Käytetyn voiteluöljyn regenerointilaitoksen prosessivesien karakterisointi

Käytetyn voiteluöljyn regeneroinnissa muodostuu prosessivettä useista lähteistä. Tehokas päästöjenhallinta on yksi tärkeimmistä tavoitteista regenerointilaitoksen operoinnissa ja sen takia sitä tulee kehittää jatkuvasti entistä paremmaksi. Tavoitteisiin pääsemiseksi on oleellista tunnistaa vesienkäsittelyprosessin laadullinen massatase ja laadunvaihtelut ajotilanteiden mukaan. Työssä tutkitaan ja analysoidaan veden sisältämiä epäpuhtauksia sekä kirjallisuuslähteiden perusteella, että standardimenetelmillä ja modifioiduilla menetelmillä, joilla on akkreditointi. Analyysituloksista muodostetaan laadullinen massatase, josta nähdään epäpuhtauksien ja niitä kuvaavien parametrien kuormitukset kussakin prosessivesivirrassa. Tulosten perusteella arvioidaan nykyisen vesienkäsittelyn tehokkuutta, sen säätömahdollisuuksia ja kehitystarvetta. Tarkastelun ulkopuolelle kuitenkin jätetään vesienkäsittelystä ulosjohdettavan prosessiveden puhdistuslaitos. Tutkimusten perusteella regenerointilaitoksessa muodostuvien prosessivesien epäpuhtaudet koostuvat öljystä, BTEX-yhdisteistä, fenoliyhdisteistä, liuottimista, polttoaineiden ja voiteluöljyjen lisäaineista, typpi- ja rikkiyhdisteistä, metalliyhdisteistä sekä kiintoaineesta. Öljy jakautuu kevyisiin (C5-C10), keskiraskaisiin (C10-21) ja raskaisiin (C21-40) jakeisiin. Vesienkäsittelyssä suurin osa öljystä ja epäpuhtauksista saadaan erottumaan vedestä, jolloin puhdistuslaitokselle päätyy jäämäpitoisuudet öljyä, haihtuvia yhdisteitä sekä muita epäpuhtauksia. Puhdistuslaitosta kuormittavat eniten liuenneet orgaaniset yhdisteet sekä korkeaa kemiallista hapenkulutusta aiheuttavat epäorgaaniset yhdisteet (suolat), joiden erottamista prosessivesistä on syytä tulevaisuudessa kehittää.

Leishmanicidal and cholinesterase inhibiting activities of phenolic compounds of Dimorphandra gardneriana and Platymiscium floribundum, native plants from Caatinga biome

In recent years, the Brazilian Health Ministry and the World Health Organization have supported research into new technologies that may contribute to the surveillance, new treatments, and control of visceral leishmaniasis within the country. In light of this, the aim of this study was to isolate compounds from plants of the Caatinga biome, and to investigate their toxicity against promastigote and amastigote forms of Leishmania infantum chagasi, the main responsible parasite for South American visceral leishmaniasis, and evaluate their ability to inhibit acetylcholinesterase enzyme (AChE). A screen assay using luciferase-expressing promastigote form and an in situ ELISA assay were used to measure the viability of promastigote and amastigote forms, respectively, after exposure to these substances. The MTT colorimetric assay was performed to determine the toxicity of these compounds in murine monocytic RAW 264.7 cell line. All compounds were tested in vitro for their anti-cholinesterase properties. A coumarin, scoparone, was isolated from Platymiscium floribundum stems, and the flavonoids rutin and quercetin were isolated from Dimorphandra gardneriana beans. These compounds were purified using silica gel column chromatography, eluted with organic solvents in mixtures of increasing polarity, and identified by spectral analysis. In the leishmanicidal assays, the compounds showed dose-dependent efficacy against the extracellular promastigote forms, with an EC50 for scoporone of 21.4µg/mL, quercetin and rutin 26 and 30.3µg/mL, respectively. The flavonoids presented comparable results to the positive control drug, amphotericin B, against the amastigote forms with EC50 for quercetin and rutin of 10.6 and 43.3µg/mL, respectively. All compounds inhibited AChE with inhibition zones varying from 0.8 to 0.6, indicating a possible mechanism of action for leishmacicidal activity.

