Aktiivisten ja passiivisten osakerahastojen suoriutuminen Suomen ja Euroopan markkinoilla

The performance of active and passive fund management has been extensively studied especially in the US. This thesis is focused on the performance of active and passive fund management in the Finnish and European stock markets during a five-year time span from 3/2011 to 3/2016. The aim of this study is to find out which strategy will result in better returns for the small-scale investor. The thesis questions also which strategy leads to a better profit-risk rate and how well the fund managers perform in creating added value. The data of the study consists of 44 active Finnish funds and two passive exchange traded funds available for Finnish investors. Indexes of both Finnish and European markets and a risk-free rate are used to support the analysis. The data for the thesis is collected from the DataStream database. Performance indicators that are used in the study are: return, volatility, Sharpe ratio and Jensen’s alpha. Based on the results of this study it can be concluded that in the Finnish stock market the passive strategy yielded a little better profits than the average of active funds. In the European stock market, the profits for the passive fund were significantly better than the average of active funds. Considering the profit-risk rate, neither strategy out- performed. The results of this thesis are in line with the previous studies, that encourage to favor the passive strategy.

Rajamaata rahoittamassa. Maailmanpankin muuttuva Suomi-kuva kehitysrahoituksen kaudella 1948–1975

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Maailmanpankissa syntynyttä Suomi-kuvaa vuosina 1948–1975, jolloin Suomi sai kehitysrahoitusta. Otsikon rajamaata rahoittamassa viittaa maakuvaan, jossa keskeistä oli näkemys Suomesta raja-alueena idän ja lännen välissä. Tutkimus sisältää syntyneen Suomi-kuvan muutoksen lainojen myöntökaudella sekä keskeiset tiedot lainojen sisällöstä ja tavoitteista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty Maailmanpankin Suomea käsitelleitä raportteja sekä tutkimushaastatteluja. Tutkimus on esittämistavaltaan kronologinen ja temaattinen sekä ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus Suomen vastaanottamasta kehitysrahoituksesta, joka pohjautuu Maailmanpankin aineistoihin. Tutkimus perustuu historiantutkimuksen lähdekritiikille ja maakuvatutkimuksen metodeille. Kehitysrahoituksen kaudella Suomi oli ulkomaankaupasta riippuvainen talous, jonka geopoliittinen asema oli Maailmanpankin näkemyksessä merkittävin syy vähäiseen luottamukseen kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Tutkimus erittelee Suomi-kuvan jatkuvia ja vaihtuvia teemoja, joita olivat epävarma kansainvälinen status, ennustamaton sisäpolitiikka, kiivas tulonjakotaistelu ja inflaatio-deflaatiokierre. Suomen maine tunnollisena lainanmaksajana on läsnä koko ajanjakson. Maailmanpankin raporteissa sosiaalipalvelujen laajentaminen oli taloudellinen ”ongelma”, kun heikot suomalaiset koalitiohallitukset eivät kyenneet vastustamaan kasvavia budjetteja. Maailmanpankki rahoitti laajasti suomalaista teollisuutta ja rakentamista. Ulkomaisella valuutalla ja pääomalla oli kova kysyntä ja tarve. Allokointi säilyi pitkään puuteollisuutta ja sitä tukevaa infrastruktuuria painottaneena. Vuoteen 1961 asti Maailmanpankissa vallitsi käsitys Suomen kehityksen tukemisen olevan tehokkainta puunjalostusteollisuuden välityksellä. Tämän jälkeen pienen ja keskisuuren teollisuuden lainoittaminen suomalaisten kehitysluottolaitosten välityksellä nousi prioriteetiksi, jolloin koulutetun väestön osuus korostui. Maailmanpankki loi aktiivisesti Suomeen uutta tutkimukseen perustuvaa yritysrahoituksen kulttuuria. Yleisesti Bretton Woods -järjestelmään kuuluminen oli merkittävää Suomen taloudelliselle kehitykselle. Tutkimus esittää tapausesimerkin kulloinkin vallalla olevan kehitysideologian käytännön soveltamisesta. Kehityksen teoriaa kuljetetaan maakuvan kronologian mukana. Tutkimus yhdistää aiheensa käsittelyssä taloudellista ja poliittista näkökulmaa; niiden periaatteiden keskinäinen ristiriitaisuus tekee kehityspolitiikasta hedelmällisen poliittisen historian tutkimusaiheen.

