Peruskoulun rehtoreiden kokemuksia haja-asutusalueen alakoulun johtamisesta

Eri aikakausille tyypillisillä koulutuspoliittisilla linjauksilla on vaikutuksensa koulutuksen kaikkiin tasoihin. Transmodernin ajan peruskoulun johtamisessa linjaukset näyttäytyvät koulukohtaisen päätösvallan ja vastuun lisääntymisenä, opettajien, oppilaiden ja vanhempien mukaan ottamisena toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen sekä monipuolisena yhteistyönä ja verkostoitumisena eri tahojen kanssa. Jatkuva toiminnan arviointi velvoittaa rehtoreita vastaamaan kaikista koulun toimintaan liittyvistä asioista niin pedagogisesti, hallinnollisesti kuin taloudellisesti. Koulun johtamisessa muutokset näkyvät rehtorin laajentuneena tehtäväkenttänä, jossa painottuvat raportoiminen, vahva asiantuntemus voimassa olevasta koululainsäädännöstä sekä tieto- ja viestintäteknologian monipuolinen käyttäminen. Lisäksi rehtorilta edellytetään hyviä henkilöstöjohtamistaitoja sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Tehtävien kuormittavuus ja johtamiseen kuluva aika vaikuttavat rehtoreiden työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Tulevaisuudessa koulun johtamiseen ei näytä tulevan helpotusta. Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisena haja-asutusalueen koulujen rehtorit kokevat koulun johtamisen tällä, minkälaisia muutoksia he kokevat johtamisessa olleen 2000-luvulla, miten muutokset ovat vaikuttaneet rehtorin työstä suoriutumiseen ja työssä jaksamiseen sekä minkälaisena rehtorit näkevät koulun johtamisen tulevaisuudessa ja jaetun johtamisen ilmenemisen omassa yksikössään. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen kautta, minkä avulla saadaan konkreettista ja autenttista tietoa yksilön henkilökohtaisista kokemuksista ja näkemyksistä. Haastateltavat rehtorit ovat Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueelta. Heistä jokainen johtaa luottamustoimisena rehtorina haja-asutusalueella sijaitsevaa, 25−150 oppilaan koulua, jossa annetaan perusopetusta vuosiluokille 1-6. Tutkimuksen mukaan haja-asutusalueen koulua johtaessaan rehtorit kokivat voivansa päättää paljosta, toimia itsenäisemmin sekä toteuttaa omia ideoitaan, vaikka koko koulun toiminnasta vastaaminen ja vastuullisuus korostuivat. Tutkimus osoitti, että tällä hetkellä rehtorilla pitää olla vahvaa asiantuntijuutta ja hyvät vuorovaikutustaidot. Johtamisessa tapahtuneita muutoksia ei koettu kovin mullistavina tai haasteellisina. Muutoksia on tullut eniten tieto- ja viestintäteknologian kehittymisen myötä, mikä näyttäytyi raporttien ja muiden asiakirjojen hallinnointina sekä nopeasti tapahtuvana tiedonsiirtämisenä. Muutoksilla nähtiin olevan myös positiivisia vaikutuksia. Kodin ja koulun välinen tiedottaminen on muuttunut helpommaksi ja muutokset auttavat pitämään yllä työmotivaatiota. Tutkimus osoitti, että rehtorit eivät kokeneet olevansa ylirasittuneita johtamistehtävässään, vaikka työpäivät ovat ajoittain hyvin kiireisiä ja pitkiä. Tulevaisuudessa koulun johtamisen koettiin olevan enemmän jaettua johtamista.

Yhteistoiminnallinen ja yksilömerkityksinen palautevaikutus : substantiivinen teoria palautteesta varusmiesten kouluttajien toimintaympäristössä