Analytical methods for analyzing organic peroxides

Työn tarkoituksena oli kehittää analyyttinen erotusmenetelmä eräässä valmistusprosessissa käytettävän hapettavan aineen ja liuottimen välillä syntyvien reaktiotuotteiden tutkimiseen ja analysoimiseen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia prosessiolosuhteiden turvallisuutta. Kirjallisuusosassa käsitellään erilaisia orgaanisia peroksideja, niiden käyttötarkoituksia ja niiden käyttöön liittyviä huomioitavia asioita. Lisäksi tarkastellaan yleisimpiä analyysimenetelmiä, joita on käytetty erilaisten peroksidien analysoinnissa. Näitä analyysimenetelmiä on useimmiten käytetty nestemäisten näytteiden tutkimuksissa. Harvemmin on analysoitu kaasu- ja kiintoainenäytteitä. Kokeellisessa osassa kehitettiin kirjallisuuden perusteella peroksidiyhdisteille identifiointimenetelmä ja tutkittiin prosessin näytteet. Analyysimenetelmiksi valittiin iodometrinen titraus ja HPLC-UV-MS-menetelmä. Lisäksi käytettiin peroksidimittaukseen soveltuvia testiliuskoja. Tutkimus osoitti, että iodometrisen titrauksen ja testiliuskojen perusteella näytteissä oli vähäisiä määriä peroksideja viikon jälkeen peroksidilisäyksestä. HPLC-UV-MS-analyysien perusteella näytteiden analysointia häiritsi selluloosa, jota löytyi jokaisesta näytteestä.

Täytekappalekolonnin likaantumisen syyt ja likaantumisen vähentämisen menetelmiä

Lateksinvalmistusprosessin aikana syntyvää jätevettä käsitellään täytekappalekolonnissa siinä olevien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden poistamiseksi. Käsittelyprosessin aikana jätevedessä oleva kiintoaine kiinnittyy täytekappaleiden pinnalle, lopulta tukkien ne. Täytekappaleiden vaihtotyö sekä likaantuneiden täytekappaleiden pesu aiheuttavat kustannuksia. Lainsäädäntö ja sopimus kunnallisen jäteveden käsittelyn kanssa vaativat, että haihtuvien yhdisteiden päästöt lasketaan tietyn tason alapuolelle. Työn ensimmäisenä tavoitteena oli tutkia lateksitehtaan jätevesivirtojen koostumusta massa- ja ainetaseiden avulla, erityisesti täytekappalekolonnia likaavan aineen osalta. Toisena tavoitteena oli löytää menetelmiä pidentää täytekappalekolonnin ajojaksoa nykyisestä. Kolmantena tavoitteena oli löytää tai kehittää esikäsittelymenetelmä likaavan aineen poistamiseksi ennen täytekappalekolonnia. Viimeisenä tavoitteena oli optimoida prosessin ajotapa, josta saavutettaisiin säästöjä vähentyneenä energiankulutuksena. Tutkimuksen perusteella täytekappalekolonni poistaa syntyvästä jätevedestä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä 100 prosenttia sekä kemiallista hapenkulutusta 99,5 prosenttia. Täytekappalekolonnin ajojaksoa voidaan pidentää ennakoimalla kolonnin ylä- ja alapään paine-eron perusteella sen likaantumisastetta ja täytekappaleiden vaihtotarvetta. Tutkimuksen perusteella soveltuvia jäteveden esikäsittelymenetelmiä ovat dekantointi, jossa kuuden tunnin viipymällä poistetaan kiintoainetta sekä hallittu kiintoaineen saostus, jossa kymmenen minuutin viipymällä poistetaan sekä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, että kiintoainetta. Energiankulutusta voidaan optimoida vähentämällä höyryn virtausta täytekappalekolonniin erotustehokkuuden siitä kärsimättä.

