Elinaikamallit silmänliiketutkimuksessa

Silmänliiketutkimus on hieman yli 100 vuotta sitten alkunsa saanut tutkimusmenetelmä, jossa silmänliikkeitä seuraamalla saadaan tietoa siitä, mihin ihmisen katse kiinnittyy kuvaa katsoessa tai tekstiä lukiessa. Silmänliikkeiden mittaamiseen käytetään silmänliikekameroita, joiden avulla katseen liikkeistä voidaan erotella katseen siirtymiset eli sakkadit, sekä fiksaatiot, jotka ovat pysähtymisiä näiden siirtymien välillä. Tässä tutkielmassa sovelletaan elinaikamalleja Turun yliopiston psykologian laitoksella kerättyyn silmänliikeaineistoon, jossa on tutkittu koehenkilöiden silmänliikkeitä heidän lukiessaan erityyppisiä väittämiä. Tutkielmassa selvitetään elinaika-analyysin menetelmin, miten lukijan oma asenne vaikuttaa lukenemisprosessiin, ja miten katseen eteneminen eroaa erityyppisissä virkkeissä. Tutkittavina silmänliikemuuttujina on sanojen ensilukuaika sekä virkkeen kokonaislukuaika, ja virkkeiden aiheena on maahanmuutto. Eri asenneryhmien jakaumia tarkastellaan Kaplan-Meier -estimaateilla, ja asenteen vaikutusta erityyppisten virkkeiden lukemiseen tutkitaan semiparametrisella Coxin mallilla. Lukijan asenteella ei voitu todeta olevan vaikutusta sanojen ensilukuaikaan, eli asenteella ei ollut vaikutusta katseen etenemiseen virkkeiden ensimmäisellä lukukerralla. Virkkeiden kokonaislukuajoissa havaittiin selvästi enemmän vaihtelua, mutta erot olivat samansuuntaisia kaikissa virketyypeissä. Negatiivisen asenteen omaavilla lukijoilla kokonaislukuajat olivat pidempiä virkkeen tyypistä riippumatta, mutta suurimmat erot asenneryhmien välillä havaittiin luettaessa positiivisia virkkeitä. Negatiivisen suhtautumisen luettavaan aiheeseen voidaan siis sanoa hidastavan lukemisprosessia.

Puutiaisten (Ixodes spp.) levinneisyys Suomessa vuonna 2014

Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää puutiaisten (Ixodes spp.) levinneisyyttä Suomessa vuonna 2014. Tarkoituksena oli samalla selvittää puutiaisten mahdollista runsastumista ja esiintyvyyttä ennakoivia tekijöitä sekä puutiaislevitteisten tautien (borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen) esiintyvyyttä. Menetelmänä käytettiin valtakunnallista kyselytutkimusta, jossa ihmiset kertoivat internetissä olleelle kyselytutkimuslomakkeelle puutiaishavainnoistaan vuonna 2014. Kyselylomakkeeseen oli mahdollista vastata touko–marraskuun välisenä aikana. Vastauksista analysoitua puutiaistilannetta verrattiin viimeiseen kattavaan puutiaisten levinneisyyttä koskevaan tutkimukseen Suomessa vuosilta 1956–1958. Vertailun avulla saatiin tietoa puutiaisten levinneisyysalueen muutoksista. Tulokset osoittivat, että puutiaiset ovat levinneet yhä pohjoisemmaksi Suomessa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Havaintojen ja ihmisten kertomien kokemusten perusteella voitiin olettaa, että puutiaiskanta on myös paikoin runsastunut Suomessa. Puolet puutiaishavainnoista oli tehty eläimestä, joista suurin osa oli koirasta. Eniten havaintoja kertyi niityiltä ja heinikoilta, ja suurin osa näistä oli eläimestä tehtyjä havaintoja. Ihmisistä tehtyjä havaintoja tehtiin eniten puistoilta tai pihoilta. Eniten puutiaishavaintoja tehtiin touko–kesäkuussa, jonka jälkeen havaintomäärät vähenivät. Puutiaishavaintojen määrät eri säätiloissa ja kellonaikoina olivat todennäköisesti yhteydessä ihmisten aktiivisuuteen, sillä havaintoja kertyi eniten päiväsaikaan aurinkoisella ja puolipilvisellä säällä. Borrelioosin diagnoosin oli ilmoittanut saaneensa 110 havainnoitsijaa ja puutiaisaivokuumeen diagnoosin 1 havainnoitsija. Eniten diagnoosiin johtaneita havaintoja tehtiin niinä kuukausina ja niissä ympäristöissä, joissa puutiaishavaintojakin tehtiin eniten. Syyksi puutiaisen yleistymiseen on epäilty ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia suoraan puutiaisiin tai välillisesti isäntäeläimiin. Ilmaston yhä lämmetessä ja kasvukauden pidentyessä, puutiaiset todennäköisesti jatkavat levittäytymistä pohjoisemmaksi ja puutiaisten vuosittainen aktiivinen aika pidentyy. Tämän myötä voidaan myös olettaa, että puutiaisten levittämät taudit yleistyvät ja leviävät yhä laajemmalle Suomessa.

