Chemical and mineral composition of rocks from the Philippine Sea

The book is devoted to geology of the Philippine Sea floor. This region is studied most extensively among other marginal seas of the Pacific Ocean. Rocks of the sedimentary and basalt layers within this sea have been studied during five legs of D/S Glomar Challenger. International geological expedition on board R/V Dmitry Mendeleev carried out according to the Project ''Ophiolites of Continents and Comparable Rocks of the Ocean Floor''obtained unique collection of rocks from the second and third layers of the ocean crust in the Philippine Sea. The book provides detailed petrographic and geochemical description of igneous and sedimentary formations from the Philippine Sea and compares them with rocks of the continental ophiolite association. An analysis of structure and history of the ocean crust formation in the region is based on all known geological information. The main periods of tectonic movement activation and nature of their manifestations within the sea are shown.

(Table 1) Mineral composition of sand- and silt-sized fractions of bottom sediments from the Romanche Trench

A study was made of mineral composition of sand- and silt-sized fractions of recent clastic (riftogenic) sediments and solidified deposits collected from the bottom of the Romanche Trench during the first voyage of R/V Akademik Kurchatov. Similarity between mineral compositions of sediments and bedrocks (ultrabasites, gabbroids, diabases) was established. This similarity is a basis for considering the mineral complex of the deposits that have been derived from the bedrocks of the trench slopes, and have formed due to their submarine denudation accompanied by tectonic crushing. The same mineral composition was found in pieces of older consolidated deposits; this suggests that conditions of sedimentation similar to those at recent times have existed for a long time in the Romanche Trench.

Coarse-silt-fraction mineralogy at DSDP Legs 56 and 57 Holes

Soviet sedimentologists use the term "coarse silt" to denote the size fraction 0.1 to 0.05 mm (50-100 µm). Petelin (1961) has shown that this fraction is most diagnostic for terrigeneous and volcanogenic mineral assemblages and provinces in Recent deep-sea sediments, because of its greatest variability of both heavy and light non-opaque minerals, which may be easily identified by the common immersion method. We believe that the fraction is suitable for mineralogical study of unconsolidated and friable sediments from DSDP cores as well, if the objective is to investigate their source area and transporation tracks. In the case of fine-grained oceanic sediments, mineral composition of the coarse silt does not differ markedly from that of the "coarse fraction" (>62 µm).

Geochemistry of the Japan Trench sediments at DSDP Legs 56-57 Holes

The main objective of this investigation was to study distribution of main chemical constituents and several minor elements in sediment sections drilled during DSDP Legs 56 and 57 in the Japan Trench, in order to infer geochemical features of different lithologic types of sediments, and to find out how the geochemistry is associated with major lithologic constituents, such as terrigenous detrital matter, clay, volcanic ash, and biogenic particles. The geochemical data may help to indicate the nature of the sediments and to interpret sedimentation processes. The analyzed samples seem to be representative of most lithologic units, sub-units, and sediment types drilled at all sites on both legs, except for some shallow-water deposits at Sites 438 and 439. We analyzed bulk-sediment composition by X-ray fluorescence (Kuzmina and Turanskaya) and routine wet-chemical methods (Mikhailov); amorphous SiO2, extracted in a boiling sodium carbonate solution (Analythical Laboratory, P. P. Shirshov Institute of Oceanology); Cr, Zn, Cu, Ni, Co, and Al by atomic absorption (Gordeev); and Sn, Pb, Zn, Cu, Ni, Co, Cr, V, B, and Ag by quantitative spectrographic analyses in both bulk samples and granulometric fractions (Mikhailov). In addition, Fe, Ti, Mn, and CaCO3 have been determined in selected samples by routine wet-chemical methods (Analytical Laboratory, P. P. Shirshov Institute of Oceanology). Murdmaa was responsible for interpretation of the results.

