Potential isomorphism of elementary substructures of a strictly stable homogeneous model

"Vegeu el resum a l'inici del document del fitxer adjunt."

Strong isomorphism reductions in complexity theory

We give the first systematic study of strong isomorphism reductions, a notion of reduction more appropriate than polynomial time reduction when, for example, comparing the computational complexity of the isomorphim problem for different classes of structures. We show that the partial ordering of its degrees is quite rich. We analyze its relationship to a further type of reduction between classes of structures based on purely comparing for every n the number of nonisomorphic structures of cardinality at most n in both classes. Furthermore, in a more general setting we address the question of the existence of a maximal element in the partial ordering of the degrees.

The non-absoluteness of model existence in uncountable cardinals for Lw1,w

"Vegeu el resum a l'inici del document del fitxer adjunt"

On Borel equivalence relations in generalized Baire space

"Vegeu el resum a l'inici del document del fitxer adjunt."

On [summation of 1 raised to the power 1] equivalence relations over the natural numbers

"Vegeu el resum a l'inici del document del fitxer adjunt"

Mortality in immatures of the floodwater mosquito Ochlerotatus albifasciatus (Diptera: Culicidae) and effects of parasitism by Strelkovimermis spiculatus (Nematoda: Mermithidae) in Buenos Aires Province, Argentina

Life tables were constructed for six cohorts of immature stages of the floodwater mosquito Ochlerotatus albifasciatus (Macquart) in a park in Buenos Aires, highlighting the mortality attributable to the parasitic nematode, Strelkovimermis spiculatus Poinar & Camino. Two cohorts were selected to compare parasite incidence in all mosquito stages when low and high parasitism occurred. Development time of Oc. albifasciatus from first instar to adult was 7.7-10 days in the spring, 6 days in the summer, and 10.9-21.9 days in the fall. Survival was estimated as 0-1.4% in the spring, 2% in the summer and 0.2-4.4% in the fall. The highest "K" value (Killing power) occurred during a fall cohort when prevalence of the parasite was 86.9%, and the lowest in a spring cohort. Parasitism occurred during all seasons, but S. spiculatus persisted to adult only in the summer and fall, when adult mosquitoes developed from parasitized third and fourth instars larvae. The abundance of S. spiculatus differed between old and young larvae only when parasite prevalence was the highest. Although pupae and adults of Oc. albifasciatus were parasitized, no pupal mortality attributable to parasitism was recorded. The proportion of parasitized adults ranged from 14.2% and 5.7% in the two cohorts compared. Pupal wet weight and adult wing lengths did not differ between parasitized and unparasitized individuals.

Variation in the hatching response of Ochlerotatus albifasciatus egg batches (Diptera: Culicidae) in temperate Argentina

Egg hatching of winter-collected Ochlerotatus albifasciatus was studied for six months. Batches of eggs were divided into two groups, one of them was stored in the laboratory at 23°C and 12:12 photoperiod, and the other in the field under dead leaves. Every month, from July to December, eggs from the two groups were flooded under both laboratory and field conditions. Unhatched eggs were returned to the original condition and flooded two more times separated by ten-day intervals. Results show that egg diapause is expressed in different intensities, not only on eggs exposed to different conditions but also in those exposed to the same condition, even when they were laid by the same female. Successive inundations yielded incomplete hatches of eggs, and favored the hatching response in the next flooding. Low environmental temperatures before and during the flooding depressed hatching response. This shows that eggs need a warm period before flooding as well as warm temperatures during flooding, to hatch. As drought period was longer hatching response increased, but this was also accompanied by warmer environmental conditions. The experiment performed in laboratory did not show that increment. Field studies showed that a layer of dead leaves protected eggs from extreme temperatures.

Toward Protein Biomarkers for Allergy: CD4+ T Cell Proteomics in Allergic and Nonallergic Subjects Sampled in and out of Pollen Season.