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa substantiivinen teoria palautteesta varusmiesten kouluttajien toimintaympäristössä. Tavoitteena oli kuvata, minkälaisessa palauteympäristössä varusmiesten kouluttaja työskentelee, miten siellä palaute esiintyy ja minkälainen käytännön teoria varusmiesten kouluttajien näkemyksistä voidaan muodostaa palautteesta heidän toimintaympäristössään. Tutkimuksessa haettiin vastausta siihen, mitkä käsitteet kuvaavat varusmiesten kouluttajien perusteella palautetta varusmieskoulutuksen palauteympäristössä, miten käsitteet suhtautuvat toisiinsa nähden ja minkälainen substantiivinen teoria muodostuu palautteesta varusmiesten kouluttajien toimintaympäristössä. Tutkimus on empiiriseen aineistoon perustuva, jossa on induktiivis-deduktiivisesti käytetty grounded theory -menetelmää straussilaisen suuntauksen periaattein. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 14 eri varusmiesten kouluttajaa teemahaastatteluin. Haastattelut toteutettiin ensin kahdella ryhmähaastattelulla. Saatua aineistoa hyödynnettiin siten, että aineiston analyysin ensimmäisessä vaiheessa avoimella koodauksella saatuja alakategorioita hyödynnettiin yksilöhaastattelurungon laatimisessa. Kaikkien haastattelujen litteroitu aineisto analysoitiin koodaamalla, muodostamalla alakategoriat, kategoriat ja yläkategoriat sekä tunnistamalla niiden väliset suhteet. Substantiivinen teoria kehittyi muodostuneen ydinkategorian ympärille yhdessä edellä mainittujen tekijöiden perusteella. Tutkimuksen tuloksena saatiin yläkategoriat Henkinen voima, Asennekapasiteetti, Palautteen kohtaaminen, Jokapäiväinen vaikuttaminen ja Yhteinen kehittyminen, jotka ovat substantiivi-sen teorian teoreettiset käsitteet. Käsitteiden välisten suhteiden perusteella muodostettiin ydinkategoria Yksilövoimainen ja yksilömerkityksinen palautevaikutus. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että palautevaikutus ulottuu laajalle varusmieskoulutuksen toimintaympäristössä ja että monilla tekijöillä on vaikutusta palautevaikutuksen toteutumiseen. Muodostetut teoreettiset käsitteet korostavat yksilöllisellä tasolla asenteen ja palautteen arvostamisen merkitystä palautevaikutuksen toteutumisessa tai toteutumattomuudessa. Yhteistoiminnallisella tasolla korostuu nimensä mukaisesti yhteinen toiminta eli palautevaikutuksen molemminpuolinen työ onnistumisen eteen. Tutkimuksen avulla saatua tietoa voidaan käyttää varusmiesten ja varusmiesten kouluttajien palautetoiminnan ja -osaamisen kehittämiseen sekä vastaamaan varusmiesyksiköiden haasteelliseen koulutustoimintaan ja palautekulttuuriin toimivien käytäntöjen jatkuvassa kehittämisessä.

Mobiilisovellusten käyttö hävittäjälentäjien fyysisen toimintakyvyn kehittämisessä

Tutkimuksessa selvitettiin kuinka terveys- ja liikunta-alan mobiilisovellukset soveltuvat hävittäjäohjaajien fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen ja työkyvyn ylläpitämiseen. Työn fyysinen kuormittavuus ja sen edellyttämä fyysisen harjoittelun määrä ja laatu selvitettiin kirjallisuuskatsauksen avulla. Alkukyselyn (N=23) avulla kartoitettiin vallitsevaa liikuntakäyttäytymistä ja mobiilisovellusten käyttöä fyysisen harjoittelun tukena. Mobiilisovellusten terveyskäyttäytymiseen vaikuttavia ominaisuuksia käsiteltiin suostuttelevan teknologian periaatteiden pohjalta. Käytännön osuudessa tehtiin kenttäkoe, jossa viisi hävittäjäohjaajaa suorittivat 1,5 kuukauden mobiiliavusteisen liikuntaintervention, jossa työfysioterapeutti ohjasi henkilökohtaisen harjoitteluohjelman suorittamista mobiilisovelluksen kautta. Uusi sovelluskonsepti nähtiin hyödylliseksi ja sen toimintaan vaikuttivat mm. sovelluksen ominaisuudet, käyttökokemus sekä valmentajan sitoutuminen harjoittelun seurantaan. Vastaajat arvostivat erityisesti sovelluksen selkeyttä ja liikeohjeiden toteutusta. Harjoitusten avautuminen vain suorituspäivänä oli vastaajien mielestä selvästi huono ominaisuus. Liikunnallisia mobiilisovelluksia käytettiin vapaa-ajalla erityisesti kestävyysharjoittelussa. Aikaisempien tutkimusten suosituksista huolimatta ammattilaisen tekemä kunto-ohjelma oli käytössä vain kahdella vastaajalla. Yksikään vastaaja ei käyttänyt Puolustusvoimien tarjoamia sähköisiä liikuntapalveluita, mutta suurin osa vastaajista pitäisi hyödyllisenä, että Puolustusvoimat tarjoaisi heidän käyttöön hyvinvointiin liittyviä mobiilisovelluksia.