Stable isotope record of foraminifera from the Barents Sea

We measured the oxygen isotopic composition of planktonic and benthic foraminifera in three cores collected at key positions to reconstruct the paleoceanography of the Barents Sea: core ASV 880 on the path of the northern branch of Atlantic water inflowing from the Arctic Ocean, core ASV 1200 in the central basin near the polar front, and core ASV 1157 in the main area of brine formation. Modern seawater d18O measurements show that far from the coast, d18O variations are linearly linked to the salinity changes associated with sea ice melting. The foraminifer d18O records are dated by 14C measurements performed on mollusk shells, and they provide a detailed reconstruction of the paleoceanographic evolution of the Barents Sea during the Holocene. Four main steps were recognized: the terminal phase of the deglaciation with melting of the main glaciers, which were located on the surrounding continent and islands, the short thermal optimum from 7.8 ka B.P. to 6.8 ka B.P., a cold mid-Holocene phase with a large reduction of the inflow of Atlantic water, and the inception of the modern hydrological pattern by 4.7 ka B.P. Brine water formation was active during the whole Holocene. The paleoclimatic evolution of the Barents Sea was driven by both high-latitude summer insolation and the intensity of the Atlantic water inflow.

The near-bottom plankton and benthic invertebrate fauna of Josephine and Great Meteor Seamounts (Table 2)

15 samples obtained with Beyer's epibenthic closing net were studied quantitatively. The numbers of epi- and endobenthic animals were found to be correlated with the volume of sediment in the samples. Among the planktonic components, calanoid copepodes were strongly predominant. In the samples obtained on the Great Meteor Seamount, very much larger numbers of these animals were caught in the daytime than at night. Possible explanations for this difference are suggested.

(Table 1) Geochemistry of Sapropels of the Mediterranean Sea

Sapropels -organic-matter rich layers- are common in Neogene sediments of the eastern Mediterranean Sea. The formation of these layers has been attributed to climate-related increases in organic-matter production (Calvert et al., 1992, doi:10.1038/359223a0; Rossignol-Strick et al., 1982, doi:10.1038/295105a0; Rohling, 1994, doi:10.1016/0025-3227(94)90202-X) and increased organic-matter preservation due to oxygen depletion in more stagnant bottom waters (Rossignol-Strick et al., 1982, doi:10.1038/295105a0; Rohling, 1994, doi:10.1016/0025-3227(94)90202-X). Here we report that eastern Mediterranean Pliocene sapropels (Emeis et al., 1996, doi:10.2973/odp.proc.ir.160.102.1996) contain molecular fossils of a compound (isorenieratene) known to be synthesized by photosynthetic green sulphur bacteria, suggesting that sulphidic (euxinic) -and therefore anoxic- conditions prevailed in the photic zone of the water column. These sapropels also have a high trace-metal content, which is probably due to the efficient scavenging of these metals by precipitating sulphides in a euxinic water column. The abundance and sulphur-isotope composition of pyrite are consistent with iron sulphide formation in the water column. We conclude that basin-wide water-column euxinia occurred over substantial periods during Pliocene sapropel formation in the eastern Mediterranean Sea, and that the ultimate degradation of the increased organic-matter production was strongly influential in generating and sustaining the euxinic conditions.

Fork lengths, stomach contents and parasites of ninespine stickleback and arctic char in Iqalugaajuruluit Lake, Canada

Stable d13C and d15N isotopes, diet and parasites demonstrated that the prey consumed by ninespine stickleback Pungitius pungitius in a small lake on Baffin Island changed during the summer and also revealed intraspecific variation in their ecological niche. In July, there were differences in the diets of male and female ninespine stickleback as indicated by the stable isotopes, differences corroborated by the data on diet composition and the parasite fauna. Differences suggested that the sexes occupied different habitats during spawning. During July, females utilise the shallower littoral areas consuming zooplankton and benthic organisms, while males occupy deeper areas of the littoral zone feeding mainly on pelagic zooplankton. Parasite data support these observations as males had higher infections of copepod-transmitted parasites than females. There appeared to be no segregation of resources between males and females in late August, although the diet of both male and female ninespine stickleback shifted towards more benthic organisms, compared with July. Differences in d13C isotope, diet composition and infections of co-occurring parasites demonstrated that sympatric ninespine stickleback and Arctic char Salvelinus alpinus captured in the littoral zone occupied separate niches. Ninespine stickleback preyed mainly on zooplankton and chironomids, while Arctic char consumed a greater variety of prey items, including zooplankton and larger-sized prey such as insects and ninespine stickleback. The multifaceted approach improved our understanding of the trophic ecology of ninespine stickleback in southern Baffin Island and quantified resource use and dietary overlap with Arctic char.

