Latvialaiset opiskelijat suomen nominintaivutuksen oppijoina

Tutkielman pääpaino on suomen kielen morfologiassa. Tutkielmassa tarkastellaan latvialaisten suomen kielen opiskelijoiden nominintaivutuksen oppimista ja siihen liittyviä ongelmia. Työssä pohditaan myös suomen nominintaivutuksen vaikeutta sekä tuotosten että oman arvion pohjalta. Tulosten analyysissa tarkastellaan, miten hyvin informantit osaavat muodostaa eri nominityyppien perusmuodoista yksikön genetiivin ja monikon partitiivin sijamuodot. Analyysin tärkeänä osana on virheellisten tuotosten analyysi. Tutkimuksella selvitetään, mitkä ovat vaikeimpia nominityyppejä ja ovatko tietyt virheet tyypillisiä tietyille nominityypeille tai tietyn sijan muodostukselle. Tutkimuksessa selvitetään myös eri astevaihtelujen vaikeutta. Tutkielman tärkeimpänä lähteenä on Martinin väitöskirja (1995). Taivutustestin tuloksia verrataan Martinin taivutustestin tuloksiin. Aineistona ovat keväällä 2008 Latvian yliopistossa pidetyn taivutustestin tulokset. Informantteina olivat latvialaiset toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat, jotka kaikki opiskelevat suomen kieltä pääaineena suomalais-ugrilaisten kielten kandidaattiohjelmassa. Informantteja oli yhteensä 24. Ryhmä oli oppimistaustaltaan hyvin homogeeninen. Työssä osoitetaan, että latvialaiset opiskelijat hallitsevat suomen nominintaivutuksen toisella ja kolmannella vuosikurssilla jo kohtuullisen hyvin. Parhaiten hallitaan kaksitavuisten u-päätteisten nominien, nen- ja in-päätteisten nominien, astevaihteluttomien e:ee-nominien sekä Us:Ukse-nominien taivutus. Huonoiten hallitaan tOn-päätteisten nominien taivutus. Usein taivutusvaikeus on kytköksessä tiettyyn sijaan: osa nomineista on helpompi taivuttaa monikon partitiivissa, osa yksikön genetiivissä. Virheisiin johtavat syyt ovat yleensä nominin sijoittaminen väärään taivutustyyppiin, vartalonmuodostusongelmat sekä astevaihtelun ja taivutussääntöjen soveltamisen ongelmat. Tutkimustulokset ovat samansuuntaisia Martinin tulosten kanssa. Sanojen tuttuus ei kuitenkaan vaikuttanut yhtä vahvasti taivutustuloksiin – tekosanat hallittiin lähes yhtä hyvin kuin todelliset sanat. Sen sijaan nominin leksikaalinen tuttuus on avainasemassa informanttien omassa taivutusvaikeuden arvioinnissa. Semanttisesti tai taivutustyypiltä tutut sanat luokiteltiin useammin helpoiksi. Taivutustestini tulokset osoittavat enemmän hajontaa morfofonologisen kompleksisuuden edellyttämän järjestyksen osalta Martinin tuloksiin nähden. Taivutusvaikeuteen morfofonologisen kompleksisuuden, nominityypin käyttöyleisyyden sekä lekseemin tuttuuden lisäksi vaikuttavat myös oppimiskonteksti ja nominiin kytkeytyvä ongelmapotentiaali. Informanttien taivutusstrategioista yleisin on taivutussääntöjen käyttö.