Allergy is an immunological disorder of the upper airways, lung, skin, and the gut with a growing prevalence over the last decades in Western countries. Atopy, the genetic predisposition for allergy, is strongly dependent on familial inheritance and environmental factors. These observations call for predictive markers of progression from atopy to allergy, a prerequisite to any active intervention in neonates and children (prophylactic interventions/primary prevention) or in adults (immunomodulatory interventions/secondary prevention). In an attempt to identify early biomarkers of the "atopic march" using minimally invasive sampling, CD4+ T cells from 20 adult volunteers (10 healthy and 10 with respiratory allergies) were isolated and quantitatively analyzed and their proteomes were compared in and out of pollen season (± antigen exposure). The proteome study based on high-resolution 2D gel electrophoresis revealed three candidate protein markers that distinguish the CD4+ T cell proteomes of normal from allergic individuals when sampled out of pollen season, namely Talin 1, Nipsnap homologue 3A, and Glutamate-cysteine ligase regulatory protein. Three proteins were found differentially expressed between the CD4+ T cell proteomes of normal and allergic subjects when sampled during pollen season: carbonyl reductase, glutathione S-transferase ω 1, and 2,4-dienoyl-CoA reductase. The results were partly validated by Western blotting.

Leucine supplementation protects from insulin resistance by regulating adiposity levels.

BACKGROUND Leucine supplementation might have therapeutic potential in preventing diet-induced obesity and improving insulin sensitivity. However, the underlying mechanisms are at present unclear. Additionally, it is unclear whether leucine supplementation might be equally efficacious once obesity has developed. METHODOLOGY/PRINCIPAL FINDINGS Male C57BL/6J mice were fed chow or a high-fat diet (HFD), supplemented or not with leucine for 17 weeks. Another group of HFD-fed mice (HFD-pairfat group) was food restricted in order to reach an adiposity level comparable to that of HFD-Leu mice. Finally, a third group of mice was exposed to HFD for 12 weeks before being chronically supplemented with leucine. Leucine supplementation in HFD-fed mice decreased body weight and fat mass by increasing energy expenditure, fatty acid oxidation and locomotor activity in vivo. The decreased adiposity in HFD-Leu mice was associated with increased expression of uncoupling protein 3 (UCP-3) in the brown adipose tissue, better insulin sensitivity, increased intestinal gluconeogenesis and preservation of islets of Langerhans histomorphology and function. HFD-pairfat mice had a comparable improvement in insulin sensitivity, without changes in islets physiology or intestinal gluconeogenesis. Remarkably, both HFD-Leu and HFD-pairfat mice had decreased hepatic lipid content, which likely helped improve insulin sensitivity. In contrast, when leucine was supplemented to already obese animals, no changes in body weight, body composition or glucose metabolism were observed. CONCLUSIONS/SIGNIFICANCE These findings suggest that leucine improves insulin sensitivity in HFD-fed mice by primarily decreasing adiposity, rather than directly acting on peripheral target organs. However, beneficial effects of leucine on intestinal gluconeogenesis and islets of Langerhans's physiology might help prevent type 2 diabetes development. Differently, metabolic benefit of leucine supplementation is lacking in already obese animals, a phenomenon possibly related to the extent of the obesity before starting the supplementation.

Guidelines for the use and interpretation of assays for monitoring autophagy.

In 2008 we published the first set of guidelines for standardizing research in autophagy. Since then, research on this topic has continued to accelerate, and many new scientists have entered the field. Our knowledge base and relevant new technologies have also been expanding. Accordingly, it is important to update these guidelines for monitoring autophagy in different organisms. Various reviews have described the range of assays that have been used for this purpose. Nevertheless, there continues to be confusion regarding acceptable methods to measure autophagy, especially in multicellular eukaryotes. A key point that needs to be emphasized is that there is a difference between measurements that monitor the numbers or volume of autophagic elements (e.g., autophagosomes or autolysosomes) at any stage of the autophagic process vs. those that measure flux through the autophagy pathway (i.e., the complete process); thus, a block in macroautophagy that results in autophagosome accumulation needs to be differentiated from stimuli that result in increased autophagic activity, defined as increased autophagy induction coupled with increased delivery to, and degradation within, lysosomes (in most higher eukaryotes and some protists such as Dictyostelium) or the vacuole (in plants and fungi). In other words, it is especially important that investigators new to the field understand that the appearance of more autophagosomes does not necessarily equate with more autophagy. In fact, in many cases, autophagosomes accumulate because of a block in trafficking to lysosomes without a concomitant change in autophagosome biogenesis, whereas an increase in autolysosomes may reflect a reduction in degradative activity. Here, we present a set of guidelines for the selection and interpretation of methods for use by investigators who aim to examine macroautophagy and related processes, as well as for reviewers who need to provide realistic and reasonable critiques of papers that are focused on these processes. These guidelines are not meant to be a formulaic set of rules, because the appropriate assays depend in part on the question being asked and the system being used. In addition, we emphasize that no individual assay is guaranteed to be the most appropriate one in every situation, and we strongly recommend the use of multiple assays to monitor autophagy. In these guidelines, we consider these various methods of assessing autophagy and what information can, or cannot, be obtained from them. Finally, by discussing the merits and limits of particular autophagy assays, we hope to encourage technical innovation in the field.

