in pricing and value perceptions. To tackle these issues scholars have suggested well–managed customer reference marketing practices. The main goal of this research work is to identify shortages in the current service offering. Additionally, the focus is on, how these shortages can be fixed. Due the low capacity utilization of warehouse premises, there is a need to find the main factors, which are causing or affecting on the current situation. The research aims to offer a set of alternatives how to come over these issues. All the potential business opportunities are evaluated and the promising prospects are discussed. The focus is on logistics value added services and how those effect on route decisions in logistics. Simultaneously the aim is to create a holistic understanding of how added value and offered services effect on logistics centralization. Moreover, customer value creation and customer references’ effectiveness in logistics service marketing are emphasized in this project. Logistics value added services have a minor effect on logistics decision. Routes are chosen on a low–cost basis. However, it is challenging to track down logistics costs and break those down into different phases. Customer value as such is a difficult concept. This causes challenges when services are sold with value–based principles. Customer references are useful for logistics service providers and this should be exploited in marketing. Those reduce the perceived risk and give credibility to the service provider.

Luokanopettajien asenteet ADHD-diagnosoituja ja diagnosoimattomia, levottomia oppilaita kohtaan

Tämän tutkielman tarkoituksena on pyrkiä kuvailemaan luokanopettajien asenteita perusopetuksessa olevia ADHD-diagnoosin saaneita oppilaita kohtaan. Tavoitteena on tutkia myös millaisia vaikutuksia diagnosoinnilla on opettajan työskentelyyn sekä miten opettajat näkevät diagnosoinnin vaikuttavan oppilaan koulunkäyntiin. Tutkielmassa selvitetään lisäksi opettajan koulutustaustan ja työkokemuksen keston merkitystä ADHD-diagnosoidun oppilaan kanssa työskentelyssä. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita myös opettajien suhtautumisesta moniammatilliseen yhteistyöhön ADHD-diagnosoituihin oppilaisiin liittyen. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä tilastojen mukaan lähes jokaisesta perusopetuksen luokasta löytyy ainakin yksi ADHD-diagnosoitu oppilas. Tutkimusjoukko muodostui 150 suomalaisesta alakoulun luokanopettajasta. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka sisälsi väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksesta selvisi, että opettajien asenteet olivat myönteisempiä diagnosoituja oppilaita kuin muita diagnosoimattomia, levottomia oppilaita kohtaan. Opettajat kokivat diagnosoinnin positiivisena asiana sekä omaan työskentelyyn että oppilaan koulunkäyntiin liittyen. Koulutuksen ei koettu tarjoavan välineitä ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kanssa työskentelyyn, mutta työkokemuksen merkitys koettiin positiivisena. Myös moniammatilliseen yhteistyöhön suhtauduttiin myönteisesti ja sen nähtiin helpottavan arkea erityisesti silloin, kun yhteistyö oli monipuolista ja toimivaa. Tulosten perusteella opettajien olisi tärkeä kiinnittää huomiota omiin asenteisiinsa ja suhtautumiseensa erityisesti, kun työskennellään ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kanssa. Opettajalla olisi hyvä olla selkeä tieto siitä, mikä ADHD-diagnoosi on ja millä tavoin se vaikuttaa opettajan työskentelytapoihin sekä oppilaan koulunkäyntiin. Hyvällä tietämyksellä ja tiedostamisella pystytään takaamaan oppilaille tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kohtelu yksilöllistä huomioimista unohtamatta.

Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.