Pienten osuuskuntien taloudellinen suoriutuminen

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia suomalaisia pienosuuskuntia niiden taloudellisen suoriutumisen näkökulmasta. Taloudellista suoriutumista tutkitaan tunnuslukujen avulla osuuskuntien tilinpäätöksissä olevien lukujen perusteella. Lisäksi tutkitaan, onko taloudellisessa suoriutumisessa eroavaisuuksia alueen, toimialan tai osuuskunnan koon välillä. Tutkimuksen aineisto on peräisin suomalaisten osuuskuntien tilinpäätöksistä, jotka ovat saatavilla Patentti- ja rekisterihallituksen Virre-tietokannasta. Aineistoa analysoidaan SAS Enterprise Guide -ohjelman avulla käyttäen apuna jakauma-analyysiä, yhteenvetotilastoja, Kruskal-Wallisin testiä sekä Spearmanin korrelaatioanalyysiä. Jakauma-analyyseillä ja yhteenvetotilastoilla muodostetaan aineistosta kokonaiskuva ja analysoidaan suomalaisten pienosuuskuntien tunnuslukuja. Kruskal-Wallis testillä analysoidaan taloudellisen suoriutumisen eroa alueellisesti ja toimialakohtaisesti ja Spearmanin korrelaatiokertoimella mitataan korrelaatiota liikevaihdon ja tunnuslukujen välillä. Tulosten perusteella osuuskuntien taloudellinen suoriutuminen ei ole sidoksissa toimialaan eikä alueeseen. Koon ja quick ration välillä löytyi negatiivinen korrelaatio. Suomalaisten pienosuuskuntien maksuvalmius on hyvällä tasolla. Myös vakavaraisuus on kohtalainen. Kannattavuuden tunnusluvut jäivät osuuskunnilla hyvin alhaisiksi ja osin jopa negatiivisiksi. Koska osuuskuntien toiminnan tarkoitus ei ole maksimoida voittoa, voidaan kannattavuuden tunnuslukuja pitää hyvällä tasolla, kunhan ne ovat positiivisia.

Suomalaisten julkisesti listattujen senttiosakkeiden suoriutuminen verrattuna OMX Helsinki Small Cap -indeksin muihin osakkeisiin

Senttiosakkeista tehtyjä tutkimuksia on olemassa hyvin rajoitetusti, ja ne ovat keskittyneet lähinnä senttiosakelistautumisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia julkisesti noteerattuja senttiosakkeita ja niiden suoriutumista kymmenen vuoden ajanjaksolla vuosina 2006–2015. Tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisiin julkisesti noteerattuihin senttiosakkeisiin sijoittaminen kannattavaa toimintaa ja minkälaisia tuottoja on odotettavissa senttiosakkeisiin sijoittamalla. Tutkimusaineisto koostui tutkielmassa tehdyn määritelmän mukaisista senttiosakkeista ja muista Small Cap -indeksin osakkeista, joita kutsuttiin puolestaan ei-senttiosakkeiksi. Tuotot laskettiin osakkeiden päivittäisistä tuottoindekseistä. Tuottoja verrattiin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tuottojen tarkastelun tueksi senttiosakkeille ja ei-senttiosakkeille laskettiin seuraavat menestysmittarit: Sharpen luku, Treynorin indeksi ja Jensenin alfa. Lopuksi verrattiin vielä seuraavia tunnuslukuja: ROE (%), E/P-luku, P/B-luku, osinkotuotto-% ja velan suhde omaan pääomaan (%). Saatujen tulosten perusteella suomalaiset julkisesti noteeratut senttiosakkeet ovat lyhyellä aikavälillä kannattavia sijoituskohteita, mutta mitä pidemmäksi tarkasteluperiodi kasvoi, sitä huonommin ne suoriutuivat. Lisäksi senttiosakkeet hävisivät kaikilla tarkasteluperiodeilla ei-senttiosakkeille. Suurimmat positiiviset tuotot olivat kuitenkin yksittäisillä senttiosakkeilla. Senttiosakkeisiin havaittiin liittyvän paljon riskejä, kuten suuri volatiliteetti, suuret negatiiviset tuotot ja konkurssin mahdollisuus. Myös kaikki menestysmittarit ja tunnusluvut indikoivat senttiosakkeiden olevan ei-senttiosakkeita huonompia sijoituskohteita. Sijoittajien on oltava erityisen tarkkoja senttiosakkeiden kanssa, sillä niihin sijoittaminen on pitkälti verrattavissa uhkapelaamiseen.