Seed persistence in the field may be predicted by laboratory-controlled aging

Weed management is complicated by the presence of soil seed banks. The complexity of soil-seed interactions means that seed persistence in the field is often difficult to measure, let alone predict. Field trials, although accurate in their context, are time-consuming and expensive to conduct for individual species. Some ex situ techniques for estimating seed life expectancy have been proposed, but these fail to simulate the environmental complexity of the field. Also, it has been questioned whether techniques such as the controlled aging test (CAT) are useful indicators of field persistence. This study aimed to test the validity of the standard CAT (seed aging at 45 C and 60% relative humidity) in use at the Royal Botanic Gardens, Kew, U.K., for predicting field seed-persistence. Comparison of seed persistence and CAT data for 27 northwest European species suggested a significant positive correlation of 0.31. Subsequently, 13 species of emerging and common weeds of Queensland were assessed for their seed longevity using the CAT. The seed longevity data of these species in the CAT were linked with field seed-persistence data according to three broad seed-persistence categories: <1 yr, 1 to 3 yr, and >3 yr. We discuss the scope for using the CAT as a tool for rapid assignment of species to these categories. There is a need for further studies that compare predictions of seed persistence based on the CAT with seed persistence in the field for a larger range of species and environments.

Porvoon maalaiskunnan haja-asutusalueen tiennimet

Kymmenkunta vuotta sitten monessa Suomen kunnassa jouduttiin suureen nimeämistyöhön, kun kuntien keskusjärjestöt suosittivat osoitejärjestelmän luomista myös haja-asutusalueille. Kunnille annetut ohjeet käsittelivät lähinnä osoitejärjestelmän teknistä toteuttamista, eikä nimistönsuunnittelun vaativuutta tajuttu. Tärkein asia eli teiden nimeäminen jäi lähes täysin kunnallisten virkamiesten ja poliitikkojen harkinnan varaan. Varsinkin kaksikielisissä kunnissa jouduttiin hankaluuksiin: tiennimet piti luoda kahdella kielellä, vaikka vanha paikannimistö olisi yksikielistä. Tilannetta mutkisti se, että nimistönsuunnittelun suhtautuminen vanhan paikannimistön kääntämiseen ja mukauttamiseen oli murroksessa juuri osoitteistamisprosessin alussa, eikä uusia periaatteita tuotu selvästi julki ennen 1990-luvun puoliväliä. Vielä 1980-luvulla paikannimien kääntämistä ja mukauttamista suositeltiin, mutta nykyään pidetään jo selvänä, että vanhaa paikannimistöä ei pidä perusteetta muokata vaan sitä voidaan käyttää sellaisenaan. Käypiä nimiä ovat siis niin Kråköntie kuin Koivulavägen. Porvoon maalaiskunnassa nimeämistyö aloitettiin vuonna 1989. Hankkeelle määrättiin virkamiesvalmistelija, joka työskenteli yhdessä toimikunnan kanssa. Tiekunnat saivat ehdottaa teilleen nimiä, ja valtaosaehdotuksista otettiinkin huomioon, mutta alkuvaiheessa lähes kaikki ruotsinkieliset paikannimet käännettiin tai mukautettiin. Koska toimikunnan jäsenillä ei ollut asiantuntemusta, nimien käännökset olivat usein epäonnistuneita ja oikeinkirjoitus horjui. Nähtävilläolon jälkeen alkuvuonna 1991 toimikunta päätti turvautua Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen apuun. Tiekunnat eivät hyväksyneet käännöksiä ja mukaelmia, joten ne neuvojen jälkeen poistettiin. Myöhemmin käännökset palautettiin luontonimiin perustuviin tiennimiin, mutta suurimmalta osalta vanha nimistö säilyi muuttamattomana. Emmintöjen jälkeen kunnanhallitus hyväksyi nimistön syksyllä 1995. Suurin osa Porvoon maalaiskunnan 790:stä haja-asutusalueen tiennimestä perustuu vanhaan paikannimistöön (81 %) tai on muuten paikkaan liittyvää (15 %). Vain pieni osa nimistä (4 %) on harkinnaisia.Vanhaan paikannimistöön perustuvissa tiennimissä on eniten tilannimen (41 %), maastonimen (26 %) ja kylännimen (14 %) sisältäviä nimiä. Yleisimmät jälkiosat ovat tie (86 %), kuja (5 %) ja polku (5 %). Määriteosaltaan tyystin suomenkielisiä nimipareista on 14 % (Aholantie-Aholavägen) ja ruotsinkielisiä 36 % (Bodöntie-Bodövägen). Tiekuntien nimet ja uudet tiennimet ovat eri asioita, mutta noin kolmannes uusista tiennimistä sisältää tiekunnan nimessä esiintyvän nimen. Näin Porvoon maalaiskunnan tiekuntien nimissä esiintyvistä 252 määriteosasta 193:a (77 %) on hyödynnetty 245 uudessa tiennimessä. Ennen tiennimiä osoitteissa käytettiin yleensä vain postinumeroa ja postitoimipaikkaa. Jonkin verran käytössä oli myös osoitenimiä (esim. Björkebo, Kappeli). Niistäkin valtaosa (73 %) esiintyy uusissa tiennimissä. Laskelma pohjautuu postin osoitetietojärjestelmään. Uusi tiennimistö perustuu usein jo käytössä oleviin tien- ja paikannimiin, joten se ei uhkaa vanhan nimistön asemaa. Uuden nimistön vaikutusta vähentää sekin, että sitä tarvitsevat lähinnä ulkopuoliset. Kotitienoot hahmotetaan edelleenkin vanhojen ja vakiintuneiden paikannimien avulla, mutta toki uudet tiennimet tuovat esiin monia vähän käytettyjä paikannimiä ja tarjoavat mainion katsauksen seudun kulttuuriperintöön. Ei siis ole samantekevää, miten teitä nimetään. Huonoiksi koetut uudet nimet eivät välttämättä edes vakiinnu käyttöön. Porvoon maalaiskunnan tulosten vertaaminen koko Suomen kattavaan materiaaliin osoittaa hankkeen edenneen hitaasti, mutta kaksikielisyyden ja työvoiman vähyyden huomioon ottaen kohtalaisesti. Vertailu kuuden muun uusmaalaisen kunnan kanssa paljastaa eroja paitsi hankkeen toteuttamistavoissa myös työn tuloksessa eli nimistössä. Yleensä tiekunnat ja asukkaat ovat saaneet tehdä ehdotuksia ja nimistön ovat laatineet virkamiehet ja nimitoimikunnat ilman palkattua asiantuntijaa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen puoleen on sentään käännytty. Tärkeä havainto on se, että kaksikieliset kunnat ovat halunneet vaalia kulttuuriarvoja ja säilyttää keskeisen vanhan paikannimistönsä koskemattomana. Avainsanat: Tiennimet, osoitenimet, osoitejärjestelmä, nimistönsuunnittelu