Mineralogy of sediments at DSDP Leg 67 Hole

Seven sites were drilled during Leg 67 along a transect across the Middle America Trench off Guatemala: four (Sites 494, 496, 497, and 498) on continental slope, two (Sites 499 and 500) on Trench floor, and one (Site 495) on the Cocos Plate. We studied the mineralogy of sediments from Sites 494, 495, 496, 499, and 500. Our objective was to investigate the origin and source of separate minerals and mineral assemblages, giving special attention to the influence of the alteration of basalts on the sediment mineralogy, which we expected to be particularly important in layers just above oceanic basement.

La fraseología en el aula de E/LE: ¿un reto difícil de alcanzar? Una aproximación a la fraseodidáctica

En el presente artículo nos proponemos presentar una visión general de la fraseodidáctica, una disciplina relativamente nueva que, hoy en día, gracias a un considerable número de trabajos centrados en diferentes aspectos concernientes a la enseñanza de lenguas, se ha convertido en un campo de estudio independiente. Así pues, no solo explicaremos la definición del concepto fraseodidáctica, sino también su evolución y objetivos. Además, presentaremos los motivos por los cuales la fraseología debe contemplarse como una materia imprescindible e insoslayable en el aula de E/LE, así como indagaremos en diversas propiedades fraseológicas que dificultan tanto la labor del docente como el proceso discente. Finalmente, partiendo de las ideas desarrolladas, ofreceremos consideraciones metodológicas generales con interesantes implicaciones didácticas.

Biopolttoaineilla kestävyyttä merenkulkuun? Elinkaariarviointi kestävyyden mittarina

Merenkulun ilmapäästöillä on laajoja vaikutuksia sekä ilmanlaatuun, ilmaston-muutokseen että ihmisten terveyteen. Muiden liikennemuotojen päästöihin on puututtu jo pitkään, mutta merenkulun yhteydessä International Maritime Organisation IMO on asettanut rajoituksia mm. rikkipäästöille vasta viime vuosina. Itämeri on saanut erityisaseman ns. SECA-alueena, jolla operoivien alusten polttoaineen rikkipitoisuus ei saa ylittää 0,1 prosenttia. Yhtenä ratkaisuna päästöongelmiin voivat toimia biopolttoaineet. Liikennekäyttöön tarkoitettuja biopolttoaineita on jo kaupallisessa käytössä ja mm. jätepohjaisia raaka-aineita tutkitaan parhaillaan. EU:n biopolttoaineita käsittelevät säädökset edellyttävät, että tuotannon on oltava kestävää, jotta sillä saavutetaan todellisia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä. Kestävyyden arviointiin paras keino on elinkaariarviointi eli LCA, jonka avulla voidaan laskennallisesti osoittaa päästövähennykset verrattuna fossiilisen poltto-ainetuotannon ja käytön tuottamiin päästöihin. Elinkaariarviointi ottaa huomioon tuotantoketjun kaikki päästöt aina raaka-aineen tuottamisesta tuotteen hävittämiseen saakka. Tässä tutkimuksessa elinkaariarviointi suoritettiin Turussa sijaitsevan VG-Shipping -varustamon tarpeisiin. Tuloksia käytetään lain edellyttämän toiminnan-harjoittajan kestävyysjärjestelmän luomiseen sekä sen arviointiin, miten elinkaariarviointi toimii kestävyyden mittarina. VG-Shipping tuottaa oman varustamotoimintansa tarpeisiin jätepohjaisista raaka-aineista tuotettua bioöljyä ja -dieseliä. Elinkaariarviointi osoitti tuotannon olevan kestävällä tasolla ja päästövähennysten olevan fossiiliseen vertailukohtaan nähden eri tuotantoketjuilla 84-96 prosentin välillä.