Hävittäjäohjaajan kognitiivisen kuormituksen tason mittaaminen NASA-Task Load Index ja Modified Cooper-Harper -mittareilla F/A-18 virtuaalisimulaattorissa

F/A-18-monitoimihävittäjän ohjaajan tehtävän kognitiiviset vaatimukset ovat korkeat. Kognitiivisen kuormituksen taso vaikuttaa hävittäjäohjaajan suoritustasoon ja subjektiivisiin tun-temuksiin. Yerkesin ja Dodsonin periaatteen mukaisesti erittäin matala tai erittäin korkea kuormituksen taso laskee suoritustasoa. Optimaalinen kuormituksen taso ja suoritustaso saa-vutetaan jossain ääripäiden välillä. Hävittäjäohjaajan kognitiivisen kuormituksen tasoon vaikuttaa lentotehtävän suorittamiseen vaadittava henkinen ponnistelu. Vaadittavan ponnistelun taso riippuu tehtävien vaatimustasosta ja määrästä, tehtäviin käytettävissä olevasta ajasta sekä yksilöllisistä ominaisuuksista. Tutkimuksessa mitattiin kognitiivisen kuormituksen tasoa subjektiivisen arvioinnin menetelmällä NASA-TLX (National Aeronautics and Space Administration - Task Load Index) ja MCH (Modified Cooper-Harper) -mittareilla. Tutkimuksessa selvitettiin mittareiden havaintoarvojen muutosta, sensitiivisyyttä ja yhdenmukaisuutta kognitiivisen kuormituksen tason muuttuessa. Tutkimuksen mittauksiin osallistui 35 Suomen ilmavoimien aktiivisessa palveluksessa olevaa F/A-18-monitoimihävittäjäohjaajaa. Koehenkilöiden lentotuntien keskiarvo F/A-18-monitoimihävittäjällä oli 598 tuntia ja keskihajonta 445 tuntia. Koehenkilöiden tehtävänä oli lentää F/A-18-virtuaalisimulaattorilla 11 ILS (Instrument Landing System) -mittarilähestymistä eri aloitusetäisyyksiltä kiitotien kynnyksestä. Kognitiivisesti kuormitta-van mittarilähestymistehtävän aikana kuormituksen tasoa nostettiin lisätehtävillä ja vähentä-mällä tehtäviin käytettävissä olevaa aikaa. Koehenkilöitä pyydettiin ponnistelemaan mahdollisimman paljon tehtävien suorittamisen aikana hyvän suoritustason ylläpitämiseksi. Tulosten perusteella mittareiden havaintoarvot muuttuivat kognitiivisen kuormituksen tason muuttuessa. Käytettävissä olevan ajan vaikutus kognitiivisen kuormituksen tasoon oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Mittarit olivat sensitiivisiä kognitiivisen kuormituksen tason muutokselle ja antoivat yhdenmukaisia havaintoarvoja.

Sedentary behaviour and health with special reference to obesity and fatty liver in early midlife. The Cardiovascular risk in Young Finns Study

Background: Physical inactivity and positive energy balance pose a risk to health. They increase the risk of obesity and associated non-communicable diseases. Recently, also sedentary behaviour has been associated with obesity and non-communicable diseases. Nevertheless, it has been unclear which type of sedentary behaviour is the most harmful. It is also unknown whether the relationship of sedentary behaviour with obesity is truly independent of other factors, for example physical activity and diet. Longitudinal data are limited, and the direction of causality and the mechanism of action are still unknown. Aims: The aim of this study was 1) to identify the type of sedentary behaviour having the strongest association with obesity, 2) to explore the causal relationship of sedentary behaviour and weight increase, and 3) to additionally, investigate the relationship of sedentary behaviour with fatty liver. These were studied in cross-sectional and/or longitudinal settings using data from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Special emphasis was put on the evaluation of a wide range of other lifestyle factors and risks for obesity and fatty liver. Subjects: 2,060 subjects (aged 33-50 years in 2011, of which 55 % were female) from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study participating in follow-ups in 2001, 2007, and 2011. Measures: Self-reported time spent in various types of sedentary behaviour (I), or TV viewing time (I-III). Measured body weight, height and waist circumference (I-III), and genetic variants for high BMI (I). Fasting plasma concentrations of gamma-glutamyltransferase enzyme and triglyceride, calculated Fatty Liver Index (based on gamma-glutamyltransferase and triglyceride concentration, BMI and waist circumference), and the amount of intrahepatic fat measured with ultrasound (III). Self-reported leisure-time physical activity and active commuting, occupational physical activity, energy intake, diet, alcohol consumption, smoking, socioeconomic status, and sleep duration as possible confounders were considered (I-III). Results: TV viewing is the sedentary behaviour type that has the strongest association with obesity. Sedentary behaviour (TV viewing) precedes weight increase, and not the other way around. Sedentary behaviour (TV viewing) is associated with increased risk of fatty liver. Conclusions: Sedentary behaviour (especially high TV viewing time) is associated with increased risks of obesity and fatty liver. Intervention studies are needed to assess whether reduction of TV time would prevent obesity and fatty liver.

