Policy of routine titanium miniplate removal after maxillofacial trauma

PURPOSE: The literature shows that hardware removal rates after the fixation of maxillofacial fractures with miniplates are not insignificant. The aim of the present survey was to clarify the policies of Finnish oral and maxillofacial consultants for the removal of titanium miniplates after the treatment of facial fractures in adults. Additional aims were to clarify the factors influencing plate removal policy in general, and the reasons for routine plate removal in particular. MATERIALS AND METHODS: Twenty-six consultant oral and maxillofacial surgeons responded to a questionnaire about miniplate removal policy after treating 5 types of simple, noncomminuted fractures. RESULTS: Overall, routine plate removal was uncommon. However, 12 consultants (46.2%) routinely removed the plate after treating mandibular angle fractures, and simultaneously extracted the third molar because of an increased risk of infection. Most respondents (88.5%) stated that clinical experience guided their plate-removal policy. A policy of routine plate removal was most infrequent among the consultants who had the most experience. CONCLUSIONS: The literature provides no definitive answer to the question of whether routine removal of miniplates could or should be indicated, and in what situations. Considering the fairly significant frequency of plate-related complications in general and infection-related complications in particular, long-term follow-up after treatment is indicated.

Changing trends in causes and patterns of facial fractures in children

OBJECTIVE: To review the epidemiology of facial fractures in children and to analyze whether it has changed over time. STUDY DESIGN: Retrospective review of records of children aged < or = 15 years diagnosed for fracture during 2 10-year periods. RESULTS: A total of 378 children were diagnosed with fractures, 187 in 1980-1989 and 191 in 1993-2002. The proportion of children with mandibular fractures decreased by 13.6 percentage-points from the first period to the second, whereas the proportion of patients with midfacial fractures increased by 18.7 percentage-points. Assault as a causative factor increased by 5.5 percentage-points, almost exclusively among children aged 13-15 years, with a high percentage (23.5%). CONCLUSIONS: Recognition of a change in fracture patterns over time is probably due to the increased use of computerized tomographic scanning.

Does perioperative glucocorticosteroid treatment correlate with disturbance in surgical wound healing after treatment of facial fractures? A retrospective study

PURPOSE: To clarify whether perioperative glucocorticosteroid treatment used in association with repair of facial fractures predisposes to disturbance in surgical wound healing (DSWH). PATIENTS AND METHODS: Retrospective review of records of patients who had undergone open reduction, with or without ostheosynthesis, or had received reconstruction of orbital wall fractures during the 2-year period from 2003 to 2004. RESULTS: Steroids were administered to 100 patients (35.7%) out of a total of 280. Dexamethasone was most often used, with the most common regimen being dexamethasone 10 mg every 8 hours over 16 hours, with a total dose of 30 mg. The overall DSWH rate was 3.9%. The DSWH rate for patients who had received perioperative steroids was 6.0%, and the corresponding rate for patients who did not receive steroids was 2.8%. The difference was not statistically significant. An intraoral surgical approach remained the only significant predictor to DSWH. CONCLUSIONS: With regard to DSWH, patients undergoing operative treatment of facial fractures can safely be administered doses of 30 mg or less of perioperative glucocorticosteroids equivalent to dexamethasone.

Identification of a SIRT1 mutation in a family with type 1 diabetes.

Type 1 diabetes is caused by autoimmune-mediated β cell destruction leading to insulin deficiency. The histone deacetylase SIRT1 plays an essential role in modulating several age-related diseases. Here we describe a family carrying a mutation in the SIRT1 gene, in which all five affected members developed an autoimmune disorder: four developed type 1 diabetes, and one developed ulcerative colitis. Initially, a 26-year-old man was diagnosed with the typical features of type 1 diabetes, including lean body mass, autoantibodies, T cell reactivity to β cell antigens, and a rapid dependence on insulin. Direct and exome sequencing identified the presence of a T-to-C exchange in exon 1 of SIRT1, corresponding to a leucine-to-proline mutation at residue 107. Expression of SIRT1-L107P in insulin-producing cells resulted in overproduction of nitric oxide, cytokines, and chemokines. These observations identify a role for SIRT1 in human autoimmunity and unveil a monogenic form of type 1 diabetes.

