Käsityöläisyyden kuva kultasepän ammatissa : Käsityöläisyys Suomen Kultaseppien Liiton lehdessä 1990-luvun lopussa

The aim of this study is to survey the meaning of craftmanship in goldsmith occupation. The image of craftmanship is built theoretically as well as researcher's own practical experience. The study describes a dialogue between self-employed goldsmith s everyday work and trade union's opinion. Suomen Kultaseppien Liitto (The Goldsmith Assosiation of Finland) was chosen forthe trade union, because it is the biggest, the oldest and the most influential on the occupational area. The research data are volumes 1995 - 1998 of occupational membership journal of Suomen Kultaseppien Liitto. The data analyzed with Adapted Content Analysis and Grounded Theory. The professional occupation of goldsmiths, the role of craftmanship and the future of the occupation are discussed. Additionally, the relationship between the Suomen Kultaseppien Liitto and occupational culture and profession of goldsmiths was studied. Craft and craftmanship is most often discussed in articles related to tradition and education.Craftmanship is understood very idealistically, with little meaning in practical life. St. Eligius and the skill and art of goldsmiths in St Petersburg are raised to symbols of craftmanship. The occupational image is broken and a clear conflict between education and occupation is visible. Education produces artist-craftsmen, while handicraft workers are required in industry, and retailers or specially trained store assistant in business. Computer-aided design and manufacture render handicraft workmanship unnecessary. In a pessimistic view, the future possibilities of the goldsmith occupational profession are dim, because the artist-craftsmen are bound to lose to fast-paced machines. On the other hand, people involved in goldsmith education see the future light, designer-goldsmiths developing the occupational to new dimensions. Suomen Kultaseppien Liitto represents goldsmiths in public. The union, however is governed by non-artisan goldsmiths. The union stresses business attitudes and enterpreneurship, and has succeeded in protecting the privileges of retailers and industry. Goldsmiths profession is seen in the research data as a combination of precious-metal industry, jewellery and watch stores, anda goldsmith shop is considered a specialized giftstore. The goldsmiths occupation is not a profession, and the Suomen Kultaseppien Liitto is not a trade union for artist and craftmen. Accordingly, part of the representative authority of the union could be transferred from the Association to Taidekäsityöläiset Taiko ry, a member of organization of Ornamo. Results of this study show the importance of defining the images of the goldsmith occupational profession and the trade union. The results could be applied to goldsmith education to examine what would be the optimal education and training for present employment opportunities. The important background theories has been the theories of Habermas and Lévi-Strauss.

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää käsityöläisyyden merkitystä kultasepän ammatissa. Käsityöläisyyden ideaa on rakennettu sekä teoreettisesti että tutkijan käytännölliseen tietämykseen perustuen. Työssä kuvataan vuoropuhelua kultasepänalan yrittäjän arkikokemuksien ja kultaseppien ammattiliiton näkemysten välillä. Suomen Kultaseppien Liitto valittiin ammattiliitoksi alan suurimpana, vanhimpana ja vaikutusvaltaisimpana. Tutkimusaineiston perustan muodosti Suomen Kultaseppien Liiton jäsenlehden Kello- ja Kultasepänalan vuosikerrat 1995 -1998. Aineisto analysoitiin sisällön erittelyä, kontekstianalyysia ja Grounded Theorya soveltaen. Aineiston perusteella tarkasteltiin kultasepänammattia, käsityöläisyyden osuutta siinä sekä ammatin tulevaisuutta. Lisäksi kartoitettiin Suomen Kultaseppien Liiton suhdetta kultaseppien ammatilliseen kulttuuriin ja ammatin professionaalisuuteen. Tutkimusaineistossa käsityöstä ja käsityöläisyydestä kirjoitettiin useimmiten perinteeseen tai koulutukseen liittyvissä artikkeleissa. Käsityöläisyys esitettiin ihanteellisena arvona, jonka merkitys käytännössä nähdään vähäisenä. Käsityöläisyyden symboliksi nousivat pyhä Eligiuis ja pietarilainen kultasepäntaito ja -taide. Kultasepän ammatinkuva muodostui rikkonaiseksi ja siitä kuultaa työelämän ja koulutuksen välinen ristiriita. Koulutus tuottaa taidekäsityöläisiä ja työelämässä kaivattaisiin käsityöntekijöitä teollisuuteen sekä kauppiaita ja erikoismyyjiä. Tietotekniikan mahdollistamat ja teollisuuden käyttöönottamat uudistukset tekevät käsityötaidoista teollisuudessa tarpeettomia. Kultasepän ammatin tulevaisuuden mahdollisuudet pessimistisimmän arvion mukaan ovat heikot, sillä he joutuvat kilpailemaan koneiden työtahdin kanssa ja häviämään. Toisaalta, etenkin koulutuksen edustajien mukaan, tulevaisuuden näkymät ovat hyvät ja muotoilija-kultaseppien myötä koko ala muuttuu ja uusia ulottuvuuksia. Suomen Kultaseppien Liitto toimii kultaseppien edunvalvojana julkiseen valtaan päin, mutta liitossa valtaa käyttävät muut kuin käsityötä tekevät kultasepät. Liitto korostaa kaupallisuutta ja yrittäjyyttä. Kultasepän ammatin professionaalisuuden sijaan, vähittäismyyntiliikkeet ja teollisuus ovat onnistuneet suojelemaan omia etujaan. Kultasepänala nähdään aineistossa jalometalliteollisuuden sekä kulta- ja kelloliikkeiden muodostamana kokonaisuutena, jossa kultasepänliikkeellä tarkoitetaan jalometalliesineisiin ja kelloihin erikoistunutta lahjatavaraliikettä. Kultasepän ammatti ei ole professioammatti, eikä Suomen Kultaseppien Liitto käsityöläisten ja kultaseppien ammattiliitto. Tästä syystä osa liiton edunvalvontatehtävistä voitaisiin siirtää esimerkiksi Taidekäsityöläiset Taiko ry:lle, joka on Ornamon jäsenjärjestö. Tutkimustulokset osoittavat, että on ollut tärkeää selvittää kultasepän ammattikuvaa ja sen suhdetta ammattiliittoon. Tuloksia voitaisiin hyödyntää kultaseppien koulutuksessa ja pohtia, mikä olisi sopiva oppisisältö nykyisiin työmahdollisuuksiin. Tärkeinä taustateorioina ovat olleet Habermasin ja Lévi-Straussin teoriat.