The role of context in image annotation and recommendation

With the rise of smart phones, lifelogging devices (e.g. Google Glass) and popularity of image sharing websites (e.g. Flickr), users are capturing and sharing every aspect of their life online producing a wealth of visual content. Of these uploaded images, the majority are poorly annotated or exist in complete semantic isolation making the process of building retrieval systems difficult as one must firstly understand the meaning of an image in order to retrieve it. To alleviate this problem, many image sharing websites offer manual annotation tools which allow the user to “tag” their photos, however, these techniques are laborious and as a result have been poorly adopted; Sigurbjörnsson and van Zwol (2008) showed that 64% of images uploaded to Flickr are annotated with < 4 tags. Due to this, an entire body of research has focused on the automatic annotation of images (Hanbury, 2008; Smeulders et al., 2000; Zhang et al., 2012a) where one attempts to bridge the semantic gap between an image’s appearance and meaning e.g. the objects present. Despite two decades of research the semantic gap still largely exists and as a result automatic annotation models often offer unsatisfactory performance for industrial implementation. Further, these techniques can only annotate what they see, thus ignoring the “bigger picture” surrounding an image (e.g. its location, the event, the people present etc). Much work has therefore focused on building photo tag recommendation (PTR) methods which aid the user in the annotation process by suggesting tags related to those already present. These works have mainly focused on computing relationships between tags based on historical images e.g. that NY and timessquare co-exist in many images and are therefore highly correlated. However, tags are inherently noisy, sparse and ill-defined often resulting in poor PTR accuracy e.g. does NY refer to New York or New Year? This thesis proposes the exploitation of an image’s context which, unlike textual evidences, is always present, in order to alleviate this ambiguity in the tag recommendation process. Specifically we exploit the “what, who, where, when and how” of the image capture process in order to complement textual evidences in various photo tag recommendation and retrieval scenarios. In part II, we combine text, content-based (e.g. # of faces present) and contextual (e.g. day-of-the-week taken) signals for tag recommendation purposes, achieving up to a 75% improvement to precision@5 in comparison to a text-only TF-IDF baseline. We then consider external knowledge sources (i.e. Wikipedia & Twitter) as an alternative to (slower moving) Flickr in order to build recommendation models on, showing that similar accuracy could be achieved on these faster moving, yet entirely textual, datasets. In part II, we also highlight the merits of diversifying tag recommendation lists before discussing at length various problems with existing automatic image annotation and photo tag recommendation evaluation collections. In part III, we propose three new image retrieval scenarios, namely “visual event summarisation”, “image popularity prediction” and “lifelog summarisation”. In the first scenario, we attempt to produce a rank of relevant and diverse images for various news events by (i) removing irrelevant images such memes and visual duplicates (ii) before semantically clustering images based on the tweets in which they were originally posted. Using this approach, we were able to achieve over 50% precision for images in the top 5 ranks. In the second retrieval scenario, we show that by combining contextual and content-based features from images, we are able to predict if it will become “popular” (or not) with 74% accuracy, using an SVM classifier. Finally, in chapter 9 we employ blur detection and perceptual-hash clustering in order to remove noisy images from lifelogs, before combining visual and geo-temporal signals in order to capture a user’s “key moments” within their day. We believe that the results of this thesis show an important step towards building effective image retrieval models when there lacks sufficient textual content (i.e. a cold start).

Franchising-yrittäjän markkinoinnin haasteet: Case franchising-verkoston toimintaympäristö

Franchising-yrityksessä markkinointi kohtaa erilaisia haasteita kuin perinteisessä yrityksessä. Yrittäjällä saattaa olla vapaat kädet, mutta tämän on aina noudatettava päämiehensä ohjeistusta. Tutkielman aihe valikoitui käytännön kokemuksen kautta ja sitä jalostettiin tieteelliseen kontekstiin sopivaksi. Tutkielmassa tarkastellaan franchising-verkoston toimintaympäristöä, minkä avulla tutkimusongelmana olevien haasteiden havainnoiminen on mahdollista. Tutkimusongelmaa on lähestytty sekä vertikaalisten että horisontaalisten tekijöiden kautta. Vertikaaliset haasteet kohdistuvat pääasiassa franchising-ottajan ja franchising-antajan välille. Horisontaaliset ongelmat esiintyvät yrittäjien välillä. Teoria ja empiria on sidottu toisiinsa tiiviisti samassa luvussa, jolloin tutkielma kuvaa aihetta ja ongelmaa yhtenevästi. Aihetta lähestytään narratiivisen kuvauksen kautta, jotta lukija hahmottaa tutkimusongelman taustoja konkrettisesti. Tutkielma on toteutettu laadullisen tutkimuksen avulla. Haastateltavat on valittu laadukkuutta silmällä pitäen eri aloilta ja toimenkuvista. Pääasiallinen aineisto on kerätty yrittäjien teemahaastatteluista, jolloin vastauksia ei ole ohjailtu tarkkojen kysymyksien avulla vaan he ovat vapaasti voineet kertoa näkemyksistään. Tutkielman havainnot tukevat osaltaan aiempia tutkimuksia, mutta mielenkiintoisia poikkeavuuksia löytyi. Kirjallisuudessa paljon havaintoja saanut vapaamatkustaminen koettiin tutkituissa franchising-verkostoissa hyvin vähäiseksi. Sen aiheuttamat ongelmat tunnistetaan siitä huolimatta. Viestinnän merkitys sekä päämiehen että muiden yrittäjien suuntaan koettiin tärkeäksi onnistumisen varmistajaksi jokaisessa ketjussa. Yhteistyö yrittäjien kesken helpottaa markkinoinnin toteutusta ja tiivistää verkoston toimintaa. Franchising-yrityksessä valmiit tuotteet ja ohjattu hinnoittelu koetaan hyvänä niin kauan, kun kilpailukyky säilyy. Markkinoinnin toteutus on paikallisesti pitkälti yrittäjän omissa käsissä. Ketjut tukevat toteutusta ja tekevät laajempaa markkinointia. Tutkielma vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia franchising-yrittäjän toimintaympäristöstä, mutta tuo mielenkiintoisia havaintoja erityisesti vapaamatkustuksen vähäisyydestä. Monet haasteet ovat eri aloilla samankaltaisia. Franchising-yrittäjän mahdollisuudet markkinointiin ovat tutkielman perusteella hyvin laajat, mutta tarkasti ohjeistetut.