Ultra-early intravenous stroke thrombolysis: do all patients benefit similarly?

BACKGROUND AND PURPOSE We previously reported increased benefit and reduced mortality after ultra-early stroke thrombolysis in a single center. We now explored in a large multicenter cohort whether extra benefit of treatment within 90 minutes from symptom onset is uniform across predefined stroke severity subgroups, as compared with later thrombolysis. METHODS Prospectively collected data of consecutive ischemic stroke patients who received i.v. thrombolysis in 10 European stroke centers were merged. Logistic regression tested association between treatment delays, as well as excellent 3-month outcome (modified Rankin scale, 0-1), and mortality. The association was tested separately in tertiles of baseline National Institutes of Health Stroke Scale. RESULTS In the whole cohort (n=6856), shorter onset-to-treatment time as a continuous variable was significantly associated with excellent outcome (P<0.001). Every fifth patient had onset-to-treatment time≤90 minutes, and these patients had lower frequency of intracranial hemorrhage. After adjusting for age, sex, admission glucose level, and year of treatment, onset-to-treatment time≤90 minutes was associated with excellent outcome in patients with National Institutes of Health Stroke Scale 7 to 12 (odds ratio, 1.37; 95% confidence interval, 1.11-1.70; P=0.004), but not in patients with baseline National Institutes of Health Stroke Scale>12 (odds ratio, 1.00; 95% confidence interval, 0.76-1.32; P=0.99) and baseline National Institutes of Health Stroke Scale 0 to 6 (odds ratio, 1.04; 95% confidence interval, 0.78-1.39; P=0.80). In the latter, however, an independent association (odds ratio, 1.51; 95% confidence interval, 1.14-2.01; P<0.01) was found when considering modified Rankin scale 0 as outcome (to overcome the possible ceiling effect from spontaneous better prognosis of patients with mild symptoms). Ultra-early treatment was not associated with mortality. CONCLUSIONS I.v. thrombolysis within 90 minutes is, compared with later thrombolysis, strongly and independently associated with excellent outcome in patients with moderate and mild stroke severity.

Validation of the DRAGON score in 12 stroke centers in anterior and posterior circulation

BACKGROUND AND PURPOSE The DRAGON score predicts functional outcome in the hyperacute phase of intravenous thrombolysis treatment of ischemic stroke patients. We aimed to validate the score in a large multicenter cohort in anterior and posterior circulation. METHODS Prospectively collected data of consecutive ischemic stroke patients who received intravenous thrombolysis in 12 stroke centers were merged (n=5471). We excluded patients lacking data necessary to calculate the score and patients with missing 3-month modified Rankin scale scores. The final cohort comprised 4519 eligible patients. We assessed the performance of the DRAGON score with area under the receiver operating characteristic curve in the whole cohort for both good (modified Rankin scale score, 0-2) and miserable (modified Rankin scale score, 5-6) outcomes. RESULTS Area under the receiver operating characteristic curve was 0.84 (0.82-0.85) for miserable outcome and 0.82 (0.80-0.83) for good outcome. Proportions of patients with good outcome were 96%, 93%, 78%, and 0% for 0 to 1, 2, 3, and 8 to 10 score points, respectively. Proportions of patients with miserable outcome were 0%, 2%, 4%, 89%, and 97% for 0 to 1, 2, 3, 8, and 9 to 10 points, respectively. When tested separately for anterior and posterior circulation, there was no difference in performance (P=0.55); areas under the receiver operating characteristic curve were 0.84 (0.83-0.86) and 0.82 (0.78-0.87), respectively. No sex-related difference in performance was observed (P=0.25). CONCLUSIONS The DRAGON score showed very good performance in the large merged cohort in both anterior and posterior circulation strokes. The DRAGON score provides rapid estimation of patient prognosis and supports clinical decision-making in the hyperacute phase of stroke care (eg, when invasive add-on strategies are considered).

Magnetoencephalography as a putative biomarker for Alzheimer's disease.

