eELY : ELY-keskusten toiminnan ja palvelujen sähköistäminen

ELY-keskusten palveluiden sähköistämisen kehittämisohjelma (eELY) on osa työ- ja elinkeinoministeriön laaja-alaista, monivuotista eTEM2.0-toimenpideohjelmaa, jonka tavoitteena on sähköisten palvelujen ja järjestelmien yhteentoimivuuden, palveluiden laadun sekä toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantaminen. eTEM2.0-toimenpideohjelman tavoitteena on luoda toimintamalli, jolla varmistetaan, että palveluiden ja toiminnan kehittäminen on horisontaalisesti koordinoitua, kokonaisvaltaista sekä toimintaa ja asiakkaille tuotettavia palveluprosesseja uudistavaa ja yhdenmukaistavaa. Tavoitteena on toiminnan ja palveluiden kehittäminen ja tehostaminen sekä tuottavuuden lisääminen. Kyse ei ole yksinomaan teknologiaratkaisuista, vaan ennen kaikkea palveluiden ja toiminnan kehittämisestä, jota tuetaan sähköisten välineiden mahdollisuuksia hyödyntämällä. ELY-keskusten palveluiden ja toiminnan sähköistämisessä on kyse merkittävästä koko toimintaa koskevasta muutosprosessista, jonka edetessä luovutaan vanhoista toimintamalleista ja -käytännöistä. Myös asiakas- ja käyttäjänäkökulmat on huomioitu. eELY-työhön ovat vaikuttaneet myös strategia-asiakirjat, poikkihallinnollisessa valmistelutyössä esiin nousseet kehittämistarpeet sekä eri hallinnonalojen sähköistämissuunnitelmat. Yhtenä merkittävänä tausta-ajurina on valtionhallinnon vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma, joka osaltaan suuntaa taloudellisia resursseja asettaa sähköisten palvelujen kehittämiselle uusia vaatimuksia. eELY – ELY-keskusten toiminnan ja palveluiden sähköistäminen -raportti sisältää kuvauksen sähköisten palvelujen ja sähköistämishankkeiden nykytilasta, sähköistämisen tavoitetilan ja linjaukset, sähköistämisohjelman, ohjelman vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden arvioinnin, sähköistämiseen liittyvät riskit sekä toimenpidesuunnitelman.

Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas

Helsingin ympäristön rakennuskulttuuria on tutkittu pitkään. Kunnalliset ja maakunnalliset museot, museovirasto ja kaupunkisuunnitteluviranomaiset ja monet tutkijat ovat tehneet perusteellista työtä. Nyt nämä tiedot on yhtenäistetty ja koottu yksiin kansiin. Rakennuskulttuuria on tarkasteltu tiheästi rakennettujen kaupunkiympäristöjen ulkopuolella. Olemme keskittyneet maaseudun vanhoihin, arvokkaisiin ja mielenkiintoisiin kohteisiin. Viisikymmentä vuotta nuorempia kohteita ei yleensä ole mukana. Alue käsittää puoliympyrän, jonka säde on runsaat 50 km Helsingin keskustasta mitattuna. Rakennuskulttuuriin kuuluu tässä kaikki se mitä ihminen on muokannut maaseutumaisemassa. Muinaismuistot, vanhat tiet, meriväylät ja viljelymaisemat kuuluvat rakennuskulttuuriin yhtä hyvin kuin kylät, kartanot, talonpoikaistalot ja torpat. Olemme käsitelleet kesähuviloita ja urheilumajoja yhtä hyvin kuin teollisuuden ja kaupan ympäristöjä ja julkisten laitosten alueita. Puistot ja puutarhat ovat mukana ensisijaisesti rakennusten ympäristöinä. Tältä osin inventoinnit eivät ole vielä aivan täydellisiä. Kohteita on kaikkiaan 2000 kpl kahdeksassatoista kunnassa ulkosaaristosta kansallispuiston syviin metsiin asti. Olemme käsitelleet kesähuviloita ja urheilumajoja yhtä hyvin kuin teollisuuden ja kaupan ympäristöjä ja julkisten laitosten alueita. Puistot ja puutarhat ovat mukana ensisijaisesti rakennusten ympäristöinä. Tältä osin inventoinnit eivät ole vielä aivan täydellisiä. Kohteita on kaikkiaan 2000 kpl kahdeksassatoista kunnassa ulkosaaristosta kansallispuiston syviin metsiin asti.

Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2010-2015

Vesienhoidon tavoitteena on pinta- ja pohjavesien hyvä tila vuonna 2015 Euroopan Unionin alueella. Suomessa valmisteltiin seitsemälle vesienhoitoalueelle vesienhoitosuunnitelmat, jotka valtioneuvosto hyväksyi 10.12.2009. Vesienhoitosuunnitelmat perustuvat alueittaisiin toimenpideohjelmiin. Vuoksen vesienhoitoalueeseen kuuluvassa Pohjois-Karjalassa laadittiin pinta- ja pohjavesille toimenpideohjelmat vuonna 2009. Tässä julkaisussa ne on koottu yhteen Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmaksi vuosille 2010-2015. Pohjois-Karjalan vesistöjä tarkastellaan osa-alueittain: Pielisen reitti, Koitajoen alue, Viinijärven – Höytiäisen alue, Pielisjoen – Pyhäselän – Oriveden alue ja Jänisjoen – Kiteenjoen – Tohmajoen alue. Vesienhoidon suunnittelua varten luokiteltiin 186 järvi- ja jokivesistöä vuonna 2008. Hyvää heikommassa tilassa on luokitelluista järvistä 8 % ja jokivesistöistä 34 %. Tarkasteltavina ovat keskikokoiset ja sitä suuremmat vesistöt, 47 järveä ja 72 jokea. Näistä 20 tyydyttäväksi luokitellulle kohteelle on esitetty toimenpiteet tilatavoitteen saavuttamiseksi. Lisätoimenpiteitä ehdotetaan maa- ja metsätalouden kuormituksen vähentämiseksi ja vesistöjen kunnostamiseksi. Pohjois-Karjalassa pohjaveden tilaa uhkaavat pilaantuneet maa-alueet, tiestö, asutuksen leviäminen, maa-ainesten otto ja ampumaradat. Maakunnan 342 pohjavesialueesta neljä on määritelty riskialueeksi ja kemialliselta tilaltaan huonoksi. Selvityskohteiksi on esitetty 18 pohjavesialuetta. Tärkeimpinä vesienhoitotoimenpiteinä ovat mm. suojelusuunnitelmien laatiminen ja päivittäminen, pohjaveden tilan seuranta, riskitoimintojen ohjaaminen pohjavesialueen ulkopuolelle sekä neuvonnan ja valvonnan tehostaminen. Ehdotettujen nykykäytännön mukaisten vesienhoitotoimien kustannukset ovat 49 milj. euroa vuodessa. Tämä koostuu yhdyskuntien sekä haja- ja loma-asutuksen jätevedenpuhdistuksesta, maatalouden ympäristötuista ja pilaantuneiden alueiden kunnostuksesta. Lisätoimenpiteiden rahoitustarve on 3,7 milj. € vuodessa. Siitä suuren osan muodostavat pilaantuneiden kohteiden kunnostus pohjavesialueilla, siirtoviemäreiden rakentaminen, maatalouden kuormituksen vähentämistoimenpiteet ja vesistöjen kunnostus. Toteuttamalla esitetyt vesienhoitotoimet hyvä tila arvioidaan pääosin saavutettavan vuoteen 2015 mennessä. Heposelässä ja useissa pienehköissä vesistöissä tilatavoitteen toteutumiseen tarvitaan jatkoaikaa vuoteen 2021. Pohjavesialueilla hyvän tilan arvioidaan säilyvän kaikissa selvityskohteissa, sen sijaan riskialueilla jatkoaika on tarpeen.

Koitereen säännöstelysuositusten toteutuminen ja vaikutukset

Tässä raportissa tarkastellaan Koitereen säännöstelyn kehittämisselvityksen (2004–2006) yhteydessä annettujen suositusten toteutumista ja vaikutuksia vuosina 2007–2011. Koitereen säännöstelyn kehittämishankkeen keskeisenä tavoitteena oli laatia säännöstelyn haittojen vähentämiseksi sellaiset suositukset, jotka eri osapuolet voivat hyväksyä ja samalla sitoutua niiden toimeenpanoon. Vaikutusten arviointi perustuu tässä raportissa: 1) Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kehittämään mittaritarkasteluun, 2) kyselytutkimukseen, jossa haastateltiin Koitereen säännöstelyn kehittämisessä ja seurannassa mukana olleita henkilöitä sekä järven ranta-asukkaita, 3) Koitereen lahtialueiden vedenlaadun seurantatutkimukseen, 4) Koitereen linnustoseurannan viisivuotisjakson tuloksiin ja 5) rantojen eroosiosuojausten toteutumiseen. Vesistön säännöstelyn kehittäminen sekä sitä edelleen seuraava suositusten toteutus- ja seurantatyö onnistuivat Koitereella. Hankkeessa mukana olleet tahot ovat olleet työhön sitoutuneita ja aktiivisia osallistujia. Säännöstelyn kehittämistyön aikana kehittynyt hyvän yhteistyön ja keskinäisen ymmärryksen ilmapiiri on edelleen syventynyt seurantatyön aikana. Raportissa esitetään myös tämän selvityksen perusteella Koitereen säännöstelyn seurantaryhmän asettamat tavoitteet jatkotyölle.