Oppilaiden verbaali vuorovaikutus, käyttäytymismallit ja puhelaadut tehtäväorientoituneen pienryhmätyöskentelyn aikana

Pro gradu -tutkielman aiheena on oppilaiden välinen vuorovaikutus yhteistoiminnallisen pienryhmätyöskentelyn aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkä laatuista on erään 4.luokan oppilaiden ryhmätyöskentelyn aikainen vuorovaikutus ja kuinka oppiaiden välinen vuorovaikutus täyttää yhteistoiminnallisen pienryhmätyöskentelyn ehdot. Tutkimusaineisto kerättiin videonauhoittamalla erään Länsi-Suomalaisen koulun 4.luokan yhteistoiminnallisin menetelmin toteutettua pienryhmätyöskentelyä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. Oppilaiden välistä vuorovaikutusta jäsennettiin vuorottelujäsennyksen mukaisesti ja näin tutkimuksessa keskityttiin tulkitsemaan oppilaiden sekä verbaalien, että nonverbaalien lausumien määrää ja koostumusta. Tutkimuksessa käytetty päättely oli luonteeltaan abduktiivista ja aineistoa luokiteltiin ja sitä analysoitiin sekä laadullisin että määrällisin perustein. Tutkimus jakautui kolmeen osaan, joiden aiheina olivat oppilaiden ryhmätyönaikainen verbaali käytös, ryhmätyönaikaiset käyttäytymismallit ja tehtäväorientoituneen ryhmätyön aikaiset puhelaadut. Näiden kolmen kategorian avulla selvitettiin oppilaiden välisen vuorovaikutuksen määrää ja laatua. Tutkittava ilmiö ja siitä tehdyt päätelmät pohjautuvat aikaisempaan, yhteistoiminnallisten pienryhmien vuorovaikutuksesta muodostettuun teoriaan. Tärkeimpinä lähteinä mainittakoon Sharan & Shachar (1988), Gillies & Ashman (1996) ja Mercer (1996). Pro gradu -tutkielman perusteella näyttää siltä, että 4.luokan oppilaiden vuorovaikutustaidot ovat niin kehittyneet, että he kykenevät yhteistoiminnalliseen pienryhmätyöskentelyyn. Tutkimusaineistossa oppilaiden vuorovaikutuksesta noin 70% keskittyikin ryhmätyön tekemiseen. Mutta vaikka näin oli, ylsi vuorovaikutus vain ajoittain yhteistoiminnallisen pienryhmätyöskentelyn tavoitteena olevaan tutkivaan puheeseen. Käytännössä ryhmätöiden eteneminen nojasi vähäiseen keskusteluun ja kritiikittömään vuorovaikutukseen. Muutama oppilas kerrallaan vei ryhmätyötä eteenpäin. Tutkimustulos kertoo siitä, ettei yhteisölliseen tiedon rakentamiseen johtavaa vuorovaikutusta synny yhteistoiminnallisessa pienryhmässäkään automaattisesti ja että yhteisöllinen tiedon rakentaminen on haastavaa. Jotta olosuhteet olisivat otolliset yhteiselle tiedon rakentamiselle, täytyy sen syntymiseen tarvittaviin vuorovaikutustaitoihin kiinnittää huomiota ja oppilaiden täytyy harjoitella niitä.

Ocho relatos, un mismo proyecto

El art??culo forma parte de un dossier titulado: El desaf??o de la diversidad : un est??mulo para el desarrollo profesional

"Oft expectation fails": a time-series analysis of construction starts in the London office market

Expectations of future market conditions are generally acknowledged to be crucial for the development decision and hence for shaping the built environment. This empirical study of the Central London office market from 1987 to 2009 tests for evidence of adaptive and naive expectations. Applying VAR models and a recursive OLS regression with one-step forecasts, we find evidence of adaptive and naïve, rather than rational expectations of developers. Although the magnitude of the errors and the length of time lags vary over time and development cycles, the results confirm that developers’ decisions are explained to a large extent by contemporaneous and past conditions in both London submarkets. The corollary of this finding is that developers may be able to generate excess profits by exploiting market inefficiencies but this may be hindered in practice by the long periods necessary for planning and construction of the asset. More generally, the results of this study suggest that real estate cycles are largely generated endogenously rather than being the result of unexpected exogenous shocks.