Alzheimer’s Disease (AD) is the most common dementia in the elderly and is estimated to affect tens of millions of people worldwide. AD is believed to have a prodromal stage lasting ten or more years. While amyloid deposits, tau filaments, and loss of brain cells are characteristics of the disease, the loss of dendritic spines and of synapses predate such changes. Popular preclinical detection strategies mainly involve cerebrospinal fluid biomarkers, magnetic resonance imaging, metabolic PET scans, and amyloid imaging. One strategy missing from this list involves neurophysiological measures, which might be more sensitive to detect alterations in brain function. The Magnetoencephalography International Consortium of Alzheimer’s Disease arose out of the need to advance the use of Magnetoencephalography (MEG), as a tool in AD and pre-AD research. This paper presents a framework for using MEG in dementia research, and for short-term research priorities

Activation of polyamine catabolism in transgenic rats induces acute pancreatitis

Polyamines are required for optimal growth and function of cells. Regulation of their cellular homeostasis is therefore tightly controlled. The key regulatory enzyme for polyamine catabolism is the spermidine/spermine N1-acetyltransferase (SSAT). Depletion of cellular polyamines has been associated with inhibition of growth and programmed cell death. To investigate the physiological function SSAT, we generated a transgenic rat line overexpressing the SSAT gene under the control of the inducible mouse metallothionein I promoter. Administration of zinc resulted in a marked induction of pancreatic SSAT, overaccumulation of putrescine, and appearance of N1-acetylspermidine with extensive depletion of spermidine and spermine in transgenic animals. The activation of pancreatic polyamine catabolism resulted in acute pancreatitis. In nontransgenic animals, an equal dose of zinc did not affect pancreatic polyamine pools, nor did it induce pancreatitis. Acetylated polyamines, products of the SSAT-catalyzed reaction, are metabolized further by the polyamine oxidase (PAO) generating hydrogen peroxide, which might cause or contribute to the pancreatic inflammatory process. Administration of specific PAO inhibitor, MDL72527 [N1,N2-bis(2,3-butadienyl)-1,4-butanediamine], however, did not affect the histological score of the pancreatitis. Induction of SSAT by the polyamine analogue N1,N11-diethylnorspermine reduced pancreatic polyamines levels only moderately and without signs of organ inflammation. In contrast, the combination of N1,N11-diethylnorspermine with MDL72527 dramatically activated SSAT, causing profound depletion of pancreatic polyamines and acute pancreatitis. These results demonstrate that acute induction of SSAT leads to pancreatic inflammation, suggesting that sufficient pools of higher polyamine levels are essential to maintain pancreatic integrity. This inflammatory process is independent of the production of hydrogen peroxide by PAO.

The European Registered Toxicologist (ERT) : Current status and prospects for advancement

Acknowledgements We would like to thank the participants of the five workshops in which the issues presented in this paper were discussed and the revised guidelines prepared, as well as the EUROTOX Executive Committee and the societies of toxicology of Sweden, the Netherlands, Switzerland, Austria and France for their support which allowed the workshops to take place.

Computing the Oja Median in R : The Package OjaNP

Acknowledgements The work of Klaus Nordhausen was supported by the Academy of Finland (grant 268703). Oleksii Pokotylo is supported by the Cologne Graduate School of Management, Economics and Social Sciences. The work of Daniel Vogel was supported by the DFG collaborate research grant SFB 823

