Operational Knowledge in Process Design

Työn tarkoituksena on selvittää, miten käyttötietämystä hyödynnetään prosessisuunnittelussa. Tavoitteena on löytää keinoja parantaa käyttötietämyksen hallintaa suunnitteluprosessin aikana ja selvittää, vaikuttaako tämä prosessisuunnittelun laatuun.Prosessisuunnittelun laatua arvioidaan seitsemällä kriteerillä, jotka ovat investointikustannukset, käyttökustannukset, turvallisuus, ympäristövaikutukset, käytettävyys, innovatiivisuus ja aikataulu. Suunnitteluprosessi jaetaan kolmeen vaiheeseen: esisuunnitteluun, perussuunnitteluun ja detaljisuunnitteluun. Prosessisuunnittelua, investointiprojektia, prosessisuunnittelun laatukriteerejä, suunnitteluprosessin eri vaiheita ja käyttötietämyksen luokittelua tarkastellaan yleisesti. Työssä selvitettiin käyttötietämyksen hyödyntämistä Kemiralla. Aluksi muotoiltiin yleisiä väittämiä käyttötietämyksen hyödyntämisestä Kemiran ulkopuolisten eri alojen asiantuntijoiden haastattelujen perusteella. Tämän jälkeen Kemiran prosessisuunnittelijat arvioivat väittämiä. Arvioiden perusteella tehtiin johtopäätöksiä yleisesti käyttötietämyksen hyödyntämisestä prosessisuunnittelussa. Seuraavaksi haastateltiin kahdessa erityyppisessä case-projektissa mukana olleita henkilöitä ja muotoiltiin yleiset väittämät näihin projekteihin sopiviksi. Projekteissa mukana olleet henkilöt arvioivat väittämiä, ja näiden arvioiden perusteella projekteja vertailtiin keskenään. Lopussa esitetään johtopäätökset kaikkien väittämien arvioiden perusteella. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että käyttötietämystä voidaan hyödyntää kaikissa suunnittelun vaiheissa, mutta paras hyöty saadaan perus- ja detaljisuunnittelussa. Käyttötietämyksellä voidaan vaikuttaa joihinkin prosessisuunnittelun laatukriteereihin, kuten esimerkiksi käytettävyyteen ja turvallisuuteen enemmän kuin muihin. Kemiralle suositellaan nykyisten tiedonhallintamenetelmien kehittämistä, jotta käyttötietämyksen saatavuus ja sen siirtäminen paranisi. Pr

Neurology and psychiatry: waking up to opportunities of sleep. : State of the art and clinical/research priorities for the next decade.

In recent years, evidence has emerged for a bidirectional relationship between sleep and neurological and psychiatric disorders. First, sleep-wake disorders (SWDs) are very common and may be the first/main manifestation of underlying neurological and psychiatric disorders. Secondly, SWDs may represent an independent risk factor for neuropsychiatric morbidities. Thirdly, sleep-wake function (SWF) may influence the course and outcome of neurological and psychiatric disorders. This review summarizes the most important research and clinical findings in the fields of neuropsychiatric sleep and circadian research and medicine, and discusses the promise they bear for the next decade. The findings herein summarize discussions conducted in a workshop with 26 European experts in these fields, and formulate specific future priorities for clinical practice and translational research. More generally, the conclusion emerging from this workshop is the recognition of a tremendous opportunity offered by our knowledge of SWF and SWDs that has unfortunately not yet entered as an important key factor in clinical practice, particularly in Europe. Strengthening pre-graduate and postgraduate teaching, creating academic multidisciplinary sleep-wake centres and simplifying diagnostic approaches of SWDs coupled with targeted treatment strategies yield enormous clinical benefits for these diseases.

Study of criteria influencing the success rate of DNA swabs in operational conditions: a contribution to an evidence-based approach to crime scene investigation and triage

DNA is nowadays swabbed routinely to investigate serious and volume crimes, but research remains scarce when it comes to determining the criteria that may impact the success rate of DNA swabs taken on different surfaces and situations. To investigate these criteria in fully operational conditions, DNA analysis results of 4772 swabs taken by the forensic unit of a police department in Western Switzerland over a 2.5-year period (2012-2014) in volume crime cases were considered. A representative and random sample of 1236 swab analyses was extensively examined and codified, describing several criteria such as whether the swabbing was performed at the scene or in the lab, the zone of the scene where it was performed, the kind of object or surface that was swabbed, whether the target specimen was a touch surface or a biological fluid, and whether the swab targeted a single surface or combined different surfaces. The impact of each criterion and of their combination was assessed in regard to the success rate of DNA analysis, measured through the quality of the resulting profile, and whether the profile resulted in a hit in the national database or not. Results show that some situations - such as swabs taken on door and window handles for instance - have a higher success rate than average swabs. Conversely, other situations lead to a marked decrease in the success rate, which should discourage further analyses of such swabs. Results also confirm that targeting a DNA swab on a single surface is preferable to swabbing different surfaces with the intent to aggregate cells deposited by the offender. Such results assist in predicting the chance that the analysis of a swab taken in a given situation will lead to a positive result. The study could therefore inform an evidence-based approach to decision-making at the crime scene (what to swab or not) and at the triage step (what to analyse or not), contributing thus to save resource and increase the efficiency of forensic science efforts.