974 resultados para Surplus government property
Resumo:
Väitöskirjassani tarkastelen informaatiohyödykkeiden ja tekijänoikeuksien taloustiedettä kahdesta eri perspektiivistä. Niistä ensimmäinen kuuluu endogeenisen kasvuteorian alaan. Väitöskirjassani yleistän ”pool of knowledge” -tyyppisen endogeenisen kasvumallin tilanteeseen, jossa patentoitavissa olevalla innovaatiolla on minimikoko, ja jossa uudenlaisen tuotteen patentoinut yritys voi menettää monopolinsa tuotteeseen jäljittelyn johdosta. Mallin kontekstissa voidaan analysoida jäljittelyn ja innovaatioilta vaaditun ”minimikoon” vaikutuksia hyvinvointiin ja talouskasvuun. Kasvun maksimoiva imitaation määrä on mallissa aina nolla, mutta hyvinvoinnin maksimoiva imitaation määrä voi olla positiivinen. Talouskasvun ja hyvinvoinnin maksimoivalla patentoitavissa olevan innovaation ”minimikoolla” voi olla mikä tahansa teoreettista maksimia pienempi arvo. Väitöskirjani kahdessa jälkimmäisessä pääluvussa tarkastelen informaatiohyödykkeiden kaupallista piratismia mikrotaloustieteellisen mallin avulla. Informaatiohyödykkeistä laittomasti tehtyjen kopioiden tuotantokustannukset ovat pienet, ja miltei olemattomat silloin kun niitä levitetään esimerkiksi Internetissä. Koska piraattikopioilla on monta eri tuottajaa, niiden hinnan voitaisiin mikrotaloustieteen teorian perusteella olettaa laskevan melkein nollaan, ja jos näin kävisi, kaupallinen piratismi olisi mahdotonta. Mallissani selitän kaupallisen piratismin olemassaolon olettamalla, että piratismista saatavan rangaistuksen uhka riippuu siitä, kuinka monille kuluttajille piraatti tarjoaa laittomia hyödykkeitä, ja että se siksi vaikuttaa piraattikopioiden markkinoihin mainonnan kustannuksen tavoin. Kaupallisten piraattien kiinteiden kustannusten lisääminen on mallissani aina tekijänoikeuksien haltijan etujen mukaista, mutta ”mainonnan kustannuksen” lisääminen ei välttämättä ole, vaan se saattaa myös alentaa laillisten kopioiden myynnistä saatavia voittoja. Tämä tulos poikkeaa vastaavista aiemmista tuloksista sikäli, että se pätee vaikka tarkasteltuihin informaatiohyödykkeisiin ei liittyisi verkkovaikutuksia. Aiemmin ei-kaupallisen piratismin malleista on usein johdettu tulos, jonka mukaan informaatiohyödykkeen laittomat kopiot voivat kasvattaa laillisten kopioiden myynnistä saatavia voittoja jos laillisten kopioiden arvo niiden käyttäjille riippuu siitä, kuinka monet muut kuluttajat käyttävät samanlaista hyödykettä ja jos piraattikopioiden saatavuus lisää riittävästi laillisten kopioiden arvoa. Väitöskirjan viimeisessä pääluvussa yleistän mallini verkkotoimialoille, ja tutkin yleistämäni mallin avulla sitä, missä tapauksissa vastaava tulos pätee myös kaupalliseen piratismiin.
Resumo:
Tämä väitöskirja koostuu asuntomarkkinoiden taloustieteellistä analyysia esittelevästä johdantoluvusta ja kolmesta tutkimuksesta, joissa analysoidaan asuntomarkkinoihin vaikuttavia politiikkatoimenpiteitä. Luvussa 2 tutkitaan Suomen kiinteistöverojärjestelmän vaikutusta asuntorakentamiseen. Vuonna 2001 tehtiin uudistus, jonka myötä kunnat voivat verottaa rakentamatonta asuintonttia korkeammalla veroasteella kuin rakennettua tonttia. Maanomistajan rakentamispäätöksen teoreettisen mallin mukaan rakentamattoman tontin korotettu kiinteistöveron pitäisi nopeuttaa rakentamista, mutta toisaalta myös rakentamiseen investoitu rahamäärä saattaa muuttua. Asuintonttien kiinteistöverojen yleinen taso ei vaikuta maanomistajan käyttäytymiseen, sillä tontin verotusarvo ei riipu rakentamispäätöksestä. Vain rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erolla on merkitystä. Empiiriset tulokset ovat sopusoinnussa teorian kanssa. Tulosten mukaan prosenttiyksikön nousu rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erossa lisää omakotialoitusten määrää viidellä prosentilla lyhyellä aikavälillä. Luvussa 3 analysoidaan vuokrasääntelystä vuokralaisille aiheutuvia hyötyjä ja haittoja. Vuokrasäännellyissä asunnoissa asuvat kotitaloudet hyötyvät vuokrasääntelystä alhaisen vuokran muodossa. Heille saattaa kuitenkin koitua myös haittaa siitä, että toiveita vastaavan asunnon löytäminen on vuokrasääntelytilanteessa vaikeaa, koska vapaille asunnoille on suuri määrä ottajia. Vapaarahoitteisen vuokra-asuntokannan vuokrien sääntely purettiin Suomessa asteittain vuosina 1992–1995. Tutkimuksen empiiriset tulokset viittaavat siihen, että vuokrasääntelyn aiheuttamista suurista eroista halutun ja todellisen asuntokulutuksen välillä koituvat hyvinvointitappiot kumosivat merkittävän osan matalien vuokrien hyödyistä vuokralaisille. Luvussa 4 tutkitaan Suomen asumistukijärjestelmän kannustinvaikutuksia. Asumistuen määrää rajoittavat asunnon pinta-alalle ja neliövuokralle asetetut ylärajat. Neliövuokrarajoite voidaan tulkita asumisen laatua rajoittavana tekijänä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa osoitetaan, että asumistukijärjestelmä luo vahvat kannustimet muuttaa asuntoihin, joissa pinta-ala- ja laaturajoitteet purevat. Empiiristen tulosten mukaan asumistukeen oikeutetut kotitaloudet eivät näytä reagoivan kannusteisiin. Tukeen oikeutettujen kotitalouksien asumisvalinnat suhteessa pinta-ala ja laaturajoitteisiin vastaavat muiden kotitalouksien valintoja ja asunnonvaihdon mahdollistama potentiaalinen asumistuen lisäys ei nosta muuttotodennäköisyyttä. Muuttamiseen liittyvät kustannukset ja vajavaiset tiedot tukijärjestelmästä saattavat selittää heikkoa reagointia asumistuen luomiin kannustimiin. Toinen mahdollinen selitys on asumistuen vajaakäyttö. Tutkimuksen mukaan vain 70–80 prosenttia asumistukeen oikeutetuista kotitalouksista nostaa tukea. Asumistuen hyödyntämisen todennäköisyys riippuu koulutustasosta, tuen määrästä ja tulo-odotuksista.