Rajamaata rahoittamassa. Maailmanpankin muuttuva Suomi-kuva kehitysrahoituksen kaudella 1948–1975

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Maailmanpankissa syntynyttä Suomi-kuvaa vuosina 1948–1975, jolloin Suomi sai kehitysrahoitusta. Otsikon rajamaata rahoittamassa viittaa maakuvaan, jossa keskeistä oli näkemys Suomesta raja-alueena idän ja lännen välissä. Tutkimus sisältää syntyneen Suomi-kuvan muutoksen lainojen myöntökaudella sekä keskeiset tiedot lainojen sisällöstä ja tavoitteista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty Maailmanpankin Suomea käsitelleitä raportteja sekä tutkimushaastatteluja. Tutkimus on esittämistavaltaan kronologinen ja temaattinen sekä ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus Suomen vastaanottamasta kehitysrahoituksesta, joka pohjautuu Maailmanpankin aineistoihin. Tutkimus perustuu historiantutkimuksen lähdekritiikille ja maakuvatutkimuksen metodeille. Kehitysrahoituksen kaudella Suomi oli ulkomaankaupasta riippuvainen talous, jonka geopoliittinen asema oli Maailmanpankin näkemyksessä merkittävin syy vähäiseen luottamukseen kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Tutkimus erittelee Suomi-kuvan jatkuvia ja vaihtuvia teemoja, joita olivat epävarma kansainvälinen status, ennustamaton sisäpolitiikka, kiivas tulonjakotaistelu ja inflaatio-deflaatiokierre. Suomen maine tunnollisena lainanmaksajana on läsnä koko ajanjakson. Maailmanpankin raporteissa sosiaalipalvelujen laajentaminen oli taloudellinen ”ongelma”, kun heikot suomalaiset koalitiohallitukset eivät kyenneet vastustamaan kasvavia budjetteja. Maailmanpankki rahoitti laajasti suomalaista teollisuutta ja rakentamista. Ulkomaisella valuutalla ja pääomalla oli kova kysyntä ja tarve. Allokointi säilyi pitkään puuteollisuutta ja sitä tukevaa infrastruktuuria painottaneena. Vuoteen 1961 asti Maailmanpankissa vallitsi käsitys Suomen kehityksen tukemisen olevan tehokkainta puunjalostusteollisuuden välityksellä. Tämän jälkeen pienen ja keskisuuren teollisuuden lainoittaminen suomalaisten kehitysluottolaitosten välityksellä nousi prioriteetiksi, jolloin koulutetun väestön osuus korostui. Maailmanpankki loi aktiivisesti Suomeen uutta tutkimukseen perustuvaa yritysrahoituksen kulttuuria. Yleisesti Bretton Woods -järjestelmään kuuluminen oli merkittävää Suomen taloudelliselle kehitykselle. Tutkimus esittää tapausesimerkin kulloinkin vallalla olevan kehitysideologian käytännön soveltamisesta. Kehityksen teoriaa kuljetetaan maakuvan kronologian mukana. Tutkimus yhdistää aiheensa käsittelyssä taloudellista ja poliittista näkökulmaa; niiden periaatteiden keskinäinen ristiriitaisuus tekee kehityspolitiikasta hedelmällisen poliittisen historian tutkimusaiheen.

Hakunilan Kultsa/Urban II hanke : pohdintaa yhteisöteatterin merkityksestä alueelle

This thesis analyses what local community theatre activity means to an area and its residents, and whether this kind of activity is meaningful. The objective was to explore whether and how community art can help urban areas to move in the direction of sustainable development: whether art can be part of regional policy development work. Hakunilan Kultsa was founded in 2003. It is an Urban II, European Union project and part of the Community Iniative Programme 2001-2006, financed by the EU. Hakunilan Kultsa is also a co-operation between Vantaa city council's culture and youth services. The project encourages Hakunila residents of different ages to take part in versatile art and cultural intrests in the Hakunila youth centre. People have the opportunity to participate in theatre, expression, arts, dance, performing arts and writing groups. One of the main aims is to found a sustainable community theatre in the area. The thesis examines what effects Hakunilan Kultsa has had so far. Inquiry form and thematical interviews have been used as research methods. Interviews and questionnaires were gathered between Autumn 2004 and Spring 2005. The whole process lasted from Spring 2004 until Spring 2006. The author also made participatory observations during the research process which in turn affected the conclusions. The thesis also deals with associated topics such as urban programmes, sustainable development, Hakunila as a suburban area, resident stimulation, and community thetare work. Hakunilan Kultsa has proved its importance. Based on the enquiries and interviews, the project has effectively presented the possibility for art forms to become hobbies. There is no cultural, age or economical discrimination. The easily accessible site and the low threshold principle make it easy for people to participate. The community theatre has improved the area's public image, increased participation and initiative, and given a voice to the community.