Studies of working memory in interrupted human-computer interaction

Distraction in the workplace is increasingly more common in the information age. Several tasks and sources of information compete for a worker's limited cognitive capacities in human-computer interaction (HCI). In some situations even very brief interruptions can have detrimental effects on memory. Nevertheless, in other situations where persons are continuously interrupted, virtually no interruption costs emerge. This dissertation attempts to reveal the mental conditions and causalities differentiating the two outcomes. The explanation, building on the theory of long-term working memory (LTWM; Ericsson and Kintsch, 1995), focuses on the active, skillful aspects of human cognition that enable the storage of task information beyond the temporary and unstable storage provided by short-term working memory (STWM). Its key postulate is called a retrieval structure an abstract, hierarchical knowledge representation built into long-term memory that can be utilized to encode, update, and retrieve products of cognitive processes carried out during skilled task performance. If certain criteria of practice and task processing are met, LTWM allows for the storage of large representations for long time periods, yet these representations can be accessed with the accuracy, reliability, and speed typical of STWM. The main thesis of the dissertation is that the ability to endure interruptions depends on the efficiency in which LTWM can be recruited for maintaing information. An observational study and a field experiment provide ecological evidence for this thesis. Mobile users were found to be able to carry out heavy interleaving and sequencing of tasks while interacting, and they exhibited several intricate time-sharing strategies to orchestrate interruptions in a way sensitive to both external and internal demands. Interruptions are inevitable, because they arise as natural consequences of the top-down and bottom-up control of multitasking. In this process the function of LTWM is to keep some representations ready for reactivation and others in a more passive state to prevent interference. The psychological reality of the main thesis received confirmatory evidence in a series of laboratory experiments. They indicate that after encoding into LTWM, task representations are safeguarded from interruptions, regardless of their intensity, complexity, or pacing. However, when LTWM cannot be deployed, the problems posed by interference in long-term memory and the limited capacity of the STWM surface. A major contribution of the dissertation is the analysis of when users must resort to poorer maintenance strategies, like temporal cues and STWM-based rehearsal. First, one experiment showed that task orientations can be associated with radically different patterns of retrieval cue encodings. Thus the nature of the processing of the interface determines which features will be available as retrieval cues and which must be maintained by other means. In another study it was demonstrated that if the speed of encoding into LTWM, a skill-dependent parameter, is slower than the processing speed allowed for by the task, interruption costs emerge. Contrary to the predictions of competing theories, these costs turned out to involve intrusions in addition to omissions. Finally, it was learned that in rapid visually oriented interaction, perceptual-procedural expectations guide task resumption, and neither STWM nor LTWM are utilized due to the fact that access is too slow. These findings imply a change in thinking about the design of interfaces. Several novel principles of design are presented, basing on the idea of supporting the deployment of LTWM in the main task.