Resumo:
Statutory licensing schemes are proliferating as a means of regulating commercial activity, resource exploitation and activities harmful to the environment. Statutes often declare that entitlements are non-transferable or are transferable only with approval or subject to conditions. Some entitlements, such as resource consents issued under the Resource Management Act 1991 (NZ), are declared not to be property. Despite these statutory declarations, entitlements are often held to be transferable in equity or to be property for the purposes of resolving private disputes. Recently, in Greenshell New Zealand Ltd v Tikapa Moana Enterprises Ltd, the High Court of New Zealand indicated that a resource consent was property that could support a claim for relief against forfeiture, continuing the trend in earlier cases that appear to depart from the statute. In this article we examine the juridical treatment of entitlements in private law. We identify factors influencing the courts’ enforcement of private arrangements which may circumvent the statutory intent. Our analysis will guide legislators in the design of provisions to implement new schemes.
Resumo:
Additive manufacturing or ‘3D printing’ has emerged into the mainstream in the last few years, with much hype about its revolutionary potential as the latest ‘disruptive technology’ to destroy existing business models, empower individuals and evade any kind of government control. This book examines the trajectory of 3D printing in practice and how it interacts with various areas of law, including intellectual property, product liability, gun laws, data privacy and fundamental/constitutional rights. A particular comparison is made between 3D printing and the Internet as this has been, legally-speaking, another ‘disruptive technology’ and also one on which 3D printing is partially dependent. This book is the first expert analysis of 3D printing from a legal perspective and provides a critical assessment of the extent to which existing legal regimes can be successfully applied to, and enforced vis-à-vis, 3D printing.
Resumo:
This report presents the results of a national study exploring the law and practice of mandatory reporting of child abuse and neglect. Government administrative data over a decade (2003-2012) were accessed and analysed to map trends in reporting of different types of child abuse and neglect (physical abuse, sexual abuse, emotional abuse, and neglect) by different reporter groups (both mandated reporters e.g., police, teachers, doctors, nurses depending on the jurisdiction, and non-mandated reporters e.g., family members, neighbours, depending on the jurisdiction), and the outcomes of these reports (whether investigated, and whether substantiated or not). The study was funded by the Australian Government and administered through the Government of Victoria.
Resumo:
This report presents the results of a study exploring the law and practice of mandatory reporting of child abuse and neglect in the Australian Capital Territory. Government administrative data over a decade (2003-2012) were accessed and analysed to map trends in reporting of different types of child abuse and neglect (physical abuse, sexual abuse, emotional abuse, and neglect) by different reporter groups (both mandated reporters e.g., police, teachers, doctors, nurses depending on the jurisdiction, and non-mandated reporters e.g., family members, neighbours, depending on the jurisdiction), and the outcomes of these reports (whether investigated, and whether substantiated or not). The study was funded by the Australian Government and administered through the Government of Victoria.
Resumo:
This report presents the results of a study exploring the law and practice of mandatory reporting of child abuse and neglect in New South Wales. Government administrative data were accessed and analysed to map trends in reporting of different types of child abuse and neglect (physical abuse, sexual abuse, emotional abuse, and neglect) by different reporter groups (both mandated reporters e.g., police, teachers, doctors, nurses, and non-mandated reporters e.g., family members, neighbours), and the outcomes of these reports (whether investigated, and whether substantiated or not). The study was funded by the Australian Government and administered through the Government of Victoria.
