Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670

Turun 1600-luvun johtavan porvariston naiset toimivat aktiivisesti ja päättäväisesti omiin ja perheensä etuihin liittyvissä asioissa. He jatkoivat jo keskiajalla alkanutta traditiota, jossa myös porvarisvaimojen taloudellisen toiminnan merkitys korostui. He eivät kuitenkaan olleet perheestään, suvustaan tai Turun paikallisyhteisöstä erillään olevia yksilöitä, vaan tärkeä osa niitä. Siksi heidän toimijuuttaan ei voi eikä tule erottaa aikakautensa ja yhteisönsä kontekstista. Johtavan porvariston naiset ajoivat asioitaan Turun kaupungin oikeusasteissa kaikissa kolmessa siviilisäädyssä, naimattomina tyttärinä, aviovaimoina ja leskinä, aktiivisimmat heistä elämänsä aikana yli sata kertaa. Verrattuna muihin saman ajanjakson kaupunkeihin naimattomaksi jääneet turkulaiset porvaristyttäret esiintyivät korostuneen aktiivisesti valvomassa taloudellisia etujaan. Heidän toimintansa hyväksyttiin silloin, kun se ei ylittänyt porvariyhteisön sovinnaisuuden rajoja, joita he pyrkivät koettelemaan parantaakseen talouttaan. Leskinaisten oikeustoimikelpoisuus kertoo siitä, että naisia ei pidetty vaimoinakaan lähtökohtaisesti kyvyttöminä hoitamaan perheen asioita, vaan ainoastaan velvollisina alistumaan miehensä edusmiehisyyteen ja määräysvaltaan tämän eläessä. Talouden pää oli yleensä mies ja hänen velvollisuutenaan oli ajaa perheensä asioita. Siksi aviovaimot esiintyvät oikeudessa siviilisäädyistä harvimmin. Leskillä oli puolestaan oikeus hoitaa itse omaisuuttaan. Tämä tarkoitti myös velvollisuutta valvoa lasten perintöä. Turun johtava porvaristo koostui joistakin kymmenistä perheistä, joista suurin osa oli 1600-loppupuolelle tultaessa muodostanut avioliittojen kautta laajan sukulaisverkoston. Tätä verkostoa ei olisi voinut syntyä ilman porvarisnaisia, joiden avioliitot mahdollistivat omaisuuden siirtämisen uusille yrittäjille. Vaikka sukulaisuussuhteet olivat tärkeitä kaupankäynnissä, kokivat naiset ne myös uhkaksi itselleen. Sukulaismiehet pyrkivät usein saamaan naisten omaisuutta käyttöönsä vetoamalla näiden heikkoon kykyyn hallita omaisuutta. Porvarisnaiset kuitenkin puolustautuivat tällaisissa tilanteissa voimakkaasti ja hakivat turvaa porvariyhteisöä edustaneelta raadilta. He osasivat vedota asemaansa yhteisön jäseninä ja saivat yleensä raadin ja porvariyhteisön tuen. Aviomiehen kuoltua porvarisnaisen oli päätettävä, jatkoiko hän miehensä liiketoimintaa vai hankkiko hän elantonsa jollain muulla tavalla. Monet lesket järjestelivät taloudellisia asioitaan heti miehensä kuoltua ja jäivät sitten elämään esimerkiksi kaupunkitalonsa, maatilojensa ja pääomansa turvin. Osa naisista jatkoi yrittäjyyttä pienimuotoisesti esimerkiksi lainaamalla rahaa korkoa vastaan tai panemalla olutta. Muutamat johtavan porvariston naiset jatkoivat kuitenkin laajaa taloudellista toimintaa vuosikausia. Heidän menestyksensä osoittaa, että he olivat saaneet jo kotonaan perusteellisen koulutuksen porvarisammattiin. He olivat myös toimineet miehensä kumppaneina yrityksen toiminnassa, joten heillä oli hyvät edellytykset itsenäiseen asioiden hoitamiseen. Saamansa koulutuksen turvin porvarisnaiset siirsivät osaamisensa myös lapsilleen.

