Sotilaslentäjän fyysinen suorituskyky sekä työperäiset tuki- ja liikuntaelinoireet

Kirjallisuudesta välittyy useitten vuosikymmenten ajalta tietämys sotilaslentämisen fyysisestä kuormittavuudesta. G-voimista aiheutuva kuormittuminen näyttää johtavan joko akuutisti tai pitkäaikaisesti lentäjän tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä alentaviin ongelmiin. Erityisesti on selvitetty niskan alueen työperäisten ongelmien syntyä, jolloin on havaittu lentotoiminnan fyysisen kuormittavuuden johtavan ennenaikaiseen rakenteelliseen rappeumaan, haittaa aiheuttavan oireen lisäksi. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan ammatista johtuvista eli työperäisistä oireista kärsii vähintään 2/3 kaikista sotilaslentäjistä. Tietyin edellytyksin lentäjien kaularangan alueen rappeuma on Suomessa hyväksytty ammattitaudiksi vuodesta 1995 alkaen. On arveltu, että hyvästä fyysisestä suorituskyvystä olisi apua tuki- ja liikuntaelin (TULE)-oireilun ennaltaehkäisemisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tutkimusnäyttö tästä on lentäjien osalta ollut toistaiseksi erittäin niukkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten sotilaslentäjien työperäisen TULE-oireilun esiintyvyyttä, oireista koetun haitan tasoa, lentäjien fyysisen kunnon tasoja virkauran aikana ja näitten kaikkien välisiä yhteyksiä sekä työperäisen TULE-oireen merkitystä sotilaan toimintakykyyn. Tutkimus jakautui kahteen osaan. Poikkileikkauksena lentotoimintaperäisiä TULE-oireita kartoitettiin kyselytutkimuksella, johon vastasi vuositarkastuksen yhteydessä 267 lentäjää vuosina 2004-2005. Joukosta poimittiin ne 195 lentäjää, jotka olivat suorittaneet yleissotilaalliset kuntotestit puolen vuoden sisällä kyselyyn vastaamisesta, ja mitatut testitulokset yhdistettiin kyselytutkimusaineistoon. Tässä aineistossa toteutettiin fyysisesti erilailla kuormittuvien lentäjäryhmien välisiä vertailuja fyysisen kunnon, TULE-esiintyvyyden ja koetun haitan suhteen. Poikkileikkausosassa tutkittiin myös lentäjien virkauran aikaisia tasoeroja yleissotilaallisissa kuntotesteissä (n=195) verrattuna muihin suomalaisiin sotilaisiin. Lisäksi (N=289) selvitettiin ilmailulääketieteellisen tarkastuksen yhteydessä mitattuja, ns. ammatillisia fyysisiä erityisominaisuuksia eri ikäluokissa. Pitkittäisosassa seurattiin 67:n Hawk-suihkuharjoituskoneella aloittaneen Ilmavoimien sotilaslentäjien lentouran aikaista lentotoimintaperäisten TULE-oireitten esiintyvyyttä vuosien 1996 ja 2008 välillä. Lisäksi tutkittiin lentäjien kontakteja työterveyshuoltoon, oireen aiheuttamaa lentokelvottomuusaikaa, työn kuormituksen kumulatiivista kertymää lentotuntien lisääntyessä ja TULE-oireiden esiintyvyyden kannalta kriittisiä ajankohtia lentouran aikana. Tulokset osoittivat, että kaikki seurannassa olleet suomalaiset sotilaslentäjät kokivat jonkinasteisen lentotoimintaperäisen TULE-oireen uransa aikana. Niskan ammattitautiluokituksen tasoisen ongelman esiintyvyys oli 4 % koko