Tumor estromal gastrointestinal de intestino delgado

Stromal tumors of the gastrointestinal tract (gists) represent relatively rare lesions that arise from connective tissue elements located along the entire length of the gut. They were initially identified by immunohistochemical investigation, proving their origin from nondifferentiated mesenchymal cells. Only a minority of this lesions, mainly those confined to the esophagus and rectum, have been shown to correspond to mature, well-differentiated types of neoplasms such as leiomyoma or leiomyosarcoma. The majority of gists corresponds to a heterogeneous group of lesions that have as their common denominator an immature proliferation of epithelioid or spindle cells arising from its muscle layers, or between them, showing partial or incomplete myoide, neural, ganglionic, or mixed features of differentiation. This case report intends to show a gist of small bowel in a male, 46 years old, with a two-year of evolution.

Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

Nutritional fibrous osteodystrophy in goats

Seven out of 25 goats from a southern Brazilian flock developed nutritional fibrous osteodystrophy. Affected animals were younger than 1 year of age and were confined in stalls and fed a concentrate ration containing 1:6 calcium:phosphorus ratio. The remaining flock (35 goats) was managed at pasture and showed no disease. Clinical signs were characterized by mandibular and maxillary enlargements, varying degrees of mouth opening and protruding tongue, dyspnea, apart of abnormalities of prehension and mastication. Affected animals had increased seric levels of phosphorus and parathormone, as well as higher alkaline phosphatase activity. Postmortem examination on three succumbed goats revealed bilateral enlargement of the maxilla and mandibula, and loose teeth, apart of multiple incomplete rib fractures in one of them. Severe diffuse proliferation of loose connective tissue surrounded the osteoid trabeculae, many of which were partially or completely non-mineralized. Mineralized osteoid trabeculae showed osteoclasts in the Howship's lacunae.

Occurrence of infection with Toxoplasma gondii and factors associated with transmission in broiler chickens and laying hens in different raising systems

Toxoplasmosis is a zoonotic disease caused by the protozoan Toxoplasma gondii. The aim of the present study was to determine the occurrence and identify the risk factors associated with transmission of T. gondii to chickens raised in different systems (free-ranged and confined) to produce eggs or meat. The 810 animals were allocated in two experimental groups according to the production system purpose: 460 broiler chickens (Group 1) and 350 layer chickens (Group 2). In order to analyze the possible factors involved in T. gondii infection in the chickens, an epidemiological questionnaire was developed for all properties.The serological detection of anti-Toxoplasma gondii antibodies was performed by Indirect Immunofluorescence (IFAT) and by Enzime Linked Imunossorbent Assay (ELISA). Since the agreement index (kappa) between these two serological techniques was considered high, 21.2% of the 810 animals were considered reactive. In Group 1, 12.2% (56/460) were positive, while in the Group 2 the positivity rate was 33.1% (116/350). The production system may be influencing the seropositivity of the animals in both groups. However, only in Group 2 it was possible to notice a statistically significant relationship between the breeding system and the frequency of positive sera. This result indicates that, at least for laying hens, the production system is directly involved in T. gondii infection. The contact with cats in Group 1 did not influence the distribution of seroreactive animals, but in Group 2 a significant relationship was observed. The occurrence of anti-T. gondii antibodies was high in both groups (broiler and posture chickens). Free-ranged chickens raised for egg production proved to be the most exposed group to the T. gondii infection. This can be related to the fact that these animals stay for longer periods in the farms, in direct contact with possibly contaminated soil by the presence of domestic cats.

Cellular responses to stress and kinase signaling activation : apoptosis and differentiation

Stressignaler avkänns många gånger av membranbundna proteiner som översätter signalerna till kemisk modifiering av molekyler, ofta proteinkinaser Dessa kinaser överför de avkodade budskapen till specifika transkriptionsfaktorer genom en kaskad av sekventiella fosforyleringshändelser, transkriptionsfaktorerna aktiverar i sin tur de gener som behövs för att reagera på stressen. En av de mest kända måltavlorna för stressignaler är transkriptionsfaktor AP-1 familjemedlemen c-Jun. I denna studie har jag identifierat den nukleolära proteinet AATF som en ny regulator av c-Jun-medierad transkriptionsaktivitet. Jag visar att stresstimuli inducerar omlokalisering av AATF vilket i sin tur leder till aktivering av c-Jun. Den AATF-medierad ökningen av c-Jun-aktiviteten leder till en betydande ökning av programmerad celldöd. Parallellt har jag vidarekarakteriserat Cdk5/p35 signaleringskomplexet som tidigare har identifierats i vårt laboratorium som en viktig faktor för myoblastdifferentiering. Jag identifierade den atypiska PKCξ som en uppströms regulator av Cdk5/p35-komplexet och visar att klyvning och aktivering av Cdk5 regulatorn p35 är av fysiologisk betydelse för differentieringsprocessen och beroende av PKCξ aktivitet. Jag visar att vid induktion av differentiering fosforylerar PKCξ p35 vilket leder till calpain-medierad klyvning av p35 och därmed ökning av Cdk5-aktiviteten. Denna avhandling ökar förståelsen för de regulatoriska mekanismer som styr c-Jun-transkriptionsaktiviteten och c-Jun beroende apoptos genom att identifiera AATF som en viktig faktor. Dessutom ger detta arbete nya insikter om funktionen av Cdk5/p35-komplexet under myoblastdifferentiering och identifierar PKCξ som en uppströms regulator av Cdk5 aktivitet och myoblast differentiering.