Haitalliset leväesiintymät Pohjois-Karjalassa vuosina 1998-2012

Selvitykseen on koottu Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen levätilanteen seurannan tuloksia ja yleisöltä tulleiden leväilmoitusten tietoja vuosilta 1998−2012. Valtakunnallisessa leväseurannassa havaintopaikkojen määrä on vakiintunut Pohjois-Karjalassa runsaaseen 20 kohteeseen. Vapaaehtoiset koulutetut havaitsijat ovat seuranneet viikoittain näiden paikkojen levätilannetta. Tuloksista on tiedotettu säännöllisesti leväkatsauksina internet-sivuilla. Vuodesta 2011 lähtien käytössä on ollut Järviwiki-palvelu. Vuosina 1998−2012 Pohjois-Karjalan levätilanteen havainnointikohteissa todettiin sinilevää keskimäärin 19 kertaa havaintokaudessa (vaihteluväli 4−31). Samana aikana saatiin leväilmoituksia yleisöltä kesä-syyskuussa keskimäärin 54 kpl (vaihteluväli 16−100). Ilmoituksista valtaosa oli sinileväesiintymien aiheuttamia. Selvityksessä on tarkasteltu levätilanteen seurannan heikkouksia ja vahvuuksia sekä uhkia ja mahdollisuuksia. Tulosten käyttökelpoisuutta vesistöjen tilan kuvaajina ja levätilanteen seurannan ja -tiedottamisen kehittämisnäkymiä sekä uusien menetelmien käyttömahdollisuuksia tarkastellaan myös lyhyesti Rehevöitymisen myötä levät runsastuvat ja aiheuttavat haittoja. Erityisesti sinilevien massaesiintyminen, ns. leväkukinta vaatii varovaisuutta veden käytössä. Monin paikoin leväesiintymät ovat herättäneet kansalaiset ja viranomaiset vesiensuojelutoimiin. Vesiensuojelussa tuloksien saavuttaminen on hidasta, siihen tarvitaan riittävää rahoitusta ja eri tahojen yhteistä ponnistusta.

Joensuun seudun ja Keski-Karjalan palvelukohteiden opastussuunnitelma

Palvelukohteilla tarkoitetaan tienkäyttäjille palveluja tarjoavia palveluyrityksiä ja -toimintoja. Palvelukohteiden opastukseen käytetään erilaisia opastusmerkkejä ja kohdetunnuksia. Opastusmerkkien asettaminen ja ylläpito ovat yleensä opastettavan kohteen ylläpitäjän vastuulla. Opastusmerkit edellyttävät tienpitäjän lupaa. Vuonna 2007 palvelukohteiden viitoitusuudistuksessa laajennettiin opastusmerkeissä ruskean värin käyttöä, lisättiin kohdetunnusten määrää ja otettiin käyttöön uusia opastusmerkkejä. Myös palvelukohteiden viitoitusohjeita ja yleisiä viitoitusperiaatteita tarkistettiin. Suunnitelman tavoitteena on saada Joensuun seudulle ja Keski-Karjalaan yhtenäinen, selkeä ja ajallisesti kestävä palvelukohteiden viitoitusjärjestelmä, joka helpottaa tienkäyttäjiä löytämään tarvitsemansa palvelut. Suunnittelualue käsittää Ilomantsin, Joensuun, Kesälahden, Kiteen, Kontiolahden, Liperin, Outokummun, Polvijärven, Rääkkylän ja Tohmajärven kuntien alueen. Kesälahden kunta on 1.1.2013 alkaen yhdistynyt Kiteen kaupunkiin, mutta tässä suunnitelmassa sitä on käsitelty omana kuntanaan. Suunnitelmaa laadittaessa on käytetty Tiehallinnon ohjeita ”Palvelukohteiden alueellisen opastussuunnitelma laatiminen” ja ”Palvelukohteiden viitoitus”. Suunnittelutyötä ovat ohjanneet Raimo Kaikkonen ja Hanna Turunen Pohjois-Savon ELY-keskuksesta sekä Juhana Ketola Pirkanmaan ELY-keskuksen valtakunnallisesta Liikenteen asiakaspalvelukeskuksesta. Suunnitelman laatimiseen ovat kuntayhdyshenkilöinä osallistuneet Veijo Kurki Ilomantsin kunnasta, Jarmo Tihmala ja Tuija Tiira Joensuun kaupungista, Jorma Turunen Kesälahden kunnasta, Suvi Spoof Kiteen kaupungin ja Keski-Karjalan kehitysyhtiö KETIn edustajana, Sauli Hyttinen Kontiolahden kunnasta, Reino Kuivalainen Liperin kunnasta, Ulla-Riitta Moilanen Outokummun kaupungista, Pauli Vaittinen ja Helena Kaasinen Polvijärven kunnasta, Raita Joutsensaari Rääkkylän kunnasta ja Liisa Laasonen Tohmajärven kunnasta. Kuntayhdyshenkilöt ovat auttaneet palvelukohteiden ja niiden sisältämien palvelujen kartoittamisessa, osallistuneet suunnitelman esittelytilaisuuksiin sekä kommentoineet suunnitelmaluonnoksia. Marraskuussa 2012 on pidetty palvelukohdeyrittäjille ja sidosryhmille tarkoitetut suunnittelu- ja esittelytilaisuudet Kiteellä, Joensuussa ja Polvijärvellä. Suunnitelmaluonnokset ovat marraskuussa 2012 olleet internetissä nähtävillä ja kommentoitavissa, jolloin niistä on saatu runsaasti palautetta. Palaute on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon suunnitelmaa viimeisteltäessä. Suunnitelman laatijana on toiminut Ramboll Finland Oy, jossa työstä ovat vastanneet Olli Mäkelä, Pilvi Lesch ja Susanna Kukkonen.