lentäjäpopulaatiosta ja 10 % suihkuharjoituskonevaiheen jo läpäisseistä, mutta vastaavanlaisia TULE-ongelmia, ilman riittävää näyttöä ammattitaudista, esiintyi lähes joka kolmannella sotilaslentäjällä. Alaselän osalta lentäjät oireilivat lähes samassa määrin, mutta näitä oireita ei toistaiseksi ole mahdollista määrittää ammattitaudiksi. Lentäjät kävivät varsin vähän valittamassa oireistaan työterveyshuoltoon, jossa käytäneen vasta silloin, kun oire jo selvästi heikentää työtehtävissä vaadittavaa toimintakykyä. Merkittävin lentotoimintaperäisten oireitten esiintymisen kasvu ajoittui 200 Hawk-lentotunnin kohdalle, jolloin koneella saavutetaan eräänlainen optimaalinen G-indeksi eli taktisen liikehtelyn G-tasoylitysten vaihtelu. Tämän jälkeen lentäjät ovat erityisen alttiina akuuteille lennonaikaisille TULE-ongelmille. Oireitten esiintyminen kasvoi eksponentiaalisesti noin 600 lentotuntiin asti. Monimuuttujamallien mukaan työperäisen TULE-oireen esiintyvyysriskiä vähensivät alaraajojen hyvä motoriikka, korkeat valintapisteet ja korkea kaulan fleksion voimataso maksimaalisessa isometrisessä testissä. Yleissotilaallisilla kuntotasoilla ei ollut yhteyttä oireiluun, mutta lihaskunnoltaan voimakkaimmat lentäjät kärsivät tilastollisesti merkittävästi vähemmän haittaa lentotoimintaperäisistä TULE-oireistaan. Yleissotilaallisissa kuntotesteissä lentäjät olivat parempia kuin muut suomalaiset sotilaat. Aktiivisimman lentouran aikana, 30-40-vuotiaina, lentäjien fyysinen suorituskyky oli normaaliväestöön nähden vain keskimääräinen ja urheilijoihin nähden keskimääräistä heikompi. Käytännössä lentäjät eivät kyenneet ylläpitämään valintavaiheen fyysistä suorituskykyään edes kadettivaiheen loppuun asti. Huomattavaa oli lisäksi, että aktiivisen lentouran päätyttyä fyysinen kunto näytti jossain määrin palautuvan kohti lähtötasoa lentäjien ikääntymisestä huolimatta. Lentäjien valintavaiheen aikana mitatun fyysisen suorituskyvyn tason säilyminen aktiivisen lentopalveluksen loppuun asti vaatisi lentäjien fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ja kehittämisen tehostamista koulutuksen ja työuran eri vaihessa. Tähän tavoitteeseen nähden Ilmavoimien fyysisen kasvatuksen järjestelyt vaikuttivat alimitoitetuilta. Operatiivisesti huolestuttavaa oli Ilmavoimien ohjaajien fyysisen suorituskyvyn heikentyminen silloin, kun heidän taitojensa puolesta olisi pitänyt olla suorituskykyisimpiä taistelutehtäviinsä. Myös lentäjän terveyttä ja toimintakykyä pitäisi pystyä reaaliaikaisemmin seuraamaan koko lentouran aikana. Ilmavoimille suositellaan moniammatillista lähestymistä sotilaslentäjien toimintakyvyn ylläpitämiseen ja terveysriskien hallintaan yhdessä liikunnan, työterveyshuollon, lentoturvallisuusalan ja operatiivisen suunnittelun asiantuntijoitten kanssa. Lisäksi suositellaan avoimempaa ja eettisesti kestävämpää suhtautumista ammattiin liittyvien terveysongelmien kuvaamiseen sekä fyysisen kunnon kysymyksiin jo lentäjien rekrytointivaiheessa.