Celioscopic liver biopsy in silver catfish (Rhamdia quelen)

Endosurgery has been used for assessment of fish celomatic cavity, as well as for obtaining biopsies for organic analysis. Such minimally invasive access may also be used for the analysis of environmental impact on biomarkers of pollution. In Brazil, studies and literature regarding the use of celioscopy in fish are sparse. The purpose of the current study was to develop a two-port celioscopy technique to obtain liver biopsy in silver catfish (Rhamdia quelen). Six adult female silver catfish were used. The animals were anesthetized and the inspection of the celomatic cavity were performed using a telescope and celioscopic-guided liver biopsy were taken using laparoscopic Kelly forceps. On the early postoperative period, the animals were released in a confined water reservoir where mortality could be checked. The liver samples were sent for histological assessment. There were no complications during surgery on early postoperative period. It was possible to visualize meticulously several organs (liver, spleen, stomach, pancreas, swim bladder, ovaries, bowel and transverse septum). In conclusion, the surgical technique and the anesthetic protocol proposed were suitable to perform liver biopsies in silver catfish and provided low morbidity.

A brief review and a new treatment for rigid bodies collision models

In general the motion of a body takes place in a confined environment and collision of the body with the containing wall is possible. In order to predict the dynamics of a body in this condition one must know what happens in a collision. Therefore, the problem is: if one knows the pre-collision dynamics of the body and the properties of the body and the wall one wants to predict the post-collision dynamics. This problem is quite old and it appeared in the literature in 1668. Up to 1984 it seemed that Newton's model was enough to solve the problem. But it was found that this was not the case and a renewed interest in the problem appeared. The aim of this paper is to treat the problem of plan collisions of rigid bodies, to classify the different models found in the literature and to present a new model that is a generalization of most of these models.

The Rebirth of Dinamo Riga: From the Glorious Soviet Past to the Kontinental Hockey League

Since the end of Cold War rivalries, the world of international hockey was deemed to becoming increasingly homogenized along western sportization patterns. The introduction of the Russian-sponsored Kontinental Hockey League (KHL) signified a new era in the global diffusion of modern sports. Its recent expansion in the post-Soviet space and European countries significantly reshuffled the landscape of international hockey, offering new prospects for the studies of the intersection of sports, history, geopolitics and nationalism in the age of globalization. The aim of this study is to conceptualize the KHL and illuminate the role of ice hockey in post-Soviet Latvia. I treat the creation of the KHL and the integration of a Latvian-based team, “Dinamo Riga,” into the KHL within the broader discussion on the globalization of sports and its effects on national communities. The research is based on a case study of the modern rebirth of “Dinamo Riga” and its participation in the KHL and is confined to the scholarly themes in sports research, such as the history of modern sports and globalization, sports and nationalism. The study pays special attention to unveiling the geopolitical links between the restart of Latvian-Russian relations after the EU’s eastern enlargement and the re-emerging Latvian-Russian contacts in ice hockey. The research concludes that with the creation of the KHL, European hockey received a new charismatic “zone of prestige” for sports interaction. The project of “Dinamo Riga” became the new global phenomenon in Latvian sports in terms of its capabilities to transcend the post-Soviet geopolitical stereotypes in relation to Russia and serve as a new national symbol in the promotion and celebration of Latvian sporting nationalism. Further sociological research would require the clarification of the impact of Latvian-Russian cooperation in hockey on the bilateral relations of both countries and the formation of a national community in Latvia.