Rasvankestävät paperit ja kartongit

Rasvankestävyydellä tarkoitetaan sitä, että materiaali hylkii tai kestää rasvaa tietyn ajan läpäisemättä sen pintaa. Rasvankestäviä papereita ja kartonkeja löytyy kaikkialta. Erilaiset ruuanvalmistuspaperit, kuten esimerkiksi leivinpaperi ja voipaperi, ovat rasvankestäviä. Myös pakkauksissa käytetään paljon rasvankestäviä papereita ja kartonkeja. Rasvankestäviltä tuotteilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia riippuen niiden käyttötarkoituksesta. Pakkausmateriaaleilta vaaditaan esimerkiksi lujuutta ja kestävyyttä fyysistä rasitusta, valoa, hajuja ja mikrobeja vastaan. Ruuanvalmistusmateriaaleilta vaaditaan puolestaan lujuutta ja kestävyyttä lämpöä, kosteutta ja fyysistä rasitusta vastaan. Rasvankestäviltä papereilta vaaditaan rasvankestävyyden lisäksi hyvää vetolujuutta, märkälujuutta ja hyviä optisia ominaisuuksia. Neliömassan tulee asettua 20─80 g/m2 välille ja metallipitoisuudet eivät saa olla liian korkeat. Myös tuotteiden kierrätettävyys on nostanut asemaansa viimeaikoina. Tuotteen tuotannon ja itse tuotteen ympäristöystävällisyys ovat todella arvostettuja kuluttajan, tuottajan, Suomen, EU:n ja koko maailman näkökulmista. Jotta tuotteesta saadaan rasvankestävää, vaaditaan siltä erilaisia barrier-ominaisuuksia. Rasvankestävällä paperilla vaaditaan hyviä barrier-ominaisuuksia esimerkiksi rasvan, ilman, veden, vesihöyryn sekä hapen läpäisevyyksissä. Rasvankestäviä papereita ja kartonkeja voidaan valmistaa kemiallisilla ja mekaanisilla tavoilla. Happokäsittely ja fluorokemikaalien lisääminen ovat kemiallisia tapoja, kun taas sellun jauhaminen pitkään matalassa lämpötilassa on mekaaninen tapa valmistaa rasvankestävää paperia. Näiden tapojen lisäksi rasvankestäviä papereita voidaan tehdä erilaisten pinnoitusten avulla. Erilaiset muovit ovat yleisemmin käytettyjä pinnoitemateriaaleja. Esimerkiksi PE- ja PET-päällysteet ovat käytettyjä rasvankestävissä tuotteissa. Viime aikoina on kehitetty paljon erilaisia biomateriaaleja, joista voidaan tehdä rasvankestävä pinnoite. Lipideistä, hydrokolloideista ja erilaisista komposiiteista voidaan luoda uusien tekniikoiden avulla rasvankestäviä pinnoitteita. Rasvankestävyydestä voidaan saada jonkinlainen käsitys WVTR-asteen, Cobb-arvon ja kontaktikulman mittausten avulla. Rasvankestävyyttä voidaan myös mitata erilaisten standarditestien avulla. TAPPI:lla, ISO:lla ja ASTM:llä on useita erilaisia standardeja. Lähes kaikissa rasvankestävyysstandardeissa tuloksen saaminen perustuu visuaaliseen havaintoon, mikä aiheuttaa välillä hankaluuksia tulosten luotettavuuteen, koska tuloksen määrittää ihmissilmä, ja kaikilla testin tekijöillä on erilainen silmä, joka aistii eri tavalla.