CISE-hanke ja rannikkovartiostotehtävät Suomessa

Euroopan komissio vahvisti kattavan meripolitiikan kehittämisen yhdeksi kauden 2005–2009 strategisista tavoitteistaan. Merten tehokas hallinnointi on EU:lle elinehto niin talouden kilpailukyvyn kuin ihmisten hyvinvoinninkin kannalta. Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka (Integrated Maritime Policy, IMP) kattaa kaikki meriin ja rannikkoalueisiin liittyvät hallinnonalat ja politiikanlohkot. Sen jalkauttamiseen pyritään hankkeilla jotka koordinoidaan EU-tasolla ja toteutetaan kansallisella tasolla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Eurooppalaisen merivalvontaverkoston luomiseksi aloitet-tua CISE-hanketta (Common Information Sharing Environment), joka kuuluu tärkeäksi nostetun Eurooppalaisen merivalvontaverkosto-hankkeen alle. Tutkimustehtävänä tässä tutkielmassa on selvittää EU:n CISE-hankkeen toteutuessaan tuomat mahdollisuudet Rajavartiolaitoksen rannikkovartiostotehtävien täyttämisessä. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, analyysimenetelmä on induktiivinen lähdeaineistoanalyysi. Tutkielman keskeisen aineiston muodostavat EU:n CISE-hankkeen asiakirjat, asiantuntijahaastattelut, kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö sekä Rajavartiolaitoksen julkinen materiaali. Tutkimuksen perusteella suurimmat hyötyjät CISE-hankkeesta tulevat todennäköisesti olemaan moniviranomaistehtävät ja kansainvälistä yhteistyötä vaativat tehtävät, kuten suuret ympäristöonnettomuudet tai meripelastustehtävät, sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjunta rannikkoalueilla.

Pirkanmaan arvokkaiden harjualueiden inventoinnin tarkistus 2014 : Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Pirkanmaalla (POSKI-hanke)

Suomen harjumuodostumat ovat syntyneet Pohjois-Euroopan peittäneen mannerjäätikön reunan perääntymisen yhteydessä noin 10 000 vuotta sitten. Ainutkertaisia harjumuodostumia ei synny uusia ennen seuraavaa jääkautta. Harjuihin liittyy myös erityisiä muutoksille herkkiä elinympäristöjä, kuten paahderinteitä. Viimeisten sadan vuoden aikana ihmisen toiminta on alkanut vaikuttaa harjuihin, joihin kohdistuu nykyään erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia maankäyttöpaineita. Kaikkein voimakkaimmin harjuihin on vaikuttanut (ja vaikuttaa edelleen) maa-ainesten ottaminen, minkä myötä menetetään harjujen geologisia, biologisia ja maisemallisia arvoja. Pirkanmaan arvokkaimmat harjualueet, kuten myös suurimmat hiekka- ja soravarat, sijoittuvat Ikaalisista Tampereen kautta Pälkäneelle kulkevaan saumamuodostumajaksoon sekä Hämeenkyröstä Ruovedelle ja edelleen Mänttä-Vilppulan suuntaan kulkevaan Sisä-Suomen reunamuodostuman varrelle. Harjumuodostumien kartoitus ja inventointi on Suomessa aloitettu valtakunnallisella tasolla 1970-luvulla, ja maa-aineslain tultua voimaan 1980-luvulla rajattiin valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmana liitettävät harjualueet. Tämän jälkeen harjualueiden inventointityötä on tehty paikallisella tasolla maakunnissa. Arvokkaiden harjualueiden rajausten tavoitteena on säilyttää harjujen luonteenomaiset, geologiset, geomorfologiset, biologiset ja maisemalliset piirteet. Samalla pyritään säilyttämään muitakin erityisarvoja, kuten moninais- ja virkistyskäyttöarvoja. Pirkanmaan arvokkaiden harjujen rajauksista on laadittu kolme erilaista selvitystä vuosina 1990–2008. Lisäksi Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa on esitetty omat rajauksensa geologisesti arvokkaille harjumuodostumille (ge1-alueet). Jokaisen selvityksen yhteydessä harjualueet (tai osa niistä) on rajattu uudelleen ja tuloksena on syntynyt useita keskenään ristiriitaisia rajauksia. Ongelmia syntyy, kun eri tahot tekevät päätöksiä käyttäen eri aikoina tehtyjä rajauksia. Tämän päivitystyön tavoitteena onkin tarkastella eri aikoina tehtyjen rajausten aiheuttama ristiriitoja ja luoda kaikille alueille uudet, yhtenäisiin kriteereihin perustuvat rajaukset. Tämän työn yhteydessä käytiin läpi kaikki 139 Pirkanmaalle sijoittuvaa arvokkaan harjualueen rajausta. Työssä käytettiin samaa arvoluokitusta (valtakunnallinen, maakunnallinen, paikallinen), kuin alkuperäisessä, vuonna 1990 julkaistussa Pirkanmaan harjuluonto -selvityksessä. Eniten ristiriitoja ja rajausmuutostarpeita esiintyi alueilla, joilla on harjoitettu maa-ainesten ottamista. Varsinaisten rajausmuutosten lisäksi tehtiin muutamia arvoluokitusmuutoksia, kolme aluetta poistettiin arvokkaiden alueiden joukosta kokonaan ja aineistoa täydennettiin neljällä uudella, aiemmin rajaamattomalla alueella. Arvokkaiden harjualueiden rajausten inventoinnin tarkistustyö on osa Pirkanmaalla vuosina 2012–2015 toteutettua pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanketta (POSKI), joka on jatkoa osassa Pirkanmaata vuosina 1997–2000 toteutetulle POSKI-hankkeelle.