Wet oxidation of biomass for chemical production

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena oli tutkia märkähapetusprosessia jätevesien käsittely-menetelmänä ja mahdollisena menetelmänä kemikaalien tuottamiseksi jätevesistä. Erityishuomio on kiinnitetty paperiteollisuudessa syntyviin jätevesiin. Teoriaosassa käsitellään vesikiertoja paperitehtaassa, paperitehtaalla syntyvän jäteveden ominaisuuksia sekä itse märkähapetusprosessia. Märkähapetusprosessissa perehdytään tavalliseen happea käyttävään märkähapetukseen sekä vetyperoksidia käyttävään menetelmään sekä näissä prosesseissa syntyviin väli- ja lopputuotteisiin. Märkähapetus (WO) on terminen hapetusmenetelmä, jolla voidaan käsitellä jätevesiä, jotka ovat liian konsentroituja biologisiin käsittelyihin tai jotka ovat huonosti biohajoavia. Märkähapetuksen tarkoituksena on parantaa molekulaarisen hapen ja orgaanisen aineen välistä kontaktia, jolloin orgaaninen aines pilkkoutuu muodostaen pääasiassa karboksyylihappoja, aldehydejä, hiilidioksidia ja vettä. Märkähapetuksessa hapettavana kaasuna voidaan käyttää joko puhdasta happea tai ilmaa. Vetyperoksidia käyttävässä märkähapetuksessa (WPO) hapettava kaasu on korvattu nestemäisellä vetyperoksidilla. Kokeellisessa osassa tutkittiin orgaanisen aineksen hapetusta käyttäen Fentonin reagenssia, jolloin katalyyttina reaktiossa toimii rautaionit (Fe2+ ja Fe3+) ja hapettimena vetyperoksidi. Hapetettavana jätevetenä käytettiin paperitehtaan hiomolta saatua kiertovettä, TMP-vettä. Hapetuskokeita tehtiin eri vetyperoksidin annoksilla ja katalyytin määrillä eri lämpötiloissa. Hapetuksen jälkeen näytteistä mitattiin kemiallinen hapenkulutus (COD), orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) sekä pH. Lisäksi näytteistä määritettiin nestekromatografilla (HPLC) tyypillisten välituotteiden, kuten oksaalihapon, muurahaishapon ja etikkahapon, määrät. Tehdyissä kokeissa COD-arvoja saatiin pienennettyä 50-88 % siten, että suodatetuissa näytteissä muutos oli suurempi kuin suodattamattomissa näytteissä. Lisäksi TOC-arvot laskivat 28-58 %. Tehdyissä kokeissa saatiin myös tuotettua välituotteina karboksyylihappoja, joista etikkahappoa ja oksaalihappoa tuotettiin suurimmat määrät. Myös muurahaishappoa ja meripihkahappoa saatiin tuotettua.

Production of Chemicals from Woody Biomass by Wet Oxidation

The production of chemicals from sawdust by wet oxidation has been investigated. Two different concentrations of sawdust; 54054 mg/l and 32683 mg/l were used in the study. The wet oxidation operating conditions were; 175 deg.C – 225 deg.C, 1MPa Oxygen, and 40 minutes to 120 minutes reaction time. Carboxylic acids were among the chemicals produced in the process. The total yield of carboxylic acids was found to increase with temperature. Also, higher yields of carboxylic acids were observed at a lower sawdust concentration. This was probably due to the high oxygen-biomass ratio at lower sawdust concentration. Higher oxygen availability at low sawdust concentration resulted in increased conversion of the sawdust; hence the higher yields of carboxylic acids. At lower sawdust concentration, a total carboxylic acid yield of 25.59 wt% was attained at 200 deg.C and 40 minutes reaction time. At higher sawdust concentration, a total carboxylic acid yield of 15.57 wt% was attained at 200 deg.C and 40-minutes reaction time. The carboxylic acids identified include formic acid, acetic acid, succinic acid and oxalic acid. The optimum temperature for the production of formic acid was found to be 200 deg.C, while the optimum temperature for the production of acetic acid was found to be 225 deg.C. A temperature of 225 deg.C and relatively short reaction time of 10 minutes was found to be the optimal condition for the production of succinic acid. Formic acid was produced in the highest yield, with an optimal yield of 13.69wt %, when the reaction temperature and time are 200 deg.C and 40 minutes respectively. The yield of formic acid was found to decrease significantly when further increasing the temperature to 225 deg.C. This was presumably due to thermal decomposition of formic acid at relatively higher temperature. However, the yield of acetic acid was found to steadily increase with temperature. This is because acetic is more thermally stable than formic acid. The yield of acetic acid did not decrease after the temperature was increased to 225 deg.C. Optimal yield of acetic acid (7.98wt %) was achieved at; 225 deg.C, and 40 minutes reaction time. Succinic acid was produced only at temperatures of 200 deg.C and 225 deg.C. Optimal yield of succinic acid (5.66wt %) was attained under the following conditions; 32683 mg/l, 225 deg.C, 1MPa O2, and 10-minutes reaction time. Oxalic acid was produced in the lowest yield and, less frequently. The optimal yield of oxalic acid (4.02 wt%) was attained at 175 deg.C and 80-minutes of reaction time The Total Organic Carbon (TOC) is found to be higher when increasing the operating temperature, thus suggesting that more organic compounds are formed at higher temperatures. The identified carboxylic acids could only account for less than 30% of the measured COD content of the various wet oxidation samples. This implies that some other unidentified compounds (reaction products) must have been present. In general, wet oxidation seems to be an effective method for converting lignocellulosic biomass into useful chemicals. Relatively higher temperatures have been found to favor the production of carboxylic acids from sawdust.