Getting mad may not mean getting even: The influence of drivers' ethical ideologies on driving anger and related behaviour

The current study explored the influence of moral values (measured by ethical ideology) on self-reported driving anger and aggressive driving responses. A convenience sample of drivers aged 17-73 years (n = 280) in Queensland, Australia, completed a self-report survey. Measures included sensation seeking, trait aggression, driving anger, endorsement of aggressive driving responses and ethical ideology (Ethical Position Questionnaire, EPQ). Scores on the two underlying dimensions of the EPQ idealism (highI/lowI) and relativism (highR/lowR) were used to categorise drivers into four ideological groups: Situationists (highI/highR); Absolutists (highI/lowR); Subjectivists (lowI/highR); and Exceptionists (lowI/lowR). Mean aggressive driving scores suggested that exceptionists were significantly more likely to endorse aggressive responses. After accounting for demographic variables, sensation seeking and driving anger, ethical ideological category added significantly, though modestly to the prediction of aggressive driving responses. Patterns in results suggest that those drivers in ideological groups characterised by greater concern to avoid affecting others negatively (i.e. highI, Situationists, Absolutists) may be less likely to endorse aggressive driving responses, even when angry. In contrast, Subjectivists (lowI, HighR), reported the lowest levels of driving anger yet were significantly more likely to endorse aggressive responses. This provides further insight into why high levels of driving anger may not always translate into more aggressive driving.

'The ones with the beastly lives': Gender and textuality in Jean Rhys's Voyage in the Dark

Anna Morgan, the central character of Jean Rhys's Voyage in the Dark, has previously been read as a victim of her own inability to fashion some form of life for herself.1 It is possible, however, to suggest an alternative to such character-based readings and instead examine the systems of oppression which work to ensure that Anna remains an excluded, marginalized subject. Rather than personal failings, it is Anna's gender and colonial status which prevent her from participating fully in the dominant social and economic order of Voyage in the Dark. Anna is textually constrained on three levels, which may be defined as economic, colonialist, and narrative. Imbricated within these is the question of gender, which functions to place Anna in a position of double-exclusion within the text. These forms of exclusion function at the levels of discourse and narrative; I would argue that Anna's position is not, therefore, a product of realist character 'flaws' but rather that her discursive placement within the novel offers insight into the ways in which colonialism and sexism function in terms of textuality.

A Comparison of the Implementation of the Employment Provisions of the Americans with Disabilities Act of 1990 (ADA) in the United States and the Disability Discrimination Act (DDA) 1995 in the United Kingdom

This summarizes the results of recently conducted surveys in the United States and Britain to assess employer response in each of these countries to their respective employment disability nondiscrimination legislation.