Aviisi-hanke ja tekijänoikeuden alaisen sanomalehtiaineiston avaaminen uuteen käyttöön

Juha Rautiaisen esitys Asiantuntijaseminaarissa Helsingissä 26.11.2015.

Maa-ainesalueiden tila ja kunnostustarve : SOKKA-hanke

Jälkihoitamattomien maa-ainestenottoalueiden tiedetään voivan aiheuttaa muun muassa pohjaveden laadun muutoksia, merkittävää maisemallista haittaa sekä jyrkkärinteisinä myös turvallisuusriskin. Viimeistään ottamistoiminnan päätyttyä alueet tulisi siistiä, rinteet muotoilla maisemaan sopiviksi ja kasvillisuus palauttaa ottamisalueelle. Tämän kartoituksen tavoitteena oli selvittää Kainuussa sijaitsevien maa-ainestenottoalueiden jälkihoitotilanne ja arvioida niiden kunnostustarve. Työ oli osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa valtakunnallista Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hanketta. Kartoituksessa olivat mukana Kajaanin, Paltamon, Ristijärven ja Sotkamon kuntien alueelta kaikki tiedossa olevat maa-ainesalueet. Hyrynsalmen, Kuhmon, Puolangan, Suomussalmen ja Vaalan kuntien alueelta mukana olivat I-luokan pohjavesialueilla, maisemallisesti merkittävillä alueilla sekä suojelualueilla sijaitsevat kohteet. Alueet rajattiin paikkatieto-ohjelmalla, ja kaikille kohteille tehtiin maastokäynti, jonka yhteydessä arvioitiin niiden jälkihoidon tila. Tehtyjen havaintojen, ottamisalueen koon ja ympäristön erityispiirteiden perusteella kohteille määritettiin kunnostustarve. Kartoituksessa oli mukana 858 maa-ainesaluetta, joiden yhteispinta-ala oli 1 229 ha. Alueista 73 % oli jälkihoitamattomia tai toiminnassa olevia. 27 % ottoalueista oli jälkihoidettu, osittain jälkihoidettu tai muotoiltu. Kunnostustarveluokkaan ”vähäinen / ei kunnostustarvetta” arvioitiin kuuluvan 73 % kohteista. 156 kohteella (18 %) oli vähäistä suurempi kunnostustarve, ja näistä 27 luokiteltiin suuren kunnostustarpeen kohteiksi. Suuren ja kohtalaisen kunnostustarpeen kohteista 122 sijaitsi pohjavesialueilla. Näiden kohteiden osalta tulisi tarkastella tapauskohtaisesti mahdollisten toimenpiteiden tarvetta pohjaveden suojelun lisäämiseksi, roskaisuuden vähentämiseksi sekä maisemankuvan ja turvallisuuden parantamiseksi.