Complete mole in a dichorionic twin pregnancy after intracytoplasmic sperm injection

A dichorionic twin pregnancy with complete hydatidiform mole and coexistent fetus is a rare and challenging situation, whose pathogenesis has not been yet fully understood. We present a case of a 39-year-old woman who underwent intracytoplasmic sperm injection with two embryos transfer. The 12-week gestation ultrasound examination revealed normal fetus and placenta with features of hydatidiform mole, leading to pregnancy termination. Autopsy and histological examinations diagnosed a complete mole coexisting with a normal fetus, and the genetic analysis showed a diploid fetus with biparental genome and molar tissue with paternal diploidy. This case highlighted that complete molar pregnancies may still occur even though pregnancy is achieved after intracytoplasmic sperm injection. A review of the literature was performed by collecting data from the few similar reported cases and by commenting on the pathogenesis of this rare condition.

Does hyperglycemia in pregnancy change fetal kidney growth?: a longitudinal prospective study

PURPOSE: To measure fetal renal volume in normoglycemic and hyperglycemic pregnancies. METHODS: A longitudinal prospective study was conducted and included 92 hyperglycemic and 339 normoglycemic pregnant women attended at the prenatal service of a hospital from Rio de Janeiro State. Ultrasound examinations were performed to estimate gestational age at baseline and the kidney volume was estimated using the prolate ellipsoid volume equation. RESULTS: Fetal kidney volume growth between normoglycemic and hyperglycemic pregnancies are significantly different. The fetal kidney volume growth in pregnancy is positively correlated with gestational age explained by these predictor equations, by group: normal renal volume = exp (6.186+0.09×gestational week); hyperglycemic renal volume = exp (6.978+0.071×gestational week) and an excessive growth pattern for hyperglycemic pregnancies may be established according to gestational age. CONCLUSION: This is important for early detection of abnormalities in pregnancy, particularly in diabetic mothers.

Pallomaisen rullalaakerin vauriotutkimus kartonkikoneen kiertoöljyvoidellulla kuivatusosalla

Tämä työ on tehty Stora Enson Imatran kartonkitehtaan kunnossapidosta vastaavalle Efora Oy:lle. Tavoitteena oli selvittää syy Imatran Kartonkikone 5:n kuivatussylinterien laakerivaurioiden suureen määrään verrattuna tehtaiden kolmeen muuhun kartonkikoneeseen. Tutkimuksissa keskityttiin laakerien käyttöolosuhteisiin. Syyn selvittämiseksi työssä vertailtiin eri kartonkikoneiden kiertoöljyvoitelujärjestelmiä, voiteluöljyjä, voiteluolosuhteita, öljyjen kuntoa ja kunnon seurantaa. Myös laakereihin kohdistuvia kuormia arvioitiin. Alan kirjallisuuden avulla on käyty läpi kartonkikoneen rakennetta ja toimintaa tarvittavassa laajuudessa, voitelun ja laakerin vaurioitumisen teoriaa sekä voiteluaineiden ominaisuuksien ja koostumuksen perusteita. Vertailevissa tutkimuksissa ei löytynyt vauriomäärien eroja selittäviä eroavaisuuksia Imatran tehtaiden eri kartonkikoneiden välillä, joskin Kartonkikone 5:n kiertovoiteluöljyn puhtaustaso oli muita Imatran kartonkikoneita heikompi. Laakerikuormien osalta havaittiin joidenkin laakerien käyvän laakerille asetetun vähimmäiskuorman alittavilla kuormituksilla. Vähimmäiskuormaa pienempi radiaalikuorma voi johtaa laakerin virheelliseen toimintaan ja edelleen vaurioitumiseen. Voiteluolosuhteet todettiin erittäin vaikeiksi ja niillä on epäilemättä vaikutusta voiteluöljyn ja laakerien lyhentyneeseen käyttöikään.

Relieved after Doctor's Consultation? Primary Health Care Patients' Complaint-related Worries