Complementarity of radioautographic and immunohistochemical techniques for localizing neuroreceptors at the light and electron microscopy level

To assess relationships between neuropeptide-binding sites and receptor proteins in rat brain, the distribution of radioautographically labeled somatostatin and neurotensin-binding sites was compared to that of immunolabeled sst2A and NTRH receptor subtypes, respectively. By light microscopy, immunoreactive sst2A receptors were either confined to neuronal perikarya and dendrites or diffusely distributed in tissue. By electron microscopy, areas expressing somatodendritic sst2A receptors displayed only low proportions of membrane-associated, as compared to intracellular, receptors. Conversely, regions displaying diffuse sst2A labeling exhibited higher proportions of membrane-associated than intracellular receptors. Furthermore, the former showed only low levels of radioautographically labeled somatostatin-binding sites whereas the latter contained high densities of somatostatin-binding suggesting that membrane-associated receptors are preferentially recognized by the radioligand. In the case of NTRH receptors, there was a close correspondence between the light microscopic distribution of NTRH immunoreactivity and that of labeled neurotensin-binding sites. Within the substantia nigra, the bulk of immuno- and autoradiographically labeled receptors were associated with the cell bodies and dendrites of presumptive DA neurons. By electron microscopy, both markers were detected inside as well as on the surface of labeled neurons. At the level of the plasma membrane, their distribution was highly correlated and characterized by a lack of enrichment at the level of synaptic junctions and by a homogeneous distribution along the remaining neuronal surface, in conformity with the hypothesis of an extra-synaptic action of this neuropeptide. Inside labeled dendrites, there was a proportionally higher content of immunoreactive than radiolabeled receptors. Some of the immunolabeled receptors not recognized by the radioligand were found in endosome-like organelles suggesting that, as in the case of sst2A receptors, they may have undergone endocytosis subsequent to binding to the endogenous peptide

Environmental blue light prevents stress in the fish Nile tilapia

The present study aimed to test the effects of blue, green or white light on the stress response of the Nile tilapia, Oreochromis niloticus (L.). Each color was tested on two groups of isolated adult Nile tilapia (8 replicates each): one being subjected to confinement stress, and the other not (control). A different environmental color was imposed on each compartment by covering the light source with cellophane of the respective color (green or blue; no cellophane was used for white light). The intensity of green, white and blue lights was 250, 590 and 250 lux, respectively. Basal plasma cortisol levels were determined for each fish prior to the experimental procedures. The fish were confined by being displaced toward one side of the aquarium using an opaque partition for 1 h both in the morning and the afternoon of the two consecutive days of the test. At the end of this 48-h period, plasma cortisol levels were measured again. Basal cortisol levels (ng/ml) were similar for each group (ANOVA, F(2;42) = 0.77, P = 0.47). Thus, plasma cortisol levels were analyzed in terms of variation from their respective basal level. After confinement, plasma cortisol levels were not increased in fish submitted to a blue light environment. Thus, blue light prevents the confinement-induced cortisol response, an effect not necessarily related to light intensity.

Membrane proteins: functional and structural studies using reconstituted proteoliposomes and 2-D crystals

Reconstitution of membrane proteins into lipid bilayers is a powerful tool to analyze functional as well as structural areas of membrane protein research. First, the proper incorporation of a purified membrane protein into closed lipid vesicles, to produce proteoliposomes, allows the investigation of transport and/or catalytic properties of any membrane protein without interference by other membrane components. Second, the incorporation of a large amount of membrane proteins into lipid bilayers to grow crystals confined to two dimensions has recently opened a new way to solve their structure at high resolution using electron crystallography. However, reconstitution of membrane proteins into functional proteoliposomes or 2-D crystallization has been an empirical domain, which has been viewed for a long time more like "black magic" than science. Nevertheless, in the last ten years, important progress has been made in acquiring knowledge of lipid-protein-detergent interactions and has permitted to build upon a set of basic principles that has limited the empirical approach of reconstitution experiments. Reconstitution strategies have been improved and new strategies have been developed, facilitating the success rate of proteoliposome formation and 2-D crystallization. This review deals with the various strategies available to obtain proteoliposomes and 2-D crystals from detergent-solubilized proteins. It gives an overview of the methods that have been applied, which may be of help for reconstituting more proteins into lipid bilayers in a form suitable for functional studies at the molecular level and for high-resolution structural analysis.

A direct contact between astrocyte and vitreous body is possible in the rabbit eye due to discontinuities in the basement membrane of the retinal inner limiting membrane

Different from most mammalian species, the optic nerve of the rabbit eye is initially formed inside the retina where myelination of the axons of the ganglion cells starts and vascularization occurs. Astrocytes are confined to these regions. The aforementioned nerve fibers known as medullated nerve fibers form two bundles that may be identified with the naked eye. The blood vessels run on the inner surface of these nerve fiber bundles (epivascularization) and, accordingly, the accompanying astrocytes lie mostly facing the vitreous body from which they are separated only by the inner limiting membrane of the retina. The arrangement of the astrocytes around blood vessels leads to the formation of structures known as glial tufts. Fragments (N = 3) or whole pieces (N = 3) of the medullated nerve fiber region of three-month-old male rabbits (Orictolagus cuniculus) were fixed in glutaraldehyde followed by osmium tetroxide, and their thin sections were examined with a transmission electron microscope. Randomly located discontinuities (up to a few micrometers long) of the basement membrane of the inner limiting membrane of the retina were observed in the glial tufts. As a consequence, a direct contact between the astrocyte plasma membrane and vitreous elements was demonstrated, making possible functional interactions such as macromolecular exchanges between this glial cell type and the components of the vitreous body.