Kokemuksia tieteellisten jatko-opintojen ohjauksesta Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osastolla : Tavoitteeksi suunnitelmallinen ohjaus jatko-opiskelijan kasvun tueksi

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osaston jatko-opintojenohjauksen nykykäytännöt ja kartoittaa jatko-opiskelijoiden kokemuksia jatko-opintojen ohjauksesta. Lisäksi haluttiin kehittää ohjauksen käytäntöjä. Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja pääasialliset tutkimusmenetelmät olivat grounded theory ja teemahaastattelu. Jatko-opiskelijoita haastateltiin yhteensä 18 Tuotantotaloudenosaston kaikilta jatkokoulutuslinjoilta: perinteiseltä linjalta, valtakunnallisesta tohtoriohjelmasta ja teollisuuden tohtoriohjelmasta ExIMasta. Tutkimuksen teoriapohjana olivat konstruktivistinen oppimiskäsitys ja sosiaalikonstruktivismi. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään tutkimuksen teon elementit ja selvittämään, kuinka tutkijankoulutusprosessia tulisi konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti tukea. Tieteellisen tiedon tuottamista sosiaalisena prosessina ja ryhmän tukea tutkimuksen teossa käsiteltiin sosiaalikonstruktivistisen teorian avulla. Tutkimuksen päätulokseksi saatiin, että jatko-opiskelijan tutkimusprosessin ohjaamiseen kaivataan suunnitelmallisuutta ja struktuuria. Tutkimuksen tuloksena esitetyn ohjausmallin mukaan opiskelija halutaan aktivoida pohtimaan omia tavoitteitaan ja tutkimuksen teon etenemistä sekä ohjaustarpeitaan jatahoja, joista ohjausta voi hakea. Tämän prosessin tueksi sekä jatko-opiskelijan ja ohjaajan avuksi tutkimuksessa esitetään käytännön työkalu, ohjaussuunnitelma. Yksilöohjauksen järjestäminen on kaikilla jatkokoulutuslinjoilla opiskelijan omalla vastuulla, ja usein ohjaustilanteiden järjestäminen koetaan vaikeaksi. Jatko-opiskelijoilla on useita ohjaustahoja, esimerkiksi oman korkeakoulun ja muiden korkeakoulujen professorien lisäksi tutkijakollegat ja teollisuuden edustajat. Yksilöohjaus on menetelmä- ja sisältötukea, henkistä tukea, kannustusta, keskustelua, ideoita ja ajatusten jäsennystä. Vertaisohjaukseen kuuluu näiden lisäksi samassa tilanteessa olevien ihmisten tuki, palaute ja kritiikki. Hyvän ohjauksen elementtejä ovat kannustaminen ja innostaminen, neuvominen ja jäsentäminen sekä seuranta ja säännöllisyys. Ohjauksessa tulisi lisäksi ottaa huomioon jatkotutkinnon erilainen merkitys eri opiskelijoille. Jatkotutkinto merkitsee joillekin ajokorttia akateemiseen maailmaan, toisille ammatillista kehitystä teollisuudessa. Tutkimuksen teon eri vaiheissa tarvitaan erilaista ohjausta: alkuvaiheessa tiukkaa ohjausta, jotta tutkimuksen oikeat urat löytyvät, raakatyön vaiheessa tukea ja kannustusta, jotta aineistonkeruu ja analyysi onnistuvat, ja loppuvaiheessa tutkimusraportin kommentointia. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen voidaan hoitaa joitakin ohjausalueita paremmin kuin nykykäytännöillä. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä olivat grounded theoryn osalta Strauss & Corbinin(1990) teos, ohjauksen osalta Aittolan (1995), Aittolan & Määtän (1997, 1998) tutkimukset ja Ackerin,Hillin & Blackin (1994) tutkimukset sekä konstruktivismin osalta von Wrightin (1996) ja Tynjälän (1999) tutkimukset. Avainsanat: Tieteelliset jatko-opinnot, teollisuuden tohtoriohjelma, ohjaus, tutorointi, mentorointi, konstruktivismi, sosiaalikonstruktivismi, grounded theory Keywords: Postgraduate education, Ph.D. studies, industry-university collaboration in Ph.D. studies, constructivism, social constructivism, grounded theory, tutoring, mentoring, supervision

Co-evolution of wild rabbits (Oryctolagus cuniculus) and RHDV: resistance and virulence