Worry is one of the central factors in primary health care patients’ experience with their current complaint. Worry is associated with, e.g., patients’ expectations and the outcomes of doctor’s consultations. The aim of this study was to explore primary health care patients’ complaint-related worry and its changes, as well as contributing factors. Furthermore, the reasons behind patients’ pre-consultation worry and possible relief were examined. The study was conducted in a public primary health care centre in Forssa in Southern Finland. Patients, aged 18–39 years, with a current complaint were interviewed before and after a doctor’s consultation. The patients’ characteristics, perceptions of their complaint and their expectations and experiences concerning the consultation were obtained through interviews. In addition, two questionnaires were administered to measure general tendency to illness worry (IWS) and psychiatric symptoms (SCL-90). The patients’ ratings of the intensity of worry and the severity of their complaint were measured with a visual analogue scale (VAS 0–100). Changes in worry were measured by comparing pre- and post-consultation VAS ratings and asking the patients to compare their worry after the consultation with the worry they felt before it. In connection with these ratings the patients also gave reasons for their experiences in their own words. The patients’ doctors assessed the medical severity of the complaints and whether they had found a medical explanation for the complaints. Many patients were very worried before the consultation (65 % scored over 50 points on the VAS). Worry and severity ratings were associated with the duration and course of the complaint, with a general tendency to illness worry and hostility. On average, the patients were less worried after the consultation than before it. Persistent worry was associated with the patients’ uncertainty about their complaint, their perceiving it as severe, expectations for examinations and reporting symptoms of anxiety. Patients were most often worried about the nature of their complaint (e.g. duration or intensity), not knowing what was wrong, the possible harmful effects of the complaint on body functions, the complaint’s prognosis, e.g. will it get better, and their ability to function. Patients were relieved by getting an explanation or treatment or by having a positive view of the complaint’s prognosis. Patients who reported uncertainty (lack of an explanation, worry about the nature of the complaint) or worry about the complaint’s possible bodily harmfulness were relieved by getting an explanation, often accompanied with getting treatment. On the other hand, worries about the ability to function tended to persist. Doctors should bring up patients’ worries for discussion in order to be able to respond to them appropriately. Because it tends to persist, worry about the ability to function should be addressed. Uncertain patients with concerns about their complaint’s bodily harmfulness or psychological consequences need special attention from their doctor.

Ultrasonographic and radiographic determination of egg development of jurarás (Kinosternon scorpioides) in captivity

Kinosternon scorpioides (Linnaeus, 1766), with its common name of jurará, is a quite variable species of turtles, and many different names have been applied to populations throughout its range. Currently, however, four subspecies are considered valid as K. scorpioides arises from southern Panama over most of northern South America and is found in Ecuador, northern Peru, southern Bolivia, northern Argentina, eastern Guyana and Brazil. Thus, an ultrasonographic and radiographic study was performed in order to describe the morphology and development of eggs of 20 female jurará mud turtles K. scorpioides, from September 2005 to August 2006. In the first month, the ovarian cycle was characterized by absence of vitellogenic follicles, atresic follicles or oviduct eggs. From October 2005 to March 2006 on, ultrasonographic scanning allowed to establish the growing vitellogenic follicles. Vitellogenic follicles were observed with spherical to ovoid shapes, with a surrounding echogenic yolk, a nonechogenic albumin layer, and a high echogenic shell. The oviduct eggs were identified by radiography just 180 days after beginning the experiment, when the shell became enough mineralized to impress the radiographic film. This experiment allowed to obtain by means of the 7.5 MHz linear probe images with adequate resolution and penetration for visualization of follicles. Successive ultrasonographic examinations of 20 K. scorpioides females allowed to access initial stages of vitellogenic follicles and oviduct eggs, and radiographic examination revealed to be an easy technique to assess oviduct eggs and to allow evaluation of egg development in jurarás, from 6 months on.

A and B mode ultrasonography in preoperative evaluation of lens and posterior segment of dogs eyes with cataract