Prevalence of Y chromosome deletions in a Brazilian population of nonobstructive azoospermic and severely oligozoospermic men

We determined the prevalence of Y chromosome deletions in a population of 60 Brazilian nonobstructive azoospermic and severely oligozoospermic men. PCR-based screening of microdeletions was performed on lymphocyte DNA for the presence of 14 sequence-tagged sites (STS) located in the azoospermic factor (AZF) on the Yq chromosome. All STS were amplified efficiently in samples from 12 fertile men tested, but failed to be amplified in samples from fertile women, indicating the specificity of PCR conditions for Yq screening. Overall, 4 of the 60 infertile patients tested (6.7%) exhibited deletion of the Y chromosome, 2 of them being severely oligozoospermic patients (P10 and P32) and 2 azoospermic men (patients P47 and P57). Patients P47 and P57 presented larger deletions in the AZFa, AZFb and AZFc subregions, with apparent loss of Yq material evidenced by karyotype analysis. Patients P10 and P32 presented deletions confined to the AZFc region, involving the DAZ locus. Male relatives of patients P10 and P32 had no Y chromosome deletions and presented a normal karyotype, suggesting a de novo status of the deletions found. Our data add to the growing literature showing that microdeletions of the Y chromosome can be the cause of male idiopathic infertility.

Role of nitric oxide and prostaglandin in the maintenance of cortical and renal medullary blood flow

This study was undertaken in anesthetized dogs to evaluate the relative participation of prostaglandins (PGs) and nitric oxide (NO) in the maintenance of total renal blood flow (TRBF), and renal medullary blood flow (RMBF). It was hypothesized that the inhibition of NO should impair cortical and medullary circulation because of the synthesis of this compound in the endothelial cells of these two territories. In contrast, under normal conditions of perfusion pressure PG synthesis is confined to the renal medulla. Hence PG inhibition should predominantly impair the medullary circulation. The initial administration of 25 µM kg-1 min-1 NG-nitro-L-arginine methyl ester produced a significant 26% decrease in TRBF and a concomitant 34% fall in RMBF, while the subsequent inhibition of PGs with 5 mg/kg meclofenamate further reduced TRBF by 33% and RMBF by 89%. In contrast, the initial administration of meclofenamate failed to change TRBF, while decreasing RMBF by 49%. The subsequent blockade of NO decreased TRBF by 35% without further altering RMBF. These results indicate that initial PG synthesis inhibition predominantly alters the medullary circulation, whereas NO inhibition decreases both cortical and medullary flow. This latter change induced by NO renders cortical and RMBF susceptible to a further decrease by PG inhibition. However, the decrease in medullary circulation produced by NO inhibition is not further enhanced by subsequent PG inhibition.

Typical and atypical enteropathogenic Escherichia coli bacterial translocation associated with tissue hypoperfusion in rats

Although enteropathogenic Escherichia coli (EPEC) are well-recognized diarrheal agents, their ability to translocate and cause extraintestinal alterations is not known. We investigated whether a typical EPEC (tEPEC) and an atypical EPEC (aEPEC) strain translocate and cause microcirculation injury under conditions of intestinal bacterial overgrowth. Bacterial translocation (BT) was induced in female Wistar-EPM rats (200-250 g) by oroduodenal catheterization and inoculation of 10 mL 10(10) colony forming unit (CFU)/mL, with the bacteria being confined between the duodenum and ileum with ligatures. After 2 h, mesenteric lymph nodes (MLN), liver and spleen were cultured for translocated bacteria and BT-related microcirculation changes were monitored in mesenteric and abdominal organs by intravital microscopy and laser Doppler flow, respectively. tEPEC (N = 11) and aEPEC (N = 11) were recovered from MLN (100%), spleen (36.4 and 45.5%), and liver (45.5 and 72.7%) of the animals, respectively. Recovery of the positive control E. coli R-6 (N = 6) was 100% for all compartments. Bacteria were not recovered from extraintestinal sites of controls inoculated with non-pathogenic E. coli strains HB101 (N = 6) and HS (N = 10), or saline. Mesenteric microcirculation injuries were detected with both EPEC strains, but only aEPEC was similar to E. coli R-6 with regard to systemic tissue hypoperfusion. In conclusion, overgrowth of certain aEPEC strains may lead to BT and impairment of the microcirculation in systemic organs.