Panossyöttökasvatusprosessin automatisointi

Tutkimuskäyttöön tarkoitettujen rekombinanttiproteiinien tuottaminen fermentoimalla on yleinen menetelmä bioteollisuudessa. Mikrobit kasvatetaan fermentorissa, joka tarjoaa kontrolloidun kasvuympäristön ja sopivat tuotto-olosuhteet halutulle tuotteelle. Eräs fermentointimuodoista on korkeatuottoinen ja pitkäkestoinen panossyöttökasvatus, jossa saavutetaan panoskavatusta merkittävästi korkeampi solutiheys jatkamalla panosvaiheen jälkeen kasvua rajoittavan substraatin syöttöä. Laboratoriomittakaavassa fermentorikasvatusten tilavuudet vaihtelevat litrasta kymmeniin ja niissä kasvatusta seurataan sekä ohjataan joko fermentorista tai tietokoneesta. Tyypillisessä fermentointiprosessissa operaattori tarkkailee muun muassa vaahdonkorkeutta sekä käynnistää pumppuja olosuhteiden muuttuessa. Tällaiset tehtävät ovat teollisen mittakaavan laitteistoissa usein automatisoituja. Diplomityön tarkoituksena oli päivittää kahden Turun yliopiston biotekniikan laboratoriossa sijaitsevan BioFlo® -sarjan pöytäfermentorin MS-DOS -pohjainen tietokoneohjausohjelma nykyaikaiseksi ja lisätä siihen etäseuranta ja -ohjaus. Ohjelmaan oli tarkoitus liittää erillinen optinen solutiheysanturi, jonka lukemien häiriötä haluttiin myös vähentää signaalinkäsittelyllä. Lisäksi vaahdonestoaineen ja indusorin lisäykset haluttiin automatisoida panossyöttökasvatuksessa. Vaahdonkorkeuden havaitsemisen mahdollisuutta konenäön menetelmin haluttiin selvittää, jotta vaahdonestoaineen automaattiset lisäykset voitaisiin toteuttaa nettikameran syötteen perusteella. Koekasvatuksilla osoitettiin päivitetyn ohjausohjelman toimivan panos- ja panossyöttömuodoilla. Uuden käyttöliittymän avulla pystyttiin automatisoimaan panoskasvatuksen lisäykset ja syöttönopeuden muutokset sekä tunnistamaan kasvatusliuosten vaahdonkorkeutta vaahdonestoaineen lisäykseen riittävällä kahden senttimetrin tarkkuudella. Lisäksi käyttöliittymä mahdollisti kasvatuksen ohjauksen ja seurauksen myös etänä. Työssä kehitetty ohjausohjelma julkaistiin avoimena ohjelmana ilman etä- ja nettikameratoimintoja. Ohjelma toimii hyvin BioFlo® -sarjan fermentorien käyttöliittymänä, mutta avoimen lähdekoodin ansiosta kuka tahansa voi hyödyntää ohjelmaa pohjana myös uusissa projekteissa tai muissa fermentorimalleissa.

Towards reliable data - counting the Finnish Open Access publications

Presentation at the CRIS2016 conference in St Andrews, June 10, 2016

Poliittisen vallan jakautuminen Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksessa

Kuntaliitos tuo kuntien toimintaan ja niiden asukkaiden elämään monenlaisia muutoksia. Yksi vähäisimmistä ei ole liitoksen vaikutus edustuksellisen demokratian toteutumiseen: kunnan luottamustehtävät vähenevät, kilpailu niistä kiristyy ja valta jakautuu uudella tavalla. Tässä tutkielmassa asiaa on lähestytty vallan maantieteellisen jakautumisen ja kunnan eri osien alueellisen edustavuuden näkökulmasta. Vallan ja edustuksen mittareina toimivat kunnalliset luottamuspaikat valtuustossa, hallituksessa ja muissa kunnan toimielimissä. Lisäksi on selvitetty poliittisten päättäjien näkemyksiä kuntaliitoksen jälkeisestä vallankäytöstä ja liitoksen hyödyistä ja haitoista. Kyseessä on tapaustutkimus vuoden 2009 alussa toteutuneesta Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksesta. Aineistona ovat vuosien 2004, 2008 ja 2012 kunnallisvaalien tulokset, kuntahallinnon pöytäkirjat sekä tutkimuskuntien 19 pitkäaikaisen luottamushenkilön haastattelut. Tilasto- ja asiakirja-aineiston analysoinnissa on käytetty tilastollisia perusmenetelmiä, luokittelua ja taulukointia. Haastatteluaineisto on kerätty puhelimitse strukturoituna lomakehaastatteluna ja sitä on analysoitu kuvailun, luokittelun ja dikotomisen ristiintaulukoinnin avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen rakennuspuina toimivat yhtäältä kunnat, kuntarakenne ja kuntaliitostutkimus, toisaalta valta ja edustuksellisen demokratian instituutiot ja kolmantena poliittinen maantiede ja vaalimaantiede. Tutkimuksen lähtökohtana toimii kuntaliitoskuntien kunnallisvaaleja koskeva aiempi valtakunnallinen tutkimus, jonka mukaan kuntaliitosten reuna-alueet ovat usein vaaleissa saaneet kokoaan suuremman edustuksen uuden kunnan valtuustoon. Alueellinen edunvalvonta kunnallisvaaleissa tiivistyy ehdokasasetteluun, äänten keskittämiseen ja alueperustaiseen äänestämiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksen jälkeen kunnan poliittinen valta ei ole jakautunut tasapuolisesti, vaan jurvalaiset ovat olleet luottamuselimissä yliedustettuina. Keskeiset syyt yliedustukseen löytyvät ehdokasasettelusta ja äänten onnistuneesta keskittämisestä. Haastattelujen tulokset osoittavat selkeitä eroja kurikkalaisten ja jurvalaisten päättäjien käsityksissä koskien vallan jakautumista, käyttöä ja kuntaliitoksen alueellisia vaikutuksia.