Ultrasonography of the lens and posterior segment is an indispensable step in the preoperative evaluation of dogs with cataracts, since ophthalmoscopy is not feasible when there is opacification of the lens. This study evaluated the echographic conditions of cataractous lens and fundus of the eye in dogs affected by cataracts. The study was conducted in 30 dogs (56 eyes), 10 males and 20 females, with different types of cataracts at different stages of development. Echography in A and B modes, simultaneously, was carried out for the examination of the lens and posterior segment. The examinations revealed anterior cortical, posterior cortical and nuclear cataract in 12 eyes (21.4%), anterior cortical, posterior cortical, nuclear and posterior capsular in 23 eyes (41%), anterior cortical, posterior cortical and posterior capsular cataract in one eye (1.7%), anterior cortical and nuclear cataract in one eye (1.7%), anterior cortical, nuclear and posterior capsular cataract in five eyes (8.9%), and anterior cortical cataract in seven eyes (12.5%). Abnormal ultrasonographic alterations were observed in the posterior segment in 26 eyes evaluated (46.4%). Vitreal degeneration was detected in 12 eyes (21.4%), images of vitreal exudate or hemorrhage in seven eyes (12.5%), persistence of hyaloid artery in four eyes (7.1%) and lens subluxation in three eyes (5.3%). The results obtained reiterate the importance of ultrasonography in canine patients presented for cataract surgery given that alterations of the posterior segment are difficult to identify in a clinical examination when the lens is opacified.

Ophthalmic alterations in horses with leptospirosis by serovar Icterohaemorrhagiae in Rio de Janeiro, Brazil

The objective of the study was to determine the association between clinical ophthalmic alterations and seroreactivity to leptospirosis by serovar Icterohaemorrhagiae in horses in Rio de Janeiro, Brazil. A total of 199 horses were studied. A microscopic agglutination test (MAT) was used to detect specific anti-Leptospira antibodies in blood serum. A total of 107 (53.8%) horses were seroreactive (titres > 200); 54 had high (> 800) titres, of which 44 were against serovar Icterohaemorrhagiae. Forty-two out of these 44, plus 40 seronegative horses (titers < 100) were given detailed ophthalmic examinations. Epiphora, ocular congestion, blepharospasm, photophobia, and peripapillary focal depigmentation were the most frequent alterations in seroreactive horses. Most ocular alterations were significantly more frequent in seroreactive horses. Horses seroreactive for leptospirosis (serovar Icterohaemorrhagiae) had a significantly higher prevalence of ophthalmic alterations than seronegative horses, providing additional evidence for an association between leptospirosis and equine uveitis.

Ohutseinämäisten putkien hitsauksen robotisointi

Tämän diplomityön tavoitteena on ollut selvittää, kuinka robotisoitua hitsausta on mahdollista hyödyntää teollisuuskaiteiden valmistuksessa. Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuusselvitystä, hitsauskokeita ja makrohietutkimuksia. Työssä keskityttiin robottihitsauksen menetelmiin ja työstä on rajattu pois kaikki kustannuslaskelmat sekä alumiinin hitsaus. Hitsattavat materiaalit olivat rakenneteräs ja ruostumaton teräs. Rakenneteräsputken koko oli 42,4 x 2,6 mm ja ruostumattoman putken koko 42,4 x 2,0 mm. Käytetyt liitosmuodot olivat T-liitoksia, joista suorassa T-liitoksessa putkien välinen kulma oli 90 astetta ja vinossa T-liitoksessa noin 45 astetta. Tehdyn selvitystyön ja hitsauskokeiden perusteella voidaan sanoa, että kaiteissa käytettävien materiaalipaksuuksien ja liitosmuotojen hitsaaminen robotilla on mahdollista. Hitsauksen lopputulos riippuu hitsausasennosta ja paras tulos saavutetaan, kun kappaletta pyöritetään hitsauksen aikana siten, että hitsaus tapahtuu koko ajan jalkoasennossa.

Serial superficial digital flexor tendon biopsies for diagnosing and monitoring collagenase-induced tendonitis in horses