Pohjavesialueilla sijaitsevien soranottamisalueiden tila ja kunnostustarve Pirkanmaalla, SOKKA-hanke

Hiekan ja soran ottaminen keskittyy pääosin samoihin harjumuodostumiin, joissa sijaitsevat myös yhteiskunnan vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesivarat. Ottamistoiminta aiheuttaa muutoksia ympäristössä ja kasvattaa pohjaveden pilaantumisriskiä, minkä vuoksi alueiden jälkihoitaminen on tärkeää. Vuonna 1982 voimaan tulleen maa-aineslain mukaan ottajilla (myös kotitarveottajilla) on velvollisuus jälkihoitaa ottamisalueet toiminnan päätyttyä. Suuri osa ottamisalueista on silti jälkihoitamattomia tai puutteellisesti jälkihoidettuja, sillä laajamittaista maa-ainesten ottamista on Suomessa harjoitettu jo 1960-luvulta lähtien. Pirkanmaalla vuosina 2013-2015 toteutetussa, Ympäristöministeriön rahoittamassa Soranottamisalueiden tila ja kunnostustarve –hankkeessa (SOKKA) kartoitettiin yhteensä 463 maa-ainesten ottamisaluetta vedenhankintaa varten tärkeiltä (I luokka) ja vedenhankintaa varten soveltuvilta (II luokka) pohjavesialueilta. Hanke on osa valtakunnallista, Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit –hanketta. Hankkeen aikana arvioitiin ottamisalueiden jälkihoidon nykytilaa ja kunnostustarpeita. Enemmistö Pirkanmaan kartoitetuista ottamisalueista oli jälkihoitamattomia, mutta toisaalta myös kunnostustarpeiltaan vähäisiksi arvioituja alueita oli yli puolet kaikista kartoitetuista alueista. Suurimmat ongelmat Pirkanmaalla liittyivät jätemaiden ja erilaisten romujen ja jätteiden varastoimiseen, haitallisten vieraslajien (esimerkiksi komealupiini) leviämiseen sekä paikoin montuista harjumetsiin asti levinneeseen luvattomaan maastoliikenteeseen (motocross-ajeluun). Jonkin verran havaittiin myös pohjaveden alapuolisen ottamisen tuloksena syntyneitä pohjavesilampia sekä maa-ainesten ottamista ilman lupaa Pirkanmaalla eniten ottamistoimintaa sijoittuu Tampereen saumamuodostumajakson sekä Sisä-Suomen reunamuodostuman varsille. Kyseisiin muodostumajaksoihin sijoittuu paitsi maakunnan suurimmat hiekka- ja soravarat myös luonnon ja ympäristön suojelun kannalta arvokkaimmat harjualueet sekä laajoja pohjavesialueita. Paitsi pohjaveden suojelun, myös arvokkaiden harjualueiden vuoksi näillä alueilla tulee kiinnittää erityistä huomiota jälkihoito- ja kunnostustoimenpiteisiin.

Calorimetric investigations of luminescent films polycarbonate (PC) doped with europium complex [Eu(TTA)(3)(H(2)O)(2)]

Polymers doped with rare earth complexes are advantaged in film production for many applications in the luminescent field. In this luminescent polycarbonate (PC) films doped with diaquatris(thenoyltrifluoroacetonate)europium(III) complex [Eu(TTA)(3)(H(2)O)(2)] were prepared and their calorimetric and luminescent properties in the solid state are reported. The thermal behavior was investigated by utilization of differential scanning calorimetry (DSC) and thermogravimetry (TG). Due of the addition of rare earth [Eu(TTA)(3)(H(2)O)(2)] into PC matrix, changes were observed in the thermal behavior concerning the glass transition and thermal stability. Characteristic broadened narrow bands arising from the (5)D(0) -> (7)F(J) transitions (J = 4-0) of Eu(3+) ion indicate the incorporation of the Eu(3+) ions in the polymer. The luminescent films show enhancement emission intensity with an increase of rare earth concentration in polymeric matrix accompanied by decrease in thermal stability.

Evaluation of intramolecular energy transfer process in the lanthanide(III) bis- and tris-(TTA) complexes: Photoluminescent and triboluminescent behavior