42 V:n järjestelmät raskaassa kalustossa

Tämä insinöörityö tehtiin PKC Group Oy:lle. Työssä selvitettiin alan tutkimusten ja kirjallisuuden avulla 42 voltin käyttöjännitteen käyttöä raskaassa kalustossa. Korotettuun käyttöjännitteeseen siirtymistä on kaavailtu jo pitkään, ja yksi työn tarkoituksista onkin selvittää, mikä on järjestelmien nykytilanne. Insinöörityössä tarkastellaan 42 voltin käyttöjännitteen eri osa-alueita. Työssä tutkitaan uuden käyttöjännitetason tuomia uusia ongelmia. Työssä selvitetään komponenttien ero nykyisiin käyttöjännitetasojen komponentteihin ja samalla komponenttien saatavuutta, komponenttien kestävyyttä ja kustannuksia. Aihealueeseen liittyy myös uuden käyttöjännitetason mahdollistamat uudet sovellukset ajoneuvoissa, kuten yhdistettu käynnistin-laturi, täysin sähköiset ohjaus, ja jarrutusjärjestelmät ja täysin sähköinen ilmastointi. Työssä tarkastellaan uusien sovellusten tuomia etuja ja haittoja nykyisiin järjestelmiin verrattuna. 42 voltin järjestelmä vaatii yleistyäkseen standardin, jonka puitteissa ajoneuvoteollisuus voi toimia ja kehittää tuotteittaan. Työn lopputuloksena lukija saa käsityksen, missä tällä hetkellä ajoneuvoteollisuuden ja nimenomaan raskaan kaluston tutkimus korotetun käyttöjännitteen osalta etenee.

Blogit median työvälineenä

Opinnäytetyöni käsittelee blogeja median työvälineenä. Tarkoituksenani oli tutkia, miten media voi hyödyntää blogeja eli verkkopäiväkirjoja työssään. Pohdin myös, miten blogit ja internet haastavat ja muuttavat perinteistä mediaa. Työni on kirjallinen työ. Työni alussa esittelen blogit ja niiden historian lyhyesti. Blogien ja median suhdetta käsittelevä osa jakaantuu kolmeen osioon: media blogien käyttäjänä, media blogien tuottajana sekä blogien vaikutus mediaan. Aihepiiri on laaja, mutta blogikulttuuria ymmärtääkseen on tärkeää ymmärtää kokonaisuus. Työssäni huomasin, että blogeissa piilee valtavasti potentiaalia, myös median näkökulmasta, mutta Suomessa tuota potentiaalia ei tunnuta oikein ymmärtävän. Maailmalla, erityisesti USA:ssa blogeilla on jo pitkään ollut merkittävä asema ja vaikutusvaltaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Blogit ovat loputon tiedonlähde, ja niiden avulla löytää tietoa aiheesta kuin aiheesta. Ne myös mahdollistavat aivan uudenlaisen vuorovaikutuksen sekä yleisön että yhteistyötahojen kanssa. Median itsensä tuottamat blogit taas vapauttavat perinteisestä objektiivisuuden vaatimuksesta ja tarjoavat mahdollisuuden tuoda uusia näkökulmia uutisaiheisiin. Blogit myös haastavat perinteistä mediaa olemalla kaikille avoin julkaisukanava. Resurssiensa, kontaktiensa ja ammattitaitonsa ansiosta median ei tarvitse pelätä olemassaolonsa puolesta, mutta verkkomaailma kyllä vaikuttaa radikaalisti journalismin ja tiedonvälityksen periaatteisiin. Antoisinta on, jos media hyväksyy tilanteen ja ottaa haasteen vastaan.