Alisuoriutuminen työsopimuksen päättämisperusteena

Työsopimuksen päättämistä työntekijän henkilöön liittyvällä perusteella on tutkittu laajasti. Perinteisesti oikeusyhteisön mielenkiinnon kohteina ovat olleet työntekijän tahalliset menettelyt. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet tahattomat puutteet työntekijän työntekovelvollisuuden täyttämisessä ja niiden merkitys työsopimussuhteen jatkumisen kannalta. Kyse on useimmiten tapauksista, joissa työntekijän työsuoritus ei syystä tai toisesta täytä työnantajan sille asettamia vaatimuksia. Työntekijän työnjälki voi olla huolimatonta, hänen työtahtinsa voi olla riittämätön tai hän ei kykene saavuttamaan työnantajan työnteolle asettamia muita tavoitteita. Näissä tapauksissa on kyse työntekijän alisuoriutumisesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä edellytyksillä ja missä tilanteissa työnantajalla on oikeus päättää alisuoriutuvan työntekijän työsuhde. Metodisesti tutkielma on oikeusdogmaattinen. Sen tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä lainsäädännön, lain esitöiden, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden avulla. Oikeuskäytännöllä ja erityisesti hovioikeuksien ratkaisuilla on tutkielmassa korostunut merkitys, sillä lain, sen esitöiden ja korkeimman oikeuden prejudikaattien tarjoama tulkinta-apu tutkimusongelman käsittelyssä on rajallinen. Tutkimuksessa on havaittu, että työnantajalla voi olla oikeus päättää alisuoriutuvan työntekijän työsuhde. Jotta alisuoriutuminen voisi muodostaa työsopimuksen pätevän päättämisperusteen, alisuoriutumisen tulee kuitenkin olla luonteeltaan olennaista ja kestoltaan jatkuvaa. Päättämisharkinta on kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon tapauksen olosuhteet kokonaisuudessaan. Työsuhteen päättäminen alisuoriutumistapauksissa tapahtuu useimmiten irtisanomalla työsopimus. Koska alisuoriutumisessa ei yleensä ole kyse yksittäisestä vakavasta velvoitteiden vastaisesta menettelystä vaan pidemmän aikaa kasautuvasta työsuhteen päättämisperusteesta, alisuoriutuminen voi vain harvoin ylittää työsopimuksen purkamiskynnyksen. Oikeuskäytännöstä löytyy kuitenkin muutamia tapauksia, joissa purkaminen on katsottu perustelluksi.

Yhdenvertaisuuslaki, vammainen henkilö ja työnantajan velvollisuus ehkäistä syrjintää