Raskausajan tupakointia koskeva kommunikaatio äitiysneuvolan vastaanotolla

Suomalaiset terveydenhoitajat keskustelevat tupakoinnista raskaana olevien naisten kanssa äitiysneuvolan ensikäynniltä alkaen. Silti raskaana olevien naisten tupakointi ei ole vähentynyt samaan tapaan kuin muissa Pohjoismaissa. Suomalaisnaisista noin 15 prosenttia tupakoi alkuraskaudessa. Tämä tarkoittaa, että lähes 9000 sikiötä altistuu vuosittain tupakoinnin haitoille äitinsä kohdussa. Myönteisen kehityksen aikaan saamiseksi tarvitsemme lisää tietoa äitiysneuvoloiden tupakoimattomuutta tukevasta kommunikoinnista. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan täyttämään tuota tarvetta kuvaamalla terveydenhoitajien ja raskaana olevien naisten sanallista ja sanatonta kommunikointia sekä heidän kokemuksiaan tupakointia koskevasta keskustelusta äitiysneuvolan vastaanotolla. Tutkittavat valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla yhden eteläsuomalaisen kunnan äitiysneuvoloista. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin havainnointia ja haastatteluja. Äitiysneuvolan määräaikaistarkastuksen tupakointia koskevia keskusteluja videoitiin (n=5), minkä jälkeen raskaana olevia tupakoivia naisia (n=5) ja terveydenhoitajia (n=5) haastateltiin erikseen. Myös ne terveydenhoitajat (n=5) haastateltiin, joiden asiakaskunnassa ei ollut tupakoivia raskaana olevia naisia aineiston keruuaikana syksyllä 2015. Aineisto analysoitiin induktiivisesti temaattisella analyysilla ja keskusteluanalyysia soveltamalla. Videoidut tupakointikeskustelut olivat terveydenhoitajapainotteisia paitsi silloin, kun vastaanotoilla käytettiin motivoivan haastattelun periaatteita. Terveydenhoitajat ottivat tupakoinnin puheeksi ja antoivat myönteistä palautetta aktiivisesti. Sen sijaan muu tupakoinnista kommunikoiminen oli vähäisempää. Jatko-ohjaus ja keskustelun tavoitteellisuus toteutuivat vastaanotoilla huonoiten. Kommunikoinnin perusteella tupakoinnista oli helpompi puhua konkreettisten työkalujen kuten nikotiiniriippuvuutta kuvaavan Fagerströmin testin avulla. Sanattoman kommunikoinnin merkitys tuli esille etenkin tunteiden ilmaisussa ja vuorovaikutuksen säätelyssä. Terveydenhoitajat kokivat, että tupakoinnista pyritään kommunikoimaan asiakas- ja tilannekohtaisesti ja kannustavasti. Terveydenhoitajien mielestä tupakointikeskusteluihin vaikuttivat raskaana olevien naisten keskusteluhalukkuus, rehellisyys ja motivaatio tupakoinnin lopettamiseen. Lisäksi se, miten terveydenhoitajat priorisoivat tupakoimattomuutta ja tupakointikeskusteluja ja kuinka he luottivat itseensä ohjauksen antajana, vaikuttivat tilanteen kulkuun. Raskaana olevat naiset kokivat, että keskustelut olivat äiti- ja perhekeskeisiä. He kokivat tupakoinnista keskustelemisen tärkeäksi, mutta pitivät tärkeämpänä oman muutoksensa johtamista.