Noviisiopettajan jaksaminen työyhteisössä

Tutkimuksen aiheena on noviisiopettajien kokema jaksaminen työyhteisössä ja opettajayhteisön vuorovaikutus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten noviisiopettajat kokevat oman jaksamisensa ja opettajien välisen vuorovaikutuksen opettajayhteisössä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä opettajan työssä jaksamiseen liittyvät tekijät vaikuttavat noviisiopettajan kokemaan jaksamiseen työyhteisössään. Jaksamista vähentäviä ja lisääviä tekijöitä tarkastellaan viiden eri työolotekijän avulla, joita ovat työn kuormittavuus, vaikutusmahdollisuudet, palkkiot, yhteisöllisyys ja oikeudenmukaisuus. Lisäksi selvitetään, missä määrin jaksamiseen liittyvät tekijät selittävät tutkittujen noviisiopettajien työssään kokemaa jaksamista. Tutkimukseen osallistui yhteensä kymmenen noviisiopettajaa, jotka olivat olleet työelämässä puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Noviisiopettajista yhdeksän oli Satakunnan alueelta ja yksi Uudeltamaalta. Tutkimusote oli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti. Aineiston analyysia jatkettiin vielä kvantifioimisella ja tyypittelyllä. Tutkimustulosten mukaan noviisiopettajien koettu työn määrä vaihteli sopivasta suureen työmäärään. Noviisiopettajien vaikutusmahdollisuudet olivat hyvät työyhteisöissä. Opettajan työssä eniten palkitsivat oppilaat. Noviisiopettajien palkka koettiin melko hyvänä, mutta heidän työnsä ehdot olivat huonot. Työyhteisön yhteisöllisyys ja oikeudenmukaisuus liittyivät aina toisiinsa. Hyvässä työyhteisössä oli yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja hyvä johtaja. Hyvä työyhteisö oli myös oikeudenmukainen, joka näkyi yhteisenä päätöksentekona, työyhteisön tasapuolisuutena ja kunnioituksena toisia työntekijöitä kohtaan. Huonossa työyhteisössä asiat olivat päinvastoin. Tutkimustuloksista syntyi kolme erilaista noviisiopettajien työyhteisön jaksamisprofiilia, jotka olivat haastavan, myönteisen ja yhteisöllisen työyhteisön jaksamisprofiilit. Tämän laadullisen tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, mutta tulokset antavat viitteitä siitä, että työyhteisöt ovat hyvin erilaisia työhyvinvoinniltaan. Työyhteisöissä tulisi kiinnittää huomiota sen yhteisöllisyyden ja oikeudenmukaisuuden parantamiseen. Hyvän työyhteisön avulla noviisiopettajan työn kuormittavuus vähenee, koska hänellä on hyvä tukiverkosto ympärillään. Tulokset voivat auttaa noviisiopettajaa huomaamaan, että työyhteisön hyvinvointi on merkittävässä roolissa omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Muistitieto menneisyyden kertojana ‒ sotalapsuuden muistot vuosikymmenten takaa

Tämä pro gradu -tutkielma on kaksiosainen ja koostuu soveltavasta osiosta sekä sitä arvioivasta teoriaosasta. Soveltava osuus sisältää kaksi sotalapsuutta käsittelevää julkaistua artikkelia. Sotalasten kohtaloista vaiettiin vuosikaudet, niitä on alettu tutkia vasta viime vuosikymmeninä. Väestön ikääntyessä huomattiin myös muistitietohaastattelujen merkitys. Muistitieto mahdollistaa tutkittavien oman historian tavoittamisen ja tuottamisen, joka tuottaa vaietulle menneisyydelle myös moniäänisyyden. Artikkeleissa muistitietoa käytetään sekä lähteenä että metodina. ”Karjalaista lapsuutta ‒ kotopaikasta sotalapsiksi” -artikkelissa muistellaan lapsuutta Karjalassa, vaarallisia ja pelottavia evakkomatkoja sekä sopeutumista Kanta-Suomeen. Jo kohta lapset revittiin uudelleen asuinsijoiltaan lappu kaulassa kohti Ruotsia. Ajan kuluessa lapset etääntyivät vanhemmistaan ja olot Ruotsissa olivat monesti Suomen kotia mukavammat. Paluu Suomeen oli vaikeaa, sillä lapset palasivat sodan jälkeiseen aineelliseen puutteeseen. Tunteina olivat jälleen niin henkinen kodittomuus kuin myös paikattomuus. Juuristaan kiinni saaneet karjalaiset vaalivat tapoja ja perinteitä yhdessä Porin Karjala-Seurassa. Nuorisotoiminta elää edelleen kerhomuotoisena.