Seasonal patterns of viral and bacterial infections among children hospitalized with community-acquired pneumonia in a tropical region

Community-acquired pneumonia (CAP) is a common cause of morbidity among children. Evidence on seasonality, especially on the frequency of viral and bacterial causative agents is scarce; such information may be useful in an era of changing climate conditions worldwide. To analyze the frequency of distinct infections, meteorological indicators and seasons in children hospitalized for CAP in Salvador, Brazil, nasopharyngeal aspirate and blood were collected from 184 patients aged < 5 y over a 21-month period. Fourteen microbes were investigated and 144 (78%) cases had the aetiology established. Significant differences were found in air temperature between spring and summer (p = 0.02) or winter (p < 0.001), summer and fall (p = 0.007) or winter (p < 0.001), fall and winter (p = 0.002), and on precipitation between spring and fall (p = 0.01). Correlations were found between: overall viral infections and relative humidity (p = 0.006; r = 0.6) or precipitation (p = 0.03; r = 0.5), parainfluenza and precipitation (p = 0.02; r = -0.5), respiratory syncytial virus (RSV) and air temperature (p = 0.048; r = -0.4) or precipitation (p = 0.045; r = 0.4), adenovirus and precipitation (p = 0.02; r = 0.5), pneumococcus and air temperature (p = 0.04; r = -0.4), and Chlamydia trachomatis and relative humidity (p = 0.02; r = -0.5). The frequency of parainfluenza infection was highest during spring (32.1%; p = 0.005) and that of RSV infection was highest in the fall (36.4%; p < 0.001). Correlations at regular strength were found between several microbes and meteorological indicators. Parainfluenza and RSV presented marked seasonal patterns.

Procalcitonin is useful in identifying bacteraemia among children with pneumonia

Empirical antibiotic use is prescribed in managing children with pneumonia worldwide. We assessed the usefulness of procalcitonin (PCT) and interferon-alpha (IFN-alpha) in differentiating viral from bacterial pneumonia. Among 159 hospitalized children, pneumonia was diagnosed based on clinical complaints plus pulmonary infiltrate. Aetiology was investigated for 9 viruses and 4 atypical and 3 typical bacteria. PCT and IFN-alpha were measured in the serum sample collected on admission. Eight patients had bacteraemic infections, 38 had non-bacteraemic typical infections, and 19 patients had atypical bacterial infections. Viral and unknown aetiology was established in 57 (36%) and 34 (21%) cases, respectively. Three patients with bacterial infection without collected blood culture were excluded. IFN-alpha (IU/ml) was detectable in 20 (13%) cases. The difference among median PCT values of the bacteraemic (4.22; 1.56-7.56), non-bacteraemic typical bacterial (1.47; 0.24-4.07), atypical bacterial (0.18; 0.06-1.03) and only viral (0.65; 0.11-2.22) subgroups was significant (p = 0.02). PCT was >= 2 ng/ml in 52 (33%) cases. The presence of IFN-alpha was associated with PCT <2 ng/ml (90% vs. 64%, p = 0.02). The negative predictive value (95% confidence interval) of PCT >= 2 ng/ml was 95% (89-100%), 89% (78-100%), 93% (85-100%) for differentiation of bacteraemic from viral, atypical bacterial and non-bacteraemic typical bacterial infection, respectively, and 58% (49-68%) for differentiation between bacterial and viral infection. PCT may be useful in identifying bacteraemia among children hospitalized with community-acquired pneumonia. IFN-alpha was uncommonly detected.

Sole infection by human metapneumovirus among children with radiographically diagnosed community-acquired pneumonia in a tropical region

Background Limited information is available on the role of human metapneumovirus (HMPV) as the unique pathogen among children hospitalized for community-acquired pneumonia (CAP) in a tropical region. Objective We aimed to describe HMPV infection among children with CAP investigating bacterial and viral co-infections. Patients and methods A prospective study was carried out in Salvador, North-East Brazil. Overall, 268 children aged <5 years hospitalized for CAP were enrolled. Human metapneumovirus RNA was detected in nasopharyngeal aspirates (NPA) by reverse transcription polymerase chain reaction. Sixteen other bacterial and viral pathogens were investigated by an expanded panel of laboratory methods. Chest X-ray taken on admission was read by an independent paediatric radiologist unaware of clinical information or the established aetiology. Results Human metapneumovirus RNA was detected in NPAs of 11 (4.1%) children, of which 4 (36%) had sole HMPV infection. The disease was significantly shorter among patients with sole HMPV infection in comparison with patients with mixed infection (4 +/- 1 versus 7 +/- 2 days, P = 0.03). Three of those four patients had alveolar infiltrates. Conclusion Sole HMPV infection was detected in children with CAP in Salvador, North-East Brazil. HMPV may play a role in the childhood CAP burden.

