Paleontological research on late Triassic radiolarians from Oman and Sicily

Les radiolaires sont des unicellulaires planctoniques qui peuplent nos océans depuis plus de 500 millions d'années. Ces microorganismes développent un squelette en silice ayant des géométries extrêmement diversifiées et sophistiqués qui varient rapidement à l'échelle géologique et permettent de construire des échelles biochronologiques basées sur les différents assemblages qui se succèdent dans le temps. On retrouve ces organismes à l'état fossile dans les roches ma¬rines siliceuse desquelles on peut les extraire avec de l'acide. Des échantillons provenant du sultanat d'Oman et de Sicile ont été étudiés afin de mieux com¬prendre les relations de parenté entre les groupes et de comparer les faunes avec celles du même âge venant de Colombie britannique, du Japon et de Turquie, qui sont représentatives de divers domaines océaniques de l'époque. Certains radiolaires possèdent un anneau autour de leur coque centrale sphérique et ont ainsi été baptisés Saturnalides. Il y a 215 millions d'années, au Norien moyen, ce groupe se diversifie soudainement et donne naissance à une multitude d'espèces qui évoluent rapidement ce qui a permis d'établir des subdivisions temporelles supplémentaires et d'affiner les zonations exis¬tantes. L'étude détaillée de formes intermédiaires entre les espèces a permis d'établir de nouveaux liens de parenté et de considérer le genre Praehexasaturnalis comme l'ancêtre probable de nom¬breuses formes dans le Norien moyen et supérieur. Grâce à l'étude comparative des espèces de Saturnalidae allant du Mésozoïque au Cénozoïque, un certain type d'asymétrie de l'anneau a pu être identifiée comme étant propre à cette famille et plus précisément liée à la disposition de la coque la plus interne (microsphère). Deux nouveaux genres, Blechschmidtia et Tjerkium, s'inscrivent dans une lignée parallèle au Saturnalidae. Cette lignée met en évidence la formation au cours du temps d'un anneau à partir de la fusion de deux épines opposées. -- Late Triassic marine deposits of the Tethyan realm have been investigated in the Sultanate of Oman and in Sicily in order to contribute to the knowledge of radiolarian taxonomy and bio- stratigraphy of this key period preceding the Triassic-Jurassic boundary. In the middle Norian, the saturnalid radiolarians display intense diversification. This blooming of fast evolving spe¬cies has been used to establish a new zonation based on evolutionary successions that refine the existing zonal schemes. One new genus and 16 new species are described. The chronologic distribution of 172 species belonging to 72 genera is established from five sections in the Umar and Al Aridh units of the Hawasina Basin. Many Late Triassic saturnalid species are interpreted to originate from the genus Praehexasaturnalis Kozur & Mostler, which shows strong morpho¬logical diversification patterns. Detailed comparative studies of different types of asymmetric ring morphologies of Mesozoic to Cainozoic saturnalid species permitted to relate the origin of the asymmetry to the disposition of the initial skeletal structure and to gain new insight on the internal and external geometrical transformations of this group trough time and how the emergence of new families is induced by environmental stress. RÉSUMÉ Les formations marines du Trias supérieur du domaine téthysien ont été étudiées dans le Sultanat d'Oman et en Sicile afin de contribuer à la connaissance et au développement de la taxonomie et de la biostratigraphie des radiolaires de cette période clé qui précède la crise de la limite Trias-Jurassique. Au Norien moyen, les radiolaires Saturnalides montrent une intense diversi¬fication. Ce véritable "bloom" d'espèces qui évoluent rapidement a été utilisé pour l'établisse¬ment d'une nouvelle zonation basée sur les successions évolutives de ce groupe qui permettent d'affiner les subdivisions biochronologiques existantes. Un nouveau genre et seize nouvelles espèces sont décrits. La distribution stratigraphique de 172 espèces appartenant à 72 genres est établie pour 5 sections dans les unités d'Umar et d'Al Aridh du bassin de Hawasina. Un essai d'établissement d'une phylogénèse des Saturnalidae du Trias supérieur mène à proposer que le genre Praehexasaturnalis Kozur & Mostler est l'ancêtre de beaucoup d'espèces de Saturnalidae du Trias supérieur. L'étude comparative détaillée des différents types d'asymétrie de l'anneau chez les Saturnali¬dae du Mésozoïque au Cénozoïque a permis de lier l'origine de ce phénomène à la disposition de la structure initiale de leur squelette et par ce fait d'avoir une meilleure compréhension des transformations géométriques internes et externes subies par ce groupe au cours du temps et de concevoir comment l'émergence de nouvelles familles est induite lors de périodes de stress environnemental.