Vuoden 2015 alusta voimaan astunut uudistettu yhdenvertaisuuslaki asettaa työnantajalle velvoitteita vammaisten henkilöiden syrjinnän ehkäisemiseksi. Työnantajan on muun muassa laadittava yhdenvertaisuussuunnitelma, toteutettava vammaisen työntekijän tarvitsemia kohtuullisia mukautustoimenpiteitä, puututtava häirintään ja yleisesti edistettävä yhdenvertaisuutta työpaikalla. Tutkielmassa selvitetään oikeusdogmaattista lähestymistapaa käyttäen, mitä velvoitteita voimassaoleva lainsäädäntö asettaa työnantajalle vammaisen henkilön syrjinnän ehkäisemiseksi sekä yhdenvertaisuuden toteutumiseksi työsuhteessa. Työssä analysoidaan, ovatko velvoitteet työnantajan näkökulmasta kohtuullisia ja toisaalta turvaavatko ne vammaisen työntekijän asemaa. Asiaa tarkastellaan pääasiassa Suomen lainsäädännön valossa ja erityisesti yhdenvertaisuuslain lähtökohdista. Oikeusdogmatiikan lisäksi tutkimuksessa on oikeusvertailevia piirteitä, koska siinä tarkastellaan EU:n vammaisiin ja syrjintään liittyvää oikeutta verrattuna Suomen oikeusjärjestelmään. Kyseessä ei ole kuitenkaan puhdas oikeusvertailu, koska EU:n oikeus velvoittaa Suomea ja tulee tavallaan osaksi Suomen oikeusjärjestystä. Johtopäätöksenä tutkimuksessa esitetään, että yhdenvertaisuuslain asettamien velvoitteiden kohtuullisuus riippuu osittain siitä, miten paljon työnantaja on aiemmin kiinnittänyt huomiota vammaisiin kohdistuvaan syrjintään. Koska velvoitteiden toteuttamiseen on mahdollisuus saada ohjeita ja taloudellista tukea, asetetut velvoitteet katsotaan kokonaisuus huomioon ottaen kohtuulliseksi. Työnantajien näkökulmasta onnistuneempaa voisi kuitenkin olla yhdenvertaisuutta edistävien työpaikkojen palkitseminen kuin niiden velvoittaminen lainsäädännöllä. Vammaisen työntekijän näkökulmasta erityisesti velvollisuus kohtuullisiin mukautuksiin luo mahdollisuuden työntekoon sellaisille vammaisille henkilöille, jotka eivät ilman mukautustoimia pystyisi siihen. Valvontaviranomaisten apuun turvautuminen sekä hyvitys- ja sanktiomahdollisuus luovat mahdollisuuden jälkikätiseen oikeusturvaan syrjinnän kohteeksi joutuneille.

Opas rakentamisen poikkeamishakemusten käsittelyyn

Maankäyttö- ja rakennuslaki muuttui 1.4.2016. Tästä lähtien kaikki maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset poikkeamispäätökset tekee kunta. Aikaisemmin lain 171 §:ssä tarkoitettu poikkeamistoimivalta oli jaettu kuntien ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten välillä siten, että neljää asiaryhmää lukuun ottamatta toimivalta kuului kunnille. Aiemmin poikkeamisen ratkaisi lain 171 §:n 2 ja 3 momentin mukaan ELY-keskus silloin, kun kysymys oli: 1) uuden rakennuksen rakentamisesta ranta-alueelle, jolla ei ole voimassa 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa, ellei kyse ollut olemassa olevan asuinrakennuksen laajentamisesta tai korvaamisesta; 2) vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta tontti- tai rakennuspaikkakohtaisesta kokonaisrakennusoikeudesta taikka vähäistä suuremman rakennusoikeuden osoittamisesta alueelle, jolle asemakaavassa ei ollut osoitettu rakennusoikeutta; 3) poikkeamisesta rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä; tai 4) poikkeamisesta 53 §:n 3 momentissa tarkoitetusta asemakaavan hyväksymisestä johtuvasta rakennuskiellosta. Maankäyttö- ja rakennuslain poikkeamisen edellytyksiä koskevin säännöksiin ei tullut muutoksia. Oppaassa käydään läpi pää-kohdat kunnille siirtyneestä toimivallasta. Keskeisimpiä asiakokonaisuuksia ovat poikkeamisen edellytykset, ranta-alueen suunnittelutarve ja siitä poikkeaminen, maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus ja sen toteutuminen erityisesti rantarakentamisessa. Säännökset ovat joustavia oikeusnormeja. Näin ollen säännösten soveltamista ohjaa 15 vuoden aikana muotoutunut oikeus-käytäntö. Tarkoitus on, että toimivallan siirron jälkeen tulkinta- ja soveltamislinja jatkuu ennallaan. Tästä syystä oppaan sisältö on rakennettu vahvasti oikeuskäytännön ja erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden soveltamiskäytännön varaan.

Flanking SNP markers for vicine–convicine concentration in faba bean (Vicia faba L).