Rabbit Haemorrhagic Disease Virus (RHDV) was introduced to Australia in 1995 for the control of wild rabbits. Initial outbreaks greatly reduced rabbit numbers and the virus has continued to control rabbits to varying degrees in different parts of Australia. However, recent field evidence suggests that the virus may be becoming less effective in those areas that have previously experienced repeated epizootics causing high mortality. There are also reports of rabbits returning to pre-1995 density levels, Virus and host can be expected to co-evolve. The host will develop resistance to the virus with the virus subsequently changing to overcome that resistance. It has been 12 years since the release of RHDV and it is an opportune time to examine where the dynamic currently stands between RHDV and rabbits. Laboratory challenge tests have indicated that resistance to RHDV has developed to different degrees in populations throughout Australia. In one population a low dose (1:25 dilution) of Czech strain RHDV failed to infect a single susceptible rabbit, yet infected a low to high (up to 73%) percentage across other populations tested. Different selection pressures are present in these populations and will be driving the level of resistance being seen. The mechanisms and genetics behind the development of resistance are also important as the on-going use of RHDV as a control tool in the management of rabbits relies on our understanding of factors influencing the efficacy of the virus. Understanding how resistance has developed may provide clues on how best to use the virus to circumvent these mechanisms. Similarly, it will help in managing populations that have yet to develop high levels of resistance.

Temporal patterns in incidence and abundance of Aconophora compressa (Hemiptera: Membracidae), a biological control agent for Lantana camara, on target and nontarget plants

The membracid Aconophora compressa Walker, a biological control agent released in 1995 to control Lantana camara (Verbenaceae) in Australia, has since been collected on several nontarget plant species. Our survey suggests that sustained populations of A. compressa are found only on the introduced nontarget ornamental Citharexylum spinosum (Verbenaceae) and the target weed L. camara. It is found on other nontarget plant species only when populations on C. spinosum and L. camara are high, suggesting that the presence of populations on nontarget species may be a spill-over effect. Some of the incidence and abundance on nontarget plants could have been anticipated from host specificity studies done on this agent before release, whereas others could not. This raises important issues about predicting risks posed by weed biological control agents and the need for long-term postintroduction monitoring on nontarget species.

Coastal Wetlands Resources Investigation of the Burdekin Delta for declaration as fisheries reserves. Report to Ocean Rescue 2000

A project to investigate the coastal wetland resources of the Burdekin Delta, north Queensland, was undertaken as part of the long-term assessment of the coastal fisheries resources of Queensland. Extending from November 1993 to May 1995, fieldwork was undertaken in November 1993 and August 1994. The scope of the coastal wetlands resources investigation of the Burdekin Delta for declaration as a Fish Habitat Area was: 1. To document and map the marine wetland vegetation communities in the Burdekin River delta. 2. To document levels of existing disturbance to wetlands, existing recreational and commercial fisheries resources, and existing fishing activities. 3. To evaluate the conservation values of the areas investigated from the viewpoint of fisheries productivity and as habitat for important/threatened species. 4. To initiate Fish Habitat Area declaration under Section 120 of the Queensland Fisheries Act 1994 with formal consultation to all stakeholders. This report concentrates on Points 1 and 3, the documentation of the marine wetland vegetation communities and the evaluation of conservation values from a fisheries viewpoint. Dataset URL Link: Queensland Coastal Wetlands Resources Mapping data. [Dataset]

Käsityöläisyyden kuva kultasepän ammatissa : Käsityöläisyys Suomen Kultaseppien Liiton lehdessä 1990-luvun lopussa