The purpose of this investigation was to demonstrate the feasibility of a biopsy technique by performing serial evaluations of tissue samples of the forelimb superficial digital flexor tendon (SDFT) in healthy horses and in horses subjected to superficial digital flexor tendonitis induction. Eight adult horses were evaluated in two different phases (P), control (P1) and tendonitis-induced (P2). At P1, the horses were subjected to five SDFT biopsies of the left forelimb, with 24 hours (h) of interval. Clinical and ultrasonographic (US) examinations were performed immediately before the tendonitis induction, 24 and 48 h after the procedure. The biopsied tendon tissues were analyzed through histology. P2 evaluations were carried out three months later, when the same horses were subjected to tendonitis induction by injection of bacterial collagenase into the right forelimb SDFT. P2 clinical and US evaluations, and SDFT biopsies were performed before, and after injury induction at the following time intervals: after 24, 48, 72 and 96 h, and after 15, 30, 60, 90, 120 and 150 days. The biopsy technique has proven to be easy and quick to perform and yielded good tendon samples for histological evaluation. At P1 the horses did not show signs of localised inflammation, pain or lameness, neither SDFT US alterations after biopsies, showing that the biopsy procedure per se did not risk tendon integrity. Therefore, this procedure is feasible for routine tendon histological evaluations. The P2 findings demonstrate a relation between the US and histology evaluations concerning induced tendonitis evolution. However, the clinical signs of tendonitis poorly reflected the microscopic tissue condition, indicating that clinical presentation is not a reliable parameter for monitoring injury development. The presented method of biopsying SDFT tissue in horses enables the serial collection of material for histological analysis causing no clinical signs and tendon damage seen by US images. Therefore, this technique allows tendonitis to be monitored and can be considered an excellent tool in protocols for evaluating SDFT injury.

Mahdollisuudet sisäilmaoireiden poistamiseen huonekohtaisen ilmanpuhdistimen avulla eri aikakauden rakennuksissa

Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää sisäilmaongelmien aiheuttajia ja keinoja niiden poistamiseen. Kokeellisessa osuudessa on tavoitteena selvittää kenttämittauksin sisäilman epäpuhtauspitoisuuksia ja ilmanpuhdistimien vaikutusta sisäilman laatuun. Työ toteutetaan kirjallisuustutkimuksen, sisäilmamittauksien sekä asiantuntija- ja sisäilmakyselyjen avulla. Tutkimukseen valittiin viisi erilaisia puhdistustekniikoita käyttäviä ilmanpuhdistimia. Valitut ilmanpuhdistimet olivat viikon ajan viidessä eri koululuokassa, joissa tehtiin sisäilmamittauksia ennen puhdistimen käynnistystä ja sen jälkeen. Luokista kerättiin ilmanäytteitä Andersen keräimellä ja VOC-pumpulla sekä pölynäytteitä pintasivelynä. Tutkimuskohteissa ei havaittu merkittäviä sisäilmaongelmia ja ilmanäytteiden pitoisuudet olivat pääasiassa alhaisia. Poikkeavia sienisukuja ei myöskään esiintynyt valtalajeina. Rakennetutkimukset ja materiaalinäytteet ovat ensisijaisia tutkimusmenetelmiä ongelmakohteissa. Syytä sisäilman aiheuttamaan oireiluun ei vielä tarkalleen tiedetä. Suunnitteluun, valvontaan ja kunnossapitoon tulee panostaa enemmän. Mittausmenetelmiä tulee myös kehittää lisää ja huolehtia ilmanvaihdon toimivuudesta. Tutkimuksia tuleekin tehdä aina kokonaisvaltaisesti.

Evaluation of a model for induction of periodontal disease in dogs

There are several methods for inducing periodontal disease in animal models, being the bone defect one of the most reported. This study aimed to evaluate this model, through clinical, radiographic, tomographic and histological analyzes, thus providing standardized data for future regenerative works. Twelve dogs were subjected to the induction protocol. In a first surgical procedure, a mucoperiosteal flap was made on the buccal aspect of the right third and fourth premolars and a defect was produced exposing the furcation and mesial and distal roots, with dimensions: 5mm coronoapical, 5mm mesiodistal, and 3mm buccolingual. Periodontal ligament and cementum were curetted and the defect was filled with molding polyester, which was removed after 21 days on new surgical procedure. Clinical and radiographic examinations were performed after the two surgeries and before the collection of parts for dental tomography and histological analysis. All animals showed grade II furcation exposure in both teeth. Clinical attachment level increased after induction. Defect size did not change for coronoapical and buccolingual measurements, while mesiodistal size was significantly higher than at the time of defect production. Radiographic analysis showed decreased radiopacity and discontinuity of lamina dura in every tooth in the furcation area. The horizontal progression of the disease was evident in micro-computed tomography and defect content in the histological analysis. Therefore, it is concluded that this method promotes the induction of periodontal disease in dogs in a standardized way, thus being a good model for future work.