Resumo:
This report presents the results of a study exploring the law and practice of mandatory reporting of child abuse and neglect in the Northern Territory. Government administrative data over a decade (2003-2012) were accessed and analysed to map trends in reporting of different types of child abuse and neglect (physical abuse, sexual abuse, emotional abuse, and neglect) by different reporter groups (e.g., police, teachers, doctors, nurses, vs family members, neighbours), and the outcomes of these reports (whether investigated, and whether substantiated or not). The study was funded by the Australian Government and administered through the Government of Victoria.
Resumo:
This report presents the results of a study exploring the law and practice of mandatory reporting of child abuse and neglect in Queensland. Government administrative data over a decade (2003-2012) were accessed and analysed to map trends in reporting of different types of child abuse and neglect (physical abuse, sexual abuse, emotional abuse, and neglect) by different reporter groups (both mandated reporters e.g., teachers, doctors, nurses, and non-mandated reporters e.g., family members, neighbours), and the outcomes of these reports (whether investigated, and whether substantiated or not). The study was funded by the Australian Government and administered through the Government of Victoria.
Resumo:
This report presents the results of a study exploring the law and practice of mandatory reporting of child abuse and neglect in South Australia. Government administrative data over a decade (2003-2012) were accessed and analysed to map trends in reporting of different types of child abuse and neglect (physical abuse, sexual abuse, emotional abuse, and neglect) by different reporter groups (both mandated reporters e.g., police, teachers, doctors, nurses; and non-mandated reporters e.g., family members, neighbours), and the outcomes of these reports (whether investigated, and whether substantiated or not). The study was funded by the Australian Government and administered through the Government of Victoria.
Resumo:
This report presents the results of a study exploring the law and practice of mandatory reporting of child abuse and neglect in Tasmania. Government administrative data over a nine year period (2004-2012) were accessed and analysed to map trends in reporting of different types of child abuse and neglect (physical abuse, sexual abuse, emotional abuse, and neglect) by different reporter groups (both mandated reporters e.g., police, teachers, doctors, nurses; and non-mandated reporters e.g., family members, neighbours), and the outcomes of these reports (whether investigated, and whether substantiated or not). The study was funded by the Australian Government and administered through the Government of Victoria.
Resumo:
This report presents the results of a study exploring the law and practice of mandatory reporting of child abuse and neglect in Victoria. Government administrative data over a decade (2003-2012) were accessed and analysed to map trends in reporting of different types of child abuse and neglect (physical abuse, sexual abuse, emotional abuse, and neglect) by different reporter groups (both mandated reporters e.g., police, teachers, doctors, nurses; and non-mandated reporters e.g., family members, neighbours), and the outcomes of these reports (whether investigated, and whether substantiated or not). The study was funded by the Australian Government and administered through the Government of Victoria.
Resumo:
This report presents the results of a study exploring the law and practice of mandatory reporting of child abuse and neglect in Western Australia. Government administrative data over a decade (2003-2012) were accessed and analysed to map trends in reporting of different types of child abuse and neglect (physical abuse, sexual abuse, emotional abuse, and neglect) by different reporter groups (e.g., police, teachers, doctors, nurses, family members, neighbours), and the outcomes of these reports (whether investigated, and whether substantiated or not). The study was funded by the Australian Government and administered through the Government of Victoria.
Resumo:
Purpose The object of this paper is to examine whether the improvements in technology that enhance community understanding of the frequency and severity of natural hazards also increased the risk of potential liability of planning authorities in negligence. In Australia, the National Strategy imposes a resilience based approach to disaster management and stresses that responsible land use planning can reduce or prevent the impact of natural hazards upon communities. Design/methodology/approach This paper analyses how the principles of negligence allocate responsibility for loss suffered by a landowner in a hazard prone area between the landowner and local government. Findings The analysis in this paper concludes that despite being able to establish a causal link between the loss suffered by a landowner and the approval of a local authority to build in a hazard prone area, it would be in the rarest of circumstances a negligence action may be proven. Research limitations/implications The focus of this paper is on planning policies and land development, not on the negligent provision of advice or information by the local authority. Practical implications This paper identifies the issues a landowner may face when seeking compensation from a local authority for loss suffered due to the occurrence of a natural hazard known or predicted to be possible in the area. Originality/value The paper establishes that as risk managers, local authorities must place reliance upon scientific modelling and predictive technology when determining planning processes in order to fulfil their responsibilities under the National Strategy and to limit any possible liability in negligence.
Resumo:
The Turnbull Government announced yet another measure aimed at addressing tax base erosion and profit shifting, placing additional requirements on new foreign investment under the existing national interest test. In the last 12 months Australia has seen various reforms within the tax system. However, this latest initiative is a shift as it links Australia’s tax regime with its foreign investment regime. It sends a broader signal to the market that Australia will look beyond the collection of tax revenues to a consideration of national interest.