The aim of this study is to survey the meaning of craftmanship in goldsmith occupation. The image of craftmanship is built theoretically as well as researcher's own practical experience. The study describes a dialogue between self-employed goldsmith s everyday work and trade union's opinion. Suomen Kultaseppien Liitto (The Goldsmith Assosiation of Finland) was chosen forthe trade union, because it is the biggest, the oldest and the most influential on the occupational area. The research data are volumes 1995 - 1998 of occupational membership journal of Suomen Kultaseppien Liitto. The data analyzed with Adapted Content Analysis and Grounded Theory. The professional occupation of goldsmiths, the role of craftmanship and the future of the occupation are discussed. Additionally, the relationship between the Suomen Kultaseppien Liitto and occupational culture and profession of goldsmiths was studied. Craft and craftmanship is most often discussed in articles related to tradition and education.Craftmanship is understood very idealistically, with little meaning in practical life. St. Eligius and the skill and art of goldsmiths in St Petersburg are raised to symbols of craftmanship. The occupational image is broken and a clear conflict between education and occupation is visible. Education produces artist-craftsmen, while handicraft workers are required in industry, and retailers or specially trained store assistant in business. Computer-aided design and manufacture render handicraft workmanship unnecessary. In a pessimistic view, the future possibilities of the goldsmith occupational profession are dim, because the artist-craftsmen are bound to lose to fast-paced machines. On the other hand, people involved in goldsmith education see the future light, designer-goldsmiths developing the occupational to new dimensions. Suomen Kultaseppien Liitto represents goldsmiths in public. The union, however is governed by non-artisan goldsmiths. The union stresses business attitudes and enterpreneurship, and has succeeded in protecting the privileges of retailers and industry. Goldsmiths profession is seen in the research data as a combination of precious-metal industry, jewellery and watch stores, anda goldsmith shop is considered a specialized giftstore. The goldsmiths occupation is not a profession, and the Suomen Kultaseppien Liitto is not a trade union for artist and craftmen. Accordingly, part of the representative authority of the union could be transferred from the Association to Taidekäsityöläiset Taiko ry, a member of organization of Ornamo. Results of this study show the importance of defining the images of the goldsmith occupational profession and the trade union. The results could be applied to goldsmith education to examine what would be the optimal education and training for present employment opportunities. The important background theories has been the theories of Habermas and Lévi-Strauss.

Luonnoksia käsityön ruumiillisuudesta. : Käsityö Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologian valossa.

Purpose This study focused on craft from a standpoint of phenomenological philosophy and craft was interpreted through Maurice Merleau-Ponty’s phenomenology of the body. The main focus was the physical phase of the craft process, wherein a product is made from material. The aim was to interpret corporality in craft. There is no former research focusing on lived body in craft science. Physical, bodily making is inalienable in craft, but it is not articulated. Recent discussion has focused on craft as ”whole”, which emphasizes designing part in the process, and craft becomes conceptualized with the theories of art and design. The axiomatic yet silenced basis of craft, corporality, deserves to become examined as well. That is why this study answers the questions: how craft manifests in the light of phenomenology of the body and what is corporality in craft? Methods In this study I cultivated a phenomenological attitude and turned my exploring eye on craft ”in itself”. In addition I restrained myself from mere making and placed myself looking at the occurrence of craft to describe it verbally. I read up Maurice Merleau-Ponty’s phenomenology of the body on his principal work (2002) and former interpretations of it. Interpreting and understanding textual data were based on Gadamer’s hermeneutics, and the four-pronged composition of the study followed Koski’s (1995) version of the Gadamerian process of textual interpretation. Conclusions In the construction of bodily phenomenology craft was to be contemplated as a mutual relationship between the maker and the world materializing in bodily making. At the moment of making a human being becomes one with his craft, and the connection between the maker, material and the equipment appears as communication. Operational dimension was distinctive in the intentionality of craft, which operates in many ways, also in craft products. The synesthesia and synergy of craft were emphasized and craft as bodily practice came to life through them. The moment of making appeared as situation generating time and space, where throwing oneself into making may give the maker an experience of upraise beyond the dualism of mind and body. The conception of the implicit nature of craft knowledge was strengthened. In the light of interpretation it was possible to conceptualize craft as a performance and making ”in itself” as a work of art. In that case craft appeared as bodily expression, which as an experience approaches art without being it after all. The concept of aesthetic was settled into making as well. Bodily and phenomenological viewpoint on craft gave material to critically contemplate the concept of “whole craft” (kokonainen käsityö) and provided different kind of understanding of craft as making.