Long-term effects of maintaining ditch networks on runoff water quality

Tiivistelmä: Kunnostusojituksen pitkän ajan vaikutus valumaveden ominaisuuksiin

Mirjam Kinoksen exlibris-kokoelma

Mirjam Kinoksen exlibris-kokoelma sisältää yli 10 000 kotimaista exlibristä, ulkomaisia exlibriksiä sekä suuren määrän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Oululainen kuvaamataidon lehtori Mirjam Kinos (1915-2002) vaikutti pitkään oululaisessa taide-elämässä, kuten kaupungin kuvataidelautakunnassa vuosina 1959-84. Hän on aktiivisesti tuonut exlibris-aihetta esiin järjestämällä näyttelyitä eri puolilla maata ja opettamalla exlibristen tekemistä kursseilla. Vuonna 1989 Kinos julkaisi ensimmäisen suomenkielisen, eurooppalaisen exlibriksen historiaa esittelevän teoksen Exlibris. Mirjam Kinos on myös itse piirtänyt huomattavan määrän exlibriksiä, kaikkiaan noin 330 kappaletta. Suurin osa niistä syntyi 1980-90-luvuilla sen jälkeen, kun hän siirtyi eläkkeelle Oulun Lyseon kuvaamataidon opettajan työstä.

Operative Treatment of Ovarian Cancer and Borderline Tumors in Different Hospital Categories in Finland

Surgery is the cornerstone of ovarian cancer treatment and maximal cytoreduction is important. In the early 1980’s primary surgical treatment of ovarian cancer was performed in over 80 hospitals in Finland. The significance of the operative volume of the hospital, of the training of the surgeons and of centralization of surgical treatment has been widely discussed. The aim of the present study was to evaluate the outcome of surgical treatment of ovarian cancer in different hospital categories retrospectively and prospectively, and to analyze if any differences are reflected in survival. The retrospective study included 3851 ovarian cancer patients operated between 1983 and 1994 in Finland. The data was analyzed according to hospital category (university, central, and other) and by quartiles of the hospital operative volume. The results showed that patients operated in the highest operative volume hospitals had the best relative survival. When stratifying the analysis by the period of diagnosis (1983-1988 and 1989-1994), the university hospitals improved their performance the most. The prospective part of the thesis was initiated in 1999 and included 307 patients with invasive ovarian cancer and 65 patients with an ovarian borderline tumor. The baseline and 5-year surveys used a questionnaire that was filled in by the operating surgeons. For analysis of the 5-year followup data, the hospitals were divided into three categories (<10, 10-20, or >20 patients operated in 1999). The effect of the surgical volume was analyzed also as a continuous variable (1-47 operations per year). In university hospitals, pelvic lymphadenectomy was performed in 88 %, and para-aortic lymphadenectomy in 73 %, of the patients with stage I disease. The corresponding figures ranged from 11 % to 21 % in the other hospitals. For stage III ovarian cancer patients operated by gynecological oncologists, the estimated odds ratio for no macroscopic residual tumor was 3.0 times higher (95 % CI 1.2-7.5) than for those operated by general gynecologists. In the university and other hospitals 82% of the patients received platinum-based chemotherapy. Platinum + taxane combination was given to 63 % of the patients in the university and in 49 % in the other hospitals (p = 0.0763). Only a minority of the patients with tumors of borderline malignancy were staged according to recommendations, most often multiple peritoneal biopsies and omentectomy were neglected. FIGO stage, patient age, and residual tumor were independent prognostic factors of cancer-specific 5-year survival. A higher hospital operative volume was also a significant prognostic factor for better cancer-specific survival (p = 0.036) and disease-free survival (p = 0.048). In conclusion, ovarian cancer patients operated in high-volume university hospitals were more often optimally debulked and had a significantly better cancer-specific survival than patients operated in other hospitals. These results favor centralization of primary surgical treatment of ovarian cancer.