This work reports the energy transfer mechanism process of [Eu(TTA)(2)(NO(3))(TPPO)(2)] (bis-TTA complex) and [Eu(TTA)(3)(TPPO)(2)] (tris-TTA complex) based on experimental and theoretical spectroscopic properties, where TTA = 2-thienoyltrifluoroacetone and TPPO = triphenylphosphine oxide. These complexes were synthesized and characterized by elemental analyses, infrared spectroscopy and thermogavimetric analysis. The theoretical complexes geometry data by using Sparkle model for the calculation of lanthanide complexes (SMLC) is in agreement with the crystalline structure determined by single-crystal X-ray diffraction analysis. The emission spectra for [Gd(TTA)(3)(TPPO)(2)] and [Gd(TTA)(2) (NO(3))(TPPO)(2)] complexes are associated to T -> S(0) transitions centered on coordinated TTA ligands. Experimental luminescent properties of the bis-TTA complex have been quantified through emission intensity parameters Omega(lambda)(lambda = 2 and 4), spontaneous emission rates (A(rad)), luminescence lifetime (tau), emission quantum efficiency (eta) and emission quantum yield (q), which were compared with those for tris-TTA complex. The experimental data showed that the intensity parameter value for bis-TTA complex is twice smaller than the one for tris-TTA complex, indicating the less polarizable chemical environment in the system containing nitrate ion. A good agreement between the theoretical and experimental quantum yields for both Eu(Ill) complexes was obtained. The triboluminescence (TL) of the [Eu(TTA)(2)(NO(3))(TPPO)(2)] complexes are discussed in terms of ligand-to-metal energy transfer. (c) 2007 Elsevier B.V. All fights reserved.

Hur väljer lärare vilken skönlitteratur eleverna skall läsa? : En studie av åtta gymnasielärares urvalsprinciper

I föreliggande examensarbete har en undersökning företagits med syfte dels att identifiera vilka urvalsprinciper som lärarna vid en gymnasiesärskola och en gymnasieskola i en mellansvensk kommun begagnar sig av när det gäller den skönlitteratur som eleverna får läsa i svenskundervisningen, dels att utröna vilken slags skönlitteratur som används i undervisningen i svenska. Som grund för studien har vi genomfört intervjuer med åtta lärare som utgör den grundläggande informationskällan. Intervjuutsagorna har analyserats i ljuset av gällande kursplaner och ämnesbeskrivningar. För diskussionen fungerar Wolfgang Klafkis kritisk-konstruktiva didaktik som bakgrund. En slutsats är att lärarnas urvalsprinciper utgår från vissa primära motiv ur styrdokumenten, som att den skönlitterära läsningen skall väcka reflektion, uppmuntra till läsning och verka för att eleverna stiftar bekantskap med klassiska litterära verk. En annan slutsats är att elevinflytande i olika mån och på skiftande sätt är avgörande för den litteratur som slutligen väljs. En fråga vi ställt oss i slutdiskussionen är om elevernas fria val av skönlitteratur får så stort utrymme att det kan inverka på andra moment i svenskämnet.

"Man kan ha stolar på ryggen, som Nasse" : En kvalitativ studie om förskolebarns inflytande på inomhusmiljön med åtta förskolebarn och två förskollärare

Den här undersökningen behandlar inomhusmiljön och barns inflytande i förskolan. Syftet med studien är att få en förståelse för barns inflytande över inomhusmiljön, både avseende föremål och rumsliga aspekter. Jag vill få en bredare syn på hur barn utövar inflytande över inomhusmiljön och vad lärarnas roll i detta innebär. Studien utgår från det postmoderna kunskapsperspektivet och använder tidigare forskning hos bland annat Ann Skantze, Elisabeth Nordin-Hultman, Kristina Westlund och Elisabeth Arnér för problematisering av data. Som led i studien används vidare statliga utredningar framförallt Utbildningsdepartementets rapport Var -dags - inflytande i förskola, skola och vuxenutbildning (Ds 2003:46). Inför undersökningen genomfördes observationer på en förskola för att få material att basera mina problemformuleringar och intervjufrågor på. Valet gjordes att genomföra en fallstudie med hjälp av åtta intervjuer med barn och två intervjuer med lärare. Som stöd för analysen har även fotografier tagits av inomhusmiljön. En viktig slutsats från denna studie är att lärarna på förskoleavdelningen är väl medvetna om en planerad inomhusmiljö och de har olika metoder för att ta reda på barnens åsikter. Däremot finns tydliga skillnader mellan barnen och lärarnas åsikter vad gäller regler, leksaker och vem som bestämmer på förskolan. Barnen anser att lärarna bestämmer allt. En annan slutsats jag kunnat dra är vikten av att diskutera ord och begrepp och dess betydelse, både mellan lärare och mellan lärare-barn. Detta behövs för att alla ska få möjligheten till inflytande.