Biochemical, morphological and content characterization of synaptobrevin 2-expressing vesicles in astrocytes

Neuron-astrocyte reciprocal communication at synapses has emerged as a novel signalling pathway in brain function. Astrocytes sense the level of synaptic activity and, in turn, influence its efficacy through the regulated release of ''glio- transmitters'' such as glutamate, ATP or D-serine. A calcium- dependent exocytosis is proposed to drive the release of gliotransmitters but its existence is still debated. To shed light onto the mechanisms controlling the storage and the release of gliotransmitters and namely D-serine, we have developed a new method for the immunoisolation of synaptobrevin 2-positive vesicles from rat cortical astrocytes in culture. The purified organelles are clear round shape vesicles of excellent purity as judged by electron microscopy. Immunoblotting analysis revealed that isolated vesicles contain most of the major proteins already described for neuron-derived vesicles. In addition, we have analyzed the content for various amino acids of these vesicles by means of chiral capillary electro- phoresis coupled to laser-induced fluorescence detection and liquid chromatography coupled to mass spectrometry. Post- embedding immunogold labelling of the rat neocortex and hippocampus further revealed the expression of D-serine and glutamate in astrocyte processes contacting excitatory sy- napses. Our results provide significant support for the existence of secretory glial vesicles storing chemical substances like D- serine and glutamate and thus point to the co-release of amino acids by exocytosis in astrocytes.

Lisäase yleisöjahtiin : yleisötyön mahdollisuudet Kettupäivät-elokuvafestivaalin yleisöpohjan kehittämisessä

Työskentelin vuonna 2005 kotimaisen lyhyt- ja dokumenttielokuvan festivaalilla Kettupäivillä tiedottajana. Festivaalia järjestävän Suomen elokuvakontakti ry:n toiminnan tavoitteina on mm. edistää elokuvantekijöiden ja yleisön välisiä kontakteja ja lisätä kiinnostusta elokuvan eri muotoihin. Tavoitteensa saavuttamiseksi se järjestää vuosittain Kettupäiviä. Työskennellessäni Kettupäivillä huomasin, että suuri yleisö ei ole ottanut tapahtumaa Suomen elokuvakontakti ry:n tavoitteen mukaisesti omakseen. Festivaali käyttää yleisön tavoittamiseen perinteisiä keinoja eli tiedottamista ja markkinointia. Tiedotuksen ja markkinoinnin ohella yleisön tavoittamiskeinoksi on Suomessakin nousemassa yleisötyö. Yleisötyötä voidaan pitää keinona kulttuuritapahtuman helpompaan saavuttamiseen. Kulttuuritapahtuma on saavutettava silloin, kun erilaiset yleisöt voivat osallistua siihen mahdollisimman helposti ja esteettömästi. Kulttuuritapahtuman saavutettavuutta voidaan parantaa poistamalla osallistumisen esteitä. Esteet voivat olla fyysisiä, aisteihin liittyviä, taloudellisia, asenteellisia/henkisiä, tiedollisia tai tiedottamiseen liittyviä tai päätöksen teon puutteellisuudesta johtuvia. Yleisötyö toimii lähinnä asenteellisten ja tiedollisten esteiden poistamisen keinona. Työn tavoitteena on löytää konkreettisia esimerkkejä Kettupäivien yleisötyöhön ja sitä kautta laajemman yleisön tavoittamiseen festivaalille. Tutkin yleisötyötä kolmen erilaisen helsinkiläisen kulttuuriorganisaation tekemän yleisötyön kautta. Haastattelut tein vuosien 2005 ja 2006 vaihteessa, jonka jälkeen kirjoitin työn seuraavan vuoden aikana. Yleisötyön merkitys markkinoinnin ja tiedotuksen ohella kulttuurituotteen ulkoisen viestinnän ja yleisön saavuttamisen kannalta on oleellinen etenkin pienissä tai muulla tapaa marginaalissa toimivissa kulttuuriorganisaatioissa. Tärkeää pienen tai keskisuuren taideorganisaation yleisötyössä on resurssien laskeminen siten, ettei yleisötyö syö voimavaroja päätoimintamuodosta, mutta että yleisötyöllä on oma vahva merkityksensä yleisöjen liikuttamisessa ja kulttuurituotteen tunnettuuden lisäämisessä.