Tavoitteena kielitaidon monipuolistaminen Suomessa. Opettajien näkemyksiä mahdollisuuksista monipuolistaa oppilaiden kielivalintoja.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan rehtoreiden ja opettajien käyttämiä vapaavalintaisten kielten opiskelun edistämisen keinoja ja sitä, millaisiksi opettajat kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa kielten opiskeluun. Lisäksi tutkitaan opettajien näkemyksiä parhaista mahdollisista tavoista edistää oppilaiden kielivalintojen monipuolisuutta. Suomessa on koko itsenäisyyden ajan panostettu monipuoliseen kielitaitoon, ja vielä 1970-luvulla Suomi oli kieliohjelmapolitiikan saralla edelläkävijämaa. Vuosikymmenien saatossa vieraiden kielten monipuolinen osaaminen on heikentynyt ja nykyään oppilaat opiskelevat pääasiassa vain kahta pakollista kieltä. Lähes kaikki opiskelevat ensimmäisenä vieraana kielenä englantia ja kaikki toista kotimaista kieltä. Vaikka kaikki suomalaiset opiskelevat kahta kieltä äidinkielen lisäksi, ainoastaan 75 % suomalaisista kokee pystyvänsä kommunikoimaan jollain muulla kielellä kuin äidinkielellään. Viime vuosikymmeninä yksipuolistuvaan vieraiden kielten osaamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota ja on tehty erilaisia hankkeita kielitaidon monipuolistamiseksi, muun muassa KIMMOKE ja Kielitivoli. Hankkeiden tavoitteiden täyttyminen on ollut kuitenkin toivottua heikompaa. Tutkimusaineistona on 37 peruskoulun ja 34 lukion rehtorin sekä 20 kieltenopettajan kyselylomakeaineisto. Lisäksi haastateltiin neljää opettajaa. Tutkimuksessa selvisi, että pääasiassa käytetään kielten opetuksen käytännön toteutukseen liittyviä edistämisen keinoja. Peruskoulut ja lukiot eroavat toisistaan jonkin verran. Erilaisia monipuolistamisen keinoja on olemassa ja niitä käytetään moni tavoin, Opettajat kokivat kuitenkin, että heidän mahdollisuutensa vaikuttaa kielten opiskelun monipuolistamiseen ovat melko heikot. Toisaalta opettajan oma innostunut esimerkki, kielten markkinointi sekä mielekäs ja laadukas opetus koettiin parhaimmiksi tavoiksi edistää vieraiden kielten opiskelua. Näitä keinoja jokaisen opettajan on helppo toteuttaa omassa arjessaan. Kielten opiskelun monipuolistamisen suurimpina esteinä ja ongelmina nähtiin erityisesti resurssipula ja eri tahojen negatiiviset asenteet. Kielten opiskelun monipuolistaminen on tärkeää eikä siihen päästä pelkästään valinnaista kielten opiskelua lisäämällä. Monipuolinen kielitaito on sekä yksilön että yhteisön kannalta välttämätöntä, koska kielitaito on avain kommunikointiin.

Lääkeaineiden poisto yhdyskuntajätevesistä katalyyttisillä membraaneilla

Lääkeaineiden poistaminen jätevedestä on tärkeää lääkeainejäämien ympäristöön pääsyn ehkäisemiseksi. Tämän työn tavoitteena on selvittää, soveltuvatko katalyyttiset membraanit lääkeaineiden poistoon jätevedestä ja saadaanko membraanisuodatusta tehostettua katalyyttisellä prosessilla. Työ käsittelee katalyyttisistä prosesseista fotokatalyysiä, joka perustuu valoa absorboivan katalyytin käyttöön. Kirjallisuustyössä tarkastellaan kahden erilaisen fotokatalyyttisen prosessin toimivuutta membraanisuodatuksen kanssa lääkeaineiden poistossa jätevedestä. Lisäksi tutkitaan fotokatalyysissä käytettävän katalyytin ja ultraviolettisäteilyn vaikutusta membraaniin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että katalyyttisillä membraaneilla voidaan poistaa lääkeaineita jätevedestä tehokkaasti. Parhaan lääkeaineiden poistotehokkuuden saamiseksi katalyytin määrä on optimoitava hajotusprosessin kannalta. Myös katalyytin sijainti membraanissa vaikuttaa tehokkuuteen. Katalyytti voi sijaita membraanista myös erillään. Tällöin saadaan käsiteltyä myös jatkuvatoimisessa membraanisuodatuksessa syntyvä lääkeaineita sisältävä konsentraattivirta. Kun katalyyttisellä membraanilla hajotetaan lääkeaineita, täytyy prosessin turvallisuuden kannalta olla hyvin selvillä mahdollisista syntyvistä myrkyllisistä välituotteista. Tutkimuksissa on myös todettu, että katalyyttisen membraanin käyttö vähentää membraanin likaantumista.