Ultrasonic and Electrokinetic Remediation of Low Permeability Soil Contaminated with Persistent Organic Pollutants

Electrokinetics has emerged as a potential technique for in situ soil remediation and especially unique because of the ability to work in low permeability soil. In electrokinetic remediation, non-polar contaminants like most organic compounds are transported primarily by electroosmosis, thus the process is effective only if the contaminants are soluble in pore fluid. Therefore, enhancement is needed to improve mobility of these hydrophobic compounds, which tend to adsorb strongly to the soil. On the other hand, as a novel and rapidly growing science, the applications of ultrasound in environmental technology hold a promising future. Compared to conventional methods, ultrasonication can bring several benefits such as environmental friendliness (no toxic chemical are used or produced), low cost, and compact instrumentation. It also can be applied onsite. Ultrasonic energy applied into contaminated soils can increase desorption and mobilization of contaminants and porosity and permeability of soil through developing of cavitation. The research investigated the coupling effect of the combination of these two techniques, electrokinetics and ultrasonication, in persistent organic pollutant removal from contaminated low permeability clayey soil (with kaolin as a model medium). The preliminary study checked feasibility of ultrasonic treatment of kaolin highly contaminated by persistent organic pollutants (POPs). The laboratory experiments were conducted in various conditions (moisture, frequency, power, duration time, initial concentration) to examine the effects of these parameters on the treatment process. Experimental results showed that ultrasonication has a potential to remove POPs, although the removal efficiencies were not high with short duration time. The study also suggested intermittent ultrasonication over longer time as an effective means to increase the removal efficiencies. Then, experiments were conducted to compare the performances among electrokinetic process alone and electrokinetic processes combined with surfactant addition and mainly with ultrasonication, in designed cylinders (with filtercloth separating central part and electrolyte parts) and in open pans. Combined electrokinetic and ultrasonic treatment did prove positive coupling effect compared to each single process alone, though the level of enhancement is not very significant. The assistance of ultrasound in electrokinetic remediation can help reduce POPs from clayey soil by improving the mobility of hydrophobic organic compounds and degrading these contaminants through pyrolysis and oxidation. Ultrasonication also sustains higher current and increases electroosmotic flow. Initial contaminant concentration is an essential input parameter that can affect the removal effectiveness.

Antioxidant properties of natural compounds used in popular medicine for gastric ulcers

There is evidence concerning the participation of reactive oxygen species in the etiology and physiopathology of human diseases, such as neurodegenerative disorders, inflammation, viral infections, autoimmune pathologies, and digestive system disorders such as gastrointestinal inflammation and gastric ulcer. The role of these reactive oxygen species in several diseases and the potential antioxidant protective effect of natural compounds on affected tissues are topics of high current interest. To consider a natural compound or a drug as an antioxidant substance it is necessary to investigate its antioxidant properties in vitro and then to evaluate its antioxidant functions in biological systems. In this review article, we shall consider the role of natural antioxidants derived from popular plants to reduce or prevent the oxidative stress in gastric ulcer induced by ethanol.

Modifications in the chemical compounds and sensorial attributes of Engraulis anchoita fillet during marinating process

Marinated fish are fish products preserved by the combined action of salt and organic acids. The objective of this work was to analyze the variations in the chemical compounds of anchovy fillets that give them sensorial characteristics during the marinating process of Engraulis anchoita. The protein content decreased slightly and the TVB-N level decreased significantly in both the brining and marinating stages. In the marinating stage an increase in the total free aminoacids was observed. The NBV level in the brining and marinating solutions increased during these stages due to the solubilization of the non-protein nitrogenous compounds and the degradation of some protein compounds.The decrease of the contents of protein and TVB-N, and the increase of the acidity and the free aminoacids content during the marinating process give the marinated fillets the characteristic texture and aroma.