The pyrimidine glycosides, vicine and convicine, limit the use of faba bean (Vicia faba L.) as food and feed. A single recessive gene, vc-, is responsible for a lowered vicine–convicine concentration. The biosynthetic pathway of these closely related compounds is not known, and the nearest available markers are several cM away from vc-. Improved markers would assist breeding and help to identify candidate genes. A segregating population of 210 F5 recombinant inbred lines was developed from the cross of Mélodie/2 (low vicine–convicine) × ILB 938/2 (normal vicine–convicine), and vicine–convicine concentrations were determined twice on each line. The population was genotyped with a set of 188 SNPs. A strong, single QTL for vicine–convicine concentration was identified on chromosome I, flanked by markers 1.0 cM away on one side and 2.6 cM on the other. The interval defined by these markers in the model species Medicago truncatula includes about 340 genes, but no candidate genes were identified. Further fine mapping should lead to the identification of tightly linked markers as well as narrowing down the search for candidate regulatory or biosynthetic genes which could underlie the vc- locus.

A multi level analysis on pollination-related policies

The paper explores pollination from a multi level policy perspective and analyses the institutional fit and inter play of multi-faceted pollination-related policies. First, it asks what the major policies are that frame pollination at the EU level. Second, it explores the relationship between the EU policies and localised ways of understanding pollination. Addressed third is how the concept of ecosystem services can aid in under- standing the various ways of framing and governing the situation. The results show that the policy systems affecting pollination are abundant and that these systems create different kinds of pressure on stakeholders, at several levels of society. The local-level concerns are more about the loss of pollination services than about loss of pollinators. This points to the problem of fit between local activity driven by economic reasoning and biodiversity-driven EU policies. Here we see the concept of ecosystem services having some potential, since its operationalisation can combine economic and environmental considerations. Further- more, the analysis shows how, instead of formal institutions, it seems that social norms, habits, and motivation are the key to understanding and developing effective and attractive governance measures.

Duplications of BHLHA9 are associated with ectrodactyly and tibia hemimelia inherited in non-Mendelian fashion

Background Split-hand/foot malformation (SHFM)-also known as ectrodactyly-is a congenital disorder characterised by severe malformations of the distal limbs affecting the central rays of hands and/or feet. A distinct entity termed SHFLD presents with SHFM and long bone deficiency. Mouse models suggest that a defect of the central apical ectodermal ridge leads to the phenotype. Although six different loci/mutations (SHFM1-6) have been associated with SHFM, the underlying cause in a large number of cases is still unresolved. Methods High resolution array comparative genomic hybridisation (CGH) was performed in patients with SHFLD to detect copy number changes. Candidate genes were further evaluated for expression and function during limb development by whole mount in situ hybridisation and morpholino knock-down experiments. Results Array CGH showed microduplications on chromosome 17p13.3, a locus previously associated with SHFLD. Detailed analysis of 17 families revealed that this copy number variation serves as a susceptibility factor for a highly variable phenotype with reduced penetrance, particularly in females. Compared to other known causes for SHFLD 17p duplications appear to be the most frequent cause of SHFLD. A similar to 11.8 kb minimal critical region was identified encompassing a single gene, BHLHA9, a putative basic loop helix transcription factor. Whole mount in situ hybridisation showed expression restricted to the limb bud mesenchyme underlying the apical ectodermal ridge in mouse and zebrafish embryos. Knock down of bhlha9 in zebrafish resulted in shortening of the pectoral fins. Conclusions Genomic duplications encompassing BHLHA9 are associated with SHFLD and non-Mendelian inheritance characterised by a high degree of non-penetrance with sex bias. Knock-down of bhlha9 in zebrafish causes severe reduction defects of the pectoral fin, indicating a role for this gene in limb development.

Novel mutations consolidate KCTD7 as a progressive myoclonus epilepsy gene

The progressive myoclonus epilepsies (PMEs) comprise a group of clinically and genetically heterogeneous disorders characterised by myoclonus, epilepsy, and neurological deterioration. This study aimed to identify the underlying gene(s) in childhood onset PME patients with unknown molecular genetic background.