Maahanmuuttajaäiti neuvolan asiakkaana : haasteita suun terveydenhoitotyöhön

Tämän työn tarkoitus on selvittää kulttuurin, imetyksen ja suunterveyden välisiä yhteyksiä. Tämä opinnäytetyö on osa suun terveydenhuollon koulutusohjelman hanketta "Näyttöön perustuvan monikulttuurisen suun terveydenhoitotyön kehittäminen". Tietoa työhömme olemme etsineet eri tutkimuksista ja aiheeseen liittyvistä kirjoista, artikkeleista tai muista julkaisuista. Tietokantoina olemme käyttäneet Arto-, Medic-, Helka-, Linda-, Nelli- sekä Ovid-tietokantaa. Tutkimuslähteinä olemme käyttäneet pääasiassa Ovidin lähteitä. Muina lähteinä käytämme erilaisia teoksia, lehtiartikkeleita ja yleisiä internet-sivuja. Työssämme keskitymme pääasiassa somaliäitien imetystottumuksiin, sillä muista kulttuureista tutkittua tietoa ei löytynyt. Käsittelemme tietoa yleisistä imetyssuosituksista, maahanmuuttajaäitien imetystottumuksista, pulloruokinnasta, tuttipullokarieksesta, purentavirheistä sekä tutin käytöstä. Nämä käsitteet ovat olleet meillä myös hakusanoina tietoa etsiessämme. Peilaamme aihettamme suun terveyteen. Äidinmaito on ravitsemuksellisesti aina oikeanlaista ravintoa lapselle. Suomalaisten suositusten mukaan lasta tulisi täysimettää 6 kuukautta ja osittain imettää 12 kuukauden ikään saakka. Kansainvälisten suositusten mukaan lasta tulisi täysimettää 6 kuukautta ja osittain imettää 24 kuukautta lisäruoan ohella. Jos imetys ei jostain syystä onnistu tai vauva tarvitsee lisämaitoa, voi maitoa antaa vaihtoehtoisesti tuttipullosta. Lisämaitona annetaan ensisijaisesti äidin omaa lypsettyä maitoa. Tarpeen vaatiessa lapselle annetaan toisen äidin luovutusmaitoa tai korvikemaitoa. Tutkimuksissa on todettu, että useiden maahanmuuttajaäitien imetystottumukset muuttuvat heidän tullessaan Suomeen. Esimerkiksi pitkään imettävistä yhteisöistä saapuvat naiset lopettavat imettämisen huomattavasti aikaisemmin. Syyksi on arveltu korvikkeiden helppoa saatavuutta ja turvallisuutta Suomessa. Myös uskonnolla voi olla vaikutusta imettämisen lopettamiseen, sillä esimerkiksi islamilainen äiti ei halua imettää lastaan julkisesti. Lasten lukumäärä islamilaisissa perheissä on usein suuri ja pulloruokinta tuntuu usein yksinäisestä ja työteliäästä äidistä helpolta ja nopealta ratkaisulta. Haasteena kuitenkin on imetyksen, tuttipullon tai tutin vaikutus lapsen suun terveyteen. Imetys edistää lapsen suun alueen lihaksiston ja leukojen ihanteellista kehittymistä. Kuitenkin jos imetys jatkuu yli 1,5 vuotta ja lapsi saa päivässä yli 3 kertaa sokeripitoisen aterian, niin varhaislapsuuden karies riski on erittäin suuri. Tutin pitkittyneellä käytöllä ja pulloruokinnalla voi olla haitallista vaikutusta lapsen suunterveyteen. Tuttipullo voi aiheuttaa tuttipullokariesta ja tutti purentavirheitä.

Vakuutusyhtiön myyntiorganisaation toimintaprosessien muutos ja muutoksen johtaminen

Yhtiössä on tehty vuoden 2005 aikana strategiaprosessi, jonka tuloksena on päätetty alueiden vähentämisestä seitsemästä neljään sekä konttoriverkoston supistamisesta. Osa yhteyspäälliköistä tulee siirtymään työpisteisiin tai kotikonttoreihin, jolloin esimiestyön haasteet kasvavat maantieteellisistä etäisyyksistä johtuen. Työn keskeisenä sisältönä ovat operatiivisen johdon toimintamallit muutosten toteuttamiseksi ja johtajiston ja esimiesten vastuunkanto yhteisistä päätöksistä. Pitkään jatkuneen stabiilin tilan jälkeen muutosten toteuttaminen on aiheuttanut paljon muutosvastarintaa, joten esimiesten toimintaa ja osaamista pyritään kehittämään muutosta tukevaksi. Työn keskeisenä tuloksena ovat muutoksen perusteet: selkeän vision, yrityskulttuurin ja asenteiden kääntäminen muutosta tukevaksi, viestinnän merkitys ja esimiesten yhteinen linja henkilöstöjohtamisessa. Aluejohdon ajankäytön muutos ja oman toiminnan muuttaminen ovat työn keskeisiä tuloksia, joilla uusia toimintamalleja voidaan viedä organisaatiossa eteenpäin.