Hitsaustuotannon kehittäminen pk-konepajassa

Kustannusten pienentäminen hitsauksessa on loputon tie. Pääosa hitsauksen kustannuksista muodostuu hitsaukseen käytetystä ajasta. Tämä diplomityö on tarkoitettu avustamaan yrityksiä mekanisoinnin ja robotisoinnin käyttöönotossa sekä mekanisointilaitteiden ja hitsausrobottien investoinneissa ja niiden kannattavuuden arvioimisessa. Tämä diplomityö on jatkoa alueella aikaisemmin tehdyille selvityksille, joiden perusteella havaittiin Savonlinnan seudun yritysverkoston hitsaavilla pk-konepajoilla olevan kehitystarpeita tuotannossaan ja toiminnassaan. Tässä diplomityössä tarkastellaan ensin teoriatasolla hitsaustuotannon tehostamista eri keinoin, joista tarkemmin tarkastellaan hitsauksen mekanisointia ja robotisointia. Lisäksi selvitetään kolmella yritys-case-esimerkillä hitsausajan vähentämisen vaikutusta kustannuksiin. Samalla esitetään sopivia laitteistoinvestointeja, joilla hitsausajan vähentäminen on mahdollista, sekä tarkastellaan näiden investointien kannattavuutta sekä syntyviä säästöjä.

Henkilöstön hyvinvoinnin kehittäminen teollisuuden pk-yrityksessä

Tässä työssä on tarkasteltu työyhteisön hyvinvointia ja työilmapiiriä tulehduttavia tekijöitä case yrityksessä. Tutkielman tavoitteena on ollut löytää tiedonkulun ja tiimityöskentelyn ongelmiin ratkaisuja. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista tutkimusta ja empiirinen materiaali koostuu avoimen anonyymi-kyselyn vastauksien sisällöstä. Kyselyn tuloksista merkittävimmiksi ongelma-alueiksi työyhteisössä muodostuivat tiedonkulun heikkous ja keskinäisen arvostuksen puute. Erityisen positiivisiksi asioiksi työntekijät kokivat fyysisen työturvallisuuden ja luottamuksen työn jatkuvuuteen. Henkilöstövoimavarojen johtamisen vaatimusten kasvaessa muuttuvan liiketoiminnan mukana on erityisesti pienien pk-yrityksen kiinnitettävä huomiota henkilöstöosaston toimintaan ja työlainsäädännön vaateisiin. Yritysten yhä enemmän panostaessa ydinosaamiseensa, korostuu henkilöstöhankinnassa ja henkilöstöjohtamisessa alan erityisosaajien sitouttaminen. Nykypäivänä työntekijät eivät enää motivoidu ainoastaan palkan suuruudesta, vaan vaativat sitoutumisensa vastapainoksi työhyvinvointiin panostamista. Huonon työilmapiirin vallitessa ihmiset alkavat helposti suhtautua työhön ulkokohtaisesti eivätkä halua jakaa omaamaansa tietoa muille.

Draaman ja teatterin sovelluksia nuorten työpajaympäristössä : kuvaus Dynamo-hankkeen draamapajan toiminnan muotoutumisesta