Cryopreservation and autotransplantation of human ovarian tissue prior to cytotoxic therapy--a technique in its infancy but already successful in fertility preservation

Increasing survival rates in young cancer patients, new reproductive techniques and the growing interest in quality of life after gonadotoxic cancer therapies have placed fertility preservation as an important issue to oncologists, fertility specialists and patients. Several techniques are now available for fertility preservation in these patients. A new promising method is cryopreservation and transplantation of ovarian cortex. Ovarian tissue can be extracted by laparoscopy without any significant delay of gonadotoxic therapy. The tissue can be cryopreserved by specialised centres of reproductive medicine and transplanted in case the women experience premature ovarian failure (POF). This review summarises the European expertise on cryopreservation and transplantation of ovarian tissue, following around 30 reported transplantations globally, resulting in six live births and several ongoing pregnancies. It emphasises that fertility preservation by the cryopreservation of ovarian tissue is a new but already a successful clinical option, which can be considered for selected cancer patients.

The Role of a Non-Governmental Organization in the Improvement of Employment in Finland: A Case Study

This study discusses one Non-Governmental Organization (NGO) as an alternative institution for the improvement of employment in a Finnish city. Empirical data was collected from 16 employees and from an official of the organization using questionnaires, interviews and participant observation. The data was analyzed qualitatively and the findings revealed that, the organization plays complementary role in cooperating with the government to provide social services to underprivileged groups of people, through which the organization is able to create jobs for long-term unemployed people in the city of Jyväskylä. However, the skill development training of the organization was found to be inadequate for boosting the employability of their employees in the open labour market, once the latter’s 1-2 year contract ended. The study concluded that for the organization to become a viable alternative institution for the improvement of employment in the city of Jyväskylä, it must improve the skill development training of their employees, as well as increase collaboration with other actors that are working towards the same goals.

The Role of a Non-Governmental Organization in the Improvement of Employment in Finland: A Case Study

This study discusses one Non-Governmental Organization (NGO) as an alternative institution for the improvement of employment in a Finnish city. Empirical data was collected from 16 employees and from an official of the organization using questionnaires, interviews and participant observation. The data was analyzed qualitatively and the findings revealed that, the organization plays complementary role in cooperating with the government to provide social services to underprivileged groups of people, through which the organization is able to create jobs for long-term unemployed people in the City of Jyväskylä. However, the skill development training of the organization was found to be inadequate for boosting the employability of their employees in the open labour market, once their 1-2 year contract ended. The study concluded that for the organization to become a viable alternative institution for the improvement of employment in the City of Jyväskylä, it must improve the skill development training of their employees, as well as increase collaboration with other actors that are working towards the same goals.

Prevalence and prognostic significance of TMPRSS2-ERG gene fusion in lymph node positive prostate cancers.

BACKGROUND TMPRSS2-ERG gene fusion is the most frequent genetic alteration in prostate cancer. However, information about its distribution in lymph node positive prostate cancers and the prognostic significance in these advanced tumors is unknown. METHODS Gene fusion status was determined by fluorescence in situ hybridization on a tissue-microarray constructed from 119 hormone-naïve nodal positive, surgically treated prostate cancers containing samples from the primary tumors and corresponding lymph node metastases. Data were correlated with various tumor features (Gleason score, stage, cancer volume, nodal tumor burden) and biochemical recurrence-free, disease-specific, and overall survival. RESULTS TMPRSS2-ERG fusion was detected in 43.5% of the primary tumors. Conversely, only 29.9% of the metastasizing components showed the fusion. Concordance in TMPRSS2-ERG status between primary tumors and metastases was 70.9% (Kappa 0.39); 20.9% and 8.1% of the patients showed the mutation solely in their primary tumors and metastases, respectively. TMPRSS2-ERG fusion was not correlated with specific histopathological tumor features but predicted favorable biochemical recurrence-free, disease-specific and overall survival independently when present in the primary tumor (P < 0.05 each). CONCLUSION TMPRSS2-ERG fusion is more frequent in primary prostate cancer than in corresponding metastases suggesting no selection of fusion-positive cells in the metastatic process. The gene fusion in primary tumors independently predicts favorable outcome.