Osa 2: Posteri : yläasteikäisten kouluruokailu ja ravitsemus

Opinnäytetyö Yläasteikäisten kouluruokailu ja ravitsemus on osa Koululaisen terveys ja toimintakyky -hanketta. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmat, Helsingin kaupungin opetusvirasto ja Helsingin terveyskeskus. Hankkeen päätavoite on edistää koululaisten terveysosaamista ja toimintakykyä. Lisäksi sen tarkoitus on kehittää koulujen terveellistä ja turvallista oppimis- ja työympäristöä. Koululaisen terveys ja toimintakyky -hankkeessa hyödynnetään Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin Kouluterveyskyselyn tuottamaa tietoa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään helsinkiläisen yläasteen kanssa. Työ oli jatkoa koulussa aikaisemmin alkaneeseen yhteistyöhön. Työn tarkoituksena oli vastata tarpeisiin, jotka olivat nousseet esiin Stakesin Kouluterveyskyselyssä sekä edellisten opiskelijoiden opinnäytetöissä. Työssä keskityttiin erityisesti yläasteikäisten ravitsemus- ja ruokailutottumusten esiin tuomiseen ja niihin vaikuttamiseen suunnittelemalla ja toteuttamalla terveyskasvatustunnit kahdelle yläasteen kahdeksannelle luokalle. Terveyskasvatustuntien toteutuksessa syvennyttiin erityisesti hyvän ruokavalion perusteisiin sekä ongelmiin, kuten kouluruokailun vähäiseen arvostukseen ja oppilaiden vääristyneisiin ruokailutottumuksiin. Tarkoituksena oli herättää oppilaiden kiinnostus ravitsemuksellisesti terveellisiä elämäntapoja kohtaan. Oppilaiden mielestä kouluruokailun suosiota voidaan parantaa varaamalla ruokailutilanteeseen riittävästi aikaa, kiinnittämällä huomiota ruokalan viihtyvyyteen ja monipuolistamalla ruokalistaa. Kouluruokailu on ravinnonsaannin lisäksi opetustilanne oppilaille, ja siihen voidaan sisällyttää monia kasvatuksellisia tavoitteita. Tapakasvatukseen koulussa tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Päivän ateriaa vastaavan malliannoksen esillä pitäminen ruokalassa konkretisoisi oppilaille ruoka-annoksen tasapainoista kokoamista. Lautasmallin kokoamisen voisi liittää osaksi oppilaiden työelämääntutustumisharjoittelua koulun ruokalassa. Näin jokainen oppilas oppisi itse kokoamaan täysipainoisen ruoka-annoksen tarjottimelle. Terveyskasvatustunnit ovat yksi esimerkki yhteistyöstä, miten kouluterveydenhoitaja voi osallistua opettajien tukena terveystiedon opetukseen vastaanottotyönsä lisäksi. Opinnäytetyö toi uutta näkökulmaa ja virikkeitä mahdollisuuksista tehdä yhteistyötä koulun eri ammattiryhmien välillä. Opinnäytetyö raporttimme jää yhteistyökoulun käyttöön. Toivomme sen lisäävän innostusta kouluruokailun kehittämiseen ja yhteistyömuotojen ideointiin terveydenhoitajan ja opettajien välillä. Tämä opinnäytetyönä tehty posteri pohjautuu vuonna 2006 keväällä valmistuneeseen toiminnallisen opinnäytetyömme ensimmäiseen osioon Yläasteikäisten kouluruokailu ja ravitsemus. Työmme oli osa Koululaisen terveys ja toimintakyky -hanketta. Suunnittelimme ja toteutimme yläasteen kahdeksasluokkalaisille terveyskasvatustunnit aiheesta kouluruokailu ja ravitsemus. Tunneilla käsittelimme aihetta teoriaopetuksen lisäksi toiminnallisin keinoin erilaisten tehtävien sekä keskustelun avulla. Opinnäytetyömme aihe on erittäin ajankohtainen ja mediassakin huomioita saanut aihe. Useiden tutkimusten valossa peruskoululaisten ruokailutottumuksissa, erityisesti kouluruokailun suhteen, on paljon parantamisen varaa. Koululaiset korvaavat kouluaterian usein epäterveellisillä välipaloilla, ja vain harva oppilas syö kouluaterian täysipainoisena kokonaisuutena päivittäin. Kouluruokailu tapahtumana on osa opetusta, ja näin ollen sen kehittäminen on koulun koko henkilökunnan yhteinen tavoite. Posterin avulla haluamme viestittää kaikille koululaisten kanssa työskenteleville ammattihenkilöille tästä ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta. Toive posterin tekoon tuli Koululaisen terveys ja toimintakyky -hankkeelta, joka toivoi esittelyä hankkeessa toteutetuista opinnäytetöistä. Työmme esiteltiin syksyllä 2006 Kouluterveyskyselyn pääkaupunkiseudun raportin julkistamistilaisuudessa. Tarkoituksenamme oli herättää terveydenhuollon ammattilaisten sekä koulun henkilökunnan kiinnostus ja halu puuttua kouluruokailuun ja ravitsemukseen liittyvien ajankohtaisten ongelmien korjaamiseen käytännön työssä opinnäytetyömme pohjalta. Posteri toimii terveysviestinnän välineenä. Työtämme voi jatkossa hyödyntää yhteistyökoulussa muistuttajana ja motivoijana kehitysehdotusten toteuttamiseksi, sekä myöhemmin opinnäytetyömme esittelyssä. Aihe on ajankohtainen ja toivomme posterin yhdessä opinnäytetyömme kanssa herättävän kaikkien koulumaailmassa toimivien aikuisten halun parantaa epäkohtia kouluruokailun ja ravitsemuksen suhteen.