Opinnäytetyö on kuvaus Lahden kaupungin nuorisopalveluiden Dynamo-hankkeen draamapajan toiminnasta. Kirjoittaja on työskennellyt draamapajan työvalmentajana Dynamon ensimmäisellä projektikaudella vuosina 2006-2008. Nuorten seudullinen työllisyyshanke Dynamo on Lahden nuorisopalveluiden hallinnoima ESR-rahoitteinen projekti. Dynamo tarjoaa tuettua työharjoittelua Lahden kaupunkiseudun 17-24-vuotiaille työttömille nuorille. Työharjoittelu kestää viisi kuukautta draama-, media-, sisustus- tai remonttipajassa. Opinnäytetyö on hankkeistettu Lahden kaupungin nuorisopalveluille. Draamapajassa nuoret tutustuvat taiteen ja kulttuurin tekemiseen. Opinnäytetyössä avataan ja tutkitaan draamapajan tavoitteita ja toiminnan muotoja. Draamapajan toimintaa lähestytään kolmesta teoreettisesta näkökulmasta, jotka ovat sosiokulttuurinen innostaminen, draamakasvatus ja soveltava teatteri. Draamapajan työskentely on luonteeltaan prosessinomaista. Opinnäytetyössä esitellään tapausesimerkkinä yksi draamapajan loppuprojekteista; devising-esitys Delirium tremensis eli kuinka jokerit sinä meiltä pimität. Esityksen syntyprosessin kuvauksessa havainnoillistetaan työtapoja käytännössä. Opinnäytetyön luvussa seitsemän tarkastellaan, millaisia välineitä teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutus tarjoaa työvalmentajana toimimiseen. Kirjoituksessa pohditaan työvalmennuksen pedagogisia haasteita esittävän taiteen koulutuksen näkökulmasta. Loppupäätelmissä draamapaja nähdään soveltavan teatterin, draamakasvatuksen ja sosiokulttuurisen innostamisen sulatusuunina, jossa draaman eri lajityyppien väliset rajat ovat häilyviä. Toiminnassa sovelletaan erilaisia draamallisia ja toiminnallisia menetelmiä. Työskentelyn tavoitteena on mahdollistaa taiteeseen ja kulttuuriin tutustuminen sekä työharjoittelijan omien tavoitteiden saavuttaminen. Työvalmentajan tehtävä työskentelyssä on luoda tilaa osallistujien omalle merkityksenannolle. Parhaimmillaan merkityksenanto draamatyöskentelyssä voi saada aikaan uudelleenrakentumista nuoren ajattelussa ja toiminnassa.

Skene : musiikkiteatterikoulu nuorille

Opinnäytetyöni aihe on musiikkiteatterikoulu Skene, joka tarjoaa varhaisnuorille ja nuorille monipuolista perusopetusta ja harrastusmahdollisuuksia koko musiikkiteatterin saralta; niin laulun, tanssin kuin näyttelijäntyönkin osalta. Opettamisen lisäksi toimin Skenen opetussuunnitelmallisten sisältöjen suunnittelijana ja koulun käytännön toiminnan koordinaattorina. Pääpaino opinnäytetyössäni on kuitenkin omassa opettajuudessani ja ohjaajuudessani sekä taiteellisessa työssäni. Työn alussa määrittelen sen mitä yleisesti tarkoitetaan käsitteellä musiikkiteatteri. Selvitän lyhyesti myös musiikkiteatterin historiallisia taustoja ja eri tyylisuuntia sekä tuon esille oman näkemykseni siitä, mitä itse tekijänä edellytän musiikkiteatterikoulutukselta ja toimivalta musiikkiteatteriesitykseltä. Omia opetuksellisia tavoitteitani ja ideologiaani teatteri-ilmaisun ohjaajana olen lähestynyt kuvailemalla yksityiskohtaisesti keskeisiä opetusmenetelmiäni ja oppituntieni sisällöllisiä rakenteita. Ryhmien edistymistä olen kuvaillut ensimmäisistä oppitunneista aina valmiin esityksen rakentumiseen saakka. Käyttämieni teatteriharjoitteiden lisäksi työn loppupuolelta löytyy kahden Skenen kevätproduktion prosessikuvaus. Lopussa pohdin Skenen tulevaisuuden näkymiä, arvioin omaa onnistumistani opetustyössä sekä perustelen lisäksi syitä sille, miksi Skenen toimintaa tai siihen verrattavaa toimintaa pitäisi ylläpitää ja tukea. Yhtenä tärkeänä osana opinnäytetyötäni olen pitänyt pyrkimystäni osoittaa, kuinka tärkeää Skenen kaltainen teatterikasvatustyö on nuorten yleisen hyvinvoinnin kannalta.