Hematological and histopathological evaluation of wildlife green turtles (Chelonia mydas) with and without fibropapilloma from the north coast of São Paulo State, Brazil

Blood profiles were determined in 47 juvenile green turtles, Chelonia mydas, from São Paulo northern coast, Brazil. Twenty-nine were affected by fibropapillomas and 18 were tumor free. Complete gross and histopathologic examinations of the fibropapillo were performed in 21 green turtles. Biometrical data, size, location and amount of tumors were recorded. The papillomas varied in morphology, location, size, color and texture. We found hyperplastic stroma, rich in blood vessels and connective tissue with increase in thickness of the dermis. The tumors w0ere classified as papillomas or fibropapillomas according to their epithelial and/or stromal proliferation. The lowest Mean Corpuscular Hemoglobin (HCM) values were observed in affected turtles.

Serological monitoring of antibodies for an early diagnosis ofaspergillosis in captive penguins

Abstract: This study aimed to evaluate the efficacy of detection of anti-Aspergillus fumigatus antibodies in captive penguins by double radial agar gel immunodiffusion (AGID) for the aspergillosis diagnosis. We included 134 Magellanic penguins (Spheniscus magellanicus) in rehabilitation at the Center for Recovery of Marine Animals (CRAM / FURG). All of them were monitored by AGID weekly until its final destination (death or release), totalizing 660 serum samples studied. All animals were clinically accompanied and post-mortem examinations was performed in penguins that died during the studied period. A total of 28% (37/134) of the penguins died, 89.2% (33/37) due to aspergillosis, 11% (4/37) by other causes and 97 were released. From the 33 animals with proven aspergillosis, 21 presented anti- A. fumigatus antibodies by AGID, being the average interval between death and positive AGID 16.4 days. Twelve animals with negative serology died of aspergillosis. The sensitivity and specificity rates were 63.6% and 95% respectively, and the positive and negative predictive values were 80.7% and 88.9% respectively. These data demonstrate that the serological monitoring for detection of antibodies by AGID can be an important tool for the diagnosis of aspergillosis in penguins.

Using Moodle to provide added value in the teaching of a software development course

The rate of adoption and use of learning management systems to support teaching and learning processes in academic institutions is growing rapidly. Universities are acquiring systems with functionalities that can match with their specific needs and requirements. Moodle is one of the most popular and widely deployed learning management systems in academic institutions today. However, apart from the system, universities tend to maintain other applications for the purpose of supplementing their teaching and learning processes. This situation is similar to Lappeenranta University of Technology (LUT), which is our case study in this project. Apart from Moodle, the university also maintains other systems such as Oodi, Noppa and Uni portal for the purpose of supporting its educational activities. This thesis has two main goals. The first goal is to understand the specific role of Moodle at LUT. This information is fundamental in assessing whether Moodle is needed in the university’s current teaching and learning environment. The second aim is to provide insights to teachers and other departmental stakeholders on how Moodle can provide added value in the teaching of a software development course. In response to this, a Moodle module for a software development course is created and the underlying features are tested. Results of the constructive work proposed some improvements through (i) the use of Moodle for in-class surveys, (ii) transfer of grades from Moodle to Oodi, (iii) use of Moodle in self-study courses and MOOCs, (iv) online examinations, and (v) Moodle integrations with third party applications. The proposed items were then evaluated for their utility through interviews of five expert interviews. The final results of this work are considered useful to LUT administration and management specifically on ways that Moodle can bring changes to the university at managerial, economical and technical level. It also poses some challenges on platform innovations and research.