Motivaatio ja työnilo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja miten voidaan edesauttaa vapaaehtoistyössä jaksamista. Tutkimuskysymyksenä oli myös, millainen vaikutus palkitsemisella on vapaaehtoistyön tekemiseen ja voidaanko sillä edesauttaa jaksamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten työnilo näyttäytyy vapaaehtoistyössä. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista ja kohderyhmänä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin alueelta kahdeksan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Haastatteluna käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, kysymyksiä tarkennettiin, tehtiin lisäkysymyksiä ja näin saatiin laaja käsitys haastateltavien ajatuksista tutkimusongelmien analysointiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä muodostaen kategorioita kunkin tutkimusongelman käsittelyssä ja näitä tiivistettiin yläkategorioiksi. Motivaatiotekijöitä ei asetettu yleisyysjärjestykseen vaan analyysi tehtiin horisontaalisella tasolla. Motivaatio syntyy motiivista ja nämä motiivit perustuivat vapaaehtoistyöstä saatavaan hyötyyn, joko itselle tai muille. Vaikka analyysissä tuli selkeästi esiin myös oma hyöty, vapaaehtoistyö ei tutkimukseni mukaan perustu egoismiin. Oman hyödyn rinnalla vapaaehtoistyön tekemiseen liittyvä motivaatio oli hyvän tekeminen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Altruismin käsite, jolla tarkoitetaan muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi, liittyy olennaisesti vapaaehtoistyöhön. Tutkimustuloksina yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen hyöty ja yksilöllinen hyöty tulivat esille tärkeinä motivaatiotekijöinä vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyö koettiin ajoittain paljon aikaa vievänä ja haasteina sille olivat ajanhallinta, osaamattomuus ja tehtävien kuormittavuus. Palkitsemisella oli merkityksensä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Materialistisella palkitsemisella oli osansa, mutta tärkeimpänä palkitsemisena kaikki kokivat kuitenkin työstä saatavan aidon kiitoksen ja työstä saatavan ilon. Vapaaehtoistyössä jaksamiseen liittyviä tekijöitä erilaisten palkitsemisten rinnalla ovat vertaistuen merkitys ja oma osaaminen. Työnilo näyttäytyi tutkimuksessa sekä ryhmätoiminnan, että yksilön vapaaehtoistyön tasolla. Kaikki kokivat työniloa vapaaehtoistyössä.

Motivaatio ja työnilo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja miten voidaan edesauttaa vapaaehtoistyössä jaksamista. Tutkimuskysymyksenä oli myös, millainen vaikutus palkitsemisella on vapaaehtoistyön tekemiseen ja voidaanko sillä edesauttaa jaksamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten työnilo näyttäytyy vapaaehtoistyössä. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista ja kohderyhmänä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin alueelta kahdeksan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Haastatteluna käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, kysymyksiä tarkennettiin, tehtiin lisäkysymyksiä ja näin saatiin laaja käsitys haastateltavien ajatuksista tutkimusongelmien analysointiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä muodostaen kategorioita kunkin tutkimusongelman käsittelyssä ja näitä tiivistettiin yläkategorioiksi. Motivaatiotekijöitä ei asetettu yleisyysjärjestykseen vaan analyysi tehtiin horisontaalisella tasolla. Motivaatio syntyy motiivista ja nämä motiivit perustuivat vapaaehtoistyöstä saatavaan hyötyyn, joko itselle tai muille. Vaikka analyysissä tuli selkeästi esiin myös oma hyöty, vapaaehtoistyö ei tutkimukseni mukaan perustu egoismiin. Oman hyödyn rinnalla vapaaehtoistyön tekemiseen liittyvä motivaatio oli hyvän tekeminen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Altruismin käsite, jolla tarkoitetaan muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi, liittyy olennaisesti vapaaehtoistyöhön. Tutkimustuloksina yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen hyöty ja yksilöllinen hyöty tulivat esille tärkeinä motivaatiotekijöinä vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyö koettiin ajoittain paljon aikaa vievänä ja haasteina sille olivat ajanhallinta, osaamattomuus ja tehtävien kuormittavuus. Palkitsemisella oli merkityksensä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Materialistisella palkitsemisella oli osansa, mutta tärkeimpänä palkitsemisena kaikki kokivat kuitenkin työstä saatavan aidon kiitoksen ja työstä saatavan ilon. Vapaaehtoistyössä jaksamiseen liittyviä tekijöitä erilaisten palkitsemisten rinnalla ovat vertaistuen merkitys ja oma osaaminen. Työnilo näyttäytyi tutkimuksessa sekä ryhmätoiminnan, että yksilön vapaaehtoistyön tasolla. Kaikki kokivat työniloa vapaaehtoistyössä.