Tietovirtojen kehittäminen teollisessa valmistusprosessissa

Työn tavoitteena on analysoida ABB Oy:n Indutiokoneet-tulosyksikön tuotantoprosessin loppuosaa tietovirtojen näkökulmasta ja tutkia miten tiedonkulkua tulisi kehittää valmistusprosessin loppupään tehostamiseksi. Teoreettisena viitekehyksessä vertaillaan prosessinkehittämisen koulukuntia jatkuvaa parantamista ja prosessien suunnittelua ja käsitellään prosessin hallintaan ja kehittämiseen tarvittavia tietovirtoja ja niiden käsitteellistämistä sekä prosessinkehitysprojektin vaiheita. Tarkasteltavaa prosessia lähestytään analysoimalla, miten tutkittava osaprosessi toimii tällä hetkellä ja mitä ongelmia prosessin tiedonkulkuun liittyy. Analyysin pohjalta identifioidaan kahdeksan virhettä prosessissa ja virheiden poistamiseksi kehitystoimenpiteet, jotka liittyvät prosessin tekniseen infrastruktuuriin ja tietotekniseen tukeen sekä prosessin henkilöstön ohjeistukseen. Kehitysehdotusten avulla tarkasteltavassa työyksikössä nykyisin suoritettavia, varsinaisia työvaiheita tukevia vaiheita voidaan poistaa, mikä vapauttaa puolipäiväisen työpanoksen muihin tehtäviin ja pakkausprosessin virheiden väheneminen tuo rahallisia säästöjä kuljetuskustannuksissa.

"Sellanen pieni seikka" : tutkimus lapsen osallisuudesta Espoon lastensuojelun avohuollon perhetyössä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää lapsen osallisuutta Espoon lastensuojelun avohuollon perhetyössä asiakkaiden ja työntekijöiden näkökulmasta. Halusimme saada lasten ja heidän vanhempiensa mielipiteitä kuuluviin ja tarjota mahdollisuuden vaikuttaa heille tarjottaviin palveluihin. Keräsimme Espoossa avohuollon perhetyötä tekevien ajatuksia siitä, miten lapsi on osallisena perhetyössä tällä hetkellä ja pyrimme löytämään uusia tapoja saada lapsi osalliseksi perhetyön työskentelyssä. Kehittämisideat syntyivät perheiden ja työntekijöiden näkemysten perusteella. Työmme on laadullinen tutkimus, jossa on näkökulmana arviointi ja palvelun kehittäminen. Aineistot keräsimme teemahaastattelemalla viiden perhetyön asiakkaana olleen perheen lapsia ja vanhempia, sekä järjestämällä kaksi ryhmäkeskustelutilaisuutta perhetyötä tekeville työntekijöille. Aineistot analysoimme sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Lapset kertoivat oman osallisuutensa perhetyössä olleen toiminnallisuutta ja juttelemista. Vanhempien mielestä lapsen osallisuus toteutui pääasiassa korvaamalla vanhemmuutta tai toiminnallisuudessa. Työntekijöiden mukaan lapsen osallisuus on lapsen yksilöllistä huomioimista, jolla pyritään siihen, että lapsen ymmärrys lisääntyy, hänen äänensä tulee kuuluviin ja, jotta lapselta saadaan tietoa perheen tilanteesta. Yleisesti vanhemmat kokivat perhetyön tukeneen perheen tilannetta, jolloin se samalla auttoi lasta osana perhettä. Lapset ja vanhemmat toivoivat perhetyöhön enemmän toimintaa. Työntekijöiden mielestä avoin työskentely konkreettisin tavoittein, niin lasten kuin vanhempien kanssa, parantaisi lapsen osallisuutta. Toiminnallisuutta toteutettaessa työntekijän on mietittävä, miten toiminta edistää lapsen osallisuutta ja perhetyön työskentelyn tavoitteita. Työntekijöiden tulee kehittää toiminnallisuuden tavoitteiden läpikäymistä lasten ja vanhempien kanssa, jotta kaikki osapuolet tietävät, miksi jotain tehdään. Perhetyön työskentelyssä kehitettävää on siinä, että lasta ja vanhempaa tavataan yhtä aikaa. Tämä on tärkeää siksi, että on mahdollista huomioida lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja ottaa kaikki perheenjäsenet osalliseksi työskentelyyn. Tutkimuksen perusteella lapsen osallisuus perhetyössä on laaja, moniulotteinen asia, joka vaatii monien asioiden huomioimista, eikä ainoastaan huomion kiinnittämistä lapsen kanssa työskentelyyn.