Covalent homodimers of murine secretory component induced by epitope substitution unravel the capacity of the polymeric Ig receptor to dimerize noncovalently in the absence of IgA ligand.

Recombinant secretory immunoglobulin A containing a bacterial epitope in domain I of the secretory component (SC) moiety can serve as a mucosal delivery vehicle triggering both mucosal and systemic responses (Corthésy, B., Kaufmann, M., Phalipon, A., Peitsch, M., Neutra, M. R., and Kraehenbuhl, J.-P. (1996) J. Biol. Chem. 271, 33670-33677). To load recombinant secretory IgA with multiple B and T epitopes and extend its biological functions, we selected, based on molecular modeling, five surface-exposed sites in domains II and III of murine SC. Loops predicted to be exposed at the surface of SC domains were replaced with the DYKDDDDK octapeptide (FLAG). Another two mutants were obtained with the FLAG inserted in between domains II and III or at the carboxyl terminus of SC. As shown by mass spectrometry, internal substitution of the FLAG into four of the mutants induced the formation of disulfide-linked homodimers. Three of the dimers and two of the monomers from SC mutants could be affinity-purified using an antibody to the FLAG, mapping them as candidates for insertion. FLAG-induced dimerization also occurred with the polymeric immunoglobulin receptor (pIgR) and might reflect the so-far nondemonstrated capacity of the receptor to oligomerize. By co-expressing in COS-7 cells and epithelial Caco-2 cells two pIgR constructs tagged at the carboxyl terminus with hexahistidine or FLAG, we provide the strongest evidence reported to date that the pIgR dimerizes noncovalently in the plasma membrane in the absence of polymeric IgA ligand. The implication of this finding is discussed in terms of IgA transport and specific antibody response at mucosal surfaces.