Hoitotyön johtajien tuen tarve hoitotyön eettisessä johtamisessa

Terveydenhuollon organisaation muutoksien myötä terveydenhuoltoon kohdistuu yhä enemmän taloudellisia tehostamis- ja laatuvaatimuksia, jotka edellyttävät myös eettisyyden huomioimista hoitotyön johtamisessa. Eettinen johtaminen voidaan määritellä olevan yhteisten arvojen, oikeudenmukaisuuden ja yhteisen hyvän edistämistä kohti laajempaa eettisyyttä ja tuloksellisuutta työyhteisöissä sekä päätöksenteossa. Hoitotyön johtajien saamaa tukea työhönsä on tärkeää tutkia, koska hoitotyön johtajilla on merkittävä rooli korkeatasoisen ja laadukkaan hoitotyön toteutumisessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön johtajien toisiltaan tarvitsemaa, saamaa ja antamaa tukea hoitotyön eettiseen johtamiseen. Tutkimus oli luonteeltaan kuvaileva ja sen aineisto koottiin käyttäen tähän tutkimukseen laadittua, avoimista ja strukturoiduista kysymyksistä koostuvaa Webropol- kyselyä. Kysely lähetettiin yhden sairaanhoitopiirin kuuden tulosyksikön hoitotyön johtajille toukokuussa 2015. Tulosyksiköt oli valittu yksinkertaisella satunnaisotannalla. Yhteensä 18 (=n) hoitotyön johtajaa vastasi kyselyyn. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Hoitotyön johtajat tarvitsivat tukea henkilöstöjohtamisessa työntekijöiden tukemiseen ja perehdytykseen, oikeudenmukaiseen johtamiseen ja haastaviin henkilöstöasioihin. Asioiden johtamisessa tukea tarvittiin päätöksentekoon, johtamistyylien hallitsemiseen ja resursointiin. Lisäksi tukea tarvittiin myös työntekijän ja organisaation eettiseen toimintaan, potilaan hyvään hoitoon ja itsensä johtamiseen. Hoitotyön johtajat sai tukea toisiltaan henkilöstöjohtamiseen, asioiden johtamiseen, itsensä johtamiseen ja potilaan hyvään hoitoon. Itsensä johtamisessa tukea saatiin työajan hallintaan ja työn ristiriitaisuuteen liittyvissä asioissa. Hoitotyön johtajat antoi toisilleen tukea henkilöstöjohtamisessa haastaviin henkilöstöasioihin, palvelusuhdeasioihin ja eettisiin ongelmatilanteisiin. Asioiden johtamisessa tukea annettiin resursointiin ja prosessien kehittämiseen. Lisäksi tukea annettiin työssä jaksamiseen liittyvissä asioissa itsensä johtamisessa. Aineiston analyysin tuloksena tuen muotoja olivat sosiaalinen, tiedollinen ja henkinen tuki. Tulokset osoittivat hoitotyön johtajien tarvitsevan tukea henkilöstöjohtamiseen, asioiden johtamiseen, itsensä johtamiseen, työntekijän ja organisaation eettiseen toimintaan sekä potilaan hyvään hoitoon. Johtajat saivat ja antoivat tukea toisilleen. Erityisesti sosiaalisen tuen muotoja tulisi suunnitella lisää. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön johtajien työn kehittämisessä ja eettisen johtamisen osaamisen lisäämisessä.

”Because of how it makes me feel” – vuorovaikutuksen muodot ja merkitys elämysten tuottamisessa ja kokemisessa live-konserteissa

Live-konserttien tarjonnan kasvu ja kysynnän uhkaava lasku ovat johtaneet siihen, että artistit ja tapahtumanjärjestäjät kilpailevat yleisön suosiosta ja menestyksestä aiempaa enemmän. Ratkaisuna kuluttajille pyritään luomaan elämyksellisiä kulutusympäristöjä, joissa heille tarjotaan ikimuistoinen konserttikokemus. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella vuorovaikutuksen muotoja ja merkitystä elämysten tuottamisessa ja kokemisessa live-konserteissa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, millaista vuorovaikutus live-konserteissa on, keiden välillä sitä on ja mitkä tekijät edesauttavat tai haittaavat vuorovaikutuksen ja elämyksen syntymistä. Tavoitteena oli tunnistaa tekijät, joilla vuorovaikutukseen voidaan vaikuttaa. Tutkimuksen teoriakeskustelu pohjautui elämyksiä, arvon yhteisluomista ja vuorovaikutusta käsittelevään kirjallisuuteen sekä musiikin kuluttamista käsittelevään kirjallisuuteen. Tutkimuksessa oli laadullinen ote, ja tutkimusaineisto muodostui kolmen suomalaisen artistin, Jukka Pojan, Olavi Uusivirran ja Apulannan, konserttien havainnoinnista sekä artisti- ja yleisöhaastatteluista. Live-konserteissa tuottajan ja kuluttajan roolit sekoittuvat, sillä artisti tuottaa, jakaa ja kokee elämyksiä yhdessä yleisön kanssa. Elämys on subjektiivinen kokemus, mutta se syntyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Live-konserteissa tapahtuu yhtä aikaa monensuuntaista vuorovaikutusta, ja siksi vuorovaikutuksen merkitys elämysten tuottamisessa ja kokemisessa on suurempi kuin perinteisessä palveluasetelmassa. Vuorovaikutus live-konserteissa on moninaista sen dynaamisuuden, ajassa tunnistettavien vaiheiden, eri vuorovaikutustyyppien ja niiden yhtäaikaisuudesta johtuvien eri tasojen takia. Vuorovaikutusta voi olla yksittäisen artistin tai yhtyeen ja yleisön välillä sekä artistin tai yhtyeen ja yksilön välillä. Sitä voi kuitenkin olla myös yleisön sekä artistien keskuudessa. Tämä johtaa siihen, että vuorovaikutuksen muodot ovat monimutkaisia, eikä selkeää muotokategoriaa voida siksi osoittaa. Toimintaympäristö, tapahtuman luonne, fyysinen ja henkinen etäisyys sekä yleisön motiivit osallistua tapahtumaan ohjaavat vuorovaikutuksen suuntaa ja intensiteettiä. Toimintaympäristötekijöillä voidaan edesauttaa tai haitata vuorovaikutuksen ja elämyksen syntymistä, ja tapahtumanjärjestäjällä on vastuu vuorovaikutusmahdollisuuden luomisessa. Artistin vastuulla on kiinnittää vuorovaikutus artistia ja yleisöä yhdistävään artisti- tai konserttilähtöiseen tekijään, joka on koko vuorovaikutuksen perusta. Siinä onnistuminen nostaa vuorovaikutuksen intensiteettiä ja johtaa todennäköisimmin hurmokseen, joka liikuttaa massoja, ei vain yksilöä