Är teknikämnet efter över 20 år med egen kursplanpå väg att etablera sig i årskurs 1-3? : Åtta lärares beskrivning av sin planering och undervisning iteknik

Studien har haft som syfte att undersöka hur lärare i årskurs 1-3 planerar och genomförundervisning i teknik. Frågeställningarna som tagits fram för att för att få svar på studiens syfteär: hur beskriver lärarna att de planerar för teknikämnet, allmänt och i relation till det centralainnehållet för årskurs 1-3?, hur beskriver lärarna att de undervisar relaterat till det centralainnehållet i teknik för årskurs 1-3? samt vilka undervisningsmetoder används, enligt lärarna?Dessa frågor har det sökts svar på genom kvalitativa intervjuer med åtta lärare i årskurs 1-3.I resultatet framkommer att teknik är ett ämne som inte fullt ut har fått fäste i årskurs 1-3, då detvisar sig att flera lärare i studien saknar förtrogenheten med ämnets kursplan och planering ochundervisning beskrivs till stor del bedrivas tillsammans med No-ämnena. Teknikämnet har haften egen kursplan i tjugo år. Trots detta saknas på många skolor lärare med utbildning i tekniksamt material. Det framgår dock också i resultatet att några av de intervjuade lärarna ärintresserade och väl insatt i ämnets kursplan, även material i form av Skellefte-tekniken och NTAanvänds av flertalet av lärarna i studien. Teknikämnet behöver stärkas ytterligare som eget ämneoch i högre utsträckning undervisas separat för att ge eleverna en god uppfattning av vad som är teknik

ÅTTA NYANSER AV ROSA? : Riksdagspartiernas anpassning efter Feministiskt initiativ efter Europaparlamentsvalet 2014.

Uppsatsen har som syfte att undersöka förändringen i användningen av begrepp kopplade till partiet Feministiskt initiativ mellan riksdagsvalet år 2010 och år 2014 hos de sittande riksdagspartierna. Utifrån detta syftar uppsatsen även till att undersöka huruvida det går att utläsa mönster i den eventuella förändringen med utgångspunkt i deras placering i det politiska spektrumet. Studiens primärkällor är valmanifest, valaffischer samt almedalstalen från de nuvarande sittande riksdagspartierna. Dessa källor har bearbetats utifrån en kvantitativ deskriptiv innehållsanalys (almedalstal samt valmanifest), deskriptiv kvalitativ innehållsanalys (valaffischerna) samt en kvalitativ innehållsanalys (valmanifesten). Resultaten från dessa analyser har studerats utifrån Bonnie Meguids teori kring etablerade partiers möjlighet att påverka framgången hos nischade partier, samt Anthony Down’s teori som syftar till att förklara varför partier väljer att vara flexibla gentemot åsikts-strömningar, även om åsikten tidigare inte varit en fokusfråga hos partiet. Slutsatserna visar att det finns en påverkan på alla nuvarande sittande riksdagspartier utom Moderaterna, och att det inte går att utläsa något mönster på partiernas anpassning till Feministiskt initiativ utifrån politisk färg. Majoriteten av de undersökta partierna har valt ett följsamt förhållningssätt till Feministiskt initiativ, vilket innebär att de valt att anamma de frågor som Feministiskt initiativ lyfter.

Organosilylated complex [Eu(TTA)3(Bpy-Si)]: A bifunctional moiety for the engeneering of luminescent silica-based nanoparticles for bioimaging

A new highly luminescent europium complex with the formula [Eu(TTA) 3(Bpy-Si)], where TTA stands for the thenoyltrifluoroacetone, (C 4H3S)COCH2COCF3, chelating ligand and Bpy-Si, Bpy-CH2NH(CH2)3Si(OEt)3, is an organosilyldipyridine ligand displaying a triethoxysilyl group as a grafting function has been synthesized and fully characterized. This bifunctional complex has been grafted onto the surface of dense silica nanoparticles (NPs) and on mesoporous silica microparticles as well. The covalent bonding of [Eu(TTA)3(Bpy-Si)] inside uniform Stöber silica nanoparticles was also achieved. The general methodology proposed could be applied to any silica matrix, allowed high grafting ratios that overcome chelate release and the tendency to agglomerate. Luminescent silica-based nanoparticles SiO2-[Eu(TTA)3(Bpy-Si)], with a diameter of 28 ± 2 nm, were successfully tested as a luminescent labels for the imaging of Pseudomonas aeruginosa biofilms. They were also functionalized by a specific monoclonal antibody and subsequently employed for the selective imaging of Escherichia coli bacteria. © 2013 American Chemical Society.