The role of respiratory viral infections among children hospitalized for community-acquired pneumonia in a developing country

We report an investigation for 16 bacteria and viruses among 184 children hospitalized with pneumonia in Salvador, Brazil. Etiology was established in 144 (78%) cases. Viral, bacterial, and mixed infections were found in 110 (60%), 77 (42%), and 52 (28%) patients, respectively. Rhinovirus (21%) and Streptococcus pneumoniae (21%) were the most common pathogens. Our results demonstrate the importance of viral and pneumococcal infections among those patients.

Depicting the interplay between organisational tiers in the use of a national quality registry to develop quality of care in Sweden

BACKGROUND: With a pending need to identify potential means to improved quality of care, national quality registries (NQRs) are identified as a promising route. Yet, there is limited evidence with regards to what hinders and facilitates the NQR innovation, what signifies the contexts in which NQRs are applied and drive quality improvement. Supposedly, barriers and facilitators to NQR-driven quality improvement may be found in the healthcare context, in the politico-administrative context, as well as with an NQR itself. In this study, we investigated the potential variation with regards to if and how an NQR was applied by decision-makers and users in regions and clinical settings. The aim was to depict the interplay between the clinical and the politico-administrative tiers in the use of NQRs to develop quality of care, examining an established registry on stroke care as a case study. METHODS: We interviewed 44 individuals representing the clinical and the politico-administrative settings of 4 out of 21 regions strategically chosen for including stroke units representing a variety of outcomes in the NQR on stroke (Riksstroke) and a variety of settings. The transcribed interviews were analysed by applying The Consolidated Framework for Implementation Research (CFIR). RESULTS: In two regions, decision-makers and/or administrators had initiated healthcare process projects for stroke, engaging the health professionals in the local stroke units who contributed with, for example, local data from Riksstroke. The Riksstroke data was used for identifying improvement issues, for setting goals, and asserting that the stroke units achieved an equivalent standard of care and a certain level of quality of stroke care. Meanwhile, one region had more recently initiated such a project and the fourth region had no similar collaboration across tiers. Apart from these projects, there was limited joint communication across tiers and none that included all individuals and functions engaged in quality improvement with regards to stroke care. CONCLUSIONS: If NQRs are to provide for quality improvement and learning opportunities, advances must be made in the links between the structures and processes across all organisational tiers, including decision-makers, administrators and health professionals engaged in a particular healthcare process.

Facilitators and barriers to applying a national quality registry for quality improvement in stroke care

BACKGROUND: National quality registries (NQRs) purportedly facilitate quality improvement, while neither the extent nor the mechanisms of such a relationship are fully known. The aim of this case study is to describe the experiences of local stakeholders to determine those elements that facilitate and hinder clinical quality improvement in relation to participation in a well-known and established NQR on stroke in Sweden. METHODS: A strategic sample was drawn of 8 hospitals in 4 county councils, representing a variety of settings and outcomes according to the NQR's criteria. Semi-structured telephone interviews were conducted with 25 managers, physicians in charge of the Riks-Stroke, and registered nurses registering local data at the hospitals. Interviews, including aspects of barriers and facilitators within the NQR and the local context, were analysed with content analysis. RESULTS: An NQR can provide vital aspects for facilitating evidence-based practice, for example, local data drawn from national guidelines which can be used for comparisons over time within the organisation or with other hospitals. Major effort is required to ensure that data entries are accurate and valid, and thus the trustworthiness of local data output competes with resources needed for everyday clinical stroke care and quality improvement initiatives. Local stakeholders with knowledge of and interest in both the medical area (in this case stroke) and quality improvement can apply the NQR data to effectively initiate, carry out, and evaluate quality improvement, if supported by managers and co-workers, a common stroke care process and an operational management system that embraces and engages with the NQR data. CONCLUSION: While quality registries are assumed to support adherence to evidence-based guidelines around the world, this study proposes that a NQR can facilitate improvement of care but neither the registry itself nor the reporting of data initiates quality improvement. Rather, the local and general evidence provided by the NQR must be considered relevant and must be applied in the local context. Further, the quality improvement process needs to be facilitated by stakeholders collaborating within and outside the context, who know how to initiate, perform, and evaluate quality improvement, and who have the resources to do so.