"I went through every hill in Korea until I got to Yalu river." Kokemuksen ja tilan kuvaus Korean sodassa (1950‒1953) palvelleiden yhdysvaltalaissotilaiden haastatteluissa

Korean sota on länsimaisessa historiantutkimuksessa yksi vähiten tutkittuja 1900-luvun sotia. Sotaa on tutkittu jonkin verran perinteisen sotahistorian näkökulmasta keskittyen sodan strategiaan ja taistelutilanteisiin. Oma tutkielmani pyrkii hahmottamaan Korean sotaa niin sanotun uuden sotahistorian näkökulmasta. Tässä pro gradussa tutkin Korean sodassa taistelleiden yhdysvaltalaisten sotilaiden kokemuksien kuvauksia keskittyen erityisesti tilan kuvaukseen. Tutkielmassani käytän aineistonani 2000-luvulla tehtyjä amerikkalaisten Korean sodan veteraanien haastatteluja. Etsin haastatteluista vastauksia siihen, minkälaisia kokemuksen kuvauksia liittyen tilaan, ympäristöön ja paikkaan Korean sodan veteraanit tuovat esille. Tutkielmassani määrittelen tilan olevan ensisijaisesti merkityksellistetty sijainti, johon liitetään subjektiivisia kokemuksia. Lähestyn haastateltujen veteraanien tilan kuvausta sen kautta, minkälaisia kokemuksia he tuovat esille. Haastattelut lähdeaineistona tarvitsevat avukseen muistitietotutkimusta, jota olen myös hyödyntänyt tutkielmassani. Tilaa hahmottelen useiden erilaisten teemojen kautta, kuten ympäristön, paikan, arjen kokemusten ja sosiaalisten suhteiden sekä kuoleman avulla. Veteraanit kertoivat haastatteluissaan useita kokemuksia, jotka voidaan hahmotella olevan osa tilan kokemusta. Erilaisia tilaan liittyviä veteraanien kuvailtuja kokemuksia olivat esimerkiksi juoksuhautojen kylmyys, vihollisten henkinen läheisyys sekä erilaiset nimetyt taistelupaikat, joihin yhdistettiin kokemuksia ja muistoja. Korean sota koetaan yhä niin sanottuna unohdettuna sotana, sillä se ei ole saavuttanut merkityksellistä asemaa amerikkalaisessa julkisessa muistissa ja tutkimustieto sodasta on varsin vähäistä verrattuna esimerkiksi Vietnamin sotaan. Tarkoituksenani on lähestyä Korean sotaa uudesta näkökulmasta, sillä tutkielmassani yhdistän sotahistorian ja tilan tutkimuksen.