Microbiological and physicochemical evaluations of juice extracted from different parts of sugar cane stalks from three varieties cultivated under organic management

The artisanal production of cachaça, a beverage obtained by the fermentation of sugar cane juice after distillation, especially by small-sized producers, has traditionally used natural ferment ("fermento caipira") which consists of sugar cane juice with crushed corn, powdered rice, or citrus fruits. In despite of the difficulties in quality control due to the high level of contaminants and longer periods of preparation, the sensorial quality of the beverage may be attributed to the physiological activities of wild yeasts and even bacteria present during fermentation when this ferment is used. In this context, the aim here was to evaluate the microbiological (yeasts) and physicochemical characteristics of sugar cane juice extracted from different parts of three different varieties (RB72454, RB835486, and RB867515) of the cane stalk (lower, medium, and upper sections) in three harvesting periods (from May to December 2007) in an area under organic management. The juice from the upper section (from the eleventh internode to the top) of the sugar cane stalk could be indicated for the preparation of the natural ferment since it is as a source of yeasts and reducing sugars, especially the variety RB867515. Due to the seasonality, the best period for using this part of the sugar cane stalk is at the beginning of harvesting when the phenolic compounds are at low concentration, but there are higher number of Saccharomyces population and other yeast species. The high acidity in this section of the plant could result in a better control of bacterial contamination. These findings explain the traditional instructions of adding the upper sections for the preparation of natural ferment and can help its management in order to get a better performance with respect to organic cachaça production.

Color and chemical composition and of green corn produced under organic and conventional conditions

The present study aimed to evaluate the chemical properties of green corn, grown in both organic and conventional farming systems, using a completely randomized factorial design. Four corn varieties (AG 1051, BR 106, SWB 551 and VIVI) of green corn kernels were evaluated for color, proximate composition, total calories, carotenoids and bioactive amines. The farming system affected some chemical and physical characteristics of green corn, but this effect was dependent upon variety. In general, organic green corn kernels were reddish (a* color component) and had higher levels of β-carotene compared to the conventional ones, suggesting that these characteristics are related. Moreover, organic green corn had higher levels of total carbohydrates and total energy compared to conventional varieties. On the other hand, crude fiber levels were higher in conventional grains - an unexpected result that deserves further investigation. Finally, the levels of cadaverine and spermine bioactive amines were not affected either by the corn variety or by the farming system.

Nutritional value of organic acid lime juice (Citrus latifolia T.), cv. Tahiti

Acid lime can be used as fresh fruit or as juice to increase the flavor of drinks. Therefore, it is necessary to analyze organic acid lime nutritional composition in order to evaluate if there are important differences among those conventionally produced. No significant differences in total titrable acidity, pH, ascorbic acid, sucrose, calcium, and zinc were found between the acid lime juice from organic biodynamic crops and conventional crops. However, the organic biodynamic fruits presented higher peel percentage than the conventional ones leading to lower juice yield. On the other hand, fructose, glucose, total soluble solids contents, potassium, manganese, iron, and copper were higher in the conventional samples. These results indicated few nutritional differences between organic and conventional acid lime juices in some constituents. Nevertheless, fruit juice from biodynamic crops could be a good choice since it is free from pesticides and other agents that cause problems to human health maintaining the levels similar to those of important nutritional compounds.

Prevalent fatty acids in cashew nuts obtained from conventional and organic cultivation in different stages of processing

Brazil is one of the three largest producers of fruits in the world, and among those fruit trees, the cashew tree stands out due to the high nutritional and commercial value of its products. During its fruit processing, there are losses in some compounds and few studies address this issue. Over the last decade the conventional system of food production has been substituted for the organic cultivation system, which is a promising alternative source of income given the global demand for healthy food. Therefore, this research aimed to characterize and quantify the prevalent fatty acids found in cashew nuts obtained from conventional and organic cultivation during various stages of processing. The prevalent fatty acids found were palmitic, linoleic, oleic, and stearic acid. The average of these fatty acids were 6.93 ± 0.55; 16.99 ± 0.61; 67.62 ± 1.00 and 8.42 ± 0.55 g/100 g, respectively. There was no reduction in the palmitic, oleic and stearic fatty acid contents during processing. Very little difference was observed between the nuts obtained from conventional and organic cultivation, indicating that the method of cultivation used has little or no influence on the content of cashew nut fatty acids.

Perfluorattuja yhdisteitä sisältävien jätevesien puhdistus- ja analyysimenetelmät

Perfluoratut alkyyliyhdisteet eli PFAS-yhdisteet ovat synteettisiä orgaanisia yhdisteitä, joissa on fluorattu hiiliketju. Hiilen ja fluorin väliset vahvat sidokset ovat muodostuneet ongelmaksi jätevedenpuhdistamoilla, sillä yhdisteet eivät hajoa puhdistamoilla käytössä olevilla vedenpuhdistusmenetelmillä. Yhdisteitä kertyy luontoon jätevesien mukana. Kandidaatintyössä on vertailtu yhdisteitä sisältävien vesien käsittelymenetelmiä parhaiten soveltuvan menetelmän löytämiseksi. Menetelmien kustannuksia tai soveltuvuutta vedenpuhdistamomittakaavan prosessiksi ei ole arvioitu. Lisäksi työssä on koottu yhdisteitä sisältävien jätevesien analysointiin sopivia analyysimenetelmiä. Soveltuvat puhdistus- ja analyysimenetelmät on esitelty uusien tieteellisten artikkelien pohjalta. Mahdollisia erotusmenetelmiä ovat membraanierotus ja sorptio. Membraaneista soveltuvimpia ovat nanosuodatus- ja käänteisosmoosimembraanit, joilla erottuvat jopa 0,0001 μm:n kokoiset partikkelit. PFAS-yhdisteet voidaan erottaa sorptiolla muun muassa aktiivihiileen. Yhdisteiden rakenne hajoaa nykyaikaisilla hapetusmenetelmillä ja polttamalla lietteen mukana. Hapettaminen permanganaatin avulla ei tuottanut hyvää tulosta, mutta fotokemiallisella hapetuksella ja alhaisen lämpötilan plasmatekniikalla (NTP) yhdisteiden rakenne hajosi lähes kokonaan. Fotokemiallinen hapetus onnistui erityisesti perfluorokarboksyylihapoilla, joiden rakenne hajosi jopa kolmessa tunnissa. Yleisimmin käytetty analyysimenetelmä on nestekromatografin ja massaspektrometrin yhdistelmä (LC-MS/MS) ja matriisivaikutus minimoidaan tyypillisesti kiinteäfaasiuutolla (SPE). Työssä esitellyistä käsittelymenetelmistä parhaiten soveltuva on NTP-menetelmä, koska sillä saatiin tutkimusten mukaan hajotettua yhdisteiden rakenne muita menetelmiä lyhyemmässä ajassa ja se soveltuu parhaiten kaikille PFAS-yhdisteille. NTP-menetelmässä ei tarvita katalyyttiä tai lisäkemikaaleja. Voimakkaana hapettimena toimivat epästabiilit hydroksyyliradikaalit, jotka syntyvät koronapurkauksen kautta. Koronapurkauksessa muodostuu myös otsonia ja lisäksi vapaa happi voi tehostaa hapettumista. Menetelmässä muodostuvien hajoamistuotteiden hallinta vaatii lisätutkimusta. Mahdollinen hallintakeino voisi olla esimerkiksi hapettumisessa vapautuvien fluoridi-ionien saostaminen. Muodostuvien hajoamistuotteiden toksisuutta voitaisiin tarkkailla biosensorilla.

Synthesis of isotope-labelled methoxypyrazine compounds as internal standards and quantitative determination of aroma methoxypyrazines in water and wines by solid-phase extraction with isotope dilution-GC-MS /

An efficient way of synthesizing the deuterium labelled analogues of three methoxypyrazine compounds: 2-d3-methoxy-3-isopropylpyrazine, 2-d3-methoxy-3- isobutylpyrazine, and 2-d3-methoxy-3-secbutylpyrazine, has been developed. To confirm that the deuterium labels had been incorporated into the expected positions in the molecules synthesized, the relevant characterization by NMR, HRMS and GC/MS analysis was conducted. Another part of this work involved quantitative determination of methoxypyrazines in water and wines. Solid-phase extraction (SPE) proved to be a suitable means for the sample separation and concentration prior to GC/MS analysis.Such factors as the presence of ethanol, salt, and acid have been investigated which can influence the recovery by SPE for the pyrazines from the water matrix. Significantly, in this work comparatively simple fractional distillation was attempted to replace the conventional steam distillation for pre-concentrating a sample with a relatively large volume prior to SPE. Finally, a real wine sample spiked with the relevant isotope-labelled methoxypyrazines was quantitatively analyzed, revealing that the wine with 10 beetles per litre contained 138 ppt of 2-methoxy-3-isopropylpyrazine. Interestingly, we have also found that 2-methoxy-3-secbutylpyrazine exhibits an extremely low detection limit in GC/MS analysis compared with the detection limit of the other two methoxypyrazines: 2- methoxy-3-isopropylpyrazine and 2-methoxy-3-isobutylpyrazine.