Härkäpapulisäyksen merkitys jauhelihapihvien aistittaviin ominaisuuksiin

Härkäpapu (Vicia faba) on hernekasvien heimoon kuuluva palkokasvi, jota kasvatetaan sekä ravinnoksi että rehuksi. Se sisältää noin 30 % proteiinia kuivapainosta ja on kasviproteiinin lähteenä lupaava kotimainen vaihtoehto soijapavulle, joka on maailman käytetyin palkokasvilajike. Palkokasvit yksinään eivät kuitenkaan sisällä riittävästi kaikkia välttämättömiä aminohappoja ihmisen tarpeeseen, joten niiden ohella proteiinia on saatava myös muista lähteistä. Työn tavoitteena on selvittää härkäpavun ja umamin lisäämisen vaikutusta jauhelihapihvien aistittavien ominaisuuksien muuttumiseen, kun osa jauhelihasta korvataan. Vertailunäytteenä härkäpavulle käytettiin soijaa. Aistittavan laadun tutkimukset jaettiin kahteen vaiheeseen. Ensimmäisen osion aistinvaraisissa arvioinneissa osallistujilta kysyttiin esikokeissa valituista näytteistä sanallisia kuvailuja sekä miellyttävyyttä. Toisessa osassa koulutettiin 10-henkinen analyyttinen arviointiraati. Arvioijat osallistuivat koulutuksiin, joissa valittiin arvioitavat ominaisuudet ja niille vertailunäytteet, sekä sovittiin arviointiasteikkojen ankkuroinnista. Raati koulutettiin arvioimaan lihaisaa hajua, papumaista hajua, rakeisuutta, tummuutta, suolaisuutta, umamia, rasvaisuutta, jauhoisuutta ja mehevyyttä. Koulutuksen jälkeen raati osallistui arviointeihin, joissa näytteinä olivat kaksi täysjauhelihapihviä, joista toiseen oli lisätty umamia lisäävää hiivauutetta, neljä härkäpapupihviä, joissa jauhelihaa oli korvattu 25 % tai 50 % ja joissa osaan oli lisätty hiivauutetta tai natriumglutamaattia, sekä soijapihvi, jossa korvausosuus oli 50 %. Arvioinnit toistettiin kolme kertaa kullekin osallistujalle ja niissä käytettiin samoja näytteitä satunnaistetussa järjestyksessä. Härkäpapu lisäsi erityisesti jauhoista suutuntumaa ja vaalensi pihvien väriä. Rasvaisuus ja mehevyys laskivat hieman verrattuna täysjauhelihapihveihin. Soijaa sisältänyt jauhelihapihvi erosi muista näytteistä varsinkin papumaisen hajun sekä miedomman umamin puolesta. Toisaalta 25 % korvatut härkäpapupihvit koettiin ensimmäisissä arvioinneissa miellyttävämpinä kuin täysjauhelihapihvi tai 50 % korvatut pihvit. Jauhelihan osittainen korvaaminen pavulla muutti aistittavia ominaisuuksia, mutta miellyttävyys ei kärsinyt ennen kuin korvausaste oli puolet. Tuotekehitystä kuitenkin tarvitaan, minkä lähtökohtana voisi pitää 25 %:n korvausosuutta, jossa miellyttävyys ja aistinvaraiset ominaisuudet kohtaavat.

”REHTORI JA PÄIVÄKODIN JOHTAJA Yhtäläisyyksiä vai eroja?”

Tutkimuksen aiheena oli rehtoreiden ja päiväkodin johtajien työnkuvat ja työssä koettu kuormittavuus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää päiväkodin johtajien ja rehtoreiden työnkuvan yhtäläisyyksiä ja eroja. Lisäksi tutkimme, mikä vie johtajan työpäivässä eniten aikaa. Tutkimuksessa päiväkodin johtajien ja rehtoreiden työtehtävät on jaoteltu kolmeen erilaiseen työtehtävään: hallinnolliset työt, taloushallinnon työt ja yleishallinnon työt. Tutkimus on tehty survey-tutkimuksena. Tutkimusta varten laadimme kyselyn, johon vastasi 61 johtajaa. Vastaajista 34 oli päiväkodin johtajia ja rehtoreita 27. Kyselyyn osallistuneilta ei kysytty henkilötietoja, joten otanta on hyvin sattumanvarainen. Kysely teetettiin Webropol- kyselynä ja julkaistiin eri yhteisöissä sosiaalisessa mediassa. Kyselyn tulokset koottiin diagrammeihin ja avoimet vastaukset teemoiteltiin. Rehtorien ja päiväkodin johtajien työtä vertaillessa rehtorit vastasivat tekevänsä laajempaa työtä. Rehtoreille kuului prosentuaalisesti enemmän tehtäviä kuin päiväkodin johtajille. Suurin ero työssä oli palkkauksessa ja henkilöstöhallinnon tehtävissä. Eniten kuormittavinta johtajan työssä oli kiire, ajan riittämättömyys ja henkilöstön asioiden selvittäminen. Tuloksissa tuli esille myös ammatin positiivinen puoli. Vaikka työ on haastavaa ja kuormittavaa, se on silti innostavaa ja mielenkiintoista. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, mutta tulokset antavat viitteitä siitä, että johtajuus koetaan haastavana ammattina. Johtajien vastausten perusteella rehtoreiden ja päiväkodin johtajien työnkuvat poikkeavat hieman. Rehtoreilla työtehtäviä oli hieman enemmän kuin päiväkodin johtajilla. Tulokset ovat yhtenäisessä linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa.